Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Tuo pyykkiasia on kyllä äärimmäisen helppo ratkaista niin, että kumpikin pesee omansa. Toinen saa sileää käyttövalmista, toinen taas ryppyistä kun se kerran hänelle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on paljon naisia, jotka eivät tajua toimivansa kuten toimivat, koska ovat jatkuvan väkivallan uhan alla. Surullista.
:D Mun äiti laittaa kaikki koneeseen 60 asteen pesuohjelmaan ja jos vaate ei sieltä selviä se on huono :D Se ei myöskään taskuja tyhjennä eikä värejä erottele vaan kaikki mikä korissa on niin koneeseen menee. Äitini esimerkistä olen omaksunut itse täysin saman systeemin, olen vakaasti sitä mieltä että jos vaate ei mun ekasta pesusta selviä niin ei se ole mun vaate. Heikot karsiutuu ja näin.
Yhteenmuuton jälkeen mieheni otti pyykit hyvinkin pian hoitaakseen. Itseasiassa en tätä yhteyttä ennen ole edes tiedostanut, aattelin sen vaan tykkäävän pyykkihuollosta enemmän kuin vaik tavaroiden keräilystä ja järjestelystä. Se ei siis ole koskaan mitään sanonu tai nalkuttanut, valtasi vaan sen vastuualueen itselleen.
Nyt tajuan myös sen, miksi äitini miesystävä, joka muuten tekee vain miesten työt eikä rehua syö, hoitaa kuitenkin pyykkihuollon. Jännä se.
Vierailija kirjoitti:
:D Mun äiti laittaa kaikki koneeseen 60 asteen pesuohjelmaan ja jos vaate ei sieltä selviä se on huono :D Se ei myöskään taskuja tyhjennä eikä värejä erottele vaan kaikki mikä korissa on niin koneeseen menee. Äitini esimerkistä olen omaksunut itse täysin saman systeemin, olen vakaasti sitä mieltä että jos vaate ei mun ekasta pesusta selviä niin ei se ole mun vaate. Heikot karsiutuu ja näin.
Yhteenmuuton jälkeen mieheni otti pyykit hyvinkin pian hoitaakseen. Itseasiassa en tätä yhteyttä ennen ole edes tiedostanut, aattelin sen vaan tykkäävän pyykkihuollosta enemmän kuin vaik tavaroiden keräilystä ja järjestelystä. Se ei siis ole koskaan mitään sanonu tai nalkuttanut, valtasi vaan sen vastuualueen itselleen.
Nyt tajuan myös sen, miksi äitini miesystävä, joka muuten tekee vain miesten työt eikä rehua syö, hoitaa kuitenkin pyykkihuollon. Jännä se.
Itse asiassa tuo sinun tapasi pyykätä on se, mihin minä olen kymmenien vuosien hienosäätöhinkkauksen jälkeen siirtynyt.
Todellakin on niin, että vaate ei yleensä puhdistu kunnolla alle 60 asteen pesussa, ja jos vaate ei tuota lämpätilaa kestä, niin se on sitten hyvästit sille rätille. Juhla- ja villavaatteiden kohdalla voin tehdä poikkeuksen, mutta arkivaatteille joita pestään viikottain tuo on meillä käytäntö nykyisin.
Myös vaatteiden kääntäminen oikeinpäin ripustusvaiheessa on homma, josta luovuin jo kaksikymmentä vuotta sitten, koska tajusin, ettei vaatteen kuivumisen tai sileyden kannalta ole mitään merkitystä sillä, onko vaate oikein- vai nurinpäin. Kauluspaidat, jakut yms. henkarilla kuivatettavat tässä toki poikkeuksena.
Ja tuohon työnjakoon: niin mies kuin nainenkin on yleensä ihan kelvollisilla aivoilla varustettu ihminen, joka kykenee oppimaan asioita. Joskus vasta pakon edessä, mutta oppii se. Jos ei opi, kannattaa miettiä, missä vika: eikö homma ole puolison mielestä tarpeellinen? Jos ei, ja sinulle se on sitä, kannattaa miettiä ratkaisuvaihtoehtoja. Ero on yksi ihan varteenotettava vaihtoehto, jos kyse on riittävän tärkeistä asioista.
Olen mies, josta löytyi hyvin pitkälle ap:n luettelemat viat vielä edellisessä parisuhteessa. Omalta kohdalta tilanne korjaantui vasta eron jälkeen.
