Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Ei voi tuon töräytyksen jälkeen kuin todeta että vauva.fi:n keskustelijat ovat täydellisen kykenemättömiä asialliseen, asiapohjaiseen keskusteluun. Pelkkää henkilökohtaisuuksiin menemistä, olkiukon hakkaamista ja tahallisra väärinymmärtämistä ja mustamaalaamista. M.O.T.
Minusta on ihan asiallista keskustelua, jos tehdään toisen keskustelijan kommenttien perusteella päätelmiä tuosta keskustelijasta sen sijaan, että ulotettaisiin päätelmät koskemaan kaikkia palstan keskustelijoita ja/tai koko hänen edustamaansa sukupuolta. Oletko sinä eri mieltä? Ilmeisesti olet, kun tunnut mielelläsi käyttävän ilmauksia "perinaiselliseen tapaan", "naisille tyypillistä", "mitä muuta voi naisilta odotaakaan" jne. sen lisäksi, että toteat yhden kommentin perusteella (kaikki) vauva.fi-foorumin keskustelijat täydellisen kykenemättömiksi asialliseen, asiapohjaiseen keskusteluun.
Omissa keskustelutaidoissasi on vielä varsin paljon kehitettävää, vaikka tunnut ovan täysin sokea tälle tosiasialle.
Niin, minä viittasin vain tähän näitä ideoita esittelevään mieheen, en kaikkiin miehiin. Minkä minä sille mahdan, että annoit mies 83 juuri esittelemäni kaltaisen käsityksen itsestäsi ja asenteistasi naisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Iltapäivää! Tulikin yllättäen työkeikka enkä ole käynyt tänään täällä palstalla. Alkuviikko meni laiskotellen. Kyllä ihminen sellaistakin toisinaan elämäänsä tarvitsee. Ja ajankuluksi ajatusten vaihtoa, esim täällä vauvapalstalla.
Parille skeptikolle muutama huomio: olen aivan luonnollinen henkilö. Mistä te tiedätte missä asun? Vaikka jossain Keski-Suomessa on nyt Hiihtoloma niin mitä se vaikuttaa työikäisen vuosiloman ajankohtaan? Pakonomaisesto patologisoitte minut Laasaseksi. En ole Laasanen. Eilen tuli tosiaan päivystettyä palstalla. So not? Kai sitä huonompiakin harrastuksia voi olla? Lapset viettävät lomaa anoppilassa pari päivää, vaimo oli töissä kun joku jo epäili ettei mitään perhettä edes ole.
---
Tuosta itsetunnon syntymisestä. Kertokaa nyt sitten mistä se ihmisille tulee jos ei ympäristön ja läheisten arvonannosta? Se on jotain sisältä kumpuavaa karismaa jota joko on tai ei, vai? Kyllä miehen omakuva ja itsetunto syntyy siitä, että voi olla arvokas ja kunnioitettu etupäässä juuri työn, statuksen, toimeentulon, saavutusten ja sen sellaisten kautta. Kun nauttii muiden miesten arvostusta, saa myös siinä sivutuotteena sitten naisten arvostusta. Koska naiset haluavat voittajan. Riisukaa mieheltä mahdollisuus itsensä kohottamiseen työn, statuksen, toimeentulon jne hankkimiseen ja käskekää kokea hyvää itsetuntoa siitä mitä on. "Olet vaan oma ittes", niinkuin nykyään kaikkia neuvotaan. Metsään menee.
Eli eivät ne kotityöt nyt ainakaan voi olla miehelle mikään hyvän itsetunnon, itsearvostuksen ja kunnian lähde. Vielä vähemmän pelkästään ne, esim työttömälle. Jos tämän ymmätäisitte, ymmärtäisitte ehkä hitusen miesten ajattelutavasta ja mielenmaisemasta. Tärkeätä on olla kunniallinen ja kunnioitettu. Kotityöt eivät kohota miestä jalustalle hitustakaan.
Mutta vielä haitallisempaa on puheet siitä, että edes niitä kotitöitä kiltteyttään tekeviä miehiä ei saisi edes kehua. Eli jos nyt sitten jostain pyykkäämisestä tai vessan siivoomisesta voisi saada vaimolta jonkun kehun ja nostaa osakkeita esim anopin silmissä niin sekin on jonkun mielestä väärin. Pitäisi vain tehdä ilman kiitosta koska niin vain kuuluu tehdä ja vaimokin tekee. Esim täällä palstalla on toisinaan aloituksia tyyliin "miksi koti-isät saavat hehkutusta" "Miksi kotitöitä tekevät miehet ansaitsisivat kehuja" jne. Tehkää vain tällaisia oletuksia, ottakaa miesten tekemät kotityöt itsestäänselvyytenä ja valittakaa sitten palstalla miksi miehiä ei kiinnosta kotityöt. Ei tietenkään kiinnosta jos samaan aikaan voi kohottaa statustaan vaikkapa nyt sitten erilaisilla netin keskustelupalstoilla pätemällä, erilaisissa verkon kautta pelattavissa peliyhteisöissä tai vaikka verkkopokerissa. Kodin ulkopuolella tapahtuvista haasteista puhumattakaan.
