Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D

Miksi ap nait miehesi Alunperin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle?  Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?

.

Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.

Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.

Ei kun justiinsa tämä. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos toinen on muka pessyt pyykkiä = minä oletan, että pyykki on pesty ja voin ottaa sitä kaapista lähtiessäni jonnekin, yleensä tietysti vielä töihin.

Jos kuitenkin löydän kaapista ruttuisen, nurinpäin olevan paidan, joka kenties on vielä pesty sellaisella pesuaineella, että tekee siitä vielä ruttuisemman, ja alan sitä ehkäpä vielä kiireessä sitten silittää, en yhtään tykkää, että  hieno homma, ihan sama. Ylipäätänsä vituttaa silittää vaatteita, joita ei tarvitsisi ollenkaan silittää, jos ne olisi pesty ja viikattu kunnolla. Vituttaa näes tehdä turhaa työtä sen vuoksi, että joku toinen ei ole viitsinyt tehdä hommaa alunperin kunnolla. Varsinkin, jos mies ottaa viereisestä kaapista kivasti viikatun paidan, jonka suoraan vetää päällensä.

Eli juuri tuo on se ongelma: ei haluta ollenkaan ymmärtää, että ihan samalla tavalla kuin siellä duunissa, myös kotona on väliä sillä, miten ne hommat tekee. Aika usein hommissa ikävä kyllä, oli ne mitä tahansa, on jokin standardi, milloin ne on tehty  hyvin, ,ja milloin ne on tehty huonosti. Jos toistuvasti tekee kotona huonosti sen takia, että "ei nyt vaan ymmärrä, mitä väliä tällä on", niin toinen ei kyllä voi tulla kuin kahteen johtopäätökseen: joko tämä ihminen todella on noin tyhmä, ettei ymmärrä, miksi sanon tästä pesuaineesta ja viikkauksesta, tai sitten se on todella välinpitämätön. Se on varmaan sitten jokaisen pariskunnan asia, kumpi on kohtalokkaampaa. 

edelleen pointtina se että kuka ja mikä määrittelee sen standardin minkä mukaan mennään. Se ei ole yksinomaan vaimon tai naisen asia sanella mikä on se standardi minkä mukaan mennään. Myös miehellä on oikeus siihen keskusteluun osallistua ja on myös oikeus mennä oman standardissa mukaan jos kerran naisellakin on oikeus siihen.

Se jos jokin asia sinua vituttaa ei oikeuta sinua pakottamaan miestäsi toimimaan sinun tahtosi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle?  Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?

.

Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.

Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.

Ei kun justiinsa tämä. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos toinen on muka pessyt pyykkiä = minä oletan, että pyykki on pesty ja voin ottaa sitä kaapista lähtiessäni jonnekin, yleensä tietysti vielä töihin.

Jos kuitenkin löydän kaapista ruttuisen, nurinpäin olevan paidan, joka kenties on vielä pesty sellaisella pesuaineella, että tekee siitä vielä ruttuisemman, ja alan sitä ehkäpä vielä kiireessä sitten silittää, en yhtään tykkää, että  hieno homma, ihan sama. Ylipäätänsä vituttaa silittää vaatteita, joita ei tarvitsisi ollenkaan silittää, jos ne olisi pesty ja viikattu kunnolla. Vituttaa näes tehdä turhaa työtä sen vuoksi, että joku toinen ei ole viitsinyt tehdä hommaa alunperin kunnolla. Varsinkin, jos mies ottaa viereisestä kaapista kivasti viikatun paidan, jonka suoraan vetää päällensä.

