Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Vierailija kirjoitti:
Nostin tän vanhan.
Oma mittari täyttyi juhannuksena. En valmista enää safkaa miehelle, koska se ei ole vastavuoroista. En täytä kahvipurkkia tai hae maitoa, sillä en käytä. Kuten en lihaakaan. Meillä on nyt kaapissa soijatuotteita ja kasviksia ja hedelmiä. Mies söi eilen lihapiirakan ja paukutteli teatraalisesti jääkaapin ovia, seisoi kuin tatti siinä ihmettelemässä kaapin tyhjyyttä. Nautin tästä, kun se vihdoin joutuu toteamaan,että ihan oikeasti se ateria ei synny tyhjästä.
Nyt vasta tajua, miten paljon energiaa olen käyttänyt miehen ruokavalion suunnitteluun. Jumalauta, syökööt eineksiä ja juokoot limua, hittojakos minä sitä ohjaan. Mikä HELPOTUS kun oikeasti voin kaupasta ostaa kasvisruokatarpeet ja tehdä ruokaa vaan itselle ja lapsille. Mies sen sijaan alkaa näyttää jo vähän huonovointiselta, kun tosiaan ei välttämättä riitä kesälomallakaan energiamääräksi se yks einesateria. Mitäänhän se ylpeys ei anna sanoa, sillä sehän olisi myönnytys sille, että se ruuanlaitto on muutakin kuin mikron kilauttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostin tän vanhan.
Oma mittari täyttyi juhannuksena. En valmista enää safkaa miehelle, koska se ei ole vastavuoroista. En täytä kahvipurkkia tai hae maitoa, sillä en käytä. Kuten en lihaakaan. Meillä on nyt kaapissa soijatuotteita ja kasviksia ja hedelmiä. Mies söi eilen lihapiirakan ja paukutteli teatraalisesti jääkaapin ovia, seisoi kuin tatti siinä ihmettelemässä kaapin tyhjyyttä. Nautin tästä, kun se vihdoin joutuu toteamaan,että ihan oikeasti se ateria ei synny tyhjästä.
Pliis raportoi tuloksia :)
Mäkin odotan raporttia!
Luin noita vanhoja viestejä, en kaikkia, mutta tällaista pointtia en löytänyt:
Sillä, joka hoitaa arjen pyörityksen + metatyöt + muistutukset, ei ole omaa aikaa. Kaikki aika menee kotihommiin ja se on väärin. Samaan aikaan "vapaamatkustaja" viettää laatuaikaa esim. tietokoneensa kanssa luottavaisin mielin, koska arkihan toimii. Siihen ei siis tarvitse kiinnittää huomiota. Ns. miesten työt, autot, nurmikot, lumet, ovat satunnaisia, tilapäisiä ja lyhytkestoisia, eikä niitä voi verrata jokapäiväisiin kotitöihin. Mä voisin verrata noita siihen, kun pari kertaa vuodessa otan meidän hienoimmat pöytäliinat ja servietit ja mankeloin ne.
Oma mieheni on ihan tavallinen suomalainen mies. Hän on oppinut tekemisen meiningin omilta vanhemmiltaan ja asui lisäksi yksin ennenkuin me muutimme yhteen. Olenkin painottanut tyttärelle (16 v.), ettei koskaan muuta yhteen miehen kanssa, jolla ei ole kokemusta yksin asumisesta ja oman huushollin hoitamisesta.
Vuosiern varrella miehellä ja mulla on ollut riitaa ja kriisiä vaikka mistä, tietenkin, mutta ei koskaan arjen pyörittämisestä. Ja molemmilla on omaa aikaa. Kiitän onneani.
Toivottavasti ap:n mies on parantanut tapojaan. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville!
Mun on myönnettävä, etten oikein ymmärrä miten tuohon tilanteeseen joudutaan, koska mä en kerta kaikkiaan tiedä, enkä myöskään tajua miten voisin tietää esimerkiksi paljonko miehellä on vaatteita jäljellä. En reagoi lattialla oleviin vaatteisiin mitenkään (siis en protestina, en vaan rekisteröi niitä) enkä likaisiin astioihin tai oudoissa paikoissa oleviin tavaroihin. Mun mieli ei vaan toimi niin. Olen monta kertaa kokenut olevani stereotyyppinen mies. Mä voin nähdä sotkua, mutta se ei automaattisesti laukaise tarvetta tehdä asialle jotain. Tai ajattelen hoitavani sen kun aikanaan, kunhan olen ensin tehnyt/ajatellut tärkeät ajatukseni loppuun tai levännyt. Varsinkin jos se on miehen tekemä sotku, mä automaattisesti oletan, että mies siivoaa sen. Tosin mun mies on aina tehnytkin niin. Olisi jännä tietää, miten tällainen dynamiikka saa alkunsa, että toinen jää vastuuseen kaikesta. Meillä on aika tasapuolista, vaikka mies on selvästi ahkerampi ja vastuuntuntoisempi luonne. Olenkin joskus miettinyt, että onko se niin että naisen on oltava huomattavasti miestä laiskempi ja aikaansaamattomampi, että heterosuhde toimii tasa-arvoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostin tän vanhan.
