Minkä rangaistuksen 9-vuotiaasi saisi

Ap kertoo, että lapsi mm. ei suostunut tulemaan siivoamaan ja kun ap komensin, haukkui äitiään luuseriksi. Ap ei tehnyt päätöstä rangaistuksesta yksin vaan miehensä kanssa. Lapsi on haukkunut ennenkin esim. opettajaa eli ei mene viesti perille. Ap ei ole mielenvikainen vaan käy terapeutilla paniikkihäiriön vuoksi. Kunpa moni teistä vastaajista saisi jotain hoitoa tai menisi ainakin nukkumaan...

Kiitos =) Yksi ja sama noita hulluläskiluuseri kommentteja täällä jakaa ja tiedän että terapiasta huolimatta tai ehkä juuri siksi olen takuulla tervepäisempi kuin hän. Se on surullista ja harmillista jos ihminen ei itse ymmärrä hakeutua hoitoon. Ja paniikki-ahdistushäiriö on onneksi suht lievästä päästä mt-ongelmia vaikka pahimmillaan erittäin ikävä onkin. Meillä on käynyt psykologit ja lapsi on käynyt psykologilla oman käyttäytymisen ja oireilun takia. Luuletteko että lapsi on menossa psykologisiin testeisin MINUN sairauden takiani? Me emme (toivon mukaan) kasvata koulukiusaajia joten meillä ei saa nimitellä lihavia läskeiksi, ei tummaihoisia neekereiksi eikä millään muillakaan loukkaavilla nimityksillä. Uskon että koulukiusaajat kasvaa noissa perheissä joissa jo vanhemmat haukkuu muita läskeiksi, luusereiksi, mielenvikaiseksi jne.

Saako lapsesi sanoa sinulle ilman rangaistusta, että "mene ei-niin-tervepäinen hoitoon"?

Onhan se luuseri selkeä synonyymi ihmiselle, joka on elämässä epäonnistunut kuten sinä, mutta sitä nimitystä lapsi ei saanut käyttää. Rehellinen teillä ei saa olla vaan pitää valehdella.

Sinä itse kun nähtävästi saat muita nimitellä. :-)

Noin pieni lapsi haluaisi tehdä oikein, jos vain osaisi. Siispä vanhempien pitää auttaa häntä siinä. Ensin tietysti mietit lapsen kanssa, miltä kavereista tai opettajasta tuntuu, kun hänelle sanotaan monta kertaa rumasti. Lapsi ei aina tule ajatelleeksi, että opettajakin on ihminen, jota haukkuminen satuttaa, ja eikä ope edes työnsä takia voi suuttua niin kuin muut. Äidin haukkuminen on minusta pienempi juttu, koska vanhempien pitää pystyä ottamaan vastaan myös lapsen negatiivisia tunteita, vaikka joku rangaistus voi silti olla paikallaan. Toinen vaihe on miettiä lapsen kanssa keinoja käytöksen parantamiseen: miltä lapsesta tuntuu, kun hän on ilkeä tai suuttuu, ja mikä olisi silloin parempi tapa toimia. Kolmas keino on vanha hyvä armeijakuri: jotkut rutiiniasiat pitää tehdä nurisematta ja, jos ei onnistu, niin harjoitellaan, kunnes sujuu. Kaikissa näissä vanhemmat ovat lapsen kanssa samalla puolella ratkaisemassa ongelmaa. Vaikka äiti voi vihastua, se menee pian ohi ja sitten palataan keskusteluun ja ongelmanratkaisuun yhdessä.



