Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehille on niin tärkeää "tehdä omalla lailla"? Eikö olisi parempi etsiä yhteinen tapa miten asiat tehdään perheessä?
Jos mies opettaa mulle miten autonrengas vaihdetaan niin en siitä ota hernettä nenään ja ala vänkäämään miten tekisin sen mieluummin "omalla laillani" ja jättäisin pari pulttia pois. Minua kun ei nappaa se pultinvääntö...
Miksi mies haluaa välttämättä niin usein tehdä kotityöt huonosti tai jättää jonkun oleellisen vaiheen prosessista tekemättä? Siksikö, että he kuvittelevat kotona tehtävien töiden jotenkin maagisesti eroavan kaikesta muusta mitä maailmassa tehdään?
Ihan samoin kuin työpaikalla määritellään laatustandardit voi ne määritellä kotona myös. Jos ei muu auta niin pitää tehdä prosessikaavio. Siivoukseen löytyy standardeja. Pyritäänkö leikkausalitasoon vai eläimille soveltuvaan kotiin on ihan pariskunnan päätettävissä.
Mutta naisilla voi olla se ongelma, että he suorittavat kotitöitä toisille naisille, arvostelijoilleen, eikä niinkään perheelleen.
Tästä huomaat itsekin, että miesten työt ovat tärkeämpiä kuin naisten työt, että onko lakanat viikattuna.
Ehkä entisaikaan naistentyötkin ovat olleet yhtä tärkeitä, ettei mies palellu pakkaseen ja naisen kutominen on ollut tärkeätä hengissä selviämisen kannalta.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä naureskellaan miehille, vaikka todennäköisesti itsekin teette koko ajan asioita väärin. Jos asuisin kanssanne vaikka vain viikon miehet vaihtoon -tyylisessä kokeilussa, löytäisin toiminnastanne kymmeniä korjauskohteita.
Tässä muutama esimerkki virheistä, joita vaimo suhteen alkuaikoina teki:
- pesi sukat muun pyykin seassa
- pesi teknisiä urheiluvaatteita muun pyykin seassa
- pesi pyyhkeet 40 asteessa
- lisäsi ruokatavarat kauppalistalle vasta, kun ne olivat loppuneet
- ei imuroinut sohvan alta tai takaa ( tätä ei tee vieläkään, väittää ettei jaksa siirtää sohvaa)Jne. Jne.
Mitä jos siivoaisitte yhdessä? Kun vaimo imuroi, sinä siirrät sohvan yms painavat tavarat pois tieltä ja paikalleen, samalla laitat vaatteita pyykkiin oikeassa lämpötilassa ja kirjoittelet ruokalistaa? Ei luulis olevan vaikeaa, kun kerta oot niiden teossa täydellinen!
No meillä se käytännölisyys kaatui ainakin eri työaikoihin.
sivusta Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Voit toimia noin kaikessa rauhassa, MUTTA yksi suurimmista syistä miesten pahoinvointiin ja perheiden eroihin on juuri se, että miehet välttää viimeiseen asti konfliktia. Niinhän sinäkin teet: et suostu selvittämään asiaa vaimosi kanssa, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan toimintatapojasi.
Mihin luulet, että tuo ajan kanssa johtaa, varsinkin jos tuo ei ole ainoa tilanne, jota et suostu selvittämään?
Niinpä.
Mikä vika on välttää konfliktia tai miksi siihen pitäisi väkisellä ajaa ? Ikään kuin konfliktia konfliktin vuoksi?