Oma mittari täyttyi juhannuksena. En valmista enää safkaa miehelle, koska se ei ole vastavuoroista. En täytä kahvipurkkia tai hae maitoa, sillä en käytä. Kuten en lihaakaan. Meillä on nyt kaapissa soijatuotteita ja kasviksia ja hedelmiä. Mies söi eilen lihapiirakan ja paukutteli teatraalisesti jääkaapin ovia, seisoi kuin tatti siinä ihmettelemässä kaapin tyhjyyttä. Nautin tästä, kun se vihdoin joutuu toteamaan,että ihan oikeasti se ateria ei synny tyhjästä.
Pliis raportoi tuloksia :)
Nyt on kolmas päivä miehen itsenäistä syömään opettelua. Ei ole nyt kuuten mennessä syönyt mitään muuta kuin Buranan. En tiedä söikö siinä välissä kun kävin kaupalla. Tämä lienee väsytystaistelu.
t. se juhannuksena mittarinsa tuutannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin odotan raporttia!
Luin noita vanhoja viestejä, en kaikkia, mutta tällaista pointtia en löytänyt:
Sillä, joka hoitaa arjen pyörityksen + metatyöt + muistutukset, ei ole omaa aikaa. Kaikki aika menee kotihommiin ja se on väärin. Samaan aikaan "vapaamatkustaja" viettää laatuaikaa esim. tietokoneensa kanssa luottavaisin mielin, koska arkihan toimii. Siihen ei siis tarvitse kiinnittää huomiota. Ns. miesten työt, autot, nurmikot, lumet, ovat satunnaisia, tilapäisiä ja lyhytkestoisia, eikä niitä voi verrata jokapäiväisiin kotitöihin. Mä voisin verrata noita siihen, kun pari kertaa vuodessa otan meidän hienoimmat pöytäliinat ja servietit ja mankeloin ne.
Oma mieheni on ihan tavallinen suomalainen mies. Hän on oppinut tekemisen meiningin omilta vanhemmiltaan ja asui lisäksi yksin ennenkuin me muutimme yhteen. Olenkin painottanut tyttärelle (16 v.), ettei koskaan muuta yhteen miehen kanssa, jolla ei ole kokemusta yksin asumisesta ja oman huushollin hoitamisesta.
Vuosiern varrella miehellä ja mulla on ollut riitaa ja kriisiä vaikka mistä, tietenkin, mutta ei koskaan arjen pyörittämisestä. Ja molemmilla on omaa aikaa. Kiitän onneani.
Meillä mies jaksoi aika kauan hokea sitä mantraa miten hän hoitaa nurmikot ja pihatyöt. Kahdeksan vuoden aikana petsasi terassin, se vei yhden päivän. Ruohon se leikkaa kaksi kertaa kesässä ja edellisellä kerralla ei jaksanut korjata ruohonleikkuria ja ruoho kasvoi puolimetriseksi. Soitti sitten isänsä leikkaamaan sen, ja appiukko tulikin sitten ajettavallaan sen työstämään. Jumalauta että nolotti, kun mies vielä marttyyrina selitti, miten omakotitalon työt vie kaiken ajan. :DD Veishän ne, jos se niitä tekis.
Jos mies ei osaa syödä itse ilman kokkausta ja passausta niin sitten pitää olla syömättä.
Vaimo ei ole miehen äiti eikä mies ole pikkulapsi joka kuolee nälkään ilman jatkuvaa ruokahuoltoa. Voipi olla että miehelle alkaa maistua kasvisruokakin kun muuta ei ole tarjolla ;)
Tosiaan jos aikuinen mies ei syö samaa ruokaa kuin vaimo ja lapset niin viimeistään silloin pitää tajuta kokata itse. Ja kaupan ovi aukeaa myös miehelle ja myös miehen raha kelpaa kaupan kassalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on sellaisiakin naisia, jotka valittavat, vaikka mies tekee kotitöitä. Laatutaso vain ei riitä. Minun kaverimieheni pärjää paljon paremmin lasten kanssa ilman vaimoaan kuin nalkuttavan vaimon kanssa. Kaikille ei avioliitto sovi.
Niin ihme kyllä ilman vaimoa/tyttöystävää miehet osaa ja kykenee tekemään vaikka mitä.
Kai se on se PAKKO jos ei ole varaa palkata kokkia, siivoojaa, lastenhoitajaa ja viedä pyykkejä pesulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin miehelle kasan puhtaita käsipyyhkeitä ja sanoin että laitaisitko kaappiin. Mies kysyi että onko niillä joku tietty paikka mihin ne pitää laittaa.