(On kyllä pimeä tyyppi tuo yksi huutelija tässä ketjussa. Liekö mieleltään sairas vai muuten vain ilkeä lapseton nainen krapulassa ja jäänyt eilen ilman panoa.)

ihmisiä liikkeellä. No ehkä se on ajankohtaan liittyvää, normaalit äidit viettävät juhannusta perheen kanssa jossain mökillä. No mekin lähdemme vasta tänään, joten... Mutta eipä tarvitse koulukiusaajien määrää kenenkään ihmetellä, tai sitä, miksi koulu ei sille mitään voi. Miten koulu voisi, jos kiusaajan äidin mielestä ainoa, mitä haukkumisen kohde voi tehdä, on muuttaa itseään. Ja sille jollekin, terapia ei ole paha juttu, neuvoisin hankkiutumaan sinne pikaisesti. Lapsi varmasti häpeää paljon enemmän mielenvikaista vanhempaansa, joka ei hoitoon suostu, kuin äitiä, joka hoitaa pienemmätkin vaivansa kunnolla.

sillä siitä saa rangaistuksen. Terapiassa oleva äiti puolestaan saa nimitellä muita, sillä hän on aikuinen, jolla on isoja ongelmia (kuten lapsi, joka oireilee niin pahasti äidin sairautta, että kotiin on pitänyt kutsua terapeutit auttamaan perhettä kommunikoimaan).

Eivät terveet tarvitse terapeuttia, se on sairaille tarkoitettu juttu! Terveet eivät myöskään keksi lapsilleen ylilyöviä rangaistuksia pienistä rikkeistä vaan opettavat lapsille, miten toimia oikein. Rangaistus kun ei opeta lapselle mitään muuta kuin sen, että äidille ei saa olla rehellinen eikä terapiassa käyvälle äidille saa muistuttaa, että hän on luuseri.

Saako lapsesi sanoa sinulle ilman rangaistusta, että "mene ei-niin-tervepäinen hoitoon"?

Onhan se luuseri selkeä synonyymi ihmiselle, joka on elämässä epäonnistunut kuten sinä, mutta sitä nimitystä lapsi ei saanut käyttää. Rehellinen teillä ei saa olla vaan pitää valehdella.

Sinä itse kun nähtävästi saat muita nimitellä. :-)

Lapseni ei ole niin vielä niin fiksu että osaisi analysoida muiden mielenvikaisuuksia. Olen vääntänyt rautalangasta jo monta kertaa tässä ketjussa että minä jos kuka olen hakenut apua koko meidän perheelle. Koska äidin tai isän sairauden takia koko perhe pitää huomioida. Ja käyn terapiassa, edelleen paniikki-ja ahdistushäiriön takia, en minkään skitsofrenian tai epävakauden takia jotka ovat tähän verrattuna hyvin vakavia sairauksia. Joten hoitoon kehottamiselle ei ole mitään syytä. Jos tuo kehottaisi menemään hoitoon niin minä kertoisin että minähän saan jo hoitoa ja ihmettelisin kyllä suuresti että mistähän se on saanut päähänsä tuommoista. Minun sairaudesta meillä jutellaan ihan avoimesta joten kaikenlaiset mietteet ja ajatukset sallittuja jos ne tehdään hyvässä hengessä eikä loukatakseen. En tosin usko että noin pieni koittaa loukata tahallisesti mahdollisimman paljon. Ketä minä olen nimitellyt? Sinuako? Jos ja kun sinä olet kaikkien noiden läskiluuserikommenttien takana niin pieni lapsikin osaisi sinun kohdalla sanoa että mikä tuolla naisella (?) on hätänä...sinä et tiedä minusta mitään muuta kuin että käyn terapiassa ja elämästäni huolimatta olen ponnistanut korkealle tässä elämässä ja selvinnyt mainiosti, joten kaikkea muuta kuin luuseri olen =) (en kyllä edes tiedä miksi enää kommentoin sinulle)

sillä siitä saa rangaistuksen. Terapiassa oleva äiti puolestaan saa nimitellä muita, sillä hän on aikuinen, jolla on isoja ongelmia (kuten lapsi, joka oireilee niin pahasti äidin sairautta, että kotiin on pitänyt kutsua terapeutit auttamaan perhettä kommunikoimaan).

