2 -vuotiaan nukuttamishelvetti...nyt apua

Mulla kohta neljävuotias, jota ei ole nukutettu koskaan. Nukahtaa viereen, itse luen lehteä tai kirjaa.

Mutta kyllä tuo vieressä makoilu on juurikin sitä nukuttamista, mitä teillä ei mukamas ole. Mutta ei sillä ole väliä, pääasia että homma toimii. Mutta älä sano aiheesta puhuessasi, ettei teillä nukuteta, sillä siitä syntyy aivan varmasti väärinkäsityksiä. Vieressä makoilu on nukuttamista. Tää vain vinkkinä sulle.

Mulla kohta neljävuotias, jota ei ole nukutettu koskaan. Nukahtaa viereen, itse luen lehteä tai kirjaa.

Mutta kyllä tuo vieressä makoilu on juurikin sitä nukuttamista, mitä teillä ei mukamas ole. Mutta ei sillä ole väliä, pääasia että homma toimii. Mutta älä sano aiheesta puhuessasi, ettei teillä nukuteta, sillä siitä syntyy aivan varmasti väärinkäsityksiä. Vieressä makoilu on nukuttamista. Tää vain vinkkinä sulle.

Nukutetaan lapsia ilmeisesti koko yö. Eikö nyt vaan voida puhua erilaisista nukkumisjärjestelyistä. Luontaisesti ihminen on tehty nukkumaan koko perhe yhdessä. Ei ole normaalia, että kaksivuotiaalla on oma sänky omassa huoneessa. Se on hyvin epänormaalia, eikä ole ihme, että lapset tuntevat turvattomuutta ja tarvitaan unikouluja ja kaiken maailman nukuttamiskeinoja. Meillä lapset menevät nukkumaan ennen vanhempia ja itse menemme nukkumaan myöhemmin. Lapset on silti nukkuneet todella hyvin koko ajan. Ilmeisesti tieto siitä, että nukutaan kaikki samassa huoneessa tuo sitä perusturvaa, joka auttaa nukahtamaan nopeasti. Siirtyvät omiin huoneisiinsa sitten, kun itse tuntevat siirtymisen hyväksi.

en edes viitsi alkaa laittaa omaan sänkyyn, on tämä helvettiä muutenkin. otan yhteyttä neuvolaan pikapuoliin.





ap

Osaa kyllä rauhoittua esim. tunniksi lastenohjelmien eteen, mutta illalla jalat sätkii ja pää heiluu.



Pienenä ei osattu lasta rentouttaa. Yritettiin laulamista, mutta se vain virkisti lasta. Yritettiin lukemista, mutta kirjan loputtua heiluminen alkoi taas. Yritin hieroa lasta rennoksi, mutta se keino toimi vain noin kerran viikossa, muina päivinä hieromisyritykset saivat vain lapsen potkimaan.



Jotenkin siinä rämmittiin, mutta isompana lapsella oli edelleen tuo sama ongelma. Sitten jotain 5-vuotiaana lapsi ymmärsi jo niin paljon puhetta ja termejä, että aloin tehdä lapselle rentoutuskasettien tyylistä rentoutusharjoitusta. Se toimi todella hyvin. Sen kanssa kun päästiin vauhtiin, niin sitten onnistuin joskus rentouttamaan hieromallakin ja nyt on lempparina raajojen nostaminen ja pudottaminen lötkönä patjaa vasten.



En vieläkään tiedä mikä keino lapsen olisi silloin pienempänä rentouttanut. Vauvana kyllä toimi heijaaminen sylissä, mutta ei tuollaista parivuotiasta enää heijailla. Toivottavasti löydätte keinon, jolla lapsi rentoutuu.

