Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua vilkkaan ja omapäisen uhmaikäisen kasvatukseen
07.06.2012 |
Eli minulla on juuri 3 v. täyttänyt poika. Hän on erittäin vilkas, (en tiedä onko ylivilkas, ja missä se raja menee edes) voimakastahtoinen ja omapäinen. Kaikki asiat saa sanoa MONTA kertaa että menee jakeluun, jos menee sittenkään. Rajojaan kokeilee jatkuvasti.
Meillä miehen kanssa ei ole pahemmin aiempaa kokemusta lapsista, ja yritämme kasvattaa haastavaa lastamme parhaamme mukaan, vaikka joskus meinaakin mennä sormi suuhun.
Mutta nyt melko uusi ongelma on, että poika ei enää pysy aisoissa missään julkisilla paikoilla. Tämä juttu on tullut vasta pari viikkoa sitten. Kaikki sanovat ettei saisi välttää liikkumista julkisilla paikoilla lapsen kanssa, mutta pakko se on, ennen kuin lapsen saa tottelemaan.
Kun ihan joka päivä kumpikin käydään läpi sääntöjä miten käyttäydytään kaupassa, apteekissa, postissa yms. ja poika kuuntelee ja on ymmärtävinään. Ollaan yritetty jopa lahjontaa, tarroilla yms. mutta mikään ei tehoa, ei kerrassaan mikään, on kokeiltu hyvällä ja vähemmän hyvällä. Komentamisesta alkaa kiukutella ja uhmata, lahjonta ei onnistu, normaalia puhetta kuuntelee muttei tottele ollenkaan.
Eli poika siis säntäilee nykyään ympäriinsä kaupoissa yms. paikoissa. Isoihn kauppoihin ei voi hänen kanssaan mennä, koska lähtee heti juoksentelemaan, ja voi hävitä hetkessä esim. marketissa. Viime viikolla kun onneksi olimme kaupassa niin että mieskin oli mukana, kiepsahti kassalta ihan yllättäin takaisin kauppaan, ja sai niin pitkän etumatkan että sain juosta han tosissani että sain hänet kiinni, hän juoksi aina vaan toisen hyllyn taakse piiloon, nauraa käkättäen... missään ei siis pysy paikallaan.
Ostoskärryjen istuimessa on tullut painoraja jo vastaan, siinähän on 15 kg, ja lapsi on 18 kg, ja reilun metrin pitkä. Eikä hän suostuisi edes siihen enää istumaan, ollaan kyllä painorajankin uhalla yritetty, mutta vaikea isoa rimpuilevaa lasta on siihen laittaa vastoin tämän tahtoa...
Autokärreissä istuu ehkä 2 min.,kunnes haluaa pois. Ja jos ei pääse, alkaa kirkua ja pistää ranttaliksi. Se on ihan helvettiä.
Kertokaa, neuvokaa, opastakaa, olemme kipeästi neuvojen tarpeessa!! Miten saada tuo riiviö kuriin? Kuria kyllä yritämme pitää, mutta kun tuohon poikaan ei tunnu mikään tepsivän.
Ja onko jotain paikkaa josta voisi ihan kysellä apua haastavaluonteisen lapsen kasvatukseen, että osaisi tehdä kaiken oikein? Päiväkoti esim., kehtaisiko sieltä? Kun tuntuu että moni on heti sanomassa jos jotain tekee väärin, muttei kukaan. kerro miten pitäisi tehdä.Haluaisimme kasvattaa lapsemme oikein, ja saada tämän käyttäytymään hyvin julkisilla paikoilla,ihan oman ja muiden viihtyvyyden vuoksi.
Ja olen usein lukenut täältäkin, että joitain häiritsee kun jotkut "antavat" lapsensa juosta pitkin poikin. Jos vaihtoehtona ei ole, että lapsen kanssa ei mennä yhtään mihinkään, niin miten ihmeessä sen estäisi? Ainakin meillä tuo poika saa heti megaraivarit jos häntä yrittää pitää väkisin paikallaan. Ja kun hän saa raivarit, ne saattavat kestää puoli tuntia, niin ettei ostoksista ainakaan tule yhtään mitään.
Nyt mies on parin viikon työmtkalla, ja juuri mietin, miten ihmeessä uskaltaisin mennä pojan kanssa kauppaan, kun en vielä ole keksinyt konstia jolla saan hänet kävelemään kiltisti kaupassa, säntäilemättä ja karkailematta...
Ja arvostelijoille ja syyllistäjille, me yritämme ihan tosissamme kasvattaa poikaamme!! Luulenpa vaan että olemme saaneet keskivertoa haastavamman tapauksen...
