Lue keskustelun säännöt.
Uuden miesystävän lapset ei hyväksy minua. Mitä voin tehdä muuttaakseni tilanteen?
26.03.2012 |
Tapasin miehen vuosi sitten, aluksi tapailtiin muutaman kuukauden ajan ja nyt olemme seurustelleet 8kk ajan. Yhteenmuutto on tullut ajankohtaiseksi.
Minulla ei ole lapsia, miehellä on. Lapset ovat täysi-ikäisiä, 22v ja 26v. Itse olen 34v ja miesystäväni 47v. Suhteemme ei ole alkanut pettämisestä, oli eronnut vaimostaan (lapsiensa äitistä) ja paria vuotta aikaisemmin. Minä puolestani olin ollut sinkkuna muutaman kuukauden ajan kun tapasimme.
Miesystäväni jälkikasvu on ollut minua vastaan alusta saakka. Ilmeisesti eivät hyväksy ikäeroamme vaikka sitä on vain 13 vuotta. Tavatessamme käyttäytyvät normaalisti mutta jos kysyn asiasta, sanovat suoraan että eivät hyväksy parisuhdettamme ja toivovat että eroamme. Erityisesti vanhempi lapsi, poikansa on sitä mieltä että mitä nopeammin tämä loppuu, sen parempi heille. Toivovat vanhempiensa yhteenpaluuta, vaikka mies on sanonut että sitä ei tule tapahtumaan. Ex-vaimonsa mielipidettä en tiedä.
Toisaalta ymmärrän lasten toiveen vanhempiensa yhteenpaluusta, eivätkö kaikki niin toivo? Mutta toisaalta ovat täysi-ikäisiä, olivat eronkin tapahtuessa. Onko tuollainen tavallinen suhtautuminen aikuisillekin ihmisille, että toivovat eronneiden vanhempiensa vielä palaavan yhteen? Miten tästä eteenpäin? Täytyykö vain puskea eteenpäin välittämättä heidän mielipiteestä, tehdä niinkuin minä ja mies haluamme? Onko täällä ketään kuka olisi elänyt samassa tilanteessa? Miten asia ratkesi?
Kommentit (104)
Mitä HEMMETTIÄ se kuuluu sulle tai sun sisaruksille, jos äitisi 15 vuoden leskeyden jälkeen löytää jonkun ihmisen rinnalleen?!?!
Etkö lainkaan näe ristiriitaa kirjoittamassasi? Äidilläsi on mielestäsi oikeus tehdä omat ratkaisunsa, mutta samalla sylkisit päin jokaista miestä, jonka hän tapaa. Ei sinulla ole oikeutta käyttäytyä noin huonosti, ei kenelläkään ole.
Kasva aikuiseksi.
Todennäköisesti eivät vain pidä sinusta/halua pitää johtuen sinusta tai lojaalisuudestaan äitiään kohtaa. Oma isäni on kuollut ja jos äitini päättäisi ottaa tilalle uuden (kuolemasta jo 15v) en ikinä hyväksyisi tuota uutta miestä, vaikka kuinka yrittäisi olla ottamatta isän paikkaa, olisi hän kuitenkin tullut isäni paikalle. Silti äitini saisi tehdä omat ratkaisunsa elämänsä suhteen ja toivonkin hänen rohkeasti niin tekevän, samalla tavalla kuin minulla on oikeus olla hyväksymättä tätä olematonta miestä. Onneksi äidilläni ei ole mitään mielenkiintoa ollut ikinä asian suhteen. Jos poika kuitenkin pystyy käyttäytymään kohteliaasti sinua kohtaan, miksi se ei riitä sinulle? Meillä varmaan syljettäisiin porukalla päin, jos joku mies yrittäisi iskeä äitiä. Ja kyllä aikuisia ollaan suurin osa jo sisaruksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä HEMMETTIÄ se kuuluu sulle tai sun sisaruksille, jos äitisi 15 vuoden leskeyden jälkeen löytää jonkun ihmisen rinnalleen?!?!
