Tätä mä en ole ikinä tajunnut: Miksi perheellä pitää olla yhteinen sukunimi?

kysyä varmaan islantilaisilta. Siellä kun on normaalisti koko perheellä eri "sukunimi". (Paitsi samaa sukupuolta olevilla lapsilla.)

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

Yksi nimi postilaatikossa riittää helpompaan elämään =)

joten jatkan siitä mihin jäi:

Ihan ohis, mutt Suomessa on vasta 1930-luvulla tullut tavaksi ottaa se miehen miehen sukunimi. Silloin tuli pakolliseksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

mitään edistyksellistä pitää oma nimensä. Puolison nimen ottaminen on uusi tapa! Suomessa on perinteisesti pidetty omat omat nimet tai käytetty talon nimeä. Tai käytetty patronyymiä. Miehen nimen ottaminen yleistyi vasta 1900-luvulla lain muuttuessa.

Perinteitä kunnioittava siis juuri pitäisi oman nimensä, ei ottaisi puolisonsa nimeä.

t. 2

Ihan ohis, mutt Suomessa on vasta 1930-luvulla tullut tavaksi ottaa se miehen miehen sukunimi. Silloin tuli pakolliseksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

Eli jatkan perinteitä, olen syntynyt 70-luvulla

Naiset luopuvat omasta nimestään, jotta PERHEELLÄ olisi YHTEINEN sukunimi.

Miksi tuostakin tulisi laatia jokin militantti sapluuna, onhan jo nyt valinnanvapaus olemassa. Nimen SAA muuttaa, jos haluaa. Tai ottaa kaksiosaisen, tai poimia molemmille uudeksi sukunimeksi jostain suvun historiasta jonkun ihan muun nimen kuin nykyiset, tai mies voi ottaa vaimonsa sukunimen tai jompikumpi kaksiosaisen.

Mikäs tässä nyt oikein on se ongelma?

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

mitään edistyksellistä pitää oma nimensä. Puolison nimen ottaminen on uusi tapa! Suomessa on perinteisesti pidetty omat omat nimet tai käytetty talon nimeä. Tai käytetty patronyymiä. Miehen nimen ottaminen yleistyi vasta 1900-luvulla lain muuttuessa. Perinteitä kunnioittava siis juuri pitäisi oman nimensä, ei ottaisi puolisonsa nimeä. t. 2

eli 1900-luvun perinteitä =)

Olen itsekin syntynyt 70-luvulla, mutta ei tulisi mieleenikään sanoa tällä tiedolla, että miehen nimen ottaminen olisi perinne.

Ihan ohis, mutt Suomessa on vasta 1930-luvulla tullut tavaksi ottaa se miehen miehen sukunimi. Silloin tuli pakolliseksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

Eli jatkan perinteitä, olen syntynyt 70-luvulla

Kyllä se minusta on noloa että on eri sukunimellä. Heti tulee mieleen että siinä ei ukko kelpuuta naista edes vaimokseen. Sori, mutta näin mä ajattelen ja jos on monta lasta niin vähän säälinkin..

Olen itsekin syntynyt 70-luvulla, mutta ei tulisi mieleenikään sanoa tällä tiedolla, että miehen nimen ottaminen olisi perinne.

Ihan ohis, mutt Suomessa on vasta 1930-luvulla tullut tavaksi ottaa se miehen miehen sukunimi. Silloin tuli pakolliseksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

Eli jatkan perinteitä, olen syntynyt 70-luvulla

Jestas mitä jankkaamista ja pilkunviilaamista. Mulle se on perinne ja sillä hyvä, jos sulle ei niin anna olla.

Naiset luopuvat omasta nimestään, jotta PERHEELLÄ olisi YHTEINEN sukunimi. En tajua. Mitä etua on samasta sukunimestä, tai vastaavasti mitä haittaa on eri sukunimistä saman perheen sisällä? Vai haittaako näitä perheenäitejä se, että joku neuvolantäti/terveysaseman lääkäri luulee, että on tullut tehtyä au-lapsi kun ei sukunimikään ole äidillä lapsen kanssa sama, ai kamala! Oletteko vastaavasti ajatelleet, että ehkä tuo neuvolantäti huomaa nimettömässä kimaltelevat timankinne ja ajatteleekin että, siinäpä edistyksellinen, itsenäinen, varma nainen kun ei ole ottanut ukkonsa nimeä.

joiden identiteetti on siitä sukunimestä kiinni. Mulla ei ole. Mun on ihan hyvä elellä näin, kuin 10 vuotta on jo elelty, eli omalla sukunimelläni. Mutta kun tässä nyt jokusen vuoden sisällä menemme naimisiin, tulen ottamaan mieheni sukunimen. Jos ei muuta, niin vaikka sitten vaihtelun vuoksi.

