Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Ainahan täällä neuvotaan valittajia ja epäkohtien esilletuojia miten he voivat itse muuttaa omaa käytöstään.
Se nyt on ainoa tapa miten neuvoa.
Jos et olisi niin omanapainen niin ehkä huomaisit että tämä av-laki ei koske vain valittavia miehiä vaan myös valittavia naisia.
Vedäpä pää pois perseestä ja katsele maailmaa uusin silmin.
I testiä my case.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietenkin ihan älytöntä, että mies käyttäytyy kuin vaimo/tyttöystävä olisi äitinsä. Eli olettaa kaiken tapahtuvan naisen toimesta.
Mutta miksi te naiset alunperin suostutte tähän? AP:kin listasi pitkän tarinan ja valitusvirren miehestään, mutta haluaisin tietää miksi hän on miehensä kanssa ja miksi on päästänyt tilanteen tuollaiseksi? Jos parisuhden saamattoman miehen kanssa on pelkkää tuskaa, niin olisiko aiheellista erota?
Nykyajan ratkaisu kaikkeen? Ero.
Niin koska nykyään se on mahdollista! Nykyään naisilla on monilla rahaa lähteä. Ei tartte jäädä paskaan kiinni eikä olla enää onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Voit toimia noin kaikessa rauhassa, MUTTA yksi suurimmista syistä miesten pahoinvointiin ja perheiden eroihin on juuri se, että miehet välttää viimeiseen asti konfliktia. Niinhän sinäkin teet: et suostu selvittämään asiaa vaimosi kanssa, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan toimintatapojasi.
Mihin luulet, että tuo ajan kanssa johtaa, varsinkin jos tuo ei ole ainoa tilanne, jota et suostu selvittämään?
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit toimia noin kaikessa rauhassa, MUTTA yksi suurimmista syistä miesten pahoinvointiin ja perheiden eroihin on juuri se, että miehet välttää viimeiseen asti konfliktia. Niinhän sinäkin teet: et suostu selvittämään asiaa vaimosi kanssa, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan toimintatapojasi.
Mihin luulet, että tuo ajan kanssa johtaa, varsinkin jos tuo ei ole ainoa tilanne, jota et suostu selvittämään?
Niinpä.
Juuri tässä on se pointti. En ymmärrä, miksi miesten on niin vaikea kertoa, mitä mieltä ovat. Usein miehet syyttävät naisia siitä, että saa arvailla mielentiloja, mutta aikamoista enigman koodia heittävät kyllä itse. Jotenkin tuntuu, että sielläkin on takana tämä äiti/lapsi-asetelma.
Eli automaattisesti oletetaan, että nainen ei kummiskaan sitä tai tätä. Yksi esimerkki on tästä vaikkapa ne kuuluisat poikien illat: meillä mies kiukutteli viikon ja kun kyselin, mikä vikana, niin ei mikään. Sitten paljastui, että olisi joku poikameno, mutta enhän mä kumminkaan laske (siis mitä vtua). Olin aivan äimänä, että tartteeko multa pyytää lupa. No kyllä kai se sunkin asia on. No ei ole, lapsettomat ihmiset vielä, mitä hittoa mulle kuuluu? No kun nokun niinkun. Ihan kuin minä todella olisin se äiti, joka vastaa pojan menoista perjantai-illan menoista!
Sitten on tämä: ei tehdä niin kuin nainen haluaa. Oikeasti, jos saa mehut duunijakun päälle, koska sitä korkkia ei ole laitettu kiinni, vaikka siltä näyttää, niin onko se nyt niin kumma, että ärähtää siitä, että toinen tämmöisiä pommeja jääkaappiin junailee? Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että joillakin asioilla, kuten vaikkapa kalliin silkkipuseron pesumerkeillä, on väliä? Voiko aikuiselta odottaa, että jos jostakin sanotaan, sitä kuunnellaan ja otetaan kantaa?
