Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi
Tuo ketju oudoista vieraista oli aivan hulvaton! Mitä omituisuuksia löytyy kyläilyjen toiselta puolelta, eli isäntien toiminnasta?
Itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mieheni veli ja hänen vaimonsa saattavat olla netissä pitkiäkin aikoja meidän kyläillessämme heillä. TV vähintäänkin on auki, eikä silloin kysellä mitä me haluaisimme katsoa.
Emme mielestäni käy niin usein, että tuollainen on sopivaa. Kun minä menen heille kylään, haluan viettää aikaa heidän seurassaan. Sama pätee meillä vieraillessa.
Kommentit (1052)
Vierailija kirjoitti:
Kylävierailija kirjoitti:
Koronan jälkeen vastasimme pikkuhiljaa kyläilykutsuihin, ja pian tajusimme, että vierailut kannattaa pitää lyhyinä.
Kun ensimmäisessä huushollissa oli hankittu uusi sohva koronan aikana, eikä siinä vissiin oltu istuttu pariin vuoteen alkoi rouva tunkemaan vilttejä meidän alle. Sohva oli tumma kangassohva. Miehelläni oli farkut, ja minulla vaaleat legginsit, joten tuskin niistä väriä olisi lähtenyt..
No, sitten ohikulkumatkalla käytiin samalla tädin luona kun vietiin kukkia haudoille. Taas rättisulkeiset huonekalujen päälle! Meillä siistit puhtaat vaatteet...siis oikeesti, miksi?
Kolmas kokemus oli se, kun kutsuttiin yökylään, mutta talon kissa ei tykännyt vieraista. Siispä meidät komennettiin yläkertaan odottelemaan, kunnes kisu löytyi ja saatiin ovet kiinni. Noloa..Kun täti tulee teille vieraisille, osoitat hänet istumaan puiselle tuolille/jakkaralle ja sanot "Jospa täti istuisi tähän, kun tämä tuoli on näppärämpi pestä kuin tuo kangassohva".
Veikkaampa että tätiä inhotti ajatus siitä kun vieras tulee pelkissä alusvaatteissa (leggareissa) kangassohvalleen. Leggareiden kanssa sopisi pitää esim. pitkää hamosta.
Kerran meillä kävi tuttavapariskunta, naisella todella lyhyt hame, istui tummalla kangassohvallamme ja hänen jäljiltään jäi vaalea läiskä sohvaan. Silloin otti päähän ja inhotti. Jynssäsin sen pois mutta jatkossa näille levitettiin myös huopa alle. Helpompi pestä.
Osa meistä on siistimpiä, niin se on.
Tulee mieleen perseenhajuinen sohva -ketju.
Vierailija kirjoitti:
Kummilapsen vanhemmat kutsuivat minua jatkuvasti kylään, oli kiireitä mutta kerran sitten menin. Kummilapsi ei ollutkaan paikalla, vaan jossain treeneissä. Ehdotin että tulisin toisena päivänä uudestaan, mutta lapsen vanhemmat vaativat että tulen sisään, kun on kahvit ja tarjottavat ja kaikki. Istuttiin sitten kahvipöytään ja sen jälkeen siirryttiin olohuoneeseen katselemaan telkkaria. TV:n katselun aikana ei isäntäpari sanonut minulle sanaakaan, tuijottivat vain telkkaria kuin lumoutuneena, tuli sieltä mitä tahansa. Sitten ilmoittivat että nyt pitää hakea lapsi treeneistä, mutta oli kiva nähdä minua ja tulenhan pian uudestaan.
Vähän outoa, kun luulin että menin kummilasta katsomaan. Lapselle tuomani lahja jäi sitten vanhempien annettavaksi.
Törkeätä. Pitävät sinua vain lahja-automaattina.
Toinen vastaavanlainen versio mitä voi tapahtua: menet kutsuttuna kummina sinne kahvittelemaan ja tapaamaan kummilasta, esim. lapsen syndet. Paikalla on jotain sukulaisia (itse et ole siis sukua vaan kaveri), ja emäntä seurusteleekin näiden kanssa jättäen sinut sivuun. Yrität jotain keskustelua virittää aiheista, mihin kaikki voisi osallistua, mutta ei, kohta taas mietitään miten Yrjänä-sedän lonkkaleikkaus meni tai mitä Irma-tädille Naantaliin kuuluu, vieläkös hän tekee patalappuja iltaisin? Miksi näitä Irma-tätien juttuja ei voi puhua omin porukoin vaan jättää sinut sivuun täysin, kohdellen kuin ilmaa?
