Miksi "perinteisien roolien perhe" aiheuttaa niin paljon närää?

Enkä tunne yhtään perhettä jossa ei olisi enemmän tai vähemmän perinteinen roolijako.



Jotain palsta femakkojen touhotusta koko juttu. Taitaa tässäkin ketjussa olla suurin osa vastauksista alle viiddeltä eri ihmiseltä, jotka saatuvat pitämään kantaasa ainoana oikeana.



Meillä on perinteinen perhe. Molemmat vanhemmat ovat työelämässä ja perheen sisäiset hommat tehdään perinteisten roolijakojen mukaan.

Se ei sulje pois sitä ettekö molemmat vanhemma osaisi tehdä myös toistensa työs jos ja kun näin tarvitaan.

Kumpikaan ei ole tyhmä, kouluttamaton tai taidoton.

Olemme hyvin onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme.

Emme riitele koskaan kotitöistä tai rahasta.

Ehkä tuollainen perinteinen roolijako suututtaa muita koska usein äidin tilanne on kurja jos mies kuolee yllättäen nuorena tai erotaan.



Osa on varmaan myös kateellisia jos itse on kovin väsynyt molempien käydessä töissä ja kun kuitenkin pitäisi hoitaa sairastavat lapset jne. työelämän paineista huolimatta.



Ehkä kyse on myös siitä että usein "halveksitaan" sitä mitä pidetään vanhanaikaisena.



Meillä oli lapsuuden perheessä ja nyt on omassamme aika perinteisen työnjako. Äitini teki kyllä maatilan emäntänä töitä vaikka tavallaan olikin aina kotona. Minä puolestani olen ollut kotona lasten kanssa kohta jo 10 vuotta. Näin ei ollut alunperin tarkoitus mutta lasten sairauksien + muiden syiden takia tähän nyt vaan päädyttiin. Ja yhtään en kadu että mies hommaa meille rahat ja minä teen "naisten"kotihommat. Sopii minulle. Ja mikä parasta niin mieskin osaa tehdä kotihommia ja tekee niitä tarpeen mukaan. Mies sahaa polttopuut jne mutta kyllä minäkin sahaan moottorisahalla tarvittaessa. Eli perinteinen työnjako mutta mahdollisuuksien mukaan kumpikin osaa auttavasti myös toisen työt ja se tekee joka kerkeää tai tykkää hommasta enemmän.

ärsytä vaikken itse niin elelekään. Joskus vaan oma halu on vähän suhteellinen käsite ja joskus se vähän epäilyttää ja siitä en pidä jos tällaista arvomaailmaa vaaditaan lapsiltakin, heidän mielestäni pitäisi nähdä monenlaisia malleja ja saada valita itse. Tämä näin yhtäkkiä tätä ketjua avausrepliikkiä lukematta.

Perhe, jossa mies hoitaa ns. miesten työt, ja nainen ns. naisten työt, molemmat omasta halustaan, yhdessä yhteisen perheen hyväksi.

Miksi tällainen perinteinen ratkaisu tuntuu nykyään vaivaavan, jopa suututtavan, ulkopuolisia?

Heittäkää ajatuksia, aihe on mielenkiintoinen.

Sellainen parisuhde on ok, jos molemmat pakkosteriloidaan. Ongelma on se, että tällaiset ihmiset saattavat lisääntyä ja saada lapsia. Tuollainen sairas ajatusmaailma on väkivaltaa lapsia kohtaan.

Uskoisin, että ko. herran nyxälläkään ei asiat tällä hetkellä sen paremmin ole. Ja sen töissä käyvien naisten mollaamisen jälkeen on varmaan aika vaikea itse palata työelämään. Iso velallinen talo ja pienet lapset, ei käy kotiäitiä kateeksi.