Etkö lainkaan näe ristiriitaa kirjoittamassasi? Äidilläsi on mielestäsi oikeus tehdä omat ratkaisunsa, mutta samalla sylkisit päin jokaista miestä, jonka hän tapaa. Ei sinulla ole oikeutta käyttäytyä noin huonosti, ei kenelläkään ole.
Kasva aikuiseksi.
Todennäköisesti eivät vain pidä sinusta/halua pitää johtuen sinusta tai lojaalisuudestaan äitiään kohtaa. Oma isäni on kuollut ja jos äitini päättäisi ottaa tilalle uuden (kuolemasta jo 15v) en ikinä hyväksyisi tuota uutta miestä, vaikka kuinka yrittäisi olla ottamatta isän paikkaa, olisi hän kuitenkin tullut isäni paikalle. Silti äitini saisi tehdä omat ratkaisunsa elämänsä suhteen ja toivonkin hänen rohkeasti niin tekevän, samalla tavalla kuin minulla on oikeus olla hyväksymättä tätä olematonta miestä. Onneksi äidilläni ei ole mitään mielenkiintoa ollut ikinä asian suhteen. Jos poika kuitenkin pystyy käyttäytymään kohteliaasti sinua kohtaan, miksi se ei riitä sinulle? Meillä varmaan syljettäisiin porukalla päin, jos joku mies yrittäisi iskeä äitiä. Ja kyllä aikuisia ollaan suurin osa jo sisaruksistani.
Mitä HEMMETTIÄ se kuuluu sulle tai sun sisaruksille, jos äitisi 15 vuoden leskeyden jälkeen löytää jonkun ihmisen rinnalleen?!?!
Etkö lainkaan näe ristiriitaa kirjoittamassasi? Äidilläsi on mielestäsi oikeus tehdä omat ratkaisunsa, mutta samalla sylkisit päin jokaista miestä, jonka hän tapaa. Ei sinulla ole oikeutta käyttäytyä noin huonosti, ei kenelläkään ole.
Kasva aikuiseksi.
Todennäköisesti eivät vain pidä sinusta/halua pitää johtuen sinusta tai lojaalisuudestaan äitiään kohtaa. Oma isäni on kuollut ja jos äitini päättäisi ottaa tilalle uuden (kuolemasta jo 15v) en ikinä hyväksyisi tuota uutta miestä, vaikka kuinka yrittäisi olla ottamatta isän paikkaa, olisi hän kuitenkin tullut isäni paikalle. Silti äitini saisi tehdä omat ratkaisunsa elämänsä suhteen ja toivonkin hänen rohkeasti niin tekevän, samalla tavalla kuin minulla on oikeus olla hyväksymättä tätä olematonta miestä. Onneksi äidilläni ei ole mitään mielenkiintoa ollut ikinä asian suhteen. Jos poika kuitenkin pystyy käyttäytymään kohteliaasti sinua kohtaan, miksi se ei riitä sinulle? Meillä varmaan syljettäisiin porukalla päin, jos joku mies yrittäisi iskeä äitiä. Ja kyllä aikuisia ollaan suurin osa jo sisaruksistani.
vai oikeastiko olette sitä mieltä että hänen pitää kieltäytyä seksistä loppuelämänsä? Tai ihan vain oikeasti ajatellen parisuhteen tuomasta turvasta ja lämmöstä ja läheisyydestä?
Oikeesti, toivon että tämä oli typerä provo.
leski pitäisi varmaan panna samalle roviolle vainajan kanssa, niin ei tulisi mitään ikäviä uusia puolisoita.
Hävettää tollaset vanhempiaan kyttäävät aikuiset kakarat!
Silloin kun muutin kotoa, niin annoin avaimet pois. Samaa myös aion vaatia lapsiltani kun muuttavat omilleen.
ja sitten on kaksi yhteistä pientä. Ikäeroakin yli 10 vuotta. Enpä ole koskaan kysellyt, mitä tykkäävät tilanteesta. Ihan fiksusta käyttäytyvät, joten en jaksa miettiä, mitä pienissä päissään miettivät. Tottakai nämä meidän pienet vaikuttaa miehen isoisyyteen (yksi pieni lapsenlapsi jo), mutta ei kaikilla ole isoisää lainkaan ja ensi sijaisesti miehen tehtävä on kuitenkin hoitaa omansa. Ja kyllähän me pientä usein nähdään ja joskus hoidetaankin.
