Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Me menimme naimisiin -75 ja olemme edelleen. Seurusteltuamme neljä vuotta sitä ennen,tein harvinaisen selväksi ,että hommat hoidetaan yhteispelillä.Olemme olleet molemmat toissä ,minun kolmea äitislomavuotta lukuunottamatta ,jolloin tietenkin tein huushollihommat .Sehän oli helppoa,kun oli kaikki pesukoneet jne.
Ei niin pajon kukaan rakasta ,että tarvitsee sietää mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ainakin nimimerkit mies-83 ja ohikulkija ovat amisjuntteja, joiden asenteet ovat hyvin stereotyyppisiä. Av:llä on silloin tällöin keskusteltu, onnistuuko korkeakoulutetun naisen ja amismiehen suhde, ja miksi ei onnistuisi.
Tämä ketju puhuu puolestaan. Kumma, ettei tänne ole tullut niiden kommentteja, joilla (omien sanojensa mukaan) fiksu duunarimies.
Omasta puolestani sanon vain, että kun 80-luvulla perustimme perhettä mieheni kanssa, ei tarvinnut keskustella siitä, kuka tekee mitä. Mies osallistui kodin- ja lapsenhoitoon tasaveroisena vanhempana ja puolisona, OMASTA HALUSTAAN. Olemme molemmat akateemisia, samalla alalla.
Puhuessasi amisjunteista tunnustaudut juntiksi itse.
Juntteja on myös korkeakoulutuksen saaneiden joukossa pilvin pimein.
Hyvä ettei ole kohdallesi osunut vaikka itse oletkin.
Terv. Akateeminen
Mies-83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani sanon vain, että kun 80-luvulla perustimme perhettä mieheni kanssa, ei tarvinnut keskustella siitä, kuka tekee mitä. Mies osallistui kodin- ja lapsenhoitoon tasaveroisena vanhempana ja puolisona, OMASTA HALUSTAAN. Olemme molemmat akateemisia, samalla alalla.
Tämä olikin kultaisella- 80-luvulla jolloin naiset kuvittelivat oikeasti haluavansa kotitöitä tekevän, lapsia hoitavan, synnytykseen osallistuvan pehmomiehen. Oikeastaan tuollainen -80-luvun ihannemies, joka silloin tuntui uudelta ja raikkaalta, ei ollut edes mikään ihanne miehestä vaan sukupuolettomasta henkilöstä. Minkäänlaista miehistä särmää, potenssia tai agressiivisuutta tällaiseen kuhnuriin ei sisältynyt.
Nykyään on jo osittain toivuttu tuosta mieskuvasta ja mieskin saa ilmentää myös miehisiä ominaisuuksia. Kuitenkin vain osittain. Eli feminismi onnistui kyllä lopettamaan miehistä monet herrasmieheen liitetty hyveet. Jäljelle jäi "äijäily", miehisyyden karkeampi, vulgäärimpi ja samalla myös lapsellisempi ilmenemistapa, joka kuitenkin menee naisiin kuin häkä verrattuna -80-lukulaiseen pehmoiluun.
Äläpä nyt höpöttele ihan omiasi.
Sinulla ei ole muistikuvia 80- luvun naisten miesmausta.
Oma parisuhteen muodostaminen ja perheen perustaminen osui juuri 80- luvulle ja oli itsestään selvää että myös mies osallistui ja osallistuu edelleen kotitöihin ja lasten hoitoon.
Nyt haluaa osallistua lastenlasten hoitoon ihan vaipan vaihtoa myöden.
Ja on taatusti miehekäs mies. Testosteronilla höystetty on aina ollut, vieläkin.
Teknisellä alalla menestynyt ja eräässä urheilulajissa pärjännyt maajoukkuetasolla asti.
Pitää formuloista jne.
Särmääkin on riittänyt.
Mutta hän on hyvin itsenäinen ihminen ja tekee asiat miten parhaaksi näkee.
Hän on tarpeeksi mies että hänellä on varaa ja kanttia vaihtaa ne vaipat lapselle tai pestä vessa jos on tarvis.