Mutta valitettavasti nämä perinteiset roolit heijastuvat vielä nykupäivänäkin työelämään ja siihen, kuinka urasuuntautuneisiin naisiin suhtaudutaan. Meitä ei oteta vakavasti, saamme edelleen paiskia enemmän töitä kuin miehet saavuttaaksemme saman aseman ja aina silloin tällöin kaikesta huolimatta pää kopsahtaa lasikattoon. Kotirouvat kaatavat bensaa näihin liekkeihin.

Perhe, jossa mies hoitaa ns. miesten työt, ja nainen ns. naisten työt, molemmat omasta halustaan, yhdessä yhteisen perheen hyväksi.

Miksi tällainen perinteinen ratkaisu tuntuu nykyään vaivaavan, jopa suututtavan, ulkopuolisia?

Heittäkää ajatuksia, aihe on mielenkiintoinen.

Sellainen parisuhde on ok, jos molemmat pakkosteriloidaan. Ongelma on se, että tällaiset ihmiset saattavat lisääntyä ja saada lapsia. Tuollainen sairas ajatusmaailma on väkivaltaa lapsia kohtaan.

roolijaoista ja "miesten ja naisten töistä" onkin tullut "sairasta ja väkivaltaa lapsia kohtaan"?

Kuitenkin, iät ja ajat ennen näitä "nykyaikoja" on hyvinkin tarkasti ollut miesten ja naisten työt. Naiset ovat olleet kotona ja miehet töissä. Ja eikö se silloin ollut väkivaltaa lapsia kohtaan, tai sairasta?

Kyllä todella huomaa, että nykyään on hirveä paine olla samanlainen kuin kaikki muut. Erilaisuuden suvaitsevaisuudesta kohkataan, ja kaikki ovat olevinaan niin suvaitsevaisia, kun kyse on esim. homoista.

Mutta sitten jos erilaisuus onkin sitä, että vaikka haluaakin elää perinteisten roolimallien mukaan, omasta halustaan, ihmiset käyvät niskaan. Ja tätä sitten koitetaan selitellä sillä, että ollaan muka huolissaan miten perinteisten roolien perheen nainen selviää, JOS mies vaikka joskus kuolee tai hankkii nuoremman naisen.

Kumma, että tämä "huolissaan olo" tulee esiin sairaaksi ja typeräksi haukkumalla ja jopa uhkailemalla. En tiedä teistä, mutta jos itse olen huolissani jonkun ihmisen hyvinvoinnista, lähinnä ajattelisin tukea tätä, haukkumisen ja ilkeilyn sijaan?

Kummallista on elämä, ei voi muuta sanoa.

Mutta vihervasemmisto kiukuttelee aina homojen oikeuksista - siis "oikeuksista"...

En kyllä keksi oikein mitään. Mitä ne oikein on nykypäivänä. Meillä esim molemmat töissä, miehellä lyhyemmät päivät (ope). Huoltomies korjaa asunnon viat, minä puutarhaharrastajana hoidan pienen tilkkumme, auton hoitaa huoltoliike, sauna lämpenee söhköllä. Mitä perinteisiä töitä siis olisi miehille?

En kyllä keksi oikein mitään. Mitä ne oikein on nykypäivänä. Meillä esim molemmat töissä, miehellä lyhyemmät päivät (ope). Huoltomies korjaa asunnon viat, minä puutarhaharrastajana hoidan pienen tilkkumme, auton hoitaa huoltoliike, sauna lämpenee söhköllä. Mitä perinteisiä töitä siis olisi miehille?

perinteisten roolien perheellä ihan siis sellaista todella perinteistä, jossa mies käy töissä kodin ulkopuolella ja kantaa taloudellisen vastuun, ja nainen hoitaa kotityöt ja kantaa vastuun "kotielämän rullaamisesta".

todella surullista elää ainutkertainen elämänsä täyttäen jotain f*cking uhrautuvan äidin roolia. Tai ylipäänsä minkäänlaista roolia suorittaen.

Kyllä minäkin pontevasti pyrin tukemaan tällaisten perheiden tyttölapsia ja auttamaan heitä.



