Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko te muut sinkut/ yksinäiset käytte yksin matkoilla, kahvilassa jne?
23.06.2026 |
Itse en käy koskaan, koska mieli pahoittuu vielä enemmän kuin näen lapsiperheitä, onnellisia pariskuntia ja kaveriporukoita. Ja en pysty muuttamaan itseäni, tällaiselta minusta tuntuu.
Kommentit (88)
Tietysti ja kavereiden kanssa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei voi mennä minnekään yksin, tulee aina olemaan yksin. Ihmissuhteet (niin ystävyys- kuin parisuhteetkin) syntyvät kun lähtee ihmisten ilmoille.
En juurikaan ole matkustellut yksin - tai miten sen ottaa. Nuorena lähdin kielikursseille ja lukukaudeksi vaihton yksin - mutta tästä syntyikin sitten elinikäisiä kaveruussuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen matkustanut yksin paljon. Miesystävä ratkesi aina ryyppäämään matkoilla, vaikka oli luvannut olla ihmisiksi, joten matkat menivät pilalle. Oli vaarallistakin kun Berliinissä hotelliin tuli palohälytys ja hän oli sammunut. Niinpä kävin ensin kokeeksi omin päin Tukholmassa ruotsinlaivalla ja huomasin että minulla oli paljon kivempaa. Sen jälkeen aloin matkustaa yksin (ja jätin miehen).
Yksin matkustaminen vaatii vain asennetta.
Minäkin totuin yksinäisyyteen parisuhteessa.
Miehellä ei ollut koskaan aikaa tai halua lähteä mihinkään tai viettää muutenkaan yhteistä aikaa. Aikani ihmettelin sitä ja lemppasin miehen.
Yksin on sata kertaa parempaa kuin olla yksinäinen parisuhteessa.
Välillä yksin ja väliillä kavereiden kanssa. Enemmän käyn yksin esim kahviloissa ja elokuvissa. Sitten ulkona syömässä käyn yleensä kaverin kanssa.
Jos liikaa kiinnittää huomiota toisiin ihmisiin ja siihen, mitä heillä on ja itsellä ei, sittenhän ei nauti edes ruokakaupassa käymisestä yksinään. Niissäkin käy pariskuntia ja perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sitä on yksin käydä joka paikassa, jos haluaa jonnekin mennä, kun ei ystäviä juuri ole eikä tule. Yksin matkustaminen on melkein aina parempaa kuin jonkun toisen kanssa, sitä suosittelen.
Tietenkin kun ei tässä iässä mitään lapsenvahtia enää tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jonnekin haluan matkustaa, matkustan sinne yksin, kaksin tai porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että. Tottakai matkustan yksin ja menen yksin kahviloihin. Matkoilla olen tutustunut mitä erilaisimpiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, useista jäänyt kivoja tuttuja ja joistakin ihan ystäviä. Pitää olla avoin ja jutella muiden kanssa esim. jos menee taidenäyttelyihin, museoihin. Kahviloissa ja ruokapaikoissa taas saattaa joku tulla samaan pöytään istumaan (ainakin ulkomailla tapahtuu usein). En pelkää ihmisiä. Katutaiteilijoiden kanssa menen heti juttusille. Kirppareilla ulkomailla vasta kivaa on (Ranska, Italia). Juttu on tietty se, että osaa kieltäkin, ainakin jonkun verran, itselläni hyvät saksa ja italia, ranska tyydyttävä. Enkä etsi koskaan mitään seuraa, kunhan puhun ja juttelen ihmisten kanssa oli sitten nuori, iäkäs jne. Olen leski (N) ja siksi yksinasuva, kumppania en edes etsi enkä ole etsinyt.
Olen yrittänyt tehdä asioita yksin ja reissata yksin. Ihan vitullisen perseestä, sanoo kuka mitä vain. Hyviä juttuja ei ole kukaan jakamassa. Kiva siinä sitte kattoa jotain eiffel-tornia, että tosa se pytinki ny on… mitä sit, lähenkö kotio.