Kommentit (101)
että lapsi tartteis sitä, että saisi kotona sotkeakin joskus, vaikka teette leikin, että saa ottaa vaatteet hyllystä, yleensä tommoiseen kiinnostuu menee pian ohi, kun taas jos siitä tekee kieltoleikin, sitä saattaa joutua jatkamaan pitkään. Voihan se olla, että kun tahdot, että sinä päätät, saat tämäntapaisen lapsen aikaan. Ei pelkkä valitseminen riitä, vaan lapsen pitää saada harjoittaa tahtomista muutenkin. Ja aikuinen voi joskus antaa myös periksi, kunhan tekee sen heti eikä taivuttelun jälkeen
Kyllä täällä taas on mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä. :-D
Siis lapsi SAA leikkiä sotkemisleikkejä, mm. toissapäivänä rakensimme sohvatyynyistä, pyyhkeistä yms. majan olkkarin lattialle. :-D
Lisäksi lapsi saa myös päättää asioista, ihan joka ikinen päivä monta kertaa. Mutta nimenomaan, jos minä sanon vaikka että nyt lähdetään/syödään/mennään nukkumaan tms. ja hän ei halua sitä tehdä ja alkaa uhmata kiljumalla tai joskus jopa tavaroita heittelemällä tms., niin sille pistetään heti stoppi ja tehdään tuo asia kuitenkin.
On íhan eri asia antaa kolmevuotiaalle päätäntävaltaa erii tilanteissa sopuisasti, kuin myöntyä hänelle vain siksi ettei tulisi raivokohtausta.
Ihan oikeasti, nämä jutut on kyllä täysin hanskassa.
Ja täältä olen saanut hyviä vinkkejä niihin juttuihin, jotka eivät ehkä vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mullakaan ei mitään oikeita neuvoja ole, ajattelin vaan lohduttaa sillä että mulla on suht samanlaiset KAKSOSET. toiset päivät parempia, toiset huonompia. kaupassa käynnit on ihan kamalia, ja suurinpiirtein kaikki ulkoilut pukemisineen ym. tappelevat alituiseen jne jne. mutta mitä halusin sanoa, älä ollenkaan välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat vaikka lapsi kirkuisikin tai ihan mitä tahansa. antaa ihmisten tuijottaa ja paheksua. meillä muuten toimii kaupassa kua käyn itse lattialle istumaan ja olen alkavinani rääkymään, hiljentää ipanat ainakin joskus :)
Kiitos sympatiasi, samassa veneessä ollaan, tai ei oikeastaan, sulla on kaksinverroin haastavampaa!!
Yksi suht kaukainen tuttavani on kahden todella vilkkaan ja omapäisen pojan totaaliyksinhuoltaja. Huh vaan, sanon minä! :-O
Joo tuota kikkaa en olekaan vielä kokeillut, sisko on kertonut aikanaan kokeilleensa omiin lapsiinsa, ja on kyllä kuulemma tehonnut! :-D
Kirjoitinkin jo jollain numerolla mm. siitä kuinka kaverini karkaileva lapsi sai kaupassa karata ja hätääntyä kaverini seuratessa salaa, ja siihen loppui karkailu.
Jotkut tosiaan kirjoittavat, että olette liian ankaria, mutta ehkä sellainen viesti vain korostuu tästä aiheesta kirjoittaessa eli todellisuudessa teillä varmaan on paljon leppoisiakin hetkiä. Jotkut taas kirjoittavat, ettei rajoja ole, ja ehkä itse kallistuisin sille kannalle. Tai rajojahan on - jos lapsi niihin suostuu, eli oikeastaan ne eivät ole rajoja. Ihan todella ihmettelen, ettette saa tuon ikäistä rattaisiin vöihin kiinni, jos niin päätätte. Moni joutuu aika ajoin pitelemään kouluikäistäkin, eli voimaa saa kehittää. Toisaalta jossain mainitsit, että jos tulisi mustelma, niin sehän olisi väkivaltaa. Käsittääkseni lapsi nostetaan rattaisiin, pidetään kädessä kiinni tai mitä milloinkin sillä määrällä voimaa, mitä silloin vaaditaan - ei enempää eikä vähempää. Kyllä ainakin minun lapseni osaavat pistää välillä hanttiin niin, että saan pitää tiukasti kiinni, mutta yhtään välttämätöntä enempää ei saa puristaa. Jos lapsi oikein reuhtoo, ehkä voikin tulla mustelma, mutta ei se maailmaa kaada. Selität lapselle (vielä myöhemminkin lapsen rauhoituttua) että oli pakko pitää lujasti kiinni, muuten olisit voinut juosta auton alle, olisit heittänyt lisää hiekkaa Maijan päälle tms. Oikeasti 3-vuotiasta täytyy voida pitää fyysisesti aisoissa silloin, kun puhe ei alkuunkaan auta. Korostan vielä, että lasta ei tietenkään mätkitä, puristeta tarpeettoman lujaa tms. vaan juuri ja juuri riittävästi käytetään voimaa. Lapselle voi sanoakin, että älä reuhdo niin kamalasti, ettei satu, ja kun lapsi rauhoittuu, otetta lievennetään tietysti heti. Samalla tavalla lapsi laitetaan rattaisiin vöihin ja myöhemmin kokeillaan taas, onnistuuko kulkeminen kävellenkin. Uskon, että lapsella on oikeasti turvaton olo, jos vanhempi ei saa tätä edes rattaisiin! Eiväthän ne itkupotkuraivarit mukavia ole, mutta kyllä mielestäni maailmaan ääntä mahtuu.