Mies-83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani sanon vain, että kun 80-luvulla perustimme perhettä mieheni kanssa, ei tarvinnut keskustella siitä, kuka tekee mitä. Mies osallistui kodin- ja lapsenhoitoon tasaveroisena vanhempana ja puolisona, OMASTA HALUSTAAN. Olemme molemmat akateemisia, samalla alalla.
Tämä olikin kultaisella- 80-luvulla jolloin naiset kuvittelivat oikeasti haluavansa kotitöitä tekevän, lapsia hoitavan, synnytykseen osallistuvan pehmomiehen. Oikeastaan tuollainen -80-luvun ihannemies, joka silloin tuntui uudelta ja raikkaalta, ei ollut edes mikään ihanne miehestä vaan sukupuolettomasta henkilöstä. Minkäänlaista miehistä särmää, potenssia tai agressiivisuutta tällaiseen kuhnuriin ei sisältynyt.
Nykyään on jo osittain toivuttu tuosta mieskuvasta ja mieskin saa ilmentää myös miehisiä ominaisuuksia. Kuitenkin vain osittain. Eli feminismi onnistui kyllä lopettamaan miehistä monet herrasmieheen liitetty hyveet. Jäljelle jäi "äijäily", miehisyyden karkeampi, vulgäärimpi ja samalla myös lapsellisempi ilmenemistapa, joka kuitenkin menee naisiin kuin häkä verrattuna -80-lukulaiseen pehmoiluun.
On aina yhtä mielenkiintoista lukea vakaumuksen syvällä rintaäänellä artikuloitua naisen mielipidettä, joka tulee itsestään kovin suuria uskvan miehen näppikseltä. Vielä mielenkiintoisempaa on lukea, kuinka vuonna 1983 syntynyt mies sukeltaa 1980-luvun pariskuntien ihmiskuvaan laatien siitä viiltävän analyysin ripotellen mukaan useita tietämiään vierassanoja sekä muutaman raflaavan kliseen. Toki myös feminismiä tulee kevyellä sivuhuomutuksella lipaistua, kuinkas muuten.
Ah, kuinka monta kertaa tämä sama kuumeisen aivotyön hedelmä onkaan näillä sivustoilla jo nähty eri muodoissaan, ja luoja tietää kuinka monta kertaa me sen vielä saammekaan lukea. Netti, tuo jokapojan hengentuotteiden mekka, mahdollistaa kaiken tämän! :)
Ai siis sen takia, että olen syntynyt 1983, ei minulla voi olla minkänlaista mielikuvaa -80-luvun henkisestä ilmapiiristä, sen arvostuksista ja "ajan hengestä"? Muuten vain satun muistamaan mm. vappumarssit, Gorbatshovin, Reaganin, Berliinin muurin murtumisen, Irwinin, Marraskuu-biisin, jupit ja paljon muuta. Ja varsinkaan en ole voinut muodostaa tuosta ajasta käsitystä jälkeenpäin lukien ja asioista selvää ottaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Ai siis sen takia, että olen syntynyt 1983, ei minulla voi olla minkänlaista mielikuvaa -80-luvun henkisestä ilmapiiristä, sen arvostuksista ja "ajan hengestä"? Muuten vain satun muistamaan mm. vappumarssit, Gorbatshovin, Reaganin, Berliinin muurin murtumisen, Irwinin, Marraskuu-biisin, jupit ja paljon muuta. Ja varsinkaan en ole voinut muodostaa tuosta ajasta käsitystä jälkeenpäin lukien ja asioista selvää ottaen?
Totta kai voit olla 80-luvun parisuhteiden asiantuntija, ei sitä kukaan kiistä. Toki voit myös olla lukenut (tai ehkä kuullut vanhemmiltasi?) miten tuolloin suhtauduttiin miesten ja naisten rooleihin ja millaiset asenteet tuolloin olivat vallalla. Täysin mahdollista joskin aika outoa.
