Heips!
Terppa, täällä vihdoin rekisteröitymään uskaltanut käyttäjä :) Olen kohta 20v täyttävä nainen, vauvakuumetta olen potenut viimeiset pari vuotta, mutta nyt viimeaikoina on tullut niin vahvaksi, että muuta en juurikaan ajattele... Poikaystäväni kanssa olen ollut yhdessä kolme vuotta ja suhteemme on ollut aina tasapainossa. Hän täyttää 23v. Työssäni olen lasten kanssa tekemisissä päivittäin, se ei auta tilannetta laisinkaan :D Tässä eräänä iltana otin asian vakavasti puheeksi, tähän mennessä olemme aikalailla jossitelleet. Molemmat olemme hyvistä perheistä, lapsirakkaita ja tunnollisia. Olemme asuneet yhdessä jo yli kaksi vuotta, ja pian muutamme suurempaan asuntoon. Mies on todella ymmärtäväinen ja vastasi kyllä myönteisesti lapsen hankintaan, olenhan sitä nyt tässä pitkän aikaa puhua pälpättänyt ja tehnyt selväksi että haluan lapsia nuorena. Ja hän on täysin samaa mieltä. Olemme molemmat vakkaritöissä, ja pelonsekaisin hämmentävin tunteiden myllertäessä mahassa kysyin, että josko yritettäisiin jo ennen muuttoa. (parin kk päästä) Kuulisin mielelläni muiden nuorien, ja miksei vanhempienkin alkutaipaleesta yrittämisen ja muun keskellä :) Olen ystäväporukastani ainoa kuumeilija, mikä itseäni ei tosin haittaa ollenkaan. Kokemuksia ja tarinoita otan enemmän kuin mielelläni vastaan!
Kommentit (393)
mites ultra meni? mä oon taas malttamattomana käyny täällä kokopäivän kyttäämässä :)
toivottavasti ei ainakaan mitään huonoja uutisia ole tullut minkä takia et oo jaksanu tulla päivittämään. peukut pystyssä. <3
hellurei! joo ei onneksi huonoja uutisia ollut,oltiin vaan koko viikonloppu reissunpäällä enkä jaksanut puhelimella räpeltää viestiä :)
eli perjantaina oli se ultra,ensin tehtiin alatutkimus ja kaikki oli ok,ja sen jälkeen tehtiin ultratutkimus sisäteitse,ja siellä se pieni otus kölli ja sydän hakkasi kovaa vauhtia,taisinpa siinä pari kyyneltä tirauttaa,oli niin ihana nähdä että siellä on todella jotain :) viikot saatiin siis selville ja niitä oli perjantaina huimat 6+5, eli tänään 7+1 :D eli mulla oli vasta kp 48 se ovis ja kun tein testin niin oli vasta dpo 11,eli ei ihme että plussa näkyi niin haaleasti,hyvä että edes näkyi :) sanoin vaan miehelle että onneksi oltiin aktiivisia vielä silloinkin,vaikka kierto oli jo niin pitkällä,tuskinpa tässä jamassa muuten oltaisiin :) alkio oli n. 7,8mm pitkä eli pienen pähkinän kokoinen,nyt jo ehkä vääähän isompi :P sain myös tänään varattua neuvolan ja ajan saaminen venyi 1.7 asti,mutta sainpa nyt kumminkin :) niin ja LA on 27.1.2014. 28.1 ja 1.2 on mun vanhempien syntymäpäivät,olisi ainakin lahja jo tilauksessa siis :P ah,onpa ihanaa kun sai nuo viikot selville,tuntuu heti paljon raskaanaolevammalta :D
niin ja hei,päästiin samaan odotus ryhmään nyt taavi :) ! taidankin mennä ilmoittautumaan heti :P
voi, olen aika kateellinen tuosta sun oireettomuudesta -.- ihanat hotelliaamiaiset meni ihan pilalle kun kaikki oksetti tai tökki :< muutenkin tämä on mennyt pahemmaksi,nyt ei tee yhtään mitään muuta mieli kuin niitä marjoja joita ei vielä viitsi ostaa :D ja taitaa se kyllä mennä tuolle -jotain raikasta ja kylmää,tai sipsiä- linjalle,pelkään vaan linjojeni puolesta :D eilen jouduin ekan kerran ykäämään,oli koko päivän ollut kamala olo eikä se helpottanut ollenkaan,joten oli pakko. onneksi sentään helppotti :D tissit on hieman kiinteytyneet,ehkä yli yli vähän kasvaneet,niin että mies silti huomasi :) (tämä kuuluu näihin mukaviin muutoksiin :D )
ingela rv 7+1
Tsau!
