Omituisinta mitä isäntäpoppoo on tehnyt kyläreissullasi

Mulla on yksi kaveri (alkaa pikkuhiljaa muistakin syistä olal entinen), joka aina tekee kyläillessäni kaikkea muuta ja saa aikaan sen vaikutelman, että tulin jotenkin yllättäen ja huonoon aikaan, vaikka tulen kutsuttuna sovittuun aikaan.

Heillä voi hyvin olla esim. koko perheen ruokailu, ja vieraita ei kutsuta pöytään. Hän saattaa myös puhua jotain maraton puhelua, vaikka vieras istuu sohvalla. Lisäksi saattaa koko ajan laitella pyykkejä ja hoidella ties mitä asioita ihan eri huoneessa kuin missä vieras on.

Miehensä antaa aina sen vaikutelman, että mitä hittoa te täällä teette. Hän on on hyvin hiljainen ja ehkä ujo ja voi olla, että vaikutelma ei ole oikea vaan johtuu tästä, mutta tuntuu, että häntä häiritsee vieraat ja hän ei koskaan osallistu mihinkään keskusteluun.

Tuossa 355:n tapauksessa en kyllä olisi mennyt enää syömisen jälkeen takaisin kyläpaikkaan! Jos oli tarkoitus mennä baariin, olisin mennyt sinne ja ilmoittanut, että tulkaa tänne, jos haluatte.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:40"]Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, että aikuisten ihmisten kesken pitää jotain omia siidereitä kuskata mukaan kyläpaikkaan. Jos tarkoitus on juoda sidukkaa, niin isäntäväki tarjoaa, se on ollut mulle ja onneksi myös mun kaveripiirille selvää opiskeluaikojen köyhyydestä päästyämme. Jos joku jotain tuo, niin ne on tuliaisia eikä mitään nimikoituja OMIA juomia.[/quote]

Mä en ymmärrä että isäntäväen pitää olla varustautunut kuin täyden valikoiman baari kun yksi vieras pitää oluesta, toinen lonkerosta, joku tahtoo siideriä ja muutama kuoharia, joku teräviä tai viiniä ja niin edelleen... Itse en juo esim. viiniä, olutta tai lonkeroa ollenkaan joten miksi hankkisin kaappiini kaikkea kun kuitenkaan määrällisesti kaikki hankitut juomat eivät sitten illan aikana kuitenkaan tule juotua viimeiseen pisaraan asti. Siksipä meidän porukalla ratkaisu onkin että talon puolesta tehdään booli ja tarjotaan shotteja, muut juomat tuokoon sitten kukin vieras makunsa ja varojensa mukaan. Toki meillä on kotona aina jonkinlainen alkoholivarasto josta sitten tarvittaessa liikenee vieraalle täydennystä jos eväät loppuvat kesken.

[/quote]

Tuo on ihan fiksua, että isäntäpoppoolla on edes _jotakin_ tarjota. Ei voi olettaakaan, että olisi kaikkea kaikkien makuun. Näin vieraiden ei tarvitse olla täysin kuivin suin.

[/quote]

Kylässä tarjotaan mitä tarjotaan ja ei ihan kaikkea mahdollista voi olla jokaisen makuun. Ei synttäreilläkään ole sataa kakkua, koska yksi tykkää mansikasta, toinen vadelmasta, kolmas kinuskista ja neljäs suklaasta.

Tajuan omat juomat opiskelijabileissä, mutta en enää aikuisten juhlissa. Jos haluaa vetää pään täyteen ja juhliminen tarkoitaa sitä,e ttä vedetään viinaa kuin sieni, voi pysyä kotona. Ei vieraille tarvitse tarjota rajattomasti ja kaikkea mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 15:22"]

Ystävän luona kyläily on muuttunut hieman erilaiseksi lastentulon jälkeen. Aina pyydellään kovasti kylään ja olemaan, ja esimerkiksi iltaa istumaan (kun laittavat lapset 1 ja 2 v nukkumaan), että elokuvia katsomaan sun muuta. Nykyään kyläily menee näin:

Tulen iltapäivällä. Tarjotaan ruokaa ja kahvia, jutellaan joku puoli tuntia. On mukavaa.
 SITTEN lasten vahtiminen jää minulle noin 2-4 tunniksi, kun isäntä lähtee säätämään jotain ja kaveri aloittaa siivoamiset sun muut, joita ei tunnu ehtivät tehdä muutoin kuin silloin, kun olen kylässä (vaikka molemmat ovat työttöminä ja aina kotona, luulisi toisen voivan vahtia kun toinen siivoaa tmv??)