Tulet saamaan sieltä kyllä samat neuvot kuin neloselta. Miksi et ota nyt vinkkejä vastaan?

en edes viitsi alkaa laittaa omaan sänkyyn, on tämä helvettiä muutenkin. otan yhteyttä neuvolaan pikapuoliin.

ap

vajaa 3-vuotias joka nukkuu vielä lähes kolmen tunnin päiväunet (ja yöllä klo 21-6.30 talviaikaa). Jos päiväunet jäävät väliin, on helvetti irti illalla.



Meillä lapsi nukahtaa hyvin iltaisin MUTTA jos erehdyn jäämään huoneeseen liian pitkäksi aikaa, alkaa meuhkaaminen ja vaatiminen.



Meidän iltarituaalit:

puuroa ja muuta ruokaa maha täyteen

pesut ja iltapukemiset aina samassa järjestyksessä ja samassa paikassa

tuolilla hämärässä makkarissa sylissä köllien unilaulu ja hyvänyön toivotukset, aina samoin sanoin

heti unilaulun jälkeen muksu omaan sänkyynsä, peitto tiukasti ympärille. Itse heti pois huoneesta.



Jos näistä poiketaan, nukahtaminen pitkittyy.

tehdä, ettei tartteis mennä nukkumaan. Iltarutiinit on aina samat. Meillä ei ole koskaan jääty lässyttämään sängyn vierelle. Nyt on sitten tullut sitä, että joskus menee jopa 1,5h kunnes nukahtaa. Ei yleensä itke, mutta huutelee koko ajan. "äiti tänne, isi tänne" "kakka tuli"yms. Varsinkin tuo kakka tuli on aika ovelaa, koska pakkohan se on käydä sen peffaa haistelemassa, ettei yön yli makaile sonnat housussa.

Niin, ja meillä lapsi nukkuu vielä pinnasängyssä, mut kesällä tarvitaan pinnis uudelle tulokkaalle, joten pakko on kohta ruveta opettamaan lastensänkyyn. Saas nähdä mikä rumba siitä tulee.

Jotkut lapset vain tarvitsevat sitä, että joku on vieressä - kyllä omanikin oppi lopulta itsekseen nukahtamaan, mutta siinä meni aikaa. Toki se oman ajan vähyys harmitti, mutta vieressä nukuttaminen oli silti meillä kaikista nopein ja varmin nukutusmuoto pitkään. Mitään unikoulua en olisi jaksanut edes yrittääkään säätää tempperamenttisen esikoiseni kanssa. En siis osaa neuvoa pika-apua, mutta voin sanoa kokemuksesta, että kyllä tuokin vaihe menee vielä ohi, vaikka nyt tuntuisi pahalta.



Itse laitoin suosilla kännykkään herätyksen, kun menin nukuttamaan esikoistani (olin siis silloin yh, kuten sinäkin, joten nukutusaika oli sitten poissa kotihommista/'omasta ajasta'). Yleensä lapsi nukahti kyllä viimeistään puolessa tunnissa, mutta joskus meni pidempäänkin. Kun kello oli soittamassa, niin ei niin haitannut, vaikka olisin nukahtanutkin viereen (olihan sitten joskus vähän tokkurainen olo, kun olin hetkeksi nukahtanut, mutta en vain pystynyt nukkumattakaan makaamaan vieressä - en edes silloin, kun lapsi siirtyi oman sänkyni vieressä olleesta pinnasängystä omaan huoneeseensa ja yritin sitten mahtua hänen viereensä lastensänkyyn nukuttamaan :).



En enää muista ihan tarkkaan kuinka kauan noin nukutin poikaa, mutta isompana (joskus 4-vuotiaana viimeistään) siirryin siihen, että luin iltasadun ja laitoin 'unimusiikin soimaan' ja lähdin itse suihkuun tai televisiota katsomaan - ovi jäi auki, joten huoneeseen tuli valoa ja lapsi kuuli mitä puuhailin. Myöhemmin ei edes tarvittu unimusiikkia, vaan poika jäi ihan tyytyväisenä omaan huoneeseensa, kun olin sanonut hyvää yötä.