Oli pakko munki liittyä keskusteluun, kun itsekin 20- vuotias vauvakuumeilija. Ollaan nyt ukon kanssa yritetty 4 kuukautta, 5 menossa ja huomenna otetaan Clear- bluen ovulaatiotestit käyttöön.
Itekkin oon pitkään syöny pillereitä, 15-vuotiaasta asti niin uskon että niistä kiinni, ettei aikasemmin oo raskautunu. Älkää siis tekään aivan liian innokkaita olko että heti tapahtus, mulla muutamat kaverit olleet raskaana (abortin tehny) ja yks tällä hetkellä odottaa noin puolessa välissä raskautta jo. Niilläkin menny sen puol vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen, että mitään on tapahtunut (huom! nämä abortin tehneet siinä mielessä tyhmiä, että ehkäsyn lopettaneet vaikkei lasta haluakkaan). Mutta tästä huolimatta tsemppiä teillekkin yrittämiseen!
Kirjottelen teille kanssa tänne jos sopii vielä lisää ja kerron vinkkejä mielelläni, jos haluutte jotakin tietää..
Tosissaan me ollaan heti alusta asti otettu kaikki mahdolliset keinot käyttöön, jotka auttas raskautumaan nopeemmin... Mutta nytten vasta noi ovulaatio testit kun luin muutamilta keskustelu palstoilta, että jengi heti ekasta tai tokasta testaamisesta jo tullu raskaaksi!!! Siis mäkin haluun!
Mulla on paha kun mun paras kaveri tosiaan raskaana ja puolessa välissä suunnilleen, sen kanssa täytyy juosta vauvanvaate ja -tarvike ostoksilla ja ketuttaa vaan kun ei ite vielä mitään kehtaa/haluu ostaa huonon onnen/karman välttämiseksi.
Mä oon yli-innokkaana ite kertonut jo sekä tuleville kummeille ja äitilleni, että yritetään muksua.
Meidän taloudellinen tilanne oikeastaan mun varassa, oon 3-vuorotyötä tekevä lähihoitaja, joten tulot ihan ok. Ukko tekee keikkaluonteista työtä ja palaa myös vielä nyt syksyllä pariks kuukaudeks kouluun, mutta valmistuu siis vielä tänä vuonna kuitenkin.
Sorgen nyt tämmönen pitkä teksti, mutta kun en heti alkuun päässyt mukaan keskusteluun niin tulipahan ehkä kaikki kirjotettua mistä ootte jo käyny keskustelua :D
Kirjotellaan taas, käyn täällä miten töiltäni kerkeän! :)
joo oon myös itse vähän "pelännyt" että kuinkahan kauan tässä joutuu odottelemaan pillereiden jälkeen :/ me yritetään pärjätä näin alkuun ainakin ilman mitään kepulikonsteja,mies pyysi ettei oikeein yrittämällä yritettäisi ettei mee koko hommasta maku. oon vähä samaa mieltä (vaikka haluisin tulla raskaaksi just nyt!:D) koska sit rupeisin stressaamaan vaan et koska on paras aika ja en itseasiassa tiedä omista kierroista hönkäsenpöläystä joten ehkä parempi näin ja tuurilla mennään jonkin aikaa :)
Heips, elikkä mulla on täällä sellanen tilanne, että olin tuossa jo rv:llä 16. Kun sitten tuli keskenmeno. Se on mulle jo toinen elämäni aikana, eka tuli n. 3 vuotta sitten, tosin silloin oli ns. "vahinkoraskaus" ja aika eitoivottu silloisen kumppaninikin osalta. Nyt tietenkin surettaa tuo äskeinen keskenmeno, mutta yritän kuitenki ajatella että se nyt oli vain tarkoitettu niin.. uutta yritystä siis kehiin. Pitäisi vain malttaa odottaa ne eka luomumenkat, ... ja että millonkohan ne tulee, samoten sekin hirvittää että mitenhän sekasin kierto on yleensäkkin. :S
Nyt on sitten eri kumppani ollaan vajaa 2 vuotta seurusteltu, kihlat vaihdettiin helmikuussa ja lapsista on jo ollut puhetta, kun molemmat ollaan niin lapsirakkaita, haluttaisiin perustaa perhe jne.. Molemmilla töitä, tosin mulla määräaikaisia hommia, mutta töitä kuitenkin. :) Ikää molemmilla 22-vuotta.