Lahjasta on joko kiitetty hyvin vaikeasti tai ei ollenkaan. Tästä onkin ketjuja AV pullollaan.
Kummilapsesi niinikään on mennyt seurustelemaan näiden sukulaislasten kanssa omaan huoneeseensa.
Siinähän istut ja odotat koska kehtaa lähteä.
Seuraavana vuonna tekstari tai postikortti riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani en voi, kuin sanoa: Kyllä ystävillänne on paskat "Ystävät" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mihin perustat kantasi?
Minä ihmettelen nimittäin enemmän noita törppöjä vieraita, isäntiä ja emäntiä.
Mitä itse olen näitä juttuja lukenut, niin suurimmalla osalla tänne vastanneista on kyllä peruskäytöstavat ihan hyvin hallinnassa. Onko siis ihme, että niiden hallitsemista odotetaan myös siltä toiselta osapuolelta, joka joko kutsuu luokseen tai joka kutsutaan omaan kotiin? Entä onko ihme, että hämmennytään kunnolla, kun se toinen osapuoli onkin ihan kujalla siitä, miten kuuluisi käyttäytyä? Mitä mieltä sinä olet?
Minulla ei ole tapana pihtailla viemisissä ja siksi olenkin saanut paljon kutsuja kyläilemään.
On vaan kotoa jäänyt sellainen tapa, että tyhjin käsin ei mennä kyläilemään.
Mutta sellainenkin tilanne on käynyt, että tavatessani nykyisen mieheni hän kiikutti minut näytille sukulaisten mökille. Lähtö tuli yllättäen ja ajattelin, että kyllähän sitä sieltä periltä ehtii sitten viemiset ostaa. No eipä minulle kerrottu, että mökki onkin soutumatkan päässä saaressa. Kyllä hävetti, kun tajusin rannalla minne ollaan matkalla. Tästä on jo yli 20 vuotta aikaa, mutta vieläkin nolottaa ajatuskin.
Minulla oli ystäväpariskunta, jotka tullessaan kyläilemään kutsuivat sitten kaverinsakin meille, ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun näin kävi. Kyllä välillä mietitytti, että riittääkö tarjottavat, mutta onneksi ilmoittivat etukäteen , ( siis soittivat tullessaan), että ne ja ne saattaa poiketa..
Eihän siinä, jos ilmoittavat etukäteen.
Mikä isäntäpoppoo? Puhutaanko maalla noin?
Ei ole ollut omituisuuksia kavereiden luona.
Mun kaveri oli töissä Moskovassa ja hän ehdotti että tulisin käymään hänen luonaan kun en ollut Venäjällä käynyt aiemmin. Tämä oli siis 2010-l alussa. Tilasin viisumin ja lennot. Sitten kun pääsin Moskovaan, niin aika meni siinä että kävimme hänen suomalaisten työkavereiden illanvietoissa ym. Kun sanoin että haluaisin nähdä kaupunkia niin hän totesi siihen että ei hän halua jättää työkavereiden juhlia välistä. Mä odotin, että kun menen Moskovaan pariksi päiväksi että hän voisi näyttää kaupunkia ja voitaisiin jutella rauhassa. En huomannut kysyä asiasta etukäteen, mutta musta hän olisi voinut tavata työkavereita sen jälkeen kun lähdin pois, kyse oli parista päivästä ja ihan normijuhlista, ei häistä, tai kastajaisista tai edes tupareista. Me ei olla enää vuosiin oltu tekemissä.
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin teini, alaikäinen joka tapauksessa mut yks äiti jätti yksin vauvansa kanssa. Tää äiti oli sanonut hän antaa mulle jonkun paidan tai jotain, en muista enää ja sitten kun tulin, hän vaan sanoi voinko katsoa lasta hetken ja hän vaan käy ja tulee takaisin. Hetki vaihtui pidemmäksi, silloin ei ollut kännyköitäkään. Onneksi ovikello soi ja joku lapsen äiti tuli. Mä itku kurkussa jotain möngersin kotiin pitää päästä ja onneksi tämä tuttu jäi.