Tämän kirjoittajan kaltaisen kanssa ei kannata tietenkään ryhtyä parisuhteeseen lainkaan, koska hän ei etsi kumppania vaan egoa pönkittävää palvelija-äiti-seksirobottia. :D
Hän on myös hyvä esimerkki siitä, miksi osa naisista jää kokonaan yksin. Jos on tarjolla tämän kaltaisia "löytöjä", sinkkuus on yksinkertaisesti kaikin tavoin parempi optio.
Toisaalta, esim. omat veljeni huolehtivat lapsistaan ja kodistaan niin kuin aikuiset. Keskenkasvuisuus ei ole mikään miesten yleinen asenne. Hyvin koomiseksi nämä tällaisten miesten avaukset tekee se, että seuraa itkupotkuraivarit, kun naiset eivät ole kiinnostuneita kuin maksimissaan seksistä. :D Tosin vaikea kuvitella että tuolla asenteella olisi edes siihen kiinnostava optio. Varmaan luennoisi ennen riisumista siitä, kuinka häntä pitää kehua ja palvoa, kun suorittaa kolme työntöä ja tuijotus -bravuurinsa. :D
En nyt kyllä ymmärrä, miksi mies 83 on vetänyt tästä herneet nenään. Hän on voimakkaasti jotain mieltä miehen ja naisen rooleista, tässä nainen kertoo, mitä ajattelee mies83:n ajatuksista. Että hän esim. on ennemmin sinkku kuin tuonkaltaisen miehen kanssa.
Mitä sitten? Miksi se haittaa, eihän tuo mieskirjoittaja varmasti halua ketään sellaista naista, joka naureskelee hänen käsitykselleen maailmasta ja pitää tyyppiä outona ja vastenmielisenä?
Ohikulkija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Iltapäivää! Tulikin yllättäen työkeikka enkä ole käynyt tänään täällä palstalla. Alkuviikko meni laiskotellen. Kyllä ihminen sellaistakin toisinaan elämäänsä tarvitsee. Ja ajankuluksi ajatusten vaihtoa, esim täällä vauvapalstalla.
Parille skeptikolle muutama huomio: olen aivan luonnollinen henkilö. Mistä te tiedätte missä asun? Vaikka jossain Keski-Suomessa on nyt Hiihtoloma niin mitä se vaikuttaa työikäisen vuosiloman ajankohtaan? Pakonomaisesto patologisoitte minut Laasaseksi. En ole Laasanen. Eilen tuli tosiaan päivystettyä palstalla. So not? Kai sitä huonompiakin harrastuksia voi olla? Lapset viettävät lomaa anoppilassa pari päivää, vaimo oli töissä kun joku jo epäili ettei mitään perhettä edes ole.
---
Tuosta itsetunnon syntymisestä. Kertokaa nyt sitten mistä se ihmisille tulee jos ei ympäristön ja läheisten arvonannosta? Se on jotain sisältä kumpuavaa karismaa jota joko on tai ei, vai? Kyllä miehen omakuva ja itsetunto syntyy siitä, että voi olla arvokas ja kunnioitettu etupäässä juuri työn, statuksen, toimeentulon, saavutusten ja sen sellaisten kautta. Kun nauttii muiden miesten arvostusta, saa myös siinä sivutuotteena sitten naisten arvostusta. Koska naiset haluavat voittajan. Riisukaa mieheltä mahdollisuus itsensä kohottamiseen työn, statuksen, toimeentulon jne hankkimiseen ja käskekää kokea hyvää itsetuntoa siitä mitä on. "Olet vaan oma ittes", niinkuin nykyään kaikkia neuvotaan. Metsään menee.
Eli eivät ne kotityöt nyt ainakaan voi olla miehelle mikään hyvän itsetunnon, itsearvostuksen ja kunnian lähde. Vielä vähemmän pelkästään ne, esim työttömälle. Jos tämän ymmätäisitte, ymmärtäisitte ehkä hitusen miesten ajattelutavasta ja mielenmaisemasta. Tärkeätä on olla kunniallinen ja kunnioitettu. Kotityöt eivät kohota miestä jalustalle hitustakaan.