Syy miksi en ota asiaa uudelleen esille on yksinomaan se että on täysin turhaa riidellä usein niin yksinkertaisesta asiasta kuin pyykinpesurutiinit. Siitä pitäisi pystyä keskustelemaan kiihkottomasti kuten aikuiset yleensä ja sitä minä olen yrittänyt. Ei onnistunut. En ole kieltäynyt asiasta keskustelemasta mutta en aio olla aloitteellinen.Taas kerran huvittavaa huomata että kaikissa vastakommenteissa keskitytään osoittamaan minua että minä olen toiminut väärin. Se tai olenko minä tai vaimoni toiminut tyhmästi ei ole se pointti. Asia selviää ihan varmasti ajan kanssa niinkuin kaikki meidän välillä selviää. Pointtina on se että näinkin voi käydä ja ennenkuin teilaa ja yleistää että miehet eivät tee mitään niin kannattaa miettiä miksi. Syitä on varmasti monia mutta tässä on yksi esimerkki mistä voitte miettiä miten voisitte itse asiaan vaikuttaa.
Minä taisin vastata sinulle ensimmäisenä, ja kirjoitin tuon " voit oikein hyvin toimia noin MUTTA..." -viestin.
Minä halusin vain avata tässä keskustelussa sitä tosiasiaa, joka tulee esiin suomalaisissa eroissa:
- naiset ovat aloitteellisia seitsemässä erossa kymmenestä
- naiset kokevat, että he ovat yrittäneet keskustella asioista, mutta miehet eivät ole siihen suostuneet
- ero tulee suurelle osalle miehistä täysin puskista ja yllättäen ja järkyttää syvästi, koska heillä on ollut mielestään kaikki hyvin.
Ja tuo miehen kirjoitus oli ainakin mulle juuri sellainen silmienavaaja- teksti, että noin se varmasti menee vaikka kuinka monessa perheessä: työnjako on epätasaista, naista ärsyttää--> yrittää keskustelua --> mies välttää konfliktia--> mies elää harhassa että kaikki on hyvin--> lopulta kosahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä naureskellaan miehille, vaikka todennäköisesti itsekin teette koko ajan asioita väärin. Jos asuisin kanssanne vaikka vain viikon miehet vaihtoon -tyylisessä kokeilussa, löytäisin toiminnastanne kymmeniä korjauskohteita.
Tässä muutama esimerkki virheistä, joita vaimo suhteen alkuaikoina teki:
- pesi sukat muun pyykin seassa
- pesi teknisiä urheiluvaatteita muun pyykin seassa
- pesi pyyhkeet 40 asteessa
- lisäsi ruokatavarat kauppalistalle vasta, kun ne olivat loppuneet
- ei imuroinut sohvan alta tai takaa ( tätä ei tee vieläkään, väittää ettei jaksa siirtää sohvaa)Jne. Jne.
hahahahah!Meinasitko ihan silleen tosissaaan että jokainen pikku vaate pitäisi pestä YKSIN omassa pesukuumuudessaaan, välittämättä siitä että on vuori pyykkiä odottamassa pesua? Se olisi järjetöntä vedentuhlausta. Pyykit pestään VAIN täysissä koneellisissa, säätäen lämpötila ALIMMAN pestävän vaatteen mukaan, ei kuumimman, sanoohan sen jo maalaisjärki.
Minusta Ap:n kokeilu oli ihan hyvä idea! Ehkä se ennakkovaroitus olisi vielä tehnyt siitä paremman. Harmi, ettei ole ehtinyt päivittämään tilannetta... ehkä luovutti tai tuli jotain muita suhteen ongelmia enempi esille... ehkä itse huomasi, että tämä siisteyskäsitysten räikeä erilaisuus on liian suuri, jotta haluaa jatkaa suhdetta.
Mietin tuota miksi miehet ovat tuollaisia... joku tarjoili, että heitä ei vain ole kasvatettu oikein. Tällä tavalla itsekin ajattelin ennen kuin tulin äidiksi. Sittemmin nimenomaan poikia saaneena, olen huomannut, että jotkin asiat vain ovat heissä erilaisia... Se ekaluokkalainen, joka on tyttö osaa todennäköisesti jo itse pitää huolen, etteivät kynät katoile koulupäivän aikana, kun taas se murkku poika kadottaa niitä ehkä edelleen. Se poika hyppäsi piikkipensaan läpi ensin ja ihmetteli sitten jälkikäteen miksi takki repesi, se tyttö olisi pitänyt tätä mahdollisena skenaariona jo etukäteen.
