Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi sunnuntaina kiinni pettämisestä
27.03.2012 |
ja kertoja on ollut useita meidän yhdessäolon aikana. Meillä on uudehko iso ja kaunis omakotitalo ja kolme lasta. Itselläni pienet tulot ja miehellä suuret.
Kun asia tuli ilmi, niin tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.Töissä olen kulkenut kuin sumussa- epätodellinen olo. Mies kysyi sunnuntaina aika kylmään sävyyn, että mitä aion tehdä, vastasin vain että en tiedä. Tänä aamuna hän taas kysyi, että mitä aion tehdä. En osaa sanoa, en haluaisi muuttaa lasten kanssa mihinkään hikiseen kaksioonkaan kun varmaan muuhun ei olisi varaa.
Olen päivän aikana miettinyt että vastaan hänelle, että en mitään. Jos hän suostuisi muuttamaan meidän kirjasto/televisiohuoneeseen ja minä saisin pitää makkarin, ostaisin uuden sängyn...
Mitä sanotte- voisiko tällainen toimia? Että asuisimme yhdessä kaikesta huolimatta, sänkyäni en kuitenkaan tuon miehen kanssa enää jaa. Hän saa puolestani jatkaa touhujaan muiden kanssa ja niin aion tehdä myös itsekin kun aikaa kuluu. Voitaisiin sopia lasten hoito niin että kummallakin olisi viikonloppuvapaita ja joo, aion hakea avioeroa ja sitten kait me olisimme avopari...
Kommentit (92)
Sinuna en jatkaisi suhdetta. Luottamus on mennyttä. Oletko sen arvoinen, että haluat elää sellaisessa suhteessa loppuelämäsi...Katkeroidut vaan!
Nyt tuntuu vaikealta luopua kaikesta turvallisesta, mutta kyllä se kannattaa. Hanki itsellesi ja lapsillesi asunto, mies voi tehdä mitä haluaa.. Lunastaa sinut ulos talosta tai myytte sen. Se on vaan materiaalia!
Toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä tai muita tukihenkilöitä, jotka jaksavat sinua tukea ja kuunnella. Aikaa se ottaa, että selviät erosta.
Omakohteisesti voin sanoa, että kyllä kannatti!! Itselläni meni n pari vuotta selviämiseen. Lapsi sai pitää myös isän, oikeastaan löysi isän eron myötä, tai isä löysi lapsen. Nyt hyvä suhde heillä.
Toivottavasti ero vaan menee asiallisesti, isommat lapset herkässä iässä. Puhuminen auttaa, toisen vanhemman mustamaalaaminen ei! Kaikki tarvitsevat aikaa selviämiseen, mutta tulevaisuutta ajatellen ilmapiiri ei mene huonoksi perheessä vanhempien huonon suteen vuoksi!
Ole esimerkki lapsillesi, että toista ei saa loukata.
Voi tuntua aika kylmältäkin tekstiltä, mutta itse sain paremman elämän tilalle, kun päätin lopettaa huonon suhteen mm toisen pettämisen vuoksi. Päivääkään en ole katunut, vaikka alku olikin todella raskasta!
Tsemppiä, itse teet päätöksesi ja kannat vastuun teoistasi. Kunnioita itseäsi, älä syytä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä... Rahat varmasti riittävät siihen tärkeimpään, älä sellaista murehdi :)
Mielestäni nykyinen yksiavioisuusihanne on liian tiukka. Naimisiin mennessä mies joutuu sitoutumaan siihen, että saa harrastaa seksiä vain yhden ainoan naisen kanssa koko loppuelämänsä aikana, tai vaihtoehtona on tällaiset eroamiskuviot jossa perhe joudutaan rikkomaan ja lapsetkin kärsivät.
Mies ei kuitenkaan ole biologisesti tarkoitettu tällaiseen. Aitoa yksiavioisuutta voi esiintyä esimerkiksi joillain lintulajeilla, mutta urospuolisille nisäkkäille se ei ole tyypillistä lajikäyttäytymistä. Uroksen tehtävänä on levittää siemenensä mahdollisimman useaan naaraaseen, näin laji pysyy vahvana ja elinvoimaisena. Itsekin miehenä haluaisin kerätä kokemuksia monenlaisista eri naisista, eikä joutua sitoutumaan vain yhteen ainoaan koko loppuelämäksi.
