Miksi "perinteisien roolien perhe" aiheuttaa niin paljon närää?

tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Koska useimmat näistä kotiinjääneistä ovat huonosti koulutettuja, syrjäytymiseen altistuvia.



Ymmärrän tuon perinteisen työnjaon vain, jos mies sitoutuu kirjallisesti elättämään naisen for ever ja maksamaan hänelle eläkettä sekä työttömyyskorvausta ilman yhteiskunnan tukia. Erota ei sitten saa eikä myöskään jäädä leskeksi.

tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Koska useimmat näistä kotiinjääneistä ovat huonosti koulutettuja, syrjäytymiseen altistuvia.

Ymmärrän tuon perinteisen työnjaon vain, jos mies sitoutuu kirjallisesti elättämään naisen for ever ja maksamaan hänelle eläkettä sekä työttömyyskorvausta ilman yhteiskunnan tukia. Erota ei sitten saa eikä myöskään jäädä leskeksi.

Miten minä tulen yhteiskunnalle kalliiksi? Yhteiskuntahan säästää, mä hoidan meidän lapset kotona, ei olla tarvittu esim. kunnallista päivähoitoa. Mies elättää meidät palkallaan, ei saada mitään tukia (paitsi tietysti lapsilisät, jonka kaikki saa).

Ja mä en ole kouluttamaton, enkä syrjäytynyt.

Meillä miehen rahat = meidän yhteiset rahat, hän tienaa ne meidän yhteiselle perheellemme.

Vaikea ymmärtää?

Pojat oppivat olemaan tekemättä mitään. Näkeehän noita perinteisissa perheissä kasvaneita miehiä. Juuri niitä, jotka vielä kolmikymppisenä vievät vaatteensa äidille pestäväksi jos eivät siihen mennessä ole löytäneet vaimoa pyykkejään pesemään.

Pojat oppivat olemaan tekemättä mitään. Näkeehän noita perinteisissa perheissä kasvaneita miehiä. Juuri niitä, jotka vielä kolmikymppisenä vievät vaatteensa äidille pestäväksi jos eivät siihen mennessä ole löytäneet vaimoa pyykkejään pesemään.

kotitöitä. Eli miesten työt - naisten työt koskee meidän perheessä AIKUISIA.

Pojatkin osaavat käyttää pyykkikonetta, ja tytöt leikkaavat ruohikkoa/tekevät lumitöitä yhtälailla. Saavat kyllä toisinaan päättää keskenään, lähtevätkö tytöt/pojat mielummin lumitöihin vai siivoavast sisällä, vai toisinpäin.

että se tuosta sun olettamuksestasi.

Jos nainen ei satu olemaan hikipinkotyppiä niin sellaiselle naiselle ei ole tarjolla muita kuin ikäviä ja puuduttavia töitä. Mieluummin sitä kyllä hoitaa itse lapsensa kuin istuu kaupan kassalla tai on lähihoitajana vanhustyössä. Ei niistä töistä sa aitselle mitään muuta kuin sen palkan. Itse työ vaan vie energiaa ja väsyttää.



Mä en ymmärrä miksi te jotkut mollaatte kotiäideiksi päätyviä naisia! Onhan se nyt lapsille ja perheelle paljon parempi, että äiti on kotona.

Jos nainen ei satu olemaan hikipinkotyppiä niin sellaiselle naiselle ei ole tarjolla muita kuin ikäviä ja puuduttavia töitä. Mieluummin sitä kyllä hoitaa itse lapsensa kuin istuu kaupan kassalla tai on lähihoitajana vanhustyössä. Ei niistä töistä sa aitselle mitään muuta kuin sen palkan. Itse työ vaan vie energiaa ja väsyttää. Mä en ymmärrä miksi te jotkut mollaatte kotiäideiksi päätyviä naisia! Onhan se nyt lapsille ja perheelle paljon parempi, että äiti on kotona.

Kyllä minäkin pontevasti pyrin tukemaan tällaisten perheiden tyttölapsia ja auttamaan heitä.

Kovin vaikea on ilmeisesti tajuta, että sellaisessa perheessä kasvaminen on hyvin ahdistavaa ja tukalaa.