Eivät terveet tarvitse terapeuttia, se on sairaille tarkoitettu juttu! Terveet eivät myöskään keksi lapsilleen ylilyöviä rangaistuksia pienistä rikkeistä vaan opettavat lapsille, miten toimia oikein. Rangaistus kun ei opeta lapselle mitään muuta kuin sen, että äidille ei saa olla rehellinen eikä terapiassa käyvälle äidille saa muistuttaa, että hän on luuseri.

Mistä sinä revit kaikki nuo olettamuksesi? :D Kyllä, meillä on käynyt psykologit 3 kertaa juttelemassa koska MINÄ niin halusin. Tuosta on aikaa jo puolitoista vuotta ja tuolloin lapsi oireili selkeästi, ei enää oireile tuolla tavalla. Hyvin harva äiti uskaltaa lähteä hakemaan apua niin aktiivisesti ja avoimesti kuin minä ja sen luen suureksi vahvuudekseni! Kaikki eivät uskalla tai kehtaa hakea apua itselleen kuten sinun kohdalla valitettavasti huomaa. Se ei ole nimittelyä eikä haukkumista vaan ystävällinen neuvo, koska terve, normaali aikuinen ei jää jankkaamaan moneksi päiväksi läskiluuserimielenvika kommentteja tuntemattomista eikä edes tutuista. Enkä ole ainoa joka on huomannut että sinulla ei ole kaikki kunnossa. Siihen on onneksi apua saatavilla! =) Myös terveet käyvät terapiassa. Jotkut haluavat purkaa asioitaan ammattilaisen kanssa, tosin fyffeä se vaatii jos "huvin" vuoksi terapiassa käy. Terapiassa käyvä ei myöskään ole luuseri vaan mielestäni päin vastoin. Suosittelen sinullekin niin ehkä joku päivä sinullakaan ei ole jatkuvaa tarvetta nimitellä ja lytätä muita. Tsemppiä!

Ei ap niitä koko syntymäpäiviä ole perumassa vaan vain ja ainoastaan sen että ne syntymäpäivät pidettäisiin siellä saakutin hoplopissa!

Lapsi saisi siis edelleen ne synttärinsä, mutta ilman hoploppia.



Ja en ihan tosissani ymmärrä teitä joiden mielestä ylipainoisia on ok sanoa läskiksi tms.

Jos teillä itsellänne on vaikka todella suuri nenä, niin olisiko teistä mukavaa jos joku tulisi haukkumaan teitä noidaksi, pinokkioksi tai Cyrano de bergeraciksi?

Jos olette pahasti likinäköisiä, niin olisiko mukavaa jos joku tulisi haukkumaan rillipiruksi tai sanottaisiin että näytätte huuhkajalta suurentavinne laseinenne?

Entäpä jos teidän lapsenne vammautuisi pyörätuolipotilaaksi ja joku lapsi tulisi sanomaan lapsellenne että hän on vammainen niin tuntuisiko se mukavalle? Teidän mukaanne kaikki nuo ovat sallittuja asioita koska "tottahan silloin vain puhutaan". Hei onnea, kasvatatte varmasti "mukavia" lapsia.

Ap kertoo, että lapsi mm. ei suostunut tulemaan siivoamaan ja kun ap komensin, haukkui äitiään luuseriksi.

Ap ei tehnyt päätöstä rangaistuksesta yksin vaan miehensä kanssa.

Lapsi on haukkunut ennenkin esim. opettajaa eli ei mene viesti perille.

Ap ei ole mielenvikainen vaan käy terapeutilla paniikkihäiriön vuoksi.

Kunpa moni teistä vastaajista saisi jotain hoitoa tai menisi ainakin nukkumaan...

Jos ongelma on isompi kuin yksittäinen kerta, ap:n ja hänen miehensä kannattaa istua alas miettimään, mitä tehdä. Toki nyt on koulupsykologi mukana, mutta tuskin kesällä auttaa.

Meillä on ollut ISOJA ongelmia mieheni lapsen kanssa. Niin suuria, ettei rangaistuksista kerta kaikkiaan ollut mitään hyötyä. Se vaatii aikamoista pitkämielisyyttä...