Mutta vielä haitallisempaa on puheet siitä, että edes niitä kotitöitä kiltteyttään tekeviä miehiä ei saisi edes kehua. Eli jos nyt sitten jostain pyykkäämisestä tai vessan siivoomisesta voisi saada vaimolta jonkun kehun ja nostaa osakkeita esim anopin silmissä niin sekin on jonkun mielestä väärin. Pitäisi vain tehdä ilman kiitosta koska niin vain kuuluu tehdä ja vaimokin tekee. Esim täällä palstalla on toisinaan aloituksia tyyliin "miksi koti-isät saavat hehkutusta" "Miksi kotitöitä tekevät miehet ansaitsisivat kehuja" jne. Tehkää vain tällaisia oletuksia, ottakaa miesten tekemät kotityöt itsestäänselvyytenä ja valittakaa sitten palstalla miksi miehiä ei kiinnosta kotityöt. Ei tietenkään kiinnosta jos samaan aikaan voi kohottaa statustaan vaikkapa nyt sitten erilaisilla netin keskustelupalstoilla pätemällä, erilaisissa verkon kautta pelattavissa peliyhteisöissä tai vaikka verkkopokerissa. Kodin ulkopuolella tapahtuvista haasteista puhumattakaan.
Tämän kirjoittajan kaltaisen kanssa ei kannata tietenkään ryhtyä parisuhteeseen lainkaan, koska hän ei etsi kumppania vaan egoa pönkittävää palvelija-äiti-seksirobottia. :D
Hän on myös hyvä esimerkki siitä, miksi osa naisista jää kokonaan yksin. Jos on tarjolla tämän kaltaisia "löytöjä", sinkkuus on yksinkertaisesti kaikin tavoin parempi optio.
Toisaalta, esim. omat veljeni huolehtivat lapsistaan ja kodistaan niin kuin aikuiset. Keskenkasvuisuus ei ole mikään miesten yleinen asenne. Hyvin koomiseksi nämä tällaisten miesten avaukset tekee se, että seuraa itkupotkuraivarit, kun naiset eivät ole kiinnostuneita kuin maksimissaan seksistä. :D Tosin vaikea kuvitella että tuolla asenteella olisi edes siihen kiinnostava optio. Varmaan luennoisi ennen riisumista siitä, kuinka häntä pitää kehua ja palvoa, kun suorittaa kolme työntöä ja tuijotus -bravuurinsa. :D
Minusta tuossa oli oikein hyvin tiivistetty se miksi päädytään tilanteeseen ettei kotityö kiinnosta. Ei se tarkoita että se Oikeuttaisi sitä. Se että tuon tiedon sivuuttaa täysin "harhaoppisena" on haitaksi vain itselleen. Naisille itsetunnon ja arvostuksen yleisin boostaaja taas on.. koti ja perhe. "Äiteys". Eikö vain? Asenteet tuohon tulee tietenkin ympäristöstä. Molemmissa tapauksissa. Se että niitä haluaa muuttaa vaatii sen että niitä ymmärtää.
Mutta tosiaan helpompi vain dissata ja lähteä tuolle henk koht solvausten linjalle. Hyvin naismaista. Bravo.
Mistä ihmeestä kumpuaa se kuvitelma, että kotityö kiinnostaisi naisia? Ihan h*lvetin yhdentekevää, kiinnostaako se rätin heiluttaminen, se nyt vain on jossain vaiheessa pakko alkaa tehdä asioille jotain, jos meinaa asua ihmisasunnossa eikä läävässä. Viimeistään lasten myötä ainakin jonkun on perheessä pakko kasvaa aikuiseksi - valitettavan usein tuo aikuinen on syystä tai toisesta nainen. Ja valitettavan usein se mies taantuu lapseksi lasten joukkoon, syystä joka on ainakin minulle jäänyt mysteeriksi.
Miksi muuten heitit loppuun tuon vähättelevän lainin, josta sinut on niin helppo tunnistaa? Kaikki on aina kovin naismaista, naisille tyypillistä, jotain mitä nyt voi naisilta odottaakin... Onko mielestäsi tuollainen yleinen koko sukupuolen halventaminen jotenkin fiksumpaa ja asiallisempaa kuin ad hominem? jos, niin miksi?
Mies-83 kirjoitti:
Iltapäivää! Tulikin yllättäen työkeikka enkä ole käynyt tänään täällä palstalla. Alkuviikko meni laiskotellen. Kyllä ihminen sellaistakin toisinaan elämäänsä tarvitsee. Ja ajankuluksi ajatusten vaihtoa, esim täällä vauvapalstalla.
Parille skeptikolle muutama huomio: olen aivan luonnollinen henkilö. Mistä te tiedätte missä asun? Vaikka jossain Keski-Suomessa on nyt Hiihtoloma niin mitä se vaikuttaa työikäisen vuosiloman ajankohtaan? Pakonomaisesto patologisoitte minut Laasaseksi. En ole Laasanen. Eilen tuli tosiaan päivystettyä palstalla. So not? Kai sitä huonompiakin harrastuksia voi olla? Lapset viettävät lomaa anoppilassa pari päivää, vaimo oli töissä kun joku jo epäili ettei mitään perhettä edes ole.