Me on yritetty ilman "kepulikonsteja" tähän asti, että mullakaan ei hirveästi ole tietoa noista ovulaatiotesteistä jne.. Tuurilla siis mennään täällä niinkuin Ingela tuossa aiemmin kirjoitti.
Joo, anteeksi aika sekava viesti ja oon muutenkin aika tuore käyttäjä täällä. :D
joo oon myös itse vähän "pelännyt" että kuinkahan kauan tässä joutuu odottelemaan pillereiden jälkeen :/ me yritetään pärjätä näin alkuun ainakin ilman mitään kepulikonsteja,mies pyysi ettei oikeein yrittämällä yritettäisi ettei mee koko hommasta maku. oon vähä samaa mieltä (vaikka haluisin tulla raskaaksi just nyt!:D) koska sit rupeisin stressaamaan vaan et koska on paras aika ja en itseasiassa tiedä omista kierroista hönkäsenpöläystä joten ehkä parempi näin ja tuurilla mennään jonkin aikaa :)
Niinhän sitä on mullekin toitotettu, että älä ressaa, vaan ota asenne, että tulee kun on tullakseen... Mutta toisin kävi, oon tulla hulluks aina ku tekee negan testin :DD Mutta suosittelen siis pysymään tuossa "tulee kun on tullakseen" asenteessa jos vain suinkin pystyy.. Oma asenteeni vaan kaikkeen on ja tulee olemaan tämä pahainen KAIKKI MULLE JA HETI :D Mutta sitten jos rupeet ressaamaan ja haluut kuulla käytännön vinkkejä niin voin kyllä mielelläni jakaa omia konstejani jota on käytetty! :)
Oot kyllä hienosti päässyt yli noista keskenmenoista, just tänään viimeks ukon kanssa mietittiin ja juteltiin kuinka kauheeta se ois. Tosin onneks sullakin jo tolleen semi ajoissa menny, ettei sentää koko 9 kuukautta ois odottanu ja synnyttänyt sitten kuollutta vauvaa, jaksamisia ja tsemppiä teille! Mulla jotenkin jo heti siitä asti ku oon pillerit jättänyt pois ollu jotenkin tosi vanhva tunne, että mulla tulee menee ensimmäinen raskaus kesken ja oon painajaisiakin nähnyt.. Oliko sulla semmosta? Ja positiivisempiin asioihin... :) Mitäs ootte kaikki mieltä, oonko jotenki hätähousu, kun kuitenkin vasta viidettä kuukautta yritetään ja oon jo ihan paineissa ovulaatio testejä ostellut ja kaiken maailman greippimehuja juonut? :D saa antaa rehellisen mielipiteen :D ihanaa, kun on näinkin monta suunnilleen saman ikäistä ihmistä, jotka yrittää niin pystyy yhdessä miettimään ja kertomaan omia kokemuksia! :)
Joo, onneksi eivät ole olleet vielä niin pitkällä nuo raskaudet siis, mutta ainahan se ikävä juttu on, kun se keskenmeno tulee. :( En onneks ole hirveästi painajaisia nähny keskenmenoista, enemmän mulle jäi "pelkoja" siitä ekasta keskenmenosta, kun kaikki oli silloin niin "outoa ja tuntematonta".. olin tosi kipeä koko yön, kun tuli verta, sit sillonen mies oli niin törkeä, että lähti vain aamulla töihin eikä juuri vaivautunut kyselemään mun vointia, sanoin vain että "koita jaksella". Itse jouduin sit ihan solmussa ajamaan autolla tk:hon, kun olin vielä niin sairaan kipeä. :( Noh, eipä siitä enempiä..