Sain hirveät huudot tältä äidiltä kun tuli seuraavan kerran vastaan, onneksi kerroin kaikki kotona ja mun äiti meni tälle äidille huutamaan ja siihen loppui kiusanteko. Kerjäsi vielä rahaa, sanoi ettei ole palkkaakaan maksanut lastenvahtina olemisesta.Tämän jälkeen homma on ollut aika selkeä. "
Tää sun tarinas ainakaan ei ole kovin selkeä. Hemmetin kirjoitustaidottomat.
Kaikki eivät ole kynäniekkoja. Asia kuitenkin selviää kirjoitelmasta ja toivon, että uskaltaa kirjoittaa toistekin. Kiitos tarinasta, älkää haukutut välittäkö noista pilkunviilaajista! Yrittämällä ja harjoittelemalla taidot paranevat ja jos eivät, niin mitä sitten. "Kirjoitustaidollisten" ei ole pakko lukea!
Muutaman kerran tapahtui niin, että oltiin sovittu erään tuttavaperheen kanssa, että menemme heille kylään tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Esimerkiksi lauantaina kello 14.00. Kun sitten menimme perille, niin kukaan ei tullut avaamaan ovea, vaikka ovikello soi takuulla sisällä, koska sen ääni kuului oven läpi rappukäytävään. Sitten kolkuttelimme ovea, soitimme heille ja huhuilimme sisään postiluukustakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan ovea. Sitten ehkä parin tunnin päästä he sitten soittivat ja ihmettelivät ärtyneenä, että miksi emme olleetkaan tulleet ja kun sanoimme, että olimme käyneet oven takana, mutta kukaan ei tullut avaamaan vaikka soitimme ovikelloa, koputimme oveen, soitimme heille jne. He kuitenkin väittivät, että ei ole totta. Näin kävi noin kolme tai neljä kertaa kunnes lakkasimme käymästä heillä ollenkaan, koska koskaan ei tultu ovea avaamaan, vaikka aivan taatusti osoite oli oikea, aika oli oikea ja he olivat kotonakin koska ikkunoista näki, että siellä palaa valot ja he liikkuivat sisällä. Postiluukustakin kuului ääniä kuten puhetta ja askelten ääniä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri, jonka olen tuntenut 10 vuotta, soitti aamuyöstä ja pyysi toisen kaverinsa luokse bileisiin. En ollut nähnyt tuota toista henkilöä koskaan aiemmin. Lähdin kuitenkin.
Katottiin musiikkivideoita, juteltiin ym.
Huomasin kirjahyllyssä Aikuiset ystäväni-kirjan ja sain luvan katsoa sitä. Sitten illan isäntä sanoi, että kirjoita vaan siihen.
No enpä kirjoittanut, eihän me ystäviä oltu!
Ensimmäistä kertaa tavattiin eikä myöhemminkään enää samoihin bileisiin osuttu.
Toinen koittaa hyvää hyvyyttään ystävystyä tunkeilijan kanssa ja tunkeilija torppaa. Sitten tunkeilija vielä puukottelee tällä palstalla selkään.
Taidat olla helposti lähestyttävä ja satoja ystäviä omaava, uniikki lumihiutale
Vierailija kirjoitti:
On teidän ystävillä kyllä "Hienoja" "Ystäviä". Ei herranenaika sentään, millaista sosiopaattista ja psykopaattista porukkaa täällä haukkuu ystäviään seläntakana.
-Alunpitäenkin kommunikointitaidot 404, koska on vain oleteltu asioita, eikä keskusteltu ja sovittu mistään etukäteen.
-Melkoista selkäänpuukottamista jokainen tarina.
-Nähdään vain oma hieno elämä oikeana.
Herranjestas aivan oikesti. Menkää itseenne ja miettikää juurisyyt, miksi olette mielestänne 100% oikeassa noissa tilanteissa.
Ei tässä edes puhuta ystävistä vaan "isäntäpoppoosta", eli sekalaista joukosta tuttavia, sukulaisia, kavereita, työkavereita jne.