Illalla lapsien annetaan valvoa uskomattoman myöhään, vaikka ovat noin pieniä, kun on vieraita -> isäntäväki ehtii levähtää ja katsella tv:tä, kun juoksen lapsia vahtimassa ja leikittämässä. Lakkaavat siis aina vaihtamasta vaippoja ja ruokkimasta lapsia kun tulen kylään, kaikki jää minulle.

Lopulta lapset laitetaan klo 23 nukkumaan, ja sitten voitaisiin katsella sitä elokuvaa ja jutella rauhassa, mutta olen yleensä niin poikki, että painun kotiin nukkumaan - eipä se ketään häiritsekään.

Joskus on myös pyydetty yökylään, kun mies on lähdössä viihteelle, niin vaimon seuraksi iltaa istumaan - mikä menee aina siihen, että lopulta minua pyydetään jäämään lapsia vahtimaan, että vaimokin pääsee kerrankin menemään. Ei siinä mitään, olen toisen lapsen kummikin, mutta sitä voisi kysyä suoraan, eikä sitten kun olen kyläilykamppeiden kanssa heidän katon alla, että haittaisko jos jäisit tähän sittenkin lasten kanssa et päästään molemmat... :D

Vielä kälykin tekee tätä samaa! Jos on viikonloppuna (yh) lapsen kanssa kotona, soittaa iltaa istumaan, ja siinä hetken istuttua saattaa kysyä, mitä teet illalla? No ei mulla mitään suunnitelmia, no ottaisitko sitten ton mun lapsen niin pääsen viihteelle, haen sen aamulla, kiitos! Eipä ollut taka-ajatuksia kahvikysymisillä...

Olenkohan vain liian kiltti vieras ;D

[/quote]

Jos vanhemmat on paikalla, niin miten ihmeessä sä edes alat vaihtamaan lapsen vaippaa tai syöttömään sitä? En mä tee ikinä tollaisia juttuja, jos vanhemmat on paikalla. Ja jos olen kylässä, niin kyllä nuo hommat on vanhempien hommia. Alatko vaan omatoimisesti hoitamaan noita juttuja vai pyytääkö joku?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2012 klo 11:57"]

Itse en kyläile enää paikoissa, joissa ei ole tarjoilua. Päälle kolmikymppisenä minun ei todellakaan ole pakko mennä kylään ihmisille, jotka muistuttavat kutsussa, että kaikilla oma pullo mukaan. Tai sitten, että meillä on nyyttärit ja laitetaan itse ruoka.

Ei todellakaan. Ei parane vieraita kutsua, jos ei ole varaa kestitä.

[/quote]

Noo, mä oon ainoa meidän porukasta joka ees järkkää joskus kotona juhlan tapaamista. Olis ihan kuollutta ja kavereita ei edes näkis jos ei itte tekis. Ruoat (joihin menee useampi satanen) tarjoon mutta kutsussa käsken tuomaan humalajuomat itse. Kysytään näin: miksi mun pitäs tarjota kaikki aina omasta pussista kun vastakutsua juhliin ei tule kavereiden laiskuuden takia? Toivottavasti siis säkin pidät juhlia ja tarjoot kaiken etkä vaan odota sitä muilta.

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana. 

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana. 

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

[/quote]

Ootko ihan tosissas sitä mieltä, ettei sun omassa käytöksessä olisi mitään parantamisen varaa?

Kutsuttiin rippijuhliin. Vieraat saivat odotella sohvalla, että kutsujaperhe juhlakaluineen söi ensin itse pöydästänsä tarjolle pantuja herkkuja, röyhtäili ja niin edelleen... Kaikki tarjottavat oli räävitty rumasti siinä vaiheessa kun oli vieraiden vuoro. Se jäi siihen yhteen kahvikupilliseen sitten, tuli jostain syystä kiire kotiin.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana. 

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

[/quote]

Ootko ihan tosissas sitä mieltä, ettei sun omassa käytöksessä olisi mitään parantamisen varaa?