Et sä mun mielestä KataV ole yhtään outo, vaikka "hössötätkin" ovistestien ym. kanssa. :) Jokainen tavallaan ja jos todellakin haluatte äkkiä sen vauvan, nii onhan ne keinot sallittuja. Tosiaan saattaa se pidempi aikainen e-pillerien syönti vaikuttaa siihen, ettei sitä tosiaan heti raskaudu. :/ Mäkin söin varmaan reilu 2 vuotta pillereitä ja silti joutu vähä aikaa odotteleen, että tärppäsi viimeksi, oisko ollut joku n. 3 kuukautta. Nyt sitten jännittää, miten mulla menee tuon kierron kanssa ja että millon ne ekat menkat keskenmenon jälkeen tulee. Ei viittis tosiaan ennen sitä yrittää kunnolla, kun kroppa voi olla vielä edellisestä raskaudesta sekaisin.
Sitten vielä huolehdin painostanikin, vaikka se on kai turhaa..? Oon ihan normimitoissa, painoindeksi joku 24,3. Tuntunut vain että kiloja on tullut lisää seurustelun ja ehkä muutama ed. raskaudenki aikana (..tekosyitähän riittää). :D Mulla on fyysinen työ ja harrastelen 4-5 kertaa viikossa liikuntaa, mut kai sitä ei kukaan nainen oo oikee ikää täysin tyytyväinen itseensä. =) ja ku tuntuu, et kaikki tulee mahaa ja reisii, ARGH! :D
Sori, pitkä viesti taas.
Mitäs täällä muille kuuluilee? Tosiaan kiva, että ollaan aika samanikäisiä kaikki. :)
mä en osaa edes kuvitella miten mun kävis jos saisin keskenmenon :/ toivottavasti ei joudu koskaan kokemaan sitä. Ja KataV,jos me oltaisiin yritetty jo viis kk niin kyllä varmaan itekki alkaisin käyttämään kaikkia kikkakakkosia :D
mä oon koko elämäni taistellu painoni kans ja koko lapsuuden ja pahimman teini iän ajan oon ollu ylipainoinen.sain laihdutettua aika paljon(15kg) n.5 vuotta sitten ja paino nousi melkein takas paris vuodes mut sain itteni kuriin ja painon laski ja nyt taas oon yli vuoden ajan saanu pidettyä sen kurissa ja kun häät oli niin sain painon tippumaan ja mulla kans bmi jotain samaa luokkaa kuin Sissiinalla (171/69).
muutenkin omakuvani on melko heikko enkä ole varmaan koskaan sinut itseni kanssa. eli tämä oli aasin silta tähän,että oonki miettinyt että mitähän ajatuksia raskaus tuo tullessaan kun kroppa muuttuu JOKA TAPAUKSESSA halusi tai ei.oon kuitenkin sitä mieltä että aivan sama kun koskaan ei oo ollu mitään timmiä huippumallivartaloa niin ei tää voi hirveen paljoa pahemmaksi mennä :D tai niin mä uskottelen itselleni :D mutta silti odotan niiiiiin innolla sitä kasvavaa vauvamasua,ne on niin ihania ja nainen on mun mielestä kaunis ollessaan raskaana...tää oli vähä tämmönen asiasta sivuun loikkaava ajatusryöppy,mutta ainakin osa mun omaa mielenjuoksua vauvojen rinnalla :) mutta mahtavaa että muutkin,juurikin saman ikäiset tyttelit on liittyneet seuraamme :)!
