Heips!
Terppa, täällä vihdoin rekisteröitymään uskaltanut käyttäjä :) Olen kohta 20v täyttävä nainen, vauvakuumetta olen potenut viimeiset pari vuotta, mutta nyt viimeaikoina on tullut niin vahvaksi, että muuta en juurikaan ajattele... Poikaystäväni kanssa olen ollut yhdessä kolme vuotta ja suhteemme on ollut aina tasapainossa. Hän täyttää 23v. Työssäni olen lasten kanssa tekemisissä päivittäin, se ei auta tilannetta laisinkaan :D Tässä eräänä iltana otin asian vakavasti puheeksi, tähän mennessä olemme aikalailla jossitelleet. Molemmat olemme hyvistä perheistä, lapsirakkaita ja tunnollisia. Olemme asuneet yhdessä jo yli kaksi vuotta, ja pian muutamme suurempaan asuntoon. Mies on todella ymmärtäväinen ja vastasi kyllä myönteisesti lapsen hankintaan, olenhan sitä nyt tässä pitkän aikaa puhua pälpättänyt ja tehnyt selväksi että haluan lapsia nuorena. Ja hän on täysin samaa mieltä. Olemme molemmat vakkaritöissä, ja pelonsekaisin hämmentävin tunteiden myllertäessä mahassa kysyin, että josko yritettäisiin jo ennen muuttoa. (parin kk päästä) Kuulisin mielelläni muiden nuorien, ja miksei vanhempienkin alkutaipaleesta yrittämisen ja muun keskellä :) Olen ystäväporukastani ainoa kuumeilija, mikä itseäni ei tosin haittaa ollenkaan. Kokemuksia ja tarinoita otan enemmän kuin mielelläni vastaan!
Kommentit (393)
Nonom: Kyllähän siinä se muutama kuukaus aina menee ennen ku elimistö alkaa palautua. Tietysti jos on kauan syöny pillereitä, voi mennä pitkäänkin ennen kuin kehon oma hormoonituotanto taas käynnistyy. Mulla autto se, että ehdin se puol vuotta syödä minipillereitä tavallisten e-pillereiden jälkeen. Mutta se on tosi yksilöllistä, kuinka kenenkin keho reagoi.
Me ollaan molemmat siis opiskelijoita, mutta mies on tehny oikeestaan koko ajan töitä siinä ohessa. Toistaseks on rahat riittäny ihan ok, kun on vaan malttanu elää nuukasti. Vakuuttelen aina itelleni, että kyllä siitä vauva-arjestakin selviää, kun ollaan nytkin totuttu tulemaan niin vähällä toimeen. Ja tiedän kyllä, että vanhemmatkin varmasti auttais, mutta jotenkin sitä haluais jo olla itsenäinen.
Ja veikkaan tosiaan, että äitillä on enemmänkin ikäkriisi eikä halua olla vielä mummoikäinen. :D Appivanhemmat on suorastaan jo "tilanneet" lapsenlapsen ens vuodeksi. :D Voikin suhtautuminen olla niin erilaista. Onhan ne vanhemmat ja muu lähipiiri siinä oikeassa, että oishan se fiksua käydä ne koulut ensin, aivan kuten teillekin oli ehdotettu. Mutta minkäs sille voi, kun vauvakuume iskee!
Henzku: Mä oon aina ollu superstressaaja, -huolehtija ja -jännittäjä. :D Asioita tulee aina analysoitua joka kantilta ja ihan liiaksi asti. Nytkin jännitän ihan suunnattomasti, et oonko raskaana vai en. Mieheltä kyselin hänen jännittämistään, mihin hän vaan tokaisi, että ei hän edes mieti koko asiaa, mutta toivoo, että vauva ois tulossa. Miten joku voi ottaa asiat niin iisisti?! :D
Ihanaa tosiaan jutella muiden kanssa näistä fiiliksistä. :) En viitsi liiaksi miestä pulinoillani rasittaa eikä tästä voi vielä lähimmille jutella.
