Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua vilkkaan ja omapäisen uhmaikäisen kasvatukseen
07.06.2012 |
Eli minulla on juuri 3 v. täyttänyt poika. Hän on erittäin vilkas, (en tiedä onko ylivilkas, ja missä se raja menee edes) voimakastahtoinen ja omapäinen. Kaikki asiat saa sanoa MONTA kertaa että menee jakeluun, jos menee sittenkään. Rajojaan kokeilee jatkuvasti.
Meillä miehen kanssa ei ole pahemmin aiempaa kokemusta lapsista, ja yritämme kasvattaa haastavaa lastamme parhaamme mukaan, vaikka joskus meinaakin mennä sormi suuhun.
Mutta nyt melko uusi ongelma on, että poika ei enää pysy aisoissa missään julkisilla paikoilla. Tämä juttu on tullut vasta pari viikkoa sitten. Kaikki sanovat ettei saisi välttää liikkumista julkisilla paikoilla lapsen kanssa, mutta pakko se on, ennen kuin lapsen saa tottelemaan.
Kun ihan joka päivä kumpikin käydään läpi sääntöjä miten käyttäydytään kaupassa, apteekissa, postissa yms. ja poika kuuntelee ja on ymmärtävinään. Ollaan yritetty jopa lahjontaa, tarroilla yms. mutta mikään ei tehoa, ei kerrassaan mikään, on kokeiltu hyvällä ja vähemmän hyvällä. Komentamisesta alkaa kiukutella ja uhmata, lahjonta ei onnistu, normaalia puhetta kuuntelee muttei tottele ollenkaan.
Eli poika siis säntäilee nykyään ympäriinsä kaupoissa yms. paikoissa. Isoihn kauppoihin ei voi hänen kanssaan mennä, koska lähtee heti juoksentelemaan, ja voi hävitä hetkessä esim. marketissa. Viime viikolla kun onneksi olimme kaupassa niin että mieskin oli mukana, kiepsahti kassalta ihan yllättäin takaisin kauppaan, ja sai niin pitkän etumatkan että sain juosta han tosissani että sain hänet kiinni, hän juoksi aina vaan toisen hyllyn taakse piiloon, nauraa käkättäen... missään ei siis pysy paikallaan.
Ostoskärryjen istuimessa on tullut painoraja jo vastaan, siinähän on 15 kg, ja lapsi on 18 kg, ja reilun metrin pitkä. Eikä hän suostuisi edes siihen enää istumaan, ollaan kyllä painorajankin uhalla yritetty, mutta vaikea isoa rimpuilevaa lasta on siihen laittaa vastoin tämän tahtoa...
Autokärreissä istuu ehkä 2 min.,kunnes haluaa pois. Ja jos ei pääse, alkaa kirkua ja pistää ranttaliksi. Se on ihan helvettiä.
Kertokaa, neuvokaa, opastakaa, olemme kipeästi neuvojen tarpeessa!! Miten saada tuo riiviö kuriin? Kuria kyllä yritämme pitää, mutta kun tuohon poikaan ei tunnu mikään tepsivän.
Ja onko jotain paikkaa josta voisi ihan kysellä apua haastavaluonteisen lapsen kasvatukseen, että osaisi tehdä kaiken oikein? Päiväkoti esim., kehtaisiko sieltä? Kun tuntuu että moni on heti sanomassa jos jotain tekee väärin, muttei kukaan. kerro miten pitäisi tehdä.Haluaisimme kasvattaa lapsemme oikein, ja saada tämän käyttäytymään hyvin julkisilla paikoilla,ihan oman ja muiden viihtyvyyden vuoksi.
Ja olen usein lukenut täältäkin, että joitain häiritsee kun jotkut "antavat" lapsensa juosta pitkin poikin. Jos vaihtoehtona ei ole, että lapsen kanssa ei mennä yhtään mihinkään, niin miten ihmeessä sen estäisi? Ainakin meillä tuo poika saa heti megaraivarit jos häntä yrittää pitää väkisin paikallaan. Ja kun hän saa raivarit, ne saattavat kestää puoli tuntia, niin ettei ostoksista ainakaan tule yhtään mitään.
Nyt mies on parin viikon työmtkalla, ja juuri mietin, miten ihmeessä uskaltaisin mennä pojan kanssa kauppaan, kun en vielä ole keksinyt konstia jolla saan hänet kävelemään kiltisti kaupassa, säntäilemättä ja karkailematta...
Ja arvostelijoille ja syyllistäjille, me yritämme ihan tosissamme kasvattaa poikaamme!! Luulenpa vaan että olemme saaneet keskivertoa haastavamman tapauksen...
Kommentit (101)
että ihan normaali poika teillä on, turha mennä piiloon diagnoosien taakse. Meillä on myös tuollainen 2,5 vuotias, mutta en koe sitä ongelmana. Ehkä pojalla saattaa olla tavallist ärhäkämpi temperamentti, mutta muutoin kyllä on varmasti ihan tavallinen uhmis. Teidän täytyy vain löytää ne oikeat konstit raivareiden hillitsemiseksi.
