Lue keskustelun säännöt.
Haudon kostoa...
22.08.2012 |
Sain kuulla että miehelläni on ollut salasuhde työkaveriinsa. Suhde on kestänyt useita kuukausia, ja ilmassa ollut kai jonkin verran ihastumista mutta myös seksiä, jopa työpaikalla työpäivän aikaan (toimistotyöskentelyä)! Ovat tavanneet myös vapaalla tietämättäni. Toinen nainen on seurustellut suhteen aikana mutta nykyään on miehen puheiden mukaan eronnut. Suhde on loppunut nyt ja mies hyvin katuvainen mutta samalla työpaikalla työskentelevät edelleen, elikkä täällä tapaavat joka viikko.
Tällä hetkellä pinnalla on vaan silmitön raivo. Jos rehellinen olen, eniten tekee mieli tuhota tämän toisen naisen ura ja elämä. Mitä mä teen? Tekisi mieli ilmoittaa asiasta työpaikalle mutta millä mä sen todistan? Kirjotanko nimettömän kirjeen vai soitanko suoraan pomolle? Naikkosen exälle aion ainakin kertoa.
Perheellinen olen siis minäkin, minulla ja miehellä kaksi lasta.
Vai otanko suoraan yhteyttä tähän naiseen? Jotenkin haluan välit "tasata".
Kommentit (190)
kun et tajua, että toista ihmistä ei voi omistaa??? Sun miehesi ei ole onnellinen sun kanssa, siksi se petti. Se toinen nainen on sinkku ja siis vapaa olemaan kenen kanssa haluaa. Vieläkö väännän rautalangasta, vai tajusitko jo?
Miten t-y-h-m-i-ä te oikein ootte? Anteeksi, mä alan jo hermostua. Niin onkin vikaa MYÖS mun miehessä niinkuin oon sata kertaa sanonut mutta ei se poista tän eukon vastuuta. Mä olen ihan tyrmistynyt, kai joidenkin teidän mielestä tuollanen käytös on sitten ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varattuun ei kosketa, vaikka olisit vapaa. Meneekö yli...
Mutta: kuka tahansa noista, jotka NYT väittävät, että pitää sietää vaan, olisivat AIVAN raivona, jos heille tehtäisiin samaa.
Mulle on käynyt juuri samalla tapaa kuin aplle.
Minä en ottanut yhteyttä toiseen naiseen, en kostanut vaan minä lopetin suhteen mieheen.
Hän teki kaltoin minua kohtaan, naisen osuus ei minua kiinnostanut. Mies kykenee sanomaan ei.
Kyseessä on kuitenkin kuukausien SUHDE.
Vaikka mies kuinka väittäisi pitäneensä naista panopuuna, joka itsessään on jo miehestä paljon kertova asia ei se poista sitä että on kuitenkin tätä "panopuuta" jaksettu jyystää monta kuukautta.
Hauskaa miten miehet aina jäätyään kiinni niiiin katuvat ja haukkuvat toista naista. Ihme että aikasemmin kelpasi.
mutta turha ap:n kai on esimihelle ilmoittaa tai jotain keskusteluja julkaista. Jos kerran tuo toinen nainen on asialla jo "kehuskellut", niin eiköhän ap ole vika ihminen joka asiasta sai tietää.
Työpaikalla ja kyllä suhteesta takuulla tiedettiin jo aikaa sitten. Samoin muijan ex.
Kostoitoimien kehittely päässä voi olla terapeuttista, mutta anna ajan kulua. Huomaat,että ei niitä toteuttaa tarvinnut.
Terv. Myös petetty
Varattuun ei kosketa, vaikka olisit vapaa. Meneekö yli...
Kostaminen ja laittomuuksiisn syllistyminen on asian ydin tässä keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varattuun ei kosketa, vaikka olisit vapaa. Meneekö yli...
Kostaminen ja laittomuuksiisn syllistyminen on asian ydin tässä keskustelussa.
Niinpä.. Jos tämä toinen nainen päättää nostaa jonkun kanteen, hän saa jo tästä keskustelusta aplle syydettyä jo esimerkiksi laittoman uhkauksen syytteen.
Usein sanotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta kyllä niitä on. Olen kasvanut akateemisessa perheessä, jossa keskusteltiin paljon ja riideltiinkin. Riidat perheessä ratkottiin puhumalla, tosin välillä hyvinkin reippaalla volyymilla.