Jepsistä, eipä ole tänne ehtinyt sitten torstain jälkeen kirjottelemaan, kun ei oo koneelle muutenkaan oikeen ehtinyt. Eli siis torstaina alko ekat menkat sen keskenmenon jälkeen, olin ihan että "onko tää tottakaan", että näinki pian.. ja just kun manasin viimeks, että kauankohan niitä saa odotella. Mutta nyt oon kyllä ihan onnesta soikeena ^^)) mut ei passaa siltikään hätäillä.. eihä sitä tiiä millon se tärppää ja siltikin mietityttää, uskaltaako heti yritellä uudestaan. :/
Kun puhelitte täällä just pillereiden jälkeen seksihalujen palaamisesta, niin itsellä oli just samaa, että pikku hiljaa pillereiden käytön jälkeen aikonaan hävisi halut melko vähiin, onneks halut tuli aika äkkiä kumminkin "takasin", kun lopetin pillerit. Mutta voin sanoa, et meilläkin se seksinharrastaminen oli yhdessä välissä sellanen tabu, kun ei tahtonu mulla olla niitä haluja aina ja miehellä senkin edestä.. se on tosi hankala tilanne. :( Ymmärrän teitä siis täysin, jotka "taistelette" tai olette taistelleet sen haluttomuuden kanssa.
Sitten tosta, että missä stressaa eniten raskaudessa.. ehkä se on se synnytys, kun se on vielä kokematta, mut uskon jotenki ainakin ite, että siihen jotenkin valmistautuu pikkuhiljaa kun keho muutenkin muuttuu raskauden aikana, ja ei tässä varmaan ainoita olla, joita se pelottaa tai on joskus pelottanu. :) On täällä maailmassa niin paljon lapsia saatu maailmaan ja aika harvon niissä kummallekkaan huonosti käy.
Taloudellinen tilanne mua ei omalla kohdallani huoleta, kun on töitä ja miehelläkin on varmasti omalla alalla töitä (lvi-asentaja). Ja nykyään on kyllä tosi hyvä tuo tukijärjestelmä, harva lapsiperhe ihan köyhyydenrajamailla joutuu elämään ja tosiaan sit pitää vaan yrittää säästellä, jos tekee tiukkaa. :/ Se on ehkä vaan monella sellanen päähänpinttymä, et pitäs olla tarpeeks ikää, vakityö ym.. että VOI tai SAA VASTA hankkia lapsia.. ei kannata kyl miettiä liikaa niitä muiden mielipiteitä, itsehän sitä on kumppanin kanssa lasta haluamassa, eikä se lapsi niiden muiden ole. :)
Itse en ole missään välissä kertonut vanhemmilleni kovin aikaisessa vaiheessa raskaudesta, koska se vain "huolestuttaisi" heitä. Asian ovat kuitenkin ihan hyvin ottaneet vastaan, ainakin viimeksi. Se eka raskauteni, joka meni kesken, kun oli 19-vuotias ei tosin ollut kovin mieluinen isälleni ainakaan, koska ei pitänyt silloista miestäni tarpeeksi "kelvollisena", mutta se oli hänen mielipiteensä ja se oli silloin.. johtui kai myös siitä, että olin silloin vielä opiskelemassa, ja hänen mielestään kai niin "nuori" äidiksi.
Ja vielä tosta painohommasta, en pidä itseäni sinänsä lihavana enkä olekkaan, mut sitä vain aina miettii tuota ulkonäköäkin.. :) että voishan sitä vaik 5 kg hoikempi olla jne. Se on kans kyl tosiasia, että ei sitä painoa niin helposti saa pois ku vaikka 17-vuotiaana. :D kai se aineenvaihdunta hidastuu pikkuhiljaa, ku ikää tulee, samoten niitä muotoja/kurveja, miksi niitä kukanenki haluaa kutsua. Harva näyttää samalta 25-vuotiaana, ku mitä on ollut teininä. Tai minä en ainakaa näytä. :D
Jepsistä, tsemppiä kaikille ja kiva että ollaan saatu jo ihan hyvänkokonen jengi tänne koolle. :) Ei vielä tahdo muistaa kaikkien nikkejä, mut koitan sit lähemmin kirjotella, kun ehtii tutustua paremmin kaikkien tilanteisiin.