Voihan se näinkin olla että poika vaan on temperamentiltaan vilkas ja voimakastahtoinen, ilman mitään diagnooseja. Joskus vaan tulee mieleen tämäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot,mitä,pitää ostaa,joku 3-4 tavaraa... Maito,leipä,jauheliha,porkkanapussi. Lisäksi jos lapsi tottelee,saa valita yhden pienen jogurtin. Näin siis sen aikaa kun miehes on reissussa. Pyri,että meette pieneen kauppaan. Mä opettelin pahimpaan aikaan se,että höpötän koko ajan ihan kaikenlaista. Mitä tehdään,mikä auto näkyy,onkohan linnuilla poikasia. Kaupassa taas puhuttiin mistä makaronit tulee,mietittiin mitä kaikkea voi tehdä jauhelihasta jneä
Kauppareissut sujui hyvin kun lapsi tiesi sen,että on vain tietyt tavarat ja niihin raha. Sai valita leivän ja maitopurkin ja kantaa koppaa tai aibakin laittaa tavarat koppaan. On nyt neljä ja edelleen juoksee pihalla,eikä tottele.
Anna paljon huomioo lapselle. Esim. kun höpötin asioita,sanoin aina jotain hassua.ja esitin tyhmää. Kun lapsi korjasi,kehuin tietysti viisaaksi. Kyselin,mitäs nyt tehdään kun ollaan suojatien kohdalla ja pitäis päästä tien yli. Oppi samalla liikennesääntöjä.
Meillä on äärimmäisen voimakastahtoinen (molempien vanhempien geenit syypäinä), luonnostaan utelias ja varsin vilkas alle 2-vuotias vesseli. Vielä emme ole ihan samanlaisessa tilanteessa, mutta osaan vain kuvitella, että tuollainen ympäriinsä holtittomasti säntäilevä kiukkupussi saattaisi olla kehittymässä. Nähtäväksi jää, vielä ainakin suurimman osan ajasta puhe menee perille ja kiukkutilanteet tulevat oikeastaan lähinnä väsyneinä tai nälkäisinä, lisäksi sitä miesylivoimaa on vielä sen verran, että pahinkaan rimpuilu ei ole este esimerkiksi vaunuihin istuttamiselle. Ehkä mekin ostamme valjaat kaappiin odottamaan!
Tulipa kuitenkin mieleeni, että turvallisesti kiintynyt lapsi uskaltaa pistää juuri tuolla tavalla (tietenkin tempperamenttinsa mukaisesti) ranttaliksi nimen omaa vanhempiensa kanssa ollessaan, koska kokee tilanteen (yllätys yllätys) turvalliseksi. Päiväkodissa ja mummolassa käytöstavat kyllä muistetaan, kun kerran vanhemmat ovat sellaiset saaneet opetettua, mutta auta armias, kun päästään kotiin... Ei normaalilla lapsella ole tarvetta kokeilla niiden rajojen pitävyyttä jonkun kivan kummitädin seurassa, sitä varten on -ikävä kyllä- vanhemmat. En tietenkään tunne kaikkia tapauksia, mutta jos kyseessä olisi ns. "erityislapsi", niin ongelmia ilmenisi todennäköisesti myös muuallakin, kuin omien ihanien vanhempien seurassa.
Summa summarum: en osaa vielä mitään hyviä vinkkejä antaa, halusin vain todeta sen, että kasvatusmetodeissanne tuskin on mitään ainakaan perustavanlaatuisesti pielessä... Itsekin olin kuulemma lapsena varsinainen tinttara, ja ihan yhteiskuntakelpoinen ihminen ja äiti minusta silti kasvoi!
Varaappa keskusteluaika päiväkotiin jotta saatte ihan rauhassa siellä miettiä opejen kanssa näitä asioita. Heilläkin voi olla hyviäkin vinkkejä ja ehkä antavat tarkempaa kuvausta lapsesi päivästä kuin sen minkä ehtii hakiessa jakaa. Onhan niitä päiväkotekja missä on asiansa osaavaa henkilökuntaa ja voi olla jopa henkilö jolla erityistuntemusta erityislapsista jne.
Paras alkaa toimia nyt heti. Ja soita sinne ADHD-centeriin. Voitte asiantuntijan kanssa käydä ongelmianne läpi. Siitä ei missään nimessä ole ainakaan haittaa.
Noin pieniä lapsia ei taideta vielä edes tutkiakkaan eikä se ole tarpeenkaan. Mutta siellä eskari-iässä sitten ennen koulun alkua on hyvä kartoittaa tilanne tarkasti jos sama meno jatkuu.
Tärkein Neuvoni on, että muista ettei lapsesi tee noita asioita ilkeilläkseen tai ollakseen paha. Se voi olla neurologista ja hän ei voi sille mitään. Kun tällälailla asennoituu ei mene hermot niin nopeasti ja ymmärtää lapsen toimintaa.
Lapsella vaihtuu elokuun alussa ryhmä, kun menee yli 3-vuotiaitten ryhmään. (täytti 4 vkoa sitten 3) Voi olla että uudessa ryhmässä puhun asiasta. Tosin en tiedä auttaako se mitään, koska pk:ssa käyttäytyy ihan eri tavalla kuin vanhempiensa kanssa. On meillä tuonkin ryhmän lastentarhanopettajan kanssa jotain juttua ollut, kerroin kerran vähän millainen Vili joskus on, ja oli aika ihmeissään...
Lapsia ei kannata kieltää tai käskeä montaa kertaa. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta toi kosketusjuttu on samaa ajatusta. Ohjeen, kiellon tai komennuksen jälkeen on tapahduttava se asia, siis yleensä väkisin ja vanhemman auttamana.
