Miksi sinua kadehditaan? Miten kateus ilmenee?

Tiputetaan facebookin kaverilistalta.

kadehdita sen kummemmasta asiasta kuin hiuksista.

Paksut, pitkät, hyväkuntoiset ja kasvaa nopeasti.

Ilmenee kommenteissa toisinaan.

Lähinnä sellaista: "Höh, kun mun hiukset on tämmöset eikä kasva."



Ja kadehditaan ystävästä, joka on hyväsydäminen ja on antanut mulle kivoja ja arvokkaitakin juttuja, esim. yhden jutun, jonka voitti arpajaisista, arvo 400 e.

arvostellaan elämääni. vittuillaan.

tuijotetaan, kohdellaan tylysti, puhutaan epäystävällisesti, kyseenalaistetaan älyä jne.



normaalisti en kiinnitä huomiota tai yritän nauraa tilanteille, joinakin päivinä ottaa päähän, koska käytös on päivittäistä ja toistuvaa.

Olen sulkenut kaikki pois elämästäni. En tarvitse sellaisia ystäviä.

Ei osata ottaa vastaan kohteliaisuuksia, ei arvosteta itse sitä mitä on. jne. Kateus on vaan omanpään mielikuvitusta ja epävarma minäkuva.

Pitää olla päässä vikaa jos minulle on kateellinen.



Tai no ok. Yksi kaveri myönsi olevansa kateellinen siitä että mieheni ei ryyppää edes kerran kuussa, hän viihtyy kotona, hoitaa lasta, tekee ruokaa ja kotihommia ja antaa minulle omaa aikaa. Hänen miehensä menojalkaa vipattaa kokoajan ja kaveri ei saa miestään katsomaan lasta että kaveri saisi käytyä vaikka yksin lenkillä.. Tuonkin kaveri tosiaan sanoi ääneen ja olin aika yllättynyt hänen tunnustuksestaan.



Tiedän kyllä että tuo mies on aika helmi, mutta on meillä omat vaikeutemme, eikä meidän elämä niin täydellistä ole, vaikka jotkut niin kuvittelisivatkin.

Enkä kyllä minäkään ole kateellinen kenellekään. Omituista eikö? =D

parisuhteestani ja vartalostani, joka on luonnostaan pieni, hoikka ja tiimalasimallinen (en juuri harrasta liikuntaa). "Kateus" on ilmentynyt siten, että ihan suoraan on sanottu "Vitsi mä kadehdin sinua tästä ja tästä..."



"Kadehtijoina" ovat omat ystävät ja "kateus" on ollut sellaista hyväntahtoista ja suoraa, se ei ole vaikuttanut mitenkään kielteisesti ystävyyssuhteeseen. Ihan samalla tavalla minä olen joskus kadehtinut jotain ystävääni, esim. "vitsi olen kateellinen tuosta ulkomaanmatkasta" (kun itsellä ei juuri ole ollut varaa tai lomaa matkustaa) tai "hitsi miten kateellinen olen juuri remontoidusta hienosta keittiöstäsi" (kun oma odottaa 90-luvun alun kuosissaan putkiremonttia).



Kateellisuus on minulle sekoitus katkeransuloista "voi kun minäkin"-fiilistä JA ILOA YSTÄVÄN PUOLESTA.



En ole koskaan ollut niin epätyytyväinen omaan elämääni, että oikeastaan edes ymmärtäisin, miltä paha tai ihmissuhteita nakertava kateus tuntuu. Minusta kateus - sellaisena kuin se lähipiirissäni ilmenee - ei mitenkään sulje pois ihailua ja onnea toisen puolesta. Eikä sitä tarvitse peitellä, jos tuntee kanssailon kyljessä "voi kun minullakin"-kateudenpiston.

ei ole itse sitten kai joutunut kateuden kohteeksi.



jatkuva kateus on rasittavaa ja suuressa määrin ihmistä rikkovaa.



kiinnostaisi selviytymiskeinot. miten kestätte jatkuvan kateuden ja hienovaraisen tylyttämisen?



miten otatte ilkeän kohtelun ja miten siihen reagoitte?

itsevarmuuteni ja lahjakkuuteni vuoksi.