Edelleen olen ihan sama ihminen, ja yhtä feministi kuin ennenkin. Mies ei mua vaadi sitä nimeä ottamaan, vaan ihan itse sen haluan tehdä.

Mikä tässä on niin vaikeaa ja kamalaa?

Eli kerran vielä jatko siihen mihin aloitus jäi:



Eli jos nyt aletaan noita hölmöjä olettamuksia miettiä, niin tuohan on aivan yhtä todennäköinen.



Itse en ole kokenut asiasta minkäänlaista käytännön tai muutakaan haittaa. Tosin mua ei liiemmin kiinnostakaan minkälaisia olettamuksia joku kananaivo meistä pankissa tai hammaslääkärissä tekee. Mulla on mun oma nimi muilla on omansa. Lapset on meillä miehen mukaan, mutta toisinkin olisi voitu tehdä. Miehen nimi vain soi paremmin valitsemiemme etunimien kanssa toisin kuin oma nimeni, joka ei soi juuri minkään kanssa (ei silti ole harvinainen, joten siitä ei nimen pitämisessä ole nyt kyse).



T. ap ja äiti, jolla on eri nimi aviomiehensä ja lastensa kanssa



(ja meillä ei muuten ole nimiä postilaatikossa ollenkaan, vain kadunnimi ja numero, mutta ei dymolla kestä varmaan kuin puoli minuuttia kauemmin tulostaa se toinenkin nimi siihen laatikkoon, eli ei ihan mene tuo hyöty-/haittasuhde vielä niin hyväksi että oman nimen syrjäyttäisin.)

1900-luvulla tuo oli pakko. Jatkat siis 1900-luvun pakotettua tapaa. Jos jotain on pakko tehdä, ei sitä voi kutsua perinteeksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

mitään edistyksellistä pitää oma nimensä. Puolison nimen ottaminen on uusi tapa! Suomessa on perinteisesti pidetty omat omat nimet tai käytetty talon nimeä. Tai käytetty patronyymiä. Miehen nimen ottaminen yleistyi vasta 1900-luvulla lain muuttuessa. Perinteitä kunnioittava siis juuri pitäisi oman nimensä, ei ottaisi puolisonsa nimeä. t. 2

eli 1900-luvun perinteitä =)

Minä en tällaisia asioita koskaan ihmettele, mutta ihmettelen, miksi maailmassa edelleen kuolee niin paljon lapsia nälkään, vaikka esim. Suomessa on niin paljon ylipainoisia lapsia. Paljon muitakin asioita ihmettelen tässä maailmassa, enkä aina tajua.

Mutta toki me jokainen ihmettelemme sellaisia asioita, jotka sopivat meidän ajatusmaailmaamme. Joten jos sinulle tämä asia on kovintärkeä niin toivottavasti tämä asia ei häiritse kovin elämääsi.

Kaikkia asioita ei maailmassa voi aina tajuta.

Naiset luopuvat omasta nimestään, jotta PERHEELLÄ olisi YHTEINEN sukunimi. En tajua. Mitä etua on samasta sukunimestä, tai vastaavasti mitä haittaa on eri sukunimistä saman perheen sisällä? Vai haittaako näitä perheenäitejä se, että joku neuvolantäti/terveysaseman lääkäri luulee, että on tullut tehtyä au-lapsi kun ei sukunimikään ole äidillä lapsen kanssa sama, ai kamala! Oletteko vastaavasti ajatelleet, että ehkä tuo neuvolantäti huomaa nimettömässä kimaltelevat timankinne ja ajatteleekin että, siinäpä edistyksellinen, itsenäinen, varma nainen kun ei ole ottanut ukkonsa nimeä.

Heillä ei ollut valinnanvaraa pitää kokonaan omaa sukunimeään.

Olen itsekin syntynyt 70-luvulla, mutta ei tulisi mieleenikään sanoa tällä tiedolla, että miehen nimen ottaminen olisi perinne.