---
Tuosta itsetunnon syntymisestä. Kertokaa nyt sitten mistä se ihmisille tulee jos ei ympäristön ja läheisten arvonannosta? Se on jotain sisältä kumpuavaa karismaa jota joko on tai ei, vai? Kyllä miehen omakuva ja itsetunto syntyy siitä, että voi olla arvokas ja kunnioitettu etupäässä juuri työn, statuksen, toimeentulon, saavutusten ja sen sellaisten kautta. Kun nauttii muiden miesten arvostusta, saa myös siinä sivutuotteena sitten naisten arvostusta. Koska naiset haluavat voittajan. Riisukaa mieheltä mahdollisuus itsensä kohottamiseen työn, statuksen, toimeentulon jne hankkimiseen ja käskekää kokea hyvää itsetuntoa siitä mitä on. "Olet vaan oma ittes", niinkuin nykyään kaikkia neuvotaan. Metsään menee.
Eli eivät ne kotityöt nyt ainakaan voi olla miehelle mikään hyvän itsetunnon, itsearvostuksen ja kunnian lähde. Vielä vähemmän pelkästään ne, esim työttömälle. Jos tämän ymmätäisitte, ymmärtäisitte ehkä hitusen miesten ajattelutavasta ja mielenmaisemasta. Tärkeätä on olla kunniallinen ja kunnioitettu. Kotityöt eivät kohota miestä jalustalle hitustakaan.
Mutta vielä haitallisempaa on puheet siitä, että edes niitä kotitöitä kiltteyttään tekeviä miehiä ei saisi edes kehua. Eli jos nyt sitten jostain pyykkäämisestä tai vessan siivoomisesta voisi saada vaimolta jonkun kehun ja nostaa osakkeita esim anopin silmissä niin sekin on jonkun mielestä väärin. Pitäisi vain tehdä ilman kiitosta koska niin vain kuuluu tehdä ja vaimokin tekee. Esim täällä palstalla on toisinaan aloituksia tyyliin "miksi koti-isät saavat hehkutusta" "Miksi kotitöitä tekevät miehet ansaitsisivat kehuja" jne. Tehkää vain tällaisia oletuksia, ottakaa miesten tekemät kotityöt itsestäänselvyytenä ja valittakaa sitten palstalla miksi miehiä ei kiinnosta kotityöt. Ei tietenkään kiinnosta jos samaan aikaan voi kohottaa statustaan vaikkapa nyt sitten erilaisilla netin keskustelupalstoilla pätemällä, erilaisissa verkon kautta pelattavissa peliyhteisöissä tai vaikka verkkopokerissa. Kodin ulkopuolella tapahtuvista haasteista puhumattakaan.
Ne kotityöt nyt ovat sellaista elämän jätettä, jotka pitää tehdä, asui sitten yksin tai kaksin. Ei ne sen enempää minunkaan omanarvontunnetta nosta tai paranna, vaikka olen nainen! Ei kukaan halua lukea elämänkertaa naisesta, jossa 200 sivua keskittyy imuroinnin. Minulla on elämässä parempaa ja tärkeämpääkin tekemistä. Jättäisin mieluusti tekemättä, mutta tekee myös psyykkeelle hyvää pitää huolta hygieniasta ja lähiympäristöstä. Sitäpaitsi kyse on myös suhtautumisesta ja riittääkö se psyyke.
Voi miten ilahtuisin miehestä, joka tekisi polttopuita ja hoitaisi autot ja lämmityksen, kuten joku tässä ketjussa kertoi. Joku löysi siitä vielä mollattavaa, miten ihmeessä?
Oma avioliittoni on liukunut tilanteeseen, jossa teen kaiken muun paitsi maksan asumiskulut. Mies tienaa vähintään kolminkertaisesti minuun nähden, mutta maksaisin ilomielin osan, jos se tasapainottaisi tilannetta muutoin. Mutta miehelle ei käy. Lasten menot ja ruoan maksan minä.
Meillä on puulämmitys. Appi onneksi auttaa ja kaataa ja pienii puut (vielä juuri ja juuri pystyy). Minä tuon ne sisälle. Mies saisi ne traktorilla tuotua paljon helpommin kuin minä kottareilla/pulkalla, mutta ei käy. Minä lämmirän. Talvella kahta tulisijaa joka päivä, kesällä yhtä muutaman päivän välein.
Mies ei siivoa. Ei imuroi, ei laita roskia roskiin, ei mitään. Ennen hän vei roskapussit vajaan puolen kilsan päähän kerran tai kaksi kuussa. Lopulta hän lakkasi tyhjäämästä pihan roska-astiaa (välipysäkki roskille). Se mahtaa ensi kesänä haista jännittävälle, kun mätänevä sisältö sulaa ja lämpiää. Talossa on paljon korjattavaa miehen jäljiltä, ei tee.
Ok, osa pyykistä häneltä ilmaantuu ajoittain koneelle, eli silloin, kun hän riisuu siinä vieressä ennen suihkua. Ruokaa hän laittaa joskus, mutta vain itselleen. Olut maistuu joka ilta.