En yrittäisi luopua päiväunista noin pienenä - oma lapseni ainakin selvästi tarvitsi unet koko tarha-ajan.

Mutta tällaisia ajatuksia minulle tulee mieleen:



- Olet itse tosi väsynyt ja stressaantunut, se vaikuttaa totta kai kaikkeen. Jos olet tosi loppu, niin sinuna ottaisin suosiolla lapsen vaikka viereen yöksi, jos se helpottaa, siksi aikaa että saat voimia kerättyä. Tai selvittele vielä saisitko lapsenhoitoapua!

- Jos nyt kuitenkin haluat ja jaksat jatkaa, kannattaisin rutiinien muuttamista radikaalisti, koska lapsi nukahtaa päivähoidossa mutta kotona on nyt oppinut että ilta-aika on riekkumista varten.

- Päivään väsyttävää toimintaa, mutta iltaan rauhoittuminen hyvissä ajoin, ei telkkaria, valoja pois, rauhallista puhetta leppoisista aiheista, rauhallisia leikkejä, lämpöistä oloa, syliä, silittelyä ja kirjan lukemista, mitä vaan mikä voi ihmistä (pientä ja isoa) rentouttaa.

- Mietit miten haluaisit lapsen nukahtavan, mietit mikä on se lähtötilanne mitä hän nyt vähintään vaatii, ja suunnittelet miten pääset siihen tavoitteeseesi pieniä muutoksia tekemällä.

- Keksit jonkun yksinkertaisen iltatoimien rutiinin, jolla varmistat että lapsella ei nukkumaan mennessä ole pissahätä, nälkä eikä jano. Pesut tehdään rauhallisesti ja mukavasti. Nämä uudet iltatoimien rutiinit mietit sellaisiksi, että ne jatkossakin kertovat lapselle että nyt alkaa ihana, rauhallinen uniaika :).

- Sitten se itse nukkumaanmeno. Tavoitteena olisi mielestäni hyvä pitää sitä, että koko ajan on hyvä olla ja mukava päästä sänkyyn. Kaksivuotias on aika pieni, hänen ei tarvitse karaistua tai oppia itsenäiseksi, mutta häntä voi auttaa tuntemaan olonsa turvalliseksi ja nukahtamaan vähän vähemmällä. Jos haluat jatkossa saada lapsen mahdollisimman vähällä vaivalla nukkumaan, voit miettiä onko vaikka se iltasadun lukeminen hyvä rauhoittumiskeino sängyssä, vai pitäisikö se tehdä ennen muita iltatoimia, jolloin sänkyyn mennessä ei tarvita edes valoja päälle.

- Ne itse nukkumaanmenorutiinit voi olla ihan vaan vaikka sellaiset, että sanot lapselle "ja nyt nukkumaan", ja sitten menette vierekkäin sänkyyn, laulat vaikka pienen laulun ja jos lapsi vaatii sen käden ympärille jotta pystyy sinun kanssa nukahtamaan, niin panet käden ympärille ja yhdistät siihen jonkin "helpommin toteutettavan" turvallisuuden tunnetta luovan jutun. Eli jatkat vaikka sen unilaulun hiljaista hyräilemistä samalla kun käsi on lapsen ympärillä. Kun lapsi meinaa nukahtaa, irrotat hieman kättä ja jatkat hyräilyä kunnes lapsi nukahtaa. Tai hyräilet ja samalla silittelet lasta sillä ympärillä olevalla kädellä, irroittaen kättä hitaasti enemmän. Jos lapsi pysyy rauhallisena niin hyvä! Jos hän havahtuu, odota hetki ja koita vaikka silittämistä hyräilyn kanssa, jos hän ei aika pian asetu, pane käsi uudestaan ympärille, hyräile, ja yritä sitten ottaa käsi pois joko osittain vain, tai vasta sitten kun lapsi on jo vähän lähempänä nukahtamista. Ideana on korvata käden tuntuminen ympärillä toisella äidistä muistuttavalla jutulla, kuten sillä hyräilyllä. Eikä muuteta alkuun nukahtamistilanteesta mitään muuta kuin tuodaan se hyräily mukaan, ja pikkuhiljaa häivytetään sitä lapsen ympärillä olevaa kättä. Jos näin hölmösti voi sanoa :).

