Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua vilkkaan ja omapäisen uhmaikäisen kasvatukseen
07.06.2012 |
Eli minulla on juuri 3 v. täyttänyt poika. Hän on erittäin vilkas, (en tiedä onko ylivilkas, ja missä se raja menee edes) voimakastahtoinen ja omapäinen. Kaikki asiat saa sanoa MONTA kertaa että menee jakeluun, jos menee sittenkään. Rajojaan kokeilee jatkuvasti.
Meillä miehen kanssa ei ole pahemmin aiempaa kokemusta lapsista, ja yritämme kasvattaa haastavaa lastamme parhaamme mukaan, vaikka joskus meinaakin mennä sormi suuhun.
Mutta nyt melko uusi ongelma on, että poika ei enää pysy aisoissa missään julkisilla paikoilla. Tämä juttu on tullut vasta pari viikkoa sitten. Kaikki sanovat ettei saisi välttää liikkumista julkisilla paikoilla lapsen kanssa, mutta pakko se on, ennen kuin lapsen saa tottelemaan.
Kun ihan joka päivä kumpikin käydään läpi sääntöjä miten käyttäydytään kaupassa, apteekissa, postissa yms. ja poika kuuntelee ja on ymmärtävinään. Ollaan yritetty jopa lahjontaa, tarroilla yms. mutta mikään ei tehoa, ei kerrassaan mikään, on kokeiltu hyvällä ja vähemmän hyvällä. Komentamisesta alkaa kiukutella ja uhmata, lahjonta ei onnistu, normaalia puhetta kuuntelee muttei tottele ollenkaan.
Eli poika siis säntäilee nykyään ympäriinsä kaupoissa yms. paikoissa. Isoihn kauppoihin ei voi hänen kanssaan mennä, koska lähtee heti juoksentelemaan, ja voi hävitä hetkessä esim. marketissa. Viime viikolla kun onneksi olimme kaupassa niin että mieskin oli mukana, kiepsahti kassalta ihan yllättäin takaisin kauppaan, ja sai niin pitkän etumatkan että sain juosta han tosissani että sain hänet kiinni, hän juoksi aina vaan toisen hyllyn taakse piiloon, nauraa käkättäen... missään ei siis pysy paikallaan.
Ostoskärryjen istuimessa on tullut painoraja jo vastaan, siinähän on 15 kg, ja lapsi on 18 kg, ja reilun metrin pitkä. Eikä hän suostuisi edes siihen enää istumaan, ollaan kyllä painorajankin uhalla yritetty, mutta vaikea isoa rimpuilevaa lasta on siihen laittaa vastoin tämän tahtoa...
Autokärreissä istuu ehkä 2 min.,kunnes haluaa pois. Ja jos ei pääse, alkaa kirkua ja pistää ranttaliksi. Se on ihan helvettiä.
Kertokaa, neuvokaa, opastakaa, olemme kipeästi neuvojen tarpeessa!! Miten saada tuo riiviö kuriin? Kuria kyllä yritämme pitää, mutta kun tuohon poikaan ei tunnu mikään tepsivän.
Ja onko jotain paikkaa josta voisi ihan kysellä apua haastavaluonteisen lapsen kasvatukseen, että osaisi tehdä kaiken oikein? Päiväkoti esim., kehtaisiko sieltä? Kun tuntuu että moni on heti sanomassa jos jotain tekee väärin, muttei kukaan. kerro miten pitäisi tehdä.Haluaisimme kasvattaa lapsemme oikein, ja saada tämän käyttäytymään hyvin julkisilla paikoilla,ihan oman ja muiden viihtyvyyden vuoksi.
Ja olen usein lukenut täältäkin, että joitain häiritsee kun jotkut "antavat" lapsensa juosta pitkin poikin. Jos vaihtoehtona ei ole, että lapsen kanssa ei mennä yhtään mihinkään, niin miten ihmeessä sen estäisi? Ainakin meillä tuo poika saa heti megaraivarit jos häntä yrittää pitää väkisin paikallaan. Ja kun hän saa raivarit, ne saattavat kestää puoli tuntia, niin ettei ostoksista ainakaan tule yhtään mitään.
Nyt mies on parin viikon työmtkalla, ja juuri mietin, miten ihmeessä uskaltaisin mennä pojan kanssa kauppaan, kun en vielä ole keksinyt konstia jolla saan hänet kävelemään kiltisti kaupassa, säntäilemättä ja karkailematta...
Ja arvostelijoille ja syyllistäjille, me yritämme ihan tosissamme kasvattaa poikaamme!! Luulenpa vaan että olemme saaneet keskivertoa haastavamman tapauksen...
Kommentit (101)
sano kerran että karkaamisesta joutuu aikuisen käteen kiinni ja siinä ollaan loppu kauppareissu tai retki. Ja siinä sitten ollaan, aikuisen kädessä.
Minusta olette ihan liian lepsuja ja keskustelette lapsen kanssa kai loputtomiin. Tuollaisen lapsen kanssa pitää olla ehdoton. Toimitaan niin kuin aikuinen sanoo, piste. Jos ei toimi, siitä seuraa aina jotain epämukavaa. Ei todellakana mitään perässä juoksuja ja hippaleikkejä. Tuo korkeasaari juttu kertoo kyllä kaiken.
No sinä et kyllä nyt oikein ymmärrä vieläkään millaisesta lapsestaon kyse. :-D Luuletko ihan tosissasi että tuo suostuu kävelemään askeltakaan, jos pitää kädestä kiinni? :-D Ei todellakaan. Jos sanoo että olet sitten aikuisen kädessä kiinni, hän kirkuu ensin hetken päästä irti tms., ja jos ei aikuinen päästä, koittaa lyödä ja purra, heittäytyy selälleen lattialle tms. eikä todellakaan kävele askeltakaan aikuisen kädessä kiinni!! Eli sitten jää vaihtoehdoksi joko jättää lapsi siihen omineen ja jatkaa ostoksia, tai lähteä lapsen kanssa pois kaupasta, jos aiheuttaa liikaa häiriötä.Ja ME EMME ole liian lepsuja. Hassua kun joka toinen täällä sanoo että olemme liian lepsuja, ja joka toinen että olemme liian tiukkoja. Mutta huonoja vanhempia joka tapauksessa. :-D
Kiitos kuitenkin neuvoista, muutama ihan kokeilemisen arvoinen juttu on täällä onneksi ollut.