Kaupassa käymisessä suosittelen edes kokeilemaan sitä anna karata -keinoa. Kauppaan mennään ostamaan tavaroita eikä leikkimään hippaa. Sanot lapselle että ostetaan kolme maitoa, kysyt tietääkö hän missä maitohylly on, pyydät auttamaan, laskette maitopurkit ja kaikin tavoin otat lapsen tärkeäksi apulaiseksi. Jos lapsi pomppii omiaan, sanot vain lunkisti, että nyt minun täytyykin etsiä maidot sitten yksin, jos et auta ja käännät selkäsi. Maitojen ostaminen on sen hetken Tärkeä Asia, johon lapsi osallistuu tai sitten ei. (Yleensä lapset haluavat osallistua.) Vastaavasti kun luette, pelaatte tai muuta, se tekeminen on sen hetken Tärkeä Asia eli ei lapsen tarvitse joutua paitsioon, mutta joka hetki ei ole lapsen showta varten. Siihen varmaan perustuu yleensä hyvä käytös päiväkodissa: metsäretkeä ei peruta, jos yksi lapsi heittää äksät lattialle.
On hienoa, että jaksat panostaa lapseen ja varmasti tulevaisuudelle olisi paljon suurempi uhka jos laiminlöisitte lasta, mutta luulen, että kotona huomiota pitäisi vähän saada pois lapsesta. Ei niin, että lapsi hylättäisiin yksin, mutta niin, että hän olisi toisten mukana tekemässä jotain vaikka ihan kotitöitäkin eikä aina toiminnan kohteena. Keskitytte perunoiden kuorimiseen ettekä lapsen käytökseen, mutta käytös pitää sovittaa niin, että saatte perunat kuorittua.
Kiitos paljon sinulle fiksusta kirjoituksestasi, siinä on paljon korvan taakse pistettäviä, arvokkaita neuvoja!! Harjoittelua tämä on välillä, ja tietenkään sitä ei aina osaa toimia juuri oikein, koska lapsi ei ole ns. "helppo". Mutta sitten on niitäkin "JESSS!!" -fiiliksiä kun huomaan onnistuneeni, ja niitä on koko ajan vaan enemmän. On tosiaan onnistuneitakin kauppareissuja, juuri tuollaisia että yhdessä tehdään ostoksia eikä säntäillä. Se on niin päivästä kiinni.
Joo tuota raivoavan lapsen rattaisiin laittoa täytyy kyllä vielä harjoitella. :-D
Hitsi, kun lapseni on aikuinen, olen kyllä kasvatuksessa melkoinen ammattilainen. :-D Ihan noin leikkimielisesti sanottuna. Ennen tätä ainutta lastani minulla ei ollut tosiaan pahemmin kokemusta lapsista, nyt hoidan aina välillä kaverin vielä vilkkaampaa poikaa, eikä tunnu missään. :-D
Joo se on kyllä kiinni ihan siitä miten kukakin kirjoituksiani lukee, että pitääkö kasvatustamme liian tiukkana vai liian lepsuna. Molempia kommentteja on tullut yhtä paljon. Mutta ihan kaikkemme yritetään, koko ajan opetellaan.
Ja haluan vielä painottaa sitä, että elämässämme on noiden haastavien juttujen lisäksi myös paljon iloa, naurua, leikkisyyttä ja rauhallisia hetkiä, tässä ketjussa nyt vaan on ne hankalat hetket painottuneet. Mutta oikeasti, esim. viimeisen vuoden aikana lapsi on 80% :sesti käyttäytynyt julkisilla paikoilla ihan normaalisti. Ja muutenkin. Minä nyt vaan halusin tässä kirjoittaa niistä haastavista tilanteista, joiden handlaamisen suhteen ihan nimenomaan täältä neuvoja kyselinkin.
Ilkeä tuo poika ei ole, useinmiten iloinen ja reipas pikku hurmuri, vaikka voimakastahtoinen ja motorisesti vilkas pikku elohopea onkin. :-)
Ette kaksistaan saa nostettua 3-vuotiasta rattaisiin?! Itse pystyn kantamaan 9-vuotiaani pois, jos kilahtaa. Muuten tsemppiä teille, ei millään pahalla!
saa nostettua!!! En millään pahalla minäkään, mutta kyllä ihmetyttää.
En ole ap, mutta pakko todeta että ei ole niin yksinkertaista. Kun meidän kaksivee pistää parastaan, niin yksin sitä on mahdoton saada vaikkapa autonistuimeen tai rattaisiin istutettua - paitsi tietenkin väsytystekniikalla, mutta siinä saattaa mennä kymmenenkin minuuttia. Onneksi nämä kohtaukset on todella harvinaisia, mutta ihan mahdollista tuo on. Meillä pitkä ja jäntevä poika, erittäin voimakas jos vetää itsensä refluksilasten tapaa kaarelle. Toki se lopulta onnistuu, mutta kamalaa se on. Ja vinkkiä ap:lle: rattaiden jalkateline ehdottomasti ihan ala-asentoon, niin ei saa jaloilla ponkaistua itseään ylös.