Ihmiset kun eivät ole "naisia" ja "miehiä" vaan yksilöitä.

Jos perheessä nainen itse, omasta halustaan haluaa olla kotona, hoitaa kotiasiat ja olla lapsille fyysisesti ja henkisesti paljon läsnä (ja tietenkin hänellä on elämää kodin ulkopuolellakin, harrastuksia, ystäviä, omaa aikaa)

ja mies, omasta halustaan, käy töissä kodin ulkopuolella ja hoitaa taloudellisen puolen. Illat ja viikonloput toki on perheensä kanssa osallistuen perhe-elämään.

Sopuisasti hoidetaan perheen asiat, hoidetaan taloutta, kumpikin omalla osa-alueellaan, kunnioittaen sitä toisen panosta, ja omaansa.

Lapset tietenkin saavat tehdä kuten haluavat, kun aikuiseksi kasvavat. Lapsia, poikia ja tyttöjä, kannustetaan kuitenkin yhtälailla esim. opiskelemaan ja hankkimaan ammatti. Perheen äidilläkin on koulut käyty ja ammatti.

Miten tällaisessa perheessä eläminen on ahdistavaa ja tukalaa? NYT HALUAN PERUSTELUITA.

Mutta voin antaa uudelleenkin. Sellaisessa perheessä tyttö oppii äidin roolin. Eli kotona olevan, muuta kuin lastenhoitoa osaamattoman naisen roolin. Ja vaikka kuinka kannustaisitte tyttölastanne opiskelmaan ja töihin ja että sulla on hei maailma avoinna, niin vahvimpana tyttöön jää sama rooli mikä äidillä oli. Jotkut tosin kapinahenkisesti repäisevät itsensä siitä irti kokonaan. Toisilla, kuten minulla, rooli määritti minua naisena eniten kuin mikään muu asia. Eli millainen minun tulisi olla, jotta olisin hyvä nainen tuli suoraan kotoa.

Siitä syystä olen joutunut ponnistelemaan päästäkseni työelämässä eteenpäin. Ja kyllä, minutkin koulutettiin ja patisteltiin töihin. Silti oppimani mallin mukaan naiset eivät tee ainakaan mitään tärkeää työtä, se on varattu miehille. Hyväksyin esimerkiksi pitkään pienemmän palkan kuin miespuoliset kollegani saivat. En tuntenut olevani tarpeeksi arvokas työmarkkinoilla, koska olen nainen.

Pahinta on kuitenkin, että nuoruuteni (lähemmäs kolmikymppiseksi asti) yritin miellyttää miehiä. Minulle oli tärkeintä löytää hyvä mies, joka oli minule turvana. Siis ihan taloudellisena turvana, kotoa opitun mallin mukaisesti en osannut ajatella käyväni töissä sitten kun tulee lapsia. En ajatellut itse pystyväni perheen elatukseen. Ja miesten miellyttäminen meni monissakin tapauksissa yli, jos mies halusi seksiä vaikka ensimmäisillä treffeillä, en oikein osannut kieltäytyä vaikka minua ei niin olisi vielä huvittanut. Mies kun sukupuolena oli silmissäni tärkeämpi, tuohan hän leivän taloon.

Nämä on ihan tosi juttuja. Paljon olen opetellut aikuisena naisen arvosta. Suoraan sanottuna v*tuttaa, että kotona annettiin sellainen malli, että naisen arvo on lasten- ja kodinhoidossa. Ja sellaisen mallin antaa jokainen perinteisen roolijaon perhe, halusi sitä tai ei.

Tosin lapsena tuo ei vielä ollut ahdistavaa, ei näitä juttuja silloin tajunnut. Oli kiva, että äiti oli aina kotona. Isää ei kotona useinkaan näkynyt, hän teki pitkää päivää elättääkseen meidät.