Tosin voisko syy olla näinkin typerä: mies on persaukinen. Eli perintöä ei ole muutenkaan juuri tulossa, joten ei pelkoa sen menettämisestä...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi edelleen tiukka apikka, jos isäni alkaisi seurustella minua 8v vanhemman naisen kanssa ja muuttaisi hänen kanssaan asumaan.
En tiedä, miksi, mutta jotenkin se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Tuntuu siltä, ettei isän kotiin olisi enää tervetullut.
on varmasti vain tuo ikäero, mikä niitä rassaa, voisithan periaatteessa olla heidän sisarensa. On varmasti vastenmielistä ajatella että isä on niin nuoren naisen kanssa, joka voisi olla sisko.
Mutta älä välitä siitä, ei heidän tarvitse sua hyväksyä äläkä kysele heidän mielipiteitään. Käyttäydyt vaan asiallisesti, se riittää. Ehkä he ajan myötä huomaavat, että isänsä on tosissaan ja sinä olet tullut jäädäkseen. Aika tuohon auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuossa ikäerossa olisi niin pahaa? Tuntuisiko yhtään paremmalta jos olisin vaikka 2 vuotta isää nuorempi? Vai onko vastenmielisyys vaan siinä ettei vanhemmat saisi erota koskaan ja olla jonkun toisen kanssa?
Miehen lapset olisivat aina tervetulleita meille, tietysti. Nytkin tulevat kylään vaikka tietävät että minä olen samaan aikaan käymässä. Ovat hyvin kasvatettuja että osaavat käyttäytyä ihmisiksi vaikka ovatkin eri mieltä.
ap
Yhden uskomuksen mukaan äiti- ja isäpuoleen tottumiseen kuluu kaksinkertaisesti lapsen ikä. Eli jos lapsi on 2-vuotias, hän tottuu äitipuoleen neljässä vuodessa. Näin ollen 25-vuotias hyväksyisi äitipuolensa perheenjäseneksi vasta 75-vuotiaana :D
Tuossa voi olla jotakin perääkin. Itse sain pienen tytärpuolen, joka tottui minuun nopeasti, mutta oma isäni ei hyväksynyt omaa äitipuoltaan ikinä. Ei suostunut tapaamaan naista eikä esim. isoisäni voinut tulla häihini kun hänen vaimoaan ei saanut kutsua. Tosi tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tiedä, kuin he itse. Mutta on sallittua olla jotakin mieltä. Miksi kyselette tuollaisia asioita, jos he kuitenkin osaavat käyttäytyä hyvin? Kunhan käyttäytyvät kodissanne asianmukaisesti, sun pitäisi antaa asian olla. Ehkä he joskus hyväksyvät tai sitten eivät, sen näkee sitten.
on varmasti vain tuo ikäero, mikä niitä rassaa, voisithan periaatteessa olla heidän sisarensa. On varmasti vastenmielistä ajatella että isä on niin nuoren naisen kanssa, joka voisi olla sisko.
Mutta älä välitä siitä, ei heidän tarvitse sua hyväksyä äläkä kysele heidän mielipiteitään. Käyttäydyt vaan asiallisesti, se riittää. Ehkä he ajan myötä huomaavat, että isänsä on tosissaan ja sinä olet tullut jäädäkseen. Aika tuohon auttaa.
Periaatteessa voisin olla siskonsa mutta miehen lapsi en voisi olla. Mies on minua 13 vuotta vanhempi, kovin nuori isä olisi ollut. :) Nuorempi lapsi tuntuu välillä olevan toista mieltä, keskustelee kanssani ja heittää juttua. Sitten jos isoveljensä on paikalla on taas etäisempi.
Siinä olet oikeassa että käyttäydyn vain asiallisesti. Mutta toivoisin että välit olisivat hyvät eikä viileän kohteliaat. En ole änkeämässä äitipuoleksi, hyvänen aika. Aikuisia ihmisiä ovat. Olen miettinyt että ovatko vielä vastentahtoisesti "sietäneet" minua koska minä ja mies vain seurustelemme, ehkä ajattelevat että ei tuo vielä niin vakavaa ole. Nyt kun ollaan muuttamassa avoliittoon, jos siitä repeääkin täysi helvetti?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse niistä välittää. Lapset eivät päätä vanhempiensa seurusteluista.
että avainasemassa on sun miehesi. Hän esimerkillään voi vaikuttaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta ei tarvi välittää, mutta vaikeahan se on olla välittämättä.