Minulla on kaksi melkolailla siisteyttä rakastavaa poikaa. He lajittelevat tavaroita ja pyykkejä ja siivoavat joka viikko ja olen kovasti heitä velvoittanut näitä siivousasioita ja omia osuuksiaan huushollissa tekemään - ja toki he osaavat nyt lajitella pyykkejä ja tietävät, ettei maitoa saa jättää pöydälle ja että lakanat on vaihdettava kerran viikossa. He itsekin tahtovat asua siististi ja puhtaasti. Siinä mielessä olen siis "kasvattanut heitä oikeaan suuntaan", mutta...
tässä on silti selkeä mutta... se sellainen omasta toiminnasta vastuunkantaminen, suunnitelmallisuus, siinä tilanteessa asioiden yhdistäminen tulevaan tilanteeseen, se sellainen joka tytöillä on kehittynyttä jo hyyyvin varhaisessa vaiheessa... ei vieläkään näillä murkuilla pelaa! He joutuvat siis edelleen ärtymään itse itselleen, kun eivät ole itse siivonneet omaa huonettaan eikä se ole siinä kuosissa kuin itse tahtoisivat! He joutuvat yhä edelleen ärtymään itse itselleen, kun se märkänä nurkkaan heitetty pyyhe onkin seuraavalla kerralla märkä ja haiseva! Tai se takin hihaan märkänä tungettu hattu ei olekaan kuivunut siellä itsekseen!
En korjaa heidän jälkiään ja he tosiaan itsekin tahtoisivat, että asiat olisivat puhtaasti ja hyvin, mutta se toteutus ei vain ota onnistuakseen. Sama juttu kokeisiin lukemisen kanssa tai minkä tahansa asian kanssa, että itsenäisesti suunnitelman tekeminen, asioiden keskinäisten vaikutussuhteiden ymmärtäminen ja sitten toteuttaminen, ei vain ota onnistuakseen. Kouluasioihin olen sen verran puuttunut, että olen ns.pakottanut heidät istumaan alas aina opiskelujakson alussa tekemään sen suunnitelman ja laittamaan kännykkään muistutuksen, kun koevalmistautuminen pitäisi aloittaa... ja tämä on riittänyt, siis menestyvät opinnoissa hyvin, mutta...
Olen siis muuttanut käsitykseni tästä väitteestä; että kasvatuksella miehistä saisi puhtaampia/havainnoivampia/vastuuntuntoisempia tms. Heissä on joku ero. Rakastan heitä silti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toiminut aina vähän samalla periaatteella kuin ap ja ollaan miehen kanssa onnellisesti yhdessä yli kymmenettä vuotta. Mies on todella tyytyväinen kun en valita enkä nalkuta koskaan mistään. Eikä mulla ole mitään syytäkään nalkuttaa, koska mies korjaa omat jälkensä, koska minä en ole koskaan tehnyt sitä hänen puolestaan.
Joskus hän saattaa jättää jonnekin jotain vaatteitaan tai tavaroitaan lojumaan mutta ei haittaa, koska voin joskus jättää itsekin. Kumpikin kuitenkin korjaa jossain vaiheessa aina omat sotkunsa ja lapset myös korjaavat omansa.