Käyttäytymistavat ja se, miten asioihin reagoidaan näyttää olevan erilaista eri luokissa
En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella että isäni olisi käynyt lyömässä miestä, jonka kanssa äitini olisi ollut sivusuhteessa. Tai että äitini olisi sylkenyt kasvoihin naista, jonka kanssa isäni olisi ollut sängyssä. En tarkoita että pettämistä pidetään yhtään sen hyväksyttävämpänä tai oikeutetumpana. Yhtä lailla se loukkaa. Mutta toisaalta ymmärretään se, että ihmiset ovat ihmisiä. Pitkissä liitoissa harha-askelia yleensä tulee. Tiedetään, että noin 50 % pitkässä parisuhteessa olevista pettää ja että se on tavallista ja aika inhimillistä. Ja ennen kaikkea: osataan hillitä oma käytös siinä tilanteessa kun raivo saa vallan. Tätähän opetetaan jo pienille lapsille: nyt tuntuu pahalta ja sinua suututtaa, mutta odota vähän aikaa, hetken päästä tunne laimenee ja sinun on helpompi olla. Tämä ei ole sitä että alistutaan ja niellään loukkaus. Vaan sitä että pidetään oma pää pystyssä. Säilytetään arvokkuus eikä sitä ei liata alentumalla johonkin kostamiseen. Puretaan se pahin raivo vaikka yksin huutamalla. Kun suurin tunnekuohu on laantunut ja jos kykenee antamaan puolisolle anteeksi, käyttää voimansa löytämään syyn sille miksi puoliso petti ja tekemään sille jotain. Se mitä se toinen mies/nainen on tehnyt tai sanonut, on täysin toisarvoista sinun ja miehesi parisuhteen jatkumisen tai perheenne hyvinvoinnin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein sanotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta kyllä niitä on. Olen kasvanut akateemisessa perheessä, jossa keskusteltiin paljon ja riideltiinkin. Riidat perheessä ratkottiin puhumalla, tosin välillä hyvinkin reippaalla volyymilla.
Käyttäytymistavat ja se, miten asioihin reagoidaan näyttää olevan erilaista eri luokissa
En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella että isäni olisi käynyt lyömässä miestä, jonka kanssa äitini olisi ollut sivusuhteessa. Tai että äitini olisi sylkenyt kasvoihin naista, jonka kanssa isäni olisi ollut sängyssä. En tarkoita että pettämistä pidetään yhtään sen hyväksyttävämpänä tai oikeutetumpana. Yhtä lailla se loukkaa. Mutta toisaalta ymmärretään se, että ihmiset ovat ihmisiä. Pitkissä liitoissa harha-askelia yleensä tulee. Tiedetään, että noin 50 % pitkässä parisuhteessa olevista pettää ja että se on tavallista ja aika inhimillistä. Ja ennen kaikkea: osataan hillitä oma käytös siinä tilanteessa kun raivo saa vallan. Tätähän opetetaan jo pienille lapsille: nyt tuntuu pahalta ja sinua suututtaa, mutta odota vähän aikaa, hetken päästä tunne laimenee ja sinun on helpompi olla. Tämä ei ole sitä että alistutaan ja niellään loukkaus. Vaan sitä että pidetään oma pää pystyssä. Säilytetään arvokkuus eikä sitä ei liata alentumalla johonkin kostamiseen. Puretaan se pahin raivo vaikka yksin huutamalla. Kun suurin tunnekuohu on laantunut ja jos kykenee antamaan puolisolle anteeksi, käyttää voimansa löytämään syyn sille miksi puoliso petti ja tekemään sille jotain. Se mitä se toinen mies/nainen on tehnyt tai sanonut, on täysin toisarvoista sinun ja miehesi parisuhteen jatkumisen tai perheenne hyvinvoinnin kannalta.
sun teksti ainakin osoitti sen, että meissä ylemmissä luokissa ei aina toi äo-kukkanen kuki, nämä kaksi EIVÄT korreloi keskenään.
voi taivas mua nolottaa sun puolestasi.
Ap, sinulla on OIKEUS raivota ja myös kostaa.