Jos on niin tärkeää, että saa jättää mehupullon korkin auki, siitä voi joutua keskustelemaan. Perustelemaan, miksi tämä asia on minulle niin tärkeä, että sinun täytyy oppia aina tarkistamaan, mikä on jääkaapin tavaroiden tilanne, ennen kuin siellä minnekään kosket. Sopiihan sekin, jos asiasta on sovittu. Muuten kyllä aamukiiressä voi tulla sanottua siten, että taas on mieli pahana, ellei ihan selkeästi ole tiedossa, että meillä asutaan näin.
Meillä on suhde vielä niin alussa (yhdessä n. 1.5 vuotta ja asutaan nyt ekaa puolta vuotta yhdessä), että näitä taistoja käydään päivittäin. Olen tehnyt selväksi, että minä en ala passaamaan, koska yksinkertaisesti en ole mikään kodin hengetär. Siivoojan vaadin ehdottomasti, sillä tiesin, että siitä tulee suurimmat riidat. Tingitään vähän mieluummin jostakin muusta, tosin, ei se nyt niin kauheita maksa ja verotuksessa tulee takaisin. Mutta myönnän, ja olen tämän sanonutkin, että kyllä väsyn siihenkin, että se olen aina minä, joka kysyy, että mitä nyt, mikä nyt painaa. Ja sitten pitkän kiertelyn jälkeen tulee jokin epäkohta. Ihan todella kuin olisin ankara vanhempi, jota ei uskalla lähestyä omien toiveiden kanssa.
Puhukaa miehet, ennen kuin puheenne menee nalkutukseksi ja räyhäämiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Voit toimia noin kaikessa rauhassa, MUTTA yksi suurimmista syistä miesten pahoinvointiin ja perheiden eroihin on juuri se, että miehet välttää viimeiseen asti konfliktia. Niinhän sinäkin teet: et suostu selvittämään asiaa vaimosi kanssa, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan toimintatapojasi.
Mihin luulet, että tuo ajan kanssa johtaa, varsinkin jos tuo ei ole ainoa tilanne, jota et suostu selvittämään?
Niinpä.
Vaimoa käy sääliksi. Häntä vaivaa jokin asia (pyykinpesu) ja hän haluaa sitä muuttaa. Mies kieltäytyy muuttamasta sitä ja kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Mies jättää vaimonsa ihan täysin huomiotta, kuin vaimoa vaivaava asia ei merkitsisi kerta kaikkiaan mitään. Kuin vaimon hyvinvointi ei merkitsisi mitään. Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen, varmaan monessakin sinänsä pienessä asiassa. Voin vain kuvitella, kuinka mitättömäksi vaimo tuntee itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Voit toimia noin kaikessa rauhassa, MUTTA yksi suurimmista syistä miesten pahoinvointiin ja perheiden eroihin on juuri se, että miehet välttää viimeiseen asti konfliktia. Niinhän sinäkin teet: et suostu selvittämään asiaa vaimosi kanssa, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan toimintatapojasi.
Mihin luulet, että tuo ajan kanssa johtaa, varsinkin jos tuo ei ole ainoa tilanne, jota et suostu selvittämään?
Niinpä.
Vaimoa käy sääliksi. Häntä vaivaa jokin asia (pyykinpesu) ja hän haluaa sitä muuttaa. Mies kieltäytyy muuttamasta sitä ja kieltäytyy keskustelemasta asiasta. Mies jättää vaimonsa ihan täysin huomiotta, kuin vaimoa vaivaava asia ei merkitsisi kerta kaikkiaan mitään. Kuin vaimon hyvinvointi ei merkitsisi mitään. Ja tätä jatkuu vuodesta toiseen, varmaan monessakin sinänsä pienessä asiassa. Voin vain kuvitella, kuinka mitättömäksi vaimo tuntee itsensä.
Et ole sitten yhtään lukenut mitä asiasta on kirjoitettu. Vaimoa vaivaa se että pyykkiä pitäisi pestä niinkuin hän haluaa. Vaimo kieltäytyi keskustelemasta kun mies halusi. Mies ei jätä vaimoaan huomioitta, hän pesee edelleen pyykkiä mutta tekee sen omalla tavallaan.