Paljon helpompaa olisi, jos miehille sallittaisiin vaihtelun hakeminen silloin tällöin, ilman että se rikkoisi perhe-elämän. Mies pysyisi tyytyväisenä vaihtelua saatuaan ja perhe-elämäkin kukoistaisi. Lapsillekin tilanne olisi parempi, kun ei tarvitsisi käydä läpi avioerokriisiä ja joutua muuttamaan omakotitalosta sinne pieneen kaksioon.
Miehille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten vaimon luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole vaimolta pois, jos mies saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Onko tosiaankaan oikein viedä lapsilta mahdollisuus molempiin vanhempiin vain siksi, että tiukka uskollisuusihanne saadaan täytettyä? Mielestäni ei.
ei ole sinun vikasi, että mies pettää. sun ei kuulu joutua sen vuoksi johki kämäseen luukkuun. Nyt teet näin:
Jatkat ukon kanssa kylmäsuhdetta (ie. nukut vaik eri huoneess jane), KUNNES olet löytänyt uuden suhteen. Hyppäät aikanaan sitten siihen. Näin ne miehetkin tekee. Jää sulta se ahdistava sinkkuna lähiöyksiössä lasten kanssa -vaihe pois. Mutta mitä teetkin, niin älä nyt taivaan tähden anna sen ajaa itseäs kodistasi pois. Talous on yhtä tärkeää kuin rakkaus. Aika usein kun sekin on vaan "rakkautta", ei rakkautta.
Mielestäni nykyinen yksiavioisuusihanne on liian tiukka. Naimisiin mennessä mies joutuu sitoutumaan siihen, että saa harrastaa seksiä vain yhden ainoan naisen kanssa koko loppuelämänsä aikana, tai vaihtoehtona on tällaiset eroamiskuviot jossa perhe joudutaan rikkomaan ja lapsetkin kärsivät.
Mies ei kuitenkaan ole biologisesti tarkoitettu tällaiseen. Aitoa yksiavioisuutta voi esiintyä esimerkiksi joillain lintulajeilla, mutta urospuolisille nisäkkäille se ei ole tyypillistä lajikäyttäytymistä. Uroksen tehtävänä on levittää siemenensä mahdollisimman useaan naaraaseen, näin laji pysyy vahvana ja elinvoimaisena. Itsekin miehenä haluaisin kerätä kokemuksia monenlaisista eri naisista, eikä joutua sitoutumaan vain yhteen ainoaan koko loppuelämäksi.
Paljon helpompaa olisi, jos miehille sallittaisiin vaihtelun hakeminen silloin tällöin, ilman että se rikkoisi perhe-elämän. Mies pysyisi tyytyväisenä vaihtelua saatuaan ja perhe-elämäkin kukoistaisi. Lapsillekin tilanne olisi parempi, kun ei tarvitsisi käydä läpi avioerokriisiä ja joutua muuttamaan omakotitalosta sinne pieneen kaksioon.
Miehille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten vaimon luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole vaimolta pois, jos mies saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Onko tosiaankaan oikein viedä lapsilta mahdollisuus molempiin vanhempiin vain siksi, että tiukka uskollisuusihanne saadaan täytettyä? Mielestäni ei.
Vai puuttuuko vain miehen aivoista moraalia, toisen kunnioitusta ja jopa uskollisuutta käsittelevä tunne-elämän alue?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyytyväinen, että olen täysin riippumaton mieheni tuloista. Vaikka työssäkäyvänä äitinä arki on välillä raskasta, en ole millään tavalla riippuvainen miehestäni. Hän on minulle tasavertoinen kumppani ja saan odottamaani arvostusta.
Jos mieheni pettäisi minua ( ja vieläpä toistuvasti ), tekisin sen kauniin kotini muualle ja lapset olisivat edelleen nro ykkösiä elämässäni, kuten tähänkin asti.
ja kertoja on ollut useita meidän yhdessäolon aikana. Meillä on uudehko iso ja kaunis omakotitalo ja kolme lasta. Itselläni pienet tulot ja miehellä suuret.
mutta tarkennun heti tähän ekaan lauseeseen. Ap mainitsee ensin omakotitalon ja sitä myös kuvaillaan adjektiiveilla. Vasta sen jälkeen tulee 3 lasta. Mikä mahtaa olla miehen arvojärjestys? Vaikka kyse onkin aikuisten sotkuista niin järjestyksen pitäisi olla molemmilla 1) lapset. Ja sitten sotkua setvimään. VOimia ap. En kyllä suosittele jäämään miehen kämppikseksi van rahan takia. Kuulostaa ihan kauhealta järjestelyltä.
