Miksi sinua kadehditaan? Miten kateus ilmenee?

Niinkuin SMG:n laulussa lauletaan, jotenkin että "hän on mukava ja kaunis joten vihaan häntä".



Kauniita ja kivoja ja iloisia ihmisiä vihataan. Sellaisia jotka eivät juorua muista vaan ovat tyytyväisiä itseensä.

että varmasti monella on joitain ihmisiä jotka kadehtii häntä jostain. Tai joita muuten ärsyttää hänen persoonansa.



Mutta jos jollain nyt ihan jatkuvasti on ongelmia toisten kateuden kanssa niin kyllä mulla tulee mieleen että kyse ei välttämättä olekaan kateudesta vaan siitä että henkilö tavalla tai toisella ärsyttää ihmisiä muutenkin kuin vain olemalla oma kaunis tai varakas tai menestyvä itsensä. Eli usein hän on ylimielinen tavalla tai toisella tai sitten vaikuttaa siltä esim. ujouden takia. Sellaista ihmiset inhoavat, ei niinkään vaatimattoman vaikutelman antavaa ihmistä joka on yhtä menestyvä.

Kun kerron iloisista asioistani (ollaan perheen kanssa lähdössä matkalle tms.) tai työkuviosta (jos töissä on mennyt hyvin, olen saanut ylennyksen tms.) tai ihan mistä vaan mikä menee minulla hyvin, tuttuni toteaa happamasti tai kaivamalla kaivaa jotain negatiivista sanottavaa. Miehestänikin on sanonut todella negatiivisia kommentteja. Nykyisin saamme hyvät naurut mieheni kanssa tästä ja jään oikein odottamaan katkeria kommentteja. Hän kadehtii kaunista ja älykästä lastamme, hyvää työpaikkaani, koulutustani, ulkonäköäni ja sitä, että minulla on mies, joka on kaiken lisäksi komea, älykäs ja varakas.

Kun kerron iloisista asioistani (ollaan perheen kanssa lähdössä matkalle tms.) tai työkuviosta (jos töissä on mennyt hyvin, olen saanut ylennyksen tms.) tai ihan mistä vaan mikä menee minulla hyvin, tuttuni toteaa happamasti tai kaivamalla kaivaa jotain negatiivista sanottavaa. Miehestänikin on sanonut todella negatiivisia kommentteja. Nykyisin saamme hyvät naurut mieheni kanssa tästä ja jään oikein odottamaan katkeria kommentteja. Hän kadehtii kaunista ja älykästä lastamme, hyvää työpaikkaani, koulutustani, ulkonäköäni ja sitä, että minulla on mies, joka on kaiken lisäksi komea, älykäs ja varakas.

Tavallisen näköisillä ja juoruavilla ja tyhmähköillä on paljon kavereita, kukaan ei kadehdi sellaista.

olla kaveri sellaisen kanssa jota ei kadehdi...

Ei kenelläkään ole syytä olla kateellinen läskille, rumalle, köyhälle ja tyhmälle apinalle.

Niin kuin tässäkin ketjussa.

Ei silti pysty sanomaan mulle sitä. Matkii kouluttautumisessa, ulkonäössä, vaatteissa, sisustamisessa - jopa miestä etsii samoilla kriteereillä kuin omani on. Kyselee jatkuvasti mielipiteitäni eri asioista ja tekee kuten sanon tai ajattelen niistä.



Tämä ärsyttää. Todella. Tuo ihminen on erittäin epävarma ja tyylitajuton. Ei mitään omia mielipiteitä, ideoita tai unelmia. Minua v*ttaa olla hänelle jokin saakutin elämänguru, jonka tekemisistä imetään innovaatioita ja oppia omaan kurjaan olemiseen.



Jos minä kerron, että minulla menee jokin huonosti, hän peittelee hymyään ja tyytyväisyyttään. Hänellä ei koskaan mene mikään pieleen tai kuulu huonoa. (Jos kuuluu, niin hän ei pidä minuun minkäänlaista yhteyttä.) Jälkikäteen saattaa sanoa, että silloin meni huonosti ja vähän masensi.

Ja kun siihen vastataan niin joku älähtää :D

Tunsitko piston sydämessä?

kateellisia milloin mistäkin. En todellakaan edes tiedä mistä kaikesta. Jokatapauksessa ollaan, ei kuitenkaan kaikki ihmiset vaan jotkut.



Eikai noista kannata välittää, kiertää kaukaa.



Kaikki me ollaan joskus kateellisia jollekin, minäkin. Eikä siinä mitää pahaa ole, kun ei sitä tunnetta voi estääkään. Jokainen voi valita mitä tekee, kun tuo tunne nousee pintaan. Jos valitsee vitt...lun kateuden kohteelle, on se lapsellista ja itsehillintä on melko heikkoa.

Tottahan se on että suomalaiset ovat kateellisia!!

Turha sitä on kieltää..

Minulla on kaveri, joka ei oikein soisi minulle mitään, mitä itsellään ei ole, haluaa että tehdään samat asiat samaan tahtiin kaiketi, etten "saavuta" jotain mitä hänellä ei ole. Se on kai yhdenlaista kateutta, ettei soisi muille mitään mitä itsellä ei ole. Esimerkkinä, kun kerron että olen ajatellut alkaa harrastaa jotain tai opetella jonkun uuden taidon, niin ei kannusta vaan sanoo enemmin tyyliin "kannattaako sun nyt, kun sulla on toi joogagin ja keväällä on töissä kiire" tms. 