Mutta siinä kohtaa menee kyllä pikkuisen yliyrittämiseksi, kun tunget itsesi 80-luvun naisen pään sisään ja kerrot, mitä naiset ajattelivat ja tunsivat ja mitä mieltä he olivat eri asioista. Minäkään en menisi kovin laajakaarisia yleistyksiä tekemään, vaikka olen 1960-luvun alussa syntynyt nainen. (Laske siitä, mitä voin tietää 1980-luvun naisen sielunelämästä.)
Mies-83 kirjoitti:
Ai siis sen takia, että olen syntynyt 1983, ei minulla voi olla minkänlaista mielikuvaa -80-luvun henkisestä ilmapiiristä, sen arvostuksista ja "ajan hengestä"? Muuten vain satun muistamaan mm. vappumarssit, Gorbatshovin, Reaganin, Berliinin muurin murtumisen, Irwinin, Marraskuu-biisin, jupit ja paljon muuta. Ja varsinkaan en ole voinut muodostaa tuosta ajasta käsitystä jälkeenpäin lukien ja asioista selvää ottaen?
Lapsinero? Olet ollut 80-luvulla 0-6-vuotias. Aika paljon alle kouluikäiseltä, jos aistii, tajuaa ja muistaa "henkisen ilmapiirin, arvostukset ja ajan hengen" ajalta, jolloin tavallinen lapsi syö, nukkuu, taapertaa, leikkii, alkaa puhua ja opettelee kirjaimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä juuri on tämän keskustelun perustavanlaatuinen ero. Minä kirjoitan koko ajan asioista metatasolla. Kun kirjoitan esim. että -80-luku oli arvostuksiltaan paljon pehmeämpiä arvoja, tasa-arvoa sellaisena pehmona, sukupuolettomana arvostava, lällympi ja lässyttävämpi vuosikymmen kuin nykyaika, tulee aina joku ainutlaatuinen lumihiutale kertomaan että kyllä meillä ainakin isäntä nostaa 150 penkistä samalla kun valmistaa perheelleen kukkoa punaviinissä ranskalaiseen tapaan.
-80-luvulta muistan mm. sunnuntainaamuina radiosta tuli iskelmäradio ja sen jälkeen telaketjufeministi Päivi Istalan Naisten tunti. Enää ei vastaavaa mädätystä ihan primetimeen panna vaikka muuten kaikenlainen metoo tunkeekin joka tuutista.
Eli -80-luvun ihanteet ja ihmiskuva oli erilainen. Tämä heijastui myös niihin odotuksiin mitä naiset kohdistivat miehiin. Machommat hyveet saivat väistyä pehmeämpien arvojen, herkän ja välittävän ja kotitöitä tekevän mieskuvan tieltä. Tästä -80-luvun naisen kumppani-kaverista on sittemmin siirrytty takaisin painottamaan myös miehisiä asioita. -80-luvun pehmomies ei sitten kelvannutkaan emansipoituneelle naiselle. Miehet rupesivat äijäilemään.
Odotukset miestä kohtaan ovat skitsofreeniset. Toisaalta pitäisi olla äijä, toisaalta kotitöitä pyyteettömästi ja kiitosta odottamatta tekevä kuhnuri.
Vierailija kirjoitti:
Lapsinero? Olet ollut 80-luvulla 0-6-vuotias. Aika paljon alle kouluikäiseltä, jos aistii, tajuaa ja muistaa "henkisen ilmapiirin, arvostukset ja ajan hengen" ajalta, jolloin tavallinen lapsi syö, nukkuu, taapertaa, leikkii, alkaa puhua ja opettelee kirjaimia.
Moni asia minkä muistan on tietenkin saanut merkityksensä isossa kuvassa vasta jälkeenpäin. En tietenkään osannut kuusivuotiaana ymmärtää mikä merkitys oli Berliinin muurin murtumisella vaikka sen telkkarista muistankin. Vasta myöhempi elämä antaa mahdollisuudet asettaa palikat kohdalleen. Näin tosiaan on suurimman osan -80-luvun muistojen osalta. Mutta tämä ei mielestäni vähennä omaa kokemusta. Toiseksi: jos vain jonkun ajan eläneet voivat todistaa jostakin ajasta niin tämä asettaa suurimman osan historian tutkimuksesta mahdottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Iltaa taas!