Teemme kummatkin pitkää työpäivää, joten on vain kohtuullista odottaa, että kumpikin tekee osansa myös kotitöistä. Varsinaisen siivouksen tekee kuitenkin siivooja. Sen maksamme miehen kanssa puoliksi. Mutta päivittäinen astioiden ja pyykkien koneeseen laittaminen ja muiden tavaroiden paikoilleenlaittaminen hoituu jokaiselta perheenjäseneltä omatoimisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut aina vähän samalla periaatteella kuin ap ja ollaan miehen kanssa onnellisesti yhdessä yli kymmenettä vuotta. Mies on todella tyytyväinen kun en valita enkä nalkuta koskaan mistään. Eikä mulla ole mitään syytäkään nalkuttaa, koska mies korjaa omat jälkensä, koska minä en ole koskaan tehnyt sitä hänen puolestaan.
Joskus hän saattaa jättää jonnekin jotain vaatteitaan tai tavaroitaan lojumaan mutta ei haittaa, koska voin joskus jättää itsekin. Kumpikin kuitenkin korjaa jossain vaiheessa aina omat sotkunsa ja lapset myös korjaavat omansa.
Teemme kummatkin pitkää työpäivää, joten on vain kohtuullista odottaa, että kumpikin tekee osansa myös kotitöistä. Varsinaisen siivouksen tekee kuitenkin siivooja. Sen maksamme miehen kanssa puoliksi. Mutta päivittäinen astioiden ja pyykkien koneeseen laittaminen ja muiden tavaroiden paikoilleenlaittaminen hoituu jokaiselta perheenjäseneltä omatoimisesti.
Sellainen lisäys vielä tähän, että erotuksena ap:n tapaan, en ole koskaan edes aloittanut kenenkään miehen äitinä olemista, palvelua tai muuta hyysäämistä. Se on musta helpoin tapa, ettei pääse edes tottumaan sellaiseen malliin. Mutta jos niin olisi päässyt käymään, tekisin varmaan aika samalla tavalla kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä naureskellaan miehille, vaikka todennäköisesti itsekin teette koko ajan asioita väärin. Jos asuisin kanssanne vaikka vain viikon miehet vaihtoon -tyylisessä kokeilussa, löytäisin toiminnastanne kymmeniä korjauskohteita.
Tässä muutama esimerkki virheistä, joita vaimo suhteen alkuaikoina teki:
- pesi sukat muun pyykin seassa
- pesi teknisiä urheiluvaatteita muun pyykin seassa
- pesi pyyhkeet 40 asteessa
- lisäsi ruokatavarat kauppalistalle vasta, kun ne olivat loppuneet
- ei imuroinut sohvan alta tai takaa ( tätä ei tee vieläkään, väittää ettei jaksa siirtää sohvaa)Jne. Jne.
hahahahah!Meinasitko ihan silleen tosissaaan että jokainen pikku vaate pitäisi pestä YKSIN omassa pesukuumuudessaaan, välittämättä siitä että on vuori pyykkiä odottamassa pesua? Se olisi järjetöntä vedentuhlausta. Pyykit pestään VAIN täysissä koneellisissa, säätäen lämpötila ALIMMAN pestävän vaatteen mukaan, ei kuumimman, sanoohan sen jo maalaisjärki.
Sukkia muun pyykin seassa en ymmärrä minään ongelmana. Selitätkö?
Tekniset menee heti pesuun liikunnan jälkeen, yleensä yksin. Päästävät väriä.
Pyyhkeitä en todellakaan pesisi 40 asteessa bakteerien takia.
Seuraan ruokia tarkasti, hyvin harvoin mikään loppuu kesken tai sitä on niin vähän, että loppuisi kesken ruoanlaitossa.
Sohvan takaa ja alta ei mahdu siirtämättä imuroimaan, pyyhin kostealla.
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut aina vähän samalla periaatteella kuin ap ja ollaan miehen kanssa onnellisesti yhdessä yli kymmenettä vuotta. Mies on todella tyytyväinen kun en valita enkä nalkuta koskaan mistään. Eikä mulla ole mitään syytäkään nalkuttaa, koska mies korjaa omat jälkensä, koska minä en ole koskaan tehnyt sitä hänen puolestaan.