Tuossa korkeasaariepisodissa on juuri lepsuilua. Lapsi oppii että karata saa joka kerta kun hänet laitettiin maahan. Laoselle se oli leikki. Tuossa olisi vaihtoehtoja olleet ne rattaat, valjaat, kantaminen tai poislähtö. Näillä keinoilla karkaaminen olisi estetty. Vähitellen lapsi oppii, että aikuisen tottelematta jättämisestä on seuraus.
Jos kieltää 27 kertaa, niin lapsi oppii, että hän saa tehdä niin monta kertaa ennen kuin on pakko lopettaa.
Päiväkodissa tää on itsestään selvää. Jos lapsi ei halua tulla ulkoa sisään, hänet kannetaan. Jos lapsi ei pese käsiään itse, ohjaaja vie kädestä pitäen pesemään jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot,mitä,pitää ostaa,joku 3-4 tavaraa... Maito,leipä,jauheliha,porkkanapussi. Lisäksi jos lapsi tottelee,saa valita yhden pienen jogurtin. Näin siis sen aikaa kun miehes on reissussa. Pyri,että meette pieneen kauppaan. Mä opettelin pahimpaan aikaan se,että höpötän koko ajan ihan kaikenlaista. Mitä tehdään,mikä auto näkyy,onkohan linnuilla poikasia. Kaupassa taas puhuttiin mistä makaronit tulee,mietittiin mitä kaikkea voi tehdä jauhelihasta jneä
Kauppareissut sujui hyvin kun lapsi tiesi sen,että on vain tietyt tavarat ja niihin raha. Sai valita leivän ja maitopurkin ja kantaa koppaa tai aibakin laittaa tavarat koppaan. On nyt neljä ja edelleen juoksee pihalla,eikä tottele.
Anna paljon huomioo lapselle. Esim. kun höpötin asioita,sanoin aina jotain hassua.ja esitin tyhmää. Kun lapsi korjasi,kehuin tietysti viisaaksi. Kyselin,mitäs nyt tehdään kun ollaan suojatien kohdalla ja pitäis päästä tien yli. Oppi samalla liikennesääntöjä.
Joo juurikin tällaiset suunnitelman minulla on seuraavalle kauppareissulle, eli pienin mahdollinen kauppa, ja koitan etsiä ostettavat tuotteet yhdessä pojan kanssa. Muutama tosi onnistunut kauppareissu on onneksi ollut, ja juurikin tuossa pikkiriikkisessä lähi-Siwassa...:-)
Minä sain kerran yhden vinkin, joka auttoi minua kaikista nopeiten: eräs vanha mummo sanoi, että toiset lapset eivät "ymmärrä" puhuttua kieltoa, vaan he ymmärtävät kosketusta paremmin.
Eli älä kiellä. Vaan ota kiinni ja ohjaa. Älä edes oleta, että lapsi totelee puhuttua kieltoa. Mene ja kosketa.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? Esim. rattaisiin laittaminen saa tosiaan aikaan ihan megalomaanisen raivarin. (tai edes yritys...)
Mitä väliä sillä on, että poika saa raivarit. Ota omat rattaat mukaan kauppaan ja kerää tavarat sinne. Poika pysyy rattaissa valjaissa, vaikka huudon kanssa.
Sanot monta kertaa, että teillä on rajat, mutta ei siltä kuulosta. Jos haluat neuvoja tilanteeseen, niin joudut ottamaan myös kritiikkiä vastaan kasvattajana. Toivottavasti myös mietit, onko omassa käyttäytymisessä mitään parannettavaa, vai oletteko todella niin johdonmukaisia, että lapsi ymmärtää, että vanhempi todella määrää.
Ja jotenkin särähti korvaan, kun sanoit, että ihmettelet, jos lapsellasi ei ole ADHD tai vastaava. Mitä se diagnoosi todella hyödyttäisi? Se seuraisi lasta vain lopun elämää.
Itse olen sitä mieltä, että yksinkertaisesti pidät lapsen niissä rattaissa, jos juokseminen on ongelma, vaikka huutaisi kurkku suorana. Loppujen lopuksi huomaa, ettei huuto auta mitään.
Meillä on monet kerrat jätetty saman ikäinen poika huutamaan keskelle kaupan käytävää tai vihannesosastoa. Itse olen kävellyt toiseen hyllyväliin tyynen rauhallisesti odottamaan, että poika huutaa: "äitii!!!" En jaksa välittää, mitä ihmiset ovat siitä mieltä. Pääasia, että lapsi tajuaa, että täällä tehdään nyt ostokset, vaikka tilanne olisi mikä. Ja erittäin hyvänä keinona meillä on ollut se (minkä joku jo sanoi), että lapsi saa osallistua ostosten tekoon. Esimerkiksi saa itse kantaa kärryyn tavaroita tai painaa vihannesvaa'an nappia ja laittaa tarran valittuun tuotteeseen.
Eräs asia, mikä vielä ihmetyttää on se, ettei teillä ole yhteisiä pelisääntöjä. Mies tekee asiat omalla tavallaan ja sinä omalla tavallasi. Säännöt tulisi olla samat, vaikka lapsi olisi kumman tahansa seurassa. Lapsi voi olla hämillään siitä, että joskus saa tehdä näin, mutta miksei toisella kertaa. Te kasvatatte lasta kuitenkin yhdessä.
