Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

leikkipuistossa ja tulimme aikaa myöten hyviksi ystäviksi, lapsetkin olivat samanikäisiä.

Halusimme että miehemmekin tutustuisivat ja ystäväni pyysi perheemme heille kylään.



Kahvipöydässä rupattelimme kaikki ja oli mukavaa, kunnes ystäväni kysyi minulta huolettomasti, että "mitä tekisit, jos yhtäkkiä huomaisimme että miehemme ovat hävinneet. Lähtisimme etsimään niitä ja huomaisimme että makuuhuoneen ovi on kiinni. Katsoisimme avaimenreiästä ja näkisimme kuinka he sekstailevat sängyssämme. Mitä tekisit?"



Mieheltäni meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun, oltiin siis ensimmäsitä kertaa kylässä tämän puistotuttavuuden luona.

Tunnelma lässähti kuin lehmän häntä ja toista kertaa mies ei suostunut heillä kyläilemään, ystävyytemme hiipui hiljaa pois :O

HAHHAA :DDD

leikkipuistossa ja tulimme aikaa myöten hyviksi ystäviksi, lapsetkin olivat samanikäisiä.

Halusimme että miehemmekin tutustuisivat ja ystäväni pyysi perheemme heille kylään.

Kahvipöydässä rupattelimme kaikki ja oli mukavaa, kunnes ystäväni kysyi minulta huolettomasti, että "mitä tekisit, jos yhtäkkiä huomaisimme että miehemme ovat hävinneet. Lähtisimme etsimään niitä ja huomaisimme että makuuhuoneen ovi on kiinni. Katsoisimme avaimenreiästä ja näkisimme kuinka he sekstailevat sängyssämme. Mitä tekisit?"

Mieheltäni meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun, oltiin siis ensimmäsitä kertaa kylässä tämän puistotuttavuuden luona.

Tunnelma lässähti kuin lehmän häntä ja toista kertaa mies ei suostunut heillä kyläilemään, ystävyytemme hiipui hiljaa pois :O

Kuitenkin tietää, että ne muut tulevat ajallaan, niin ei viitsi itse myöhästyä kuin ehkä max 30 min, ja siellähän sitä säntäillään ja leivotaan yhtä aikaa. Viimeksi päädyin raivaamaan pöydän, johon tarjoilut piti laittaa - ei edes sitä ollut voinut tehdä valmiiksi. Paistoin jotain piirakoita, leikkasin annospaloja toisesta, katoin kaiken, siivosin kaaosta jne. Tosi rentouttavaa.

Mua vaan ärsyttää yksien kavereiden tyyli "myöhästyä omista juhlistaan". Oli sitten tuparit,pikkujoulut,aikuisten tai lasten synttärit,niin joka_ikinen_kerta vieraiden tullessa kaikki on ihan kesken. Esim viime pikkujoulut. Vieraat oli kutsuttu paikalle klo 16 alkaen. Menimme n 16.30 jolloin tilanne oli se että pari naispuolista vierasta hääräili keittiössä,emäntä oli juuri tullut suihkusta ja säntäili pitkin kämppää tukka märkänä kylpytakissa. Isäntä ja yksi miespuolinen vieras viritteli jouluvaloja..

Emäntä vaan naureskeli miten "taas tuli kiire..",isäntä sentään näytti ihan aidosti nolostuneelta kun kysyimme voimmeko auttaa jotenkin.

Joo eihän tällanen mikään maailmanloppu ole,mutta oikeasti aika ärsyttävää mennä jonkun luokse juhliin niin että _aina_ päätyy koristelemaan kakkua/keittämään kahvia/valitsemaan emännälle vaatteita tai vähintään vahtimaan jotain uunissa paistuvaa. Koska olemme näiden ihmisten kanssa melko läheisiä,mieluummin kuitenkin autan saamaan tilanteen hallintaan kuin istua nakotan sohvalla odottamassa että etäisemmät/virallisemmat vieraat tulevat sen kaaoksen keskelle..

up

up

Nykyisiin lukkopesiinhän voi valita joko umpilevyn, reiällisen "avaimenreikälevyn" tai sen vessanovilukon.