Joskus hän saattaa jättää jonnekin jotain vaatteitaan tai tavaroitaan lojumaan mutta ei haittaa, koska voin joskus jättää itsekin. Kumpikin kuitenkin korjaa jossain vaiheessa aina omat sotkunsa ja lapset myös korjaavat omansa.
Teemme kummatkin pitkää työpäivää, joten on vain kohtuullista odottaa, että kumpikin tekee osansa myös kotitöistä. Varsinaisen siivouksen tekee kuitenkin siivooja. Sen maksamme miehen kanssa puoliksi. Mutta päivittäinen astioiden ja pyykkien koneeseen laittaminen ja muiden tavaroiden paikoilleenlaittaminen hoituu jokaiselta perheenjäseneltä omatoimisesti.
Miksi mies on tyytyväinen siitä että vaimo ei nalkuta? Jos kerran mies tekee oman osansa töistä, miksi hän on huolissaan nalkuttamisesta? Ajatteleeko hän, että naisissa on joku sisäänrakennettu pakko nalkuttaa syystä tai syyttä ja hän on onnistunut löytämään harvinaisen poikkeuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut aina vähän samalla periaatteella kuin ap ja ollaan miehen kanssa onnellisesti yhdessä yli kymmenettä vuotta. Mies on todella tyytyväinen kun en valita enkä nalkuta koskaan mistään. Eikä mulla ole mitään syytäkään nalkuttaa, koska mies korjaa omat jälkensä, koska minä en ole koskaan tehnyt sitä hänen puolestaan.
Joskus hän saattaa jättää jonnekin jotain vaatteitaan tai tavaroitaan lojumaan mutta ei haittaa, koska voin joskus jättää itsekin. Kumpikin kuitenkin korjaa jossain vaiheessa aina omat sotkunsa ja lapset myös korjaavat omansa.
Teemme kummatkin pitkää työpäivää, joten on vain kohtuullista odottaa, että kumpikin tekee osansa myös kotitöistä. Varsinaisen siivouksen tekee kuitenkin siivooja. Sen maksamme miehen kanssa puoliksi. Mutta päivittäinen astioiden ja pyykkien koneeseen laittaminen ja muiden tavaroiden paikoilleenlaittaminen hoituu jokaiselta perheenjäseneltä omatoimisesti.
Miksi mies on tyytyväinen siitä että vaimo ei nalkuta? Jos kerran mies tekee oman osansa töistä, miksi hän on huolissaan nalkuttamisesta? Ajatteleeko hän, että naisissa on joku sisäänrakennettu pakko nalkuttaa syystä tai syyttä ja hän on onnistunut löytämään harvinaisen poikkeuksen?
Naisten pitäisi tajuta, ettei nalkuttamisella ole mitään tekemistä kotitöiden kanssa. Se on seurausta siitä, ettei saanut sitä parempitasoista kumppania ns. alfaa. Kroppa huutaa epätyytyväisyyttään ja suusta tulee nalkutusta. Vaikka olisi kaikki viimesen päälle tiptop alkaa nalkutus jostain muusta. Ja sitten kun ei ole enää muuta nalkutettavaa otetaan ero kunhan ei ole riippuvainen toisen rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta jos tarviitte joskus yhteistä lainaa ja luottotiedot on toinen ryssinyt niin se siitä. Aattele nyt edes itseäsi ja lapsiasi.
Ap taitaa nimenomaan ajatella itseään ja lapsiaan. AP:han tässä juuri testaa millainen ihminne miehensä on, että uskaltaako sellaisen kanssa ottaa yhteistä lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista miten menkkaiset puolisot tulevat tänne pätemään paremmuuttaan vertaisryhmäänsä kanssa sen sijaan että lähtisi näytön ääreltä kommunikoimaan miehensä kanssa. Vika on aina molemmissa ja suhde on yhteistyötä. Netti kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Surullista miten menkkaiset puolisot tulevat tänne pätemään paremmuuttaan vertaisryhmäänsä kanssa sen sijaan että lähtisi näytön ääreltä kommunikoimaan miehensä kanssa. Vika on aina molemmissa ja suhde on yhteistyötä. Netti kiinni!
