Miksi sinua kadehditaan? Miten kateus ilmenee?

Huomauttelee koko ajan, mitä kaikkea meillä on ja "teillä on niin hyvät palkat". Tämä on ihan jatkuvaa.



Minua on myös kadehdittu aika usein sosiaalisuudesta ja iloisuudesta.

Kuulostaa teinien touhuilta.

kun et tajua sitä että monet aikuiset ihmiset to-del-la-kin kadehtivat.

Tavallaan totta. Moni kadehtia ja varsinkin se muka kadehdittu on epäkypsä (eli teini aikuisen vartalossa). Oletko kuullut projektiosta?

Useimmat aikuiset ihmiset ovat jollain mittapuulla "epäkypsiä".

Yksi mun kaveri laittoi välit poikki, kun löysin ihanan miehen ja sain vauvan. Ei kestänyt toisen onnea.

Saimme kovalla työllä rakennettua perheellemme omakotitalon. Heti projektin alussa pari perhetuttua katosi elämästämme. Ennen oli jaettu ilot ja surut, oltu mukana toisen elämässä ja annettu esimerkiksi muuttoapua tarvittaessa. Kesken rakennusprojektin näimme aina välillä ohimennen, mutta tuttavia ei kiinnostanut kysyä kuulumisiamme, talon edistymistä tai jaksamistamme. Korostan että projekti kesti reilusti yli vuoden ja hallitsi sen ajan elämäämme kovasti. Olisin toivonut että ystävät pysyvät rinnalla hyvässä ja pahassa.

Ei mulla ole kuin yksi kaveri joka on selkeesti kateellinen. Muutaman yhteisen kaverin kanssa ollaan todettu että se on vaan kateellinen.



Kyllä mä olen pahoittanut mieleni monta kertaa sen tokaisuista, mutta yritän nyt vaan ymmärtää.

Yksi mun kaveri laittoi välit poikki, kun löysin ihanan miehen ja sain vauvan. Ei kestänyt toisen onnea.

kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa.

Totesi vain että nyt alko vituttaa.

up

voidaan keskustella kiihkottomasti tyyliin:



vitsit kun te taas reissaatte/olispa meilläkin tuollainen talo - yleensä vastaan että meillä ei taas ole velatonta asuntoa ja mökkiä kuten teillä.



JOkaisella on jotain kadehdittavaa. Mä kadehdin oikeasti vain niitä joilla on mahdollisuus elää kuten haluavat ja nauttia elämästä. Itse kun juoksee pankin orjana tukka putkella duunissa ei siinä oikeasti ole mitään kadehdittavaa.



Kaikki mitä on hankittu tai tehdään on suoraan omasta persnahasta raavittu ja siihen on jokaisella samalla tavalla mahdollisuus.

Lapseni sairastui joitakin vuosia sitten vakavasti ja jäi sen seurauksena pysyvästi vaikeasti vammaiseksi. Uskomatonta kyllä, mutta meitä on kadehdittu siitä että lapsesta maksetaan vammais- ja omaishoidontukea. Siis ihan totta. Tämä on kateutta, jonka kovasti haluaisin ymmärtää?

Meitä voisi kadehtia vaikka mahtavasta parisuhteesta tai siitä että olemme hengissä ja elämme kaikesta huolimatta hyvää ja onnellista elämää.

Itse kadehdin kyllä muita niistä ihan perus tyhmistä asioista kuten jostain kaukomatkasta tai hienosta omakotitalosta tai treenatusta ulkonäöstä. Mutta sillälailla hetkittäin vain, ei se kateus mun elämääni myrkytä tai estä olemasta onnellinen siitä mitä on.

En osaa sanoa mistä mua kadehditaan, olen ehkä vähän naiivi kateuden suhteen koska minulla on huono itsetunto enkä siksi osaa kuvitella miksi ihmeessä minua joku kadehtisi.

Muilta olen kuitenkin kuullut että parikin kaveriani on ilmeisesti ollut kateellisia minulle kun "vien kaikki miehet", tämä siis tarkoittanee vain sitä, että miehet tulevat baarissa minulle juttelemaan ensin, koska itse olen ollut parisuhteessa jo kymmenen vuotta enkä tosiaankaan "vie miehiä" ystäviltäni. Kai mussa tässä suhteessa jotain vikaa on kun myös eräs hyvä ystäväni kertoi minulle itse suoraan, että häntä hermostutti esitellä uusi poikaystävänsä minulle kun pelkäsi että tämä ihastuu minuun. 

Ennen minua kadehdittiin vartalosta ja miesten huomiosta. Kaiketi kadehdittiin myös siitä, että uskalsin pukeutua naisellisesti ja uskalsin tehdä mitä huvittaa. Kadehtijoina olivat usein ihmiset jotka eivät itse uskaltaneet tehdä mitään tunteella vaan kyräilivät muiden mielipiteitä.

