Lue keskustelun säännöt.
Lyhytaikaiset "rakkauspommitus" -ystävyydet?
27.05.2026 |
Onko teillä ikinä ollut uusia tuttavuuksia, jotka ovat itse olleet todella innoissaan ottamassa yhteyttä, ja sitten yhtäkkiä lopettaneet yhteydenpidon kuin seinään?
Jonkin aikaa sitten minulla oli uusi tuttava, jonka kanssa meillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tosi paljon juteltavaa. Ei juurikaan juteltu mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yhteisiin harrastuksiin ja työhön liittyvistä, ja se oli minusta hyvin virkistävää. Kumpikin sai keskusteluista ideoita jne. Tämä kaveri soitti minulle pitkiä puheluita ja oli koko ajan se innokkaampi osapuoli ottamaan yhteyttä. (En minäkään ollut passiivinen, mutta olen pidättyväisempi enkä halunnut olla häiriöksi - toisin kuin hän, joka pommitti viesteillä ja soitteli esim. yhdeltätoista illalla tai jopa puoliltaöin.)
Missään vaiheessa en kuvitellut, että tässä on nyt minun uusi bestis tai jotain. Mutta hän oli mukava tyyppi, ja meillä oli mielestäni ihan kiva, luova tuttavuus. Kunnes se yhtäkkiä loppui muutaman kuukauden päästä kuin seinään, ilman mitään konfliktia. Keskustelu oli koko ajan pysynyt tällä "ideatasolla". Yritin vielä pari kertaa myöhemmin ottaa yhteyttä, ja vastaus oli sellaista geneeristä "ai kun kiva kuulla susta, toivottavasti kuuluu hyvää" mikä lässähti siihen. Kerran hän tuli vastaan julkisella paikalla ja iloisesti tervehti "ihana nähdä sua pitkästä aikaa" ja kiirehti pois. No, se siitä sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään yli vuoteen.
Nyt sitten huomasin, että hän on sittemmin toteuttanut ehdotuksiani ja niitä ideoita, joita yhdessä palloteltiin. Mikä on hieno juttu! Mutta minulle jäi vähän outo fiilis tuosta muutaman kuukauden tuttavuudesta - ihan kuin olisin ollut pelkkä ideageneraattori, joka dumpattiin heti, kun oli saatu tarpeeksi irti.
Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut tällaisia kokemuksia. Yksi ystäväni sanoi tästä, että tuo tuttava kuulostaa narsistilta ja että tuo intensiivinen yhteydenpito oli "love bombingia", mutta en tiedä oikein. En saanut missään vaiheessa sellaista mielikuvaa, että minua olisi varsinaisesti manipuloitu.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän kemianne eivät mätsänneet. Varmaan turha kysyä, oliko hän se innokkaampi osapuoli 😄 Kutsuitko häntä kylään tai minnekään missään vaiheessa?
Itse innostun uusista ihmisistä, mutta mielenkiinto lässähtää, jos toinen ei ole oma-aloitteinen syventämään suhdetta, etenkin, jos omat ideointini eivät johda tapaamisiin ja suhteen syvenemiseen.
Vierailija kirjoitti:
No tulee mieleen joku innostuksenpuuska, mania tai sitten vain tajusi ettet ole hänestä kovin innoissasi tms. Tai sitten kemiat ei vaan jollakin tavalla natsanneet ja vetäytyi.
No siis olinhan minä "hänestä innoissani", kun kerran niin paljon juteltiin ja palloteltiin ajatuksia :D Selkeästi annoin hänelle hyviä ideoitakin, kun hän ne myöhemmin toteutti bisneksessään.
En minä kyllä soittelisi iltamyöhään pitkiä puheluita jollekin, jonka kanssa ei "kemiat natsaa", mutta kukin tyylillään tietysti.
Yksinäiset voivat olla melkoisia rakkauspommittajia. Mitä tapahtuu, jos otat yhteyttä ja ehdotat vaikkapa tapaamista?