Niin, ja tässä on siis kyseessä erittäin roteva ja jäntevä, ikäisekseen iso jässikkä. Pituutta jotain 102 cm, ja painoa 18 kg. Ja hän tosiaan menee todella tiukalle kaarelle kun ei halua rattaisiin. Lisäksi sätkii ja potkii niin ettei jalkoja meinaa saada millään niistä aukoista. Tai ehkä hänet siihen saa, mutta tosiaan väsytystaktiikalla, ja aikaa siinä menee se 10 min. ainakin.
Ja kyllä me siellä Korkeasaaressakin lopulta saimme hänet rattaisiin kuitenkin, eli niissä istui puolet siitä ajasta kuin siellä oltiin, ja loppuajasta jopa ihan sopuisasti.
Minusta tuntuu että mitä vaan täällä kirjoittaakin, monet takertuvat liiaksi joihinkin ykstyiskohtiin, ja kokonaisuus hämärtyy. Ei hän nyt siellä säntäillyt kuin ehkä pari kertaa, ennen kuin huomasimme ette häntä voi laskea maahan ollenkaan, koska hän ei osaa olla säntäilemättä eikä puhe auta. Ja varmaan tunnin verran meillä meni siellä leikkialueella oikein mukavasti. Se hiekkamonttu jossa oli kaivureita, oli pojan lempipaikka. Eläimet eivät häntä niinkään tuntuneet kiinnostavan.
Ja tosiaan lintsireissun päätimme jättää hamaan tulevaisuuteen.
Tarjoatte lapselle aivan liikaa vaihtoehtoja ja se hämmentää lasta. Kyläpaikassa ja tarhassa säännöt ovat selvät ja niistä pidetään kiinni.
3-vuotias alkaa hahmottamaan syytä ja seurausta. Tarhassa on selkeää; jos olet tuhma, et osallistu toimintaan.
Kotona teillä kuulostaa olevan vähän kaikki hukassa eli jos olet tuhma äiti juoksee perässä, lepretelee, hermostuu, pitää kädestä kiinni, nostaa rattaisiin jne jne.
3- vuotiaan rankaisu pitää olla selkeä ja yksiselitteinen, vaikka sillä ei heti tuntuisikaan olevan vaikutusta.
Esimerkiksi Korkeasaaressa ollessanne temppuilusta joutuu rattaisiin ja mikään muu ei ole vaihtoehto. Jos ei mene rattaisiin niin ei myös liikuta muualle eikä näe uusia eläimiä. Rattaissa myös pysytään sopivan pitkä aika että ehtii miettiä käytöstään, eikä niin että niistä pääsee pois kun ei kuitenkaan halua niissä olla.
Jos karkaa kaupassa niin johdonmukaisesti rangaistaan sitten esim. ei etsitä ja kun palaa luokse ilmoitetaan seuraavsta karkailusta jätetään herkut kauppaan.
Jos poika todelle kokeen niin suurta turvallisuutta että uskaltaa piiloutua kaupassa hyllyjen väliin vaikka että seuraa niin onnittelen hyvin perusturvallisesta lapsesta! Kuitenkin onkohan ollut niin että olette kuitenkin seurannut ja lapsi on koko ajan nähnyt teidät ja kyseessä onkin ollut hauska piiloleikki?
3-vuotiaalta ei koskaan pidä kysyä "mitä haluat tehdä?" vaan "teetkö asiaa a vai asiaab?" Näin lapsi ei oudu astuuseen omista päätöksistään, ei hämmenny, eikä koe aina voivansa tehdä mitä vaan. Aikuisen kontrolli ja lapsen turva säilyy, kun vaihtoehtoja on vain kohtuullisesti.
En usko että lapseenne päteen mikään kirjainyhdistelmä, vaikka vilkas onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkejä mulla ei oikein ole antaa, mutta haluan vaan sanoa, että jaan TÄYSIN sun tunteet ja olon! Itseasiassa sun kertomukset on ihan kun mun kirjottamia..
Meillä 3,5v poika on juurikin samanlainen. Käyttäytyy yhtä 'huonosti' ja uhmakkaasti, nukkuu vain 8h unia ja käy puheterapiassa puheen epäselvyyden/viivästymisen takia!
Päiväkodissa käyttäytyy upeasti, jopa vähän ujohko on siellä..
Vähän jännittää (mua), miten isompien ryhmään siirtyminen elokuussa sujuu..
Meillä myös esim. yövaippaa ei olla vielä(kään) onnistuttu jättämään pois. Aamuisin ihan täynnä pissaa.
Meillä myös 1,8v pikkuveli. Toistaiseksi vaikuttaa 'helpolta' tapaukselta, mutta kattoo nyt ;)
Ois kiva vaihtaa ihan privaviestejäkin, niin samalta kuulostaa (valitettavasti) teidän elämä!