- Menee jokunen yö, mutta tavoite on koko ajan vähentää sitä "kaulailua" alkaen siitä hetkestä kun lapsi on juuri nukahtamaisillaan ja edeten yhä aikaisempaan vaiheeseen. Lopulta lapsi osaa nukahtaa "itsekseen" kun kuulee hyräilyn ja tietää sinun olevan lähellä. Tästä voit jatkaa entisestään häivyttämällä itseäsi nukahtamiskuviosta pois, sinun luoma turvallisuudentunne kuitenkin on tarkoitus jättää.

- Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta mielestäni/kokemukseni mukaan toimii eikä tarvitse uuden nukahtamistyylin opettamiseksi itkettää lasta. Sekin voi olla ihan hyvä toki, jos haluaa tuloksia nopeasti, kyllähän lapsi nukahtaa lopulta kun on tarpeeksi väsynyt ja toistojen kautta oppii senkin. Minua vaan viehättää enemmän tällainen rauhallisen unimaailman rakentaminen ja vähittäinen siirtyminen. Ja tälläkin kukkahattutyylillä voi tuloksia alkaa tulla yllättävän nopeasti, sitten kun alkuun pääsee.

Meillä 1v 8kk sanoo "sänkyyn", kun haluaa nukkumaan ja viemme hänet sinne sanoen hyvät yöt. Sinne jää nallen ja vauvanuken kanssa ja sammuu heti. Tietää itse koska haluaa nukkumaan, aika on yleensä vajaa kymmenen. Hän jopa sanoo "ello ymme", kun haluaa sänkyyn. Eli tietää että niillä main on aika mennä nukkumaan. Ei olla opetettu mitenkään ja meillä ei ole nukkumarituaaleja. Poika haluaa mennä omaan turvalliseen sänkyyn hellittelyjen kera.

Meillä 1v 8kk sanoo "sänkyyn", kun haluaa nukkumaan ja viemme hänet sinne sanoen hyvät yöt. Sinne jää nallen ja vauvanuken kanssa ja sammuu heti. Tietää itse koska haluaa nukkumaan, aika on yleensä vajaa kymmenen. Hän jopa sanoo "ello ymme", kun haluaa sänkyyn. Eli tietää että niillä main on aika mennä nukkumaan. Ei olla opetettu mitenkään ja meillä ei ole nukkumarituaaleja. Poika haluaa mennä omaan turvalliseen sänkyyn hellittelyjen kera.

Ja ap:tä varmaan auttaa ja lohduttaa tämä tieto, että joku toinen lapsi päästää vanhemmat tässä asiassa noin helpolla.

Mulla itselläni ei asia ole enää edes akuutti. Mutta kun nukahtamisen kanssa on tehty vuosikausia töitä perheneuvolan avustuksellakin, niin jopa muakin ärsyttää, että joku tulee tuolla tavalla lällättelemään.

Mutta hyvähän se on, että teillä menee helposti. Et vain taida tajutakaan miten vaikeaa tuo nukkumaan laitto voi jollain toisella ollakaan.

en edes viitsi alkaa laittaa omaan sänkyyn, on tämä helvettiä muutenkin. otan yhteyttä neuvolaan pikapuoliin.

ap

Turvaton olo. Mieti itsesi lapsen tilalle. Jos huudat ja purat väsymystä häneen eli olet itsekin levoton ja hädissään ja olet perheen ainoa aikuinen, mihin tukeutua, ei ihme, että lapsi tarrautuu sinuun. Minusta kylmät keinot ei sovi tilanteeseesi, koska ne vain korostavat omaa väsynyttä ja kyllästynyttä olemustasi. Ennemmin ole lempeä ja löysää stressiä muista asioista. Jos tarvitset omaa aikaa, niin anna lapsen valvoa sängyssä valot päällä lukemassa ja ehkä nukahtaa sinne omia aikojaan.