Juu...viimeiset 12 vuotta ne ovat olleet liinavaatekaapissa keskihyllyllä. Sanattomaksi vetää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostin tän vanhan.
Oma mittari täyttyi juhannuksena. En valmista enää safkaa miehelle, koska se ei ole vastavuoroista. En täytä kahvipurkkia tai hae maitoa, sillä en käytä. Kuten en lihaakaan. Meillä on nyt kaapissa soijatuotteita ja kasviksia ja hedelmiä. Mies söi eilen lihapiirakan ja paukutteli teatraalisesti jääkaapin ovia, seisoi kuin tatti siinä ihmettelemässä kaapin tyhjyyttä. Nautin tästä, kun se vihdoin joutuu toteamaan,että ihan oikeasti se ateria ei synny tyhjästä.
Pliis raportoi tuloksia :)
Nyt on kolmas päivä miehen itsenäistä syömään opettelua. Ei ole nyt kuuten mennessä syönyt mitään muuta kuin Buranan. En tiedä söikö siinä välissä kun kävin kaupalla. Tämä lienee väsytystaistelu.
t. se juhannuksena mittarinsa tuutannut
Ei kai toi sulle mikään taistelu enää ole, sähän lopetit kaikki ponnistelut:) ? Nyt vaan otat rennosti, etkä mene johonkin marttyrointivedätykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen suuresti ap:n miehen käytöstä. Miten hän ikinä pärjäisi yksin, jos ei maksa laskujaan ajallaan tai ei ymmärrä ostaa itselleen hygieniatuotteita loppuneiden tilalle? Kummastuttaa näin yksin elävänä miehenä.
Hyvä aloittaja, että lopetit passaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on kans välillä niin avuton mutta onneksi myöntää sen. En vaadi mitään kotitöitä kun olen itse lasten kanssa kotona niin sehän on se mun duuni täällä. Mutta kyllä mies esim. omat työvaatteensa pesee ja pyytää jos jotain tiettyä vaatetta täytyy pestä. Mulla on yleensä aika rutiini systeemit noihin kotitöihin etten kaipaa ketään niitä sotkemaan. Tiskit on ainoot jotka kunnolla pännii kun välillä joutuu mussuttaen keräileen ties mistä, mutta mussutuksen tuloksena astiat on jo löytäny tiskipöydälle asti vaikkei vielä koneeseen. No toisaalta mulla on tiskikoneenkin täyttö niin tarkkaa että menee hermot jos siä on astiat väärin. Ruokaa laitan koska pidän siitä ja laitan sellaista mikä sopii koko perheelle, koska en ymmärrä mikä järki tehdä iso määrä ruokaa jota voisin syödä vain yksin? Välillä teen lisukkeeksi itselleni jotain mistä mies ei niin välitä. Kai se sitten on mun tapa osoittaa välittämistä että huolehdin kodista ja kyllä meillä mies arvostaa suuresti työtä jota teen kodin siisteyden ja lapsista huolehtimisen eteen. Kaikkien kotitöiden lisäksi kyllä mulla on aikaa lasikotella, leikkiä lasten kanssa, puuhailla jotain omiani jne. toisaalta ei koti aina kiillä kuin sisustuslehdestä mutta miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on kans välillä niin avuton mutta onneksi myöntää sen. En vaadi mitään kotitöitä kun olen itse lasten kanssa kotona niin sehän on se mun duuni täällä. Mutta kyllä mies esim. omat työvaatteensa pesee ja pyytää jos jotain tiettyä vaatetta täytyy pestä. Mulla on yleensä aika rutiini systeemit noihin kotitöihin etten kaipaa ketään niitä sotkemaan. Tiskit on ainoot jotka kunnolla pännii kun välillä joutuu mussuttaen keräileen ties mistä, mutta mussutuksen tuloksena astiat on jo löytäny tiskipöydälle asti vaikkei vielä koneeseen. No toisaalta mulla on tiskikoneenkin täyttö niin tarkkaa että menee hermot jos siä on astiat väärin. Ruokaa laitan koska pidän siitä ja laitan sellaista mikä sopii koko perheelle, koska en ymmärrä mikä järki tehdä iso määrä ruokaa jota voisin syödä vain yksin? Välillä teen lisukkeeksi itselleni jotain mistä mies ei niin välitä. Kai se sitten on mun tapa osoittaa välittämistä että huolehdin kodista ja kyllä meillä mies arvostaa suuresti työtä jota teen kodin siisteyden ja lapsista huolehtimisen eteen. Kaikkien kotitöiden lisäksi kyllä mulla on aikaa lasikotella, leikkiä lasten kanssa, puuhailla jotain omiani jne. toisaalta ei koti aina kiillä kuin sisustuslehdestä mutta miksi pitäisi?
