Haudon kostoa...

He kyllä mielellään höyläävät näitä anteliaita sinkkunaisia eli toisia naisia, mutta eivät kyllä kunnioita niitä.

Jokaisella miehellä on pelko perseessä käryämisestä ja jos kuulevat, että toinen nainen vielä naureskelee vaimolle, vie kyllä oma napa voiton.

Yleensä miehet juuri käyttävät toisista naisista tätä mairittelevaa nimitystä "huora". Sellainen nainen tulee saamaan iskuyrityksiä, koska sana leviää, että siltä saa helposti.

Miten vahingoniloista väkeä te olette, kun puhutte ap:n tuskalle tuohon sävyyn? Entä jos hänen kotinsa olisi poltettu, syöpä iskenyt, lapsi kidnapattu tai auto varastettu? Ja te sanoisitte, että "ei ketään kiinnosta katkeran valitus"? Hienoa sakkia täällä! Luulisi lapsiperheiden äitien olevan sydämellisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät että sama voisi kolahtaa myös heidän kohdalle. Jaksamisia ap:lle!

Esimiesasemassa olevan on tuohon mahdotonta mitenkään laillisesti puuttua.

Mutta muuten asian esilletuominen ei mairittele kumpaakaan henkilöä. Meillä oli työpaikalla kerran yksi "pariskunta" jonka miesosapuoli oli naimisissa tahollaan. Eihän se muille kuulu, mutta kyllä sille naiselle muiden työntekijöiden toimesta naurettiin ja miestä paheksuttiin kahvitunnilla. Hyvin harva tosielamässä katsoo hyvällä sellaista rottamaisuutta, eivät edes miehet. Eikä sillä naisellakaan tainnut kaikki lepakot tapulissa ollut muutenkaan, lähinnä sellaista epätoivoista jakamista.

Mä liikun sitten varmaan ihan erilaisissa piireissä, kun en ole koskaan kenenkään miehen kuullut nimittelevän ketään huoraksi.

Minusta tuntuu, että tässäkin ketjussa huoraa huutavat ovat niitä katkeroituneita naisia, joita on petetty.

Mutta he eivät mielestään ole saaneet oikeutta eli "huora" ei ole saanut riittävää rangaistusta.

Miten se voi ollakin niin vaikeata ymmärtää, että se on se OMA PUOLISO joka on pettänyt.

Sekin voi olla vaikea ymmärtää, että se oma ukkokulta voi olla ollut se aktiivinen iskijä ja esiintyä jopa vapaana miehenä tai sitten "ero on meneillään".

Sen vuoksi: jos ap kokee noin suurta vihaa ja raivoa, voisi olla ap:n itsen ja toipumisen kannalta parasta jutella tämän toisen naisen kanssa. Sen jälkeen ei ehkä tarvitsisi kuvitella niin paljon asioita ja niiden laitaa.

Kun aina asiat eivät ole menneet niin kuin se oma ukkokulta kertoo.

He kyllä mielellään höyläävät näitä anteliaita sinkkunaisia eli toisia naisia, mutta eivät kyllä kunnioita niitä.

Jokaisella miehellä on pelko perseessä käryämisestä ja jos kuulevat, että toinen nainen vielä naureskelee vaimolle, vie kyllä oma napa voiton.

Yleensä miehet juuri käyttävät toisista naisista tätä mairittelevaa nimitystä "huora". Sellainen nainen tulee saamaan iskuyrityksiä, koska sana leviää, että siltä saa helposti.

Miten vahingoniloista väkeä te olette, kun puhutte ap:n tuskalle tuohon sävyyn? Entä jos hänen kotinsa olisi poltettu, syöpä iskenyt, lapsi kidnapattu tai auto varastettu? Ja te sanoisitte, että "ei ketään kiinnosta katkeran valitus"? Hienoa sakkia täällä! Luulisi lapsiperheiden äitien olevan sydämellisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät että sama voisi kolahtaa myös heidän kohdalle. Jaksamisia ap:lle!

Esimiesasemassa olevan on tuohon mahdotonta mitenkään laillisesti puuttua.