Joku keskustelija toikin jo esiin senmuutoksen, joka tapahtuu monissa miehissäperheen kasvamisen myötä. Entinen kotitöihin osallistuva ja omat asiansa hoitanut mies muuttuu, taantuu lasten saannin jälkeen. Ei jaksa tehdä kotitöitä, jotkut eivät muista edes maksaa laskujaan. Jumittuvat koneelle jne. Mikä saa aikaan tällaisen muutoksen?
Muuten olen sitä mieltä että kahden aikuisen välisestä työnjaosta on täällä turha edes keskustella. Niin vähän on kahden aikuisen taloudessa niitä kotitöitä ja siinä olenkin ihan samaa mieltä että on aivan oikeinkin olettaa myös miehen tekevän oman osuutensa. Lapsiperhearki on aivan eri juttunsa ja jos mies pyörittää talon ylläpidon ja auton ja esim. lasten harrastuksiin kuskaamiset niin on aivan oikein että nainen sitten perinteisen työnjaon mukaan hoitaa syömiset ja siivoamiset. On aivan luonnollista että työnjako kallistuu tällaiseen lastensaannin myötä.
Mutta mistä se henkinen taantuminen kotioloissa oikein johtuu? Heli Vaarasen mukaan se johtuu naisten liian dominoivasta roolista kotona. Nainen syrjäyttää miehen kaikesta päätöksenteosta ja nalkuttamisellaan saa miehen vain mukautumaan avustajan rooliin. Ei ihme että siinä passivoituu riitoja välttääkseen. Kun tarpeeksi passivoituu, ei enää kiinnosta mikään. Varsinkin, kun siitä tekemisestä ei edes mitään kiitosta saa, vaan työ kuuluu kaikille ilman muuta. Naiset aina muistuttavat siitä, että nainen elää huomiosta mutta miehelle samaa huomiota naisen suunnalta ei ilmeisesti pitäisi suoda lainkaan. Itse kyllä muistan kiittää vaimoani päivittäin hänen laittamastaan ruoasta ja kaiketa muusta, mitä hän perheemme eteen tekee.
Tässä taas tätä miesnäkökulmaa pilkattavaksenne. Kertokaa nyt oma näkemyksenne mistä tällainen varsin laajalti tunnistettu miesten passivoituminen lapsiperheissä johtuu kun niin paljon paremmin tiedätte nämä asiat miesten näkökulmasta vaikka minulla on penis ja teillä ei.
"Varsinkin, kun tekemisestä ei saa edes kiitosta" Kuules nyt, vaikka sinä muistat kiittää vaimoasi esim ruuasta, niin luulempa, ettei kaikki miehet sitä tee. Tai mistään muustakaan. Me on miehen kanssa oltu yhdessä kohta 40v, mutta ei mies koskaan kiitä ruuasta, ei siitä, että olen siivonnut ja pessyt koko talon, ei siitä, että hänen pyykkinsä ilmestyy takaisin kaappiin puhtaana, ei siitä, että taas kerran petasin puhtaat petivaatteet, tyhjensin kissan hiekkalaatikon jne jne. Aika suuri osa miehistä pitää näitä ihan luontaisetuina, ei niistä tarvitse erikseen kiittää. Ja kyllä kyllä, minäkin teen ihan normaalia 8h päivää töissä. En ole ollut kotona muuta kuin silloin, kun lapset oli pieniä. Paljon on tietenkin kiinni kotikasvatuksesta. Miehen kotona ei taidettu ruuasta kiitellä.
Meillä kyllä kiitetään puolin ja toisin ruoasta ja usein myös pyykin pesemisestä ja muista hommista. Minä kyllä sanon ihan ääneenkin miehelle, jos alkaa joskus tuntua siltä, että valmiina eteen ilmestynyt ruoka alkaa vaikuttaa itsestäänselvyydeltä. Sitten hän taas muistaa kiittää ja sanoa kuinka kiva on, että tein herkullista ruokaa. Itse sanon usein, että ihanaa kun pesit pyykit, kiva kun teit ruokaa jne. Ei se niin vaikeaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aina saamisista pitää kiittää.