[/quote]

Olen. Meinaat varmasti puhelimen ottamista, mutta musta on kohtuuton vaatimus että mennessäni jonkun ihmisen luo en saisi enää vastata puhelimeen tai viesteihin. Tämä oli emännälle ihan mahdoton fiksaatio ja aina jos puhelin soikin, se alkoi rähistä miksen laittanut sitä suurin piirtein äänettömälle. Ihan kuin koko muun maailman olisi lakattava olemasta kun menin niiden ovien sisäpuolelle. Niitä puheluita tai viestejä ei edes montaa tullut, joten sitäkin suuremmalla syyllä. En jäänyt puhumaan maratonpuheluita saati käskenyt kaveria istumaan hiljaa sillä aikaa kun vastasin viesteihin. Mitähän ihmisetkin olisivat ajatelleet jos aina kaverini luona ollessa en olisi vastannut ollenkaan puhelimeen. Olisko mun pitänyt painaa punaista luuria aina kun äitikin soittaa tai poikaystävä? Jälkimäinen olisi varmasti ihmetellyt enemmän et onko mulla jotain salattavaa kun aina kun istun "Ainon" luona se soittaa enkä vastaa. "Joo, muuten olisin vastannut mutta kun Aino ei tykkää että puhun puhelimessa.." Kuitenkin istuin siellä useita tunteja, välillä ihmeteltiin teeveetä ihan hiljaa ja välillä taas juteltiin ihan yhdellä syötöllä. Ei kukaan voi olla niin vaativa että pitää kaiken aikaa kiinnittää huomionsa vain siihen toiseen, se menee jo kipeäksi. Sitä paitsi hänellä itselläänkin soi puhelin.

Toisekseen tekstariliikenteen hoitaminen ei ollut keneltäkään pois silloin bileissä. Siellä oli pari muutakin ihmistä, joihin emäntä olisi voinut keskittyä sillä aikaa kun sovin toisten ihmisten kanssa missä päin kaupunkia nähdään kun päästään liikkeelle. Siistiä silti huomata, että olen niin tärkeä hahmo että minuutin puhelimessaolo pilaa tunnelman aivan täysin. Edes se ei emännälle käynyt että näkisin samassa paikassa muitakin kavereita kun niistä sovin, vaikka hän alkuun kysyi voinko soitella meille kyytejä tai seuraa. Sitten kun tosiaan sovin niitä, emäntä veti lipat ja kävi se legendaarinen puhelimen katoaminen. Joten, vika oli kyllä emännän päässä enemmän kuin mussa. Ja ai niin, näimme hyvin usein ja olimme silloin aika nuoria, jotain ehkä 22 vuotiaita. Miksi mä en häiriinny edelleenkään jos kaveri soittelee puheluitaan läsnäollessani tai vastaa puhelimeen? Mulle on aivan sama.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana. 

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

[/quote]

Ootko ihan tosissas sitä mieltä, ettei sun omassa käytöksessä olisi mitään parantamisen varaa?

[/quote]

Olen. Meinaat varmasti puhelimen ottamista, mutta musta on kohtuuton vaatimus että mennessäni jonkun ihmisen luo en saisi enää vastata puhelimeen tai viesteihin. Tämä oli emännälle ihan mahdoton fiksaatio ja aina jos puhelin soikin, se alkoi rähistä miksen laittanut sitä suurin piirtein äänettömälle. Ihan kuin koko muun maailman olisi lakattava olemasta kun menin niiden ovien sisäpuolelle. Niitä puheluita tai viestejä ei edes montaa tullut, joten sitäkin suuremmalla syyllä. En jäänyt puhumaan maratonpuheluita saati käskenyt kaveria istumaan hiljaa sillä aikaa kun vastasin viesteihin. Mitähän ihmisetkin olisivat ajatelleet jos aina kaverini luona ollessa en olisi vastannut ollenkaan puhelimeen. Olisko mun pitänyt painaa punaista luuria aina kun äitikin soittaa tai poikaystävä? Jälkimäinen olisi varmasti ihmetellyt enemmän et onko mulla jotain salattavaa kun aina kun istun "Ainon" luona se soittaa enkä vastaa. "Joo, muuten olisin vastannut mutta kun Aino ei tykkää että puhun puhelimessa.." Kuitenkin istuin siellä useita tunteja, välillä ihmeteltiin teeveetä ihan hiljaa ja välillä taas juteltiin ihan yhdellä syötöllä. Ei kukaan voi olla niin vaativa että pitää kaiken aikaa kiinnittää huomionsa vain siihen toiseen, se menee jo kipeäksi. Sitä paitsi hänellä itselläänkin soi puhelin.

