Miksi "perinteisien roolien perhe" aiheuttaa niin paljon närää?
Perhe, jossa mies hoitaa ns. miesten työt, ja nainen ns. naisten työt, molemmat omasta halustaan, yhdessä yhteisen perheen hyväksi.
Miksi tällainen perinteinen ratkaisu tuntuu nykyään vaivaavan, jopa suututtavan, ulkopuolisia?
Heittäkää ajatuksia, aihe on mielenkiintoinen.
Kommentit (83)
Todellisuudessa suomalaiset, työssä käyvät naiset ovat ihan älyttömän lujilla. He tekevät täyttä työviikkoa (toisin kuin naiset monissa muissa maissa), tekevät miehiä isomman osan kotitöistä, vastaavat siitä, että lapsilla on päivähoitoon tarvittavat vaatteet ymt. kunnossa ja läksyt tehty, kantavat päävastuun perheen sosiaalisista suhteista, pitävät yhteyttä sukulaisiin, ostavat kummilasten lahjat, miettivät mitä viedään tuliaisiksi, vaaraavat lapsille kampaaja/parturi/neuvola/lääkäri -ajat, etsivät harrastuspaikat jne.
Tiedän naisia, joille nämä kaikki elämänalueet ovat tärkeitä ja ovat valmiita kiitämään tukka putkella, koska nauttivat kaikesta ja se on ok. Silti minusta on jotenkin hassua, että suomalaiset naiset ovat ylpeitä raatamisestaan, kun taas muissa maissa tuollaista pidettäisiin ehkä typeränä ;) Ja koska nainen todella osaa ja haluaa hoitaa ihan kaiken, jää mies syrjään ja ennen pitkää etsii nuoremman naisen itselleen ;)
Olen kotona lasten kanssa (5kk, 3v, 4v) ja mies käy töissä. Muutkin asiat olemme jakaneet miesten ja naisten töihin.
Mies keittää aamulla aamupuuron kaikille, minä teen muut ruuat, iltaruuan syömme yhdessä kun mies tulee töistä kotiin.
Mies vie roskat ja tekee kaikki miesten työt, eli raskaat ja likaiset hommat. Käy esim. kaupassa, remontoi ja laajentaa taloa, leikkaa ruohon, puut ja pensaat, tekee lumityöt, huoltaa autot, pyörät, sukset jne, tekee erikoishyvää ruokaa vkonloppuisin (grillaa, hauduttaa..), imuroi, puhdistaa lattiakaivot ja viemärit ja pesee vessan. Lisäksi ulkoilee lasten kanssa (kunhan minä puen valmiiksi)
minä hoidan kukkia, järjestän tavarat, pyyhin pölyt, hoidan pyykit, pesen, laitan lapset nukkumaan, sisustan, ostan lasten tarvikkeet, vaatteet ja lelut, luen kirjoja ja leikin lasten kanssa..
Siksi ne on naisille delegoitukin. Kuka piru jaksaa tiskata niitä saamarin samoja astioita ja luututa niitä lattioita jos voisi käyttää aikaansa mukavampiinkin hommiin?
Minulla pysyy hyvin vasara kädessä. Osaan myös tarkistaa auton öljyt, tasapainottaa renkaat ja tankata ihan itse. Vaihdan taloutemme lamput ja saan kattoon sellaisetkin valaisimet missä on ihan sokeripala :D Pidän puunhakkuuhommista ja lämmitän mielelläni saunan. Kalastan ja perkaan itse kalani.
Inhoan yli kaiken pyykinpesua, imurointia ja tiskausta. Suorastaan vihaan silittämistä. Sisustaminen ja kaikenlainen muotikikkailu on tylsää, tyhjää ja turhaa.
Teen kaikkia näitä hommia kun on niiden tekemisen aika. Silitän kun tarvitsen puseron ja pilkon puut kun tarvitsen klapeja. Miksi eri näköinen värkki jalkovälissäni estäsi minua tekemästä siitä mistä pidän/sen mitä tarvitsee tehdä?
1. se on naiselta edesvastuutonta: tietysti naisen täytyy pystyä elättämään lapset ja itsensä, jos mies jättää, sairastuu, kuolee.. esim.Saksassa on näihin päiviin ollut voimassa "elatuslaki" myös avioeron jälkeen, ei ole enää.
2. Millaisen mallin annat lapsille, varsinkin tyttärillesi, jos et käy työssä? Näköalattoman. Olet huippumutsi taaperoille, mutta entäs teini-ikäiselle, et osaa neuvoa koulutus/työelämäasioissa, et ylipäätään ole kovin hyvin kärryillä maailmanmenosta..
3.Lapset kasvavat, mitä teet loput 40 vuotta elämässäsi? Tämän suhteen menestystarinat ovat aika harvassa..
