2 -vuotiaan nukuttamishelvetti...nyt apua

oppisit uusia keinoja. Ja kysynkin vielä miksi ihmeessä lasta täytyy nukuttaa?? Kumma tapa meillä Suomessa!!

Yritä saada itsesi ensin kuntoon, sen jälkeen nukuttamisongelmasta selviää helpommalla.



Omien lasten kanssa olen huomannut semmoisen asian, että silloin kun itse on väsynyt tai stressaantunut niin lapset ovat aivan mahdottoman hankalia eikä mikään heidän kanssaan tunnu onnistuvan. Vaikka omaa stressiä/väsymystä ei näyttäisi päälle päin niin lapset silti reagoivat siihen.



Sitten taas kun oma jaksaminen on kunnossa, muuttuvat lapsetkin helpommiksi, eikä syömisen, pukemisen tai nukkumaan menemisen kanssa tarvitse vääntää.



Tästä päästäänkin näppärästi siihen, että vanhempien hyvinvointi on tärkeää. Se heijastuu suoraan lapsiin.

Meillä 1v 8kk sanoo "sänkyyn", kun haluaa nukkumaan ja viemme hänet sinne sanoen hyvät yöt. Sinne jää nallen ja vauvanuken kanssa ja sammuu heti. Tietää itse koska haluaa nukkumaan, aika on yleensä vajaa kymmenen. Hän jopa sanoo "ello ymme", kun haluaa sänkyyn. Eli tietää että niillä main on aika mennä nukkumaan. Ei olla opetettu mitenkään ja meillä ei ole nukkumarituaaleja. Poika haluaa mennä omaan turvalliseen sänkyyn hellittelyjen kera.

ei olla ees opetettu sille.. joo se katsoo kelloa että herran gyyd nyt ois jo aika mennä koisimaan.. Miten vanha se poika oli kun oppi kellon?? Meidän pikkunero 7kk tietää että 19 aikaan pitää olla sängyssä ja 19.30 hiljaisuus ja valot pois. Osaa myös itse laittaa kännykkään herätyksen 7.30. Mietitytti vaan että jos on kerran jo 1v ja 8kk vanha ja tietää että kymmeneltä mennään nukkumaan niin miksi se pitää sinne viedä? Eiks se osaa ite kävellä?

mutta kerron nyt -ja olen ap pahoillani tästä- että kaikkiin se ei auta. Meillä päädyttiin lopulta 7-vuotiaana melatoniinin käyttöön joka on vihdoin ja viimein auttanut.

Poika nyt 3 vuotta. Syntymästään aina 2,5-vuotiaaksi saakka nukuttaminen illalla oli helvetistä, lapsi heräili 3-8 kertaa yössä, jolloin joskus päästiin tutinlaitolla, usein oltiin hereillä kauankin. Lapsi nukkui silloin samassa huoneessa, sivuvaunussa tai kainalossa. Omaa huonettakin oli kokeiltu, tassuttelua, jopa huutounikoulua joka oli ihan helvettiä. Kaikkea kokeiltiin määrätietoisesti, ei vaihdeltu illasta iltaan. Maito jätettiin pois, ei vaikutusta.

Sitten lääkäri suostui siihen että kokeillaan melatoniinia. Hups, nyt lapsi nukkuukin sitten koko öitä, _normaalein_ herätyksin. Omassa huoneessa. Jää sänkyyn iltapuuhien ja iltasadun jälkeen, vapaaehtoisesti. Nukahtaa sitten sänkyynsä, ihan rauhassa. aivan ihanaa pitkän unettomuuden jälkeen. Voin rehellisesti kertoa etten oikein muista mitään pojan ensimmäisistä ajoista, ei mitään muistikuvaa esimerkiksi synttäreistä.