No hoikuuteni on olut aina se asia mistä minua on kadehdittu. Mutta ei kukaan minulle kuitenkaan ilkeä ole ollut (ystävistä). Myös hyvää parisuhdettani on joskus kadehdittu. Mutta kun tein ison liudan poikalapsia, niin minua alettiin säälimään niin paljon, että kateus hukkui sinne alle :) 

Ulkomailla asuessani luonnonvaalea, suora ja todella OHUT tukkani oli äärettömän kateuden kohteena ihan jatkuvasti! Kampaajat kieltäytyivät uskomasta väriä luonnolliseksi ja kaverit jaksoivat mainita, miten onnekas olin, kun olin aito blondi ja suorahiuksinen. :-D Siellä paksuhiuksisten keskellä se oli jotain niin upeaa ja eksoottista. Olin aika äimän käkenä, mutta kivaahan ja opettavaistakin se tavallaan oli, kun olen aina ohutta ja suoraa Suomi-lieruani kovasti vihannut. Oli hauskaa nähdä asia ihan eri näkökulmasta!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2012 klo 14:52"]

Miten suhtaudut kateellisiin ihmisiin?

[/quote]Ulkonäköäni kadehtitaan. En  piittaa siitä.  Teen paljon työtä ulkonäköni eteen ja olen ansainnut oman kauneuteni ja kroppani. Kadehtikoot, mutta jokainen voi itse vaikuttaa omaan ulkonäköönsä paljonkin.

Olen aina pitänyt muodista, sisustuksesta ja kauneudenhoidosta vaikka olen ihan toisenlaisella alalla, mutta yleensä työkaverit ja puolitutut katsoneet että mitä minulla on päällä, puhuneet että "he eivät tuollaisia laittaisi päällensä" ja että "kun pitää esittää että on kamalasti rahaa", mutta ei mene kuin muutama kk tai vuosi niin matkivat ja ostavat ne samat tuotteet (kalliimmalla) :D

Tuosta kateudesta ja matkimisesta tuli mieleen. Voitteko kuvitella että suurin kateuden aihe ollut minun laukku? Siis viaton vanha käsilaukku, käyttötavara, sellainen joka kuitenkin on useimpien ostettavissa!

Olin pitkään ulkomailla töissä ja ostin sieltä Vuittonin monogrammi-Speedyn noin vuosi ennenkuin palasin Suomeen 2004 tammikuussa. Olin 27v, ja halusin sellaisen kun olin nähnyt saman ihailemallani Audrey Hepburnillä kuvissa.

Kukaan Suomessa ei kommentoinut laukkuani mitenkään moneen vuoteen ja tuskin edes sitä huomasivat, kunnes sitten eräänä päivänä kuulin että jaahas onko tuo sellainen aito Vittuuni ja että miten sinä nyt noin paljon rahaa johonkin laukkuun olet pistänyt, ja että mikä luulet olevasi kun ostat tuollaista luksusta ja että kannattiko laittaa niin paljon rahaa noin rumaan, ja muuta vastaavaa. Huvittavinta tässä sitten vielä se että samat jotka laukkuani ja ostoskäytöstäni haukkuivat ovat ostaneet samanlaiset viimeistään vuonna 2010 tai 2011. Maksoin omastani alle 300 mutta nämä ovat joutuneet maksamaan omistaan puolet enemmän eli se parhaiten nauraa joka viimeisenä nauraa ;-D

Minulle tuttavien kateus ilmenee useimmiten panetteluna. Tyypillisiä lauserakenteita ovat esimerkiksi uusista vaatteista happamasti tokaistu "jaa sitä lähtään sitten taas uusi vaate päällä kaupungille" tai "en itse jaksa hienostella tolleen".

Joskus se ilmenee myös hiljaisuutena silloin, kun olisi aiheellista kysyä tai kommentoida jostakin, esimerkiksi uudesta työpaikasta tai vastikään tehdystä pidemmästä lomamatkasta. Saatan kertoa esimerkiksi saaneeni uuden työn ja toinen sanoo vain "hyvä" ja vaihtaa välittömästi puheenaihetta.

Myös parisuhteesta yritetään löytää heikkoja kohtia piikittelylle. Olemme molemmat varsin urasuuntautuneita ja olemme tästä syystä joutuneet aika ajoin elämään lyhyitä aikoja eri paikkakunnilla. Rakastamme kuitenkin toisiamme valtavasti ja luottamus on erinomainen. Mikään ei silti ärsytä joitakin enempää kuin kohtuullisen hyvin menestynyt ja melko näyttävä pariskunta, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä. Vähän väliä yritetään vihjailla, että meillä on jonkinlainen platoninen suhde tai kaivella toisesta jotakin ikävää silloin, kun vain jompi kumpi on paikalla.

Oma lukunsa ovat tietysti vanhempani, jotka löytyvät paikallisesta verokalenterista ja ovat aiheuttaneet siten etenkin nuorempana tungettelevia kysymyksiä ja happamaa suhtautumista. Osa vihjailee varsin suoraankin, että olen kultalusikka suussa syntynyt enkä ole tehnyt itse mitään elämäni eteen. He eivät halua nähdä, että olen hankkinut tutkinnot ja hyväpalkkaisen uran aivan itse.

No ei mussa oikeen muuta "kadehdittavaa" nähtävästi oo. : D Ainakin tulee koko ajan sellaisia kommentteja että "paljonko silikonia noihin menee" (käytän silikonittomia shampoita ja hoitoaineita) tai että "onpas tolla liian pitkät pidennykset" (omat hiukset on) ja joskus sitten kun ei muuta keksitä niin se on tää hiusten väri, minkä värjään mahd. lähelle omaa sävyäni eli kuparinpunertava. Ja sit sitä et kaikki yrittää saada mut leikkaamaan nää olkapäämittaan (hiukset nyt alaselässä, just tasotetut.)