Mies perustelee tilannetta sillä, että "loisin" lastemme kanssa hänen talossaan ja rahoillaan. Ok, sähkössä ja vedessä hän säästäisi ilman meitä. Mutten saa maksaa kumpaakaan. Toiseksi, en "arvosta tarpeeksi hänen kotityöpanostaan" (mikä ikinä se mahtaa olla) ja kolmas eli tärkein peruste on, etten anna tarpeeksi ja riittävän hyvää seksiä hänelle. Myönnän: en annakaan. Miksiköhän? Eikä hän silloinkaan kotihommia tehnyt, kun seksielämää vielä ihan runsaasti oli. Puita toi traktorikuorman muutamasti vuodessa, pinottiin yhdessä. Parisataa metriä traktorilla ajelua vastaa kai sitten ainakin kuukauden kotihommia.
Parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta ei mahda tarvita arvailla. Eikä sitä, miten kiitollinen olisin miehestä, joka tekisi edes osan hommista. Hoidan kyllä tiskit, pyykit, lakananvaihdot, käyn kaupassa ja kokkaan. Kun vain puolisokin tekisi jorain yhteisen arjen eteen. Jäisi aikaa ja energiaa siihen seksiinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi miten ilahtuisin miehestä, joka tekisi polttopuita ja hoitaisi autot ja lämmityksen, kuten joku tässä ketjussa kertoi. Joku löysi siitä vielä mollattavaa, miten ihmeessä?
Oma avioliittoni on liukunut tilanteeseen, jossa teen kaiken muun paitsi maksan asumiskulut. Mies tienaa vähintään kolminkertaisesti minuun nähden, mutta maksaisin ilomielin osan, jos se tasapainottaisi tilannetta muutoin. Mutta miehelle ei käy. Lasten menot ja ruoan maksan minä.
Meillä on puulämmitys. Appi onneksi auttaa ja kaataa ja pienii puut (vielä juuri ja juuri pystyy). Minä tuon ne sisälle. Mies saisi ne traktorilla tuotua paljon helpommin kuin minä kottareilla/pulkalla, mutta ei käy. Minä lämmirän. Talvella kahta tulisijaa joka päivä, kesällä yhtä muutaman päivän välein.
Mies ei siivoa. Ei imuroi, ei laita roskia roskiin, ei mitään. Ennen hän vei roskapussit vajaan puolen kilsan päähän kerran tai kaksi kuussa. Lopulta hän lakkasi tyhjäämästä pihan roska-astiaa (välipysäkki roskille). Se mahtaa ensi kesänä haista jännittävälle, kun mätänevä sisältö sulaa ja lämpiää. Talossa on paljon korjattavaa miehen jäljiltä, ei tee.
Ok, osa pyykistä häneltä ilmaantuu ajoittain koneelle, eli silloin, kun hän riisuu siinä vieressä ennen suihkua. Ruokaa hän laittaa joskus, mutta vain itselleen. Olut maistuu joka ilta.
Mies perustelee tilannetta sillä, että "loisin" lastemme kanssa hänen talossaan ja rahoillaan. Ok, sähkössä ja vedessä hän säästäisi ilman meitä. Mutten saa maksaa kumpaakaan. Toiseksi, en "arvosta tarpeeksi hänen kotityöpanostaan" (mikä ikinä se mahtaa olla) ja kolmas eli tärkein peruste on, etten anna tarpeeksi ja riittävän hyvää seksiä hänelle. Myönnän: en annakaan. Miksiköhän? Eikä hän silloinkaan kotihommia tehnyt, kun seksielämää vielä ihan runsaasti oli. Puita toi traktorikuorman muutamasti vuodessa, pinottiin yhdessä. Parisataa metriä traktorilla ajelua vastaa kai sitten ainakin kuukauden kotihommia.
Parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta ei mahda tarvita arvailla. Eikä sitä, miten kiitollinen olisin miehestä, joka tekisi edes osan hommista. Hoidan kyllä tiskit, pyykit, lakananvaihdot, käyn kaupassa ja kokkaan. Kun vain puolisokin tekisi jorain yhteisen arjen eteen. Jäisi aikaa ja energiaa siihen seksiinkin!
Hui hitto, nyt kasvata selkäranka ja eroa tuollaisesta kammotuksesta.
900 jatkaa vielä: arkea kanssani elävän miehen ei tarvitsisi pelätä nalkutusta. Ne asiat, jotka haluan tehdä täsmälleen tietyllä tavalla, teen mielihyvin itse. Ja jos puoliso onkin halunnut ilahduttaa ja nämä vähät tarkat asiani hoitanut eri tavalla, niin en varmana ala kitistä, että väärin meni. Arvostan ilahdutusyritystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt kukaan nainen jaksa olla äiti miehellensä tai toisinpäin. Itse aikoinaan olin yhdessä naisen kanssa, joka eli yli varojensa, se päättyi huonosti, annoin kenkää. Nykyinen on mahtava, aikuinen ihminen, joka pitää itsestään huolen.