Eli juuri tuo on se ongelma: ei haluta ollenkaan ymmärtää, että ihan samalla tavalla kuin siellä duunissa, myös kotona on väliä sillä, miten ne hommat tekee. Aika usein hommissa ikävä kyllä, oli ne mitä tahansa, on jokin standardi, milloin ne on tehty  hyvin, ,ja milloin ne on tehty huonosti. Jos toistuvasti tekee kotona huonosti sen takia, että "ei nyt vaan ymmärrä, mitä väliä tällä on", niin toinen ei kyllä voi tulla kuin kahteen johtopäätökseen: joko tämä ihminen todella on noin tyhmä, ettei ymmärrä, miksi sanon tästä pesuaineesta ja viikkauksesta, tai sitten se on todella välinpitämätön. Se on varmaan sitten jokaisen pariskunnan asia, kumpi on kohtalokkaampaa. 

edelleen pointtina se että kuka ja mikä määrittelee sen standardin minkä mukaan mennään. Se ei ole yksinomaan vaimon tai naisen asia sanella mikä on se standardi minkä mukaan mennään. Myös miehellä on oikeus siihen keskusteluun osallistua ja on myös oikeus mennä oman standardissa mukaan jos kerran naisellakin on oikeus siihen.

Se jos jokin asia sinua vituttaa ei oikeuta sinua pakottamaan miestäsi toimimaan sinun tahtosi mukaan.

Tässä tapauksessa miehen kannattaisi varmaan pestä vain omaa pyykkiään. Sillä tavalla saa tehdä niin ryppyistä jälkeä kuin sielu sietää ja naiselle ei tule ikäviä yllätyksiä vaatekaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle?  Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?

.

Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.

Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.

Onkohan vaimon kommentti sittenkään vain kommentti pyykin "oikeasta" pesutavasta, vai kuultaako läpi vittuuntuminen siihen, että on liian paljon joutunut hoitamaan yksin ja toinen on ihan puusilmänä jättänyt huomioimatta kaiken ympärillään tapahtuvan. Kyllähän se vituttaa, jos on vuosikaudet pyykännyt, etsinyt sopivat pesuaineet, opetellut täyttämään koneen järkevästi (40/60 astetta, huomenna tarvittavat, käsinpesua vaativat, vaaleat/kirjavat jne.), rapsinut pestyjen pyykkien saumat ja käänteet suoriksi ja kääntänyt pyykit oikein päin, jotta ne kuivuvat siististi ja ovat viikkausvalmiita kuivuttuaan, ja sitten toinen tulee pyykkäämään ja pesee & kuivaa pyykit ns. päin vittua, aiheuttaen lisää työtä itselleen/toiselle. Sitten kun asiasta sanoo ja koittaa nätisti tai persevittuuntuneena kertoa mikä olisi perusteltu, hyväksi havaittu ja tässä taloudessa toimivaksi testattu tapa hoitaa homma, niin pyykinpesijä vetää herneet nenään ja on sitä mieltä että häntä on kohdeltu väärin.

Eeeivittu.

Luepas mistä tämä pyykkikeskustelu lähti. Ei ollut kyse yksityiskohdista monessako asteessa jne. Vaan enempi että milloin. Ja kun se palaute olisikin tullut nätisti ja perustellusti mutta kun ei.

Viittaat taloudessa toimivaksi testattuun tapaan. Se ei ole välttämättä toimiva jos se toimii vain yhden henkilön mielestä ja hänen sanelemana. Voi miehenkin tekemä tapa olla toimiva mutta ei tietenkään vaimon mielestä. Jos se vituttaa niin noh, miehen vikahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle?  Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?

.

Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.

Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.

Onkohan vaimon kommentti sittenkään vain kommentti pyykin "oikeasta" pesutavasta, vai kuultaako läpi vittuuntuminen siihen, että on liian paljon joutunut hoitamaan yksin ja toinen on ihan puusilmänä jättänyt huomioimatta kaiken ympärillään tapahtuvan. Kyllähän se vituttaa, jos on vuosikaudet pyykännyt, etsinyt sopivat pesuaineet, opetellut täyttämään koneen järkevästi (40/60 astetta, huomenna tarvittavat, käsinpesua vaativat, vaaleat/kirjavat jne.), rapsinut pestyjen pyykkien saumat ja käänteet suoriksi ja kääntänyt pyykit oikein päin, jotta ne kuivuvat siististi ja ovat viikkausvalmiita kuivuttuaan, ja sitten toinen tulee pyykkäämään ja pesee & kuivaa pyykit ns. päin vittua, aiheuttaen lisää työtä itselleen/toiselle. Sitten kun asiasta sanoo ja koittaa nätisti tai persevittuuntuneena kertoa mikä olisi perusteltu, hyväksi havaittu ja tässä taloudessa toimivaksi testattu tapa hoitaa homma, niin pyykinpesijä vetää herneet nenään ja on sitä mieltä että häntä on kohdeltu väärin.