Se tuntuu olevan ihan erityisen punainen vaate ihmisille että ei esimerkiksi ole kaunis, mutta omaa silti hyvän itsetunnon. Ihmiset näkevät siinä ristiriidan ja ärsyyntyvät. Kai niitä harmittaa se että niillä itsellä on huono itsetunto, ja ovat sitä mieltä että minä olen niitä rumempi ja vastenmielisempi ja sen takia minullakin kuuluisi olla huono itsetunto.

minulla on mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä 25 h/viikko. Näin minulla on enemmän aikaa olla lasteni kanssa ja tehdä rauhassa kotihommia. Minut suljetaan porukan ulkopuolelle ja heitellään jatkuvasti: "Hyvähän sinun on, kun...."

minulla on mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä 25 h/viikko. Näin minulla on enemmän aikaa olla lasteni kanssa ja tehdä rauhassa kotihommia. Minut suljetaan porukan ulkopuolelle ja heitellään jatkuvasti: "Hyvähän sinun on, kun...."

Kuulostaa teinien touhuilta.

kun et tajua sitä että monet aikuiset ihmiset to-del-la-kin kadehtivat.

Palkka on toki pienempi, mutta miehelläni on oma menestyvä yritys, joten se ei vaikuta elintasoomme. Tämäkin tuntuu kaivertavan joitakin.

Kuulostaa teinien touhuilta.

kun et tajua sitä että monet aikuiset ihmiset to-del-la-kin kadehtivat.

Tavallaan totta. Moni kadehtia ja varsinkin se muka kadehdittu on epäkypsä (eli teini aikuisen vartalossa). Oletko kuullut projektiosta?

Palkka on toki pienempi, mutta miehelläni on oma menestyvä yritys, joten se ei vaikuta elintasoomme. Tämäkin tuntuu kaivertavan joitakin.

yksinkertaisia? Vaikka miehelläsi olisi mikä yritys tahansa, sinä et tienaa yhtä paljon kuin he. Pitäisikö sun sanoa se niille (jos kateus vaivaa).

Miten suhtaudut kateellisiin ihmisiin?

No niin, olenkin kommentoinut tällaisia keskusteluja täällä ennenkin. Sen olen huomannut, että monilahjakkuuksia kadehditaan; jos on kielissä, luonnontieteissä, taideaineissa ja sosiaalisesti lahjakas, se tuntuu olevan uhka joillekin ihmisille. Koulumenestys. Älykkyys. Laaja yleistieto. Sosiaalinen älykkyys. Positiivisuus. Puhevalmius. Sosiaalinen ja rohkea luonne, joka kuitenkin ottaa muut huomioon. Itsevarmuus. Uskaltaa unelmoida suurista asioista ja saavuttaa niitä. Kateus aiheuttaa vähättelyä ja kilpailua. Pidetään uhkana. Matkitaan toisen elämää, päätöksiä ja suunnitelmia. Kateus on sitä, ettei halua nähdä toista ihmistä kokonaisena ja tunnustaa hänen persoonaansa ja lahjojansa, mikä kumpuaa kadehtijan omasta epävarmuudesta. Itse pyrin olemaan vertailematta itseäni toisiin mutta jos joku alkaa vähätellä tai katsoa alaspäin, mietin, mistä se oikein johtuu ja kuka oikeasti osaa ja mitä!