Nimimerkki Mies83 ei tosiaankaan ole ymmärtänyt itsetunto-sanan merkitystä. Nuo seikat, joista hän kirjoittaa, ovat pätemisen tarvetta. Itsetunto on juuri sitä, että ei tarvitse mitään ulkopuolista pönkitystä. Siksi hyvän itsetunnon omaavan ihmisen seurassa on helppo olla. Tuollainen ulkopuolista pönkitystä kaipaava pätemisen tarve vaivaa juuri sellaisia ihmisiä, joilla on huono itsetunto. Ei sitä hyvää itsetuntoa voi tuollainen ihminen tosiaankaan hetkessä sisältään taikoa, eikä sitä myöskään mikään päteminen eikä ulkopuolinen pönkitys tuo. Kyllä sen terveen itsetunnon rakentaminen voi vaatia paljon rehellistä työtä psyykensä kanssa ja usein myös ammattiauttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
900, nyt kamat ja lapset kasaan ja muutat omillesi sieltä! Pärjäät paljon paremmin ilman tuollaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
900, nyt kamat ja lapset kasaan ja muutat omillesi sieltä! Pärjäät paljon paremmin ilman tuollaista miestä.
Täytyy sanoa, että on käynyt mielessä. Kerrostalo- tai rivarikämppä, ei huolta puista, lämmityksestä, pihahommista... Olisi ehkä ihan vapaa-aikaakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko on saatu tämä mieslapsi koulittua tavoille? Varmasti on vaikea ellei jopa ylitsepääsemätön tehtävä. Tosin yrittänyttä ei laiteta.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten ilahtuisin miehestä, joka tekisi polttopuita ja hoitaisi autot ja lämmityksen, kuten joku tässä ketjussa kertoi. Joku löysi siitä vielä mollattavaa, miten ihmeessä?
Oma avioliittoni on liukunut tilanteeseen, jossa teen kaiken muun paitsi maksan asumiskulut. Mies tienaa vähintään kolminkertaisesti minuun nähden, mutta maksaisin ilomielin osan, jos se tasapainottaisi tilannetta muutoin. Mutta miehelle ei käy. Lasten menot ja ruoan maksan minä.
Meillä on puulämmitys. Appi onneksi auttaa ja kaataa ja pienii puut (vielä juuri ja juuri pystyy). Minä tuon ne sisälle. Mies saisi ne traktorilla tuotua paljon helpommin kuin minä kottareilla/pulkalla, mutta ei käy. Minä lämmirän. Talvella kahta tulisijaa joka päivä, kesällä yhtä muutaman päivän välein.
Mies ei siivoa. Ei imuroi, ei laita roskia roskiin, ei mitään. Ennen hän vei roskapussit vajaan puolen kilsan päähän kerran tai kaksi kuussa. Lopulta hän lakkasi tyhjäämästä pihan roska-astiaa (välipysäkki roskille). Se mahtaa ensi kesänä haista jännittävälle, kun mätänevä sisältö sulaa ja lämpiää. Talossa on paljon korjattavaa miehen jäljiltä, ei tee.
Ok, osa pyykistä häneltä ilmaantuu ajoittain koneelle, eli silloin, kun hän riisuu siinä vieressä ennen suihkua. Ruokaa hän laittaa joskus, mutta vain itselleen. Olut maistuu joka ilta.
Mies perustelee tilannetta sillä, että "loisin" lastemme kanssa hänen talossaan ja rahoillaan. Ok, sähkössä ja vedessä hän säästäisi ilman meitä. Mutten saa maksaa kumpaakaan. Toiseksi, en "arvosta tarpeeksi hänen kotityöpanostaan" (mikä ikinä se mahtaa olla) ja kolmas eli tärkein peruste on, etten anna tarpeeksi ja riittävän hyvää seksiä hänelle. Myönnän: en annakaan. Miksiköhän? Eikä hän silloinkaan kotihommia tehnyt, kun seksielämää vielä ihan runsaasti oli. Puita toi traktorikuorman muutamasti vuodessa, pinottiin yhdessä. Parisataa metriä traktorilla ajelua vastaa kai sitten ainakin kuukauden kotihommia.
Parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta ei mahda tarvita arvailla. Eikä sitä, miten kiitollinen olisin miehestä, joka tekisi edes osan hommista. Hoidan kyllä tiskit, pyykit, lakananvaihdot, käyn kaupassa ja kokkaan. Kun vain puolisokin tekisi jorain yhteisen arjen eteen. Jäisi aikaa ja energiaa siihen seksiinkin!
Aivan kuin meillä! Tämän lisäksi selkäni vaurioitui kolmannen lapsen raskaudessa ja jokainen kumarassa tehtävä kotityö sattuu ristiselkään niin että tarvitsen Buranaa, siis puiden kanto sisälle, imurointi, marjojen poiminta jne. Miehen mielestä selkäkipuni on käytä puutetta, lääkärin mielestä nikamani ovat venyneet raskaudessa ja sitä ei korjaa mikään.
Isäni auttaa puiden teossa onneksi, mutta hänkin jo 70v.