Elämän realiteetti, että monet ihmiset käyttää toisia vain omiin tarpeisiin. Eli sillä hetkellä tarvinnut jonkun jonka kanssa jutella ja sitten tarve loppunut. Sinänsä kai ihan normaalia jos kyseessä "tuttava", ei varsinainen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut sellaisia tuttavia että sinkkuna ollessaan pommittavat jatkuvasti ja ovat niin kaveria, niin kaveria että. Kun seurustelukumppani löytyy, unohtavat minut täysin ja ovat vaan uuden seurustelukumppanin kanssa koko ajan. Voisiko kyse olla tästä?
Vierailija kirjoitti:
Teidän kemianne eivät mätsänneet. Varmaan turha kysyä, oliko hän se innokkaampi osapuoli 😄 Kutsuitko häntä kylään tai minnekään missään vaiheessa?
Itse innostun uusista ihmisistä, mutta mielenkiinto lässähtää, jos toinen ei ole oma-aloitteinen syventämään suhdetta, etenkin, jos omat ideointini eivät johda tapaamisiin ja suhteen syvenemiseen.
Ei hänkään kutsunut minua kylään kotiinsa, vaan tavattiin muualla. Eikä kumpikaan selkeästi etsinyt mitään läheistä sydänystävää (hänellä oli myös paljon isompi ystäväpiiri kuin minulla jo valmiiksi). Eikö tällaisia tuttavuuksia tosiaan yleensä ole, joissa vaihdetaan vain ajatuksia? Meillä oli monta yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja ammatillisesti "mätsättiin", eli ei ollut sama työ kyseessä mutta sillä tavalla liittyi toisiinsa, että kumpikin sai toiselta uutta näkökulmaa.
Ei hänkään koskaan kertonut mitään henkilökohtaisia asioita eikä kysellyt niitä minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
On kokemuksia. Yksi pitkäikäinen kaverini on tällainen. Ihan hauskaakin seuraa, mutta aivan tuulella käyvä. Hänellä on paljon ystäviä (tai "ystäviä", siis kevytystäviä, ei mitään "syvällistä"). Voi olla pitkään ettei hänestä kuulu mitään ja jos otan yhteyttä, vastaus on vaisu, hänellä on kiireitä, tms.kaikenlaista (=seurani ei kiinnosta). Olen jo ymmärtänyt, että hänellä on kausia, jolloin suuntaa energiansa muihin ystäviin, riippuu mikä häntä nyt elämässä milloinkin kiinnostaa. Aiemmin tunsin itseni "kakkosluokan kaveriksi", mutta nykyään en lataa enää odotuksia häneen enkä kyllä ole juuri aktiivinenkaan. Välillä hänestä kuuluu ja saatetaan jotain yhdessä tehdäkin, ei mitään syvällistä. Ihan hauskaa seuraa parhaimmillaan. Hiukan on siis väljähtynyt tämä kaveruussuhde verrattuna vuosien takaiseen. Voi olla että jossain vaiheessa katkeaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset voivat olla melkoisia rakkauspommittajia. Mitä tapahtuu, jos otat yhteyttä ja ehdotat vaikkapa tapaamista?
Siis tästä ei nyt ollut kyse. (Eikä tämä henkilö ole ollenkaan yksinäinen, vaan ihan päinvastoin.) Se onkin aika yleinen aihe palstalla - joku ottaa liian innokkaasti yhteyttä ja toinen vetäytyy, jne.
Mutta tässä tapauksessa siis yksi oli innokas "pommittaja" muutaman kuukauden, ja sitten se loppui kuin seinään. Ei edes harventunut ensin.
Rakkauspommittaminen kertoo hyväksikäyttäjästä. Hänellä on ollut joku tarve pommittaa ja saada sinut lähellesi - hetkeksi.
Jos taas unohdetaan se teoria, hän voi olla vain sinua eloisampi luonteeltaan, ja kyllästyi siihen, ettet sinä koskaan ottanut aktiivisesti yhteyttä. Itse olen jättänyt kaksi kaveria, koska jouduin tekemään kaikki aloitteet(kin) ja väsyin siihen. Ei se tunnu ystävyydeltä jos toinen ei koskaan kaipaa sinua ja sinä olet aina se, joka soitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai 25 vuotta sitten?Halusin sinun keskittyvän avioliittoosi !Sinähän menit naimisiin ja minä puolestani olen niin kiltti ja kunnollinen,etten halunnut häiritä uutta suhdetta su!Tuliko ikinä mieleen?