Ärsyttänyt olen myös ihmisiä jotka haluaisivat hallita toisia, mutta eivät ole onnistuneet kohdallani.

Minua kadehditaan koulussa ulkonäköni, kaveretteni ja älyni takia. Ajattelen vaan että he ovat kateellisia, koska eivät itse saa kymppejä/ysejä joka kokeesta... En kuitenkaan hauku heitä tai mitään, en vain välitä.

Minulle ollaan kateellisia lapsettoman ihmisen vapaasta elämäntavasta ja hyvästä elintasosta. Ei haittaa minua (enää). Sanon vain hymyillen: "No, onhan tämä mukavaa."

Jos siis huomaan toistuvasti itseeni kohdistuvaa kateutta projisoin siis omia tuntemuksiani muihin. Näinkö?



Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kateutta, mustasukkaisuutta ja katkeruutta ei ole oikeasti olemassakaan vaan ne ovat ainoastaan meidän omia tuntemuksia?



Mitenkäs tälläisestä projisoinnistä pääsisi eroon?



Jos käyttäydyn muita kohtaa ystävällisesti, avuliaasti, avoimesti ja hymyillen ja saan uudestaan ja uudestaan osakseni tylyä käytöstä missä kohtaa tapahtuu projisointini? Mistä muusta syystä tälläinen tyly käytös sitten voisi johtua jos ei projisoinnistani eikä kateudesta?

En ainakaan ole koskaan huomannut.

Jos siis huomaan toistuvasti itseeni kohdistuvaa kateutta projisoin siis omia tuntemuksiani muihin. Näinkö?

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kateutta, mustasukkaisuutta ja katkeruutta ei ole oikeasti olemassakaan vaan ne ovat ainoastaan meidän omia tuntemuksia?

koska ihan oikeasti tiedetään että ihmiset kokevat välillä toisiaan kohtaan kateutta ja mustasukkaisuutta eli näitä tunteita ON olemassa. Se tietysti on totta, että minun arveluni siitä että henkilö x tuossa vieressä kadehtisi minua on ajatus minun päässäni. Se voi olla minun väärintulkintani, tai sitten se voi olla minun aivan oikea tulkintani jonka olen tehnyt henkilön eleistä ja puheista. Aika usein kyllä ihminen osaa ihan oikeinkin tulkita toisen eleitä ja puheita ja osuu oikeaan, eli aina ei ole pelkkä projektio kyseessä.

mistä kukin on toisille kateellinen. Minä olen kateellinen ystäväni lapsesta (itse en voi saada lapsia), ystäväni taas minun kielitaidostani jne. Kukaan meistä ei elämäänsä vaihtaisi toisen elämään, mutta joistakin yksittäisitä asioista voi olla kateellinen.

minulla on vaikeaa juuri kateuden vuoksi.

Kai se kateutta on, muuta en keksi.



Olen iloinen,kaunis(hyvä iho ja valkoiset hampaat) nuori ja tulen toimeen monien ihmisten kanssa.



Nyt olen käynyt kouluja ja aion opiskella lisää ja edetä uralla.



Minusta yritetään jatkuvasti puhua pahaa ja keksiä päättömiä juoruja.

Minun etenemiseni uralla yritetään estää.



Suurin osa pahansuovista ihmisistä ovat ylipainoisia ja vanhoja, kohta eläkkeelle jääviä.

Olen heillekin mukava, mutta he eivät kestä olemassaoloani.



En ole tehnyt heille pahaa,en sanonut pahaa sanaa, yritän tehdä työni hyvin ja mennä kotiin.

Mikään ei auta.

Eli työkaverit vaivana :( Mitä tehdä?

Palstaa ja yleensä nettiä lukeneena näyttää siltä, että ihmiset kadehtivat työttömiä, heitä haukutaan ja halveksitaan koska kukan ei haluaisi käydä töissä, sekä kotiäitejä. työttömiä ja kotiäitejä kadehtii moni. Eläkeläisiä ei niinkään, koska heille sallitaan kotonaolo.



Moni kadehtii kauniita naisia, näkee kaupungilla ihmisten ilmeistä jos joku kaunis on liikkeellä, miten kaikki varovat että ei näytä ihailevan tai katsoo halveksivasti. Hoikkia ja hyvävartaloisia kadehditaan.



Moni kadehtii sellaista, joka uskaltaa olla oma itsensä, erilainen, tyytyväinen itseensä, ei mieti mitä ajatellaan.



Tässäpä mun havainnot siitä mitä ihmiset kadehtivat.

köyhät sukulaiset kadehtivat omaisuuttamme, taloamme, autojamme, matkusteluamme tms.

Välit huononivat kun hankimme uuden talon ja menivät lopulta poikki muutamaan pariskuntaan.



Mistäkö tiedän? Juttu kulkee ja puhelimen mikrofonikin saattaa napata kuiskatun keskustelunpätkän taustamelun yhtäkkiä vähetessä...