Halaus ja voimia
jos lapsi rimpuilee, potkii ja menee kaarelle, lasta ei voi sulloa rattaisiin tai auton turvaistuimeen satuttamatta. Ei edes kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoatte lapselle aivan liikaa vaihtoehtoja ja se hämmentää lasta. Kyläpaikassa ja tarhassa säännöt ovat selvät ja niistä pidetään kiinni.
3-vuotias alkaa hahmottamaan syytä ja seurausta. Tarhassa on selkeää; jos olet tuhma, et osallistu toimintaan.
Kotona teillä kuulostaa olevan vähän kaikki hukassa eli jos olet tuhma äiti juoksee perässä, lepretelee, hermostuu, pitää kädestä kiinni, nostaa rattaisiin jne jne.
3- vuotiaan rankaisu pitää olla selkeä ja yksiselitteinen, vaikka sillä ei heti tuntuisikaan olevan vaikutusta.
Esimerkiksi Korkeasaaressa ollessanne temppuilusta joutuu rattaisiin ja mikään muu ei ole vaihtoehto. Jos ei mene rattaisiin niin ei myös liikuta muualle eikä näe uusia eläimiä. Rattaissa myös pysytään sopivan pitkä aika että ehtii miettiä käytöstään, eikä niin että niistä pääsee pois kun ei kuitenkaan halua niissä olla.
Jos karkaa kaupassa niin johdonmukaisesti rangaistaan sitten esim. ei etsitä ja kun palaa luokse ilmoitetaan seuraavsta karkailusta jätetään herkut kauppaan.
Jos poika todelle kokeen niin suurta turvallisuutta että uskaltaa piiloutua kaupassa hyllyjen väliin vaikka että seuraa niin onnittelen hyvin perusturvallisesta lapsesta! Kuitenkin onkohan ollut niin että olette kuitenkin seurannut ja lapsi on koko ajan nähnyt teidät ja kyseessä onkin ollut hauska piiloleikki?
3-vuotiaalta ei koskaan pidä kysyä "mitä haluat tehdä?" vaan "teetkö asiaa a vai asiaab?" Näin lapsi ei oudu astuuseen omista päätöksistään, ei hämmenny, eikä koe aina voivansa tehdä mitä vaan. Aikuisen kontrolli ja lapsen turva säilyy, kun vaihtoehtoja on vain kohtuullisesti.
En usko että lapseenne päteen mikään kirjainyhdistelmä, vaikka vilkas onkin.
Kiitos hyvistä neuvoista!! Johdonmukaisuutta koitamme siis lisätä lapsemme kasvatukseen!! Juuri kuvailemas kaltainen tyyli varmasti meidän lapseemme, ja hänen tapaisiinsa toimiikin parhaiten. Tuohon pitää pyrkiä, joskus vaan, no e onnistu. Mutta johdonmukaisuus olkoon avainsana.
Ja leikkinä lapsi sitä kauppajuttua luultavammin ehkä piti. Hän ei ole tosiaan juuri koskaan ilkeä, vaan enemmänkn sellainen iloinen vipeltäjä. Muttavoimakastahtoinen tosiaan.
Aiemmin krjoitin noista riemuvoitoista- lapsi ei enää nykyään kaupassa vaadi itselleen mitään tavaraa, siis ei saa raivokohtausta jos pyytää jotain, ja sanomme ettei hän sitä saa!! Hän vain vie esim. suklaapatukan takaisin hyllyyn nykyään, jos sanomme ettei tänään ole karkkipäivä. Vielä huhtikuussa sai tuosta valtaisat raivarit. Eli ainakin jotain olemme osanneet tehdä oikein.
Mieltä lämmittää sekin todella paljon, että päiväkodin vasu-keskustelussa lastentarhanopettaja sanoi poikamme olevan tasapainoinen lapsi, josta näkee että hän on saanut rakkautta.
Eli vaikka skarppaamista on, niin kaikessa emme ole epäonnistuneet. :-) Lähinnä nuo kaikkein haastavimmat tilanteet lapsen kanssa vaativat vielä harjoittelua ja meiltä vanhemmilta enemmän johdonmukaisuutta. Olemme joskus tavallaan vieläkin vähän arkoja ja meinaa mennä oikeasti sormi suuhun vaikeassa tilanteessa pojan kanssa, eikä silloin välttämättä ole aina osannut toimia juuri kuten pitäisi. Mutta se mitä emme halua tehdä, on lapselle huutaminen ja kiroilu, siis henkinen lyttääminen, emme ikinä. Tottakai tulee joskus ääntä korotettua ja sanottua napakasti, mutta tarkoitan tyyliä jota kuulee ihan valitettavan usein vanhemmilta- Nyt v*ttu lopetat, olet tyhmä ja inhottava kakara! (Olen kuullut noin sanottavan kaksivuotiaalle) :-(
jos lapsi rimpuilee, potkii ja menee kaarelle, lasta ei voi sulloa rattaisiin tai auton turvaistuimeen satuttamatta. Ei edes kahdestaan.