No en kyllä sen kummemmin ajatelut että jossain järjestyksessä asiat pitäisi kirjoittaa, mutta kyllä talo merkitsee minulle paljon.Toki lapset enemmän. Miehen kanssa kauan kitkuteltiin pienessä nuhjuisessa asunnossa kun hän opiskeli insinööriksi ja haaveiltiin yhdessä kodista kun hän valmistuu ja saa työpaikan. Minulla oli silloin enemmän tuloja kuin hänellä koska tein erilaista työtä kuin nyt.Mieheni lupasi että tehdään minulle lapsille unelmien koti ja saan jäädä pois töistä tai ottaa osa-aika työn kun hän saa työpaikan. Siksi jaksoin kituuttaa ja laittaa kaikki omat tuloni meidän elämiseen ja vähän säästöönkin. Toisin sanoen rahoitin mieheni opintoja, hänen ei tarvinnut ottaa opinlainaa ollenkaan kuuden vuoden aikana.
Sitten kun hänellä onni potkaisi ja hän sai hyvän työn ja eteni siinä niin otettiin lähes 300t€ velkaa ja tehtiin se unelmien koti. Olkoonkin että olen hieman materialisti mutta kyllä vituttaa niinkuin pientä oravaa jos joudumme lasten kanssa tästä lähtemään. Ja kyllä kai me lähdemme. Nyt alkaa tuntua jo siltä, etten ehkä saatakaan jäädä tähän taloon.Olen kai jo alkanut tehdä surutyötä, huomaamattani. Huomenna olen kuitenkin viisaampi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni nykyinen yksiavioisuusihanne on liian tiukka. Naimisiin mennessä mies joutuu sitoutumaan siihen, että saa harrastaa seksiä vain yhden ainoan naisen kanssa koko loppuelämänsä aikana, tai vaihtoehtona on tällaiset eroamiskuviot jossa perhe joudutaan rikkomaan ja lapsetkin kärsivät.
Mies ei kuitenkaan ole biologisesti tarkoitettu tällaiseen. Aitoa yksiavioisuutta voi esiintyä esimerkiksi joillain lintulajeilla, mutta urospuolisille nisäkkäille se ei ole tyypillistä lajikäyttäytymistä. Uroksen tehtävänä on levittää siemenensä mahdollisimman useaan naaraaseen, näin laji pysyy vahvana ja elinvoimaisena. Itsekin miehenä haluaisin kerätä kokemuksia monenlaisista eri naisista, eikä joutua sitoutumaan vain yhteen ainoaan koko loppuelämäksi.
Paljon helpompaa olisi, jos miehille sallittaisiin vaihtelun hakeminen silloin tällöin, ilman että se rikkoisi perhe-elämän. Mies pysyisi tyytyväisenä vaihtelua saatuaan ja perhe-elämäkin kukoistaisi. Lapsillekin tilanne olisi parempi, kun ei tarvitsisi käydä läpi avioerokriisiä ja joutua muuttamaan omakotitalosta sinne pieneen kaksioon.
Miehille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten vaimon luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole vaimolta pois, jos mies saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Onko tosiaankaan oikein viedä lapsilta mahdollisuus molempiin vanhempiin vain siksi, että tiukka uskollisuusihanne saadaan täytettyä? Mielestäni ei.
Eli myös minulla, vaimona, pitää olla lupa panna muita!
Näin se toimii: ollaan avioliitossa, mutta molemmat käy välillä panemassa muita.
Ei se ole mieheltä pois, jos vaimo saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Miehille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten vaimon luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole vaimolta pois, jos mies saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Eli myös minulla, vaimona, pitää olla lupa panna muita!
Näin se toimii: ollaan avioliitossa, mutta molemmat käy välillä panemassa muita.
