Vammainen sikiö

Tutkimukset vielä kesken, joten emme vielä tiedä, mitä kaikkea sikiöllä on - jokin kehitysvammaa aiheuttava syndrooma vai "vain" rakenteellisia vikoja. Todella vaikeaa aikaa kaikin puolin ja mahdollinen päätöksentekotilanne pelottaa. Hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole, jos testitulokset ovat huonot...



Ei voi muuta kuin yrittää uskoa, että joskus eletään parempia aikoja ja että kaikesta selviää.



Voimia sinulle!

että kovin vaikeaa on neuvoa kun ei yhtään tiedä minkä tyyppisestä vammasta on kyse?



Sen verran voin sanoa omasta kokemuksestani, että odotusaikana selvisi omalla lapsella eräs somaattinen sairaus, olisi ollut mahdollista keskeyttää vkolla 16 (aikakin oli varattu), mutten pystynyt.



Ja en päivääkään ole sitä ratkaisua katunut. Hyvällä hoidolla ja seurannalla lapsi voi elää ihan hyvän ja pitkänkin elämän, tässä sairaudessa yksilölliset erot ovat suuria ja näyttäisi olevan lieväasteinen hänellä tuo sairaus.



Kehotan sinua kuten edellinen vastaaja tutustumaan noihin kahteen keskustelufoorumiin.



Paljon tsemppiä ja voimia päätöksen tekoon!

Tiedän miten raskasta voi olla jo terveenkin lapsen kanssa, ja jotenkin tuntuu niin äärimmäisen rankalta ajatukselta, että saisi vauvan, jonka hoitoon olisi omistauduttava loppuiäkseen, tai lykättävä johonkin laitokseen... Ja keskeyttäminenkin tuntuisi niin kamalan karulta, vaikka toisaalta ehkä loppuelämän kannalta helpommalta. Mietin noita terveitäkin lapsia, miten jaksan niitäkin hoitaa jos tulee oikein vaikeahoitoinen sisarus... Ahdistaa.

joista yhdellä on vuosia syntymän jälkene ilmenneitä, loppuelämään vaikuttavia terveysongelmia. Kyllähän ne tekevät kipeää äidillekin, mutta en ikimaailmassa vaihtaisi lastani pois. Elämä antaa mitä antaa, ja haasteistakin voi löytää jotain kaunista ja voimaannuttavaa.

odotettavissa? Eli onko sellaisesta vammasta kyse,että esim. valtaosa on sitten vaikeasti vammaisia vai vamman laatu voi vaihdella suurestikin ja voi olla varsin "kestettävissä", jos ymmärrät mitä tarkoitat?



Minut sai aivan järkyttävän ahdistuksen valtaan kätilön konsultaatio, jossa käytiin läpi se mahdollinen keskeytysprosessi, mitä tapahtuu, jopa se, minne kuollut sikiö haudattaisiin jne.



Päätös oli aika selvä kun kotiin sieltä lähdin, ettei minusta siihen kerta kaikkiaan ole. Ja hyvä niin, koska elämä on mennyt varsin hyvin, mitkään pelkoni eivät ole toteutuneet, joita odotusaikana päässäni läpi kävin.



t,3

Kaipaan kokemuksia niiltä joiden iloinen odotus on saanut särön kun on huomattu sikiön olevan vammainen. Ja kokemuksia keskeytyksestä ja olosta & fiiliksistä sen jälkeen, sekä kokemuksia myös siitä, kun vammainen lapsi on syntynyt ja elämästä sen jälkeen...

Ei moraalisaarnoja tai kiihkoilua, kiitos.

Mä en sano sulle muuta, kuin että ole realisti. Mieti omat ja perheenne voimat ihan oikeasti läpi moneen kertaan. Mieti omat halusi ja unelmasi, ja ota mahdollisimman paljon selvää lapsen tilasta.

Älä kuuntele muiden sanomisia, vaan kuuntele sydäntäsi ja järkeäsi.

mutta kovin ruusuinen tilanne ei ole. Ahdistaa, kun mitä pidemmälle viikot menee, sen ikävämpää on keskeyttäkään...



Ap