Mua kiinnostais tietää, että kuinka monella teistä on sellasia kavereita, joilla on jo lapsi tai perhettä yleensäkkin? Mulla ei ole kuin serkkutytöillä (mua jonku verran vanhempia) ja yhdellä vähä kaukaisemmalla kaverilla lapsi, joten lapsiperheen arki on tuttua, mutta aivan läheisimmillä kavereilla on suurimmalla opiskelut vielä kesken jne.. Olis kiva vaihdella heidänki kanssaan siis ajatuksia asiasta, mutta jotenkin tuntuu että se menee yksinpuheluksi, kun toinen ei välttämättä aiheesta ole niin innokas/kiinnostunut puhumaan. Onneksi minulla on nyt siis teidät täällä! =)
Vaan aika rientää ja mulla alkaa työt klo 16.00, pakko rientää että ehtii!
Helouu! Joudun nyt vastaamaan tähän Liljan viestiin, ku alkuperäseen ei muka löytynyt sivua.
Tosiaan kerkesin ite tuossa jo jännätä alkaako menkat ollenkaan, mut tuoltahan ne pe-la välisenä yönä tupsahti sitten. Ei muuta kun leuka pystyyn ja kohti uusia yrityksiä :)
Huomasin kanssa et halut heräs pillereiden lopettamisen jälkeen. Meillähän vaihtuiki miehen kans roolit ihan totaalisesti... sillä meinaa kunto loppua, itselle ei riitä mikään :D
Ja tääl kans pohdittu vaikka minkälaista..Ite en stressaa rahasta, mies sitäkin enempi.
Ehkä hermoon enemmän sitä jaksamista ja miten kaikki lähtee sujumaan pienen nyytin kanssa.
Onneks on paljon kokemusta lapsista, sisaruksien ja muiden sukulaisten, niin ei oo ihan peukalo keskellä kämmentä sit.
Mulla myös vähän mietitytti toi, että kavereilla ei oo aikomustakaan lisääntyä. Tai siis että voin sanoa suoraan olevani ainoa kaveripiiristäni. Pitävät sitä lähinnä ällöttävänä ja mammojen touhuna. Mulla ei koskaan oo ollut paljoa kavereita, mutta se on harmi, että nyt ne muutamat läheisimmät on kaikki ihan eri elämäntilanteissa ja eräälle ystävälle kun mainitsin kuumeilustani, kuittasi haaveeni naurulla ja toteamalla että olen hullu. Tottakai ymmärrän koska hänellä/näillä naurajilla ei ole koskaan ollut esim kunnollista miestä. Puistoissa ym sitä tulee saamaan varmaan paljon paljon ihania ihmisiä ympärille! :)
Sissiinan kysymykseen kavereiden perhetilanteista:
Kellään meidän ihan lähimmistä kavereista ei oo vielä lapsia. Ja me ollaan molemmat omissa suvuissamme sukupolven vanhimpia ja siis ensimmäisiä naimisiin menneitä. Ois helpompi jos jotkut ois jo vähän "raivannu tietä". Ikävää olla aina se eka. :D
Monet kaverit on jo vakaassa parisuhteessa tai jo naimisissa ja haaveilevat lapsista. Tuntuu kuitenkin, että tosi monet ei joko tunne olevansa vielä valmiita äideiksi tai sitten eivät pidä elämäntilannetta muuten sopivana. Muutamien kanssa oon vauvahaaveista jutellu ja ovat olleet kannustavia. Kuitenkin tuntuu, etteivät ihan samoja fiiliksiä ja tilanteita jaa...
Ja sitten on tosiaan paljon niitä sinkkukavereita, joille meidän pitkäaikainen parisuhde on totaallinen ihmetys ja jopa kateuden aihe. Heille on ihan turha vauvakuumeista puhua.
Mun miehen perhe ja suku on tosi ihanaa. Ne ei turhaan puutu muiden elämään vaan auttaa ja tukee sillon kun on tarvis. Kuten aikasemmin oon kertonu appivanhemmat odottaa jo isovanhemmuutta ja käly, joka on suht saman ikänen kuin me, on ihanaa jutteluseuraa näissäkin asioissa. Mutta mun mies ei tykkää, että liikaa kerrotaan meidän keskinäisistä asioista lähipiirille ennen kuin ne asiat on oikeesti ajankohtasia. Omalle äidille en kyllä kerro vasta kuin sitten, kun raskaus on varma. Sillä on niin ikävä taipumus tuoda ilmi omat eriävät mielipiteensä. Muutenkin mun suku on sellasta, että tuppaavat puuttumaan kaikkien asioihin...
