Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi sunnuntaina kiinni pettämisestä
27.03.2012 |
ja kertoja on ollut useita meidän yhdessäolon aikana. Meillä on uudehko iso ja kaunis omakotitalo ja kolme lasta. Itselläni pienet tulot ja miehellä suuret.
Kun asia tuli ilmi, niin tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.Töissä olen kulkenut kuin sumussa- epätodellinen olo. Mies kysyi sunnuntaina aika kylmään sävyyn, että mitä aion tehdä, vastasin vain että en tiedä. Tänä aamuna hän taas kysyi, että mitä aion tehdä. En osaa sanoa, en haluaisi muuttaa lasten kanssa mihinkään hikiseen kaksioonkaan kun varmaan muuhun ei olisi varaa.
Olen päivän aikana miettinyt että vastaan hänelle, että en mitään. Jos hän suostuisi muuttamaan meidän kirjasto/televisiohuoneeseen ja minä saisin pitää makkarin, ostaisin uuden sängyn...
Mitä sanotte- voisiko tällainen toimia? Että asuisimme yhdessä kaikesta huolimatta, sänkyäni en kuitenkaan tuon miehen kanssa enää jaa. Hän saa puolestani jatkaa touhujaan muiden kanssa ja niin aion tehdä myös itsekin kun aikaa kuluu. Voitaisiin sopia lasten hoito niin että kummallakin olisi viikonloppuvapaita ja joo, aion hakea avioeroa ja sitten kait me olisimme avopari...
Kommentit (92)
juoksemaan siellä sun täällä papereittesi kanssa jos et palkkaa asianajajaa. Tuttavani tapauksessa lakinainen laski kaikki ja hoiti kaikki asiat niiiin tiptop ettei edes Kela voinut muuttaa pilkun paikkaakaan.
Äläkä ratkaise tätä tunnetasolla, tunteesi joudat hoitamaan myöhemmin nyt on järkitaistelu kyseessä. Miehesi itsekin järkeilee rumasti ja vain hyötyäkseen mahdollisimman paljon!
Ja kysyn vaan miksi sinä lähtisit lastesi kanssa kodistanne? Älä tee asioita niin helpoksi miehellesi. Vieläpä puhuit toisestakin muutosta jos ette viihdy ekassa asunnossa!!!! Onko sulla muka voimia siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mua korpeaa tommonen ajattelu mieheltä, ettei voi ottaa lapsia vuoroviikoin kun "haittaa töitä!". Kumpi on elämässä tärkeämpää, lapset vai työ?? Ja jos äiti sanois noin, mitä siitä ajateltais? Mies on vaan järkevä kun sanoo noin, niinkö? Mä oon kestäny eron jossa yksi lapsi, ja onneksi lapsi ollut aina vuoroviikoin (isä todellakin halusi tätä), koska eron aikaan olin hajalla ja pieni oma tila auttoi jaksamaan lapsenkin kanssa sitten. Onhan siinä se ikävän ja helpotuksen sekamelska, mutta jotenkin sen on pakko mennä jos eroaa.
että ap siis "voitti" tän. Toki lapsille toivon, että isä pysyy oikeasti kuvioissa. Ettei isä vain häivy. Mutta minä ainakin olen niiiiin itsekäs, että haluaisin lapset luokseni koko ajan. Ahdistaa kun on vuoroviikkojärjestelmä, vaikka joustava sellainen. HALUAISIN niin olla lasteni kanssa koko arjen. Aina. Toki minun oltava iloinen, että ex haluaa olla lasten kanssa arjessakin. Mutta silti.
En tiedä, miten pystyisin elämään ilman lapsiani viikon verran, mutta aivan samalla tavalla ne lapset eivät pysty elämään ilman isää aina kaksi viikkoa kerrallaan. Kenen haluat todella maksavan avioeron laskun? Kyllä jokaisen äidin pitäisi hampaat purren kestää se ero, koska siinä lapset saavat kaksi täysvaltaista vanhempaa. Kaksi viikonloppua kuukaudessa voidaan vierailla vaikka serkuilla!