Anna lapsen kirkua siinä kädessä! Jos ei kävele, niin kanna. Tee tilanne mahdollisimman epämieluisaksi sille lapselle, siitä oppii ettei sellaiseen tilanteeseen kannata hankkiutua. Olette päästäneet homman jo ihan liian pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Lapsen huudosta ei tarvitse välittää, siis siitä mitä muut siitä ajattelee. Sinä olet vanhempi. Anna huutaa. Nyt opetata että huudolla saa tahdon läpi.
2. Kolmevuotis pitää pystyä laittamana rattaisiin aikuisen toimesta vaikka kuinka laittaa hanttiin, huutaa tai rimpuilee. Se on väkisin, mutta muu ei auta. Nyt opetata lapselle että rimpuilulla saa tahdon läpi.
3. Älä selittele lapselle noissa tilanteissa, älä lepertele, toimi!
No ei mieskään saa tuota tosi isoa ja voimakasta rattaisiin väkisin, minusta puhumattakaan. Kun hän jännittää itsensä kaarelle, huitoo käsillään, potkii, puree ja rimpuilee, ei häntä oikeasti saa laitettua ilman satuttamista/mustelmia, ja se sitten menee taas jo väkivallan puolelle...
sano kerran että karkaamisesta joutuu aikuisen käteen kiinni ja siinä ollaan loppu kauppareissu tai retki. Ja siinä sitten ollaan, aikuisen kädessä.
Minusta olette ihan liian lepsuja ja keskustelette lapsen kanssa kai loputtomiin. Tuollaisen lapsen kanssa pitää olla ehdoton. Toimitaan niin kuin aikuinen sanoo, piste. Jos ei toimi, siitä seuraa aina jotain epämukavaa. Ei todellakana mitään perässä juoksuja ja hippaleikkejä. Tuo korkeasaari juttu kertoo kyllä kaiken.
No sinä et kyllä nyt oikein ymmärrä vieläkään millaisesta lapsestaon kyse. :-D Luuletko ihan tosissasi että tuo suostuu kävelemään askeltakaan, jos pitää kädestä kiinni? :-D Ei todellakaan. Jos sanoo että olet sitten aikuisen kädessä kiinni, hän kirkuu ensin hetken päästä irti tms., ja jos ei aikuinen päästä, koittaa lyödä ja purra, heittäytyy selälleen lattialle tms. eikä todellakaan kävele askeltakaan aikuisen kädessä kiinni!! Eli sitten jää vaihtoehdoksi joko jättää lapsi siihen omineen ja jatkaa ostoksia, tai lähteä lapsen kanssa pois kaupasta, jos aiheuttaa liikaa häiriötä.Ja ME EMME ole liian lepsuja. Hassua kun joka toinen täällä sanoo että olemme liian lepsuja, ja joka toinen että olemme liian tiukkoja. Mutta huonoja vanhempia joka tapauksessa. :-D
Kiitos kuitenkin neuvoista, muutama ihan kokeilemisen arvoinen juttu on täällä onneksi ollut.
Anna lapsen kirkua siinä kädessä! Jos ei kävele, niin kanna. Tee tilanne mahdollisimman epämieluisaksi sille lapselle, siitä oppii ettei sellaiseen tilanteeseen kannata hankkiutua. Olette päästäneet homman jo ihan liian pitkälle.
SIIS MITÄ VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ? Minä pyysin vinkkejä ja neuvoja lapsen kasvatukseen, sen sijaan täällä syytetään vaan. Mutta sen melkein arvasinkin. Taidan kysyä jostain muualta josta saa rakentavampaa palautetta.
Minä sain kerran yhden vinkin, joka auttoi minua kaikista nopeiten: eräs vanha mummo sanoi, että toiset lapset eivät "ymmärrä" puhuttua kieltoa, vaan he ymmärtävät kosketusta paremmin.
Eli älä kiellä. Vaan ota kiinni ja ohjaa. Älä edes oleta, että lapsi totelee puhuttua kieltoa. Mene ja kosketa.
sano kerran että karkaamisesta joutuu aikuisen käteen kiinni ja siinä ollaan loppu kauppareissu tai retki. Ja siinä sitten ollaan, aikuisen kädessä.
Minusta olette ihan liian lepsuja ja keskustelette lapsen kanssa kai loputtomiin. Tuollaisen lapsen kanssa pitää olla ehdoton. Toimitaan niin kuin aikuinen sanoo, piste. Jos ei toimi, siitä seuraa aina jotain epämukavaa. Ei todellakana mitään perässä juoksuja ja hippaleikkejä. Tuo korkeasaari juttu kertoo kyllä kaiken.
No sinä et kyllä nyt oikein ymmärrä vieläkään millaisesta lapsestaon kyse. :-D Luuletko ihan tosissasi että tuo suostuu kävelemään askeltakaan, jos pitää kädestä kiinni? :-D Ei todellakaan. Jos sanoo että olet sitten aikuisen kädessä kiinni, hän kirkuu ensin hetken päästä irti tms., ja jos ei aikuinen päästä, koittaa lyödä ja purra, heittäytyy selälleen lattialle tms. eikä todellakaan kävele askeltakaan aikuisen kädessä kiinni!! Eli sitten jää vaihtoehdoksi joko jättää lapsi siihen omineen ja jatkaa ostoksia, tai lähteä lapsen kanssa pois kaupasta, jos aiheuttaa liikaa häiriötä.Ja ME EMME ole liian lepsuja. Hassua kun joka toinen täällä sanoo että olemme liian lepsuja, ja joka toinen että olemme liian tiukkoja. Mutta huonoja vanhempia joka tapauksessa. :-D
Kiitos kuitenkin neuvoista, muutama ihan kokeilemisen arvoinen juttu on täällä onneksi ollut.