Mielestäni ap teet ihan oikein ja toivon miehesi tajuavan vinkin ilman sen suurempaa draamaa. Toisaalta en kyllä usko näin tapahtuvan, joten don't hold your breath...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo pyykkiasia on kyllä äärimmäisen helppo ratkaista niin, että kumpikin pesee omansa. Toinen saa sileää käyttövalmista, toinen taas ryppyistä kun se kerran hänelle kelpaa.
Meillä on 5-henkinen lapsiperhe. Keille kaikille laitetaan kaapiin ryppyisiä ja päin vittua viikattuja pyykkejä?
Ja siinä on taas yksi tyypillinen nainen, joka kuvittelee, että mies on ajatustenlukija. Jos lakkaat passaamasta miestäsi, niin asiat on ensin keskusteltava läpi ja puhki, ettei miehen tarvitse arvailla, mistä päin nyt tuulee. Veikkaan, että kun mökötät ja mies kysyy, mikä vaivaa, niin vastaat, että kyllä sinä sen tiedät. Ja miesparka seisoo siinä sitten huuli pyöreänä eikä käsitä mistään mitään. Nyt on todennäköisesti tilanne aivan sama. Miksi muuten ylipäänsä aloit paapomaan miestä? Aivan, oli niin kiva leikkiä kotia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pyykkiasia on kyllä äärimmäisen helppo ratkaista niin, että kumpikin pesee omansa. Toinen saa sileää käyttövalmista, toinen taas ryppyistä kun se kerran hänelle kelpaa.
Meillä on 5-henkinen lapsiperhe. Keille kaikille laitetaan kaapiin ryppyisiä ja päin vittua viikattuja pyykkejä?
Ei niitä tartte viikata ollenkaan. Ei ne lapset piittaa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:43"]
Minulla on takanani 25 vuotta yhteistä taivalta mieheni kanssa. En ole koskaan paaponut häntä, mutta edelleenkin vasara voi jäädä keskelle eteisen lattiaa, mistä siivooja sen löytää ja nostaa lipaston päälle. Sama juttu likaisten vaatteiden kanssa: niitä voi olla kasoina ties missä, mutta ei se minua haittaa. En nalkuta, en valita.
Omat lapset ovat nyt vanhemmiten sanoneet, että heistä olisi ollut kiva, jos olisi ollut siisti koti. Olen muistuttanut, että lastenhuoneet olivat siistit samoin kuin minun työhuoneeni. Lopuissa huoneissa isä sai elää juuri niin kuin halusi.
Ainoa ongelma tuli silloin, kun miehen sukulaisia tuli kylään. Silloin mies huusi jo aamulla, että "miksi hän on ainoa, joka joutuu siivoamaan". Muistutin silloin äärettömän kylmästi, että ne sukat, banaaninkuoret ja unohtuneet kirjekuoret lattialla ovat kaikki miehen tarkasti paikalleen asettamia. Miksi muu perhe joutuisi siivoamaan yhden aiheuttamat sotkut?
Hei, uskomatonta! Tämähän on melkein kuin minun elämästäni, melkein kaikki täsmää, paitsi siivoojaa meillä ei ole. Uskaltaisiko näistä jo sen johtopäätöksen tehdä, että (ainakaan tietynlaiset) miehet eivät vain kerta kaikkiaan koskaan opi. Minä luovutin todellakin jo aikoja sitten, elämme sotkuisessa kodissa, mutta ennemmin kestän sotkun kuin rupean siivousmarttyyriksi. Unelmissani häivyn joku päivä lopullisesti ja jätän äijän elämään sotkujensa keskellä. Olen varma, että vielä sen teen, kun väsyn sotkuun lopullisesti.
Meillä on muuten erittäin siisti poika eli 21v esikoinen asuu opiskelijakämpässä, joka on joka hetki siinä kunnossa, että sen voisi kuvata sisustuslehteen. Ikinä ei hänen huoneessaan ole ollut sukkia lattialla tai likapyykkiä ajelehtimassa. Mietin, tuleeko hänestäkin parisuhteessa siivoton luuseri vai onko hän se, joka hyppii sukkakekojen yli ja nalkuttaa.
edellinen kommentoija
Homo se on. Kyllä se akkojen homma huolehtia kodista. Miehet hoitaa miesten hommat ja naiset naisten jos ei tässä järjestyksessä pysytä on länsimaalainen kulttuuri iuilun oartaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Voit toimia noin kaikessa rauhassa, MUTTA yksi suurimmista syistä miesten pahoinvointiin ja perheiden eroihin on juuri se, että miehet välttää viimeiseen asti konfliktia. Niinhän sinäkin teet: et suostu selvittämään asiaa vaimosi kanssa, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan toimintatapojasi.