Niin, mitäs sitten tehdään, jos se toinen osapuoli ei vain suostu kommunikoimaan tai kommunikoinnista huolimatta toinen osapuoli ei vain osallistu yhteiseen kotiin ja perheeseen liittyviin töihin? Parisuhteissa on osallisena kaksi ihmistä, jotka ovat erillisiä olioita. Syy ei ole aina kollektiivinen, vaikka moni tätä mantraa jostain syystä jauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan täältä et apua löydä. Jos välität kumppanistasi: puhu hänelle. "Mindgamesien" pelaaminen ja internetissä anonyymisti toisen loukkaaminen ei auta yhtään. Se pikemminkin kertoo omasta huonosta olosta ja pelosta ettet ole rakastettu. Sinusta tuntuu ettei toinen välitä sinusta ja nalkuttaminen vain pahentaa "negatiivistakehää". Väestöliitolla on erinomainen parisuhdekurssi internetissä johon suosittelen teidän molempien panostavat hieman aikaa YHDESSÄ.
Ihmiset ovat joskus sokeita raivolleen ja huomaavat vasta jälkeenpäin kuinka hölmöä oli vain nälän tai hormonaalisten muutosten vuoksi tapella likaista vaatteista ja sisäisen narratiivinsa kannustamana aiheuttaa väkirikkoa ja mielipahaa ihmiselle josta välittää.
Voimia ja alkavia keväitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten meni ap?
Omana komenttina, että tuossa joidenkin miesten näennäinen avuttomuudessa kotitöissä ei ole kyse siitä, etteivät he oikeasti osaisi tehdä niitä tai erilaisesta siisteyskäsityksestä. Kyse on siitä, etteivät he halua. Onhan se miellyttävämpää, jos on joku kotorja, joka tekee kaiken puolestasi. He pyrkivät ihan tahallisesti vierittämään niitä hommia naisen vastuulle ja hyötyvänsä siten parisuhteessa naisen kustannuksella.
Oma mieheni on eräittäin pätevä kotitöissä ja oli ennen tapaamistamme jopa pitkän aikaa yksinhuoltajaisä kahdelle lapselle. Hän aidosti osaa vaikka mitä ja tekee parempaa ruokaakin kuin minä. Suhteen alussa hän teki oma-aloitteisesti paljon kotitöitä. Olen huomannut kuitenkin, että naimisiinmenon jälkeen hän on alkanut lipsumaan töistä.
Lisäksi vaikka hän esim. normaalisti petaa aina oman sänkynsä päiväpeitolla aamuisin, niin huomaan, että hän jättää sen petaamatta sen jälkeen, jos on kokenut minun jotenkin "uhmaavan" häntä. Esim. jos huomautan, että ei ole kiva kuunnella häneltä epäkunnioittavaa kielenkäyttöä minua kohtaan, niin tästä puolustautumisestani/asiaan puuttumisestani hän kostaa mm. jättämällä petaamisen minulle.
En tiedä aukeniko tuon esimerkin tilanne, mutta miesten kotitöiden välttelyssä on kyse siis olennaiselta osaltaan valtakamppailusta, jossa he kokevat olevansa vaimonsa kanssa ja pyrkimyksestä saada itselleen hyötyä vaimon kustannuksella.