Eeeivittu.

Rapsinut saumat??

Meillä tuota passaamista olen harrastanut jo yli 20 vuotta.... Meillä on kaksi isompaa lasta+minulla lasten isä. Mies tekee kyllä "miesten" hommat joita tarvitaan silloin tällöin. Nurmikon leikkuu, pihan kolaaminen ja ruokaakin laittaa-jäljet siivoan perässä. En hae tässä mitään sääliä. Tämä nyt on vuosien varrella mennyt tähän kun itse pidän siististä kodista eikä muilla ole niin väliä jos tavaraa kertyy joka paikkaa, likapyykki lojuu lattialla ja ruoanjämiä on lattialla ja pöydillä. Olen päättänyt että sittenminä teen kun ei kukaan muu.En tiedä mitä sitten tapahtuu kun lapset muuttaa kotoa, siivoanko äijän samalla ovesta ulos. Sitten musta tulee ITSENÄINEN ITSEKÄS NAINEN! (mies aina naureskelee tällaisia naisia...)

Mun täytyy nyt kyllä naisena sanoa, että en osaa pestä pyykkiä sillä tavalla kuin ilmeisesti moni nainen osaa. Pesen vaatteet joskus nurin, joskus oikein päin, käytän joko valkopyykille tai kirjaville kuuluvaa pesuainetta vaikkakin joskus laitan väärää, käytän paria pesuohjelmaa enkä läheskään aina noudata pesulämpötiloja, ripustan nurin tai oikein päin, tosin yritän vähän oikoa niitä kyllä, taikka sitten nakkaan vaan kuivuriin nekin joissa on kieltomerkki. Ja viikkaan kaappiin miten sattuu, huonosti siis, usein ne viikatut on korissa niin kauan ja niin piukkaan kasan pohjalla, että melkein sama kuin olisi ryppyisenä jättänyt kuivumaan. Jos joku vaate näyttää ihan kamalalta, niin silitän ennen käyttöä. Erottelen tosin pesuista ne muutamat paremmat vaatteet ja pesen ja kuivatan ne huolellisemmin vaatepuilla. Tajuan sen, että pesurutiinissa olisi monta kohtaa, jossa nopeasti ja tehokkaasti toimien saisi vaatteet hyvän näköisiksi vähällä vaivalla. Yleensä vaan en ole kiinnostunut!

Meillä mies on se, joka haluaisi että kauluspaidat pestään tietyllä tavalla ja tietyllä pesuaineella ja villaiset sitten tietyllä tavalla ja ei optisia kirkasteita jne. Pesköön itse tai olkoon valittamatta. Ei mua kiinnosta paljonko hän on paidastaan maksanut, jos jonkun kalliin silkkipaidan ostaisi niin kysyisin varmaan että minkä tähden, kun on helpompiakin vaatteita olemassa. En ole ottanut kovin hyvin vastaan huomauttelua asiasta. Ja jos asuisin naisen kanssa, niin saattaisin toki salaa kateellisena ottaa oppia, mutta en jos sitä ystävällisesti ylhäältä päin tarjottaisiin.

Uskoisin, että monessa perheessä se naisen ystävällisestikin sanominen ei oikeastaan ole ystävällisesti sanomista. Jos on parisuhteessa ja välttämättä haluaa että pyykinpesuvastuu jakautuu, pitää hyväksyä se, että parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja vaikka toisen osapuolen tapa olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein, sillä osapuolella on silti vain yksi ääni ja toisella osapuolella yksi ääni. Jos toinen on sitä mieltä, että minä haluan panostaa pukeutumiseen ja vaatehuoltoon, ja toinen on sitä mieltä että kunhan jotenkin puhistuvat, niin parempi ehkä pestä kumpikin omansa.