Jos nainen ei satu olemaan hikipinkotyppiä niin sellaiselle naiselle ei ole tarjolla muita kuin ikäviä ja puuduttavia töitä. Mieluummin sitä kyllä hoitaa itse lapsensa kuin istuu kaupan kassalla tai on lähihoitajana vanhustyössä. Ei niistä töistä sa aitselle mitään muuta kuin sen palkan. Itse työ vaan vie energiaa ja väsyttää. Mä en ymmärrä miksi te jotkut mollaatte kotiäideiksi päätyviä naisia! Onhan se nyt lapsille ja perheelle paljon parempi, että äiti on kotona.

perinteisten roolien perheellä ihan siis sellaista todella perinteistä, jossa mies käy töissä kodin ulkopuolella ja kantaa taloudellisen vastuun, ja nainen hoitaa kotityöt ja kantaa vastuun "kotielämän rullaamisesta".

Mutta mitä tämä liittyy naisiin ja miehiin eli sukupuoliin? Tässä on siis kyse siitä, että mies on joko fiksumpi tai käynyt koulua enemmän? Koska meillä MINÄ (nainen) tienaan tuhansia euroja enemmän kuin mieheni. Miksi ihmeessä sellaisessa tilanteessa nainen jäisi "kotielämää rullaamaan"?

Joskus kyllä käy mielessä, että ns. perinteiden vaalijat haluavat jotenkin kokea, että ovat päteviä (edes) jossain, että ovat niitä kodinhengettäriä ja äitejä, kun mihinkään muuhun vaihtoehtoiseen eivät paukut riitä. Kyse ei olekaan valinnasta, koska tuo on ainoa mahdollinen valinta.

Lue aloitus uudelleen. Kyse ei ole siitä, etteivätkö perheet saisi elää kuten haluavat, eli jos perheessä molemmat haluavat käydä töissä, asia on ihan ok.

Mutta aloituksessa pähkäillään, miksi ei saisi vaimo jäädä kotiäidiksi? Hoitaa ns. perinteiset naisten työt, eli kotityöt, miehen käydessä töissä kodin ulkopuolella? Miksi tätä vastaan hyökätään (ja hyökätäänhän sitä, luehan vaikka tämän ketjun vastauksia)?

Minä en löytänyt vastauksista erityistä hyökkäävyyttä vaan hyvinkin asiallisia ja mielenkiintoisia perusteluja.

ilman että jonkun täytyy koko aika siellä päivystää, puunata ja vahtia. Lasten hoito kotona on ihan ok, mutta älä vaan väitä, että kodinhoito ois jotain oikeaa elämänsisältöä! Ei saakeli, hankkikaa kodinkoneet!

En kyllä keksi oikein mitään. Mitä ne oikein on nykypäivänä. Meillä esim molemmat töissä, miehellä lyhyemmät päivät (ope). Huoltomies korjaa asunnon viat, minä puutarhaharrastajana hoidan pienen tilkkumme, auton hoitaa huoltoliike, sauna lämpenee söhköllä. Mitä perinteisiä töitä siis olisi miehille?

niitä on jo useampia lueteltu tässä ketjussa... Siis kukaanhan(?) ei väitä etteikö nainen voisi niitä tehdä tai mies vaikka esim. tiskata, mutta joissain perheissä, joissa on näitä molemmanlaisia töitä, niin ne jaetaan niin kuin ne on perinteisesti ollut.. :)

Kyllä minäkin pontevasti pyrin tukemaan tällaisten perheiden tyttölapsia ja auttamaan heitä.

Kovin vaikea on ilmeisesti tajuta, että sellaisessa perheessä kasvaminen on hyvin ahdistavaa ja tukalaa.

Ihmiset kun eivät ole "naisia" ja "miehiä" vaan yksilöitä.

Jos perheessä nainen itse, omasta halustaan haluaa olla kotona, hoitaa kotiasiat ja olla lapsille fyysisesti ja henkisesti paljon läsnä (ja tietenkin hänellä on elämää kodin ulkopuolellakin, harrastuksia, ystäviä, omaa aikaa)

ja mies, omasta halustaan, käy töissä kodin ulkopuolella ja hoitaa taloudellisen puolen. Illat ja viikonloput toki on perheensä kanssa osallistuen perhe-elämään.

Sopuisasti hoidetaan perheen asiat, hoidetaan taloutta, kumpikin omalla osa-alueellaan, kunnioittaen sitä toisen panosta, ja omaansa.