No sitähän minä olen tässä koko ajan koittanut sanoa ettei sitä voi tehdä, mutta kun täällä ei kukaan usko. :-O
Ja jos lapsi yritetään laittaa rattaisiin väkisin siksi että hän on karkaillut eikä ole uskonut puhetta, hän menee samantien ihan hysteeriseen tilaan. Ja osaa huutaa puoli tuntiakin selkä kaarella suoraa huutoa.
Sinä taidat tajuta sentään mistä kyse, ja ettei kyseessä ole lapsi joka vaan tuosta vaan laitetaan rattaisiin ja se onnistuu noin vaan. Uskon että ulkopuoliset puuttuisivat aika pian.
Ja minä en ainakaan häntä jaksa enää kainalossani kantaa kuin ihan korkeintaan sata metriä, varsinkaan jos hän pistää tosissaan hanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten kaikki julkiset hommat harkiten ja hyvästä kerrasta iso kiitos. Ei ihan mihin tahansa. Tokihan lapset rajoja kokeilee. Hyviä neuvoja on tullut, ihan voisit vaikka lähteä kaupasta ilman ostoksia ja sitten ihmettelette lapsen kanssa kotona, kuinka ei olekaan mitään kivaa syötävää, kun ne jäi kauppaan, kun hänen kanssaan ei ostoksia voinut hoitaa. Kokeilepa ja kerro kuinka käy
Vinkkejä mulla ei oikein ole antaa, mutta haluan vaan sanoa, että jaan TÄYSIN sun tunteet ja olon! Itseasiassa sun kertomukset on ihan kun mun kirjottamia..
Meillä 3,5v poika on juurikin samanlainen. Käyttäytyy yhtä 'huonosti' ja uhmakkaasti, nukkuu vain 8h unia ja käy puheterapiassa puheen epäselvyyden/viivästymisen takia!
Päiväkodissa käyttäytyy upeasti, jopa vähän ujohko on siellä..
Vähän jännittää (mua), miten isompien ryhmään siirtyminen elokuussa sujuu..
Meillä myös esim. yövaippaa ei olla vielä(kään) onnistuttu jättämään pois. Aamuisin ihan täynnä pissaa.Meillä myös 1,8v pikkuveli. Toistaiseksi vaikuttaa 'helpolta' tapaukselta, mutta kattoo nyt ;)
Ois kiva vaihtaa ihan privaviestejäkin, niin samalta kuulostaa (valitettavasti) teidän elämä!
Halaus ja voimia
No ihan kohtalotovereita olemme!! Meillä puheterapeutin kontrollit laitettiin juuri katkolle, koska puhe on edistynyt, mutta takaisin päästään koska vaan. Puhe on erittäin epäselvää, ja aika "alkeellista", eikä siitä vieraampi helposti saa selvää. Lisäksi sanavarasto on aika pieni, ja puhuu pääasiassa 2-4-sanan lauseita, ja aika yksinkertaisia. Mutta tosiaan 4v. neuvolassa katsotaan sitten seuraavaksi missä mennään.
Ja ihan kaikki muukin kertomasi "natsasi". :-) Olisipa tosiaan kiva kirjotella!! Mitenhän saisimme toisiimme yhteyden? Mulla olisi yksi "anonyymi" sähköpostiosoite, uskaltaisiko sellaisen tänne laittaa, jos miukunaukun tilalle laittaa (at) ? Vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten kaikki julkiset hommat harkiten ja hyvästä kerrasta iso kiitos. Ei ihan mihin tahansa. Tokihan lapset rajoja kokeilee. Hyviä neuvoja on tullut, ihan voisit vaikka lähteä kaupasta ilman ostoksia ja sitten ihmettelette lapsen kanssa kotona, kuinka ei olekaan mitään kivaa syötävää, kun ne jäi kauppaan, kun hänen kanssaan ei ostoksia voinut hoitaa. Kokeilepa ja kerro kuinka käy
Joo kokeilen tuota!!
Aiemmin tosiaan innoissaan keräili pyytämiäni tavaroita koriin/kärreihin, ja käveli kärrien vierellä, nyt vaan ampaisee heti ovelta jo hillittömään raviin. :-D
Olen nyt muutaman päivän kokeillut sitä, että kyselen muutaman kerran päivässä erilaisia kysymyksiä, tyyliin "saako kaupassa juosta?" "Pitääkö postissa seistä kiltisti äidin vierellä" jne. Ja yks postireissu menikin hienosti, ja palkkioksi sai paketin jonka haimme, eli puisen junaradan. :-) Jos ei olisi osannut käyttäytyä toivomallani tavalla, paketti olisi mennyt piiloon vähäksi aikaa.
Kirjastossa eilen ei sitten mennyt ihan yhtä hyvin- läht ovesta ulos jonkun ihmisen tullessa sisään, juuri kun olin lainaamassa kirjoja. Kirjat ja kortti piti jättää automaattiin ja hakea lapsi sisään, onneksi ei ollut jonoa.
