Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummisetäni kutsui minua usein mökilleen kylään saunomaan ja kaljalle/ kalalle. Joka kerta hän pyysi johonkin työhön apua ohi mennen. Työt olivat yleensä aika isoja ja raskaita. Kummisetäni aina itse hävisi johonkin ja päädyin tekemään työt loppuun yksin. Halkokasan tein, vessan pohjat, kompostin puusta ja pellistä, rappuset aittaan jne.

Koska lopetit noiden kutsujen vastaanottamisen ja miten kummisetäsi suhtautui siihen?

Kahden vuoden aikana kävin 8 kertaa. Sitten lopetin. Vetosin tyttöystävään ja meidän omaa mökkiin. Sitten kummisetä vanheni ja meno muuttui muutenkin. Nykyään jo edesmennyt

Menin vanhalle kaverille kylään kutsuttuna. Kahvien jälkeen hän lähti yksin toiselle kaverilleen kylään ja jätti minut perheensä kanssa viettämään iltaa. Oli todella outoa. Oli poissa usean tunnin. Kun tuli takaisin, olikin mun aika lähteä.

Vanha armeijakaveri kutsui ravintolaan illan viettoon, joka osoittautui hurmokselliseksi verkostomarkkinointitilaisuudeksi. Ei vihjannut mitään sen suuntaistakaan kutsuessaan. Piti syödä ja ottaa pari sekä muistella menneitä.

Lähdin kesken kaiken pois

Nuoruuden kaveri alkoi kutsumaan minua kylään ja kaiken maailman tapahtumiin, kunnes tajusin aika pian, että toimin hänen pettämisensä alibina.

Itki 2h tuntia putkeen. Ei halunnut jutella eikä kertoa mikä hätänä. Meinasin soittaa ambulanssin - sen esti. Lähdin pois. Uusi kaveri tuli tilalle

Runkkasi vessassa

Vierailija kirjoitti:

Vanha armeijakaveri kutsui ravintolaan illan viettoon, joka osoittautui hurmokselliseksi verkostomarkkinointitilaisuudeksi. Ei vihjannut mitään sen suuntaistakaan kutsuessaan. Piti syödä ja ottaa pari sekä muistella menneitä.

Lähdin kesken kaiken pois

Nuo on kyllä kummia kekkereitä. Aikoinaan kaveri yritti raahata minua väkisin myös moiseen, jonnekin tilaisuuteen olisi pitänyt mennä eikä oikein voinut edes tarkasti kertoa mistä on kyse. Luulin jo että uskonnollinen tapahtuma, enkä siinä sitten ollutkaan kovin väärässä. Onneksi jäi menemättä, tuo oli noiden kulttimaisten verkostomarkkinointipuljujen kulta-aikaa 90-luvun lopulla.

Menin ala-asteen loppupuolella ollessani luokkakaverin luo kylään hänen itsensä kutsumana (huom) ja tää tyttö roikkui koko vierailuni ajan äidissään. Aina välillä kävi luonani huoneessaan haahuilemassa vilkaisemattakaan muhun ja palasi äkkiä takaisin keittiöön, koska "Yks juttu viä, äiti!". Koitin sinnitellä ja viihtyä edes pari tuntia, sillä tiesin tytöllä olevan hyvin vähän, jos ollenkaan, kavereita, mutta lopulta istuin tuossa huoneessa parikymmentä minuuttia yksin, tuijotellen julisteita seinillä. Kun sitten lähdin etsimään emännöitsijääni kertoakseni, että olen lähdössä, löysin hänet olkkarin sohvalta katsomassa tv:tä ja äitinsä letitti hänen hiuksiaan. Tyttö kysyi, että en kai oikeasti lähde vielä, vaikka vaikutti hyvin helpottuneelta.