Täällä myös juuri rekisteröitynyt 23v kuumeilija :)
Taustoista sen verran, että pillerit lopetin 6/11 eli 1v 2kk tässä odoteltu ja jännäilty :)
Ja olin tietoinen et suurinosa raskautuu n. vuoden kuluttua yrittämisestä.
Yhteistuumin miehen kanssa päätettiin, et pillerit jätetään. Söin kanssa jostain 14-15 vuotiaasta Yasmineja ja sit vaihdoin muutama vuosi sit Cerazetteen, kun sain pari migreenikohtausta, niin gynelääkäri päätti näin, turvallisempi vaihtoehto. Menkat alkoi samantien ja tulikin aika säännöllisesti pillereiden lopettamisen jälkeen.
Ei siis olla yrittämällä yritetty, eli ei ovistestejä kertaakaan, vaan meiningillä "vauva on tervetullut jos on tullakseen" :)
Kierron pituus normaalisti 22-30, eli siis heittelee joskus. Viime kuukausina ollut 23-25 luokkaa.
Tän hetkinen tilanne on et kp 28, huomenna 29 eli jännitystä ilmassa :)
Ei muuta kuin onnea teille kaikille yrityksissä :)
Mulla täysin samanlainen e-pillereiden historia, ensin Yasmineja ja sitte Cerazetteja auraalisen migreenin takia... Jännä sattuma :D Mutta oon kuullu noista Cerazetteista, että niiden käytön kun lopettaa, niin sen ei pitäs vaikuttaa läheskään niin paljoa raskautumiseen kuin normaalit e-pillerit. Cerazettet/niiden teho hävii elimistöstä jo viikossa. Näin ainakin kuulin.
Ja nyt päivittelen tämän hetkistä tilannettani: ovulaatio testejä siis tehty, ei oo vielä näkyny lh-huippua, eli ei vielä havaittu ovulaatiota, mutta niinhän sen jos kalenterilla laskee niin pitäski vasta huomenna näyttää hymynaamaa, saa nähä :) Nyt kp 14/27-28 elikkäs seuraavan testin tekemiseen KAUHEEEE venaaminen vielä :D
Voimia Sissiinalle! Kyllä ne menkat sieltä sitte tulee ja pääsette jatkamaan yritystä, älkää lannistuko :)
Kerrohan Yade sitte miten kävi!! :)
Täällähän on kunnon pulinat käynnissä, mahtavaa!!:) Äsken kun ylitettiin Suomen raja (road tripillä oltu) niin salamana vauva.fi auki ja tänne katteleen :D Lueskelen huomenn ajan kanssa kaikki viestit paremmin :)
Viittiikö joku ajan kuluksi suomentaa nää forumin kaikenmaailman raskauslyhenteet/yrittämislyhenteet? :D Oon niistä totaalisen pihalla, ja kiva olis ymmärtää muiden viestejäkin paremmin :) Josko niitä pääsisi jossain vaiheessa kirjotteleen itekin..;)
Mukaan liittyy uusi kuumeilija. :) Oon 23-v opiskelijatyttönen(vaikkakin jo rouva). Mies on saman ikäinen ja tekee töitä opiskelujen ohessa. Ollaan oltu yhdessä jo 6,5 vuotta ja yhdessä asuttu kolmisen vuotta.
Vauvakuumetta on ollu pitkään. Kuumeilua ei oo yhtään helpottanut se, että mies on sanonut haluavansa saada ensimmäisen lapsen jo nuorena. Elämäntilanne ei välttämättä oo nyt mikään paras ainakaan taloudelliselta kantilta... Tähän asti mies on ollut se järki, kun mä oon tunteillu. :D Sovittiin tuossa keväällä, että voitas alkaa yrittää aikasintaan vuoden 2013 alussa, kun sit mulla ois opinnot jo ihan loppusuoralla.