Ei se ole mieheltä pois, jos vaimo saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Jos mies sen hyväksyy, niin mikä ettei silloin. Pariskuntien harrastamia ulkopuolisia seksikokemuksia toteutetaankin maailmalla mm. erilaisissa siihen erikoistuneissa kerhoissa ja klubeissa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Swinging
Ei tarvitse erota, kun suhteet tapahtuvat sovitusti ja molempien hyväksyminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOs ei, niin puolethan on sun. Vaadit lisäksi isot elarit, kai niillä jotain muutakin tekee kun yksiöön muuttaa?
Mielestäni nykyinen yksiavioisuusihanne on liian tiukka. Naimisiin mennessä mies joutuu sitoutumaan siihen, että saa harrastaa seksiä vain yhden ainoan naisen kanssa koko loppuelämänsä aikana, tai vaihtoehtona on tällaiset eroamiskuviot jossa perhe joudutaan rikkomaan ja lapsetkin kärsivät. Mies ei kuitenkaan ole biologisesti tarkoitettu tällaiseen. Aitoa yksiavioisuutta voi esiintyä esimerkiksi joillain lintulajeilla, mutta urospuolisille nisäkkäille se ei ole tyypillistä lajikäyttäytymistä. Uroksen tehtävänä on levittää siemenensä mahdollisimman useaan naaraaseen, näin laji pysyy vahvana ja elinvoimaisena. Itsekin miehenä haluaisin kerätä kokemuksia monenlaisista eri naisista, eikä joutua sitoutumaan vain yhteen ainoaan koko loppuelämäksi. Paljon helpompaa olisi, jos miehille sallittaisiin vaihtelun hakeminen silloin tällöin, ilman että se rikkoisi perhe-elämän. Mies pysyisi tyytyväisenä vaihtelua saatuaan ja perhe-elämäkin kukoistaisi. Lapsillekin tilanne olisi parempi, kun ei tarvitsisi käydä läpi avioerokriisiä ja joutua muuttamaan omakotitalosta sinne pieneen kaksioon. Miehille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten vaimon luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole vaimolta pois, jos mies saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä. Onko tosiaankaan oikein viedä lapsilta mahdollisuus molempiin vanhempiin vain siksi, että tiukka uskollisuusihanne saadaan täytettyä? Mielestäni ei.
Niin kyllähän tämäkin menisi, mutta rakkautta siinä ei olisi ja siitä pitäisi tehdä yhteinen sopimus eikä touhuta toisen selän takana. Ja tietysti homman pitäisi toimia molemmin päin.
Minulle rakkaus on kuitenkin tärkeää, en voisi kuvitellakaan pystyväni rakastamaan miestä jonka tietäisin upottavansa melaansa toiseen naiseen säännöllisesti. Jos mies ei kykene yksiavioisuuteen niin hänen pitää olla rehellinen ja etsiä kumppani, jolle järjestely sopii- tai miksi pitää olla kumppani? Eikö olisi silloin parempi olla sinkku ja hääriä miten haluaa? Miksi sitten pitää hommata itselleen emäntä ja lapsia kun tietää ettei voi olla vain yhden kanssa kerrallaan?
Ehkä jonkun muun kanssa joskus voisi näin toimia, kun ei olisi kysyseessä todellinen rakkaustarina, mutta nyt en voisi kuvitellakaan kun mieheni on pettänyt luottamukseni. Mietin todellakin vielä sitä mahdollisuutta että voisimmeko asua yhdessä, mutta emme avioparina. Koskaan en enää hänen vuoteeseensa kiipeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni nykyinen yksiavioisuusihanne on liian tiukka. Naimisiin mennessä mies joutuu sitoutumaan siihen, että saa harrastaa seksiä vain yhden ainoan naisen kanssa koko loppuelämänsä aikana, tai vaihtoehtona on tällaiset eroamiskuviot jossa perhe joudutaan rikkomaan ja lapsetkin kärsivät.
Mies ei kuitenkaan ole biologisesti tarkoitettu tällaiseen. Aitoa yksiavioisuutta voi esiintyä esimerkiksi joillain lintulajeilla, mutta urospuolisille nisäkkäille se ei ole tyypillistä lajikäyttäytymistä. Uroksen tehtävänä on levittää siemenensä mahdollisimman useaan naaraaseen, näin laji pysyy vahvana ja elinvoimaisena. Itsekin miehenä haluaisin kerätä kokemuksia monenlaisista eri naisista, eikä joutua sitoutumaan vain yhteen ainoaan koko loppuelämäksi.
