Lue keskustelun säännöt.
Hermot menee anoppiin
08.10.2012 |
Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa. Olen äitiyslomalla ja anoppi käy joka viikko kylässä. En jaksaisi sitä kun se haluaa joka viikko käydä vauvaa tapaamassa.
Lisäksi anoppi ostelee vauvalle vaatteita, vaikka olen sanonut, että haluan itse ostaa ja valita sävyt ja värit. Miksi ei voi laittaa rahoja tilille vaan menee ja itse ostaa vaatteita, mitkä ei sovi vauvan muihin vaatteisiin.
Mies ei ota kantaa asiaan. Anoppi lisäksi vinkuu koko ajan, että koska saisi vauvan hoitoon. Haluaa lapsen yökylään. Se on minun vauvani ja minä en halua sitä anopin luo yöksi vaan haluan hoitaa sen itse.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut ihan samanlaisia fiiliksiä varsinkin vauvan alkuaikoina, mutta on edelleen, vaikka vauva on jo reilusti yli puolivuotias. Samalla tietysti on vähän huono omatunto, kun ärsyyntyy niin pienistä asioista, ja tietää, ettei anoppi varmaankaan pahaa tarkoita.
Uskon, että iso osa noista menee hormonien piikkiin. Ainakin omalla kohdallani muistan sen hetken, kun anoppi piti ekaa kertaa vauvaani sylissään ja alkoi lässyttää jotain "voi mummin oma pikku prinsessa"-bullshittiä. Muistan, kun mietin, että jumalauta, se on vauvani, etkä sitä vie. Nyt kun pahin hormonimyrsky on jo laantunut, osaan suhtautua anoppiin hieman rennommin, vaikka myönnettäköön, että tuo lässytys raastaa hermojani edelleen. En myöskään tykkäisi, jos anoppi kantaisi koko ajan epämieluisia vaatteita meille (onneksi teki niin vain ihan alussa).
Tsemppiä! Ja jos alkaa paljon ärsyttää, kannattaa asiasta sanoa suoraan, sillä omalla kohdallani huomasin, että kun vain purnasin asioita omassa mielessäni, ongelma pääni sisällä kasvoi suuremmaksi kuin lopulta olikaan. Kun sitten puolen vuoden märehtimisen jälkeen kerran sanoin anopille suoraan, niin tuntui, että ilma välillämme kummasti puhdistui.
Eikä sitä anoppia oikeasti tarvitse joka viikko sietää vierailemassa!