ja yritän pitää mielessä et mihin kaikkeen haluan vastata mut oon jo unohtanut puolet :D mua ei oikeestaan oo raskaudessa pelottanut mikään(no okein synnytys tietenkin mut ketä ei se ei ihan oikeesti edes vähän pelottaisi),odotan vaan nitä positiivisiä juttuja,mitä ne ikinä onkaan :) raha tilanne ei huoleta vaikka sitä raha ei paljon ookkaan,pitää vaan elää sillä mitä on.
toisten mielipiteiden takia ei olla kerrottu oikeastaan yrityksestä kenellekkään,koska en tosiaan halua ihmisten negatiivisten mielipiteiden vaikuttavan omiin mielipiteisiin,jos niitä edes tulisi. sitä kyllä olen miettinyt aika pinnallisia juttuja että vaikka en ole koskaa ollut ns. menevää tyyppiä niin juuri tänä viikonloppuna mietin että mitä jos tulen raskaaksi heti enkä ehdi mennä kavereiden kanssa baariin juomaan hyviä drinkkejä ja tanssimaan(ehkä tää vaan johtuu siitä etten oo tosi pitkään aikaan ollu ulkona kavereiden kanssa,koska kuitenkaan juhliminen ja ryyppääminen ei oo mun juttu :D) mutta sitten vertaan sitä mielikuvaa että sylissäni olisi pieni tuhiseva vauvanyytti,kaikki nuo "suuret" murheet unohtuu :)
mulla viimeset pilleri menkat just menossa ja sit saaki oikeen kunnolla jännitella ja odotella et koska ne "oikeet" tulee ja sitä et millanen ihminen ylipäätään oon :D mullaki pillerit vieny halut sillä tavalla et vaikka tekis mieli niin en kostu lähes mitenkään ja se on aiheuttanut päänvaivaa.ärsyttävää ja turhautunut olo kun haluaisi harrastaa seksiä ja mirri on kuin sahara ja sit samalla vakuutella et kyllä mä oikeesti haluan (vaikkei siis mies missään vaiheessa oo epäillytkään :D)eli liukaste on ollu pakko juttu jo monta vuotta.
mun kahdella vanhemmalla sisaruksella on yhteensä kolme 6-1,5 vuotiasta lasta ja välillä sitä on kyllä ajatellut että haluanko oikeasti lapsia,mutta eipä se villitys ja vauhkoominen onneks ala heti ku vauva sieltä mahasta tulee ulos,tilanteesta toiseen vaan opitaan elämään :D ehkä suurin pelko mitä mule on tullut on se että saanko enää ikinä nukkua täysiä öitä tai edes tarpeeksi :D en varmaankaan jos omat lapset tulee serkkuihinsa mut never nou :P kaverin lapsi(vähän yli vuoden) nukkuu täysiä yli kahdeksan tunnin öitä,semmoisen lapsen haluaisin jos vois valita :D
Liukaste myös täällä ollut kova sana, ilman sitä en kyllä vetelis, en sitten millään!!
Aina saa huokaista pienet huolenhuokaisut pois kun lukee teidän juttuja. Nimenomaan, sillä rahalla eletään, mitä on. Nyt mun täytyy lopettaa tää ressaus siitä...
Noh mutta ei sillä etten uutta huolta keksisi, nimittäin mulla ei ole ajokorttia.. En ole sitä hankkinut, koska ei ole tähän mennessä tuntunut tarpeelliselta. Mulla menee 30m päästä kaikki tarvittavat julkiset, ja poikaystävällä on kortti, ja on kuskaillut mua aina parhaansa mukaan :) Onko teillä? Kuinka välttämättömäksi sen koette? Mm. mun työkaveri 34v kahden n. 10-13v. äiti, ei omista ajokorttia ja hyvin on mennyt :D Lähinnä se, että jos lapsella tulee hätä kun oon yksin kotona. Noh, ambulanssithan ne sitä varten ovat!!?
Huomenna viikon loman jälkeen töihin lastenvaatteiden keskelle, aijaijai..!