Ja tarkoitukseni ei ole loukata, mutta olen lukenut koko ketjun lävitse ja tällaisia tuli mieleen. Tsemppiä pojan kanssa! Jos ei muu auta, niin aika auttaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kannata kieltää tai käskeä montaa kertaa. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta toi kosketusjuttu on samaa ajatusta. Ohjeen, kiellon tai komennuksen jälkeen on tapahduttava se asia, siis yleensä väkisin ja vanhemman auttamana.
Tuossa korkeasaariepisodissa on juuri lepsuilua. Lapsi oppii että karata saa joka kerta kun hänet laitettiin maahan. Laoselle se oli leikki. Tuossa olisi vaihtoehtoja olleet ne rattaat, valjaat, kantaminen tai poislähtö. Näillä keinoilla karkaaminen olisi estetty. Vähitellen lapsi oppii, että aikuisen tottelematta jättämisestä on seuraus.
Jos kieltää 27 kertaa, niin lapsi oppii, että hän saa tehdä niin monta kertaa ennen kuin on pakko lopettaa.
Päiväkodissa tää on itsestään selvää. Jos lapsi ei halua tulla ulkoa sisään, hänet kannetaan. Jos lapsi ei pese käsiään itse, ohjaaja vie kädestä pitäen pesemään jne
Ok, myönnän että saatoimme korkeasaaressa toimia väärin. Tässä vasta opetellaan, ja kun ei ole tosiaan kummallakaan pahemminkaan aiempaa kokemusta lapsista, niin muutamia virhearviointeja aina välillä tulee, ennen kuin opimme toimimaan juuri oikealla tavalla. Ja tämä säntäilyjuttu on tosiaan aika uusi juttu, vasta tässä ihan loppukeväästä tullut. Vielä lopputalvesta lapsi käveli ihan kiltisti rinnallamme kaupassakin, ja enimmäkseen tykkäsi situa ostoskärreissä. Ja viime kesänä korkeasaaressa käveli kädestäni kiinni pitäen, ja välillä istui rattaissa. Eli pitää tuon säntäilyn suhteen tosiaan koittaa olla ehdottomampi, ainakin jos jostain kumman syystä saamme päähämme käydä tänä kesänä vaikka Linnanmäellä... :-D
Kerron vielä tässä, että itse otan vanhemmuuteni todella vakavasti ja kunnianhimoisesti, ehkä jopa liikaakin välillä. Olen lukenut kasvatusohjeita ja nettiä, kasvatus on ISO vastuu ja haluan kasvattaa lapsestani kunnon kansalaisen. En haluaisi olla liian tiukka enkä liian lepsu, ja rakkautta ja rentouttakin pitäisi olla... lapsen suht haastava luonne ei vaan tee asioita aina helpoksi. Hyviäkin hetkiä on toki paljon.
Tiedän mistä kunnianhimoni vanhemmuuden suhteen johtuu- piiiiiitkästä lapsettomuudestani. (16 vuotta) Saimme siis kuin ihmeen kaupalla lapsen "vanhoilla päivillämme".
Rentoutta yritän opetella. Täytyy vaan koittaa olla armollinen, sekä itselle että myös lapselle.
Minä sain kerran yhden vinkin, joka auttoi minua kaikista nopeiten: eräs vanha mummo sanoi, että toiset lapset eivät "ymmärrä" puhuttua kieltoa, vaan he ymmärtävät kosketusta paremmin.
Eli älä kiellä. Vaan ota kiinni ja ohjaa. Älä edes oleta, että lapsi totelee puhuttua kieltoa. Mene ja kosketa.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? Esim. rattaisiin laittaminen saa tosiaan aikaan ihan megalomaanisen raivarin. (tai edes yritys...)Mitä väliä sillä on, että poika saa raivarit. Ota omat rattaat mukaan kauppaan ja kerää tavarat sinne. Poika pysyy rattaissa valjaissa, vaikka huudon kanssa.
Sanot monta kertaa, että teillä on rajat, mutta ei siltä kuulosta. Jos haluat neuvoja tilanteeseen, niin joudut ottamaan myös kritiikkiä vastaan kasvattajana. Toivottavasti myös mietit, onko omassa käyttäytymisessä mitään parannettavaa, vai oletteko todella niin johdonmukaisia, että lapsi ymmärtää, että vanhempi todella määrää.
Ja jotenkin särähti korvaan, kun sanoit, että ihmettelet, jos lapsellasi ei ole ADHD tai vastaava. Mitä se diagnoosi todella hyödyttäisi? Se seuraisi lasta vain lopun elämää.
Itse olen sitä mieltä, että yksinkertaisesti pidät lapsen niissä rattaissa, jos juokseminen on ongelma, vaikka huutaisi kurkku suorana. Loppujen lopuksi huomaa, ettei huuto auta mitään.
Meillä on monet kerrat jätetty saman ikäinen poika huutamaan keskelle kaupan käytävää tai vihannesosastoa. Itse olen kävellyt toiseen hyllyväliin tyynen rauhallisesti odottamaan, että poika huutaa: "äitii!!!" En jaksa välittää, mitä ihmiset ovat siitä mieltä. Pääasia, että lapsi tajuaa, että täällä tehdään nyt ostokset, vaikka tilanne olisi mikä. Ja erittäin hyvänä keinona meillä on ollut se (minkä joku jo sanoi), että lapsi saa osallistua ostosten tekoon. Esimerkiksi saa itse kantaa kärryyn tavaroita tai painaa vihannesvaa'an nappia ja laittaa tarran valittuun tuotteeseen.