Anna lapsen kirkua siinä kädessä! Jos ei kävele, niin kanna. Tee tilanne mahdollisimman epämieluisaksi sille lapselle, siitä oppii ettei sellaiseen tilanteeseen kannata hankkiutua. Olette päästäneet homman jo ihan liian pitkälle.
Ja vielä, että luuletko ettei lapsi ole kirkunut kiinni kädessäni? Ehkä sata kertaa... mutta kahdestaan hänen kanssaan kaupassa ollessa kerran pääsi jotenkin rimpuilemaan irti siinä vaiheessa kun maksoin. Ja oli pakko lähteä perään, koska lähti avonaisesta ovesta ulos kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kerran yhden vinkin, joka auttoi minua kaikista nopeiten: eräs vanha mummo sanoi, että toiset lapset eivät "ymmärrä" puhuttua kieltoa, vaan he ymmärtävät kosketusta paremmin.
Eli älä kiellä. Vaan ota kiinni ja ohjaa. Älä edes oleta, että lapsi totelee puhuttua kieltoa. Mene ja kosketa.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? Esim. rattaisiin laittaminen saa tosiaan aikaan ihan megalomaanisen raivarin. (tai edes yritys...)
että tuossa hankalassa vaiheessa on parasta jättää se lapsi kauppareissuilta pois. Jää joko kotiin tai autoon miehesi kanssa.
Lähempänä neljää vuotta hän oppii ottamaan ohjeita vastaan paremmin. Silloin voitte ohjeistaa puhumalla kuinka kaupassa käyttäydytään, jokaisesta onnistuneesta reissusta palkkio ja kehut päälle.
Nyt ei oikein voi tehdä mitään järkevää. Anna aikaa itsellesi ja lapselle, turha on vielä menettää hermoja ja polttaa molempia loppuun, joten luovuta äläkä ota lasta mukaan nyt vähään aikaan. Tulevaisuudessa on tilaisuuksia yllinkyllin.
Itse olen samaa mieltä. Todella moni vaan sanoo että missään vaiheessa lasta ei kannattaisi olla ottamatta mukaan johonkin. Mutta uskon ettei heillä ole samanlaista lasta kuin meillä. :-D
Ja tuota ohjeistusta ollaan tehty, nyt monta kertaa päivässä eri tilanteissa. Osaa vastata hyvin, kun kysyn että saako kaupassa juosta, ja miten siellä pitää käyttäytyä yms. ja on innoissaan kun lupaan jonkun pienen palkkion hyvästä käytöksestä. Mutta sitten käytännössä ihan kaikki taas unohtuu. :-(
kaikenlaisia kasvatusnatseja on suomi väärälään. Ei se oikeasti tee mitään eroa jos lapsi ei pääse kokemaan "kasvatustilanteita" kauppaan juuri nyt muutamaan kuukauteen.
Meillä on entinen hulivili jo 6 vuotias ja ihan on hyvin oppinut kaupassa liikkumaa vaikka jätettiin kotiin silloin kun meno oli hurjimmillaan. Oikein on mallikelpoinen koululaien tulossa. :)
Nykyinen 3v on paljon helpompi tapaus, mutta tekee tuota ryntäilyä myös. Jätän suosiolla kotiin ja palaan asiaan kun oppii ottamaan ja muistamaan ohjeita.
Kasvamassa taitaa olla kolikon hurjin 1v, joka on jo nyt haastavaa kauppaseuraa....
Voimia ja rentoa kesää, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella olisi esi. ADHD, teidän ei kannattaisi missään nimessä viedä häntä kaikkiin paikkoihin. Niissä on usein liikaa virikkeitä, liikaa katsottavaa jne joten lapsen pää "sekoaa". Ihan pelkkä kauppa riittää tähän kun siellä tavaraa pilvin pimein. ADHD lapsi alkaa juosta pitkin kauppaa, repii kaikenlaista hyllyistä ja lopputulos on se, että äiti ei saa ostettua kaupasta tavaroitaan kun aika ja keskittyminen menee lapseen.
En tiedä onko teillä normi lapsi vai jotain muuta. Joka tapauksessa kun käytös tuollaista niin minä valitsisin paikat tarkkaan mihin menisimme. Tuommoisesta jatkuvasta kieltämisestä ja katastroofista alkaa kehittyä lapselle huono itse- tunto kun tekee aina vaan väärin ja välit alkavat kiristyä. Se on väärä linja.
ADHD lasta ei kasvateta missään nimessä jatkuvilla kielloilla ja komennoilla. Vain vaarallisiin ja tärkeimpiin asioihin puututaan. Lapselle annetaan mahdollisimman paljon liikkumavaraa. Minä ottaisin tuon huomiotta jättämisen käyttöön. Se ei todellakaan ole kasvattamatta jättämistä vaan hyvinkin suunniteltua kasvattamista.
Minusta tapanne kuulostaa hyvin paljon oppikirjamaiselta ja ei sovellu kaikenlaisille lapsille. Haastaville lapsille käytetään hyvinkin erilaisia keinoja.
Valtataistelulla myös tulee pahaa jälkeä. Yrittäkää luovia kompromisseja joissa molemmille jää hyvä mieli ja tulee onnistumisen kokemuksia. Ja anna vaihtoehtoja mistä valita, lapsi on tärkeä kun saa päättää.
Ohjeet kannattaa muuttaa hyvvin lyhyiksi, ei jaaritella niitä näitä vaan selkeä "istu alas", "pue päälle" ja kaikki käskyt virke kerrallaan ja vain yksi toiminta kerrallaan. Älä sano näin "käy pissalla ettei sitten ulkona tule hätä ja muista pyyhkiä ja tule sitten pukemaan päälle niin päästään lähtemään". Nuo menee lapselta ohi, muistaa ehkä viimeisen..