Meillä on nuo reiälliset levyt sen takia, että tarvittaessa oven saa esim. ruuvimeisselillä laitettua lukkoon. Toki se aukeaakin sitten ruuvimeisselillä, mutta eivät pienet vierailijat (tai isommatkaan) mene epähuomiossa niihin huoneisiin joihin ei ole tarkoitus. Helpottaa myös työntekoa, joululahjojen paketointia ym. kun oven voi laittaa lukkoon.



Reiän halkaisija on siis vajaan sentin verran ja hyvin siitä näkee läpi :-)

näitä!

oli tapana aina ostaa porukalla ruuat. Ja juomat maksoi tietysti jokainen itse. Usein mentiin porukalla jonkun luokse ja sitten jaettiin kauppalasku. No, tämä tapa loppui sitten, kun aikuistuttiin ja alettiin käydä töissä kukin. Juomat nyt ymmärtää jokaisen omiksi ostoksiksi, mutta ruuat tarjoaa aina emäntä, kun kerran tai kaksi vuodessa porukalla tavataan aina jonkun luono vuoronperään.



Yksi kaveri vaan piti tätä tapaa vuosia sen jälkeen. Nauratti, kun oli hänen emännöintivuoro, niin haki kauppalaskun esille ja tavasi sieltä kunkin osuuden. Sieltä saattoi tulla maksettavaa esim. 12,40 Euroa/nenä.:) Kyse siis ei ollut mistään kaviaarista ja hanhenmaksasta vaan perusruokaa illaksi ja aamuksi neljälle hengelle. Ei millään tajunnut vinkkiä, vaikka muut maksoi kukin vuorollaan ihan jo ruuat itse. Töissä oli hyväpalkkaisessa hommassa kuten miehensäkin. Nettotulot varmaan sen 5000 ja edelleen jaettiin kauppalaskuja. Nyt on lopettanut sen kyllä.

..entisessä anoppilassani jouduin nukkumaan ensimmäiset 5 seurusteluvuotta eri rakennuksessa kuin poikaystäväni. Joka aamu herätys oli klo 8 viimeistään, ja suoraan puuropöytään, jossa kukaan ei sanonut minulle mitään, vaikka yritin keskustella.

Isäntäpari tarjosi kahvit mutta joi siinä pöydässä keskenään samasta kupista, "ettei tule niin paljoa tiskiä". Tuli vähän vieraana sellainen olo, että olisiko pitänyt jäädä tiskaamaan oma kuppinsa...

Olin suunnitellut kesälomareissua, kerroin siitä siskollekin että milloin ja missä olen ajelemassa. Sisko vinkui, että enkö voisi välillä käydä hänenkin luonaan kotikonnuilla, kun siellä suunnalla lomallani liikun. No, ajelin hänen luo "samalla reissulla", eli tein täysin ylimääräisen mutkan siskolleni yhteensä reilut 200 km.



Todettakoon, että olin asunut useamman vuoden jo aivan toisella puolen suomea, eikä sisko käynyt minun luonani, ei asioikseen eikä "samalla reissulla", jos oli jossain 200 km:n mutkan päässä, koska matka on kuulemma niin pitkä ja kallis ja hänellä pieni palkka (isompi kuitenkin kuin minun).



Matka kotikonnuilta takaisin kotiin oli myös pidempi kuin jos olisin jättänyt käymättä ja kääntynyt omaa kotiani kohti jo sieltä, missä olinkin ollut käymässä.



Sisko tiesi milloin tulen, päivän ja noin-kellonajan. Soitin kerrostalokämpän ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan. Sisko ei vastannut puhelimeen. Soitin siskon aikuiselle lapselle ja kyselin.

Hän arveli että sisko on töissä, mutta siskon miehen pitäisi olla kotona.. Olin matkasta väsynyt ja nälkäinen, hikinen, oli kuumaakin kuumempi kesäpäivä. Kävelin kaikki kimpsut kampsut kainalossani siskon työpaikalle, ruokaravintolaan. Tiskillä kysyin siskoa nimeltä. Olin myös vihainen ja se näkyi naamastani.