Lapset tietenkin saavat tehdä kuten haluavat, kun aikuiseksi kasvavat. Lapsia, poikia ja tyttöjä, kannustetaan kuitenkin yhtälailla esim. opiskelemaan ja hankkimaan ammatti. Perheen äidilläkin on koulut käyty ja ammatti.

Miten tällaisessa perheessä eläminen on ahdistavaa ja tukalaa? NYT HALUAN PERUSTELUITA.

Mutta voin antaa uudelleenkin. Sellaisessa perheessä tyttö oppii äidin roolin. Eli kotona olevan, muuta kuin lastenhoitoa osaamattoman naisen roolin. Ja vaikka kuinka kannustaisitte tyttölastanne opiskelmaan ja töihin ja että sulla on hei maailma avoinna, niin vahvimpana tyttöön jää sama rooli mikä äidillä oli. Jotkut tosin kapinahenkisesti repäisevät itsensä siitä irti kokonaan. Toisilla, kuten minulla, rooli määritti minua naisena eniten kuin mikään muu asia. Eli millainen minun tulisi olla, jotta olisin hyvä nainen tuli suoraan kotoa.

Siitä syystä olen joutunut ponnistelemaan päästäkseni työelämässä eteenpäin. Ja kyllä, minutkin koulutettiin ja patisteltiin töihin. Silti oppimani mallin mukaan naiset eivät tee ainakaan mitään tärkeää työtä, se on varattu miehille. Hyväksyin esimerkiksi pitkään pienemmän palkan kuin miespuoliset kollegani saivat. En tuntenut olevani tarpeeksi arvokas työmarkkinoilla, koska olen nainen.

Pahinta on kuitenkin, että nuoruuteni (lähemmäs kolmikymppiseksi asti) yritin miellyttää miehiä. Minulle oli tärkeintä löytää hyvä mies, joka oli minule turvana. Siis ihan taloudellisena turvana, kotoa opitun mallin mukaisesti en osannut ajatella käyväni töissä sitten kun tulee lapsia. En ajatellut itse pystyväni perheen elatukseen. Ja miesten miellyttäminen meni monissakin tapauksissa yli, jos mies halusi seksiä vaikka ensimmäisillä treffeillä, en oikein osannut kieltäytyä vaikka minua ei niin olisi vielä huvittanut. Mies kun sukupuolena oli silmissäni tärkeämpi, tuohan hän leivän taloon.

Nämä on ihan tosi juttuja. Paljon olen opetellut aikuisena naisen arvosta. Suoraan sanottuna v*tuttaa, että kotona annettiin sellainen malli, että naisen arvo on lasten- ja kodinhoidossa. Ja sellaisen mallin antaa jokainen perinteisen roolijaon perhe, halusi sitä tai ei.

Tosin lapsena tuo ei vielä ollut ahdistavaa, ei näitä juttuja silloin tajunnut. Oli kiva, että äiti oli aina kotona. Isää ei kotona useinkaan näkynyt, hän teki pitkää päivää elättääkseen meidät.

Osaatko ollenkaan ajatella, että vaikka sinä pidät kotiäitiä "vain lastenhoitoa osaavana" etkä kirjoittamasi perusteella ainakaan pidä kotiäitiyttä arvostettavana asiana, niin joku toinen voi pitää?

Meillä ei mies ole naista arvokkaampi, ihmisenä. Miehen työ kodin ulkopuolella on yhtä tärkeää, kuin naisen työ kodin sisällä. Ja sama toisinpäin. Molemmat tähtäävät perheen hyvinvointiin, eri tavoilla, mutta yhtä arvokkailla tavoilla.

Mieheni kunnioittaa minua, ja minä kunnioitan miestäni. Mieheni arvostaa kotona tekemää työtäni, minä arvostan mieheni kodin ulkopuolella tekemää työtä.

Jotenkin viestistäsi tuli sellainen mielikuva, että koet olevasi arvostettu (vain) työelämän kautta? Että sinun on ansaittava arvostuksesi pärjäämällä työssä (kodin ulkopuolella), uralla etenemällä?