Tuolloin onnistuin olemaan johdonmukainen tuolloin, eli kun olin sanonut että jos käyttäytyy hyvin, saa illalla katsoa lainaamamme lasten dvd:n. Ei saanut, ja selitin miksi.
Nuo jutut ei siis mene kerralla jakeluun pojalla, mutta uskon että kun vaan toistan ja toistan, lopulta menee. Sainhan noin vuodessa ne ns. karkkihyllykilaritkin loppumaan. :-D ;-D
Eli siis kärsivällisyyttä hänen kanssaan vaaditaan...:-D
Laita vaan se anonyymi s.posti osoite. Jos joku nyt haluaa alkaa meitä terrorisoimaan, niin sit keksitään muuta :)
Mä niiiiin tarttisin vertaistukea tässä asiassa! Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän mua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman, aivan mahdottoman 3,5-vuotiaan pojan kanssa. Hän on juuri samanlainen kuin sinun poikasi. Kiellot valuvat kuin vesi hanhen selästä, on turha kuvitella, että minkäänlainen, hätääntynytkään karjunta pysäyttäisi häntä. Olen kerran huutanut todella äärimmäisen hädissäni, kun poika oli pinkomassa auton alle, eikä huuto auttanut yhtään mitään. Sain hänet viime tingassa napattua takinkauluksesta kiinni. Tilannetta hankaloittaa vaunuissa oleva vauva, jonka takia reaktioaikani pojan perään lähdössä on huonompi, koska vaunuihin pitää ensin iskeä jarrut päälle, etteivät ne lähde valumaan. Vaunujen kanssa en pysty juoksemaan tarpeeksi nopeasti.
Saakohan tuon kokoiselle valjaita? Ostin kaupasta sellaiset, Emma-merkkiset muistaakseni, mutta eihän ne mene tuolle 104-senttiselle, 19-kiloiselle jässikälle edes rinnan päältä kiinni. En anna poikaa kenellekään vahdittavaksi, paitsi miehelleni tietysti, koska poikaa pitää vahtia niin tarkasti. Jos hänelle antaa parin sekunnin etumatkan, hän pinkoo niin lujaa, ettei enää joku vanhemmanpuoleinen anoppi saakaan häntä kiinni. Pojalle on sattunut sen verran paljon läheltä piti -tilanteita kun olen itse vahtinut häntä, etten uskalla antaa vastuuta muille. Välttelen liikkumista kaupoissa ja vilkasliikenteisillä alueilla yksinäni pojan ja vauvan kanssa.
Pojalla puhe sujuu kyllä oikeinkin hyvin, mutta tuo valikoivuus ruokien suhteen on meilläkin. Hedelmät ei mene ollenkaan muuta kuin mössönä ja ne mössötkin menee huonosti. Kovia ääniä pelkää tosi paljon. Ja ei ole nukkunut päiväunia 2v täytettyään, sitä ennenkin päiväunille saaminen kesti vähintään tunnin. Yöllä nukkuu 10 tuntia, mutta heräilee sen aikana useita kertoja ja saattaa valvoa pitkiäkin aikoja.
Laita vaan se anonyymi s.posti osoite. Jos joku nyt haluaa alkaa meitä terrorisoimaan, niin sit keksitään muuta :) Mä niiiiin tarttisin vertaistukea tässä asiassa! Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän mua..
Mäkin tarttisin vertaistukea!! Tosin minulla on 2 ystävälläni samanlaiset pojat, mutta kuitenkin. Ja minulta saat takuulla tukea ja ymmärrystä!
ananas001(at)suomi24.fi
niin kokeilkaa talutusreppua. Niitä saa esim. Prismasta.
Meillä on 8v kehitysvammainen poika joka on erittäin vikkelä jaloistaan. Ilman talutusreppua ei julkisilla paikoilla liikkumisesta tule yhtään mitään, kun ryntäilee koko ajan eikä anna pitää kädestä. Vaarantajua ei ole yhtään, ei voi antaa juosta karkuun.