Miksei vain voida mennä nukkumaan?



En ihmettele, että vaikeaa on.



Meillä myös taapero menee nukkumaan itsekseen. siis toki hallittelyä ja muuta sitä ennen. Itse luen omassa sängyssä lapsen lähellä taikka ollaan olkkarissa. Hän kyllä ilmoittaa, jos on turvaton olo, mutta sängystä kuuluu sanoja: "peitto" ja "nukkuu" ja sitten hiljenee. Voi kulta:)



Auttoi ap:ta tai ei, niin miksi pitää olla jotkin nukkumarituaalit vaikeuttamassa koko hommaa?

ja ne iltarituaalit ehdottoman tärkeitä! meillä ei varmaan nukuttais ollenkaan ilman niitä. !

Mutta ne eivät ole mitään ihmeidentekijöitä. Hyvätkään iltarutiinit eivät saa kaikkia lapsia nukkumaan.

Meillä iltarutiinia toistettiin samana nelisen vuotta ennen kuin sen käytöstä alkoi näkyä jotain hyötyjä. Neljä vuotta veivattiin iltapala - hampaanpesu - yöpuku - iltasatu - hyvät yöt. Sitten vasta lapsi alkoi uskoa, että noin se tosiaan menee, eikä joka ainoa ilta tarvi yrittää potkia vastaan. Meillä toki on poikkeuksellisen sinnikäs lapsi.

Uskonpuute tuli jo moneen kertaan vuosien varrella, mutta koska kuitenkin uskon rutiinien olevan lapselle hyväksi, niin niitä on jaksettu pitää, vaikka ne eivät mikään pikatie onnen olekaan.

Noita rutiineja ei kuitenkaan pidä kaupata minään autuaaksi tekevänä keinona. Minä uskon kyllä ap:lla olevan jo noin yksinkertainen asia käytössä. Niiden kanssa tarvitaan muutakin. Mutta silti niistä rutiineista kannattaa pitää kiinni, vaikka niiden tulokset näkyisivät vasta vuosien päästä.

Auttoi ap:ta tai ei, niin miksi pitää olla jotkin nukkumarituaalit vaikeuttamassa koko hommaa?

kun kaikki lapset eivät toimi kuin automaatit, vaan jotkut tarvitsevat jopa hieman kasvatusta ja ohjausta.

omalla kohdalla (3 lasta) olen tehnyt sellaisen havainnon, että vanhemman päättäväisyys on kaiken a ja o. Niin kauan kuin itselläni on ollut vähänkin epävarmuutta (äh jos se huutaa kauheasti, voi voi jos menee ihan plörinäksi...) niin lapsi on pannut kaikin keinoin hanttiin. Siis koskee kaikkia tutin jättämisiä, pois pinnasängystä siirtämistä jne. Olenkin heti luovuttanut kun olen huomannut ettei minulla ole vielä tarvittavaa varmuutta.



Mutta kun minulla on vihdoin mitta täynnä, eikä paskaakaan kiinnosta vaikka lapsi huutaisi viikon putkeen niin abrakadabra :D Kaikki sujuu kuin tanssi!



Disclaimer: en tietenkään sano lapselle, ettei minua paskaakaan kiinnosta. Sanon vaan, että nyt ei ole vaihtoehtoa.