Miksi näissä aina kaikissa keskusteluissa on miehessä vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Voit toimia noin kaikessa rauhassa, MUTTA yksi suurimmista syistä miesten pahoinvointiin ja perheiden eroihin on juuri se, että miehet välttää viimeiseen asti konfliktia. Niinhän sinäkin teet: et suostu selvittämään asiaa vaimosi kanssa, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan toimintatapojasi.
Mihin luulet, että tuo ajan kanssa johtaa, varsinkin jos tuo ei ole ainoa tilanne, jota et suostu selvittämään?
Niinpä.
Mikä vika on välttää konfliktia tai miksi siihen pitäisi väkisellä ajaa ? Ikään kuin konfliktia konfliktin vuoksi?
Syy miksi en ota asiaa uudelleen esille on yksinomaan se että on täysin turhaa riidellä usein niin yksinkertaisesta asiasta kuin pyykinpesurutiinit. Siitä pitäisi pystyä keskustelemaan kiihkottomasti kuten aikuiset yleensä ja sitä minä olen yrittänyt. Ei onnistunut. En ole kieltäynyt asiasta keskustelemasta mutta en aio olla aloitteellinen.
Taas kerran huvittavaa huomata että kaikissa vastakommenteissa keskitytään osoittamaan minua että minä olen toiminut väärin. Se tai olenko minä tai vaimoni toiminut tyhmästi ei ole se pointti. Asia selviää ihan varmasti ajan kanssa niinkuin kaikki meidän välillä selviää. Pointtina on se että näinkin voi käydä ja ennenkuin teilaa ja yleistää että miehet eivät tee mitään niin kannattaa miettiä miksi. Syitä on varmasti monia mutta tässä on yksi esimerkki mistä voitte miettiä miten voisitte itse asiaan vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole sitten yhtään lukenut mitä asiasta on kirjoitettu. Vaimoa vaivaa se että pyykkiä pitäisi pestä niinkuin hän haluaa. Vaimo kieltäytyi keskustelemasta kun mies halusi. Mies ei jätä vaimoaan huomioitta, hän pesee edelleen pyykkiä mutta tekee sen omalla tavallaan.
Miksi näissä aina kaikissa keskusteluissa on miehessä vika?
Tuskin näissä tapauksissa ihan oikeasti kyse on siitä että mies ei ole pessyt pyykkiä oikein naisen mielestä koska naisten standardit ovat liian korkealla. En oikeasti tunne/tiedä ketään naista joka ei oikeasti hyväksy miehen siivousjälkiä ilman hyvää syytä. Tiedän montakin tapausta missä mies tekee tahalleen siivouksen vähän niin ja näin jotta vaimo luovuttaisi ''kun se ei vaan osaa''.
Siinä on vaan iso ero jos mies iskee vaatteet koneeseen, ottaa ne märkänä pois ja jättää ne sinne lojumaan. Ai pitääkö ne ottaa pois? Heitetään sohvannurkkaan. Ai ne pitää ripustaa? No ei niitä tarvi suoristaa. Vaimo miksi mun paita on ryppyinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ryhdistäytyminen! Toivottavasti et ole passannu miestäs piloille, vaan alkaisi itsekin huolehtimaan itsestään ja ottamaan vastuuta parisuhteestanne ja kodistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole sitten yhtään lukenut mitä asiasta on kirjoitettu. Vaimoa vaivaa se että pyykkiä pitäisi pestä niinkuin hän haluaa. Vaimo kieltäytyi keskustelemasta kun mies halusi. Mies ei jätä vaimoaan huomioitta, hän pesee edelleen pyykkiä mutta tekee sen omalla tavallaan.
Miksi näissä aina kaikissa keskusteluissa on miehessä vika?
Tuskin näissä tapauksissa ihan oikeasti kyse on siitä että mies ei ole pessyt pyykkiä oikein naisen mielestä koska naisten standardit ovat liian korkealla. En oikeasti tunne/tiedä ketään naista joka ei oikeasti hyväksy miehen siivousjälkiä ilman hyvää syytä. Tiedän montakin tapausta missä mies tekee tahalleen siivouksen vähän niin ja näin jotta vaimo luovuttaisi ''kun se ei vaan osaa''.