Ap tietysti ei asialle kovasti voi mitään, jos mies ei kerran lapsia halua useammin. Ap, kuulostat liian kiltiltä. Vaadi enemmän ja laita miehesi tajuamaan, mitä voi olla hankala avioero. Osaapa sitten edes vähän arvostaa, kun olet noin kiltti. Puhu hänelle suusi puhtaaksi tuosta toisesta naisesta ja siitä, miten hän on valmis pirstaloimaan kolmen muun elämän yhdessä päivässä vuodattamatta kyyneltäkään tai ylipäätään katumatta, pyytämättä anteeksi jne. Kai hän sentään kertoi lapsille avioerosta? Kertoiko syyn ja minkä syyn?
Minusta miehesi on velkaa sinulle rehellisyyden. Osoittaa mieletöntä kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä jatkaa valehtelua, kun kuitenkin noin monen ihmisen elämä heittää kuperkeikkaa. Eikö hän tajua vai eikö hän välitä, miten lapset tästä kärsivät? Miksi hän ei ollut valmis yrittämään parannusta liittoonne, kun koki sen jossain vaiheessa tyydyttämättömäksi? Miksi hän valitsi salailun ja valehtelun sen sijaan, että olisi antanut teidän perheellenne mahdollisuuden?
Näihin kaikkiin minä sinuna vaatisin vastausta. On puhdistavaa kokea se viha, mikä nyt sisälläsi myllertää pääsemättä esiin. KOhdista se oikeaan kohteeseen.
Olin itse vuosi sitten vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta avoliitossa ilman lapsia ja niin, että asunto oli vuokra-asunto. Itse lähdin suhteesta heti. Alku oli raskasta.
Etsi itsellesi hyvä terapeutti. Se maksaa, mutta tarvitset nyt jonkun ulkopuolisen, jonka kanssa jutella - kaverisi, vanhempasi, jne eivät pysty katsomaan tilannetta ulkopuolelta. Auttaa suruprosessissa paljon.
En ainakaan lähtisi johonkin vuokrakolmioon tms. lasten kanssa.
Miksi muuten aina peräänkuulutetaan, että äidin pitää ensin ajatella lapsia? Miksei isän kuulu ajatella myös? Jos mies tuossa nyt oikein ajattelisi lapsiaan, niin oikea ratkaisu olisi tämä: Mies muuttaa pois talosta ja eroatte. Mutta mies antaa oman osuutensa talosta ennakkoperintönä lapsilleen ja jatkaa lainojen lyhennystä. Te lasten kanssa jatkatte talossa asumista kuten tähänkin asti.
Talo siirtyisi siis lasten omistukseen, sinulla olisi siinä asumisoikeus. Mies kartuttaisi lainaa maksamalla lastensa omaisuutta, takaisi heidän tulevaisuuttaan siten ja antaisi heille mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään omista töpeistään huolimatta.
Koska sinulla on lapsia ja talo, älä lähde heti minnekään. Sano miehelle tylysti, että mietit, miten haluat elämäsi tästä eteenpäin järjestää. Ehkä järkevintä olisi jättää lähivanhempivastuu lapsista miehelle. Se olisi lapsille helpompaa, koska ei tarvitsisi muuttaa kotoa. Sinä saisit erossa ainakin sen 150 000 euroa ja risat.
Toisaalta voisitte tehdä niin, että hankitte kumpikin oman asunnon. Lapset asuvat kotonaan (siinä oktalossa) ja te miehen kanssa vuoroviikoin sitten lasten luona, muuten omissa asunnoissa.
Sano, että vaadit talon muuttamista lasten nimiin! Ja sinulle siihen asumisoikeus, kunnes lapset täysi-ikäisiä.
Minnekään vuokrarivariin ette lähde. Mieti nyt lapsiakin. Isä heivaa heidät ulos kodista jonkun huoran tieltä. Eivätkö leijonaäidin vaistosi herää?!
Sano, että olet itse ajatellut niin, että kävi miten kävi, lapsilta ei kotia viedä. Lapset asukoot kotona.
Hanki asianajaja. Hyvä. Jo heti tänään, kiltti!