Ihan ohis, mutt Suomessa on vasta 1930-luvulla tullut tavaksi ottaa se miehen miehen sukunimi. Silloin tuli pakolliseksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

Eli jatkan perinteitä, olen syntynyt 70-luvulla

Jestas mitä jankkaamista ja pilkunviilaamista. Mulle se on perinne ja sillä hyvä, jos sulle ei niin anna olla.

Eli kerran vielä jatko siihen mihin aloitus jäi: Eli jos nyt aletaan noita hölmöjä olettamuksia miettiä, niin tuohan on aivan yhtä todennäköinen. Itse en ole kokenut asiasta minkäänlaista käytännön tai muutakaan haittaa. Tosin mua ei liiemmin kiinnostakaan minkälaisia olettamuksia joku kananaivo meistä pankissa tai hammaslääkärissä tekee. Mulla on mun oma nimi muilla on omansa. Lapset on meillä miehen mukaan, mutta toisinkin olisi voitu tehdä. Miehen nimi vain soi paremmin valitsemiemme etunimien kanssa toisin kuin oma nimeni, joka ei soi juuri minkään kanssa (ei silti ole harvinainen, joten siitä ei nimen pitämisessä ole nyt kyse). T. ap ja äiti, jolla on eri nimi aviomiehensä ja lastensa kanssa (ja meillä ei muuten ole nimiä postilaatikossa ollenkaan, vain kadunnimi ja numero, mutta ei dymolla kestä varmaan kuin puoli minuuttia kauemmin tulostaa se toinenkin nimi siihen laatikkoon, eli ei ihan mene tuo hyöty-/haittasuhde vielä niin hyväksi että oman nimen syrjäyttäisin.)

Minä en tällaisia asioita koskaan ihmettele, mutta ihmettelen, miksi maailmassa edelleen kuolee niin paljon lapsia nälkään, vaikka esim. Suomessa on niin paljon ylipainoisia lapsia. Paljon muitakin asioita ihmettelen tässä maailmassa, enkä aina tajua.

Mutta toki me jokainen ihmettelemme sellaisia asioita, jotka sopivat meidän ajatusmaailmaamme. Joten jos sinulle tämä asia on kovintärkeä niin toivottavasti tämä asia ei häiritse kovin elämääsi.

Kaikkia asioita ei maailmassa voi aina tajuta.

Naiset luopuvat omasta nimestään, jotta PERHEELLÄ olisi YHTEINEN sukunimi. En tajua. Mitä etua on samasta sukunimestä, tai vastaavasti mitä haittaa on eri sukunimistä saman perheen sisällä? Vai haittaako näitä perheenäitejä se, että joku neuvolantäti/terveysaseman lääkäri luulee, että on tullut tehtyä au-lapsi kun ei sukunimikään ole äidillä lapsen kanssa sama, ai kamala! Oletteko vastaavasti ajatelleet, että ehkä tuo neuvolantäti huomaa nimettömässä kimaltelevat timankinne ja ajatteleekin että, siinäpä edistyksellinen, itsenäinen, varma nainen kun ei ole ottanut ukkonsa nimeä.

Heillä ei ollut valinnanvaraa pitää kokonaan omaa sukunimeään.

Olen itsekin syntynyt 70-luvulla, mutta ei tulisi mieleenikään sanoa tällä tiedolla, että miehen nimen ottaminen olisi perinne.

Ihan ohis, mutt Suomessa on vasta 1930-luvulla tullut tavaksi ottaa se miehen miehen sukunimi. Silloin tuli pakolliseksi.

meidän osataan yhdistää perheeksi helpommin kun kaikilla on sama nimi. Ei minun tyttönimi ollut mikään harvinainen, en tajua miksi olisin pitänyt siitä kynsin hampain kiinni. Mitä hemmetin edistyksellisyyttä siinä on, että pitää oman nimensä. Enemmän siitä haittaa on pitää tyttönimi, kuin toisinpäin. Ainoa haitta ottaa miehen nimi on että henkilökortit menee uusiksi.

Eli jatkan perinteitä, olen syntynyt 70-luvulla

Jestas mitä jankkaamista ja pilkunviilaamista. Mulle se on perinne ja sillä hyvä, jos sulle ei niin anna olla.