Joo, pitäisi varmaan kaikkien kylään kutsujien kanssa tehdä erikseen lista sopivista asioista etukäteen?
- Haluaisimme edes kahvit kun ajamme sinne 300 km
- Ei ryhmäseksiä
- Ei verkostointimarkkinointia
jne.
Jos olisit edes lukenut lankaa edgyilyn sijaan, niin huomaisit että melko kummallisia kyläänkutsujia tähän maahan mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
kyllä sitä tuntee itsensä terveeksi...
Kyllä, kun näiden apinoiden ystävien haukkumisia lukee
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapahtui niin, että oltiin sovittu erään tuttavaperheen kanssa, että menemme heille kylään tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Esimerkiksi lauantaina kello 14.00. Kun sitten menimme perille, niin kukaan ei tullut avaamaan ovea, vaikka ovikello soi takuulla sisällä, koska sen ääni kuului oven läpi rappukäytävään. Sitten kolkuttelimme ovea, soitimme heille ja huhuilimme sisään postiluukustakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan ovea. Sitten ehkä parin tunnin päästä he sitten soittivat ja ihmettelivät ärtyneenä, että miksi emme olleetkaan tulleet ja kun sanoimme, että olimme käyneet oven takana, mutta kukaan ei tullut avaamaan vaikka soitimme ovikelloa, koputimme oveen, soitimme heille jne. He kuitenkin väittivät, että ei ole totta. Näin kävi noin kolme tai neljä kertaa kunnes lakkasimme käymästä heillä ollenkaan, koska koskaan ei tultu ovea avaamaan, vaikka aivan taatusti osoite oli oikea, aika oli oikea ja he olivat kotonakin koska ikkunoista näki, että siellä palaa valot ja he liikkuivat sisällä. Postiluukustakin kuului ääniä kuten puhetta ja askelten ääniä.
No huh, miten sairasta porukkaa!! Pompottelivat teitä tahallaan. Törkeää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä sitä tuntee itsensä terveeksi...
Kyllä, kun näiden apinoiden ystävien haukkumisia lukee
Apinoiden?
Meillä kävi pari kertaa niin, että kun oli kutsuttu "ystävä"pariskunnan luokse kylään, niin jossain vaiheessa meidän seura ei enää heille riittänytkään, vaan sitten piti kutsua muitakin pariskuntia, sellaisia meille joko täysin outoja tai sitten puolituttuja. Ilta alkoi käydä ahdistavaksi, kun huomasimme, että meidän seuraa ei enää kaivata. Kävimme kiittämässä kutsujia ja lähdimme kotiin muiden jatkaessa. Joskus jopa illan "emäntä" sanoi jälkeenpäin, ettei ollenkaan ymmärtänyt, että me tosissaan lähdemme kotiin juuri silloin, kun heillä alkoi olemaan hauskaa.
No kiva.
olen samaa mieltä ettei kummankin osapuolen tarvi olla koko aikaa vieressä.
esim kun menen kaverille kyläään ärsyttää jos sen mies on meidän kans koko ajan pöydässä eikä pystytä jutteleen ollenkaan kahdestaan vaikka harvoin nähdään.
monesti patistankin oman miehen pois jos kaveri tulee kylään et saadaan jutella tyttöjen kesken.
ehkä mä olen röyhkeä?
Vierailija kirjoitti:
Mentiin ensimmäisen kerran miehen veljen mökille kylään, meillä lapset silloin 3v ja 5v ja heidän 2 lastaan jo yli 10 vuotiaita. Heillä ei ollut mitään mehua, vain kivennäisvettä jota meidän lapset eivät tietenkään juo kun eivät tykkää limppareistakaan. Maitoa he eivät käytä kuin kahvissa joten sitäkään ei ollut paljoa. Onneksi olimme vain yhden yön joten lapset pärjäsivät kyllä vedellä sen ajan ja itse join lämmintä cokista joka oli ollut autossamme avattuna jo pari päivää. :D Tiedämpähän ensi kerralla ottaa omat juomat mukaan.
Et sitten itsekään pystynyt sitä kivennäisvettä juomaan, vaikka lämmin, väljähtänyt cokis kuitenkin kelpasi.