Toisekseen tekstariliikenteen hoitaminen ei ollut keneltäkään pois silloin bileissä. Siellä oli pari muutakin ihmistä, joihin emäntä olisi voinut keskittyä sillä aikaa kun sovin toisten ihmisten kanssa missä päin kaupunkia nähdään kun päästään liikkeelle. Siistiä silti huomata, että olen niin tärkeä hahmo että minuutin puhelimessaolo pilaa tunnelman aivan täysin. Edes se ei emännälle käynyt että näkisin samassa paikassa muitakin kavereita kun niistä sovin, vaikka hän alkuun kysyi voinko soitella meille kyytejä tai seuraa. Sitten kun tosiaan sovin niitä, emäntä veti lipat ja kävi se legendaarinen puhelimen katoaminen. Joten, vika oli kyllä emännän päässä enemmän kuin mussa. Ja ai niin, näimme hyvin usein ja olimme silloin aika nuoria, jotain ehkä 22 vuotiaita. Miksi mä en häiriinny edelleenkään jos kaveri soittelee puheluitaan läsnäollessani tai vastaa puhelimeen? Mulle on aivan sama.

[/quote]

Vai mitä osaa tarkoitit että onko käytöksessä parantamisen varaa? :p

[quote author="Vierailija" time="05.08.2012 klo 20:42"]

mutta se oli minusta aika outoa kun kyläpaikassa isäntä tarjosi teetä ja antoi ensin mun liottaa sitä teepussia ja otti sitten itse saman pussin. Mitäs jos mä olisin halunnut toisen kupillisen teetä? Olisinko saanut uuden pussin vai vieläkö olis pitänyt ottaa samasta?

[/quote]

Näin oli meilläkin kotona vielä 60-luvulla. Yksi teepussi pöydässä ja sitä kierrätettiin myös kavereideni käydessä kylässä. Äiti oli aika tarkka. Mutta meillä taisi oikeasti olla melko niukkaa rahasta. En moiti.

Kamalin taisi olla se, kun menin miesystävän veljelle kylään. Tarkoitus olisi ollut tutustua heidän perheeseen. Perheen emännällä oli kaveri kylässä. Ihmettelin hieman koska olimme hyvissä ajoin sopineet tulomme. Emäntä ja kaverinsa olivat makkarissaan ja keskustelivat, miesystävä pukkas mua sinnepäin ja sanoi että lähtevät veljensä kera autotalliin. He lähtivät ja menin makkariin jossa emäntä ja kaverinsa olivat, kun tulin huoneeseen, emäntä sanoi kaverillensa että tuu, mennään keittiöön. He marssivat keittiöön ja laittoivat oven kiinni. Siellä kahvittelivat. 

Istuin sohvalla sen tunnin pari yksin. Miesystäväkin tuli lopulta autotallista. Enpä mennyt enää toiste.

Seisoin ovenraossa joululahjat kummilapselle ja isäntäväelle sylissäni ja isäntäväki kävi mieluummin läpi päivän postia ja analysoi laskuja... Yksi paketeista päätyi jopa postikasan alle, kun ehdin sen jo ojentaa ja laskut edelleenkin kiinnostivat enemmän. Kiittämättömyys on pöyristyttävää. No, lahjat pienenevät tai loppuvat jatkossa kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 12:06"]

Kamalin taisi olla se, kun menin miesystävän veljelle kylään. Tarkoitus olisi ollut tutustua heidän perheeseen. Perheen emännällä oli kaveri kylässä. Ihmettelin hieman koska olimme hyvissä ajoin sopineet tulomme. Emäntä ja kaverinsa olivat makkarissaan ja keskustelivat, miesystävä pukkas mua sinnepäin ja sanoi että lähtevät veljensä kera autotalliin. He lähtivät ja menin makkariin jossa emäntä ja kaverinsa olivat, kun tulin huoneeseen, emäntä sanoi kaverillensa että tuu, mennään keittiöön. He marssivat keittiöön ja laittoivat oven kiinni. Siellä kahvittelivat. 

Istuin sohvalla sen tunnin pari yksin. Miesystäväkin tuli lopulta autotallista. Enpä mennyt enää toiste.

[/quote]

Miksi ihmeessä jäit nyhjöttämään sisälle? Olisit mennyt sinne autotalliin?