Meillä 1v 8kk sanoo "sänkyyn", kun haluaa nukkumaan ja viemme hänet sinne sanoen hyvät yöt. Sinne jää nallen ja vauvanuken kanssa ja sammuu heti. Tietää itse koska haluaa nukkumaan, aika on yleensä vajaa kymmenen. Hän jopa sanoo "ello ymme", kun haluaa sänkyyn. Eli tietää että niillä main on aika mennä nukkumaan. Ei olla opetettu mitenkään ja meillä ei ole nukkumarituaaleja. Poika haluaa mennä omaan turvalliseen sänkyyn hellittelyjen kera.

ei olla ees opetettu sille.. joo se katsoo kelloa että herran gyyd nyt ois jo aika mennä koisimaan.. Miten vanha se poika oli kun oppi kellon?? Meidän pikkunero 7kk tietää että 19 aikaan pitää olla sängyssä ja 19.30 hiljaisuus ja valot pois. Osaa myös itse laittaa kännykkään herätyksen 7.30. Mietitytti vaan että jos on kerran jo 1v ja 8kk vanha ja tietää että kymmeneltä mennään nukkumaan niin miksi se pitää sinne viedä? Eiks se osaa ite kävellä?

Meilläkin, syystä tai toisesta, lapsella on aina ollut sellainen rytmi että kello 20 mennään nukkumaan. Vauvasta saakka. Silloin tulee väsy, säännöllisesti joka ilta. Tosin tämä lapsi onkin aina ollut hyvä nukkuja, 3kk ikäisestä nukkui kökö yöt. Pikkuveljensä sitten oli se joka heräsi 3-8 kertaa yössä melkein kolmivuotiaaksi.

t. yksi edellisistä kirjoittajista

En jaksanut koko ketjua lukea, joten sori jos tulee toistoa muiden kanssa. Meillä oli muutama kuukausi sitten ihan samanlaista kaksivuotiaan kanssa.



Oltiin tosi väsyneitä sekä isä että minä, illalla ei enää yhtään omaa aikaa, nukutus saattoi kestää kaksikin tuntia vieressä maaten kun lapsi vaan pelleilee, riehuu, kiljuu jne. Mä päätin sitten yksi ilta, että nyt saa tämä touhu loppua. Luin muutaman artikkelin unikoulusta (ei huudatus-unikoulusta) ja sitten vaan aloitettiin samana iltana.



Ensinnäkin suurin asia siinä on se, että itse on päättäväinen, periksi ei saa enää antaa kun on aloittanut. Ei siis missään nimessä niin, että aloitat ja kun lapsi tarpeeksi itkee, annat periksi ja palaat samaan vanhaan vieressä makaamiseen. Siitä lapsi oppii pelkästään sen, että kun tarpeeksi huutaa, periksi aina annetaan. JA lisäksi pitää olla tyyni. Ajattelin, että muutaman illan kestän vaikka minkälaisen shown jos se sitten helpottaa. Sellainen buddhalainen asenne, että antaa tulla vaan kaikki, kyllä sen kestän.



Kerroin lapselle, että tänä iltana lapsi menee nukkumaan omaan sänkyyn yksin, sitten normaalit iltarutiinit, lapsen sänkyyn saattelu pusuineen ja haleineen ja sitten vaan ulos huoneesta. Lapsihan välittömästi lähti perään, mä vaan tyynesti palautin sen sänkyyn ja sanoin että nyt nukkumaan ja poistuin huoneesta. Lapsi alkoi itkemään, tuli perään, palautin sänkyyn. Tätä jatkui parisen tuntia. Kuuntelin koko ajan itkun sävyä, jos se oli sellaista kiukuttelevaa itkua, en välittänyt mutta jos oikeasti alkoi hätä lapsella tulla, niin sitten saatoin istua vähän aikaa sängyn vierellä ja rauhoitella lasta. Kun sitten taas rauhoittui vähän, poistuin huoneesta. Lopulta nukahti.



Seuraavana iltana varauduin samaan, mutta kuinka ollakaan, lapsi jäi heti omaan sänkyyn. Tosin itkeskeli siellä puolisen tuntia, sekin tosiaan sellaista kiukuttelevaa itkua, johon saatoin välillä toisesta huoneesta sanoa että nukupa nyt, äiti on täällä. Sen jälkeen ei ole enää tarvinnut muuta kun viedä huoneeseen ja lapsi alkaa nukkumaan. Harmitti ihan, etten ollut aikaisemmin tähän ryhtynyt kun näin helpolla selvittiin. Kannattaa oikeasti kokeilla!