Ehkäpä tarvitsisitte apua/ohjeita haastavamman lapsen kasvattamiseen. Niitä ei useimmiten sukulaisilta ja kavereilta saa. Suosittelisin että ottaisit vaikka yhteyttä ADHD-centeriin. Varaisitte ajan ja saisitte toimivia ja hyviä kasvatuohjeita ja ihan käytännön tietoa. Lapsella ei siis pidä edes olla ADHD eikä muitakaan diagnooseja, ihan riittää kun tarvitaan kasvatusapua haastavalle lapselle.
Kaikki lapset muutehn eivät ole tuommoisia, harvemmat. Lähes kaikille tulee joskus noita hetkiä mutta se on aivan eri asia kuin jatkuva toiminta.
Kerroit vissiin että tarhassa menee hyvin. Se kertoisi siitä että teidän kasvatustapanne ei ole sopiva tälle lapselle. Ja tarhassa on tarkka aikataulu jne. Se voi olla asia miksi lapsen olo siellä helpompaa. Tietää mitä tapahtuu ja miten.
Minä sain kerran yhden vinkin, joka auttoi minua kaikista nopeiten: eräs vanha mummo sanoi, että toiset lapset eivät "ymmärrä" puhuttua kieltoa, vaan he ymmärtävät kosketusta paremmin.
Eli älä kiellä. Vaan ota kiinni ja ohjaa. Älä edes oleta, että lapsi totelee puhuttua kieltoa. Mene ja kosketa.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? Esim. rattaisiin laittaminen saa tosiaan aikaan ihan megalomaanisen raivarin. (tai edes yritys...)
eli en ajatellut mitään tiettyä ongelmaa. Tuo koskettaminen on siis tärkeää, jos lapsi menee väärään paikkaan. Älä siis huutele, että tule pois, vaan mene aina itse paikalle.
Voitko huijata lasta jotenkin rattaisiin? Anna aina jokin uusi juttu käteen ja kun lapsi kiinnittää huomionsa siihen, niin sitten äkkiä rattaisiin.
Vai haluaako lapsi itse kävellä? Anna kaksi vaihtoehtoa: joko rattaisiin tai sitten saat kävellä, mutta pitää pitää kädestä tai rattaista kiinni.
Toista näitä kahta vaihtoehtoa ja anna hänen valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella olisi esi. ADHD, teidän ei kannattaisi missään nimessä viedä häntä kaikkiin paikkoihin. Niissä on usein liikaa virikkeitä, liikaa katsottavaa jne joten lapsen pää "sekoaa". Ihan pelkkä kauppa riittää tähän kun siellä tavaraa pilvin pimein. ADHD lapsi alkaa juosta pitkin kauppaa, repii kaikenlaista hyllyistä ja lopputulos on se, että äiti ei saa ostettua kaupasta tavaroitaan kun aika ja keskittyminen menee lapseen.
En tiedä onko teillä normi lapsi vai jotain muuta. Joka tapauksessa kun käytös tuollaista niin minä valitsisin paikat tarkkaan mihin menisimme. Tuommoisesta jatkuvasta kieltämisestä ja katastroofista alkaa kehittyä lapselle huono itse- tunto kun tekee aina vaan väärin ja välit alkavat kiristyä. Se on väärä linja.
ADHD lasta ei kasvateta missään nimessä jatkuvilla kielloilla ja komennoilla. Vain vaarallisiin ja tärkeimpiin asioihin puututaan. Lapselle annetaan mahdollisimman paljon liikkumavaraa. Minä ottaisin tuon huomiotta jättämisen käyttöön. Se ei todellakaan ole kasvattamatta jättämistä vaan hyvinkin suunniteltua kasvattamista.
Minusta tapanne kuulostaa hyvin paljon oppikirjamaiselta ja ei sovellu kaikenlaisille lapsille. Haastaville lapsille käytetään hyvinkin erilaisia keinoja.
Valtataistelulla myös tulee pahaa jälkeä. Yrittäkää luovia kompromisseja joissa molemmille jää hyvä mieli ja tulee onnistumisen kokemuksia. Ja anna vaihtoehtoja mistä valita, lapsi on tärkeä kun saa päättää.
Ohjeet kannattaa muuttaa hyvvin lyhyiksi, ei jaaritella niitä näitä vaan selkeä "istu alas", "pue päälle" ja kaikki käskyt virke kerrallaan ja vain yksi toiminta kerrallaan. Älä sano näin "käy pissalla ettei sitten ulkona tule hätä ja muista pyyhkiä ja tule sitten pukemaan päälle niin päästään lähtemään". Nuo menee lapselta ohi, muistaa ehkä viimeisen..
Ehkäpä tarvitsisitte apua/ohjeita haastavamman lapsen kasvattamiseen. Niitä ei useimmiten sukulaisilta ja kavereilta saa. Suosittelisin että ottaisit vaikka yhteyttä ADHD-centeriin. Varaisitte ajan ja saisitte toimivia ja hyviä kasvatuohjeita ja ihan käytännön tietoa. Lapsella ei siis pidä edes olla ADHD eikä muitakaan diagnooseja, ihan riittää kun tarvitaan kasvatusapua haastavalle lapselle.
Kaikki lapset muutehn eivät ole tuommoisia, harvemmat. Lähes kaikille tulee joskus noita hetkiä mutta se on aivan eri asia kuin jatkuva toiminta.
Kerroit vissiin että tarhassa menee hyvin. Se kertoisi siitä että teidän kasvatustapanne ei ole sopiva tälle lapselle. Ja tarhassa on tarkka aikataulu jne. Se voi olla asia miksi lapsen olo siellä helpompaa. Tietää mitä tapahtuu ja miten.