Kyläilemään kutsunut valmisti lättytaikinaa viilikulhossa, manaili siinä samalla, että ei ollut aiemmin käsittänyt, kuinka kalliiksi vieraiden kestitseminen voi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että isäntäväki jatkaa piha- ja kotitöiden ja omien juttujensa (koneella istuminen, leffan katsominen yms) tekemistä, kun vieraat tulevat kylään. Ymmärrän jos visiitti on viikon verran tai pidempi, mutta viikonloppuvierailulla aivan käsittämätöntä käytöstä. Samoin tuo, että vieraat laitetaan osallistumaan ruoanlaittoon tai ostamaan ruokia. Minut äiti kasvatti aina niin, että vieraiden tullessa pitää pöydän olla katettu ja ruoan jo porisemassa, ja yksinään ei mennä nettiä selaamaan kun on emäntänä. Jos ei jaksa vieraita kestitä tai pitää seuraa, niin miksi IHMEESSÄ niitä pitää kutsua? Ei vaan uppoa aivoon..
Itse olen joskus myös käynyt kylässä niin, ettei ole tarjottu mitään ruokaa. Sanottu vain että "meillä on tapana, että otetaan ruokaa kun on nälkä". En tietysti kainona kehdannut ja kun on pienestä pitäen opetettu, ettei toisten kaapeille mennä, niin siinä ollaan sitten oltu nälissään iltaan asti, kunnes isäntäväkeä itseään alkaa nälättämään.. ja silloinkin syövät suunnilleen vain leipää. Mielestäni on ihan kohteliasta kysellä säännöllisesti vierailta, että onko nälkä.
Joskus myös nuorempana ollessani ensimmäistä kertaa eräällä vielä vanhempien luona asuvalla kaverillani kylässä, tämä alkoi riitelemään mitättömästä asiasta perheensä kanssa. Hirveä huuto ja itku joka kaikui ympäri taloa, minä hyvin vaivaantuneena istuskelin kaverin huoneessa miettimässä, milloin lähtee seuraava bussi kotiin.. en tainnut mennä toista kertaa.
Kolmannessa paikassa taas ei ollut myöskään varattu mitään ruokaa koko viikonlopun varalle. Käytiin porukalla ravintolassa syömässä iltapäivästä, ja illalla ei ollutkaan tarjolla kuin teetä. Maha murisi aamulla ilkeästi.
Mietin aina ovatko nämä ruoattomat tapaukset vain nuukia eivätkä tahdo polttaa rahaa vieraiden ruokkimiseen, vai ovatko he oikeasti niin pieniruokaisia että jaksavat koko päivän yhdellä aterialla.
Paljonko sinun BMI onkaan?
19.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mentiin ensimmäisen kerran miehen veljen mökille kylään, meillä lapset silloin 3v ja 5v ja heidän 2 lastaan jo yli 10 vuotiaita. Heillä ei ollut mitään mehua, vain kivennäisvettä jota meidän lapset eivät tietenkään juo kun eivät tykkää limppareistakaan. Maitoa he eivät käytä kuin kahvissa joten sitäkään ei ollut paljoa. Onneksi olimme vain yhden yön joten lapset pärjäsivät kyllä vedellä sen ajan ja itse join lämmintä cokista joka oli ollut autossamme avattuna jo pari päivää. :D Tiedämpähän ensi kerralla ottaa omat juomat mukaan.
Et sitten itsekään pystynyt sitä kivennäisvettä juomaan, vaikka lämmin, väljähtänyt cokis kuitenkin kelpasi.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka eivät voi juoda janoonsa vettä. Mehut ja limut eivät ole mikään ihmisen hengissäpysymisen kannalta välttämätön tuote.
Oikeastihan lahjan antajalla ei ole mitään sananvaltaa lahjan käyttöön enää sitten kun lahja on annettu, jos ei sitä ymmärrä niin kannattaa pitäytyä lahjojen antamisesta. Tyylitöntä käytöstä kyllä mieheltä, mutta toisaalta ehkä hän ei ollut tietoinen että kyseessä oli "erikoissuklaa" tai sitten belgialainen suklaa on hänelle arkipäiväistä, kuten irtokarkit.