Sisko antoi avaimet ja ihmetteli oven avaamisasiaa.



Kun menin siskolle, hänen miehensä oli paikalla, makasi keskellä kesäpäivää sängyssä kalsareissaan ja nyhräsi jotain tietokoneella. Ei ollut viitsinyt avata ovea.



Sisko tuli töistään.



Syötiin jotain, yms. Jääkaapissa oli yksi olut, ehdotin että juodaan puoleksi. Niin tehtiin. Mutta samalla kun avasin pullon, tapahtui jotain. Siskon mies sai eloa itseensä. hetkessä oli tukka kammattu ja farkut jalassa. Sisko laittoi itsensä toisen näköiseksi, tämä kaikki aivan nopeasti ja kukaan ei puhunut sanaakaan, ikään kuin se kaljapullon korkin avaaminen sai aikaan jonkin sanattomasta sopimuksesta lähtevän reaktion, toiminnan.. he katosivat lähibaariin ja juopottelivat koko illan.



Minä en viitsinyt lähiöräkälöihin, jäin istumaan siskolle ja katsomaan telkkaria. Olin myös väsynyt, matka oli ollut pitkä.



En muista ennen vai jälkeen baarin siskon mies alkoi huutaa ja raivota. Hänellä oli todettu verenpainetauti, siitä hän huusi ja meuhkasi: "mikä se on verenpaine, mikä, häh!!"

Hermostuin itsekin: mitä sinä minulle huudat!



Kysyin siskolta, missä minä nukun, missä on patjat, jotka hän yleensä on varannut minulle kun siellä olen käynyt. Ei ollut nyt viitsinyt patjoja hakea varastosta. Käski nukkua sohvalla. Kysyin lakanaa. Nakkasi sen. Sanoin, ettei se lakana pysy liukkaalla nahkasohvalla. Sisko sanoi, että nuku ilman, niin hänkin nukkuu, paljas iho viileää nahkasohvaa vasten tuntuu hyvältä.

Patjat voisin itse hakea jostain kellarista jos haluan.

Keskellä yötä soitin veljelleni ja lähdin hänen luokseen yöksi. Vietin sen kyläilyn kotikonnuilla veljen luona. Omituinen perhe sekin.



Jälkeenpäin sisko sanoi, että olin tullut hänen työpaikalleen huutamaan, karjumaan ja että olin kiroillut, ollut äärimmäisen aggressiivinen siitä oven avaamattomuudesta, ja hänen työnantajansa, ravintolan omistajat, olivat säikähtäneet.

Sisko ei myöskään ymmärtänyt, miksi minä loukkaannuin siitä, ettei hänen miehensä avannut ovea (tiesi että olen tulossa) ja miksi suutuin siitä, ettei hän ollut minulle patjoja vaivautunut hakemaan. Sohva on hänestä kuulemma hyvä nukkumapaikka.



Tämmönen tapaus.

Josko jollakin olisi vielä hauskoja juttuja kerrottavana. :D

kylässä. Oli kutsuttu pariin kertaan, mutta silloin ei ollut puhelimia, joten mentiin yllättäin. Iloisena ottivat meidät vastaan ja istuttiin siinä mökin pihalla monta tuntia. Mitään ei tarjoiltu. VAnhemmat haki itselleen välillä kahvia kupin sisältä, mutteivat tarjonneet vanhemmille mitään. Samoin lapsilleen tarjosivat itsetehtyä mehua, kun me lapset saunottiin, mutta mulle ja siskolle ei mitään. Kolmen tunnin jälkeen isä kajautti kuuluvasti, että "eiköhän lähdetä kotiin, alkaa lapsillekin tulla jano ja nälkä". Kovasti toivottelivat tulemaan uudelleen. Viikkoa myöhemmin sitten tuli vastavierailu, jossa tarjoilu pelasi tietysti.