Apua tännehän on tullu niin paljo tekstiä päivän aikana, että kaikkien jutut sekottuu nyt keskenään :D Mulla ei oo missään vaiheessa ollu haluttomuus ongelmia, pilleireitä ehin syyä 5 vuotta. Nykysen kumppanin kans tuntuu kyllä et mie oon se jolla usiamman haluttaa ja joka melkein aina tekee alotteenki :)
Tuota taloudellista tilannetta oon miettiny et parilla tuttava pariskunnalla on lapsia ja kaikki opiskelee tai on työttömiä ja ovat kuitenki pärjänneet. Ja oon miettiny et niin paljo voi tavaroita ja vaatteita ostaa käytettyinä, jos ei vaan oo turhan nirso, ja jos sukulaisilla/kavereilla on lapsia ja kehtaa vaan kysyä apua niin kyllä sieltäki suunnasta varmasti hyvää kampetta löytyy. Ite liputan facebook kirppareiden nimeen, on tullu valmiiksi jo kateltua et mitä kaikkea sieltä löytyy ja millä hintaa :)
Yhellä kaveripariskunnalla on lapsia, muut kaverit on sinkkuja tai vasta löytäny toisen puoliskon. Elämäntilanteet on tosiaan suurimman osan kans kavereista niin erilaiset että kerran oon saattanu vauvakuumeesta mainita mut se on jääny siihen ku tullu "hullu, älkää vielä" kommentteja. Mie oon yleensä aina se kaveriporukasta joka innostuu kaikesta ja on aina valmis lähtemään bilettämään, ja kavereilla varmaan huolestuttaa et kenen kans sitä sitte bailaa ku yleensä se varmin nakki onki pois pelistä :D itestä tuntuu aivan helpottavalta että olis joku hyvä syy lopettaa juhliminen, sitä tuntee ittensä jo niin vanhaksi ettei jaksa enää, ja ohan nuo baarikuviot jo nähty :D
sitä piti kysyä et polttaako tästä porukasta kukaan ? mie poltan suurinpiirtein 1-4 päivässä, oon onneksi saanu nyt vähennettyä jo sen jälkeen ku oon pillerit lopettanu. Ja tällä hetkellä on ainaki ihan luottavainen olo, et kyllä pystyy lopettaan kokonaan sitte ku plussaa näyttää :)
Ingela: mullaki vähän jänskättää nuo unijutut, ku oon tosi kova nukkumaan ja vapaapäivinä saatan nukkua 14 h yöunet, niin kuis sitä sitte jaksaa.. huih. tosin hellu on ihan samanlainen, täytyy vaan vissiin toivoa et tuleva vauva perii mejän unenlahjat ;)
En oo koskaan polttanut, maistellut toki, mutta siihen jäänyt. Poikaystävä poltti 6vuotta ja lopetti kokonaan n. 8kk sitten, napsahti kuulemma päässä että nyt loppu :D Vaikeetahan se on, en voi edes kuvitella tunnetta... Mutta tosi kiva kuulla että oot onnistunu vähentämään eikä lopettaminenkaan tunnu mahdottomalta ajatukselta :) Paljon voimia siihen!! Toivottavasti saat pian painavan syynkin lopettamiseen, hih!
Mulla kans tuli mieleen että se nyt sitten on suurimmat baari ja rälläys reissut takanapäin, mutta se on enemmän kun ok mulle :) Enkä siis tällä tarkoita että käännyn absolutistiksi ja boikotoin baareja, you know :)
Tänään satuin kattomaan Liviltä ohjelmaa jossa teinit halusivat kokeilla perhe-elämää ja saivat hoitoon vauvan kahdeksi päiväksi. Siinä mies jos toinen lähti lätkimään ekan päivän jälkeen ja joku löysi jo uuden naisenkin itelleen siinä lomassa.. Yks pojista totes että ei oo eläissään ollu niin väsynyt :D Nuoriahan ne on kun mitkä, ja suurin osa ihan dillejä, mutta oli kyllä oikeeseen saumaan tuo ohjelma :D joku baby borrowers tms..