Minäkin kuulemma tarjoan huonoa seksiä ja liian vähän. Miehen mukaan olen lahna sängyssä ja seksiä pitäisi antaa vähintään kerran päivässä. Yritin kerran jo erota, mies piilotti pankkitileiltä rahat (yhteiset tilit) yhdelle henkilökohtaiselle tililleen ja minulla ei ollut rahaa vuokrata itselleni asuntoa , maksaa takuuvuokria ja ostaa huonekaluja.
Kun miehen ja minun sukulaiset kuulivat että yritin erota niin tulivat joukolla luokseni, sanoivat että olen lapsellinen , pitää antaa anteeksi enkä saa lähteä. Miten tästä pääsee pois kun ei ole omaa rahaa, eikä muutakaan omaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten ilahtuisin miehestä, joka tekisi polttopuita ja hoitaisi autot ja lämmityksen, kuten joku tässä ketjussa kertoi. Joku löysi siitä vielä mollattavaa, miten ihmeessä?
Oma avioliittoni on liukunut tilanteeseen, jossa teen kaiken muun paitsi maksan asumiskulut. Mies tienaa vähintään kolminkertaisesti minuun nähden, mutta maksaisin ilomielin osan, jos se tasapainottaisi tilannetta muutoin. Mutta miehelle ei käy. Lasten menot ja ruoan maksan minä.
Meillä on puulämmitys. Appi onneksi auttaa ja kaataa ja pienii puut (vielä juuri ja juuri pystyy). Minä tuon ne sisälle. Mies saisi ne traktorilla tuotua paljon helpommin kuin minä kottareilla/pulkalla, mutta ei käy. Minä lämmirän. Talvella kahta tulisijaa joka päivä, kesällä yhtä muutaman päivän välein.
Mies ei siivoa. Ei imuroi, ei laita roskia roskiin, ei mitään. Ennen hän vei roskapussit vajaan puolen kilsan päähän kerran tai kaksi kuussa. Lopulta hän lakkasi tyhjäämästä pihan roska-astiaa (välipysäkki roskille). Se mahtaa ensi kesänä haista jännittävälle, kun mätänevä sisältö sulaa ja lämpiää. Talossa on paljon korjattavaa miehen jäljiltä, ei tee.
Ok, osa pyykistä häneltä ilmaantuu ajoittain koneelle, eli silloin, kun hän riisuu siinä vieressä ennen suihkua. Ruokaa hän laittaa joskus, mutta vain itselleen. Olut maistuu joka ilta.
Mies perustelee tilannetta sillä, että "loisin" lastemme kanssa hänen talossaan ja rahoillaan. Ok, sähkössä ja vedessä hän säästäisi ilman meitä. Mutten saa maksaa kumpaakaan. Toiseksi, en "arvosta tarpeeksi hänen kotityöpanostaan" (mikä ikinä se mahtaa olla) ja kolmas eli tärkein peruste on, etten anna tarpeeksi ja riittävän hyvää seksiä hänelle. Myönnän: en annakaan. Miksiköhän? Eikä hän silloinkaan kotihommia tehnyt, kun seksielämää vielä ihan runsaasti oli. Puita toi traktorikuorman muutamasti vuodessa, pinottiin yhdessä. Parisataa metriä traktorilla ajelua vastaa kai sitten ainakin kuukauden kotihommia.
Parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta ei mahda tarvita arvailla. Eikä sitä, miten kiitollinen olisin miehestä, joka tekisi edes osan hommista. Hoidan kyllä tiskit, pyykit, lakananvaihdot, käyn kaupassa ja kokkaan. Kun vain puolisokin tekisi jorain yhteisen arjen eteen. Jäisi aikaa ja energiaa siihen seksiinkin!
Aivan kuin meillä! Tämän lisäksi selkäni vaurioitui kolmannen lapsen raskaudessa ja jokainen kumarassa tehtävä kotityö sattuu ristiselkään niin että tarvitsen Buranaa, siis puiden kanto sisälle, imurointi, marjojen poiminta jne. Miehen mielestä selkäkipuni on käytä puutetta, lääkärin mielestä nikamani ovat venyneet raskaudessa ja sitä ei korjaa mikään.
Isäni auttaa puiden teossa onneksi, mutta hänkin jo 70v.
Minäkin kuulemma tarjoan huonoa seksiä ja liian vähän. Miehen mukaan olen lahna sängyssä ja seksiä pitäisi antaa vähintään kerran päivässä. Yritin kerran jo erota, mies piilotti pankkitileiltä rahat (yhteiset tilit) yhdelle henkilökohtaiselle tililleen ja minulla ei ollut rahaa vuokrata itselleni asuntoa , maksaa takuuvuokria ja ostaa huonekaluja.
Kun miehen ja minun sukulaiset kuulivat että yritin erota niin tulivat joukolla luokseni, sanoivat että olen lapsellinen , pitää antaa anteeksi enkä saa lähteä. Miten tästä pääsee pois kun ei ole omaa rahaa, eikä muutakaan omaisuutta?