Niin, ja tosiaan ei oltu sellaisia ikäviä mökkivieraita vaan meillä on ihan oma mökki samalla järvellä noin kilometrin päässä. He kävivät usein meillä (tulivat vaan veneellä rantaan), mutta vuosia kesti saada vastakutsu ja sekin päättyi noin. Siitä rouvasta se oli kiinni. Myöhemmin erosivat lasten jo aikuistuttua ja mies sanoi eron syyksi sen naisen piheyden eli ei jaksanut enää hyvätuloisessa taloudessa kitua vaan halusi nauttiakin elämästä. Sanoi, että sairaus oli ja ei enää jaksanut sitä nuukuutta, jossa käveltiin vesisateessa 5km, ettei tarvi autoa käynnistää.

nosto...näitä varmaan on vielä

Oli siskonsa luona käymässä ja paikalla olivat myös siskon kotona vielä asunut aikuinen tytär ja tämän miesystävä. Istuskelivat sohvalla kaikki, kun yhtä älkiä mies polvistui tyttöystävänsä eteen lattialle ja alkoi kiihkeästi ja elokuvatylillä suudella tätä.



Kiivasta suutelua kesti minuuttikaupalla ja äitini kertoi, ettei tiennyt miten päin pitäisi olla. Sitten lopettivat ja kaikki jatkui kuin ei mitään.

Onneksi en itse ollut paikalla, olisi tullut aika pahat myötähäpeät.

jonka arki ei hetkahdakaan, kun tullaan kylään. Asuvat kaukana ja nähdään todella harvoin. Kun tullaan paikalle, siivoukset ja telkkarinkatselut ja netissä roikkumiset jatkuu ihan keskeytyksettä. Jossain vaiheessa emäntä hoksaa keitellä kahvit, jos alkaa itsellä haluttamaan.

Yksi Juhannus meidät oli kutsuttu heille syömään, juomaan ja saunomaan. Menimme sovittuun aikaan paikalle, ja isäntäpari oli jossain vanhoissa verkkareissa ja kerjäläishuivit päässä tekemässä pihalla pensaansiirtohommia jne. "pientä". Huikkasivat vaan, että voidaanko katsoa samalla heidän lapsensa perään! Kun kerta siellä pihalla hämmentyneenä muutenkin seisoskeltiin!

Kyllähän sitä saunaan mentiin ja syötiin, joskus keskellä yötä kun oli saatu pihahommat tehtyä. Sanomattakin varmaan selvää, että isäntäpari hipsi heti kun mahdollista nukkumaan, kun takana oli niin raskas päivä!

Tämä toistuu joka kerta kun heillä vierailemme, oon jo pikku hiljaa alkanut tarkoituksella vähentää (niitä harvojakin) vierailuja. Ja kyseinen pariskunta ei IKINÄ käy meillä.

oiskohan tuo viesti ettei teidänkään kannattaisi IKINÄ mennä niille kylään.

up

Olin kaverin luona visiitillä vauvani kanssa. Vein kaverini lapselle lahjan. Tein matkaa kaverini luo reilun tunnin kesähelteellä ja viivyin hänen luonaan noin nelisen tuntia. Mulla oli onneksi vauvalleni ruuat mukana, mutta itselleni ei mitään. Kaverini ei tarjonnut mulle MITÄÄN. Lopulta kysyin ennen lähtöäni, että voinko ottaa hanasta vettä, niin sehän sopi. Join sitten puolen litran tuopillisen hanalämmintä vettä. Jeee! :D Tämän jälkeen olen mennyt kyseiseen paikkaan aina omat juomat ja eväät mukanani.

Perheen äiti vilkaisi välinpitämättömästi kouluikäisille kaksosilleen tuotuja syntymäpäivälahjoja, jotka olivat muovikassissa (kuljetuksen helpottamiseksi) sanoen: "Onks tässä pussissa jotai roskia vai ...?" Muutama vuosi myöhemmin silloin lahjaksi antamani nimimukit löytyivät kylältä spr:n kirpputorilta. 

UP