24
En suostuisi ap.nä tuollaiseen. Sen miehen on PAKKO ottaa ne lapset vuoroviikoin, jos ap niin vaatii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä AP lähde lastesi kanssa kodistanne minnekään!! Missään tapauksessa. 300 000e ei ole mikään suuri summa ja siitä lienee ainakin osa jo maksettu. . Mies maksamaan kunnon elarit/lapsi ja lyhennät sillä sitten lopun lainan. Ja hanki oikeusapua, älä usko mihehen "suunnitelmia" ja höpinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kans ymmärrä, miksi mies ei muuta siihen kolmioon, jonka oli jo valmiiksi katsonut? Ja ap ja lapset jäisivät ok-taloon.
Mieshän se tässä on suurin syypää kaikkeen, miksi ei lähde itse pois ja vuokralle. Miksi lasten elämä pitää kääntää päälaelleen.
Ja ap, tee sellaiset paperit lastenvalvojalla, että jokaikinen yksityiskohta on mietitty ja laitettu ylös.
Meillä 3 x A4 pientä tekstiä, jossa määrätään minuutilleen vaihtoajat kerran viikossa, joka ikinen juhlapyhä, kummalla vietetään, joka ikinen summa, mitä lapsiin käytetään ja mistä pitää esittää kuitti seuraavassa kuussa jne jne. On pelastanut mut useammasta tilanteesta, kun ukko meinaa välillä livetä koko hommasta. Lastenvalvojalla tehty sopimus on yhtä pätevä kuin oikeuden päätös.
Tsemppiä sulle! Olet nyt shokissa ja suru ja viha tulevat vasta myöhemmin, kun ehdit hengähtää. Eka vuosi on pahin, mulla se on kohta kulunut, ja vieläkin on välillä vaikeaa, mutta ei mitään verrattuna alkuaikoihin. Eli jollain tavalla kuitenkin helpottanut.
parisuhteessa
<a href="<a href="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417" alt="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417">http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417</a>" alt="<a href="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417" alt="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417">http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417</a>"><a href="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417</a>" alt="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417</a>">http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19417</a></a>TV7 on vammaisin kanava koko Suomessa
Mutta tosiaan TV7 on kyllä kaikkein "aivopesumaisin" kanava, joka Suomesta löytyy. Surullista sinänsä todeta kristittynä ihmisenä ja olen siis katsonut.
Ei sama, joka viittasi vammaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni nykyinen yksiavioisuusihanne on liian tiukka. Naimisiin mennessä nainen joutuu sitoutumaan siihen, että saa harrastaa seksiä vain yhden ainoan miehen kanssa koko loppuelämänsä aikana, tai vaihtoehtona on tällaiset eroamiskuviot jossa perhe joudutaan rikkomaan ja lapsetkin kärsivät.
Nainen ei kuitenkaan ole biologisesti tarkoitettu tällaiseen. Aitoa yksiavioisuutta voi esiintyä esimerkiksi joillain lintulajeilla, mutta naaraspuolisille nisäkkäille se ei ole tyypillistä lajikäyttäytymistä. Naaraan tehtävänä on levittää siemenensä mahdollisimman useaan urokseen, näin laji pysyy vahvana ja elinvoimaisena. Itsekin naisena haluaisin kerätä kokemuksia monenlaisista eri naisista, eikä joutua sitoutumaan vain yhteen ainoaan koko loppuelämäksi.
Paljon helpompaa olisi, jos naisille sallittaisiin vaihtelun hakeminen silloin tällöin, ilman että se rikkoisi perhe-elämän. Nainen pysyisi tyytyväisenä vaihtelua saatuaan ja perhe-elämäkin kukoistaisi. Lapsillekin tilanne olisi parempi, kun ei tarvitsisi käydä läpi avioerokriisiä ja joutua muuttamaan omakotitalosta sinne pieneen kaksioon.
Naisille pitäisikin sallia syrjähypyt silloin tällöin, ja mieluiten miehen luvalla. Väkisin ylläpidetty tiukkapipoinen yksiavioisuusihanne johtaa vain turhan suureen avioerojen määrään. Ja siihen että suuri määrä lapsiakin joutuu kärsimään avioeroista turhaan. Ei se ole mieheltä pois, jos nainen saa joskus hiukan lisää nautintoa elämäänsä.
Onko tosiaankaan oikein viedä lapsilta mahdollisuus molempiin vanhempiin vain siksi, että tiukka uskollisuusihanne saadaan täytettyä? Mielestäni ei.