Kovin vaikea on ilmeisesti tajuta, että sellaisessa perheessä kasvaminen on hyvin ahdistavaa ja tukalaa.



Ihmiset kun eivät ole "naisia" ja "miehiä" vaan yksilöitä.

perinteisten roolien perheellä ihan siis sellaista todella perinteistä, jossa mies käy töissä kodin ulkopuolella ja kantaa taloudellisen vastuun, ja nainen hoitaa kotityöt ja kantaa vastuun "kotielämän rullaamisesta".

Mutta mitä tämä liittyy naisiin ja miehiin eli sukupuoliin? Tässä on siis kyse siitä, että mies on joko fiksumpi tai käynyt koulua enemmän? Koska meillä MINÄ (nainen) tienaan tuhansia euroja enemmän kuin mieheni. Miksi ihmeessä sellaisessa tilanteessa nainen jäisi "kotielämää rullaamaan"?

Joskus kyllä käy mielessä, että ns. perinteiden vaalijat haluavat jotenkin kokea, että ovat päteviä (edes) jossain, että ovat niitä kodinhengettäriä ja äitejä, kun mihinkään muuhun vaihtoehtoiseen eivät paukut riitä. Kyse ei olekaan valinnasta, koska tuo on ainoa mahdollinen valinta.

Kyllä minäkin pontevasti pyrin tukemaan tällaisten perheiden tyttölapsia ja auttamaan heitä.

Kovin vaikea on ilmeisesti tajuta, että sellaisessa perheessä kasvaminen on hyvin ahdistavaa ja tukalaa.

Ihmiset kun eivät ole "naisia" ja "miehiä" vaan yksilöitä.

Jos perheessä nainen itse, omasta halustaan haluaa olla kotona, hoitaa kotiasiat ja olla lapsille fyysisesti ja henkisesti paljon läsnä (ja tietenkin hänellä on elämää kodin ulkopuolellakin, harrastuksia, ystäviä, omaa aikaa)

ja mies, omasta halustaan, käy töissä kodin ulkopuolella ja hoitaa taloudellisen puolen. Illat ja viikonloput toki on perheensä kanssa osallistuen perhe-elämään.

Sopuisasti hoidetaan perheen asiat, hoidetaan taloutta, kumpikin omalla osa-alueellaan, kunnioittaen sitä toisen panosta, ja omaansa.

Lapset tietenkin saavat tehdä kuten haluavat, kun aikuiseksi kasvavat. Lapsia, poikia ja tyttöjä, kannustetaan kuitenkin yhtälailla esim. opiskelemaan ja hankkimaan ammatti. Perheen äidilläkin on koulut käyty ja ammatti.

Miten tällaisessa perheessä eläminen on ahdistavaa ja tukalaa? NYT HALUAN PERUSTELUITA.

perinteisten roolien perheellä ihan siis sellaista todella perinteistä, jossa mies käy töissä kodin ulkopuolella ja kantaa taloudellisen vastuun, ja nainen hoitaa kotityöt ja kantaa vastuun "kotielämän rullaamisesta".

Mutta mitä tämä liittyy naisiin ja miehiin eli sukupuoliin? Tässä on siis kyse siitä, että mies on joko fiksumpi tai käynyt koulua enemmän? Koska meillä MINÄ (nainen) tienaan tuhansia euroja enemmän kuin mieheni. Miksi ihmeessä sellaisessa tilanteessa nainen jäisi "kotielämää rullaamaan"?

Joskus kyllä käy mielessä, että ns. perinteiden vaalijat haluavat jotenkin kokea, että ovat päteviä (edes) jossain, että ovat niitä kodinhengettäriä ja äitejä, kun mihinkään muuhun vaihtoehtoiseen eivät paukut riitä. Kyse ei olekaan valinnasta, koska tuo on ainoa mahdollinen valinta.