Olen kokenut kateutta sekä entisten "ystävien" puolelta että joskus vanhemman naispuolisen työkaverin puolelta. Naisten kestosuosikki kateusaihe näkyy olevan toisten parisuhteet ja miesystävät. Surullista. Se voi näkyä kärjistyneen epämielyttävänä uteluna, varsinkin, jos haluaa pitää omat ihmissuhteet omana tietonaan ja henkilökohtaisena asiana niin kuin itse teen. Ulkomaille muutto myös aiheuttaa kateutta joissakin.

On myös olemassa "negatiivista kateutta", joka siis näkyy siinä, että sinulle ei haluta suoda hyvää tai se hyvä, joka sinulla on, yritetään tuhota, vaikka kahdehtija ei haluaisi juuri sitä asiaa itselleen. Olen myös kokenut joidenkin taholta tätä. Se on yhtä yleistä kuin tuo kateus, joka haluaa samaa asiaa, mitä sinulla sattuu olemaan joko matkimalla tai varastamalla. Kaikkein huvittavin negatiivisen kateuden ilmentymä omassa elämässäni on ollut laihtumiseen liittyvä negatiivinen kateus joidenkin entisten kavereiden taholta. Sitä ei todellakaan kaikki olisi minulle suoneet. Ylipainoinen nainen ei ole uhka tällaisille naisille mutta hoikka/normaalipainoinen on, koska hänen viehätysvoimansa on kasvanut ja hän saa enemmän huomiota miehiltä. Kadehtijoiden mielestä tämä on heille uhka ja heiltä pois. Voi hyvänen aika! Muistetaanpa nyt siskot rakkaat, että laihtuminen on jokaisen oikeus tulla omaksi terveeksi itsekseen.

Kateus voi näkyä myös uhriksi tekeytymisenä ja toisten syyllistämisenä aiheettomasti, jolla yritetään saada kadehdittavassa syyllisyyden tunteita. Uhriksi tekeytynyt yrittää toiminnallaan saada toisten pyytämään anteeksi aiheettomasti eikä todellakaan näe omaa osuuttaan asiaan.

Tässä nyt ens alakuun tämmösiä mietelmiä! ;)

Olen akateemisesta perheestä, tosin lapsuudessani olimme nk valkokaulusköyhälistöä eli sivistystä muttei juurikaan rahaa. Se raha mitä oli, laitettiin matkustamiseen eikä esim. autoon.



Tästä ovat jotkut nykyään kateellisia, siis virikkeellisesta lapsuudesta. Ja ehkä siitäkin, että nykyään vanhemmillani on sitten sitä rahaakin ihan kohtuullisesti, kun ovat jo lähes eläkeiässä.



Itse olen käynyt töissä 15-vuotiaasta, joten mitenkään hemmoteltu en ole. Oma lapseni taitaa olla:)

Olen sulkenut kaikki pois elämästäni. En tarvitse sellaisia ystäviä.

Kannattaa muistaa, että huumorilla ei ole rajoja. Se, mikä on toisesta hauskaa, ei ole välttämättä kaikista. Olen esim. huomannut, että vessavitsit, eivät uppoa kaikkiin, vaikka ovatkin yleensä ottaen monien mielestä hauskoja. Ainakin itse nauran niille usein ja niitä viljelen. Huumorintajussa on myös kyse itseironian tasosta; pystyykö nauramaan itselleen ja inhimillisyydelleen. Ymmärrän kuitenkin, jos huumorilla yritetään vähätellä toista, se on väärin.

minulla on mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä 25 h/viikko. Näin minulla on enemmän aikaa olla lasteni kanssa ja tehdä rauhassa kotihommia. Minut suljetaan porukan ulkopuolelle ja heitellään jatkuvasti: "Hyvähän sinun on, kun...."

Mä en ymmärrä kuinka kehtaavat aina nurista. Tämä on arvovalinta eikä rahakysymys. Meidän elämän puitteet on laskettu niin, että mulla on varaa tehdä osa- aika työtä. Emme tarvi esim. merkkivaatteita tai kallista kotia. Mutta kotiaikaa arvostamme!!