Eräs asia, mikä vielä ihmetyttää on se, ettei teillä ole yhteisiä pelisääntöjä. Mies tekee asiat omalla tavallaan ja sinä omalla tavallasi. Säännöt tulisi olla samat, vaikka lapsi olisi kumman tahansa seurassa. Lapsi voi olla hämillään siitä, että joskus saa tehdä näin, mutta miksei toisella kertaa. Te kasvatatte lasta kuitenkin yhdessä.
Ja tarkoitukseni ei ole loukata, mutta olen lukenut koko ketjun lävitse ja tällaisia tuli mieleen. Tsemppiä pojan kanssa! Jos ei muu auta, niin aika auttaa..
Tosiaan, yhteiset pelisäännöt pitäisi olla, siitä olen ihan samaa mieltä. Voisitko kertoa sen miehelleni? Arvaa olemmeko vääntäneet kättä ko.jutusta. Mies on meillä aika pitkälti se lepsuilija. Miten ne yhteiset pelisäännöt luodaan, jos kumpikin on ihan eri linjoilla? Kuka sen päättää kumpi on oikeassa? Kun kummankin mielestä itse on oikeassa. :-D Minusta lapsella pitää olla rajat ja rutiinit, mies ei taas usko niihin, vaan on vapaamman ja "rennomman " kasvatuksen kannalla. Lapsi ei siis miehen kanssa kahdestaan ollessaan juurikaan kiukuttele tai uhmaa, koska mies myöntyy aika pitkälti lapsen tahtoon. Minä kuitenkaan en, vaan MINÄ päätän lapsen kanssa ollessani mitä tehdään ja milloin, annan vain lapsen valita vaihtoehdoista. Esim. lapsi ei saa päättää mennäänkö nukkumaan, ainoastaan sen että laittaako sinisen vai punaisen pyjaman. Eikä saa päättää tuleeko aamupalalle, ainoastaan sen syökö puuroa vai leipää, vai kenties molempia. :-)
Ja ei se dignoosi mitään ratkaisisi tietenkään. Ainoastaan helpottaisi sen suhteen että tietäisi että lapsi todellakin on tavallista haastavampi kasvatettava, ja osaisi ehkä suhtautuakin eri tavalla.
Ja noita säntäilyreissuja meillä on takana tosiaan vasta siis ihan muutamia, koska tuo on vastikää alkanut tuo juttu. Uskon että jatkossa tajuan olla säntäilemättä hänen perässään, ja laittaa hänet rattaisiin tai kärryihin kiljumaan, ta sitten viedä autoon. Tai käydä yksin kaupassa, tai sitten pojan kanssa mahd.pienessä kaupassa, ja yrittää saada hänet mukaan osallistumaan ostosten tekoon. Usein hän ei vaan kuuntele edes, että voisi pyytää auttamaan, siinä vaiheessa kun jo niskavillat vilahtavat...:-D
Ja siis minäkään en ole mikään tiukkapipo joka kasvattaa lasta veren maku suussa, en todellakaan. Osaan minäkin rento olla, ja pääsääntöisesti olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla kun menette kauppaan, anna lapselle tehtävä: hänen tulee hakea vaikka perunapussi, maitotölkki, porkkana ja banaani. Voit vaikka askarrella eri elintarvikkeista kuvia/pahviläpysköjä, joista aina ne otetaan kauppaan mukaan mitkä ovat pojan vastuualueella. Käytte läpi jo ennelta pojan kanssa mitkä tuotteet hänen on paikallistettava ja otatte ne kuvat mukaan. Kuvien avulla etsitte sitten ne oikeat tuotteet.
Moni täällä ehdotti ettei lasta vietäisi kauppaan lainkaan... itse yrittäisin toista tapaa. Kävisin kaupassa vaikka joka päivä nyt alkuun - mahdollisimman pieni kauppa ja mahdollisimman vähän ostettavaa kerralla. Ja pojalle vastuuta, kuvat mukaan. Annat vaikka maksaakin (nostakaa käteistä!). Eli osallistuta poika siihen kaupassakäyntiin, kerro miten siellä toimitaan ja missä järjestyksessä.
Ja mielellään kaupaan sellaiseen aikaan, kun ei ole väsynyt!!! Eli EI päiväkotipäivän jälkeen (harjoitelkaa kaupassakäyntiä vaikka nyt lomalla, onneksi kesä tulossa.
(((Ja tästä varmaan minut kivitetään, MUTTA itse olen sitä mieltä vahvasti, että tällaisessa tilanteessa kävisin siellä kaupassa itse ennen kuin hakisin pojan päiväkodista. Se väsyneen ja näläisen lapsen vieminen kauppaan päiväkotipäivän jälkeen ei palvele ketään, ei lasta eikä sinua. Käytte lapsen kanssa kaupassa sitten viikonloppuna tai kesäloman aikana vaikka joka päivä, ns. harjoittelujaksona. Jos joskus on pakko mennä arjen keskellä kauppaan, mene sinne hyvällä omatunnolla yksin.)))
Tsemppiä!