No, mutta sitten mies alkoi puhua, että eihän se haittaa vaikka tulisinkin raskaaksi jo, kun kyllä hänkin kovin jo haluais lapsen. Ja senhän tietää miten siinä käy, kun molemmilla alkaa tunteet voittaa järjen. Tällä viikolla jäi ehkäsy käyttämättä just oviksen aikaan ja nyt meillä sitten jännätään, kuinka käy. Tosi sekavat fiilikset...
Sissiinalle paljon haleja ja jaksamista, niinkun joku jo sanoikin niin kunnon sissi olet :) Asioilla on tapana järjestyä.
Tsemppiä myös kaikille muille täällä!! Niin kivaa saada jutskailla muiden kuumeilijoiden kanssa. Ja KataV sanoi, että voi antaa hyväksi todettuna vinkkejä, jos kiinnostaa, niin PLEASE anna tulla :)
Mullakaan mitään sen kummempaa tasantarkkaa tietoa omasta kierrostani, menkkojen merkitsemisen paperille lopetin ajat sitten.. Mutta tosiaan tarkoituksena ois antaa peiton heilua kun siltä tuntuu, muuten tulee pakkopullaa joka ei ole kivaa kummallekaan.. Eniten pillereiden lopetuksessa odotan seksihalujen palaamista, sillä olemme mieheni kanssa kärsineet haluttomuudestani todella kauan. Tosi kurja fiilis itselläkin :/ Onko teillä lopettaneilla halut heränneet?? Pillerimerkkeinä ekana oli Diane Nova, sittemmin siirryin popsimaan Melianea.
Tänään puhuttiin miehen kanssa, että lopeteltaisiin jossittelu pillereiden lopettamisen suhteen, vaan jätetään ne pois nyt näillä näppäimillä. Tosiaan jouduin menkkoja siirtämään ja eilen otin viimeisen. Nyt vaan odottelemaan punaista tätiä, ja nyt pillerit lentävät kaapin pohjalle.
Vielä pari päivää sitten olin aikalailla epävarma ratkaisusta... Ristiriitaisia tunteita nimenomaan tän taloudellisen tilanteen takia, vaikka siitä ei tarvitsisi kantaa huolta kun huomioi miten vähillä tuloilla täällä maan päällä pärjätään. Ja miten hyvät tuet Suomessa on. Eräs vasta äidiksi tullut tuttuni sanoi tukien tekevän tehtävänsä. Eikä niitä lapsia tehtäis jos jokaisella pitäis olla asiat priimakunnossa, eiks vaan?
Itseasiassa tänään viimeksi vedin sanani takaisin, ja käskin itseäni miettimään järjellä. Mies saa alkuviikosta tietää oppisopimus asiasta. Vaikka hän ei sitä saisikaan, sen ei tarvitsisi olla este.
Mieltäni painaa myös se, että vanhempien "kehotuksesta" (Meitä kehotetaan odottamaan miehen valmistumista ja vakkariduunin saamista) huolimatta vauva on ajatuksissani päällimmäisenä aamusta iltaan.. Vaikka tiedän sataprosenttisesti, että lapsi olisi rakastettu ehdoitta, mielessäni möyrii ajatus, että raskauttani ei olisi täysin toivottu lähipiirissä. Kenellekään muullehan se ei kuulu, mutta tuntuisi varmasti yksinäiseltä kun vanhemmat pitäisivät ratkaisua edes himpun verran vääränä ja aikaisena. Tämä nyt on huolistani pienin, sillä tiedän, että vauvasta riemuittaisiin hullun lailla. Muilla samoja mietteitä?
Jos teillä on huolia yrittämisen suhteen/tunnette epävarmuutta vaikka se on suurin haaveenne, haluaisin tietää mistä stressaatte eniten? Rahasta? Synnytyksestä? Mulla itselläni toi raha on ylitsepääsemätön kompastuskivi. Mutta moni on perustanut perheen miehen opiskellessa, mitä olen lukenut.