Minä naisena olin parisuhteessa se "väärin tekevä" osapuoli. Kun täytin tiskikoneen, kohta oli mies siirtelemässä kaikki astioita niin että se olisi oikein täytetty. Kun pesin hänen vaatteensa, jälkeenpäin tuli aina kauheaa natkutusta, että jos nämä olisi näin ja noin oikein "rapsittu" ja ravisteltu ja ripustettu näin eikä noin, niin olisi oikein ja parempi.

Minä lähinnä ajattelin että tein niin tai näin, niin aina on "väärin sammutettu". Minun näkökulmasta, jos astiat ja vaatteet oli menneet pesuun, puhdistuneet, kuivattu ja kaapissa paikoillaan, se riitti minulle. Mitä helkkarin väliä sillä oli, millaisilla pirueteilla ne oli sinne päätyneet?

Ajoin myös nurmikkoa, maksoin laskuja ja tein lumitöitä. Toivoin että kaikki laitteet ei olisi olleet niin vaikea käyttää, koska en jaksa välittää dolby surroundista, mieluiten kaukosäätimiä olisi vähemmän kuin seitsemän.

Turha varmaan sanoa että vittuiluun ja mökötykseen kaatui koko suhde, ja siihen että minulle osoitettiin oma pyykkikori ja oma vessa ja sain muhia niissä keskenäni ja syödä itsekseni. Totesin että tämä ei ole mikään avioliitto vaan kämppissuhde ja se oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Minä naisena olin parisuhteessa se "väärin tekevä" osapuoli. Kun täytin tiskikoneen, kohta oli mies siirtelemässä kaikki astioita niin että se olisi oikein täytetty. Kun pesin hänen vaatteensa, jälkeenpäin tuli aina kauheaa natkutusta, että jos nämä olisi näin ja noin oikein "rapsittu" ja ravisteltu ja ripustettu näin eikä noin, niin olisi oikein ja parempi.

Minä lähinnä ajattelin että tein niin tai näin, niin aina on "väärin sammutettu". Minun näkökulmasta, jos astiat ja vaatteet oli menneet pesuun, puhdistuneet, kuivattu ja kaapissa paikoillaan, se riitti minulle. Mitä helkkarin väliä sillä oli, millaisilla pirueteilla ne oli sinne päätyneet?

Ajoin myös nurmikkoa, maksoin laskuja ja tein lumitöitä. Toivoin että kaikki laitteet ei olisi olleet niin vaikea käyttää, koska en jaksa välittää dolby surroundista, mieluiten kaukosäätimiä olisi vähemmän kuin seitsemän.

Turha varmaan sanoa että vittuiluun ja mökötykseen kaatui koko suhde, ja siihen että minulle osoitettiin oma pyykkikori ja oma vessa ja sain muhia niissä keskenäni ja syödä itsekseni. Totesin että tämä ei ole mikään avioliitto vaan kämppissuhde ja se oli sitten siinä.

Meilläkin on ollut tätä, ettei moni tekemäni asia ihan kunnolla kelpaa. Ensin ollaan kiukkuista, kun en hänen mielestään "tee mitään", mutta kun teen (tottakai teen) vaikka lumityöt, sinne pitää mennä jälkeeni lumikolaa kuljettamaan tai puut pitää pinota uudelleen, kun ei silmää miellytä. Sama monen muun askareen kanssa, etenkin sen tiskarin. En minä valita, enkä tee perässä, kun pyykit on nosteltu oikomattomana kuivaustelineeseen, tai jotain yhtä melko samantekevää, kunhan tulee tehtyä.

Elämä on niin helppoa ilman naista. Kaikki on tehty aina oikein, tai sitten ne tehdään vasta huomenna ;)