Jokainen perhee jakaa kotityöt ja muun vastuun parhaaksi katsomallaan tavalla, ja jos olette kumpikin tyytyväisiä niin hyvä niin! Mutta entä sitten, kun et enää olekaan lasten kanssa kotona? Mies on tottunut että palvelu pelaa (eikä hänen tyylinsä tehdä edes kelpaisi), sinä olet tottunut että asiat hoituu juuri niin kuin sinä haluat...
Tässä kämpässä oli kaksi viikkoa sitten suursiivous minun (miehen) aloitteesta, myös piironginlaatikot ja lasten vanhat lelut käytiin läpi.
Nyt, kaksi viikkoa myöhemmin kämppä on kuin pommin jäljiltä. Ja yksikään tavara/lehti/pyykinriepu ei todellakaan ole minun jäljiltäni täällä. Pikaisesti tsekaten huushollin isomman naisen jäljiltä 80% sekasotkusta. Ja tätä olen sietänyt kohta 20 vuotta, aivan sama vaikka kuinka kerään kamoja iltaisin muiden mentyä nukkumaan niin seuraavana päivänä kaaos palaa. Kun "siisti nainen" on itse täysi porsastelijasotkija, oikein epäjärjestyksen kuningatar. Jos erehdyn kommentoimaan asiasta, tulee hapan kommentti "mä oon nainen jolle tavaroiden järjestys ei ole niin tärkeää" - mutta auta armias jos sohvan alla tai nurkassa on pölyä niin johan nousee metakka.
Lisätään vielä edelliseen, että viimeksi kämppäni joka on pysynyt yli viikon siistinä, on ollut opiskelijapoikamiesboksini...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostin tän vanhan.
Oma mittari täyttyi juhannuksena. En valmista enää safkaa miehelle, koska se ei ole vastavuoroista. En täytä kahvipurkkia tai hae maitoa, sillä en käytä. Kuten en lihaakaan. Meillä on nyt kaapissa soijatuotteita ja kasviksia ja hedelmiä. Mies söi eilen lihapiirakan ja paukutteli teatraalisesti jääkaapin ovia, seisoi kuin tatti siinä ihmettelemässä kaapin tyhjyyttä. Nautin tästä, kun se vihdoin joutuu toteamaan,että ihan oikeasti se ateria ei synny tyhjästä.
Pliis raportoi tuloksia :)
Mä tulin nyt raportoimaan tuloksia. Meillä on nyt omat ruuat täysin, mies syö eineksiä ja valmisruokia ja kokkaa purkkikeittoja jne. Ei sitä kiinnostanut, vaikka lopetin kokkaamisen sille. Mä en aio jatkossakaan valmistaa sille aterioita, ihan liikaa työtä kun toinen ei arvosta kuitenkaan.
Mies syö nykyisin töissä lounaan ja sitten seuraavan kerran kotona illalla joskus klo 22 aikaan lihapiirakoita, leipää, juustoja, kinkkuja, pussikeittoja.. Mättää kuin bulimikko kun verensokeri on alhaalla ja päivän paastonnut.
Tappaa itsensä elintavoilla, sepelvaltimotautiin kuoli sedät ja isä ja miehen suvussa kaikilla sitä. Tottakai se kuolee tohon aikanaan vaikka ylipainoa ei ole kun hänen mielestään painoindeksi on se juttu. Kun sanon, että syö epäterveellisesti se kaivaa kaloritaulukon ja painoindeksit ja selittää, että terve on ja syö oikean määrän. Kahdessa ateriassa päivän kaikki ravintoaineet kerralla plus helvetillinen määrä suolaa, piilorasvoja, sokeria, lisäaineita.. hyi.
Samaan aikaan olen tajunnut, että en rakasta koko ihmistä, on muutenkin ihan erilainen kun minä. Siinä vaiheessa kun pari ei voi syödä edes samaa ruokaa ja toisella ei ole mitään mielenkiintoa oppiakaan kokkaamista, niin parempi mennä omia polkuja. Conclusion: Ero tulossa.
Nostin tän vanhan.
Oma mittari täyttyi juhannuksena. En valmista enää safkaa miehelle, koska se ei ole vastavuoroista. En täytä kahvipurkkia tai hae maitoa, sillä en käytä. Kuten en lihaakaan. Meillä on nyt kaapissa soijatuotteita ja kasviksia ja hedelmiä. Mies söi eilen lihapiirakan ja paukutteli teatraalisesti jääkaapin ovia, seisoi kuin tatti siinä ihmettelemässä kaapin tyhjyyttä. Nautin tästä, kun se vihdoin joutuu toteamaan,että ihan oikeasti se ateria ei synny tyhjästä.