Seuraavalla kerralla kun menette kauppaan, anna lapselle tehtävä: hänen tulee hakea vaikka perunapussi, maitotölkki, porkkana ja banaani. Voit vaikka askarrella eri elintarvikkeista kuvia/pahviläpysköjä, joista aina ne otetaan kauppaan mukaan mitkä ovat pojan vastuualueella. Käytte läpi jo ennelta pojan kanssa mitkä tuotteet hänen on paikallistettava ja otatte ne kuvat mukaan. Kuvien avulla etsitte sitten ne oikeat tuotteet.
Moni täällä ehdotti ettei lasta vietäisi kauppaan lainkaan... itse yrittäisin toista tapaa. Kävisin kaupassa vaikka joka päivä nyt alkuun - mahdollisimman pieni kauppa ja mahdollisimman vähän ostettavaa kerralla. Ja pojalle vastuuta, kuvat mukaan. Annat vaikka maksaakin (nostakaa käteistä!). Eli osallistuta poika siihen kaupassakäyntiin, kerro miten siellä toimitaan ja missä järjestyksessä.
Ja mielellään kaupaan sellaiseen aikaan, kun ei ole väsynyt!!! Eli EI päiväkotipäivän jälkeen (harjoitelkaa kaupassakäyntiä vaikka nyt lomalla, onneksi kesä tulossa.
(((Ja tästä varmaan minut kivitetään, MUTTA itse olen sitä mieltä vahvasti, että tällaisessa tilanteessa kävisin siellä kaupassa itse ennen kuin hakisin pojan päiväkodista. Se väsyneen ja näläisen lapsen vieminen kauppaan päiväkotipäivän jälkeen ei palvele ketään, ei lasta eikä sinua. Käytte lapsen kanssa kaupassa sitten viikonloppuna tai kesäloman aikana vaikka joka päivä, ns. harjoittelujaksona. Jos joskus on pakko mennä arjen keskellä kauppaan, mene sinne hyvällä omatunnolla yksin.)))
Tsemppiä!
No nyt kun mies on reissussa, itse asiassa on käynyt mielessä tämä, että jos kävisinkin kaupassa ennen lapsen hakua päiväkodista.:-) Ei siihen menisi kuin vartti, ja minulla on kaksi kertaa viikossa työajanlyhennys, eli haen lapsen tällöin 45 min-1 h normaalia hakuaikaa aikaisemmin päiväkodista. En usko että ihan kamala moka olisi käydä siellä ennen pojan hakua...vaikka tosiaan palsta voi tästä olla vähän eri mieltä, mitä olen lukenut. :-D
Tänään olisi ollut hoitopäivä, mutta olen pari pv sairaslomalla erään vaivan takia. Pidän pojan kotona, ja molempina päivinä saan onneksi hoitoapua muutamia tunteja, että saan itse levätä. Tottakai pitää sairastua heti kun mies on muualla...onneksi kohta alkaa loma, ja pääsemme maalle rentoutumaan täältä hektisestä kaupungin menosta. Ja lapsi pääsee uimaan sekä leikkimään pihaleikkejä. Ehkei sitten kellään enää ole pinna niin tiukalla. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla kun menette kauppaan, anna lapselle tehtävä: hänen tulee hakea vaikka perunapussi, maitotölkki, porkkana ja banaani. Voit vaikka askarrella eri elintarvikkeista kuvia/pahviläpysköjä, joista aina ne otetaan kauppaan mukaan mitkä ovat pojan vastuualueella. Käytte läpi jo ennelta pojan kanssa mitkä tuotteet hänen on paikallistettava ja otatte ne kuvat mukaan. Kuvien avulla etsitte sitten ne oikeat tuotteet. Moni täällä ehdotti ettei lasta vietäisi kauppaan lainkaan... itse yrittäisin toista tapaa. Kävisin kaupassa vaikka joka päivä nyt alkuun - mahdollisimman pieni kauppa ja mahdollisimman vähän ostettavaa kerralla. Ja pojalle vastuuta, kuvat mukaan. Annat vaikka maksaakin (nostakaa käteistä!). Eli osallistuta poika siihen kaupassakäyntiin, kerro miten siellä toimitaan ja missä järjestyksessä. Ja mielellään kaupaan sellaiseen aikaan, kun ei ole väsynyt!!! Eli EI päiväkotipäivän jälkeen (harjoitelkaa kaupassakäyntiä vaikka nyt lomalla, onneksi kesä tulossa. (((Ja tästä varmaan minut kivitetään, MUTTA itse olen sitä mieltä vahvasti, että tällaisessa tilanteessa kävisin siellä kaupassa itse ennen kuin hakisin pojan päiväkodista. Se väsyneen ja näläisen lapsen vieminen kauppaan päiväkotipäivän jälkeen ei palvele ketään, ei lasta eikä sinua. Käytte lapsen kanssa kaupassa sitten viikonloppuna tai kesäloman aikana vaikka joka päivä, ns. harjoittelujaksona. Jos joskus on pakko mennä arjen keskellä kauppaan, mene sinne hyvällä omatunnolla yksin.))) Tsemppiä!