Tyttö oli kyllä vähän ujo ja hitaasti lämpenevä, mutta oikeasti, me ei oltu enää eskarilaisia ekoilla leikkitreffeillä, vaan 11-12-vuotiaita. Ja ihmettelen, miten tuo hänen mammansa ei eväänsä letkauttanut, kun tyttö jätti kaverin yksinään, oma äitini olisi sanonut minulle vastaavassa tilanteessa suorat sanat karulla kielellä.

Ehkäpä tytön suositut rääväsuiset isosiskot olivat ivanneet hänelle kaverittomuudesta ja painostaneet tuomaan edes yhden frendin näytille. Tätä ainakin epäilen

Tuttava pariskunta kutsui monen kyläilyn jälkeen vastavierailulle. Olivat aloittaneet juomien nauttimisen ja istuttivat meidät telkkarin eteen. Itse menivät keittiöön, niin luulimme. Aikamme odoteltuamme ja huhuiltuamme menimme etsimään heitä. Löytyivät makuuhuoneesta, molemmat täydessä unessa. Hipsimme hissukseen kotiin syömään.

Työkaveri kutsui ison porukan heille grillaamaan ja saunomaan. Tosin saunan remontti oli kesken, joten saunomaan ei päässyt. Suihkut toimi. Grillattiin, pelattiin mölkkyä ja muutama joutui käymään suihkussa, koska eivät olleet kotona pesiytyneet, koska piti olla luvassa saunomista

Vierailija kirjoitti:

Nukkumaan mennessä kuulimme kikatusta, isäntäpari kurkisteli ilmeisesti meitä avaimenreiästä ja tirskuivat.

Tämä on paras! 😂😂😂😂

Tosi vanha ketju. Käykö kukaan enää edes kylässä?

Jos sukulaisista puhutaan, niin anopin mies katsoo televisiota todella kovaa. Se häiritsee muiden keskustelua. Sillä on ilmeisesti vähän huono kuulo, minkä takia äänet kovalla.

Lapsuudesta muistan, kun kaverin perheellä oli moottorivene. Olin kutsuttuna mökille ja kaverin isä ajelutti muita sillä veneellä, mutta ei minua, kun ei ollut kotoa kysytty lupaa.

Kun asuttiin pienessä kunnassa ja siellä olevassa kylässä, meidät kutsuttiin heti muuton jälkeen yhden naapuriperheen luo. Emäntä hääräsi koko ajan keittiössä, leipoi jotain ja laittoi ruokaa. Isäntä seurasi Formuloita ja kommentoi välillä. Me ei siis seurata Formuloita enkä tiedä niistä kisoista mitään. Aikamme kun siinä istuttiin ja yritin viihdyttää meidän 4-vuotiasta, se emäntä yhtäkkiä kysyi, eikö meilläkin ala olla jo ruoka-aika. Minä sanoin hyvin hämilläni, että kyllä, pitääkin jo lähteä. Olin koko ajan luullut, että se leipoo jotain tarjottavaa kahvipöytään ja kutsuu kohta kahville. Myöhemmin kuulin, että ei sillä kylällä kukaan tarjoile toisille kahveja, kun naapurissa piipahdetaan tuon tuosta. Vähän erikoinen paikka, mutta ei me siellä lopulta asuttu kuin 2 vuotta ja lähdettiin kaupunkiin.

"Yökylässä perhetuttujen luona. Sauna lämmitettiin, siihen asti kaikki meni normaalisti. Sitten emäntä strippasi nakusilleen olohuoneessa ja kysyi tulenko mukaan saunaan hänen kanssaan. Ei siis oltu mitään läheisiä.

Vähän häkeltyneenä sanoin, että mieluummin saunoisin mieheni kanssa. Emäntä nauroi, vähän kiusoitteli minua että olen niin ujo etten kehtaa tutun naisen kanssa saunaan tulla. Lähti sitten isännän kanssa saunomaan ja me miehen kanssa katsottiin toisiamme, voiko tämä olla totta.