Mä yrittäisin sinuna nyt sitä että opetat lapsen nukahtamaan itse sänkyyn etkä makoile siellä hänen kanssaan ja pompi käskyjen mukaan. Varaa viikko siihen niin että ajattelet että lusit nyt tämän helvetin etkä edes ajattele, mitä kaikkea pitää tehdä. Kerrot lapselle, että nyt hän on iso poika/tyttö, joka saa ihan itse jäädä nukkumaa ja äiti on lähellä ja puuhaa, mutta ei saa tulla sängystä pois, vaan nyt nukutaan. Ja kuskaat mukulan määrätietoisesti vaikka 100krt illan aikana sänkyynsä ja sanot vaan että nyt nukutaan. Vaatii hermoja, mutta tuo on ihan järjetöntä ja tarvitset ne pari omaa tuntia illassa. Uhraa ne vähätkin joksikin aikaa, niin saat rauhan illoiksi jatkossa. Tsemppiä!

Meillä lapsi siirtyi pari vuotiaana suoraan perhepedistä omaan sänkyyn veljen kanssa samaan huoneeseen ja hyvin meni. Etukäteen ajattelin, että ei tule onnistumaan, mutta yllätyinkin positiivisesti. Lapsi oppi siihen helposti, että omaan sänkyyn nukkumaan ja jää nukahtamaan useimmiten itse satujen jne jälkeen. Se voi olla lapsellekin helpotus. Tosin meillä mies hoiti tämän siirron ja opetuksen kun oli kesälomalla.

Mutta tosiaan, vaikka aluksi olisi vaikea opettaa lapsi nukahtamaan yksin, niin pitkällä tähtäimellä se kannattaa. Oikeasti.

Meillä oli tuota pitkään, mutta loppui 3-vuotiaana. Miten teillä, en tiedä, mutta aika auttaa : )

vaan lapsi nukahti yksin pinnasänkyyn. sitten tapahtui jotain, varmaan se, kun pinnis jäi pieneksi tai lapsi muuten vaan alkoi kaipaamaan aikuisen läsnäoloa. hän ei itse mitenkään ilmaise väsymystään saati mene vapaaehtoisesti sänkyyn, vaikka kello olisi miten paljon. että jos hänen ilmoitustaan jää odottelemaan, olemme hereillä vielä keskellä yötäkin :)



eikä rituaaleissa mitään, jos sen jälkeen lapsi sitten oikeasti NUKAHTAISI, eikä jäisi pimeään sänkyyn äidin viereen pelleilemään kaikilla mahdollisilla asioilla.



ap

Tämä iltaunille meno päivähoidossa nukkuville on niin yleinen ongelma, että sille pitäisi tosissaan tehdä viimein jotain.



On selvää, että aikaisin hoitoon menevä tarvitsee päiväunet aikaisemmin kuin myöhään heräävä.

Kun lapsi on liian väsynyt, hän nukkuu liian pitkään = liian myöhään, eikä illalla tule uni.

Tämä ei ole minun keksintöni vaan erään jo eläkkeelleä jääneen yliopistolehtorin, "päiväunigurun", jonka ainakin takavuosina Jyväskylässä lastentarhanopettajaksi opiskelleet tunsivat.



Ei illasta saa "rituaaleineen" mitään sirkusta tehdä. Niihin iltatoimiin varataan 10-15 min, eli pesut ja yöpuvut, iltasatu ja/tai -rukous ja nukkumaan. Siinä koko seremonia.



Kylpy tai saunominen voi auttaa, mutta ei silloin, jos päiväkodissa on nukuttu klo 12.30 - 15.



Osittain olet itse rakentanut ongelmaasi jatkuvalla syliin nukuttamisella ja passaamisella - ei, en syyllistä mutta niin se vaan on. Älä sulje ovea äläkä jätä huutamaan yksin. Ole toisessa huoneessa ja pidä siellä jotain ääntä, että lapsi kuulee sinun olevan lähellä eikä sitä tarvitse varmistaa huutamalla vettä tai jotain. Lauleskele vaikka jotain itseksesi.