No nyt kun mies on reissussa, itse asiassa on käynyt mielessä tämä, että jos kävisinkin kaupassa ennen lapsen hakua päiväkodista.:-) Ei siihen menisi kuin vartti, ja minulla on kaksi kertaa viikossa työajanlyhennys, eli haen lapsen tällöin 45 min-1 h normaalia hakuaikaa aikaisemmin päiväkodista. En usko että ihan kamala moka olisi käydä siellä ennen pojan hakua...vaikka tosiaan palsta voi tästä olla vähän eri mieltä, mitä olen lukenut. :-D Tänään olisi ollut hoitopäivä, mutta olen pari pv sairaslomalla erään vaivan takia. Pidän pojan kotona, ja molempina päivinä saan onneksi hoitoapua muutamia tunteja, että saan itse levätä. Tottakai pitää sairastua heti kun mies on muualla...onneksi kohta alkaa loma, ja pääsemme maalle rentoutumaan täältä hektisestä kaupungin menosta. Ja lapsi pääsee uimaan sekä leikkimään pihaleikkejä. Ehkei sitten kellään enää ole pinna niin tiukalla. :-)
Niin. Toki onhan tämä sellainen asia, joka jakaa mielipiteitä. Mutta sinä tunnet lapsesi ja mikä hänelle on parasta. Omasta mielestäni on vaan paljon enemmän lapsen edunmukaista olla siellä päiväkodissa joskus 15-20 minuuttia kauemmin (yleensähän he leikkivät siinä vaiheessa ulkona raittiissa ulkoilmassa) ja päästä äidin kanssa suoraan kotiin laittamaan ruokaa, kuin että tämän luonteinen lapsi haetaan päiväkodista hirveällä kiireellä ja viedään sinne kauppaan hirveällä kiireellä - stressaantunut äiti ja väsynyt uhmakas lapsi - eihän siitä mitään muuta tule kuin aloitusviestissäsi kuvailemasi tilanne. Pääsette kotiin paljon myöhemmin ja tilanne eskaloituu vain entisestään.
Joihinkin lapsiin toi väsymys vaikuttaa vaan niin paljon enemmän kuin toisiin. Ja ne kaupan ärsykkeet.
Ette kaksistaan saa nostettua 3-vuotiasta rattaisiin?! Itse pystyn kantamaan 9-vuotiaani pois, jos kilahtaa. Muuten tsemppiä teille, ei millään pahalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette kaksistaan saa nostettua 3-vuotiasta rattaisiin?! Itse pystyn kantamaan 9-vuotiaani pois, jos kilahtaa. Muuten tsemppiä teille, ei millään pahalla!
saa nostettua!!! En millään pahalla minäkään, mutta kyllä ihmetyttää.
Minä teen niin, vaikka minulla on helppo 3-vuotias. Ihan turha raahata lasta kauppaan, kun voi leikkiä päiväkodin pihalla sen aikaa. Aikaa menee noin vartti.
Ette kaksistaan saa nostettua 3-vuotiasta rattaisiin?! Itse pystyn kantamaan 9-vuotiaani pois, jos kilahtaa. Muuten tsemppiä teille, ei millään pahalla!
saa nostettua!!! En millään pahalla minäkään, mutta kyllä ihmetyttää.
En ole ap, mutta pakko todeta että ei ole niin yksinkertaista. Kun meidän kaksivee pistää parastaan, niin yksin sitä on mahdoton saada vaikkapa autonistuimeen tai rattaisiin istutettua - paitsi tietenkin väsytystekniikalla, mutta siinä saattaa mennä kymmenenkin minuuttia. Onneksi nämä kohtaukset on todella harvinaisia, mutta ihan mahdollista tuo on. Meillä pitkä ja jäntevä poika, erittäin voimakas jos vetää itsensä refluksilasten tapaa kaarelle. Toki se lopulta onnistuu, mutta kamalaa se on. Ja vinkkiä ap:lle: rattaiden jalkateline ehdottomasti ihan ala-asentoon, niin ei saa jaloilla ponkaistua itseään ylös.
Kirjoitinkin jo jollain numerolla mm. siitä kuinka kaverini karkaileva lapsi sai kaupassa karata ja hätääntyä kaverini seuratessa salaa, ja siihen loppui karkailu.
Jotkut tosiaan kirjoittavat, että olette liian ankaria, mutta ehkä sellainen viesti vain korostuu tästä aiheesta kirjoittaessa eli todellisuudessa teillä varmaan on paljon leppoisiakin hetkiä. Jotkut taas kirjoittavat, ettei rajoja ole, ja ehkä itse kallistuisin sille kannalle. Tai rajojahan on - jos lapsi niihin suostuu, eli oikeastaan ne eivät ole rajoja. Ihan todella ihmettelen, ettette saa tuon ikäistä rattaisiin vöihin kiinni, jos niin päätätte. Moni joutuu aika ajoin pitelemään kouluikäistäkin, eli voimaa saa kehittää. Toisaalta jossain mainitsit, että jos tulisi mustelma, niin sehän olisi väkivaltaa. Käsittääkseni lapsi nostetaan rattaisiin, pidetään kädessä kiinni tai mitä milloinkin sillä määrällä voimaa, mitä silloin vaaditaan - ei enempää eikä vähempää. Kyllä ainakin minun lapseni osaavat pistää välillä hanttiin niin, että saan pitää tiukasti kiinni, mutta yhtään välttämätöntä enempää ei saa puristaa. Jos lapsi oikein reuhtoo, ehkä voikin tulla mustelma, mutta ei se maailmaa kaada. Selität lapselle (vielä myöhemminkin lapsen rauhoituttua) että oli pakko pitää lujasti kiinni, muuten olisit voinut juosta auton alle, olisit heittänyt lisää hiekkaa Maijan päälle tms. Oikeasti 3-vuotiasta täytyy voida pitää fyysisesti aisoissa silloin, kun puhe ei alkuunkaan auta. Korostan vielä, että lasta ei tietenkään mätkitä, puristeta tarpeettoman lujaa tms. vaan juuri ja juuri riittävästi käytetään voimaa. Lapselle voi sanoakin, että älä reuhdo niin kamalasti, ettei satu, ja kun lapsi rauhoittuu, otetta lievennetään tietysti heti. Samalla tavalla lapsi laitetaan rattaisiin vöihin ja myöhemmin kokeillaan taas, onnistuuko kulkeminen kävellenkin. Uskon, että lapsella on oikeasti turvaton olo, jos vanhempi ei saa tätä edes rattaisiin! Eiväthän ne itkupotkuraivarit mukavia ole, mutta kyllä mielestäni maailmaan ääntä mahtuu.