Paljon helpompaa olisi, jos miehille sallittaisiin vaihtelun hakeminen silloin tällöin, ilman että se rikkoisi perhe-elämän. Mies pysyisi tyytyväisenä vaihtelua saatuaan ja perhe-elämäkin kukoistaisi. Lapsillekin tilanne olisi parempi, kun ei tarvitsisi käydä läpi avioerokriisiä ja joutua muuttamaan omakotitalosta sinne pieneen kaksioon.
Miehille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten vaimon luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole vaimolta pois, jos mies saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Onko tosiaankaan oikein viedä lapsilta mahdollisuus molempiin vanhempiin vain siksi, että tiukka uskollisuusihanne saadaan täytettyä? Mielestäni ei.
Eli myös minulla, vaimona, pitää olla lupa panna muita!
Näin se toimii: ollaan avioliitossa, mutta molemmat käy välillä panemassa muita.Ei se ole mieheltä pois, jos vaimo saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Jos mies sen hyväksyy, niin mikä ettei silloin. Pariskuntien harrastamia ulkopuolisia seksikokemuksia toteutetaankin maailmalla mm. erilaisissa siihen erikoistuneissa kerhoissa ja klubeissa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Swinging
Ei tarvitse erota, kun suhteet tapahtuvat sovitusti ja molempien hyväksyminä.
Katso rauhassa, eihän sinun loppuelämääsi tarvitsekkaan pilata vaikka vuoden tai kaksi asutkin noin. Siinä ajassa on jo ajatukset selvinnyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä sen kummemmin ajatelut että jossain järjestyksessä asiat pitäisi kirjoittaa, mutta kyllä talo merkitsee minulle paljon.Toki lapset enemmän.
tärkeysjärjestyksessä. Mutta jostain syystä kerroit aluksi tuosta talosta, eli se on todella tärkeä - ehkä jopa liian tärkeä?
Tärkeintä on lapset ja tietysti oma mielenterveys. Voisitko oikeasti asua miehen kanssa samassa kodissa ja katsoa hänen touhujaan? Sillä oletuksella että komean matkustelevan pukumiehen on helpompi kenties saada seuraa kuin kolmen lapsen äidin. Anteeksi mutta niin se vaan menee. MIes paneskelisi ympäriinsä ja sinä hoitaisit lapsia. Kestäisikö sinun pää sitä oikeasti?
Kerrostaloasujana en valitettavasti voi ymmärtää tuota talojen ihannointia. Kerrostaloissakin asuu ihan tyytyväisiä ihmisiä ja lapsia eikä ne asunnot ole aina "hikisiä kaksioita" kuten täälläkin on kirjoitettu
kiitos ja anteeksi. Ja voimia edelleen
Mielestäni nykyinen yksiavioisuusihanne on liian tiukka. Naimisiin mennessä mies joutuu sitoutumaan siihen, että saa harrastaa seksiä vain yhden ainoan naisen kanssa koko loppuelämänsä aikana, tai vaihtoehtona on tällaiset eroamiskuviot jossa perhe joudutaan rikkomaan ja lapsetkin kärsivät. Mies ei kuitenkaan ole biologisesti tarkoitettu tällaiseen. Aitoa yksiavioisuutta voi esiintyä esimerkiksi joillain lintulajeilla, mutta urospuolisille nisäkkäille se ei ole tyypillistä lajikäyttäytymistä. Uroksen tehtävänä on levittää siemenensä mahdollisimman useaan naaraaseen, näin laji pysyy vahvana ja elinvoimaisena. Itsekin miehenä haluaisin kerätä kokemuksia monenlaisista eri naisista, eikä joutua sitoutumaan vain yhteen ainoaan koko loppuelämäksi. Paljon helpompaa olisi, jos miehille sallittaisiin vaihtelun hakeminen silloin tällöin, ilman että se rikkoisi perhe-elämän. Mies pysyisi tyytyväisenä vaihtelua saatuaan ja perhe-elämäkin kukoistaisi. Lapsillekin tilanne olisi parempi, kun ei tarvitsisi käydä läpi avioerokriisiä ja joutua muuttamaan omakotitalosta sinne pieneen kaksioon. Miehille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten vaimon luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole vaimolta pois, jos mies saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä. Onko tosiaankaan oikein viedä lapsilta mahdollisuus molempiin vanhempiin vain siksi, että tiukka uskollisuusihanne saadaan täytettyä? Mielestäni ei.