Kiitos sinulle miljoonasti todella fiksusta kirjoituksestasi, juuriä tällaista toivoin ja kaipasin! *halaus*
En ole koskaan kuullutkaan mistään ADHD-centeristä. Ja tosiaan voihan se olla että meidän aksvatustapamme ovat hänelle vääriä. Mutta ystävälläni on myös aivan samanluontoinen , 6 kk vanhempi poika, joka myös päiväkodissa ja kylässä tms. käyttäytyy esimerkillisesti, mutta vanhempien kanssa on ihan toista maata. Eli lapset osaavat "skarpata". Hoidamme joskus tosten lapsiamme, ja kumpikin käyttäytyy toisen luona kuin enkeli. :-D
Riehaantumista ja uhmaa on myös päiväkodissa, muttei ihan tuollaista käytöstä kuin vanhempien kanssa. Minä tosin olen lukenut, että se voi johtua siitäkin, että vanhempien kanssa uskaltaa olla "oma itsensä" , ja että moni (yli)vilkas lapsi osaa skarpata esim. tarhapäivän ajan, ja sitten tuo kostautuu illalla kotona.
Olen kyllä 99% varma että lapseni on jollain tasolla erityislapsi. Hänen isällään on piirteitä sekä ADHD:stä sekä Aspergeristä, ei tosin mitään diagnoosia,hänen lapsuudessaan ei ollut vielä tietotaitoa...
Mutta kasvatimme lastamme sitten väärin tai emme, ehdottomasti kyllä tarvitsisimme jotain ulkopuolista apua.
Niin ja kun joku tuossa kyseli että olemmeko tänään kotona vaan nyhjänneet, niin emme ole, aina kun on vapaata niin käymme joko pihalla tai leikkipuistossa useinmiten kaksi kertaa päivässä. Leikkipuistoissa menee aina ihan loistavasti, ja toisten lastenkin kanssa poika tulee todella hyvin toimeen. On iloinen, rohkea ja reipas lapsi- joskin erittäin omapäinen ja vilkas. Omalla tavallaan kyllä hurmaava pikkuviikari. :-D
Minä sain kerran yhden vinkin, joka auttoi minua kaikista nopeiten: eräs vanha mummo sanoi, että toiset lapset eivät "ymmärrä" puhuttua kieltoa, vaan he ymmärtävät kosketusta paremmin.
Eli älä kiellä. Vaan ota kiinni ja ohjaa. Älä edes oleta, että lapsi totelee puhuttua kieltoa. Mene ja kosketa.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? Esim. rattaisiin laittaminen saa tosiaan aikaan ihan megalomaanisen raivarin. (tai edes yritys...)eli en ajatellut mitään tiettyä ongelmaa. Tuo koskettaminen on siis tärkeää, jos lapsi menee väärään paikkaan. Älä siis huutele, että tule pois, vaan mene aina itse paikalle.
Voitko huijata lasta jotenkin rattaisiin? Anna aina jokin uusi juttu käteen ja kun lapsi kiinnittää huomionsa siihen, niin sitten äkkiä rattaisiin.
Vai haluaako lapsi itse kävellä? Anna kaksi vaihtoehtoa: joko rattaisiin tai sitten saat kävellä, mutta pitää pitää kädestä tai rattaista kiinni.
Toista näitä kahta vaihtoehtoa ja anna hänen valita.
Ei voi kyllä huijata mitenkään rattaisiin silloin kun on ns. tilanne päällä, eli lapsi on säntäillyt ympäriinsä tms., se saa aikaan välittömän, ison raivarin ja jokaikisen lihaksen jännitystilan/ sen että kädet pyörivät kuin helikopterin lavat.
Muutaman kerran olen onnistunut saamana raivarin ohi harhauttamalla, siis ihan muutaman kerran. Kerran oltiin kaupassa josta löytyi akvaario, (kaupassa) se riitti viemään lapsen huomion muualle. Ja se on kyllä ihan riemuvoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella olisi esi. ADHD, teidän ei kannattaisi missään nimessä viedä häntä kaikkiin paikkoihin. Niissä on usein liikaa virikkeitä, liikaa katsottavaa jne joten lapsen pää "sekoaa". Ihan pelkkä kauppa riittää tähän kun siellä tavaraa pilvin pimein. ADHD lapsi alkaa juosta pitkin kauppaa, repii kaikenlaista hyllyistä ja lopputulos on se, että äiti ei saa ostettua kaupasta tavaroitaan kun aika ja keskittyminen menee lapseen.
En tiedä onko teillä normi lapsi vai jotain muuta. Joka tapauksessa kun käytös tuollaista niin minä valitsisin paikat tarkkaan mihin menisimme. Tuommoisesta jatkuvasta kieltämisestä ja katastroofista alkaa kehittyä lapselle huono itse- tunto kun tekee aina vaan väärin ja välit alkavat kiristyä. Se on väärä linja.
ADHD lasta ei kasvateta missään nimessä jatkuvilla kielloilla ja komennoilla. Vain vaarallisiin ja tärkeimpiin asioihin puututaan. Lapselle annetaan mahdollisimman paljon liikkumavaraa. Minä ottaisin tuon huomiotta jättämisen käyttöön. Se ei todellakaan ole kasvattamatta jättämistä vaan hyvinkin suunniteltua kasvattamista.
Minusta tapanne kuulostaa hyvin paljon oppikirjamaiselta ja ei sovellu kaikenlaisille lapsille. Haastaville lapsille käytetään hyvinkin erilaisia keinoja.
Valtataistelulla myös tulee pahaa jälkeä. Yrittäkää luovia kompromisseja joissa molemmille jää hyvä mieli ja tulee onnistumisen kokemuksia. Ja anna vaihtoehtoja mistä valita, lapsi on tärkeä kun saa päättää.
Ohjeet kannattaa muuttaa hyvvin lyhyiksi, ei jaaritella niitä näitä vaan selkeä "istu alas", "pue päälle" ja kaikki käskyt virke kerrallaan ja vain yksi toiminta kerrallaan. Älä sano näin "käy pissalla ettei sitten ulkona tule hätä ja muista pyyhkiä ja tule sitten pukemaan päälle niin päästään lähtemään". Nuo menee lapselta ohi, muistaa ehkä viimeisen..