Siis tästä ketjusta olisi kyllä helppo koota kasaan oikein sellainen juntin arkkityyppi. Mä olen kyllä tietoinen juuri tuollaisista käytöstavattomista tyypeistä, mutta ei olisi ikinä tullut mieleen, että niitä on näin paljon. Ihan varmasti tällä palstalla on tätä "isäntäväkeä" myös paikalla kun ottaa huomioon miten paljon näitä kokemuksia on (varmaan osa on provojakin mutta silti). Ihme, ettei kukaan ole tullut puolustelemaan junttimaisuuttaan tänne. (Vai onko? En ole lukenut ketjua kokonaan läpi ainakaan ihan viime aikoina.)

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 10:58"]

Hirveitä juttuja käyny ihmisille.:D

Mulla taas oli yhdessä kyläpaikassa kauhea mustasukkaisuus mun kännykästä. Olisin ymmärtänyt jos se puhelimen räplääminen häiritsee pöytäkeskustelua tai jotain yhdessäoloa, mutta istuimme vain rentona katsomassa TV:tä jolloin se ei katkaissut mitään huumaavaa keskustelua. Muutenkin sovin puhelimitse ihan työ- ja kouluasioita, enkä käsittänyt miksi emäntää olisi häirinnyt puhelinliikenteeni - olimme kuitenkin paljon tekemisissä, joten se ei johtunut siitäkään että olisin täysin vieraan tyypin kanssa tekemisissä. En vaan käsitä. Yksissä bileissä missä oli paljon porukkaa saman emännän luona, sain taas viestejä ihmisiltä ja vastailin. Lopulta puhelimeni katosi ja vuotta myöhemmin se muka mystisesti löytyi jostain piilosta jonka olin kyllä illan jälkeen tarkistanut useaan otteeseen. Selvisi, että emäntä oli piilottanut puhelimen koska räpelsin sitä liikaa. Hohhoijaa.

Olen kans törmännyt noihin ihmisiin, jotka säätävät koko ajan jotain yhdellä syötöllä. Rätti kädessä ympäri asuntoa tai muuta vastaavaa, ei ollenkaan sellaista luonnikasta yhdessäoloa. Yksi tuttava oli todella hyvä puhelimessa, mutta kasvokkain se oli ihan hirveän levoton ja tulin vain pahalle päälle sen sähläämisestä vierailuiden aikana. 

Sitten joskus kun olin vielä kummi yhden tutun lapselle ennen kuin irtisanouduin tehtävästäni erinäisistä syistä johtuen, menin sinne sovittuna aikana katsomaan lasta ja sopimaan lapsen synttäreiden järjestämisestä. Olin sanonut etukäteen, että mulla ei ole kauheasti aikaa ja otan kalenterin mukaan, sovitaan järkkäilyt ja niin edelleen. Sen sijaan, että suunniteltiin mitään, kummipojan äiti oli nenä kiinni teeveessä kaiken aikaa, ei vastannut kysymyksiini ja käski selata vaan jotain juhlakirjoja ottamatta kantaa mihinkään.

Synttärit jäivät syystäkin osaltani järjestämättä enkä osallistunut koko kutsuille.

Mielenkiintoisia olivat myös näiden edellä mainittujen kanssa vietetyt baari-illat. Ei jumankauta, ei enää ikinä..

[/quote]

Ootko ihan tosissas sitä mieltä, ettei sun omassa käytöksessä olisi mitään parantamisen varaa?

[/quote]

Olen. Meinaat varmasti puhelimen ottamista, mutta musta on kohtuuton vaatimus että mennessäni jonkun ihmisen luo en saisi enää vastata puhelimeen tai viesteihin. Tämä oli emännälle ihan mahdoton fiksaatio ja aina jos puhelin soikin, se alkoi rähistä miksen laittanut sitä suurin piirtein äänettömälle. Ihan kuin koko muun maailman olisi lakattava olemasta kun menin niiden ovien sisäpuolelle. Niitä puheluita tai viestejä ei edes montaa tullut, joten sitäkin suuremmalla syyllä. En jäänyt puhumaan maratonpuheluita saati käskenyt kaveria istumaan hiljaa sillä aikaa kun vastasin viesteihin. Mitähän ihmisetkin olisivat ajatelleet jos aina kaverini luona ollessa en olisi vastannut ollenkaan puhelimeen. Olisko mun pitänyt painaa punaista luuria aina kun äitikin soittaa tai poikaystävä? Jälkimäinen olisi varmasti ihmetellyt enemmän et onko mulla jotain salattavaa kun aina kun istun "Ainon" luona se soittaa enkä vastaa. "Joo, muuten olisin vastannut mutta kun Aino ei tykkää että puhun puhelimessa.." Kuitenkin istuin siellä useita tunteja, välillä ihmeteltiin teeveetä ihan hiljaa ja välillä taas juteltiin ihan yhdellä syötöllä. Ei kukaan voi olla niin vaativa että pitää kaiken aikaa kiinnittää huomionsa vain siihen toiseen, se menee jo kipeäksi. Sitä paitsi hänellä itselläänkin soi puhelin.