Ihan oikeesti! Hanki heti asianajaja, joka miettii asiat SINUN kannaltasi. Älä usko miehen ja sen horon suunnitelmiin.
Asianajaja pitää kiinni sinun ja lasten edusta.
Nyt heti asianajajan pakeille!
Älä anna periksi, vaikka se tuntuisi helpolta (nyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kans ymmärrä, miksi mies ei muuta siihen kolmioon, jonka oli jo valmiiksi katsonut? Ja ap ja lapset jäisivät ok-taloon.
Mieshän se tässä on suurin syypää kaikkeen, miksi ei lähde itse pois ja vuokralle. Miksi lasten elämä pitää kääntää päälaelleen.
Ja ap, tee sellaiset paperit lastenvalvojalla, että jokaikinen yksityiskohta on mietitty ja laitettu ylös.
Meillä 3 x A4 pientä tekstiä, jossa määrätään minuutilleen vaihtoajat kerran viikossa, joka ikinen juhlapyhä, kummalla vietetään, joka ikinen summa, mitä lapsiin käytetään ja mistä pitää esittää kuitti seuraavassa kuussa jne jne. On pelastanut mut useammasta tilanteesta, kun ukko meinaa välillä livetä koko hommasta. Lastenvalvojalla tehty sopimus on yhtä pätevä kuin oikeuden päätös.
Tsemppiä sulle! Olet nyt shokissa ja suru ja viha tulevat vasta myöhemmin, kun ehdit hengähtää. Eka vuosi on pahin, mulla se on kohta kulunut, ja vieläkin on välillä vaikeaa, mutta ei mitään verrattuna alkuaikoihin. Eli jollain tavalla kuitenkin helpottanut.
Olen se joka sanoi, että ap "voitti".
Siis oikeasti, tottakai olisi/on ihanteellista, että lapsilla on isä arjessa. Enhän minä millään muotoa tarkoita, että lasten etu olisi se, että isä häviää kuvioista.
Silti olen äitinä niin itsekäs, että minusta olisi älyttömän ihanaa, että lapset olisivat KOKO ajan minulla. Meillä on vuoroviikot. Enkä millään muotoa näytä lapsille sitä, että en haluaisi heitä isälle luovuttaa. Tottakai he menevät sinne ja viettävät arkea isänkin kanssa.
Minunhan he ovat. Minun lapsia. MINÄMINÄMINÄ. :D Ei, lasten parhaaksi yritän toimia. Ja peitän omat itsekkäät toiveeni. Mutta olen myös niin rehellinen itselleni, että myönnän, etten haluaisi antaa lapsia luotani hetkeksikään. Silti olen tyytyväinen siihen, että heillä on välittävä isä.
Minä olen se, joka pisti eropyörän pyörimään. Olisin jättäny talon ja omaisuuden exälle, että lasten koti säilyy. Mutta hänpä ei halunnut sitä, minulla ei ollut varaa. Kumpikin muutimme pienempiin asuntoihin, rivitaloissa, suhteellisen lähellä toisiamme kuitenkin.
Mietin tätä taloasiaa paljon eromme aikoihin (reilut kaksi vuotta sitten). Että miksi se, joka voisi, ei jää siihen. Ja se joka ei voi, joutuu lähtemään. Toki ehdimme puolisen vuotta asua siinä keskenämme lasten kanssa ennen kuin saimme talon myytyä. "Pehmeä lasku" avioerolapsen elämään. Tilanne, johon elämän ei pitänyt luisua. Tilanne, johon elämä luisui.
Niin ja kaikki mitä exän kanssa sovimme lastenvalvojan papereiden ulkopuolelta, sovimme sähköpostitse. Ei mitään suullisia sopimuksia, siinä on vain toisen sana toista vastaan.
usko noita ylempiä, ota asianajaja!! Minulla myös kolme suht samanikäistä lasta kuin sinulla ja heille kamalinta olisi muuttaa pois omasta kodista (varsinkin jo siihen muuttaisi joku toinen nainen oman isän kanssa). Joku varmaan huutaisi tähän, että onpa materialistisia lapsia, mutta niin se vain on.