Lue aloitus uudelleen. Kyse ei ole siitä, etteivätkö perheet saisi elää kuten haluavat, eli jos perheessä molemmat haluavat käydä töissä, asia on ihan ok.

Mutta aloituksessa pähkäillään, miksi ei saisi vaimo jäädä kotiäidiksi? Hoitaa ns. perinteiset naisten työt, eli kotityöt, miehen käydessä töissä kodin ulkopuolella? Miksi tätä vastaan hyökätään (ja hyökätäänhän sitä, luehan vaikka tämän ketjun vastauksia)?

jonka huppu/huivi päässä kulkevat naiset herättää...

Yleensä typeryys ärsyttää.

että syystöiden jälkeen mieluummin neulon villasukkaa kuin huollan traktorin ja sen oheislaitteet!

Aika harvalla perheellä oli vielä 1950-luvulla taloudellisesti mahdollista pitää toista perheen aikuisista kotona sisustamassa ja lapsia kasvattamassa. Kyseessä on aatelis- ja porvarisluokan perinne, joka on koskettanut marginaalista osaa väestöä.

Omia isoäitejäni katsoessa en kehtaisi sanoa, että minuun kotiin jääminen olisi perinne. Jos kunnioittaisin perinnettä, tekisin 12 tuntisia työpäiviä pienellä palkalla kuutena päivänä viikossa. Niiden naisten rinnalla on yhdenkään miehen ollut turha uhota "miesten töiden" raskaudesta. Ja ne naiset olivat miesten rinnalla rakentamassa tätä yhteiskuntaa sodan jälkeen sellaiseksi, että teillä "perinteisillä" naisilla on varaa valtion tuella jäädä kastelemaan kukkia ja pyyhkimään pölyjä.

niin asia on tietysti ok eikä kuulu muille. Mua tuo kuitenkin ärsyttää pikkuisen, kahdesta syystä:



1. musta on väärin tehdä lapsia, jos ei hoivaa heitä. Eli mielestäni ko. perheen isä tekee väärin hankkiessaan lapsia täysin tietoisena, ettei aio heidän kanssaan paljon olla. Tämä "ongelma" on enemmän periaatteellinen kuin käytännön ongelma.



2. keskimäärin parisuhteet ovat onnellisempia, kun työnjako on tasapuolinen. Ko. perhe on tästä poikkeus, mutta antavat lapsilleen mallin, joka on keskimäärin vähemmän toimiva -> lapsille voi tulla ongelmia parisuhteissaan. Tämäkään on tuskin suuri ongelma todellisuudessa.



Mutta nuo syyt minulla ärsytykseeni. Ikinä en ole kyllä millään lailla kommentoinut kenellekään tällaisen perheen asioita.

Todellisuudessa suomalaiset, työssä käyvät naiset ovat ihan älyttömän lujilla. He tekevät täyttä työviikkoa (toisin kuin naiset monissa muissa maissa), tekevät miehiä isomman osan kotitöistä, vastaavat siitä, että lapsilla on päivähoitoon tarvittavat vaatteet ymt. kunnossa ja läksyt tehty, kantavat päävastuun perheen sosiaalisista suhteista, pitävät yhteyttä sukulaisiin, ostavat kummilasten lahjat, miettivät mitä viedään tuliaisiksi, vaaraavat lapsille kampaaja/parturi/neuvola/lääkäri -ajat, etsivät harrastuspaikat jne.

En ole työssäkäyvänä naisena omassa perheessäni yhtään enempää lujilla kuin mieheni, kun meillä ei ole kotona miesten ja naisten työtä. Ainoastaan asiat joihin ei oma lihaskuntoni tai tekninen näppäryyteni riitä (mies mekaanikko) hoitaa mies.

Minusta on ihan yhtä stereotyyppistä väittää, että uraäidit ne vasta lujilla on, kuin väittää, että "perinteinen" kotirouva-asetelma on naiselle luontainen rooli.

Hankkikaa naiset kunnon mies ja menkää töihin!