Toisekseen tekstariliikenteen hoitaminen ei ollut keneltäkään pois silloin bileissä. Siellä oli pari muutakin ihmistä, joihin emäntä olisi voinut keskittyä sillä aikaa kun sovin toisten ihmisten kanssa missä päin kaupunkia nähdään kun päästään liikkeelle. Siistiä silti huomata, että olen niin tärkeä hahmo että minuutin puhelimessaolo pilaa tunnelman aivan täysin. Edes se ei emännälle käynyt että näkisin samassa paikassa muitakin kavereita kun niistä sovin, vaikka hän alkuun kysyi voinko soitella meille kyytejä tai seuraa. Sitten kun tosiaan sovin niitä, emäntä veti lipat ja kävi se legendaarinen puhelimen katoaminen. Joten, vika oli kyllä emännän päässä enemmän kuin mussa. Ja ai niin, näimme hyvin usein ja olimme silloin aika nuoria, jotain ehkä 22 vuotiaita. Miksi mä en häiriinny edelleenkään jos kaveri soittelee puheluitaan läsnäollessani tai vastaa puhelimeen? Mulle on aivan sama.

[/quote]

Vai mitä osaa tarkoitit että onko käytöksessä parantamisen varaa? :p

[/quote]

Niin. Täällä myös yksi, joka olisi halunnut kuulla tarkemmat perustelut. 

ja alkoi mieheltäni kyselmään kesken saunomisen että kuka sinä olet ja mitä vittua sinä täällä teet? ajoi mieheni alasti pihalle...

Se ilta loppui sitten siihen, "onneks" oltiin naapureita ja oli lyhyt matka nakuna kotiin.

Toistamiseen ei saunottu heillä...

Isäntä lähtee ulkohommiin tai rakentamaan. Eli meidät on kutsuttu koko perheellä kylään, kahvien jälkeen isäntä vaihtaa raksahaalarit päälle ja menee naputtamaan ulos jotain ikuisuusprojektia (joka ei siis ole päivän päälle valmistumassa). Voisi ajatella, että jos itse kutsuvat, niin myös jaksaisivat ihan koko perhe seurustella sen pari tuntia.



Toinen ärsyttävä on telkkari. Eli tv päällä koko ajan ja vielä niin, että isäntäväki oikein seuraamalla seuraa ohjelmia. MIKSI KUTSUTTE?!



Niin ja synttärit, joille kutsutaan esim. klo 15 ja sitten odotellaan klo 17 asti viimeisiä vieraita, ennen kuin päästään kahvipöytään. Kun pitää kaikkien olla paikalla, ennen kuin lapsukainen voi puhaltaa kynttilät.

Kahvitkin keittivät kuulemma koska heillä on tapana juoda siihen aikaan kahvit- ei meidän takia. Itsellä edellisestä käynnistä oli 12 vuotta, mies käynyt kerta vuoteen, joten tuskin oli kyllästymisestä kyse :)

ja hän lähti aamulla juoksulenkille. Ei siinä mitään, tietty ihan kiva että arki rullaa, mutta tuntui jotenkin hölmöltä, kun olin kuitenkin pitkän matkan takaa tullut häntä vartavasten moikkaamaan. Lueskelin sitten lehtiä ja odottelin, että mitähän seuraavaksi tehdään...

päiväkausia, niin en ole ymmärtänyt, että ihan koko ajan pitää seurustella ja olla kiinni toisessa. Eiköhän se ole ihan luonnollistakin välillä hengähtää omien ajatustensa kanssa...

ja hän lähti aamulla juoksulenkille. Ei siinä mitään, tietty ihan kiva että arki rullaa, mutta tuntui jotenkin hölmöltä, kun olin kuitenkin pitkän matkan takaa tullut häntä vartavasten moikkaamaan. Lueskelin sitten lehtiä ja odottelin, että mitähän seuraavaksi tehdään...