Ehkäpä tarvitsisitte apua/ohjeita haastavamman lapsen kasvattamiseen. Niitä ei useimmiten sukulaisilta ja kavereilta saa. Suosittelisin että ottaisit vaikka yhteyttä ADHD-centeriin. Varaisitte ajan ja saisitte toimivia ja hyviä kasvatuohjeita ja ihan käytännön tietoa. Lapsella ei siis pidä edes olla ADHD eikä muitakaan diagnooseja, ihan riittää kun tarvitaan kasvatusapua haastavalle lapselle.
Kaikki lapset muutehn eivät ole tuommoisia, harvemmat. Lähes kaikille tulee joskus noita hetkiä mutta se on aivan eri asia kuin jatkuva toiminta.
Kerroit vissiin että tarhassa menee hyvin. Se kertoisi siitä että teidän kasvatustapanne ei ole sopiva tälle lapselle. Ja tarhassa on tarkka aikataulu jne. Se voi olla asia miksi lapsen olo siellä helpompaa. Tietää mitä tapahtuu ja miten.
Kiitos sinulle miljoonasti todella fiksusta kirjoituksestasi, juuriä tällaista toivoin ja kaipasin! *halaus*En ole koskaan kuullutkaan mistään ADHD-centeristä. Ja tosiaan voihan se olla että meidän aksvatustapamme ovat hänelle vääriä. Mutta ystävälläni on myös aivan samanluontoinen , 6 kk vanhempi poika, joka myös päiväkodissa ja kylässä tms. käyttäytyy esimerkillisesti, mutta vanhempien kanssa on ihan toista maata. Eli lapset osaavat "skarpata". Hoidamme joskus tosten lapsiamme, ja kumpikin käyttäytyy toisen luona kuin enkeli. :-D
Riehaantumista ja uhmaa on myös päiväkodissa, muttei ihan tuollaista käytöstä kuin vanhempien kanssa. Minä tosin olen lukenut, että se voi johtua siitäkin, että vanhempien kanssa uskaltaa olla "oma itsensä" , ja että moni (yli)vilkas lapsi osaa skarpata esim. tarhapäivän ajan, ja sitten tuo kostautuu illalla kotona.
Olen kyllä 99% varma että lapseni on jollain tasolla erityislapsi. Hänen isällään on piirteitä sekä ADHD:stä sekä Aspergeristä, ei tosin mitään diagnoosia,hänen lapsuudessaan ei ollut vielä tietotaitoa...
Mutta kasvatimme lastamme sitten väärin tai emme, ehdottomasti kyllä tarvitsisimme jotain ulkopuolista apua.
Niin ja kun joku tuossa kyseli että olemmeko tänään kotona vaan nyhjänneet, niin emme ole, aina kun on vapaata niin käymme joko pihalla tai leikkipuistossa useinmiten kaksi kertaa päivässä. Leikkipuistoissa menee aina ihan loistavasti, ja toisten lastenkin kanssa poika tulee todella hyvin toimeen. On iloinen, rohkea ja reipas lapsi- joskin erittäin omapäinen ja vilkas. Omalla tavallaan kyllä hurmaava pikkuviikari. :-D
Tuossa lainaus
ADD/ADHD-lapset pystyvät usein käyttäytymään tutkimuksissa aivan normaalisti, suorastaan enkelimäisesti, joten ilman taustatietoja tutkimukset saattavat ajautua väärille teille.
Löytyy täältä:
villi alle 3v. ei tykkää olla rattaissa, mutta useimmiten niissä on, koska muuten säntäilee ja karkailee koskee joka paikkaan, joskus nopeilla ostoksilla vapaana eli kädestä kiinni jos ei suostu otan lantiolle pötkyläksi ja kannan, siinä se tovin huutaa, mutta sitten taas kädessä kävely onnistuu. rattaissa koskee kaikkeen mihin ylettää, vaatekaupoissa meinaa vaatteet saada kyytiä kengät lentää hyllyistä. jos ei halua lähteä pois jostain yksinkertaisesti jätän... kohta perässä juoksee "äiti...äiti...oota...äiti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella olisi esi. ADHD, teidän ei kannattaisi missään nimessä viedä häntä kaikkiin paikkoihin. Niissä on usein liikaa virikkeitä, liikaa katsottavaa jne joten lapsen pää "sekoaa". Ihan pelkkä kauppa riittää tähän kun siellä tavaraa pilvin pimein. ADHD lapsi alkaa juosta pitkin kauppaa, repii kaikenlaista hyllyistä ja lopputulos on se, että äiti ei saa ostettua kaupasta tavaroitaan kun aika ja keskittyminen menee lapseen.
En tiedä onko teillä normi lapsi vai jotain muuta. Joka tapauksessa kun käytös tuollaista niin minä valitsisin paikat tarkkaan mihin menisimme. Tuommoisesta jatkuvasta kieltämisestä ja katastroofista alkaa kehittyä lapselle huono itse- tunto kun tekee aina vaan väärin ja välit alkavat kiristyä. Se on väärä linja.
ADHD lasta ei kasvateta missään nimessä jatkuvilla kielloilla ja komennoilla. Vain vaarallisiin ja tärkeimpiin asioihin puututaan. Lapselle annetaan mahdollisimman paljon liikkumavaraa. Minä ottaisin tuon huomiotta jättämisen käyttöön. Se ei todellakaan ole kasvattamatta jättämistä vaan hyvinkin suunniteltua kasvattamista.
Minusta tapanne kuulostaa hyvin paljon oppikirjamaiselta ja ei sovellu kaikenlaisille lapsille. Haastaville lapsille käytetään hyvinkin erilaisia keinoja.
Valtataistelulla myös tulee pahaa jälkeä. Yrittäkää luovia kompromisseja joissa molemmille jää hyvä mieli ja tulee onnistumisen kokemuksia. Ja anna vaihtoehtoja mistä valita, lapsi on tärkeä kun saa päättää.