Ongelmat on myös yksin ratkottava. Aivan persiistä, en lähe enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä oon käynyt keikoilla ja festareilla. Ja kyllä, välillä tulee orpo olo mutta ei se oo koko aikaa. Unohtuu samantien kun lempparibändi aloittaa soittamisen. Mut ne hetket ku oottaa sen keikan alkamista on välillä vähän tylsiä mut oon päässyt sen yli. Muistan kuinka itsekin katsoin ihailevasti kun joku 60+ leidi oli yksin viinilasillisella kahvilassa ja näytti nauttivan elämästä. Olin että wau! Toki seurassa on kivempi mennä keikoille mut aina sitä ei oo saatavilla. Tänä vuonna oon käynyt 3 kertaa keikalla yksin ja seuraava odottaa. N34
En ole yksinäinen, parisuhteessa olen ja teemme paljon yhdessä asioita. Mutta tykkään tehdä myös yksin asioita eikä puolisoani innosta kaikki samat asiat mistä itse olen kiinnostunut. Minulle on ihan normaalia mennä yksin konserttiin, teatteriin, muihin tapahtumiin, shoppailemaan, ravintolaan, kahvilaan jne. Voisin joo mennä kavereidenkin kanssa, mutta tykkään mennä yksin. Voisin matkustaakin yksin; ainut on etten pysty nukkumaan hotelleissa, pitäisi olla jokin muu majoitus. Mielestäni on mukava olla yksin liikenteessä, voit olla juuri niinkuin haluat eikä tarvitse ottaa ketään muuta huomioon. Tämä ei tarkoita, että puoliso tai kaverit rajoittaisivat olemistani, kun olemme yhdessä, vaan yksin ollessa on tietty vapaus.
Tapahtumissa, teattereissa ja konserteissa ihan poikkeuksetta löydän seuraa muista, jos haluan. Kiva törmätä uusiin tuttavuuksiin. Ja kiva sitten kotona kertoa kuulumisia siitä, millainen tapahtuma oli ja ketä tapasin. Puolisoni tekee samoin omista menoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustan toisinaan yksin. Ala tarkemmin seuraamaan niitä pariskuntia ja perheitä. Aika usein on kinaa, pariskunnat tuijottaa puhelinta, toinen on selvästi dominoivampi. Itse asiassa se on ihan hupaisaa seurailla ihmisiä ja heidän touhujaan. Kerrankin perheenisä kaiveli antaumuksella nenäänsä, ja tutki löytämäänsä huolella. Meinasi kahvit lentää suusta. Ei se niin auvoista aina ole.
Jatkan nr., 11: Leskeksi jäätyäni olin 47 v. ja matkustin muutaman kerran jonkun naispuolisen ystävän kanssa. Ei siitäkään mitään tullut kun oli aina neuvottelua mennäkö kahvilaan, syömään, tolle tai tälle retkelle. Harvoin samoja tai edes vähän sinnepäin olevia asioita joita olisi voinut tehdä. Toineen tykkää vain shoppailusta ja kaupoista eikä kiinnosta mikään muu, ole siinä sitten... kun itseä huvittaa retket arkeologia, museoita ja taidenäyttelyitä katsomaan.
En enää, tapasin mieheni lentokoneessa.
Tottakai käyn. Minusta on ihanaa mennä kahville ja katsoa muita ihmisiä, mutta olla omissa ajatuksissa. Tykkään myös matkustaa yksin, koska saan matkastani juuri sellaisen ja niillä aikatauluilla kun haluan. Joskus näen riitaista menoa ja ajattelen miten älytöntä on pilata hyvä loma tappelemalla. Olen käynyt myös konserteissa, elokuvissa ja teattereissa yksin. Käyn myös yksin lounasaikaan ravintoloissa. Iltaisin on joku kynnys mennä yksin ravintolaan ja sitä vähän välttelen pl. hotellit. Baareissa en käy yksin enkä juurikaan kaksin tai porukallakaan.
Vähän pakko. On sinkullakin oikeus käydä virkistymässä.
Vierailija kirjoitti:
En enää, tapasin mieheni lentokoneessa.
Itse tapasin kivan kaveriporukan Kreikan lomalla ja nyt matkustelen heidän kanssa.
Minä olen matkustanut yksin paljon. Miesystävä ratkesi aina ryyppäämään matkoilla, vaikka oli luvannut olla ihmisiksi, joten matkat menivät pilalle. Oli vaarallistakin kun Berliinissä hotelliin tuli palohälytys ja hän oli sammunut. Niinpä kävin ensin kokeeksi omin päin Tukholmassa ruotsinlaivalla ja huomasin että minulla oli paljon kivempaa. Sen jälkeen aloin matkustaa yksin (ja jätin miehen).
Yksin matkustaminen vaatii vain asennetta.