Itse ajattelen että ihminen on arvokas sellaisena kuin on, riippumatta siitä, mitä työtä tekee tai onko kotiäiti vai ei.

Jos nainen ei satu olemaan hikipinkotyppiä niin sellaiselle naiselle ei ole tarjolla muita kuin ikäviä ja puuduttavia töitä. Mieluummin sitä kyllä hoitaa itse lapsensa kuin istuu kaupan kassalla tai on lähihoitajana vanhustyössä. Ei niistä töistä sa aitselle mitään muuta kuin sen palkan. Itse työ vaan vie energiaa ja väsyttää. Mä en ymmärrä miksi te jotkut mollaatte kotiäideiksi päätyviä naisia! Onhan se nyt lapsille ja perheelle paljon parempi, että äiti on kotona.

Ensinnäkin "satu olemaan"...! Koulut on täynnä fiksuja hyvin pärjääviä tyttöjä eikä niitä tartte haukkua hikipinkoiksi! Jessus, että olet todellakin sisäistänyt rooliasetelmat. Jos tyttö on älykäs, se on pingottaja.

Maailmassa on tuhansia ammatteja muita kuin sosiaali- ja terveysalan työt ja kaupan kassa, joihin opiskellaan ja niissä tehdä oikeasti mielekästä asiantuntijatyötä. Jos ei lukupäätä ole, se on vain oma ongelmasi.

Jos nainen ei satu olemaan hikipinkotyppiä niin sellaiselle naiselle ei ole tarjolla muita kuin ikäviä ja puuduttavia töitä. Mieluummin sitä kyllä hoitaa itse lapsensa kuin istuu kaupan kassalla tai on lähihoitajana vanhustyössä. Ei niistä töistä sa aitselle mitään muuta kuin sen palkan. Itse työ vaan vie energiaa ja väsyttää. Mä en ymmärrä miksi te jotkut mollaatte kotiäideiksi päätyviä naisia! Onhan se nyt lapsille ja perheelle paljon parempi, että äiti on kotona.

Ensinnäkin "satu olemaan"...! Koulut on täynnä fiksuja hyvin pärjääviä tyttöjä eikä niitä tartte haukkua hikipinkoiksi! Jessus, että olet todellakin sisäistänyt rooliasetelmat. Jos tyttö on älykäs, se on pingottaja.

Maailmassa on tuhansia ammatteja muita kuin sosiaali- ja terveysalan työt ja kaupan kassa, joihin opiskellaan ja niissä tehdä oikeasti mielekästä asiantuntijatyötä. Jos ei lukupäätä ole, se on vain oma ongelmasi.

Kotiäitiys on paljon hauskempaa!Ja elämästä saa enemmän irti kun ei kuluta aikaansa mukatärkeässä ja jonnin joutavassa työssä.

Mukatärkeä kotiäiti!

varautuneet sen varalle, jos teille tulee avioero tai mies kuolee suht nuorena? Tai tulee työkyvyttömäksi? Miten aiotte tulla toimeen? Onko teille otettu eläkevakutuusta?



Nyt en hyväksy vastauksia "me emme eroa ikinä", koska niin moni pari eroaa vaikka sitä ei olisi osannut edes kuvitella.

Kyllä minäkin pontevasti pyrin tukemaan tällaisten perheiden tyttölapsia ja auttamaan heitä.

Kovin vaikea on ilmeisesti tajuta, että sellaisessa perheessä kasvaminen on hyvin ahdistavaa ja tukalaa.

Ihmiset kun eivät ole "naisia" ja "miehiä" vaan yksilöitä.

Jos perheessä nainen itse, omasta halustaan haluaa olla kotona, hoitaa kotiasiat ja olla lapsille fyysisesti ja henkisesti paljon läsnä (ja tietenkin hänellä on elämää kodin ulkopuolellakin, harrastuksia, ystäviä, omaa aikaa)

ja mies, omasta halustaan, käy töissä kodin ulkopuolella ja hoitaa taloudellisen puolen. Illat ja viikonloput toki on perheensä kanssa osallistuen perhe-elämään.