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy nyt kyllä naisena sanoa, että en osaa pestä pyykkiä sillä tavalla kuin ilmeisesti moni nainen osaa. Pesen vaatteet joskus nurin, joskus oikein päin, käytän joko valkopyykille tai kirjaville kuuluvaa pesuainetta vaikkakin joskus laitan väärää, käytän paria pesuohjelmaa enkä läheskään aina noudata pesulämpötiloja, ripustan nurin tai oikein päin, tosin yritän vähän oikoa niitä kyllä, taikka sitten nakkaan vaan kuivuriin nekin joissa on kieltomerkki. Ja viikkaan kaappiin miten sattuu, huonosti siis, usein ne viikatut on korissa niin kauan ja niin piukkaan kasan pohjalla, että melkein sama kuin olisi ryppyisenä jättänyt kuivumaan. Jos joku vaate näyttää ihan kamalalta, niin silitän ennen käyttöä. Erottelen tosin pesuista ne muutamat paremmat vaatteet ja pesen ja kuivatan ne huolellisemmin vaatepuilla. Tajuan sen, että pesurutiinissa olisi monta kohtaa, jossa nopeasti ja tehokkaasti toimien saisi vaatteet hyvän näköisiksi vähällä vaivalla. Yleensä vaan en ole kiinnostunut!

Meillä mies on se, joka haluaisi että kauluspaidat pestään tietyllä tavalla ja tietyllä pesuaineella ja villaiset sitten tietyllä tavalla ja ei optisia kirkasteita jne. Pesköön itse tai olkoon valittamatta. Ei mua kiinnosta paljonko hän on paidastaan maksanut, jos jonkun kalliin silkkipaidan ostaisi niin kysyisin varmaan että minkä tähden, kun on helpompiakin vaatteita olemassa. En ole ottanut kovin hyvin vastaan huomauttelua asiasta. Ja jos asuisin naisen kanssa, niin saattaisin toki salaa kateellisena ottaa oppia, mutta en jos sitä ystävällisesti ylhäältä päin tarjottaisiin.

Uskoisin, että monessa perheessä se naisen ystävällisestikin sanominen ei oikeastaan ole ystävällisesti sanomista. Jos on parisuhteessa ja välttämättä haluaa että pyykinpesuvastuu jakautuu, pitää hyväksyä se, että parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja vaikka toisen osapuolen tapa olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein, sillä osapuolella on silti vain yksi ääni ja toisella osapuolella yksi ääni. Jos toinen on sitä mieltä, että minä haluan panostaa pukeutumiseen ja vaatehuoltoon, ja toinen on sitä mieltä että kunhan jotenkin puhistuvat, niin parempi ehkä pestä kumpikin omansa.

Mulla on kaikki kans aivan miten sattuu, enkä jaksa piitata kuin muutamasta asiasta. Villavaatteet pesen villapesuaineella, koska villavaatteet on kohtuu hintavia tavan paitoihin nähden ja kuivatan tasolla asiallisesti. Kauluspaidat ripustan kuivumaan mahd. suoraan ja henkariin, jottei olisi niin paljon ryppyjä ja farkut yritän usein laittaa suoraan, mutta aina ei jaksa sitäkään taiteilla. Kauluspaidan saa myös melko suoraksi kun ripustaa sen napista roikkumaan. 

Tärkeintä pesussa onkin nopeus ja käytännöllisyys.

Sinkkumies

Aloitus on selkeä trolli. Aloitusviestissä mies muka oli käyttänyt vasaraa johonkin tietokonehommaan!? Siis vasaraa tietokoneen kanssa? Mitähän se sillä vasaralla oikein naulasi siihen koneeseen kiinni?

 Tietokoneen kanssa tarvitaan korkeintaan ruuvimeisseliä.

Terveisin nörtti joka puuhailee paljon tietokoneiden kanssa, muttei edes omista vasaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä naisena olin parisuhteessa se "väärin tekevä" osapuoli. Kun täytin tiskikoneen, kohta oli mies siirtelemässä kaikki astioita niin että se olisi oikein täytetty. Kun pesin hänen vaatteensa, jälkeenpäin tuli aina kauheaa natkutusta, että jos nämä olisi näin ja noin oikein "rapsittu" ja ravisteltu ja ripustettu näin eikä noin, niin olisi oikein ja parempi.

Minä lähinnä ajattelin että tein niin tai näin, niin aina on "väärin sammutettu". Minun näkökulmasta, jos astiat ja vaatteet oli menneet pesuun, puhdistuneet, kuivattu ja kaapissa paikoillaan, se riitti minulle. Mitä helkkarin väliä sillä oli, millaisilla pirueteilla ne oli sinne päätyneet?