Loppuvierailu meni vähän vaivautuneeksi, kun ei kumpikaan voitu unohtaa sitä tilannetta. Tiedän että Suomessa on joskus tapana saunoa saman sukupuolen kanssa, mutta se nakuilu..."

Oletteko suomalaisia? Jos ette, ymmärrän häkeltymisen. Muuten en. Suomessahan on ihan tavallista saunoa saman sukupuolen kesken.

Eräs uusi kaverini alkoi kutsumaan minua säännöllisen epäsäännöllisesti kahville, ja aloin pian huomaamaan että jos hänen lapsi oli kotona, olin lapsenvahtina. Kaveri puhui puhelimessa toisten kavereiden kanssa, värkkäsi puhelimella ja välillä ei meinannut edes sitä luvattua kahvia keittää. Pari kertaa kutsui muita yatäviään kylään yhtä aikaa, jolloin jäin täysin ulkopuoliseksi ja yllätys yllätys= olin taas lapsenvahtina. Meille ei lähes koskaan tullut kylään vaikka pyysimme useasti, ja jos kävivät niin lapsi kulki mukana (jolloin taas vahdin tätä lasta).

En pidä enää yhteyttä.

Moni on kirjoittanut kokeneensa epäkohteliaaksi ja oudoksi sen, että isäntäväki alkaa puuhailla omia arkiaskareitaan vieraiden läsnäollessa. Monessa kirjoituksessa korostui, että erityisesti toinen isäntäpariskunnan osapuoli toimi näin. 

Kyseessä on varmaankin sosiaalisista tilanteista kuormittuvia ihmisiä. Usein toinen pariskunnan osapuolista on sosiaalisempi kuin toinen ja haluaa kutsua vieraita, toinen taas ahdistuu näistä tilanteista. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että pakollisen kahvittelun tms. jälkeen tällainen henkilö häviää omiin oloihinsa. Pääasia on, ettei vieraita jätetä kokonaan yksin. Mielestäni riittää, että toinen isäntäpariskunnan osapuoli viihdyttää vieraita. 

Antakaa armoa. :D

Ketjua lukiessani en voi, kuin sanoa: Kyllä ystävillänne on paskat "Ystävät" sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ala-asteella kaveri monesti kutsui kylään, ja sapluuna oli aina sama: kaveri pelas pleikkaria ja mä katselin vierestä. Hyvin vastahakoisesti antoi mun pelata välillä pari minuuttia, mutta sen jälkeen alkoi vaatia ohjainta takas itselleen. Kaverin äitikään ei tähän todennut mitään, vaikka oli lähes aina samassa tilassa.

Kaveri myös vaati pelivuoroa aina, jos hän harvat kerrat kävi mun tykönä kylässä.

Tämän hetken tilanne on se, että tuosta äidin pikku pleikkarin pelaajasta kasvoi sosiaalisesti eristynyt ja melko turvonnut kolmekymppinen pleikkarin pelaaja, joka elää tukien varassa ja normaali elämä näyttää tuottavan vaikeuksia.

Oltiin ekaa kertaa ikinä miehen sukulaisissa kaukaa kotoa 3v lapsen kanssa. Myös muita sukulaisia oli kutsuttu samaan aikaan. Tunnin päästä alkoi olla nälkä mutta ajattelin että pian varmaan keittää kahvit tms. Ei mitään. Juttua jatkui eikä kukaan osoittanut lähtemisen merkkejä. Janokin oli, kesäkuuma. Lapsi alkoi olla jo tosi nälkäinen, ei ollut mitään mukana hänelle, virhe. Lopulta tuntien päästä kysyin että olisiko teillä vaikka joku leipä lapselle ja kaivettiin se sitten nihkeästi kaapista mutta ei todellakaan mitään tarjoiluja muille. Olin hemmetin kiukkuinen itse janoissani nälkäisenä ja ekaan ABC:lle syömään ennen tuntikausien ajoa kotiin. En voi käsittää.