Siinä on vaan iso ero jos mies iskee vaatteet koneeseen, ottaa ne märkänä pois ja jättää ne sinne lojumaan. Ai pitääkö ne ottaa pois? Heitetään sohvannurkkaan. Ai ne pitää ripustaa? No ei niitä tarvi suoristaa. Vaimo miksi mun paita on ryppyinen?
No, mulla on ihan omakohtaista kokemusta asiasta. Esimerkkinä voin mainita, että minun piti laittaa pyykit kuivumaan että käännän ne oikeinpäin. Minä olin tietysti laittanu pyykkejä kuivumaan nurinpäin ja se oli virhe. Pyykkejä sai pestä vaan tietyllä pesuaineella, eikä sillä mitä minä käytin. Viikkaaminen tuli myös suorittaa oikealla tapaa tai muuten se meni uusiksi. Enkä minä osannu pyykkejäkään valita oikein koneelliseen.
Lattoiita luututessa en osannut käyttää oikeaa asentoa ja moppikin oli väärinpäin. Tiskatessa piti osata laittaa astiat kaappiin oikeaan asentoon. Varmaan tulis lisääkin asioita, jos jaksas enemmän muistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole sitten yhtään lukenut mitä asiasta on kirjoitettu.
No, mulla on ihan omakohtaista kokemusta asiasta. Esimerkkinä voin mainita, että minun piti laittaa pyykit kuivumaan että käännän ne oikeinpäin. Minä olin tietysti laittanu pyykkejä kuivumaan nurinpäin ja se oli virhe. Pyykkejä sai pestä vaan tietyllä pesuaineella, eikä sillä mitä minä käytin. Viikkaaminen tuli myös suorittaa oikealla tapaa tai muuten se meni uusiksi. Enkä minä osannu pyykkejäkään valita oikein koneelliseen.
Lattoiita luututessa en osannut käyttää oikeaa asentoa ja moppikin oli väärinpäin. Tiskatessa piti osata laittaa astiat kaappiin oikeaan asentoon. Varmaan tulis lisääkin asioita, jos jaksas enemmän muistella.
Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle? Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?
Sama juttu lattioita mopatessa. Jos kuljet lattian läpi moppi väärinpäin kädessä, et yhtään huomaa eroa vaimosi moppaamaan lattiaan? Etkä tietenkään näe sitä, että jos astioille ei alunperinkään ole kamalasti tilaa, niitä vaan ei voi mättää kaappiin miten sattuu - ainakaan niin, ettei niitä sieltä sitten tippuisi pommina päähän, kun toinen kaapinoven avaa.
Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että esim. villaisille on eri pesuaineet kuin valkoisille? Laitatko autoosikin ihan mitä bensaa vaan, samaa kamaahan se on kaikki? Haittaako pestä hampaita fairyllä, molemmathan on pesuaineita, hammastahna ja pyykinpesuaine?
Kun siitä juuri on kyse: emme nyt ihan ydinfysiikasta puhu. Silti miehiltä tuntuu katoavan kaikki järki, kun näitä asioita pitäisi tehdä. Ja nyt tulee se varsinainen uutispommien pyllerö: emme me naiset ole syntyneet tämä tieto maagisesti meille haltijattajien korvaan kuiskuttamana. Me olemme oppineet erehdyksistämme, kerran väärin, toisen kerran paremmin ja viimein oikein. Tekemällä näitä.
Tosin suurimmalla osalla meistä on ollut onni omistaa äiti, joka huutaa kuin hinaaja, että etkö sinä tyttölapsi tämän vertaa ymmärrä, kato nyt tätä, nyt otat uusiksi niin monta kertaa, että onnistuu. Se taisi olla silloin, kun sinä pelasit pleikkaa kaverien kanssa omassa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle? Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?
.
Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.
Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on tämä: ei tehdä niin kuin nainen haluaa. Oikeasti, jos saa mehut duunijakun päälle, koska sitä korkkia ei ole laitettu kiinni, vaikka siltä näyttää, niin onko se nyt niin kumma, että ärähtää siitä, että toinen tämmöisiä pommeja jääkaappiin junailee? Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että joillakin asioilla, kuten vaikkapa kalliin silkkipuseron pesumerkeillä, on väliä? Voiko aikuiselta odottaa, että jos jostakin sanotaan, sitä kuunnellaan ja otetaan kantaa?