Mä kun kauhistelin töissä myös tota että joutuu ziljoona kertaa heräämään yöllä, sieltä tuli vastaukseks että "VOI KUULE sä oot niin nuori että ne kyllä kestää. Mitä nuorempana, sen parempi." Tottahan toi on että tässä ollaan vielä sen verran vetreitä että kyllähän myö nyt jaksettaan!!;)
jos ei ole tottunut että voi koska tahansa lähteä minne vaan ajattelematta sen enenpää :D (no lapsen kanssa se tuskin onnistuu muutenkaan) mutta voin sanoa että kun se kortti on ja on vielä autokin niin kyllä tuntee itsensä aika orvoksi kun ei pääse oman aikataulun mukaan menemään ja vieläpä jos bussit menee yhtä surkeesti ku meillä päin niin en pärjäis :D ja jos haluaa mennä yhtään isompaan ruokakauppaan ostoksille niin se auto on kyllä aika ihana :) en siis asu missään korvessa,mutta silti :D
Oon tauolla parhaillaan ja lähdin ostamaan Lifestä foolihappoa.. Myyjä kysyi että raskauttako suunnittelen ja lykkäsi käteen 800sen. Otin ekan nyt ruoan kanssa. Syöttekö muut? Kuulemma komplikaatioiddn riski vähenee mielettömästi..
Kauhee kun tää on yhtäkkiä niin todellista!! Hassu tunne.. Menkat ei oo vieläkään alkanu, varmaan näinä päivinä. Nää on vielä "pillerimenkat" vai miks niitä sanotaan :D
Ite en pärjäis ilman korttia saatikka autoa, mutta seki on niin tottumiskysymys, eiköhän sitä pärjäiski ku totuttelis. Mulla pelkästään työpaikalle ja sairaalaan on sellaseti 4 kilsaa. Kyllä tuo sen verta elämää helpottaa että en kyllä luopuis :)
Täytyy myöntää et oon melkosen pihalla monien asioiden kans, esmes tuon foolihapon ja joidenki ihme lyhenteiden mitä tääläki käytetään. :D Kertokaa toki kaikkia mahollisia juttuja mitä mieleen tulee.
Onpa kyllä mahtavaa ku löytyny täältä kohtalotovereita, joitten kans voi jänskätä ja jutustella asioista :)
Täälläkään ei kyllä pärjättäisi ilman autoa, sen verran syrjäsemmällä seudulla asutaan täällä Pohjois-Pohjanmaalla. :D Mut toki pärjäisin ilman autoa, jos olis kaikki tarvittavat palvelut sopivan matkan päässä ja julkiset kulkuneuvot kulkis. :D
Joo eli oli aika suht niukat nuo ekat menkat ton keskenmenon jälkeen, kestivät 4 päivää. Saapa nähä minkä mittanen kierto se on sit tulossa.. Vauvakuume senkun pahenee, kun työpaikalla nähny nyt muutamana päivänä työkaverin 9 kk ikästä tyttöä, aivan ihana tapaus, tuntuu että tekis mieli ottaa sitä syliin kokoajan ja ja ja... en tiiä vauvat on vaan niin suloisia, saisinpa joskus sen omanki käärön. :)
Noniin, nyt pääs taas vihdoin viimein tänne purkamaan tuntojaan :D
Miulla on kortti ollut nyt koht puoltoista vuotta..eikä ois vieläkään ellei ukko ois potkinu persiille. Autoa en oo saanu hommattua, mut ukolla onneks on. Saap sitä välillä sit lainailla. Onneks meidän suunnilta bussit kulkee 15 min välein.
Täällä tupakoidaan..Poltin n. 10 vuotta, ja lopetettiin miehen kanssa vuoden vaihteessa. Sit itse repsahdin takas..kesä on vähän sellasta aikaa :D Ukko on ollu polttamatta ja se on jännää mite niillä yleensä toimii, jos jotain päättää ni se kans on ja pysyy. Nuoresta asti sen oon päättänyt et sit kun muksu tulossa niin en polta!
Nyt pitää vielä nautiskella kun pystyy :)
Ei miullakaan Hanzku_ oo hajuakaan foolihapoista ym kikka kolmosista.. lyhenteistä sen verran mitä ite käytän nii kp = kiertopäivä.
Kyl myö kaikki vielä ne omat pienet kääröt saadaan syliin :)
Miulla on tullu nykyään sellasia tuntemuksia kun näkee jonkuu tutun ihan pienen vauvan, nii oon niin et "ihana" "sulone" blaablaa ja kaikkee.. sit sen jälkee tulee sellanen tunne et miks ei miulle? miks muille vaan? Alkanu ehkä jo vähän turhautua, ja mielessä monesti käyny et millon soitan gynelle et mikä on kun ei nappaa... mut jos täs nyt loppuvuoden koittais omin keinoin. Sinne mennessä jos mitään ei oo tapahtunu ni vois ottaa yhteyttä gyneen ja mennä jutteleen.