Ajoin myös nurmikkoa, maksoin laskuja ja tein lumitöitä. Toivoin että kaikki laitteet ei olisi olleet niin vaikea käyttää, koska en jaksa välittää dolby surroundista, mieluiten kaukosäätimiä olisi vähemmän kuin seitsemän.

Turha varmaan sanoa että vittuiluun ja mökötykseen kaatui koko suhde, ja siihen että minulle osoitettiin oma pyykkikori ja oma vessa ja sain muhia niissä keskenäni ja syödä itsekseni. Totesin että tämä ei ole mikään avioliitto vaan kämppissuhde ja se oli sitten siinä.

Meilläkin on ollut tätä, ettei moni tekemäni asia ihan kunnolla kelpaa. Ensin ollaan kiukkuista, kun en hänen mielestään "tee mitään", mutta kun teen (tottakai teen) vaikka lumityöt, sinne pitää mennä jälkeeni lumikolaa kuljettamaan tai puut pitää pinota uudelleen, kun ei silmää miellytä. Sama monen muun askareen kanssa, etenkin sen tiskarin. En minä valita, enkä tee perässä, kun pyykit on nosteltu oikomattomana kuivaustelineeseen, tai jotain yhtä melko samantekevää, kunhan tulee tehtyä.

Tämmöisiä ollaan kaivattukin eli ihan sama tilanne mutta sukupuolet päinvastoin. Näistäkin nähdään se että asioista pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti, kiihkottomasti ja sopimaan ne pelisäännöt. Se taas vaatii sen että on itse valmis joustamaan ja antamaan tilaa toiselle ja hänen näkemyksilleen. Pätee sekä näihin tapauksiin että myös kaikkiin aikaisempiin sukupuoleen katsomatta

Kolmen lapsen äiti kirjoitti:

Meillä tuota passaamista olen harrastanut jo yli 20 vuotta.... Meillä on kaksi isompaa lasta+minulla lasten isä. Mies tekee kyllä "miesten" hommat joita tarvitaan silloin tällöin. Nurmikon leikkuu, pihan kolaaminen ja ruokaakin laittaa-jäljet siivoan perässä. En hae tässä mitään sääliä. Tämä nyt on vuosien varrella mennyt tähän kun itse pidän siististä kodista eikä muilla ole niin väliä jos tavaraa kertyy joka paikkaa, likapyykki lojuu lattialla ja ruoanjämiä on lattialla ja pöydillä. Olen päättänyt että sittenminä teen kun ei kukaan muu.En tiedä mitä sitten tapahtuu kun lapset muuttaa kotoa, siivoanko äijän samalla ovesta ulos. Sitten musta tulee ITSENÄINEN ITSEKÄS NAINEN! (mies aina naureskelee tällaisia naisia...)

Miehesi tekee "miesten hommat" mutta ei tee puolia niistä "teidän hommista" jotka sinä olet määritellyt?

Dumppaa välittömästi. 

Omaisuuden jaossa muista vaatia ruohonleikkuriin myös öljyt ja tarpeellinen määrä työkaluja että saat leikkauksen lisäksi myös huollettua.

Kyllä. Tämä oli provo.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on selkeä trolli. Aloitusviestissä mies muka oli käyttänyt vasaraa johonkin tietokonehommaan!? Siis vasaraa tietokoneen kanssa? Mitähän se sillä vasaralla oikein naulasi siihen koneeseen kiinni?

 Tietokoneen kanssa tarvitaan korkeintaan ruuvimeisseliä.

Terveisin nörtti joka puuhailee paljon tietokoneiden kanssa, muttei edes omista vasaraa.

itse tarvinnut vasaraa kun vaimo tiputti kotelon kannen lattialle ja vääntynyttä liparetta ei saanut muuten oikaistua. Samaten kun eetteri piuhaa vetää listan taakse niin vasara on kätevä. Meillä sekin lasketaan tietokonehommaksi.

Mutta epäilen kanssa trolliksi kun ei ole sittemmin näkynyt. Maksetaankohan noista?