TÄällä sinulle huutelevat hyyyyvin pelokkaat hiirulaiset, joita kauhistuttaa jo etukäteen, millaiseksi maailma oikein menee, jos kaikki alkavat pitää oikeusistaan kiinni.
Mutta ne, joilla on itsetunto kohdillaan, uskaltavat antaa takaisin ja näin on ollut aina.
Tässä ketjussa n. 4 % on ilmoittanut kostaneensa itse vastaavassa tilanteessa.
Ihan normaaleilta vaikuttivat eikä koston jälkeen taivas sitten tippunutkaan niskaan vaikka nää hysteerikot täällä sitä henki kurkussa pelkäävät... including ylempien luokkien hysteerikot :D
ihmetellään,miksi Suomessa sattuu perhesurmia??? Tän ketjun perusteella ei varmaan tarviais?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä se oo niinkään se koulutustausta, mistä käyttäytymiserot johtuu ihmisten välillä. Jokin tietty sivistyneisyys käyttäytymisessä tai jotain.
Usein sanotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta kyllä niitä on. Olen kasvanut akateemisessa perheessä, jossa keskusteltiin paljon ja riideltiinkin. Riidat perheessä ratkottiin puhumalla, tosin välillä hyvinkin reippaalla volyymilla.
Käyttäytymistavat ja se, miten asioihin reagoidaan näyttää olevan erilaista eri luokissa
En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella että isäni olisi käynyt lyömässä miestä, jonka kanssa äitini olisi ollut sivusuhteessa. Tai että äitini olisi sylkenyt kasvoihin naista, jonka kanssa isäni olisi ollut sängyssä. En tarkoita että pettämistä pidetään yhtään sen hyväksyttävämpänä tai oikeutetumpana. Yhtä lailla se loukkaa. Mutta toisaalta ymmärretään se, että ihmiset ovat ihmisiä. Pitkissä liitoissa harha-askelia yleensä tulee. Tiedetään, että noin 50 % pitkässä parisuhteessa olevista pettää ja että se on tavallista ja aika inhimillistä. Ja ennen kaikkea: osataan hillitä oma käytös siinä tilanteessa kun raivo saa vallan. Tätähän opetetaan jo pienille lapsille: nyt tuntuu pahalta ja sinua suututtaa, mutta odota vähän aikaa, hetken päästä tunne laimenee ja sinun on helpompi olla. Tämä ei ole sitä että alistutaan ja niellään loukkaus. Vaan sitä että pidetään oma pää pystyssä. Säilytetään arvokkuus eikä sitä ei liata alentumalla johonkin kostamiseen. Puretaan se pahin raivo vaikka yksin huutamalla. Kun suurin tunnekuohu on laantunut ja jos kykenee antamaan puolisolle anteeksi, käyttää voimansa löytämään syyn sille miksi puoliso petti ja tekemään sille jotain. Se mitä se toinen mies/nainen on tehnyt tai sanonut, on täysin toisarvoista sinun ja miehesi parisuhteen jatkumisen tai perheenne hyvinvoinnin kannalta.
sun teksti ainakin osoitti sen, että meissä ylemmissä luokissa ei aina toi äo-kukkanen kuki, nämä kaksi EIVÄT korreloi keskenään.
voi taivas mua nolottaa sun puolestasi.
Ap, sinulla on OIKEUS raivota ja myös kostaa.
TÄällä sinulle huutelevat hyyyyvin pelokkaat hiirulaiset, joita kauhistuttaa jo etukäteen, millaiseksi maailma oikein menee, jos kaikki alkavat pitää oikeusistaan kiinni.
Mutta ne, joilla on itsetunto kohdillaan, uskaltavat antaa takaisin ja näin on ollut aina.
Tässä ketjussa n. 4 % on ilmoittanut kostaneensa itse vastaavassa tilanteessa.
Ihan normaaleilta vaikuttivat eikä koston jälkeen taivas sitten tippunutkaan niskaan vaikka nää hysteerikot täällä sitä henki kurkussa pelkäävät... including ylempien luokkien hysteerikot :D
Asiallinen käytös ei ole pelokkuutta tai hiirimäisyyttä. Päinvastoin.
Raivoaminen, huutaminen, kostaminen, räkiminen ja turpiin lyöminen ei ole kovinkaan älykästä toimintaa. Uskoisin, että aika moni on samaa mieltä.