Foolihappo käyttöön :) Tosiaan mä vakuutuin siitä niin paljon että uteliaisuudesta kävin hakemassa. Eihän se välttämättä taikoja tee, mutta mahdollistaa ja edesauttaa!
Niin Yade uskon että on vaikeeta noiden tuntemusten kanssa kun vauvoja tulee ovista ja ikkunoista, mutta omaa ei kuulu.. Luin tuolta että teillä nyt 1v2kk yritystä takana, kyllä se siitä! Jos oot ihan perusterve eikä gynellä oo koskaan tullu puhetta mistään poikkeuksista, saatat vain tarvita vielä vähän aikaa.
Mua tehtiin 6 vuotta ja olenkin miettinyt että jaaha onko se edessä meidänkin kohdalla, mutta äiti oli jo aika reilusti yli kolmenkympin.
Mulla alkoi eilen menkat ja voi viturallaa sentään, ikinä ei oo ollu näin kipeet! Johtuu varmaan siirrosta.
Oletteko miettineet suunnitelmaa kun vauva syntyisi? Kauan olisitte kotona? Kävisittekö esim. viikonlopputöissä?
perusterve oon eikä ikinä oo gynellä ollut mitään poikkeavaa. Ei auta kuin toivoo parasta :)
Meillä on miehen kanssa keskusteltu et pitäisin äippäloman ja sit töihin takas. Sikäli mikäli töitä on, tällä hetkellä määräaikaisena, vakkaripaikkaa odotellen. Itse teen vuorohommia jatkuvaan syöttöön, mies on tehnyt nyt kesät vuorossa ja syksy-talvi päivätöitä 7-16. Mut sittenhän sen näkee mikä tilanne silloin :) Hänel onneks vakkaripaikka.
Miun piti taas kysyä sitä et minkälaiset asumismuodot kelläkin on?
Me ollaan tällä hetkellä vuokralla kerrostalossa, ja tää kämppä on myynnissä ja on suunnitelmissa oman osto jossain vaiheessa. Rivari/omakotitalo. Talohan ois kaikista ihanin vaihtoehto :)
Ja sit myöskin onko lemmikkejä? :)
Meillä 7-vuotias sakemannin ja vinttikoiran risteytysuros. Senkin puoleen ois ihanaa päästä kerrostalosta rivariin/omaan taloon, jot ois lapsen kans helpompi toi koiran hoito. Kerrostalossa on hiukan ilkee lähtee koiraa viemään aamulla ulos, toinen koivet ristissä odottelee, kun ensin muksun saa syötettyä ja puettua :D
tämmöisiä kaikenmoisia mielessä ehtiny jo pyörimään :D
Kyllä aina välillä tympäsee ku nyt on lähiaikoina kaks tutun tuttua pamahtanu paksuksi toinen vahingossa ja toinen ekalla yrityksellä, ja vähän pelottaa että kauankohan ite joutuu yrittään, mutta eiköhän se yrittäminen/oottaminen/jännitys oo sitte se kaiken arvosta :)
Kyllä olis tarkotus pitää äippäloma ja sit takas töihin jos vaan raskii, jos ei niin ainahan voi miettiä hoitovapaata vai milläs nimikkeellä se nyt onkaan, ite oon ehkä kuitenki sitä mieltä et pienenä olis hyvä jo lapsen totutella muihin lapsiin/lelujen jakajiin eikä vaan olla äiskän kans hirviän pitkää aikaa kotosalla. Varsinki ku ihan lähipiirissä ei kauhiasti nuita lapsia pyöri :)
Me ollaan joku aika sitte ostettu pienehkö omakotitalo ja täytyy olla tyytyväinen että pääsi suht pienestä rivarikämpästä (jossa oli uskomattoman utelaat kyylänaapurit) pois. Ja jos vaan on mahollisuus lainaa saada niin suosittelen kyllä. Me lyhennetään lainaa kuussa samanverran mitä maksettiin edellis kämpästä vuokraa. Onhan tässä tietty muita menoja, mutta onhan se mukavampi maksaa omaa :) plussana tietty ihana pieni leikkimökki pihalla, ja muutenki tilaa temmeltää sit niillä tulevilla pienokaisilla ;)
Niin ja lemmikeitä ei oo ku ollaan molemmat allergisia
Sorry!