Vierailija kirjoitti:

Mun täytyy nyt kyllä naisena sanoa, että en osaa pestä pyykkiä sillä tavalla kuin ilmeisesti moni nainen osaa. Pesen vaatteet joskus nurin, joskus oikein päin, käytän joko valkopyykille tai kirjaville kuuluvaa pesuainetta vaikkakin joskus laitan väärää, käytän paria pesuohjelmaa enkä läheskään aina noudata pesulämpötiloja, ripustan nurin tai oikein päin, tosin yritän vähän oikoa niitä kyllä, taikka sitten nakkaan vaan kuivuriin nekin joissa on kieltomerkki. Ja viikkaan kaappiin miten sattuu, huonosti siis, usein ne viikatut on korissa niin kauan ja niin piukkaan kasan pohjalla, että melkein sama kuin olisi ryppyisenä jättänyt kuivumaan. Jos joku vaate näyttää ihan kamalalta, niin silitän ennen käyttöä. Erottelen tosin pesuista ne muutamat paremmat vaatteet ja pesen ja kuivatan ne huolellisemmin vaatepuilla. Tajuan sen, että pesurutiinissa olisi monta kohtaa, jossa nopeasti ja tehokkaasti toimien saisi vaatteet hyvän näköisiksi vähällä vaivalla. Yleensä vaan en ole kiinnostunut!

Meillä mies on se, joka haluaisi että kauluspaidat pestään tietyllä tavalla ja tietyllä pesuaineella ja villaiset sitten tietyllä tavalla ja ei optisia kirkasteita jne. Pesköön itse tai olkoon valittamatta. Ei mua kiinnosta paljonko hän on paidastaan maksanut, jos jonkun kalliin silkkipaidan ostaisi niin kysyisin varmaan että minkä tähden, kun on helpompiakin vaatteita olemassa. En ole ottanut kovin hyvin vastaan huomauttelua asiasta. Ja jos asuisin naisen kanssa, niin saattaisin toki salaa kateellisena ottaa oppia, mutta en jos sitä ystävällisesti ylhäältä päin tarjottaisiin.

Uskoisin, että monessa perheessä se naisen ystävällisestikin sanominen ei oikeastaan ole ystävällisesti sanomista. Jos on parisuhteessa ja välttämättä haluaa että pyykinpesuvastuu jakautuu, pitää hyväksyä se, että parisuhteessa on kaksi ihmistä, ja vaikka toisen osapuolen tapa olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein, sillä osapuolella on silti vain yksi ääni ja toisella osapuolella yksi ääni. Jos toinen on sitä mieltä, että minä haluan panostaa pukeutumiseen ja vaatehuoltoon, ja toinen on sitä mieltä että kunhan jotenkin puhistuvat, niin parempi ehkä pestä kumpikin omansa.

Aloin jo kauhistella, että ihanko todella kaikki ottaa pyykinpesun niin vakavasti mutta onneksi joku muukin on rennompi siinä asiassa. Itsellä se pyykinpesu riittää kun menee vähän sinnepäin. Ripustan pyykit joko oikein- tai nurinpäin riippuen siitä, miten ne on pyykkikoriin nakattu. En todellakaan ala kääntelemään niitä ripustusvaiheessa. En myöskään mieti, miten tulisi mahdollisimman rypytöntä vaan viikkausvaiheessa poimin ne muutamat vaatteet, jotka tarvitsee silittää erilliseen pinoon. Käytännössä silitän vain juhlavaatteet. Sen verran katson, että pesen punaiset, valkoiset ja tummat erikseen. Viikatessa riittää, että vähän edes sinne päin menee. Meillä viikkaa välillä alle kouluikäiset lapset kaikkien pyykit eikä se jälki mitään siistiä ole mutta minusta on tärkeintä, että osallistuvat kotitöihin. 

Itse uskon siihen, että todella on niitä naisia olemassa, jotka ottavat siivouksen liian vakavasti. Jos mies ei saa esim. omassa kodissaan nostaa pyyhettä ovenpäälle kuivumaan, niin ollaan jo liian pitkällä. Tiedän nimittäin muutaman tällaisen ihmisen. 