Mihin luulet, että tuo ajan kanssa johtaa, varsinkin jos tuo ei ole ainoa tilanne, jota et suostu selvittämään?
Niinpä.
Vaimoa käy sääliksi. Häntä vaivaa jokin asia (pyykinpesu) ja hän haluaa sitä muuttaa. Mies kieltäytyy muuttamasta sitä ja kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Mies jättää vaimonsa ihan täysin huomiotta, kuin vaimoa vaivaava asia ei merkitsisi kerta kaikkiaan mitään. Kuin vaimon hyvinvointi ei merkitsisi mitään. Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen, varmaan monessakin sinänsä pienessä asiassa. Voin vain kuvitella, kuinka mitättömäksi vaimo tuntee itsensä.
Et ole sitten yhtään lukenut mitä asiasta on kirjoitettu. Vaimoa vaivaa se että pyykkiä pitäisi pestä niinkuin hän haluaa. Vaimo kieltäytyi keskustelemasta kun mies halusi. Mies ei jätä vaimoaan huomioitta, hän pesee edelleen pyykkiä mutta tekee sen omalla tavallaan.
Miksi näissä aina kaikissa keskusteluissa on miehessä vika?
Sinä tässä et ole lukenut. Mieshän jättää pyykinpesun vaimon harteille.
Meillä taidettiin alkuun molemmin puolin käydä tätä väsytystaistelua :) meillä on aika perinteinen jako kotitöiden suhteen, mutta minä olen suurinpiirteisempi kun taas mieheni on (tai oli ) todella tarkka siisteydestä. Minä otin vastuuksi kotityöt, miehelle riittää liiaksikin asti "miestentöitä". Joten minä yritin siedättää miestä siihen ettei kaikki aina ole millilleen tiptop ja mies minua kodin siistinä pitämiseen. Ainut riitamme on ollut, kun mies yhdessä asumisen alussa suuttui kun olin unohtanut lautasen sivupöydälle :D tästä tuo hiljainen "taisto" alkoi :) Nyt asia naurattaa, silloin mietin kyllä että mitähän ihmettä täälä tapahtuu! Oma asuntoni oli aina enemmän tai vähemmän sekainen, minun on hankala keskittyä siivoamiseen, kun löydän samaan aikaan toista mielenkiintoista tekemistä. Mutta yhdessä asuessamme kotimme on siisti ja kivan näköinen, mieskin ylpeä ja kehuu kuinka hyvän näköistä meillä on. Tiskit saattavat odottaa joskus jonkin aikaa ja minun vaatteita olla sohvan nojalla, mutta yhdessä ollaan kehitytty tähän pisteeseen, mies on oppinut rentoutumaan eikä hinkkaa tiskipöytää aina uusiksi ihan vain varuulta ja minä olen iloinen saadessani pitää yhteistä kotia siistinä ja onnistun siinä :) mies täyttää tiskikonetta ja laittaa pyykit kuivumaan pyytäessäni ja toisinaan auttaa ruuan laiton kanssa. Meillä on ihanan tasapuolista ja kummankaan ei tarvitse toiselle nalkuttaa mistään, kun kumpikaan ei ole pelkkä laiskottelija :) ihan turhaa energian haaskausta valittaa pikkuasioista. Omana tavoitteena oppia periaate että siivos sotku heti pois niin pääsee vähemmällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua ja alkoi harmittamaan oma tilanne. Omaa syytänihän varmasti pitkälle, mutta en keksi miten voisin muuttaa asioita enää. Vinkkejä?
Eli meillä minä (vaimo) siivoan,pyykkään, kokkaan, hoidan lapset. Kauppakäynnit sujuu molemmilta.
Ongelma on se, että jos menisin "lakkoon" niin saisin kuulla valitusta ja nalkutusta. Joka päivä mieheni löytää kodistamme valitettavaa. Se voi olla liian täysi roskis, huonosti kuivattu kylppärin lattia, muutama pyykki tuolilla. Eli siis iiiihan mitä vain!
Jos siis lopettaisin (tai edes vähentäisin) palvelua niin saisin huudot ja mäkätystä.
Eilen puoliso tuli töistä ja koti oli mielestäni ok, kuitenkin räyhäsi " haluan että täällä siivotaan siistiksi JUST NYT!".
Itse hän ei siis tee kotona oikeastaan mitään. No jooh, näitä kuuluisia miestenhommia mutta ne osaisin itsekin ja harvoimpa niitä on.