Mutta muuten asian esilletuominen ei mairittele kumpaakaan henkilöä. Meillä oli työpaikalla kerran yksi "pariskunta" jonka miesosapuoli oli naimisissa tahollaan. Eihän se muille kuulu, mutta kyllä sille naiselle muiden työntekijöiden toimesta naurettiin ja miestä paheksuttiin kahvitunnilla. Hyvin harva tosielamässä katsoo hyvällä sellaista rottamaisuutta, eivät edes miehet. Eikä sillä naisellakaan tainnut kaikki lepakot tapulissa ollut muutenkaan, lähinnä sellaista epätoivoista jakamista.

Mä liikun sitten varmaan ihan erilaisissa piireissä, kun en ole koskaan kenenkään miehen kuullut nimittelevän ketään huoraksi.

Minusta tuntuu, että tässäkin ketjussa huoraa huutavat ovat niitä katkeroituneita naisia, joita on petetty.

Mutta he eivät mielestään ole saaneet oikeutta eli "huora" ei ole saanut riittävää rangaistusta.

Miten se voi ollakin niin vaikeata ymmärtää, että se on se OMA PUOLISO joka on pettänyt.

Sekin voi olla vaikea ymmärtää, että se oma ukkokulta voi olla ollut se aktiivinen iskijä ja esiintyä jopa vapaana miehenä tai sitten "ero on meneillään".

Sen vuoksi: jos ap kokee noin suurta vihaa ja raivoa, voisi olla ap:n itsen ja toipumisen kannalta parasta jutella tämän toisen naisen kanssa. Sen jälkeen ei ehkä tarvitsisi kuvitella niin paljon asioita ja niiden laitaa.

Kun aina asiat eivät ole menneet niin kuin se oma ukkokulta kertoo.

ja vastaus mm. tähän

Jos tällä listalla on joku, joka on ollut työelämässä, tietää sen hyvin. Esimiehet puuttuvat niihin jos ne häiritsevät työntekoa. keksity nyt avioliittosi korjaamiseen tai lopettamiseen. Muu on noloa.

Joka ei ole tottunutkäyttämään omaa kehoa asenna, nyrkit, potkut EI OSAA tositilanteessa puolustautua fyysistä uhkaa vastaan. Sen täytyy tulla selkäytimestä.

Asuin duunarin lapsena akateemisella alueella (isälläni kyllä palkka oli paljon kovempi kuin akateemisilla, joten oli ollut ´varaa ostaa ns, paremmalta alueelta)

Voi sitä kaappijuopottelun määrää ja naisten mustia silmiä kun oviin oli törmäilty. Ja ne yhteiset grilli-illat naapureiden kanssa. Me emme niihin osallistuneet kun vanhemmat ei ottaneet alkoholia. Mutta kyllä siellä pantiin ristiin ja sitten pieksettiin naapurin mies kun oli kuksinut omaa vaimoa.

Perhe, jossa kasvoin oli ehkä "ylempää keskiluokaa". Ei todellakaan huudettu ja haukuttu ketään kotona. Riidellessä saattoi ääni nousta, mutta vanhemmat pyrkivät silti selvittämään vakavammat erimielisyydet lasten kuulematta. Eli odottelivat ja sopivat koska asioista puhutaan, eivät vedelleen toisiian korville tai heittäytyneet hysteerisiksi.

Tuollainen kostomentaliteetti, jota halveksin, tekee ihmisestä vain typerän vaikutelman. Ihmisen pitäisi pystyä analysoimaan omaa toimintaansa ja toimimaan järkevästi. Muiden loukkaaminen vai omaksi nautinnoksi (tai sellaisen säälittävä yrityskin) ei ole järkevää, vaan pienisieluista.

Usein sanotaan, että Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta kyllä niitä on. Olen kasvanut akateemisessa perheessä, jossa keskusteltiin paljon ja riideltiinkin. Riidat perheessä ratkottiin puhumalla, tosin välillä hyvinkin reippaalla volyymilla.