Toisena pelkonani on synnytys, jota olen pelännyt hysteerisesti niin pienestä tytöstä kun muistan. Olen vuosia sanonut, että ainoa tapa jolla tulen joskus synnyttämään on pelkosektio. Toki olen ottanut selvää pelkopolista ja olen enemmän kuin innokas käymään, tosin nyt on todella aikaista puhua kun ei olla edes yrittämistä aloitettu.
Ja Sissiina, nyt heti alkuunsa heität noi painohuolesi ojanpenkkaan! :)Painoa kuuluu tulla, kuuluu asiaan, siitä voi olla jopa ylpeä. Kunhan kaikki pysyy terveyden kannalta aisoissa, no worries!! :) Sillä aiheutat itsellesi vain pahaa mieltä.
Ingelalle myös voimia painoasioiden kanssa!
Pieni kirjasuositus tähän loppuun; olen parissa viikossa lukenut kirjastosta lainatut kirjat:
Katerina Janouch - Synnytys (Ihanan humoristinen, pitää lukea myös sarjan muut osat)
Vicki Iovine - Tyttökavereiden opas vauvavuoteen (Samallalailla ilolla ja huumorilla kirjoitettu, täydellistä huumetta meille kuumeilijoille :D Pitää lainata tästäkin sarjan muut osat)
Pillereistä. Mä söin juurikin Diane Novaa ja niiden jälkeen paria muuta ennen kuin siirryin minipillereihin. Alussa ei ollu mitään ongelmia, mut sitten tuli kaikki mahdolliset vaivat. Ja todellakin halut hävis lähes täysin. Nyt oon ollu yli vuoden ilman pillereitä, ja halut on ihan toista luokkaa kuin ennen. Varsinkin oviksen aikoihin himottaa ihan hulluna. :D Eli eiköhän ne halut sullakin Nonom palaa, kun elimistö saa toimia niin kuin se on tarkoitettu. :)
Mua kans huoletta se rahatilanne sekä läheisten suhtautuminen. Ihana kuulla, että muutkin ongelmoi samoja asioita! Appivanhemmat odottaa jo tosi innolla lapsenlapsia, joten heiltä saatais varmasti tukea. Oma äitini onkin sit aivan toista mieltä. Se on tehny hyvin selväksi, ettei halua vielä mummoksi ja että meidän pitäis vielä elää nuoruutta. En sitten tiedä, onko kokenut, että on ite ollu vielä liian nuori, kun mä synnyin... Ois ihana saada tuki ja hyväksyntä myös omalta äidiltä. Mutta kai senkin on vaan pakko tottua ajatukseen, että siitä saattaa tulla mummmo ihan lähivuosina. Mun mies on siitä ihana kun ei se juuri mieti muiden mielipiteitä. Kunpa itekin osais ottaa asiat niin...
Nonom, synnytyspelkoihin saa nykyään ilmeisesti tosi hyvin tukea ja apua. Mun käly opiskelee kätilöksi ja se on puhunu paljon noista peloista ja niistä selviämisestä. Toivon, että siitä ois sit joskus mullekin avuksi kun synnytykseen pitää alkaa valmistautua. :)
Täältä liittyy porukkaan mukaan 20wee tytsy, viimeset pillerit napsittu kesäkuussa ja nyt vaan jännäillään :> ukon kans ollaan hellusteltu pari vuotta ja asuttu yhessä melko lailla alusta asti, molemmilla on vakkaripaikat, mutta lainaaki kyllä löytyy, välillä on rahasta melko tiukkaa. Mut tosiaan pillerit lopetin ku helluki vihdoin oli sitä mieltä et jätetään ne nyt pois ja kattellaan kuinka käy. Alussa ei mielessä pyöriny mitään muuta ku raskaus ja vauvat, nyt on onneksi vähän jo hellittäny ja tajunnu että on elämässä muutaki, vaikkei heti tärppäiskään :) Yhelle kaverille oon kertonu että yritellään, mutta ollaan aateltu ettei aleta manaamaan ja yritetään olla aika hyst vielä. Mullahan kyllä tekis mieli kertoa joka toiselle ja välillä meinaaki lipsahtaa.