Avasithan tuon episodin jälkeen heti itsellesi oman tilin? Mies on varastanut sinulta rahaa, saisitko oikeusaputoimistosta apua?
Näitä juttuja kun lukee, niin kokee itsensä melkoiseksi kultakimpaleksi. Mutta arvatkaapas onko oma vaimo tyytyväinen minuun? No ei ole. Valittaa kun en tee hänen mielikseen sisustusremontteja yms.
t. Mies
Onko tosi että vielä nykyäänkin monet naiset elää tuollaisten öykkäreiden kanssa?
Tein aikoinani miehelle heti alusta saakka selväksi että kotitöitä tekee kummatkin.
Jonkin verran on perinteistä työnjakoa mutta vapaa matkustajia ei olla kumpikaan.
Toistoa se vaati mutta perille on mennyt.
Terv. N60
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kyllä hauskoja otuksia. Kertovat aina yhtä uhmakkaasti, kuinka ei suostu olemaan äiti miellle. Silti kuitenkin, se nipotus ja valitus alkaa.
Mutta arvatkaa kuka on miehelle ennen tiedän tuloa valittanut: siivoamisesta, vaatteidenpesusta, pöydän pyyhkimisestä tai oikeastaan ihan mistä vaan...................................... vastaus: äiti.
Totta. Äiti on se joka on pyrkinyt muokkaamaan miehen toimintaa ennen puolisoa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kyllä hauskoja otuksia. Kertovat aina yhtä uhmakkaasti, kuinka ei suostu olemaan äiti miellle. Silti kuitenkin, se nipotus ja valitus alkaa.
Mutta arvatkaa kuka on miehelle ennen tiedän tuloa valittanut: siivoamisesta, vaatteidenpesusta, pöydän pyyhkimisestä tai oikeastaan ihan mistä vaan...................................... vastaus: äiti.
Totta. Äiti on se joka on pyrkinyt muokkaamaan miehen toimintaa ennen puolisoa. :D
Joo, isien syytä tää ei ainakaan ole. Eiku...
Iltaa taas!
Joku keskustelija toikin jo esiin senmuutoksen, joka tapahtuu monissa miehissäperheen kasvamisen myötä. Entinen kotitöihin osallistuva ja omat asiansa hoitanut mies muuttuu, taantuu lasten saannin jälkeen. Ei jaksa tehdä kotitöitä, jotkut eivät muista edes maksaa laskujaan. Jumittuvat koneelle jne. Mikä saa aikaan tällaisen muutoksen?
Muuten olen sitä mieltä että kahden aikuisen välisestä työnjaosta on täällä turha edes keskustella. Niin vähän on kahden aikuisen taloudessa niitä kotitöitä ja siinä olenkin ihan samaa mieltä että on aivan oikeinkin olettaa myös miehen tekevän oman osuutensa. Lapsiperhearki on aivan eri juttunsa ja jos mies pyörittää talon ylläpidon ja auton ja esim. lasten harrastuksiin kuskaamiset niin on aivan oikein että nainen sitten perinteisen työnjaon mukaan hoitaa syömiset ja siivoamiset. On aivan luonnollista että työnjako kallistuu tällaiseen lastensaannin myötä.
Mutta mistä se henkinen taantuminen kotioloissa oikein johtuu? Heli Vaarasen mukaan se johtuu naisten liian dominoivasta roolista kotona. Nainen syrjäyttää miehen kaikesta päätöksenteosta ja nalkuttamisellaan saa miehen vain mukautumaan avustajan rooliin. Ei ihme että siinä passivoituu riitoja välttääkseen. Kun tarpeeksi passivoituu, ei enää kiinnosta mikään. Varsinkin, kun siitä tekemisestä ei edes mitään kiitosta saa, vaan työ kuuluu kaikille ilman muuta. Naiset aina muistuttavat siitä, että nainen elää huomiosta mutta miehelle samaa huomiota naisen suunnalta ei ilmeisesti pitäisi suoda lainkaan. Itse kyllä muistan kiittää vaimoani päivittäin hänen laittamastaan ruoasta ja kaiketa muusta, mitä hän perheemme eteen tekee.
Tässä taas tätä miesnäkökulmaa pilkattavaksenne. Kertokaa nyt oma näkemyksenne mistä tällainen varsin laajalti tunnistettu miesten passivoituminen lapsiperheissä johtuu kun niin paljon paremmin tiedätte nämä asiat miesten näkökulmasta vaikka minulla on penis ja teillä ei.
Mulla ei ole lapsia. En ole kiinnostunut kodista muuta kuin kotipesänä, jossa on hyvä olla. Miehen paikka elämässäni on paras kaveri ja seksikumppani, ikävät hommat tehdään puoliksi tai maksetaan niiden tekijälle.
Hellanlettas kun on somia kuvitelmia. :*