4. + laajemmat vaikutukset työelämän tasa-arvoon.
Molemmat käy töissä. Nainenko imuroi, pyykkää, käy kaupassa, hoitaa lapset, laittaa ruuat jne.?
Ja mies...Tekee silloin tällöin lumityöt, vaihtaa autoon talvirenkaat ja -- ööö. Eli mitä ne miesten työt oikein ovat, mitä jatkuvasti, päivittäin tai useita kertoja päivässä pitäisi tehdä? Jos mies harrastaa autojen rassausta tai rakentelee jotain lennokkeja autotallissa niin nämä eivät kyllä ole mitään "pakollisia, päivittäisiä kotitöitä". Myöskäään saunan tai grillin lämmittäminen eivät ole.
nainen ei käy töissä, vaan hoitaa kodin, ja mies työssä käymällä hoitaa perheen taloudellisen puolen.
ap
Aika uskaliasta jättää oma eläke hankkimatta. Suosittelen tutustumaan Sesse Koiviston ja Timo T.A. Mikkosen ax-vaimon tapauksiin. Sesse Koivisto on kirjoittanut aiheesta kirjankin. Heillä miehet vaihtoivat kypsissä kymmenissä ollessaan vaimonsa nuorempiin yllättäen. Kyllä se elanto on vaikea hankkia siinä vaiheessa, kun edellisen kerran on ollut työelämässä parikymmentä vuotta sitten. Jos taas tadoudellisen puolen saa järjestettyä, niin mikäs siinä sitten.
Toinen juttu siinä on se, että nykyaikana tuossa "perinteisessä" mallissa nainen päätyy tekemään helvetisti enemmän töitä kuin mies. Siis jos on työelämässä. Usein kun tämä "perinteinen" työnjako tarkoittaa sitä, että nainen ja mies käyvät töissä molemmat 8h/pvä, mutta mies makaa illat sohvalla ja nainen käy kaupassa, tekee ruuat, pyykkää, siivoaa ja hoitaa lapset. Jäänteet "perinteisestä" työnjaosta siis johtavat nykyaikana monesti epäreiluun tilanteeseen perheessä. Nainen uupuu ja vastaa kaikesta, mies vain omasta palkkatyöstään.
Meillä on tämä perinteinen työnjako, ja ainakin omalta kohdaltani tunnen pääseväni aika vähällä.
Kolme kertaa viikossa imuroin, johon menee puoli tuntia per kerta. Samalla pyyhin aina pölyt. Kerran viikossa lattian pesu. Koneellinen pyykkiä päivässä, jonka ripustamiseen menee 10min. Meillä vain yksi lapsi joten tietenkin kevyempää mitä esim kolmen kanssa. Käyn kerran viikossa isosti kaupassa, jolloin mies on lapsen kanssa kotona. Teen aina kahden päivän ruuat kerralla, tai helposti jatkettavaa ruokaa. Ja muuta pikkuhommaa tietysti vielä.. Mies on fyysisessä työssä 8-10 tuntia päivässä, hoitaa ulkotyöt, eli lumityöt tai ruohonleikkuu, omakotitalon ainaisen kunnostuksen ja auton huollon. Omalta kohdaltani voin sanoa että ei ole valittamista.
Perinteisessä roolituksessa nainen pääse loppujen lopuksi aika helpolla ja elämä on mukavampaa. Saa rauhassa hoitaa lapsia ja laittaa kotia. Mies käy töissä ja tuo rahat ja vaimo sitten shoppailee lasten ollessa koulussa ja sisustaa kotia. Kotityöt ei kotona ollen ole kovin raskaita, äkkiäkös sitä imuroi ja tiskikone hoitaa tiskit, pesukone pyykit ja lapset voi pienestä pitäen opettaa kotitöihin myös.
Minä ainakin liputan ehdottomasti perinteisten roolien puolesta.
Teillähän se hyvä järjestely on miehen kannalta. Sen ei tarvi tehdä mitään.
Siksi ne on naisille delegoitukin. Kuka piru jaksaa tiskata niitä saamarin samoja astioita ja luututa niitä lattioita jos voisi käyttää aikaansa mukavampiinkin hommiin?
Minulla pysyy hyvin vasara kädessä. Osaan myös tarkistaa auton öljyt, tasapainottaa renkaat ja tankata ihan itse. Vaihdan taloutemme lamput ja saan kattoon sellaisetkin valaisimet missä on ihan sokeripala :D Pidän puunhakkuuhommista ja lämmitän mielelläni saunan. Kalastan ja perkaan itse kalani.