Jos on niin tärkeää, että saa jättää mehupullon korkin auki, siitä voi joutua keskustelemaan. Perustelemaan, miksi tämä asia on minulle niin tärkeä, että sinun täytyy oppia aina tarkistamaan, mikä on jääkaapin tavaroiden tilanne, ennen kuin siellä minnekään kosket. Sopiihan sekin, jos asiasta on sovittu. Muuten kyllä aamukiiressä voi tulla sanottua siten, että taas on mieli pahana, ellei ihan selkeästi ole tiedossa, että meillä asutaan näin.
Niin. Kuka niitä pommeja sinne kaappiin junailee? Ei nainen ei. Hänellä ei käy koskaan virhettä. Nyt teitä on kaksi joten syyllinen on varmasti helppo löytää, odotas kun teitä on taloudessa esim. 5 kpl ja siihen kaveripiiri päälle.
Toivottavasti "ärähdyksesi" ja "keskustelusi" ei ollut sitä että huusit puoli tuntia suoraa huutoa kuinka miehesi suku ei ole Aatamista lähtien osannut mehupurkkia käyttää ja kuinka jatkossa tässä taloudessa toimitaan.
Mieti miten miehesi olisi reagoinut kyseisessä tilanteessa? Itse olisin ärähtänyt kyllä mutta enempi itselleni kun en osannut olla tarpeeksi varovainen. Riippumatta siitä mitä on sovittu niin aina on voinut unohdus tai jokin muu käpy käydä. Olisin vaihtanut asun ja se olisi ollut siinä.
Eli toivottavasti voitte keskustella rauhallisesti ja aikuimaisesti siitä kuinka toimitte jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle? Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?
.
Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.
Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.
Onkohan vaimon kommentti sittenkään vain kommentti pyykin "oikeasta" pesutavasta, vai kuultaako läpi vittuuntuminen siihen, että on liian paljon joutunut hoitamaan yksin ja toinen on ihan puusilmänä jättänyt huomioimatta kaiken ympärillään tapahtuvan. Kyllähän se vituttaa, jos on vuosikaudet pyykännyt, etsinyt sopivat pesuaineet, opetellut täyttämään koneen järkevästi (40/60 astetta, huomenna tarvittavat, käsinpesua vaativat, vaaleat/kirjavat jne.), rapsinut pestyjen pyykkien saumat ja käänteet suoriksi ja kääntänyt pyykit oikein päin, jotta ne kuivuvat siististi ja ovat viikkausvalmiita kuivuttuaan, ja sitten toinen tulee pyykkäämään ja pesee & kuivaa pyykit ns. päin vittua, aiheuttaen lisää työtä itselleen/toiselle. Sitten kun asiasta sanoo ja koittaa nätisti tai persevittuuntuneena kertoa mikä olisi perusteltu, hyväksi havaittu ja tässä taloudessa toimivaksi testattu tapa hoitaa homma, niin pyykinpesijä vetää herneet nenään ja on sitä mieltä että häntä on kohdeltu väärin.
Eeeivittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle? Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?
.
Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.
Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.
Ei kun justiinsa tämä. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos toinen on muka pessyt pyykkiä = minä oletan, että pyykki on pesty ja voin ottaa sitä kaapista lähtiessäni jonnekin, yleensä tietysti vielä töihin.
Jos kuitenkin löydän kaapista ruttuisen, nurinpäin olevan paidan, joka kenties on vielä pesty sellaisella pesuaineella, että tekee siitä vielä ruttuisemman, ja alan sitä ehkäpä vielä kiireessä sitten silittää, en yhtään tykkää, että hieno homma, ihan sama. Ylipäätänsä vituttaa silittää vaatteita, joita ei tarvitsisi ollenkaan silittää, jos ne olisi pesty ja viikattu kunnolla. Vituttaa näes tehdä turhaa työtä sen vuoksi, että joku toinen ei ole viitsinyt tehdä hommaa alunperin kunnolla. Varsinkin, jos mies ottaa viereisestä kaapista kivasti viikatun paidan, jonka suoraan vetää päällensä.