Havainto varmaan pätee sinun miehesi osalta mutta ei yleisemmin. Monilla naisilla tuntuu olevan tarvetta tulkita vittuiluksi sellaisiakin asioita, jotka ovat yksinkertaisesti unohduksia. Jos tuollainen toistuu aina saman tilanteen jälkeen niin silloin asia on selvä mutta muuten kannattaa miettiä ennenkuin lähtee tekemään unohduksista pitkälle vieviä johtopäätöksiä. Erityisen tarkkaan kannattaa miettiä asiaa ennenkuin syyttää miestä tarkoituksellisuudesta.
oon koittanu samaa ja kantanu kaikki miehen jättämät tavarat hänen puolelleen sänkyä. hän vain nakkaa ne minu puolelle ja pistää nukkuu. jos siirrän ne takas hänen päälleen nii hän raivostuu. eikä ole muutamaa paikkaa mihi ne voisin pistää et ois 'hänen alueellaa'
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehille on niin tärkeää "tehdä omalla lailla"? Eikö olisi parempi etsiä yhteinen tapa miten asiat tehdään perheessä?
Jos mies opettaa mulle miten autonrengas vaihdetaan niin en siitä ota hernettä nenään ja ala vänkäämään miten tekisin sen mieluummin "omalla laillani" ja jättäisin pari pulttia pois. Minua kun ei nappaa se pultinvääntö...
Miksi mies haluaa välttämättä niin usein tehdä kotityöt huonosti tai jättää jonkun oleellisen vaiheen prosessista tekemättä? Siksikö, että he kuvittelevat kotona tehtävien töiden jotenkin maagisesti eroavan kaikesta muusta mitä maailmassa tehdään?
Ihan samoin kuin työpaikalla määritellään laatustandardit voi ne määritellä kotona myös. Jos ei muu auta niin pitää tehdä prosessikaavio. Siivoukseen löytyy standardeja. Pyritäänkö leikkausalitasoon vai eläimille soveltuvaan kotiin on ihan pariskunnan päätettävissä.
Mutta naisilla voi olla se ongelma, että he suorittavat kotitöitä toisille naisille, arvostelijoilleen, eikä niinkään perheelleen.
Tuskin yhteistä standardia on löydettävissä jos olet sitä mieltä että sinun tapasi on oikea tapa ja kaikki muu on "laadun heikkenemistä".
Vierailija kirjoitti:
oon koittanu samaa ja kantanu kaikki miehen jättämät tavarat hänen puolelleen sänkyä. hän vain nakkaa ne minu puolelle ja pistää nukkuu. jos siirrän ne takas hänen päälleen nii hän raivostuu. eikä ole muutamaa paikkaa mihi ne voisin pistää et ois 'hänen alueellaa'
Toki raivostuu, kun tietää olevansa väärässä, ja että sinut saa hiljennettyä niin vähällä vaivalla.
Kerro etukäteen, että jos ne tavarat tulevat sinun puolelle sänkyä tai takaisin lattioille, ne päätyvät jätteinä roskiin. Ei pidä uhata asioilla, joita ei ole valmis toteuttamaan.
Mieheni oli aiemmin naimisissa ja vaimonsa oli aina kotona. Hänen ei tarvinnut huolehtia mistään kotitöistä. Kun muutimme yhteen, tein mukisematta kaikki kotityöt, vaikka käynkin töissä. Mutta pikkuhiljaa mies on itse alkanut tekemään osansa, ilman että olisin yhtään kertaa sanonut mistään tai valittanut. Hän siivoaa, pesee pyykkiä, laittaa (loistavaa) ruokaa ja käy kaupassa. Tällaisessa kahden aikuisen huushollissa kotitöitä ei ole niin paljoa, ettenkö olisi jatkossakin voinut tehdä niitä yksin. Lapsiperheissä tilanne on kyllä ihan toinen.
Mitä jos siivoaisitte yhdessä? Kun vaimo imuroi, sinä siirrät sohvan yms painavat tavarat pois tieltä ja paikalleen, samalla laitat vaatteita pyykkiin oikeassa lämpötilassa ja kirjoittelet ruokalistaa? Ei luulis olevan vaikeaa, kun kerta oot niiden teossa täydellinen!