Pitääkö miestä siis oikein erikseen kiittää, kun ”auttaa” minua kotitöissä tekemällä pienen osan omasta osuudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju kyllä toimii aina hyvänä muistuttajana siitä että ei pidä hairahtua naisen kanssa samaan kämppään asumaan. Kylläpä tuo asunto näyttää pysyvän siistinä vaikka ei ole kukaan mäkättämässä, arvostelemassa ja syyllistämässä ja naisvieraat ovat antaneet siisteystasosta ja asunnosta positiivista palautetta. Töitten jälkeen sitä haluaa palata harmoniseen ja rauhalliseen kotiin ilman että siellä on joku ankeuttaja riehumassa.
Mies-83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä pientä kultamussuraukkaa. Ihan joka prkleen päivä joutuu vaihtamaan renkaat autoonsa, kantamaan tonnikaupalla pellettejä ja pilkkomaan puita. IHAN JOKA JUMALAN PÄIVÄ! Pihatöitäkin tekee, vaikka lunta ei olisi satanut viikkoon. Kesällä ajaa nurmikon mullalle. Katsastusmieskin on ihmeissään kun tämä jannu tuo Corollansa 365 kertaa vuodessa katsastukseen. Ja sitten joutuu vielä silittämään oman kauluspaitansakin!!! Elämä on niin epäreilua. Kyllä säälittää.
Ja niitä naisten töitäkö kodin sisätiloissa riittää sitten oikein valitettavaksi asti päivästä toiseen? Suurin osa naisista syöttää perheelleen eineksiä tai käy hesellä. Pyykkikone pyykkää pyykit. Edes ulos niitä ei tarvitse viedä kuivumaan. Kuivausrumpu hoitaa eikä viitsitä edes silittää. Menköön mies vaikka ryppyisessä paidassa töihin!
Montako minuuttia/päivä oikeasti käytätte kodinhoitoon? Se ei ole kotityöaikaa kun tiskikone tai pyykkikone käy ja istutte täällä palstalla. Tietysti jos puolen minuutin kanansiivistäkin saadaan laulu aikaiseksi niin valivali on loputon. Silloin ehkä kannattaisi miettiä muuttoa hotelliin.
Minunkin kotitöitä tekemätön mieheni väitti taannoin, että minulla ei pitäisi olla mitään valitettavaa kotitöiden jaossa koska tiskikone tiskaa tiskit ja pesukone pesee pyykit. Totesin tähän, että asia selvä, annetaan koneiden hoitaa työnsä. Olin kuukauden verran keräämättä hänen tiskejään koneeseen (omani toki laitoin sinne kuten ennenkin) ja keräilemättä pyykkejä ties mistä ja pesemättä niitä. Kun mies alkoi ihmetellä kerääntyvää tiski- ja pyykkivuorta, totesin, että koneet ovat varmastikin lakossa kun eivät ole tehneet työtään. Tämä opetus meni kerralla perille, asiasta ei ole tarvinnut sen koommin keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kyllä toimii aina hyvänä muistuttajana siitä että ei pidä hairahtua naisen kanssa samaan kämppään asumaan. Kylläpä tuo asunto näyttää pysyvän siistinä vaikka ei ole kukaan mäkättämässä, arvostelemassa ja syyllistämässä ja naisvieraat ovat antaneet siisteystasosta ja asunnosta positiivista palautetta. Töitten jälkeen sitä haluaa palata harmoniseen ja rauhalliseen kotiin ilman että siellä on joku ankeuttaja riehumassa.