Eli juuri tuo on se ongelma: ei haluta ollenkaan ymmärtää, että ihan samalla tavalla kuin siellä duunissa, myös kotona on väliä sillä, miten ne hommat tekee. Aika usein hommissa ikävä kyllä, oli ne mitä tahansa, on jokin standardi, milloin ne on tehty hyvin, ,ja milloin ne on tehty huonosti. Jos toistuvasti tekee kotona huonosti sen takia, että "ei nyt vaan ymmärrä, mitä väliä tällä on", niin toinen ei kyllä voi tulla kuin kahteen johtopäätökseen: joko tämä ihminen todella on noin tyhmä, ettei ymmärrä, miksi sanon tästä pesuaineesta ja viikkauksesta, tai sitten se on todella välinpitämätön. Se on varmaan sitten jokaisen pariskunnan asia, kumpi on kohtalokkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijatiedossa, että meillä asutaan näin.
</p>
<p>Niin. Kuka niitä pommeja sinne kaappiin junailee? Ei nainen ei. Hänellä ei käy koskaan virhettä. Nyt teitä on kaksi joten syyllinen on varmasti helppo löytää, odotas kun teitä on taloudessa esim. 5 kpl ja siihen kaveripiiri päälle.
</p>
<p>Toivottavasti "ärähdyksesi" ja "keskustelusi" ei ollut sitä että huusit puoli tuntia suoraa huutoa kuinka miehesi suku ei ole Aatamista lähtien osannut mehupurkkia käyttää ja kuinka jatkossa tässä taloudessa toimitaan.
</p>
<p>Mieti miten miehesi olisi reagoinut kyseisessä tilanteessa? Itse olisin ärähtänyt kyllä mutta enempi itselleni kun en osannut olla tarpeeksi varovainen. Riippumatta siitä mitä on sovittu niin aina on voinut unohdus tai jokin muu käpy käydä. Olisin vaihtanut asun ja se olisi ollut siinä.
</p>
<p>Eli toivottavasti voitte keskustella rauhallisesti ja aikuimaisesti siitä kuinka toimitte jatkossa. [/quote kirjoitti:Oli tosiaan ärähdys. Jos olisin huutanut puoli tuntia, olisin sanonut huutaneeni puoli tuntia suoraa huutoa. Minä kun uskon nimenomaan tähän suoraan vuorovaikutukseen.
Ja olettamuksesi on, että nainen huutaa suoraa kurkkua koko miehen suvun haukkuen, kun mies itsekriittisesti vähän ärähtää itselleen omaa varomattomuuttaan. Joopa joo.
Unohtamiset ja kävyt ovat asia erikseen, tapa, joka on selkeästi ärsyttävän haitallinen, on toinen juttu. Ja minä olen valitettavasti niin aamu-uninen, että jos joudun lähtemään etsimään kaapista uutta paitaa, jonka löydän sieltä väärinpäin ruttuisena ja alan sitä silittelemään, saatan kiukuspäissäni tosiaan jopa ärähtelystä siirtyä huudon puolelle. Mutta tottakai tälläinen on naisellista pikkumaisuutta, paljon olennaisempaa on, että mies nyt saa tehdä "omalla laillaan", eli jättää sen purkin korkin auki. Se on tärkeää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijatiedossa, että meillä asutaan näin.
</p>
<p>Niin. Kuka niitä pommeja sinne kaappiin junailee? Ei nainen ei. Hänellä ei käy koskaan virhettä. Nyt teitä on kaksi joten syyllinen on varmasti helppo löytää, odotas kun teitä on taloudessa esim. 5 kpl ja siihen kaveripiiri päälle.
</p>
<p>Toivottavasti "ärähdyksesi" ja "keskustelusi" ei ollut sitä että huusit puoli tuntia suoraa huutoa kuinka miehesi suku ei ole Aatamista lähtien osannut mehupurkkia käyttää ja kuinka jatkossa tässä taloudessa toimitaan.