Inhoan yli kaiken pyykinpesua, imurointia ja tiskausta. Suorastaan vihaan silittämistä. Sisustaminen ja kaikenlainen muotikikkailu on tylsää, tyhjää ja turhaa.
Teen kaikkia näitä hommia kun on niiden tekemisen aika. Silitän kun tarvitsen puseron ja pilkon puut kun tarvitsen klapeja. Miksi eri näköinen värkki jalkovälissäni estäsi minua tekemästä siitä mistä pidän/sen mitä tarvitsee tehdä?
Itse elin 3 vuotta tuolla tavalla, kun asuimme ulkomailla. Mies kävi töissä, minä olin kotona. Täytyy kyllä sanoa, että toisen vanhemman kotonaolo helpotti arkielämää ja vähensi stressiä: kotityöt tulivat tehdyiksi jo päivisin, enkä ole koskaan kokenut esim. astoiden laittamista tiskikoneeseen tai vaatteiden laittamista pyykkikoneeseen mitenkään ylipääsemättömän raskaiksi. Syömiseen tuli panostettua enemmän, kun oli aikaa ja energiaa miettiä ruokia. Jos lapsi sairastui, ei ollut paineita sen suhteen kumpi joutuu olemaan töistä pois jne jne. Iltaisin ja viikonloppuisin oli aikaa tehdä kaikkea mukavaa, kun ei tarvinnut miettiä koska siivotaan tms.
Itse totesin, että ei ole mikään huono vaihtoehto että toinen vanhemmista on kotona tai tekee lyhennettyä työaikaa. En kyllä sano että sen pitäisi olla nainen :) Huomattava osa miespuolisista tutuistani on esim. ollut 1-3 v koti-isänä, etenkin jos perheessä on useampia lapsia eikä mies tienaa selkeästi enemmän kuin nainen.
minua ihmetyttää perheessä se, että äiti kantaa ruokakasseja isolle perheelle bussilla, kun isä voisi käydä kaupassa autossa.
Tykkään käydä kaupassa kävellen, yksin, mies hoitaa lapsia silloin kotona.
Mä kyllä kayn joskus leffassa tai kaupungilla tms. yksin, ja harrastuskin löytyy.
Jospa se on kateutta? Perinteisessä roolituksessa nainen pääse loppujen lopuksi aika helpolla ja elämä on mukavampaa. Saa rauhassa hoitaa lapsia ja laittaa kotia. Mies käy töissä ja tuo rahat ja vaimo sitten shoppailee lasten ollessa koulussa ja sisustaa kotia. Kotityöt ei kotona ollen ole kovin raskaita, äkkiäkös sitä imuroi ja tiskikone hoitaa tiskit, pesukone pyykit ja lapset voi pienestä pitäen opettaa kotitöihin myös.
Minä ainakin liputan ehdottomasti perinteisten roolien puolesta.
Tämä malli sopii oikein hyvin niihin talouksiin, jossa vaimokullalla on puoli tusinaa sijoitusasuntoja ja säännölliset omat 5000/kk tulot ja joita palstalaiset poikkeuksetta edustavat.
Itse en ole ollut aivan näin onnekas. Olen opiskellut ja käynyt työssä, koska minusta se kuuluu naiselle yhtä hyvin kuin miehellekin - kotona vanhemmat tähdensivät, että naisella kuuluu olla koulutusta, oma työ ja toimeentulo - vanhemmillani ei ollut tilaisuutta käydä koulua, vaikka päätä oliskin riittänyt. Mieheksi löysin samanlaisen, jonka kanssa työnjako perheessä on aina sujunut tasapuolisesti, ja meillä on kolme tytärtä, jotka ovat havaintoesityksenä oppineet tasa-arvoisen elämän mallin. Kiitos oman työni pärjäisin perheen kanssa ilman miestäkin.
millainen roolijako perheessä on? Ei se ole yks yhteen sen kanssa esim. onko nainen kotona ja mies töissä. Ette te näe, miten tasa-arvoisesti arki jaetaan. Tiedän perheitä, joissa työssäkäyvä äiti hoitaa kokonaan myös kodin ja mies makaa omien töidensä jälkeen sohvalla ja perheitä, joissa äiti on esim. hoitovapaalla, mutta kotityöt jaetaan. Eli kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Kukin perhe tekee itselleen sopivat ratkaisut ja tärkeää siinä on vain se, miten perheenjäsenet itse voivat ja kokevat työnjaon tasapuoliseksi.
Kotityöt ovat perinteisiä naisten töitä, koska perinteet tulevat siltä ajalta, kun miehet kävivät töissä ja naiset olivat kotona. Mitäs muutakaan naiset sitten olisivat kotona ollessaan hoitaneet kuin suurimman osan kotitöistä ja lasten hoidon?