Kaupassa käymisessä suosittelen edes kokeilemaan sitä anna karata -keinoa. Kauppaan mennään ostamaan tavaroita eikä leikkimään hippaa. Sanot lapselle että ostetaan kolme maitoa, kysyt tietääkö hän missä maitohylly on, pyydät auttamaan, laskette maitopurkit ja kaikin tavoin otat lapsen tärkeäksi apulaiseksi. Jos lapsi pomppii omiaan, sanot vain lunkisti, että nyt minun täytyykin etsiä maidot sitten yksin, jos et auta ja käännät selkäsi. Maitojen ostaminen on sen hetken Tärkeä Asia, johon lapsi osallistuu tai sitten ei. (Yleensä lapset haluavat osallistua.) Vastaavasti kun luette, pelaatte tai muuta, se tekeminen on sen hetken Tärkeä Asia eli ei lapsen tarvitse joutua paitsioon, mutta joka hetki ei ole lapsen showta varten. Siihen varmaan perustuu yleensä hyvä käytös päiväkodissa: metsäretkeä ei peruta, jos yksi lapsi heittää äksät lattialle.
On hienoa, että jaksat panostaa lapseen ja varmasti tulevaisuudelle olisi paljon suurempi uhka jos laiminlöisitte lasta, mutta luulen, että kotona huomiota pitäisi vähän saada pois lapsesta. Ei niin, että lapsi hylättäisiin yksin, mutta niin, että hän olisi toisten mukana tekemässä jotain vaikka ihan kotitöitäkin eikä aina toiminnan kohteena. Keskitytte perunoiden kuorimiseen ettekä lapsen käytökseen, mutta käytös pitää sovittaa niin, että saatte perunat kuorittua.
mullakaan ei mitään oikeita neuvoja ole, ajattelin vaan lohduttaa sillä että mulla on suht samanlaiset KAKSOSET. toiset päivät parempia, toiset huonompia. kaupassa käynnit on ihan kamalia, ja suurinpiirtein kaikki ulkoilut pukemisineen ym. tappelevat alituiseen jne jne. mutta mitä halusin sanoa, älä ollenkaan välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat vaikka lapsi kirkuisikin tai ihan mitä tahansa. antaa ihmisten tuijottaa ja paheksua. meillä muuten toimii kaupassa kua käyn itse lattialle istumaan ja olen alkavinani rääkymään, hiljentää ipanat ainakin joskus :)
että lapsi tartteis sitä, että saisi kotona sotkeakin joskus, vaikka teette leikin, että saa ottaa vaatteet hyllystä, yleensä tommoiseen kiinnostuu menee pian ohi, kun taas jos siitä tekee kieltoleikin, sitä saattaa joutua jatkamaan pitkään. Voihan se olla, että kun tahdot, että sinä päätät, saat tämäntapaisen lapsen aikaan. Ei pelkkä valitseminen riitä, vaan lapsen pitää saada harjoittaa tahtomista muutenkin. Ja aikuinen voi joskus antaa myös periksi, kunhan tekee sen heti eikä taivuttelun jälkeen
Alue: Aihe vapaa
Varaappa keskusteluaika päiväkotiin jotta saatte ihan rauhassa siellä miettiä opejen kanssa näitä asioita. Heilläkin voi olla hyviäkin vinkkejä ja ehkä antavat tarkempaa kuvausta lapsesi päivästä kuin sen minkä ehtii hakiessa jakaa. Onhan niitä päiväkotekja missä on asiansa osaavaa henkilökuntaa ja voi olla jopa henkilö jolla erityistuntemusta erityislapsista jne.
Paras alkaa toimia nyt heti. Ja soita sinne ADHD-centeriin. Voitte asiantuntijan kanssa käydä ongelmianne läpi. Siitä ei missään nimessä ole ainakaan haittaa.
Noin pieniä lapsia ei taideta vielä edes tutkiakkaan eikä se ole tarpeenkaan. Mutta siellä eskari-iässä sitten ennen koulun alkua on hyvä kartoittaa tilanne tarkasti jos sama meno jatkuu.
Tärkein Neuvoni on, että muista ettei lapsesi tee noita asioita ilkeilläkseen tai ollakseen paha. Se voi olla neurologista ja hän ei voi sille mitään. Kun tällälailla asennoituu ei mene hermot niin nopeasti ja ymmärtää lapsen toimintaa.