</p>
<p>Mieti miten miehesi olisi reagoinut kyseisessä tilanteessa? Itse olisin ärähtänyt kyllä mutta enempi itselleni kun en osannut olla tarpeeksi varovainen. Riippumatta siitä mitä on sovittu niin aina on voinut unohdus tai jokin muu käpy käydä. Olisin vaihtanut asun ja se olisi ollut siinä.
</p>
<p>Eli toivottavasti voitte keskustella rauhallisesti ja aikuimaisesti siitä kuinka toimitte jatkossa. [/quote kirjoitti:Oli tosiaan ärähdys. Jos olisin huutanut puoli tuntia, olisin sanonut huutaneeni puoli tuntia suoraa huutoa. Minä kun uskon nimenomaan tähän suoraan vuorovaikutukseen.
Ja olettamuksesi on, että nainen huutaa suoraa kurkkua koko miehen suvun haukkuen, kun mies itsekriittisesti vähän ärähtää itselleen omaa varomattomuuttaan. Joopa joo.
Unohtamiset ja kävyt ovat asia erikseen, tapa, joka on selkeästi ärsyttävän haitallinen, on toinen juttu. Ja minä olen valitettavasti niin aamu-uninen, että jos joudun lähtemään etsimään kaapista uutta paitaa, jonka löydän sieltä väärinpäin ruttuisena ja alan sitä silittelemään, saatan kiukuspäissäni tosiaan jopa ärähtelystä siirtyä huudon puolelle. Mutta tottakai tälläinen on naisellista pikkumaisuutta, paljon olennaisempaa on, että mies nyt saa tehdä "omalla laillaan", eli jättää sen purkin korkin auki. Se on tärkeää!
Ja jatkan vielä sen verran, että en todellakaan aio odottaa siihen saakka, että täällä on 5 kpl ja kaverit päälle sitä, että sovimme, mitkä tavat toimia ovat meidän tapoja toimia. Pari mukulaa siihen aamuhässäkkää, jossa mehua pyyhitään lattialta paita puoliksi pois päältä, koska vaatteiden vaihto varmaan myöhästyttää bussista nyt enää puuttuukin.
Tosin myönnän, että viimeisimmällä kerralla jätin mehun pyyhkimättä ja purkin siihen lattialle viereen. Mies tulee aikaisemmin töistä, joten viesti lienee mennyt perille, kun purkki oli hävinnyt ja lattia pyyhkäisty.
Tämä asia lienee mielessä, vaikka pieni onkin, sen vuoksi, että tapahtui, taas, eilen.
Muutoinkin luotan kyllä oikeasti siihen, että ellen vain suostu tuohon, että väitetään ensin, ettei jotain asiaa osata ja sitten, että minulla on liian kovat vaatimukset, kyllä nämä asiat toisenkin päähän menevät. Olen minäkin oppinut, että auton ovea ei saa IKINÄ laittaa liian ravakasti kiinni, kaikkien niiden ihmeellisten elektronisten vekottimien yhteistyön (ennen telkkari aukesi, kun painoi napista, nykyään se on kiinni niin monessa vimpaimessa, että tuntuu taialta, jos sen saa päälle) ja monta muuta asiaa, jotka ovat mielestäni aivan älyttömiä ja arjessa tarpeettomia, mutta miehestä kovin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kysymys, johon toivottavasti vastaat rehellisesti: onko sinusta pyykki, joka on heitetty narulle nurin päin, pesty mäntysuovalla ja rutattu kaappiin, miellyttävää pukea päälle? Vai otatko mieluummin sieltä kaapista vaimosi pesemän, kivasti viikatun paidan?
.
Jos vaate on puhdas niin muulla ei oikeastaan ole väliä. Jos se on kaapissa niin hieno homma. Jos se on nurinpäin niin se käännetään, jos se on ruttuinen niin se silitetään ennen päällepanoa. Niinkin se voi toimia eikä siinä välttämättä ole mitään väärää. Paitsi vaimon mielestä.
Keskustelun pointtina on siis se että ainoa oikea tapa on se millä vaimo sen sanoo. Muuta totuutta ei tunneta.
Ei kun justiinsa tämä. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos toinen on muka pessyt pyykkiä = minä oletan, että pyykki on pesty ja voin ottaa sitä kaapista lähtiessäni jonnekin, yleensä tietysti vielä töihin.