Sopuisasti hoidetaan perheen asiat, hoidetaan taloutta, kumpikin omalla osa-alueellaan, kunnioittaen sitä toisen panosta, ja omaansa.

Lapset tietenkin saavat tehdä kuten haluavat, kun aikuiseksi kasvavat. Lapsia, poikia ja tyttöjä, kannustetaan kuitenkin yhtälailla esim. opiskelemaan ja hankkimaan ammatti. Perheen äidilläkin on koulut käyty ja ammatti.

Miten tällaisessa perheessä eläminen on ahdistavaa ja tukalaa? NYT HALUAN PERUSTELUITA.

Mutta voin antaa uudelleenkin. Sellaisessa perheessä tyttö oppii äidin roolin. Eli kotona olevan, muuta kuin lastenhoitoa osaamattoman naisen roolin. Ja vaikka kuinka kannustaisitte tyttölastanne opiskelmaan ja töihin ja että sulla on hei maailma avoinna, niin vahvimpana tyttöön jää sama rooli mikä äidillä oli. Jotkut tosin kapinahenkisesti repäisevät itsensä siitä irti kokonaan. Toisilla, kuten minulla, rooli määritti minua naisena eniten kuin mikään muu asia. Eli millainen minun tulisi olla, jotta olisin hyvä nainen tuli suoraan kotoa.

Siitä syystä olen joutunut ponnistelemaan päästäkseni työelämässä eteenpäin. Ja kyllä, minutkin koulutettiin ja patisteltiin töihin. Silti oppimani mallin mukaan naiset eivät tee ainakaan mitään tärkeää työtä, se on varattu miehille. Hyväksyin esimerkiksi pitkään pienemmän palkan kuin miespuoliset kollegani saivat. En tuntenut olevani tarpeeksi arvokas työmarkkinoilla, koska olen nainen.

Pahinta on kuitenkin, että nuoruuteni (lähemmäs kolmikymppiseksi asti) yritin miellyttää miehiä. Minulle oli tärkeintä löytää hyvä mies, joka oli minule turvana. Siis ihan taloudellisena turvana, kotoa opitun mallin mukaisesti en osannut ajatella käyväni töissä sitten kun tulee lapsia. En ajatellut itse pystyväni perheen elatukseen. Ja miesten miellyttäminen meni monissakin tapauksissa yli, jos mies halusi seksiä vaikka ensimmäisillä treffeillä, en oikein osannut kieltäytyä vaikka minua ei niin olisi vielä huvittanut. Mies kun sukupuolena oli silmissäni tärkeämpi, tuohan hän leivän taloon.

Nämä on ihan tosi juttuja. Paljon olen opetellut aikuisena naisen arvosta. Suoraan sanottuna v*tuttaa, että kotona annettiin sellainen malli, että naisen arvo on lasten- ja kodinhoidossa. Ja sellaisen mallin antaa jokainen perinteisen roolijaon perhe, halusi sitä tai ei.

Tosin lapsena tuo ei vielä ollut ahdistavaa, ei näitä juttuja silloin tajunnut. Oli kiva, että äiti oli aina kotona. Isää ei kotona useinkaan näkynyt, hän teki pitkää päivää elättääkseen meidät.

Osaatko ollenkaan ajatella, että vaikka sinä pidät kotiäitiä "vain lastenhoitoa osaavana" etkä kirjoittamasi perusteella ainakaan pidä kotiäitiyttä arvostettavana asiana, niin joku toinen voi pitää?

Meillä ei mies ole naista arvokkaampi, ihmisenä. Miehen työ kodin ulkopuolella on yhtä tärkeää, kuin naisen työ kodin sisällä. Ja sama toisinpäin. Molemmat tähtäävät perheen hyvinvointiin, eri tavoilla, mutta yhtä arvokkailla tavoilla.

Mieheni kunnioittaa minua, ja minä kunnioitan miestäni. Mieheni arvostaa kotona tekemää työtäni, minä arvostan mieheni kodin ulkopuolella tekemää työtä.

Jotenkin viestistäsi tuli sellainen mielikuva, että koet olevasi arvostettu (vain) työelämän kautta? Että sinun on ansaittava arvostuksesi pärjäämällä työssä (kodin ulkopuolella), uralla etenemällä?