Kolmio on tosi pieni, itse en suostuisi lähtemään neliöönkään.. Yritä ottaa selvää, olisiko kuitenkin mahdollista, että jäät taloon lasten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sopimus avioeron varalta (onneksi, koska on käynyt sama kuin sinulla ja 1,3 ja 5 v lapset, joista nuorin sairas). Siinä on sovittu että saan jäädä yhteiseen kotiimme kunnes lapset lähtevät opiskelemaan. Mies maksaa omaa osuuttaan lainasta tähän saakka. Asumiskulut maksan minä.
Sano miehelle, ettet mene minnekään kodistasi ja ettei lapsia saa traumatisoida eron lisäksi kodin vaihdolla. Varaa aika asianajajalta ja ehdota miehellesi tällaista sopimusta. Sovi asianajajan pakeilla myös elatusmaksuista niin saat korkeammat kuin kunnallisen sopijan/käräjäoikeuden kautta. Jos hänellä on hyvät tulot, tähtää 400-500 euroon per lapsi.
Maksakoon tekojensa seuraukset!
Minkätakia naisen pitäisi laittaa koko elämänsä uusiksi vaikkei ole edes eroa halunnut. Kyllä se oma koti on tärkeä eikä siinä pelkästään materia merkkaa. Ajattele itseäsi ja lapsiasi, jos haluatte asua kotonanne niin mies lähteköön kerran sitä haluaa ja aloittakoon koko huushollin perustamisen alusta!
Jos kerran et aio jatkaa suhdetta hänen kanssaan, pyydä häntä etsimään itselleen asunto, ja sinä jäät lasten kanssa siihen nykyiseen.
tuollaista järjestelyä, kun en voi maksaa miestä ulos talosta, siis joutuisin ottamaan 150t€ velkaa eikä se ole mahdollista. Ja sitten muutenkin se että elintaso laskisi aika rajusti.
Mutta enhän kyllä tiedä onnistuuko muutenkaan eli suostuuko mies tähän. Sanon illalla kun tulee töistä.
voisi mies ruveta vähän yhteistyöhaluisammaksi, jos pelästyy että sinä häivyt ja jätät kaikki työt sille.
Uskon nimittäin tosissani, että monet pettävät miehet ovat jo etukäteen ottaneet huomioon, että vaimo saa asian selville ja lähtee, ja ovat sopeutuneet ajatukseen, jossa saavat elää mukavaa poikamiehen elämää ja viettää pari viikonloppua kuussa laatuaikaa lasten kanssa, mikäs sen mukavampaa. Mutta jos kuva muuttuukin sellaiseksi, että joutuvatkin elämään raskasta yksinhuoltajan elämää ja saavat ehkä pari viikonloppua viikossa vapaata, ei ero ehkä enää niin kivalta tuntuisikaan.
Sitten voisit ehkä suostua yrittämään vielä hetken, mutta vaadit että mies lopettaa pettämisen ja alkaa kohdella sinua kunnolla. Voit ilman muuta myös muuttaa toiseen huoneeseen kunnes olet antanut anteeksi. Tai vaihtoehtoisesti voit lähteä ja "suostua" ottamaan lapset kunnollista elatustukea vastaan.
mies kyselee mitä aiot tehdä? Onko hänellä jo muita suunnitelmia. Miksi ette puhu yhdessä ja päätä mitä teette.
ensin pettää monta kertaa ja sitten äkäilee vaimolle että mitä hän aikoo tehdä.
Mitä mies aikoo tehdä? jatkaa samalla tavalla, muuttaa pois... onko hän ottanut tuohon mitään kantaa? vai onko hän perheessä joku vapaamatkustaja tuolla tunne & päätöksentekopuolella
että ap siis "voitti" tän. Toki lapsille toivon, että isä pysyy oikeasti kuvioissa. Ettei isä vain häivy. Mutta minä ainakin olen niiiiin itsekäs, että haluaisin lapset luokseni koko ajan. Ahdistaa kun on vuoroviikkojärjestelmä, vaikka joustava sellainen. HALUAISIN niin olla lasteni kanssa koko arjen. Aina. Toki minun oltava iloinen, että ex haluaa olla lasten kanssa arjessakin. Mutta silti.