Jos kuitenkin löydän kaapista ruttuisen, nurinpäin olevan paidan, joka kenties on vielä pesty sellaisella pesuaineella, että tekee siitä vielä ruttuisemman, ja alan sitä ehkäpä vielä kiireessä sitten silittää, en yhtään tykkää, että hieno homma, ihan sama. Ylipäätänsä vituttaa silittää vaatteita, joita ei tarvitsisi ollenkaan silittää, jos ne olisi pesty ja viikattu kunnolla. Vituttaa näes tehdä turhaa työtä sen vuoksi, että joku toinen ei ole viitsinyt tehdä hommaa alunperin kunnolla. Varsinkin, jos mies ottaa viereisestä kaapista kivasti viikatun paidan, jonka suoraan vetää päällensä.
Eli juuri tuo on se ongelma: ei haluta ollenkaan ymmärtää, että ihan samalla tavalla kuin siellä duunissa, myös kotona on väliä sillä, miten ne hommat tekee. Aika usein hommissa ikävä kyllä, oli ne mitä tahansa, on jokin standardi, milloin ne on tehty hyvin, ,ja milloin ne on tehty huonosti. Jos toistuvasti tekee kotona huonosti sen takia, että "ei nyt vaan ymmärrä, mitä väliä tällä on", niin toinen ei kyllä voi tulla kuin kahteen johtopäätökseen: joko tämä ihminen todella on noin tyhmä, ettei ymmärrä, miksi sanon tästä pesuaineesta ja viikkauksesta, tai sitten se on todella välinpitämätön. Se on varmaan sitten jokaisen pariskunnan asia, kumpi on kohtalokkaampaa.
Tuosta "ihan sama" -asenteesta tuli mieleen kun tässä männäpäivänä puhuttiin lapsen tulevista ristiäisistä... Mies itse haluaa kastejuhlan pitää, minulle ei olisi ollut niin väliksi.
No mutta kastejuhlat päätettiin sitten pitää ja aloin hyvissä ajoin miettiä tarjoiluja, jottei kaikki jää viimetippaan. Yritin miehen kanssa jo aiemminkin keskustella, että mitä suolaista tarjottaisiin jottei pelkkää kakkua vaan olisi, mieheltä ei tule viikkoihin asiaan halaistuakaan sanaa.
Lopulta sitten toteaa, että miksi sinne edes tarvitsisi enempää kuin jonkun kakun ja ihan sama ne tarjoilut on kun ei sinne kukaan syömään tule.
Väkisinkin pisti ihmetyttämään, että miksi hitossa haluaa juhlat järjestää jos kuitenkaan ei kiinnosta yksi juhlien olennainen osa.. Ainakin minut on opetettu niin, että juhlat järjestetään vieraita varten. Totesinkin sitten miehelle, että miksei sitten vaan käväistä kaksistaan kastamassa lapsi, jos ei juhlien järjestäminen nappaa. Kun ei siihen kastamiseen tarvita juhlia, voi hoitaa ihan koruttomastikin.
Mutta koska mies ehdottomasti haluaa juhlat pitää, niin sovittiin että hoitaa sitten osan tarjottavista eikä oleta minun hoitavan kaikkea. Mielenkiinnolla nyt sitten odotan mikä on lopputulos...
Jätin itse aiemmin tavaroita lojumaan ympäriinsä, mies ei sitä kestänyt ja nyt kun korjasin tapani, hankin kaikille tarvittavat säilytyspussit yms, ja korjaan heti lautaseni pois ja tiskaan, niin mies jatkaa tätä samaa ikään kuin kostona. En tiedä, miten tästä voi tilannetta enää ratkoa. Nyt olen korjannut heti kaikki käyttämäni esineet, mutta mieheltä jää nyt kaikki, lautaset, vessapaperit , kaikki. Jos itse korjasin jo tapani niin, mikä järki on jatkaa kierrettä. En kyllä kajoa enää niihin tavaroihin, olkoon . Pidän vain huolen, etten vahingossakaan jätä omia tavaroitani lojumaan mihinkään.