Meillä mies tekee paljon kotitöitä. Jos olisin tosi tarkka siitä, miten ja mitä hän tekee, hän luultavasti tekisi vähemmän. Tietyn tason kyllä vaadin esim. imuroida pitää yläkertakin joka toinen viikko kokonaan, vessan pesuun kuuluu myös lavuaarin pesu ja keittiön siivoukseen kuuluu tasojen pyyhkiminen. Mutta miehen siivousjälki ei kyllä vastaa omaani. Tämä on ollut asia, joka on vain pakko hyväksyä. Tuntuisi väärältä miestä kohtaan vaatia häntä tekemään asiat samalla tavalla kuin minä vain siksi, että omasta mielestäni asiat pitäisi tehdä jollakin tietyllä tavalla. Vastapainoksi mies kunnioittaa minun tapojani tehdä asiat esim. minulla on aina kaikki hukassa eikä koskaan siltikään valita vaikka lähes joka aamu etsitään kadonnutta kännykkääni tai avaimiani. 

Suhteen kuuluukin muuttua koko ajan . Yrityksen ja erehdyksen kautta minulle jäi lihaisa luu kouraan. Olen ollut nykyisen mieheni kanssa vuodesta 1985 . Ei ole aikomustakaan antaa periksi... Nyt olen 46 v. Ja mies 49. On ollut elämän varrella monenmoista herranjeesus vastoinkäymistä . Alkumetreillä tilanne oli se että kun mokia sattui niin mies neuvoi viisauttaan saattoipa vielä lisäillä pari vinkkiä miten ois pitänyt tehdä. Kokeilin sitten monenmoisella variaatiolla tuota konstia että yritän muuttaa miestä. No ei mikään toiminut.

Onnekseni saimme kaksi poikaa joihin sain ihan ite kokeilla miten tuo miesten aivotoiminta toimii.( jos toimii)

Viimeiset kuusi vuotta olen alkanut toteuttaa kehittämääni " kolmen k: n sääntöä"

Kiitä , kehu ja kannusta.

Kun miehistä puhutaan niin tässäkin överit on parempi kuin vajarit.

Tuloksena on ollut se että mies on oppinut kuuntelemaan. Nevomaan jos kysyn neuvoa. Tajuamaan että elämässä puolet ajasta menee mokaillessa loppuaika toipuessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle?  Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?

.

Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.

Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.

Jos vaimon pyykkäyksen lopputuloksena kaapissa on käyttövalmiita vaatteita ja miehen pyykkäyksen tuloksena vaatteita, jotka pitää kääntää ja silittää, niin kyllä siinä on jotakin väärää.

Miksi haluat olla tuollaisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjua ja alkoi harmittamaan oma tilanne. Omaa syytänihän varmasti pitkälle, mutta en keksi miten voisin muuttaa asioita enää. Vinkkejä?

Eli meillä minä (vaimo) siivoan,pyykkään, kokkaan, hoidan lapset. Kauppakäynnit sujuu molemmilta.

Ongelma on se, että jos menisin "lakkoon" niin saisin kuulla valitusta ja nalkutusta. Joka päivä mieheni löytää kodistamme valitettavaa. Se voi olla liian täysi roskis, huonosti kuivattu kylppärin lattia, muutama pyykki tuolilla. Eli siis iiiihan mitä vain!

Jos siis lopettaisin (tai edes vähentäisin) palvelua niin saisin huudot ja mäkätystä.

Eilen puoliso tuli töistä ja koti oli mielestäni ok, kuitenkin räyhäsi " haluan että täällä siivotaan siistiksi JUST NYT!".

Itse hän ei siis tee kotona oikeastaan mitään. No jooh, näitä kuuluisia miestenhommia mutta ne osaisin itsekin ja harvoimpa niitä on.

Isännälle passataan naaman alle juomat ja rupat tilauksesta. Jos ei passata niin alkaa narina ja sadattelu. En jaksa kuunnella joten helpommalla pääsee passaamalla :(

Miten tilannetta voi enää muuttaa vai voiko edes? En nyt lähtis näistä syistä eroamaankaan kun ei ne kotityöt minua tapa, mutta se valitus ja vaatiminen rasittaa.

Olen sanaton. Toinen tekee kaiken ja toinen arvostelee, mäkättää, halveksii...