Ohjeet kannattaa muuttaa hyvvin lyhyiksi, ei jaaritella niitä näitä vaan selkeä "istu alas", "pue päälle" ja kaikki käskyt virke kerrallaan ja vain yksi toiminta kerrallaan. Älä sano näin "käy pissalla ettei sitten ulkona tule hätä ja muista pyyhkiä ja tule sitten pukemaan päälle niin päästään lähtemään". Nuo menee lapselta ohi, muistaa ehkä viimeisen..
Ehkäpä tarvitsisitte apua/ohjeita haastavamman lapsen kasvattamiseen. Niitä ei useimmiten sukulaisilta ja kavereilta saa. Suosittelisin että ottaisit vaikka yhteyttä ADHD-centeriin. Varaisitte ajan ja saisitte toimivia ja hyviä kasvatuohjeita ja ihan käytännön tietoa. Lapsella ei siis pidä edes olla ADHD eikä muitakaan diagnooseja, ihan riittää kun tarvitaan kasvatusapua haastavalle lapselle.
Kaikki lapset muutehn eivät ole tuommoisia, harvemmat. Lähes kaikille tulee joskus noita hetkiä mutta se on aivan eri asia kuin jatkuva toiminta.
Kerroit vissiin että tarhassa menee hyvin. Se kertoisi siitä että teidän kasvatustapanne ei ole sopiva tälle lapselle. Ja tarhassa on tarkka aikataulu jne. Se voi olla asia miksi lapsen olo siellä helpompaa. Tietää mitä tapahtuu ja miten.
Kiitos sinulle miljoonasti todella fiksusta kirjoituksestasi, juuriä tällaista toivoin ja kaipasin! *halaus*En ole koskaan kuullutkaan mistään ADHD-centeristä. Ja tosiaan voihan se olla että meidän aksvatustapamme ovat hänelle vääriä. Mutta ystävälläni on myös aivan samanluontoinen , 6 kk vanhempi poika, joka myös päiväkodissa ja kylässä tms. käyttäytyy esimerkillisesti, mutta vanhempien kanssa on ihan toista maata. Eli lapset osaavat "skarpata". Hoidamme joskus tosten lapsiamme, ja kumpikin käyttäytyy toisen luona kuin enkeli. :-D
Riehaantumista ja uhmaa on myös päiväkodissa, muttei ihan tuollaista käytöstä kuin vanhempien kanssa. Minä tosin olen lukenut, että se voi johtua siitäkin, että vanhempien kanssa uskaltaa olla "oma itsensä" , ja että moni (yli)vilkas lapsi osaa skarpata esim. tarhapäivän ajan, ja sitten tuo kostautuu illalla kotona.
Olen kyllä 99% varma että lapseni on jollain tasolla erityislapsi. Hänen isällään on piirteitä sekä ADHD:stä sekä Aspergeristä, ei tosin mitään diagnoosia,hänen lapsuudessaan ei ollut vielä tietotaitoa...
Mutta kasvatimme lastamme sitten väärin tai emme, ehdottomasti kyllä tarvitsisimme jotain ulkopuolista apua.
Niin ja kun joku tuossa kyseli että olemmeko tänään kotona vaan nyhjänneet, niin emme ole, aina kun on vapaata niin käymme joko pihalla tai leikkipuistossa useinmiten kaksi kertaa päivässä. Leikkipuistoissa menee aina ihan loistavasti, ja toisten lastenkin kanssa poika tulee todella hyvin toimeen. On iloinen, rohkea ja reipas lapsi- joskin erittäin omapäinen ja vilkas. Omalla tavallaan kyllä hurmaava pikkuviikari. :-D
Tuossa lainausADD/ADHD-lapset pystyvät usein käyttäytymään tutkimuksissa aivan normaalisti, suorastaan enkelimäisesti, joten ilman taustatietoja tutkimukset saattavat ajautua väärille teille.
Löytyy täältä:
<a href="http://lambda.nic.fi/~add/mom/" alt="http://lambda.nic.fi/~add/mom/">http://lambda.nic.fi/~add/mom/</a>
Vielä, pojalla on/on ollut viivästynyt puheenkehitys, lisäksi hän on erittäin valikoiva ruuan suhteen, esim. ei syö ollenkaan vihanneksia tai hedelmiä kokonaisina, vain soseina ja smoothieina tms. js erehtyykin, oksentaa heti kaaressa. Se voisi ehkä olla jotain aistiyliherkkyyttä?
Muuta en ole vielä huomannut. Isänsä teki hiljattain asperger-testin ja sai 124, eli ihan huippulukemat aspergerin puolesta. Diagnosoitu ei tosiaan ole. Adhd-piirteitä tosiaan myös isällä. Ja aika samanlainen on lapsena kuulemma ollut hänkin.
Mutta siis, uskon ettei vika ole ainoastaan siinä että olisimme huonoja kasvattajia, kyllä poikamme on normaalia haastavampi kasvatettava ilman muuta, oli erityislapsi tai ei.
En löytänyt tästä yhtää kohtaa joka ei pitäisi paikkaansa.
Oireyhtymä näkyy normaalista poikkeavana käyttäytymisenä: ADHD-lapset ovat impulsiivisia, keskittymiskyvyttömiä ja ylivilkkaita. ADHD-lapset vaativat vanhemmiltaan paljon huomiota ja loputtoman pitkää pinnaa: lapsi ei tottele kovin helposti, vaan kaikki kiellot ja komennot on jaksettava toistaa ja toistaa... :)
Lapsi voi olla todella levoton eikä osaa keskittyä kovinkaan pitkäksi aikaa mihinkään. Hän aloittaa monia asioita, mutta ei saa niitä suoritetuksi loppuun - kesken kaiken mielenkiinnon täyttäkin jokin toinen asia, pieneksi hetkeksi.