Hassua, mulle tuli naisena ihan sama fiilis, että onneksi asun yksin nykyisin. ^_^
Vittu mitä idiootteja tässä keskustelussa on. Ylilaudaltako tänne on mieslapsia tullut vänkkäämään? Jankuti jankuti jankuti jankuti. MENKÄÄ JO POIS! Otsasuoni menee katki kun joutuu näkemään tuota raivostuttavaa jankkausta. Ja miksi te muut edes vastaatte noille mieslapsille?
Yhy yhy, on se hirveää kun yhteisessä taloudessa joutuu tekemään 50/50 hommat. Kauheita akkoja, mitä epäoikeudenmukaisuutta!
Harvapa on täällä valittanut työnjaon epätasaisuudesta. Itse toin esimerkin siitä mitä itse teen sen vastapainoksi että en laita ruokaa. Miksi laittaisin? Ei niitä kotitöitä ole vain ne perinteiset naisten työt.
Otan tähän esimerkin auton huollosta. Luuletko että autokorjaamo laskuttaa vain tehtyjen työtuntien tai minuuttien perusteella? Ei. Myös osaamisesta ja työkaluista laskutetaan. Sama homma jos miehesi tekee jotain miesten työtä. Jo jonkun taulukoukun kiinnitys vaatii paljon etukäteistyötä. Pitää hankkia työkalut ja tuoda ne paikalle ja vielä siivota jälkeenpäin.
Eli miesten työt vaativat osaamista, hiljaista tietoa, jonka kerryttämiseen on mennyt monta vuotta, koko elämä. Kuka tahansa osaa siivota, tiskata tai ladata pesukoneen mutta jos pystymettästä yrittää huoltaa tai korjata autoa, lämmityslaitteita, remontoida jne niin sutta tulee. Tässä myös yksi näkökulma asiaan.
Mies-83 kirjoitti:
Harvapa on täällä valittanut työnjaon epätasaisuudesta. Itse toin esimerkin siitä mitä itse teen sen vastapainoksi että en laita ruokaa. Miksi laittaisin? Ei niitä kotitöitä ole vain ne perinteiset naisten työt.
Otan tähän esimerkin auton huollosta. Luuletko että autokorjaamo laskuttaa vain tehtyjen työtuntien tai minuuttien perusteella? Ei. Myös osaamisesta ja työkaluista laskutetaan. Sama homma jos miehesi tekee jotain miesten työtä. Jo jonkun taulukoukun kiinnitys vaatii paljon etukäteistyötä. Pitää hankkia työkalut ja tuoda ne paikalle ja vielä siivota jälkeenpäin.
Eli miesten työt vaativat osaamista, hiljaista tietoa, jonka kerryttämiseen on mennyt monta vuotta, koko elämä. Kuka tahansa osaa siivota, tiskata tai ladata pesukoneen mutta jos pystymettästä yrittää huoltaa tai korjata autoa, lämmityslaitteita, remontoida jne niin sutta tulee. Tässä myös yksi näkökulma asiaan.
Niin kun ruokaa laittaessa sitä ruokaahan ei tarvitse hakea kaupasta ja suunnitella sen tekoa saati siivota sen jälkeen....
Tämä olikin kultaisella- 80-luvulla jolloin naiset kuvittelivat oikeasti haluavansa kotitöitä tekevän, lapsia hoitavan, synnytykseen osallistuvan pehmomiehen. Oikeastaan tuollainen -80-luvun ihannemies, joka silloin tuntui uudelta ja raikkaalta, ei ollut edes mikään ihanne miehestä vaan sukupuolettomasta henkilöstä. Minkäänlaista miehistä särmää, potenssia tai agressiivisuutta tällaiseen kuhnuriin ei sisältynyt.
Nykyään on jo osittain toivuttu tuosta mieskuvasta ja mieskin saa ilmentää myös miehisiä ominaisuuksia. Kuitenkin vain osittain. Eli feminismi onnistui kyllä lopettamaan miehistä monet herrasmieheen liitetty hyveet. Jäljelle jäi "äijäily", miehisyyden karkeampi, vulgäärimpi ja samalla myös lapsellisempi ilmenemistapa, joka kuitenkin menee naisiin kuin häkä verrattuna -80-lukulaiseen pehmoiluun.