Isännälle passataan naaman alle juomat ja rupat tilauksesta. Jos ei passata niin alkaa narina ja sadattelu. En jaksa kuunnella joten helpommalla pääsee passaamalla :(
Miten tilannetta voi enää muuttaa vai voiko edes? En nyt lähtis näistä syistä eroamaankaan kun ei ne kotityöt minua tapa, mutta se valitus ja vaatiminen rasittaa.Olen sanaton. Toinen tekee kaiken ja toinen arvostelee, mäkättää, halveksii...
Tervetuloa kokeilemaan elämää miehenä...
Täällä sitä naureskellaan miehille, vaikka todennäköisesti itsekin teette koko ajan asioita väärin. Jos asuisin kanssanne vaikka vain viikon miehet vaihtoon -tyylisessä kokeilussa, löytäisin toiminnastanne kymmeniä korjauskohteita.
Tässä muutama esimerkki virheistä, joita vaimo suhteen alkuaikoina teki:
- pesi sukat muun pyykin seassa
- pesi teknisiä urheiluvaatteita muun pyykin seassa
- pesi pyyhkeet 40 asteessa
- lisäsi ruokatavarat kauppalistalle vasta, kun ne olivat loppuneet
- ei imuroinut sohvan alta tai takaa ( tätä ei tee vieläkään, väittää ettei jaksa siirtää sohvaa)
Jne. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sovittiin jo ennen avioliittoa kotitöistä.Mies on aina tehnyt puolet.En näe yhtään syytä, miksi ei olisi yhtä kykenevä niihin.
Kolmen lapsen äiti kirjoitti:
Meillä tuota passaamista olen harrastanut jo yli 20 vuotta.... Meillä on kaksi isompaa lasta+minulla lasten isä. Mies tekee kyllä "miesten" hommat joita tarvitaan silloin tällöin. Nurmikon leikkuu, pihan kolaaminen ja ruokaakin laittaa-jäljet siivoan perässä. En hae tässä mitään sääliä. Tämä nyt on vuosien varrella mennyt tähän kun itse pidän siististä kodista eikä muilla ole niin väliä jos tavaraa kertyy joka paikkaa, likapyykki lojuu lattialla ja ruoanjämiä on lattialla ja pöydillä. Olen päättänyt että sittenminä teen kun ei kukaan muu.En tiedä mitä sitten tapahtuu kun lapset muuttaa kotoa, siivoanko äijän samalla ovesta ulos. Sitten musta tulee ITSENÄINEN ITSEKÄS NAINEN! (mies aina naureskelee tällaisia naisia...)
Et siis ota mitään vastuuta siitä, että olet antanut miehesi loisia kotona koko avioliittone ajan, ja olette kasvattaneet vielä kaksi lasta kiduttamaan tulevia elämänkummpaneitaan loisimisellaan?
Miksi miehille on niin tärkeää "tehdä omalla lailla"? Eikö olisi parempi etsiä yhteinen tapa miten asiat tehdään perheessä?
Jos mies opettaa mulle miten autonrengas vaihdetaan niin en siitä ota hernettä nenään ja ala vänkäämään miten tekisin sen mieluummin "omalla laillani" ja jättäisin pari pulttia pois. Minua kun ei nappaa se pultinvääntö...
Miksi mies haluaa välttämättä niin usein tehdä kotityöt huonosti tai jättää jonkun oleellisen vaiheen prosessista tekemättä? Siksikö, että he kuvittelevat kotona tehtävien töiden jotenkin maagisesti eroavan kaikesta muusta mitä maailmassa tehdään?
Ihan samoin kuin työpaikalla määritellään laatustandardit voi ne määritellä kotona myös. Jos ei muu auta niin pitää tehdä prosessikaavio. Siivoukseen löytyy standardeja. Pyritäänkö leikkausalitasoon vai eläimille soveltuvaan kotiin on ihan pariskunnan päätettävissä.
Mutta naisilla voi olla se ongelma, että he suorittavat kotitöitä toisille naisille, arvostelijoilleen, eikä niinkään perheelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehille on niin tärkeää "tehdä omalla lailla"? Eikö olisi parempi etsiä yhteinen tapa miten asiat tehdään perheessä?
Jos mies opettaa mulle miten autonrengas vaihdetaan niin en siitä ota hernettä nenään ja ala vänkäämään miten tekisin sen mieluummin "omalla laillani" ja jättäisin pari pulttia pois. Minua kun ei nappaa se pultinvääntö...
Miksi mies haluaa välttämättä niin usein tehdä kotityöt huonosti tai jättää jonkun oleellisen vaiheen prosessista tekemättä? Siksikö, että he kuvittelevat kotona tehtävien töiden jotenkin maagisesti eroavan kaikesta muusta mitä maailmassa tehdään?