Itse ajattelen että ihminen on arvokas sellaisena kuin on, riippumatta siitä, mitä työtä tekee tai onko kotiäiti vai ei.

Se ei minua kiinnosta, miten nainen yksilönä valitsee. Hainkin viestilläni sitä, että harmittaa sellaisissa perheissä asuvien tyttölasten puolesta. Ja kotona olevat tärkeää kotiäiti työtään tekevät naiset vaikuttavat myös muiden naisten asemaan niinkuin joku jo kirjoittikin. Se nyppii. Ei kenenkään valinta sellaisenaan vaan siitä koituvat haittavaikutukset.

Minä en pidä uraa tärkeänä. Pidän tärkeänä sitä, että minulla on samat mahdollisuudet työelämässä kuin muillakin sukupuolestani välittämättä. Koska en osannut arvostaa oman sukupuoleni tekemää työtä (koska naisen paikkahan on kotona hoitamassa lapsia) sain todella opetella sanomaan ei, minä en ole teidän kahvinkeittäjänne työpaikalla vain koska olen nainen. Suostuin pitkään tekemään ylimääräisiä "naisten hommia" töissä kuten täyttämään/tyhjentämään tiskikoneen, keittämään kahvit, pyyhkimään taukohuoneen pöydän.. Puhumattakaan siitä, etten uskaltanut pyytää samaa palkaa kuin täysin samaa työtä kanssani tekevät miehet. Koska kotoa opittu malli kertoi minulle, että nainen on arvokas touhutessaan kotona, mies tekee oikeat työt.

Ja vaikka et haluaisi sellaista mallia tytöillesi opettaa, niin esimerkki on aika vahva opettaja. Poikasi tosin tulee varmasti pärjäämään hyvin ainakin työelämässä, mutta hän voi vaatia tulevaa vaimoaan hoitamaan kodin, sillä sehän on naisen tehtävä, niin äitikin teki.

Sinun ja perheesi yksittäinen valinta ei haittaa minua sellaisenaan, vaan sen kauaskantoisemmat seuraukset.

tai heidän valintansa ja elämäntapansa. Valitettavasti yhteiskunnallinen seuraus on se, että työnantajat olettavat pikkulasten äitien jäävän aina pitkiksi ajoiksi kotiin (ei kannata palkata) ja jos eivät jää, hoitovastuu sairaasta lapsesta on aina naisella (ei kannata palkata). Työhaastattelussa yleinen kysymys on nuorille naisille, oletko perustamassa perhettä. Tosi on.

tai heidän valintansa ja elämäntapansa. Valitettavasti yhteiskunnallinen seuraus on se, että työnantajat olettavat pikkulasten äitien jäävän aina pitkiksi ajoiksi kotiin (ei kannata palkata) ja jos eivät jää, hoitovastuu sairaasta lapsesta on aina naisella (ei kannata palkata). Työhaastattelussa yleinen kysymys on nuorille naisille, oletko perustamassa perhettä. Tosi on.

Tämä vielä yksi niitti siihen, että muutenkin saa työelämässä ponnistella vain koska on nainen.

tai heidän valintansa ja elämäntapansa. Valitettavasti yhteiskunnallinen seuraus on se, että työnantajat olettavat pikkulasten äitien jäävän aina pitkiksi ajoiksi kotiin (ei kannata palkata) ja jos eivät jää, hoitovastuu sairaasta lapsesta on aina naisella (ei kannata palkata). Työhaastattelussa yleinen kysymys on nuorille naisille, oletko perustamassa perhettä. Tosi on.

Tämä vielä yksi niitti siihen, että muutenkin saa työelämässä ponnistella vain koska on nainen.

kuitenkin mennä töihin kodin ulkopuolelle, jotta uralla etenemisestä haaveilevat ja kodin ulkopuolista työtä tärkeimpänä asianaan pitävät naiset näyttäisivät paremmalta työmaailmassa...?

Aika kummallista, ja sorry, ei onnistu. Koittakaa päteä ihan omin avuin siellä työssänne/työhaastattelussanne.