Hän ahdistuu helposti ja saa kamalia raivokohtauksia. Kun jokin alkaa ahdistaa (esim. fillarin kypärä on liian löysällä), on ihan sama miten päin kypärää kiristää, se ei asetu kunnolla. Lapsi ei osaa vaihtaa takaisin normaaliin tunnetilaan kerran pahaan tunnetilaan jouduttuaan vaan paha olo jatkuu ja jatkuu. Holding-terapia tepsii joihinkin lapsiin; tällöin lasta pidetään tiukasti sylissä rimpuilusta ja temppuilusta huolimatta ja vahvistetaan lapselle koko ajan rauhallisesti, kuinka paljon hänestä pidetään, huolimatta siitä, että hän rähjää ja huutaa ja kertoo inhoavansa äitiä/isää/kaikkia.
---
Esim. 5-vuotias on valmiimpi jo noudattamaan sääntöjä ja normeja. Konflikteja ei kannata hakemalla hakea.Poika kuulostaa täysin normaalilta. Minulla on kolme samanlaista, ja jokainen on rauhoittunut iän myötä.
mutta voisi olla hyvä käydä lääkärissä, jotta asiasta on sitten myöhemmin dokumenttia olemassa. Vaikka lastenneurologilla/lastenpsykiatrilla. Perheneuvolankin kautta saattaa päästä tutkimuksiin. Mutta noin pienellä käytös menee herkästi iän piikkiin eikä asiaa välttämättä aleta ajamaan siellä. Viimeistään eskarissa tai ekalla oireilu varmaankin korostuu, koska esikoululaiselta vaaditaan jo vähän keskittymistä ja sääntöihin alistumista. Silloin olisi hyvä hakea lapselle ajoissa apua, jotta koulu järjestäisi tarvittavat tukitoimet.
Muista että äiti yleensä vaistoaa parhaiten, jos lapsella ei ole kaikki kunnossa. Kaikille ongelmille ei löydy ehkä diagnoosia tai lääkettä, mutta sinulla on oikeus saada apua kasvatukseen. Lue ADHD-ta käsitteleviä kirjoja. Suomeksi niitä ei ole kovin paljon. Ruotsiksi luin sellaista kuin "Att leva utan bromsar", vaikutti hyvältä.
Minusta kasvatustapanne kuulostavat ihan normaaleilta. Ehkä teillä vain on tavallista haastavampi lapsi, vika ei ole teissä tai kasvatuksessa! Eikä lapsessakaan ole "vikaa" vaan hän on ominaisuuksiltaan vaativampi vanhemmilleen ja kenties tulevaisuudessa opettajilleen. Sellaisen lapsen on työläämpi oppia sääntöjä ja keskittyä hiljaa istumiseen, mitä koulunkäynti tahtoo olla. Mutta hänestä voi kehkeytyä oman alansa loistava ammattilainen aikanaan, kun se oma juttu löytyy. Sen vuoksi itsetunnon suojeleminen on tosi tärkeää. Koettakaa huolehtia ettei lapsen elämä ole täynnä kieltoja ja toruja, koettakaa järjestää niin että lapsella on tilaa olla oma itsensä ja riehua jossakin vapaasti.
että ihan normaali poika teillä on, turha mennä piiloon diagnoosien taakse. Meillä on myös tuollainen 2,5 vuotias, mutta en koe sitä ongelmana. Ehkä pojalla saattaa olla tavallist ärhäkämpi temperamentti, mutta muutoin kyllä on varmasti ihan tavallinen uhmis. Teidän täytyy vain löytää ne oikeat konstit raivareiden hillitsemiseksi.
Esim. 5-vuotias on valmiimpi jo noudattamaan sääntöjä ja normeja. Konflikteja ei kannata hakemalla hakea.Poika kuulostaa täysin normaalilta. Minulla on kolme samanlaista, ja jokainen on rauhoittunut iän myötä.
Huojentavaa kuulla tällainenkin mielipide. :-)
Poika juuri raivoaa tuossa. Meni vaatekaapille ja alkoi repiä vaatteita alas hyllyistä. Selitin ettei niin voi tehdä, laitetaan vaatteet takaisin. Ei uskonut vaan yritti alkaa repiä niitä pois hyllystä. Toisin edelleen rauhallisesti ettei vaatteita voi repiä pois hyllyiltä, ja vein hänet toiseen huoneeseen ja yritin kiinnittää hänen huomionsa muuhun toimintaan. ( teen tuota, koska tiedän ettei kannata liikaa vaan komennella ja kieltää) Mutta hän vaan pyrki kaapille repimään vaatteita alas. Kun en päästänyt häntä sinne, hän alkoi kirkua ja raivota, ja raivoaa nyt tuossa vieressäni, tietty häntä välillä silittelen.
Ko. käytöstä on monta kertaa päivässä. Joskus saattaa vaikka vetää kissaa hännästä, ja alkaa raivota kun sanoo ettei nin saa tehdä.
Päiväkodissa ja kylässä tosiaan skarppaa.
Tuo säntäily on nyt ihan uusi juttu, meillä on kaikki hankaluudet tulleet ikäänkuin sykleissä, joskus on parinkin viikon kausia jolloin kaikki sujuu. Voihan se olla että tämä on vain ns. uhmaikää.
Mutta tuosta kauppakäytöksestä vielä, kyllä olen monet kerrat tehnyt ostoksia raivoavan lapsen kanssa. kun ei ole oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa, antaa hänen säntäillä ja heitellä tavaroita, tai istuttaa huutavana ja potkivana rattaissa. Olen koittanut antaa hänen osallistua ostosten tekoon antamalla tavaroita hyllystä tai hedelmien punnitsemisessa tms., mutte hän ole sellaisesta tipan pätkää kiinnostunut.
Taidetaan siis nyt jonkin aikaa olla viemättä häntä kauppaan. Nyt kun mies on 2 viikon reissussa, on vaan vähän ongelmallista tuo, kävinkin ennen reissua ihan kunnolla kaupassa. :-)
Uskon että kyllä tämä tästä. Ja tiedän että monella muullakin on lapsensa kanssa yhtä hankalaa.
Alue: Aihe vapaa
Annan itse pukea. Mutta aina ei pue, saattaa jopa sanoa että en lähde päiväkotiin. Ja aamuisin varsinkin aika on rajallinen. Silloin on pakko itse vähän vauhdittaa pukemista.