Ei äidin paniikkihäiriöllä ole mitään tekemistä tällaisten hyvin tavallisten kasvatusongelmien kanssa. Tuo huutelija on koulukiusaajatyyppiä ja yrittää parhaansa mukaan saada sinut itkemään. Muuta tavoitetta sillä ei ole. Maininta paniikkihäiriöstä ja terapiasta oli sille punainen vaate, kun huomasi lupaavan uhrin nettikiusaamiselle. Kuten varmaan itsekin olet jo huomannut.



64

Minua loukkaisi todella paljon, jos lapseni nimittäisi minua noilla sanoilla. Hyvä, jos on pyytänyt anteeksi, mutta ei se minusta niin mene, että kun pyytää anteeksi, niin rangaistukset perutaan. Anteeksi pitää pyytää, oli rangaistukset sitten mitkä hyvänsä. Välillä pitää näyttää selkeä raja, minkä yli lapsi ei saa mennä. Minusta lapsen on ymmärrettävä, että mitä tahansa ei voi toiselle sanoa, jos kuitenkin pyytää jälkeenpäin anteeksi. Pitää oppia harkitsemaan. Synttäreitä tulee joka vuosi, ei yksien peruminen maata kaada.

Minua loukkaisi todella paljon, jos lapseni nimittäisi minua noilla sanoilla. Hyvä, jos on pyytänyt anteeksi, mutta ei se minusta niin mene, että kun pyytää anteeksi, niin rangaistukset perutaan. Anteeksi pitää pyytää, oli rangaistukset sitten mitkä hyvänsä. Välillä pitää näyttää selkeä raja, minkä yli lapsi ei saa mennä. Minusta lapsen on ymmärrettävä, että mitä tahansa ei voi toiselle sanoa, jos kuitenkin pyytää jälkeenpäin anteeksi. Pitää oppia harkitsemaan. Synttäreitä tulee joka vuosi, ei yksien peruminen maata kaada.

Ei äidin paniikkihäiriöllä ole mitään tekemistä tällaisten hyvin tavallisten kasvatusongelmien kanssa. Tuo huutelija on koulukiusaajatyyppiä ja yrittää parhaansa mukaan saada sinut itkemään. Muuta tavoitetta sillä ei ole. Maininta paniikkihäiriöstä ja terapiasta oli sille punainen vaate, kun huomasi lupaavan uhrin nettikiusaamiselle. Kuten varmaan itsekin olet jo huomannut.

Huomasinpa hyvinkin. Parhaansa mukaan koittaa lytätä ja nimitellä jotta murtuisin. Saa koittaa =)

64

jos olisi normaali, tasapainoinen äiti, ja hyvä koti, niin lapsikin voisi hyvin.

niin se vaan on.

Ei ap niitä koko syntymäpäiviä ole perumassa vaan vain ja ainoastaan sen että ne syntymäpäivät pidettäisiin siellä saakutin hoplopissa! Lapsi saisi siis edelleen ne synttärinsä, mutta ilman hoploppia. Ja en ihan tosissani ymmärrä teitä joiden mielestä ylipainoisia on ok sanoa läskiksi tms. Jos teillä itsellänne on vaikka todella suuri nenä, niin olisiko teistä mukavaa jos joku tulisi haukkumaan teitä noidaksi, pinokkioksi tai Cyrano de bergeraciksi? Jos olette pahasti likinäköisiä, niin olisiko mukavaa jos joku tulisi haukkumaan rillipiruksi tai sanottaisiin että näytätte huuhkajalta suurentavinne laseinenne? Entäpä jos teidän lapsenne vammautuisi pyörätuolipotilaaksi ja joku lapsi tulisi sanomaan lapsellenne että hän on vammainen niin tuntuisiko se mukavalle? Teidän mukaanne kaikki nuo ovat sallittuja asioita koska "tottahan silloin vain puhutaan". Hei onnea, kasvatatte varmasti "mukavia" lapsia.

kukaan perheessä ei osaa kertoa, miten toimia oikein. Siksi se lapsi sanoo pyörätuolissa istuvaa vammaiseksi, koska ei tiedä, että niin ei sanota, että se loukkaa. Ei sillä rangaistuksella poisteta ei-toivottua käytöstä, koska lapsi ei opi siitä mitään muuta kuin vihaamaan vanhempiaan.