Niin kyllähän tämäkin menisi, mutta rakkautta siinä ei olisi ja siitä pitäisi tehdä yhteinen sopimus eikä touhuta toisen selän takana. Ja tietysti homman pitäisi toimia molemmin päin.
Minulle rakkaus on kuitenkin tärkeää, en voisi kuvitellakaan pystyväni rakastamaan miestä jonka tietäisin upottavansa melaansa toiseen naiseen säännöllisesti. Jos mies ei kykene yksiavioisuuteen niin hänen pitää olla rehellinen ja etsiä kumppani, jolle järjestely sopii- tai miksi pitää olla kumppani? Eikö olisi silloin parempi olla sinkku ja hääriä miten haluaa? Miksi sitten pitää hommata itselleen emäntä ja lapsia kun tietää ettei voi olla vain yhden kanssa kerrallaan?Ehkä jonkun muun kanssa joskus voisi näin toimia, kun ei olisi kysyseessä todellinen rakkaustarina, mutta nyt en voisi kuvitellakaan kun mieheni on pettänyt luottamukseni. Mietin todellakin vielä sitä mahdollisuutta että voisimmeko asua yhdessä, mutta emme avioparina. Koskaan en enää hänen vuoteeseensa kiipeä
Hommaatte lasten kanssa itellenne asunnon sillä 150 000 eurolla. Tietty jos asutte pääkaupunkiseudulla, sillä hinnalla ei kovin isoa saa. Kyllä itse lähtisin siitä lasten kanssa. Voimia sulle!
niin asunto myyntiin. Jos teillä on arvoltaan 300 000€ asunto, niin sen myynnistä kilahtaa sun pankkitilille puolet eli se 150 000€. Ei kai tuolla rahalla tarvitse vuokralle muuttaa asumaan? Jos ette ihan pääkaupunkiseudulla asu niin etköhän saa ostettua ihan kivan kerrostaloasunnon tai rivarinpätkän ilman, että tarvitsee isosti ottaa lainaa lisää. Plus alat katselemaan työmarkkinoita uusin silmin ja elatusmaksut ovat varmasti kohdillaan.
Esim. Kelan puolesta minimielatusmaksu on noin 140€ yhdestä lapsesta, joten sun miehesi maksaisi kolmesta lapsesta monta sataa euroa plus harrastuskuluista puolet kannattaa sopia jne.
Tuo 13v., jos on poika saattaa toki haluta jäädä asumaan isälleen? Ainakin hänellä on ikänsä puolesta jo hieman mahdolisuuksia valita kumman kelkkaan lähtee.
ketju alkaa vaikuttaa aika tutulta. Jokunen kk sitten täällä oli hyvin samanlainen, joka venyi sivujen mittaiseksi. Siinä nainen taisi olla hoitaja ja miehensä oli rikas. Siinäkin talo oli ensimmäisenä mielessä.
Tekeekö joku tänne tasaisin väliajoin tällaisen provoketjun? Samaan kategoriaan menisi mm. aion varjostaa miestäni- ketjukin. Kirjoitustyyli on hyvin samanlainen näissä kaikissa.
ketju alkaa vaikuttaa aika tutulta. Jokunen kk sitten täällä oli hyvin samanlainen, joka venyi sivujen mittaiseksi. Siinä nainen taisi olla hoitaja ja miehensä oli rikas. Siinäkin talo oli ensimmäisenä mielessä.
mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Kyllähän ihmiset sietää melkoista kohtelua että saa talonsa pitää. Yksi kaverini on ottanut varmaan 10 vuotta mieheltä turpaansa ja jos vihjaisee erosta niin sanoo että kun se TALO.
mutta tarkennun heti tähän ekaan lauseeseen.
Ap mainitsee ensin omakotitalon ja sitä myös kuvaillaan adjektiiveilla. Vasta sen jälkeen tulee 3 lasta.
Mikä mahtaa olla miehen arvojärjestys?
Vaikka kyse onkin aikuisten sotkuista niin järjestyksen pitäisi olla molemmilla 1) lapset. Ja sitten sotkua setvimään.
VOimia ap. En kyllä suosittele jäämään miehen kämppikseksi van rahan takia. Kuulostaa ihan kauhealta järjestelyltä.