Ihan samoin kuin työpaikalla määritellään laatustandardit voi ne määritellä kotona myös. Jos ei muu auta niin pitää tehdä prosessikaavio. Siivoukseen löytyy standardeja. Pyritäänkö leikkausalitasoon vai eläimille soveltuvaan kotiin on ihan pariskunnan päätettävissä.
Mutta naisilla voi olla se ongelma, että he suorittavat kotitöitä toisille naisille, arvostelijoilleen, eikä niinkään perheelleen.
Ei omalla tavalla tarkoita aina huonosti, vaikka ne joillakin miehillä (tai naisilla) saattavat synonyymeja ollakin. Edellisessä suhteessa napinaa tuli esimerkiksi omalla tavalla täytetystä astianpesukoneesta. Tietyt astiat menivät mielestäni mukavammin eri kohtaan konetta kuin exäni mielestä, joten jos aloitin täyttämisen niin täytin mielestäni järkevämmällä tavalla. Jos taas exäni oli jo aloittanut koneen täyttämisen, täytin tietysti hänen tavallaan enkä alkanut enää siirtelemään astioita ympäriinsä. Exäni taas alkoi kiukkusena vekslaaman astioita ympäriinsä ja jurnutti kuinka mitään en voi ikinä tehdä kunnolla. Pesujäljessä ei ollut mitään eroa ja astiatkin mahtuivat koneeseen yhtä hyvin. Samanlaisia pikkujuttuja oli paljon muitakin ja ajan kanssa ne nakertavat todella tehokkaasti motivaatiota ylipäätään tehdä oma-aloitteisesti mitään.
Siitä olen täysin samaa mieltä että ne laatustandardit pitäisi määritellä YHDESSÄ. Tuossa suhteessa exä koki olevansa kotirintaman itseoikeutettu diktaattori, joten hän määritteli sekä tavoitteet että toteutuksen - jos jompikumpi ei ollut sitä mitä hän oli yksinään suunnitellut niin taas oli päivä pilalla. Todella väsyttävää, tuollaisesta suhteesta ei saa milläään konstilla tasa-arvoista. Käytännösä joudut olemaan joko palvelija tai lusmu ja kumpikin rooli nakertaa ajan kanssa sekä itsekunnioitusta, että kumppanin sinua kohtaan tuntemaa kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä naureskellaan miehille, vaikka todennäköisesti itsekin teette koko ajan asioita väärin. Jos asuisin kanssanne vaikka vain viikon miehet vaihtoon -tyylisessä kokeilussa, löytäisin toiminnastanne kymmeniä korjauskohteita.
Tässä muutama esimerkki virheistä, joita vaimo suhteen alkuaikoina teki:
- pesi sukat muun pyykin seassa
- pesi teknisiä urheiluvaatteita muun pyykin seassa
- pesi pyyhkeet 40 asteessa
- lisäsi ruokatavarat kauppalistalle vasta, kun ne olivat loppuneet
- ei imuroinut sohvan alta tai takaa ( tätä ei tee vieläkään, väittää ettei jaksa siirtää sohvaa)Jne. Jne.
Mutta et sitten itse ikinä tehnyt niitä väärin, koska tosiaan teit kerran puolessa vuodessa, etkä arjessa säännöllisesti.
Mun mielestä joku sanoi tuossa alkuketjussa kivasti, että parisuhde on sitä, että pidetään huolta toisesta. Mun mies on ihan samanlainen kuin aloittajan: voi ihan hyvin asua paskasessa kämpässä eikä se haittaa yhtään mitään. Olen myös muutaman kerran testannut sitä, että olen vain jättänyt hänen pyykkinsä pesemättä ja yleensä mies on havahtunut tähän vasta sitten, kun kaapissa ei ole yhtään puhtaita boxereita. En kuitenkaan kokenut tätä toimivaksi, joten nykyään kyllä pesen meidän pyykit ja siivoan huushollia miehen aina välillä auttaessa. Mies sitten tekee muita hommia: kuljettaa mua paikasta A paikkaan B (kun mulla ei ole omaa autoa), auttaa mua firmani asioissa ja tekee tietokoneella mulle mainoksia jne, käy kaupassa kun huomaan että kahvi on loppunut ja pakko saada. :D Ei aina kannata miettiä sitä mitä SINÄ teet miehesi puolesta, vaan myös sitä, että mitä se toinen tekee sinun eteesi. Tällä ajatuksella mua ei haittaa yhtään "passata" miestäni tietyissä asioissa, koska myös hän "passaa" mua muissa asioissa.
Onko ap käynyt päivittämässä? En pysty selaamaan koko ketjua