Saako lapsesi sanoa sinulle ilman rangaistusta, että "mene ei-niin-tervepäinen hoitoon"? Onhan se luuseri selkeä synonyymi ihmiselle, joka on elämässä epäonnistunut kuten sinä, mutta sitä nimitystä lapsi ei saanut käyttää. Rehellinen teillä ei saa olla vaan pitää valehdella. Sinä itse kun nähtävästi saat muita nimitellä. :-)

Lapseni ei ole niin vielä niin fiksu että osaisi analysoida muiden mielenvikaisuuksia. Olen vääntänyt rautalangasta jo monta kertaa tässä ketjussa että minä jos kuka olen hakenut apua koko meidän perheelle. Koska äidin tai isän sairauden takia koko perhe pitää huomioida. Ja käyn terapiassa, edelleen paniikki-ja ahdistushäiriön takia, en minkään skitsofrenian tai epävakauden takia jotka ovat tähän verrattuna hyvin vakavia sairauksia. Joten hoitoon kehottamiselle ei ole mitään syytä. Jos tuo kehottaisi menemään hoitoon niin minä kertoisin että minähän saan jo hoitoa ja ihmettelisin kyllä suuresti että mistähän se on saanut päähänsä tuommoista. Minun sairaudesta meillä jutellaan ihan avoimesta joten kaikenlaiset mietteet ja ajatukset sallittuja jos ne tehdään hyvässä hengessä eikä loukatakseen. En tosin usko että noin pieni koittaa loukata tahallisesti mahdollisimman paljon. Ketä minä olen nimitellyt? Sinuako? Jos ja kun sinä olet kaikkien noiden läskiluuserikommenttien takana niin pieni lapsikin osaisi sinun kohdalla sanoa että mikä tuolla naisella (?) on hätänä...sinä et tiedä minusta mitään muuta kuin että käyn terapiassa ja elämästäni huolimatta olen ponnistanut korkealle tässä elämässä ja selvinnyt mainiosti, joten kaikkea muuta kuin luuseri olen =) (en kyllä edes tiedä miksi enää kommentoin sinulle)

eli minäkuvasi on vahvasti vääristynyt. Olet valmis ohjaamaan kanssasi eri mieltä olevia ihmisiä hoitoon ja sitten silmät pyöreinä ihmettelet, että minäkö kiusaaja, minäkö nimittelen, ei herranjumala sentään, minähän olen uhri!

Faktahan on, että jos asiat ovat hyvin, ei tarvita terapiaa. En ole ollenkaan varma siitä, oletko selvinnyt mainiosti elämässäsi, jos 9v pojalle et kykene antamaan anteeksi muutamaa suutuspäissä sanottua sanaa vaan haluat rangaista lasta mahdollisimman rajusti. Sano mitä sanot, tervepäinen ei noin tee.

Ma en edes pysty lukemaan naita viesteja kaikki kun alkaa niin sapettaa. Tottakai 9-vuotiaan pojan kuuluu saada rangaistus rumasta kielesta. Ketaan ei sanota "laskiksi" vaikka olisi kuinka ylipainoinen. Miten joku voi taalla kysya "no oletko lihava, ja mita teit etta sanoi luuseri". Jessus sentaan ihmiset!!! Ei lapse eika aikuisen kuulu sanoa "totuutta", jos se satuttaa toisen tunteita. Ja taman 9-vuotiaan on jo korkea aika oppia se. Nythan tama lapsi on jo soittanut suutaan koulussakin, eli nyt ovat rajat ihan hukassa.



Meilla on nelja lasta ja valilla on sita suunsoittoa ollut. Siihen on puututtu heti juuri tyyliin: "hoplop-juhlat perutaan ja kotisynttarit tilalle; ja nain tulee tapahtumaan joka kerta kun avaat suusi sanoaksesi jotain todella loukkavaa."