Joku tuolla kirjoittikn peloista, ja mulla ainaki pelottaa ihan kaikki mahdollinen: mitä jos menee kesken, en voi saada lapsia ollenkaan, syntyykin esim kehitysvammainen lapsi, mies jättää, mulle tapahtuu jotain raskauden aikana/synnytyksessä. Oonki miettiny että onko ihan tervettä pelätä ihan jokaista mahollista asiaa mikä vaan vois mennä pieleen, onko muilla samanlaisia kokemuksia vai oonko ainut yberjännittäjä? Kiva kyllä lukea muiden samanikäisten fiiliksiä, tosin niin innoissani luin tän keskustelun läpi että puolet teksteistä unohtu jo :D
Helpottavaa kuulla että on halut heränneet, täällä alkaa tulla pian harmaita hiuksia ellei tilanne muutu :D Noh, onneksi se on jo ihan oven takana.. Kauan menee ennen kun elimistö reagoi pillereiden lopettamiseen? Varmasti aika yksilöllistä tietenkin.
Millanen työtilanne teillä on miehesi kanssa? Kun puhuit että rahatilanne huolettaa myös.
Monet äidit on tota mummovaihetta vastaan, mutta voi jestas kun lapsi syntyy niin monella on eri ääni kellossa :D Ehkä siinä enemmän kolahtaa se sana "mummo", jos on vielä sellasessa elämänvaiheessa että tuntee itsensä nuoreksi ja haluis just muidenkin siitä nauttivan. :)
Mulla kanssa täällä ihana mies joka useinmiten vähät välittää muiden mielipiteistä, olis tosiaankin ihanaa omata sama taito!
Kiva kun tulit ketjuun mukaan :)
Mitäs muilla, uutisia? ;)
Helpottavaa kuulla että on halut heränneet, täällä alkaa tulla pian harmaita hiuksia ellei tilanne muutu :D Noh, onneksi se on jo ihan oven takana.. Kauan menee ennen kun elimistö reagoi pillereiden lopettamiseen? Varmasti aika yksilöllistä tietenkin.
Millanen työtilanne teillä on miehesi kanssa? Kun puhuit että rahatilanne huolettaa myös.
Monet äidit on tota mummovaihetta vastaan, mutta voi jestas kun lapsi syntyy niin monella on eri ääni kellossa :D Ehkä siinä enemmän kolahtaa se sana "mummo", jos on vielä sellasessa elämänvaiheessa että tuntee itsensä nuoreksi ja haluis just muidenkin siitä nauttivan. :)
Mulla kanssa täällä ihana mies joka useinmiten vähät välittää muiden mielipiteistä, olis tosiaankin ihanaa omata sama taito!
Kiva kun tulit ketjuun mukaan :)
Mitäs muilla, uutisia? ;)
ei ole ollu pahoinvointia, ei edes mitään ällötystä eikä oikein mitään muutakaan vielä. pieniä nippailuja, ja vihlaisuja vatsanpohjassa ja joskus on hetkiä et rinnat aristaa, ja tuntuu jotenkin liian raskailta (vaik ihan ok mahdun viel ennen raskautta hankittuihin liivehin.) mut tuol tammikuisten ryhmässä vauva.infossa (seuraan tammikuisten ryhmiä siellä ja täällä, mut sielläon paljon vilkkaampi keskustelu) on aika moni pahoinvoinnista kärsiny sanonu saaneensa helpostusta siihen joko syömällä jotain pientä, (monilla just /marjoja, hedelmiä, mehujäätä tms, raikasta tai sit jotain sipsiä, popparia eli se toinen puoli) tunnin kahden välein. ja sit aika monella on myös auttanu jotku pahoinvointirannekkeet (en tiedä mistä saa ja mitä maksaa yms. mut sellasist ne on kirjoittanu)
mäki olen kataV:tä odotellu ku ei ole mitään näkyny, eihän sillä olliu la:han pitkä aika sillon kun se viimeks tänne kirjotteli
TSEMPIT VIELÄ ULTRAAN INGELA!