Toki ei voi enää odottaa molempien työssä käydessä, että naisella olisi se perinteinen vastuu kotitöistä ja lasten hoidosta. Kuten ei myöskään voi odottaa, että miehen vastuulla olisi perheen elannon hankkiminen sen enempää kuin naisenkaan.
kun joku väitti, että kotiäiti on taaperolle hyvä mutta ei teini-ikäiselle.
Jos kävisin töissä niin en olisi yhtään viisaampi.
Siis olen opiskellut ja ollut vuosikausia työelämässä ennen lapsia niin en kyllä ole niin tyhmä etten pystyisi teini-ikäistä kasvattamaan ja opastamaan.
Olen kyllä ihan perillä maailmanmenosta...en minä missään tynnyrissä asu ;) Luen lehdet ja kasakaupalla kirjoja, katson tv:stä uutisia ja dokkareita ja kaskustelen miehen ja ystävien kanssa muustakin kuin lapsista ym...ihan niinkuin muutkin IHMISET!
Ns. naisten töistä ei kerry eläkettä. Olette vanhuksina puilla paljaila jos mies jättää teidät. On se vaan helvetin tyhmää hoitaa raha-asiansa huonosti.
meillä taas jaetaan kaikki hommat puoliksi melkeimpä. mutta monesti toinen tekee ne jutut missä on parempi ja usein esim mies vaihtaa lamput ja renkaat ja kokkaa ja minä siivoan ja leivon, molemmat pesee pyykkiä ja hoitaa lasta. kivalta se tuntuu kun molemmat osallistuu!!
Meillä on aika perinteiset roolit.
Minä hoidan pääasiassa ruuat, kaupassa käynnit, auton huoltoon viennit, lumityöt, ruohon leikkuun ja muut kevyet puutarha työt, siivouksen, pyykit, lasten harrastukset.
Mies tekee kaikki raskaat työt sekä tuo rahat taloon sekä tekee kotitöitä mitä ehtii. Itse en ole vakituisessa työssä, mutta töissä ollessani mies tekee enemmän kotitöitä paitsi ruohoa en anna leikata.
Naapureita ja tuttavia tämä kauheasti häiritsee
Perhe, jossa mies hoitaa ns. miesten työt, ja nainen ns. naisten työt, molemmat omasta halustaan, yhdessä yhteisen perheen hyväksi.
Miksi tällainen perinteinen ratkaisu tuntuu nykyään vaivaavan, jopa suututtavan, ulkopuolisia?
Heittäkää ajatuksia, aihe on mielenkiintoinen.
että täälläkin on jatkuvasti näitä nuoremman naisen takia jätettyjä elämäntapakotiäitejä, jotka sitten vinkuu ja märisee, kun meni mies, menee koti, ei ole koulutusta saati töitä...
Aika harvalla on se tilanne, että on niin paljon omaisuutta, että sillä pitää yllä elintasoaan loppuelämän, jos elättäjä häipyy. Ja sitten itketään ja märistään.
SE ärsyttää.
meillä oli kotona sellaiset. En oppinut kotonani pärjäääväksi, itsenäiseksi naiseksi sillä äitini ei antanut sellaista mallia. Olen kantapään kautta opetellut monia taitoja, jotka olisin voinut oppia jo kotona. Jos siis kotona oltaisiin annettu sellainen naisen malli, että nainenkin pärjää ja osaa muutakin kuin hoitaa lapsia.
Pahimmilleenhan homma kärjistyi kun äiti kuoli yllättäen vähän yli nelikymppisenä. Meitä oli kaksi yläasteella olevaa ja yksi ala-asteella oleva tenava taloudessa, missä mies (eli isämme) ei tiennyt missä kattilat sijaitsevat. Kyllä me ipanat jouduttiin aika keskenämme pärjäämään sen jälkeen, isä ei ihan oikeasti osannut MITÄÄN kotihommiin liittyviä asioita, osannut vaatettaa meitä tai tehdä ruokaa.
Että joo'o, todellakin ärsyttää perinteisten roolien perheet.
Todellisuudessa suomalaiset, työssä käyvät naiset ovat ihan älyttömän lujilla. He tekevät täyttä työviikkoa (toisin kuin naiset monissa muissa maissa), tekevät miehiä isomman osan kotitöistä, vastaavat siitä, että lapsilla on päivähoitoon tarvittavat vaatteet ymt. kunnossa ja läksyt tehty, kantavat päävastuun perheen sosiaalisista suhteista, pitävät yhteyttä sukulaisiin, ostavat kummilasten lahjat, miettivät mitä viedään tuliaisiksi, vaaraavat lapsille kampaaja/parturi/neuvola/lääkäri -ajat, etsivät harrastuspaikat jne.