Käyttäytymistavat ja se, miten asioihin reagoidaan näyttää olevan erilaista eri luokissa

En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella että isäni olisi käynyt lyömässä miestä, jonka kanssa äitini olisi ollut sivusuhteessa. Tai että äitini olisi sylkenyt kasvoihin naista, jonka kanssa isäni olisi ollut sängyssä. En tarkoita että pettämistä pidetään yhtään sen hyväksyttävämpänä tai oikeutetumpana. Yhtä lailla se loukkaa. Mutta toisaalta ymmärretään se, että ihmiset ovat ihmisiä. Pitkissä liitoissa harha-askelia yleensä tulee. Tiedetään, että noin 50 % pitkässä parisuhteessa olevista pettää ja että se on tavallista ja aika inhimillistä. Ja ennen kaikkea: osataan hillitä oma käytös siinä tilanteessa kun raivo saa vallan. Tätähän opetetaan jo pienille lapsille: nyt tuntuu pahalta ja sinua suututtaa, mutta odota vähän aikaa, hetken päästä tunne laimenee ja sinun on helpompi olla. Tämä ei ole sitä että alistutaan ja niellään loukkaus. Vaan sitä että pidetään oma pää pystyssä. Säilytetään arvokkuus eikä sitä ei liata alentumalla johonkin kostamiseen. Puretaan se pahin raivo vaikka yksin huutamalla. Kun suurin tunnekuohu on laantunut ja jos kykenee antamaan puolisolle anteeksi, käyttää voimansa löytämään syyn sille miksi puoliso petti ja tekemään sille jotain. Se mitä se toinen mies/nainen on tehnyt tai sanonut, on täysin toisarvoista sinun ja miehesi parisuhteen jatkumisen tai perheenne hyvinvoinnin kannalta.

Toiset varastaa ja toiset ostaa varastettua tavaraa tietoisesti. Molemmat ihan yhtä pahoja, sekä pettäjä että nainen joka pettäjän on varatuksi tiennyt ja silti päättää sekaantua. Mun moraali sanoo noin.

Joka ei ole tottunutkäyttämään omaa kehoa asenna, nyrkit, potkut EI OSAA tositilanteessa puolustautua fyysistä uhkaa vastaan. Sen täytyy tulla selkäytimestä.

En ole väkivaltainen luonne, enkä halua satuttaa ketään.

Itsepuolustus on eri tilanne.

Olen harrastanut karatea ja Krav Magaa nuoruudesta asti. Joten taidan itsepuolustuksen.

Siitäkin huolimatta nainen on useimmiten altavastaaja jo kokonsa(ja voimiensa) puolesta.

Naisen pystyisin pieksemään mennen tullen.

MUTTA, en halua tehdä sitä. En edes vaikka hän olisi mieheni "toinen nainen".

Asioiden selvittämiseen pitää olla muut keinot kuin väkivalta.

Mutta useimmat eivät osaa vaan ovat täysin avuttomia. Aina ei selviä puhumalla!

Toiset varastaa ja toiset ostaa varastettua tavaraa tietoisesti. Molemmat ihan yhtä pahoja, sekä pettäjä että nainen joka pettäjän on varatuksi tiennyt ja silti päättää sekaantua. Mun moraali sanoo noin.

Mun oikeustajuni sanoo, että joka ryhtyy suhteeseen varatun kanssa, on moraaliton, jos on tiennyt toisen olevan varattu. Mutta pettäjä siinä sen petoksen tekee. Kyse ei ole pelkästä seksistä, kyse on luottamuksen ja yhteisen sopimuksen pettämisestä. Siitä, mitä aviopuolisoiden välillä on joskus aikanaan luvattu.

mutta ap suuntaa raivon väärään osoitteeseen! Mieshän sen avioliiton kurasi ja sotki.



Helppoahan se on purkaa viha siihen naikkoseen, mutta totuus on se, että mies sen liiton pilasi.

Koston kannattajat, opetatteko lapsillennekin, että jos toinen tekee jotain väärää, pitää aina kostaa? Olisiko asian muunlainen sopiminen ja anteeksianto parempia keinoja?

mutta ap suuntaa raivon väärään osoitteeseen! Mieshän sen avioliiton kurasi ja sotki. Helppoahan se on purkaa viha siihen naikkoseen, mutta totuus on se, että mies sen liiton pilasi.