Suurta rohkeutta osoittaa se, että uskaltaa pysähtyä ja katsoa totuutta sekä itseään silmiin. Nähdä se, että aina se oma katsantokanta ei ole ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni vaiva, anna turpiin. Pahoinpitelystä selviää sakoilla, musta huppu päähän ja toimeksi.
Jos käyt käsiksi ja jäät kiinni, niin lieventävät asianhaarat otetaan huomioon.
Pimeyden tullen muutama potku nivusiin, jne. Oho, ei kai sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein sanotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta kyllä niitä on. Olen kasvanut akateemisessa perheessä, jossa keskusteltiin paljon ja riideltiinkin. Riidat perheessä ratkottiin puhumalla, tosin välillä hyvinkin reippaalla volyymilla.
Käyttäytymistavat ja se, miten asioihin reagoidaan näyttää olevan erilaista eri luokissa
En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella että isäni olisi käynyt lyömässä miestä, jonka kanssa äitini olisi ollut sivusuhteessa. Tai että äitini olisi sylkenyt kasvoihin naista, jonka kanssa isäni olisi ollut sängyssä. En tarkoita että pettämistä pidetään yhtään sen hyväksyttävämpänä tai oikeutetumpana. Yhtä lailla se loukkaa. Mutta toisaalta ymmärretään se, että ihmiset ovat ihmisiä. Pitkissä liitoissa harha-askelia yleensä tulee. Tiedetään, että noin 50 % pitkässä parisuhteessa olevista pettää ja että se on tavallista ja aika inhimillistä. Ja ennen kaikkea: osataan hillitä oma käytös siinä tilanteessa kun raivo saa vallan. Tätähän opetetaan jo pienille lapsille: nyt tuntuu pahalta ja sinua suututtaa, mutta odota vähän aikaa, hetken päästä tunne laimenee ja sinun on helpompi olla. Tämä ei ole sitä että alistutaan ja niellään loukkaus. Vaan sitä että pidetään oma pää pystyssä. Säilytetään arvokkuus eikä sitä ei liata alentumalla johonkin kostamiseen. Puretaan se pahin raivo vaikka yksin huutamalla. Kun suurin tunnekuohu on laantunut ja jos kykenee antamaan puolisolle anteeksi, käyttää voimansa löytämään syyn sille miksi puoliso petti ja tekemään sille jotain. Se mitä se toinen mies/nainen on tehnyt tai sanonut, on täysin toisarvoista sinun ja miehesi parisuhteen jatkumisen tai perheenne hyvinvoinnin kannalta.
sun teksti ainakin osoitti sen, että meissä ylemmissä luokissa ei aina toi äo-kukkanen kuki, nämä kaksi EIVÄT korreloi keskenään.
voi taivas mua nolottaa sun puolestasi.
Ap, sinulla on OIKEUS raivota ja myös kostaa.
TÄällä sinulle huutelevat hyyyyvin pelokkaat hiirulaiset, joita kauhistuttaa jo etukäteen, millaiseksi maailma oikein menee, jos kaikki alkavat pitää oikeusistaan kiinni.
Mutta ne, joilla on itsetunto kohdillaan, uskaltavat antaa takaisin ja näin on ollut aina.
Tässä ketjussa n. 4 % on ilmoittanut kostaneensa itse vastaavassa tilanteessa.
Ihan normaaleilta vaikuttivat eikä koston jälkeen taivas sitten tippunutkaan niskaan vaikka nää hysteerikot täällä sitä henki kurkussa pelkäävät... including ylempien luokkien hysteerikot :D
Kumpakohan yllä olevista kirjoituksista vaikuttaa älykkäämmälle?
Mun pisteet menee ainakin ylemmälle.
Vain hiiri, nynnerö jättää kostamatta. Siitä ilosta voi maksaakin sakot, ei tunnu missään.
Olen täysin varma, että jos joku kävisi "kimppuun" esim. raiskaaja olisitte täysin avuttomia, kykenemättömiä itsepuolustukseen, sitä kun ette taida. Siitä vaan oma on valintanne, minä osaan puolustautua fyysistä uhkaa vastaan.