Ma olen opettaja ja mulla on sellaisia oppilaita joista voin nyt jo kertoa, etta tulen nakemaan heidat uutisten "mug shoteissa" silla kotona ei pideta joota, ja kaytos on ihan hukassa.

eli minäkuvasi on vahvasti vääristynyt. Olet valmis ohjaamaan kanssasi eri mieltä olevia ihmisiä hoitoon ja sitten silmät pyöreinä ihmettelet, että minäkö kiusaaja, minäkö nimittelen, ei herranjumala sentään, minähän olen uhri!

Faktahan on, että jos asiat ovat hyvin, ei tarvita terapiaa. En ole ollenkaan varma siitä, oletko selvinnyt mainiosti elämässäsi, jos 9v pojalle et kykene antamaan anteeksi muutamaa suutuspäissä sanottua sanaa vaan haluat rangaista lasta mahdollisimman rajusti. Sano mitä sanot, tervepäinen ei noin tee.

Lukisitte koko ketjun ettekö tulisi suutuksissanne huutelemaan mitä sattuu. Olen sanonut jo alussa että minä tiedostan varsin hyvin puutteeni ihmisenä ja äitinä ja voin ne myöntää. Sen verran olen sinut itseni kanssa että ei ole tarvetta muuta esittääkään. Tämä yksi ja sama on haukkunut minua koko ketjun ajan läskiluuseriksi, mielenvikaiseksi, kommentoinut mielenterveyttäni vaikka ja miten sanan kääntein ja jos siihen kommentoin että tuollainen ei ole normaalin ihmisen käytöstä niin olenkin kiusaaja!?? Minä en ole haukkunut (jankannut) ketään mielenvikaiseksi, epäonnistuneeksi tms. vaan olen sanonut että terapia tekisi hyvää itse kullekin jolla on tarkoitus lyttäämällä lytätä toisia. Jos vinkki terapiaan menoon ystävällisessä mielessä on kiusaamista niin sitten olen kiusaaja :D

Ja miten niin en kykene antamaan anteeksi? Miten niin emme keskustele aiheesta että miksi näin ei saa toimia, mitä siitä tulee, miksi sanoo rumasti jne. Näetkö sinä miten me toimimme vai onko tämä taas näitä olettamuksiasi? Minä tiedän miten monille minun taustoista tuleville olisi voinut ja onkin käynyt ja kun mietin miten elämässäni olen selvinnyt niin kaikesta huolimatta olen ylpeä. Itsestäni, lapsistani ja perheestäni. TOTTA KAI sairastamiseni vaikuttaa lapsiinkin ja juuri siksi olen aktiivisesti hakenut apua niin koulusta kuin psykologeilta. Sossusta emme ole apua saaneet koska olemme "liian" hyvä ja normaali perhe. Voisin leikkiä "täydellistä" äitiä, olla hakematta apua ja sulkea silmäni kaikelta mutta niin en/emme halua tehdä. Ja se on minun vahvuus, ei heikkous tai merkki epäonnistumisesta niin kuin muut ajattelevat.

Ei kovin uskottavaa.

Ei kovin uskottavaa.

Täh? Nyt meni kyllä ohi.

OLET HUONO ÄITI, JA SILLÄ SIPULI.



hoida se pääsi kuntoon, ja siksi aikaa anna lapsesi pois.

Ihmettelen, miksi ap ei vastaa mihinkään asiallisiin viesteihin siitä, miten voisi toimia. Nuo huutelijat voisi jättää ihan omaan arvoonsa. Varmaan kaikille on selvää, ettei kenenkään mielenterveysongelmia kannata sotkea tähän asiaan. Olisi eri asia, jos äiti esim. sanoisi olevansa psykoottinen tai kertoisi lapsen olevan masentunut. Ei yksi paniikkihäiriö muuta perheen vuorovaikutusta niin paljon, että sillä olisi tässä merkitystä.