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämän realiteetti, että monet ihmiset käyttää toisia vain omiin tarpeisiin. Eli sillä hetkellä tarvinnut jonkun jonka kanssa jutella ja sitten tarve loppunut. Sinänsä kai ihan normaalia jos kyseessä "tuttava", ei varsinainen ystävä.
Totta tuokin varmasti. Tuntuu vain vähän hassulta, kun on tottunut enemmän siihen, että hiipuvassa kaveruussuhteessa ne merkit hiipumisesta huomaa. Tämä päättyi ihan seinään, tyyliin pitkä iloinen puhelu ja sitten loppu :D
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Yksi pitkäikäinen kaverini on tällainen. Ihan hauskaakin seuraa, mutta aivan tuulella käyvä. Hänellä on paljon ystäviä (tai "ystäviä", siis kevytystäviä, ei mitään "syvällistä"). Voi olla pitkään ettei hänestä kuulu mitään ja jos otan yhteyttä, vastaus on vaisu, hänellä on kiireitä, tms.kaikenlaista (=seurani ei kiinnosta). Olen jo ymmärtänyt, että hänellä on kausia, jolloin suuntaa energiansa muihin ystäviin, riippuu mikä häntä nyt elämässä milloinkin kiinnostaa. Aiemmin tunsin itseni "kakkosluokan kaveriksi", mutta nykyään en lataa enää odotuksia häneen enkä kyllä ole juuri aktiivinenkaan. Välillä hänestä kuuluu ja saatetaan jotain yhdessä tehdäkin, ei mitään syvällistä. Ihan hauskaa seuraa parhaimmillaan. Hiukan on siis väljähtynyt tämä kaveruussuhde verrattuna vuosien takaiseen. Voi olla että jossain vaiheessa katkeaakin.
Minun on vaikea käsittää tätä koko kaveri-ystävä-konseptia. Mitä te luulette näiden siis olevan? Että ihminen on jotenkin velvoitettu olemaan teidän puolellanne ja käytettävissänne läpi elämänne siitä huolimatta, mitä teette? Jonkinlainen avioliiton kaltainen lojaliteetti ilman avioliiton yhteistä sopimista, ym.?
Jotenkin sekoa. Jos annan itsestäni jotakin muille niin se toinen antaa takaisin kertaluontoisesti tai sitten jos sovitaan pidempiaikaisesta yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta niin siitä todellakin sovitaan. Sekoa ajatella, että jos on jakanut hetken jonkun kanssa olisi nyt jossain kaveri-ystävyys-velassa heille :D Kannattaisi itsekin tarkastella noita odotuksiaan hieman.
Olen osittain nepsy,enkä aina osaa suhtautua miehiin luontevasti,varsinkaan selvinpäin.Kun menit naimisiin,halusin välit poikki ettei vaimosi tarvinnut olla mustasukkainen,itsekin kun varattu oli ja olen edelleen!
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Niin, tästä varmaan oli kyse.
No, onneksi - kuten toinen kirjoittaja ylempänä sanoikin - minäkin sain noista keskusteluista kaikenlaista irti. En ole mitenkään katkera tai tunne oloani hyväksikäytetyksi tai kaltoinkohdelluksi. Jäi vain vähän hämmentynyt olo tuosta lyhytaikaisesta innostuksesta.
Vähän ehkä siksikin, että olisihan meistä voinut myöhemminkin olla toisillemme jotain hyötyä. Ei niitä ideoitakaan olisi tarvinnut joka toinen ilta pallotella puhelimessa, muutaman kuukauden väleinkin olisi voinut vaihtaa ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Hyi saatana 😳
Trollotiloo
Narsisti?
Trollotilollotiloo lässytilässyti trololloo
No tulee mieleen joku innostuksenpuuska, mania tai sitten vain tajusi ettet ole hänestä kovin innoissasi tms. Tai sitten kemiat ei vaan jollakin tavalla natsanneet ja vetäytyi.