Poika ei tykkää repusta, ja se vähän rauhoittaa häntä, mutta pakko reppua vaan on käyttää
oman, aivan mahdottoman 3,5-vuotiaan pojan kanssa. Hän on juuri samanlainen kuin sinun poikasi. Kiellot valuvat kuin vesi hanhen selästä, on turha kuvitella, että minkäänlainen, hätääntynytkään karjunta pysäyttäisi häntä. Olen kerran huutanut todella äärimmäisen hädissäni, kun poika oli pinkomassa auton alle, eikä huuto auttanut yhtään mitään. Sain hänet viime tingassa napattua takinkauluksesta kiinni. Tilannetta hankaloittaa vaunuissa oleva vauva, jonka takia reaktioaikani pojan perään lähdössä on huonompi, koska vaunuihin pitää ensin iskeä jarrut päälle, etteivät ne lähde valumaan. Vaunujen kanssa en pysty juoksemaan tarpeeksi nopeasti. Saakohan tuon kokoiselle valjaita? Ostin kaupasta sellaiset, Emma-merkkiset muistaakseni, mutta eihän ne mene tuolle 104-senttiselle, 19-kiloiselle jässikälle edes rinnan päältä kiinni. En anna poikaa kenellekään vahdittavaksi, paitsi miehelleni tietysti, koska poikaa pitää vahtia niin tarkasti. Jos hänelle antaa parin sekunnin etumatkan, hän pinkoo niin lujaa, ettei enää joku vanhemmanpuoleinen anoppi saakaan häntä kiinni. Pojalle on sattunut sen verran paljon läheltä piti -tilanteita kun olen itse vahtinut häntä, etten uskalla antaa vastuuta muille. Välttelen liikkumista kaupoissa ja vilkasliikenteisillä alueilla yksinäni pojan ja vauvan kanssa. Pojalla puhe sujuu kyllä oikeinkin hyvin, mutta tuo valikoivuus ruokien suhteen on meilläkin. Hedelmät ei mene ollenkaan muuta kuin mössönä ja ne mössötkin menee huonosti. Kovia ääniä pelkää tosi paljon. Ja ei ole nukkunut päiväunia 2v täytettyään, sitä ennenkin päiväunille saaminen kesti vähintään tunnin. Yöllä nukkuu 10 tuntia, mutta heräilee sen aikana useita kertoja ja saattaa valvoa pitkiäkin aikoja.
No ai hitsi sentään. Meillä on valjasreppu, tällainen mutta Dalmatialaiskoiran mallinen.
http://www.vihreasammakko.fi/lasten-buddy-valjasreppu-c-49.html
Kertaakaan ei ole käytetty un ei ole ollut tarvetta kuin nyt tosiaan vasta ihan hiljattain on tullut. Mutta enpä ole tullut ajatelleeksi, että saako tuolle melkein sinun lapsesi kanssa saman kokoiselle pojalle enää tota valjasreppua päällekään... täytyy kyllä huomenna edes kokeilla. Jos saa, ihmettelisin kyllä suuresti jos poika suostuisi kävelemään metriäkään noihin kytkettyinä.
kun kyselet saako kaupassa juosta jne. lapsi oppii tosi nopeasti, vanhempikin, antamaan sulle oikeat vastaukset - sen mitä haluat kuulla. Se ei todellakaan tarkoita, että ymmärtää asian. Asia pitää selittää paikan päällä, kun sitä tapahtuu - lapsi ottaa juoksuaskeleita: nyt sinä juokset. Tätä ei saa tehdä kaupassa jne. (karrikoitua, mutta ymmärrät pointin.) Tuollaisista etukäteiskeskusteluista ei aiheudu muuta kuin että sinä oletat, että lapsi tietää mitä voi tehdä ja mitä ei ja hermostut kun käyttäytyy toisin kuin haluat. Jos haluat valmentaa etukäteen, niin tee se kertomalla mitä tapahtuu. Menemme kauppaan, äiti pitää sinua kädestä koko ajan, koska viime kerralle juoksentelit, menemme ensin ottamaan vihanneksia, sitten jne...
Sanot, että juoksentelu on ihan uusi juttu ja yhdistät sen lapsen ominaisuuksiin tai uhmaan. Sanoisin, että näistä on tuskin kyse. Selvitä se todellinen syy miksi lapsi, joka ennen käyttäytyi kaupassa hyvin, on alkanut käyttäytyä tavalla, jota et toivo.
Jos "nyt nukkumaan, nyt syömään" jne kehoitukset saa aikaan raivareita (mikä on hyvin luonnollista, koska oma kiva homma keskeytyy), opettele antamaan ennakkovaroitus: kymmenen minuutin päästä lähdetään, syödään, kannattaa alkaa lopettelemaan leikkiä... Vielä viisi minuuttia aikaa leikkiä, voisi alkaa jo siivoilemaan tavaroita jne. Ja sitten se no niin, nyt on aika mennä - ja siitäkin voi sen minuutin joustaa, jos on ihan just tosi pahasti leikki kesken.
Alue: Aihe vapaa
Siis toki saamme nostettua hänet rattaisiin, mutta emme saa välttämättä häntä hysteerisessä tilassa niihin laitettua istuma-asentoon, tai kykettyä valjailla kiinni. Tuo nelivuotiaan kokoinen, roteva lapsi kun on päättänyt ettei mene rattaisiin, niin kyllä siinä pitäisi olla enemmän kuin kaksi ihmistä laittamassa häntä niihin vastoin hänen tahtoaan, eli sen jälkeen kun hän on karkaillut.
Ja ihan tosi juttu on että kerran päivystyksessä oikeasti mieslääkärin piti hälyttää mieshoitaja pitämään poikaa kiinni, että sai hänet tutkittua.
Uskokoon ken haluaa, mutta näin on.
Mies ehkä sais hänet jotenkuten väkisin rattaisiin, minä en koska olen melkoi hentoinen. Ei ole kiinni painosta, vaan siitä että hän osaa pistää hanttiin ihan tosissaan.