Perhe, jossa kasvoin oli ehkä "ylempää keskiluokaa". Ei todellakaan huudettu ja haukuttu ketään kotona. Riidellessä saattoi ääni nousta, mutta vanhemmat pyrkivät silti selvittämään vakavammat erimielisyydet lasten kuulematta. Eli odottelivat ja sopivat koska asioista puhutaan, eivät vedelleen toisiian korville tai heittäytyneet hysteerisiksi.
Tuollainen kostomentaliteetti, jota halveksin, tekee ihmisestä vain typerän vaikutelman. Ihmisen pitäisi pystyä analysoimaan omaa toimintaansa ja toimimaan järkevästi. Muiden loukkaaminen vai omaksi nautinnoksi (tai sellaisen säälittävä yrityskin) ei ole järkevää, vaan pienisieluista.
Usein sanotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta kyllä niitä on. Olen kasvanut akateemisessa perheessä, jossa keskusteltiin paljon ja riideltiinkin. Riidat perheessä ratkottiin puhumalla, tosin välillä hyvinkin reippaalla volyymilla.
Käyttäytymistavat ja se, miten asioihin reagoidaan näyttää olevan erilaista eri luokissa
En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella että isäni olisi käynyt lyömässä miestä, jonka kanssa äitini olisi ollut sivusuhteessa. Tai että äitini olisi sylkenyt kasvoihin naista, jonka kanssa isäni olisi ollut sängyssä. En tarkoita että pettämistä pidetään yhtään sen hyväksyttävämpänä tai oikeutetumpana. Yhtä lailla se loukkaa. Mutta toisaalta ymmärretään se, että ihmiset ovat ihmisiä. Pitkissä liitoissa harha-askelia yleensä tulee. Tiedetään, että noin 50 % pitkässä parisuhteessa olevista pettää ja että se on tavallista ja aika inhimillistä. Ja ennen kaikkea: osataan hillitä oma käytös siinä tilanteessa kun raivo saa vallan. Tätähän opetetaan jo pienille lapsille: nyt tuntuu pahalta ja sinua suututtaa, mutta odota vähän aikaa, hetken päästä tunne laimenee ja sinun on helpompi olla. Tämä ei ole sitä että alistutaan ja niellään loukkaus. Vaan sitä että pidetään oma pää pystyssä. Säilytetään arvokkuus eikä sitä ei liata alentumalla johonkin kostamiseen. Puretaan se pahin raivo vaikka yksin huutamalla. Kun suurin tunnekuohu on laantunut ja jos kykenee antamaan puolisolle anteeksi, käyttää voimansa löytämään syyn sille miksi puoliso petti ja tekemään sille jotain. Se mitä se toinen mies/nainen on tehnyt tai sanonut, on täysin toisarvoista sinun ja miehesi parisuhteen jatkumisen tai perheenne hyvinvoinnin kannalta.
Olen täysin varma, että jos joku kävisi "kimppuun" esim. raiskaaja olisitte täysin avuttomia, kykenemättömiä itsepuolustukseen, sitä kun ette taida. Siitä vaan oma on valintanne, minä osaan puolustautua fyysistä uhkaa vastaan.
Itsensä puolustaminen hätätilanteessa ja vähä-älyinen kostonhimo ovat aivan kaksi eri asiaa.
Kannattaisi sittenkin ehkä katsoa peiliin..?
Koston kannattajat, opetatteko lapsillennekin, että jos toinen tekee jotain väärää, pitää aina kostaa? Olisiko asian muunlainen sopiminen ja anteeksianto parempia keinoja?
mutta ap suuntaa raivon väärään osoitteeseen! Mieshän sen avioliiton kurasi ja sotki. Helppoahan se on purkaa viha siihen naikkoseen, mutta totuus on se, että mies sen liiton pilasi.
Joidenkin ihmisten itsetunto on niin hauras ja mieli pieni, ettei se kestä pettymyksiä saati "kilpailutilanteita".
Silloin turvaudutaan nyrkkeihin ja solvauksiin.
Leimaatte kaikki APtä ihmettelevät pettäjiksi. Kyse on lähinnä siitä että AP naurettava kuvitellessaan että pomoa kiinnostaisi alaisten pettämiset. Mun työpaikalla (suuri työyhteisö, vaihtuvia työryhmiä) pettäminen on tavallista. Ja kaikki sen tietävät kenellä on suhde sillä hetkellä. Lähinnä niille naureskellaan, sekä miehille että naisille. Pomot eivät ole asioihin puuttuneet.