Neuvoni olis, että juokse pakoon vieläkö voit... Tai sitte pidätte niille "kakaroille" puhuttelun. Hemmetti sentään... aikuisia ihmisiä kaikki!!
Eri jos olisit vaikka 21-v, mutta 34-v on jo ihan oikeasti aikuinen!!
sanonut lapsilleen että nämä eivät tätä asiaa päätä, eikä halua kuulla vastalauseita. Aikuisista ihmisistä on kuitenkin kyse, nämä muodostavat oman mielipiteensä vaikka sanoisi mitä.
Ehkä olette oikeassa että tehdään vain niinkuin haluamme ja katsotaan siitä eteenpäin miten tilanne kehittyy. Ehkä hyväksyvät ehkä eivät. Mutta ei sekään ole kiva tilanne (niinkuin jollakin aiemmalla vastaajalla) että osa suvusta ei voi tulla sukujuhliin koska ei hyväksytä näiden uutta puolisoa.
ap
varmaan pitävät sua liian nuorena. Tosiaan ajattele, kun veli on ollut 2, sinä 10v jne eli lapsi sinäkin vielä.
Ne luulee, että sinä ja se isä alatte pykäämään lapsia, sinä olet niin nuori, ja isäkään ei ole vielä ikäloppu. Ja sehän taas tarkoittaa, ettette hoida ilmaiseksi ja aina kun mahdollista niiden lapsia tai tulevia lapsia. Siinä vika. Ja se sua vaan 8-v nuorempi poika fantasioi susta.
Eli kun annat pildee sille pojalle ja selitätte, että ette tee lapsia, niin sut hyväksytään. Mahdotonta? No, jos et halua tulla hyväksytyksi, niin et kokeile =)
ovat vaikkapa lohduttaneet äitiään erossa ja kokevat vääryytenä sen, että isällä on uusi elämä.
Pitivät vaikkapa lapsuudenperhettään onnen symbolina. Ja koska isälle ei voi olla vihainen, koska isä on kuitenkin isä, kaikki negatiiviset tunteet, joita on vuosien varrella käsitelty erokuvioissa, löytävät vaan kohteensa sinusta.
Tämä on tietysti arvailua, ei sitä voi tietää, mitä he tuntevat, jos asioista ei ole puhuttu.
Toivoisin kuitenkin hieman asiallisempaan sävyyn tehtyjä vastauksia.
ap
Ne luulee, että sinä ja se isä alatte pykäämään lapsia, sinä olet niin nuori, ja isäkään ei ole vielä ikäloppu. Ja sehän taas tarkoittaa, ettette hoida ilmaiseksi ja aina kun mahdollista niiden lapsia tai tulevia lapsia. Siinä vika. Ja se sua vaan 8-v nuorempi poika fantasioi susta.
Eli kun annat pildee sille pojalle ja selitätte, että ette tee lapsia, niin sut hyväksytään. Mahdotonta? No, jos et halua tulla hyväksytyksi, niin et kokeile =)
Meillä ikäeroa 15v, miehen lapset 18, 22 ja 26v ja nuorin suhtautuu ehkä parhaiten.
Me ollaan avaoimesti kerrottu, ettei lapsia hankita (itselläni 2 lasta 12-14v jotka vuoroviikoin meillä).
Mutta perinnön menettämisen pelkoa olen aistinut...uskoisin, että avioehto meille tulisi jos naimisiin mentäisiin ja varmaan aikalailla yhteisestä aloitteesta tuo ehto tulisi, mutat enpä ole tuollaista lasten kuullen puhunut, sillä avioliittokaan ei ole juuri nyt aikeissa ja jos on niin varmaan hyvin hiljaisesti jossain kaukomailla.
Voimia sinulle, ratkaisua en tiedä muuta kuin luotan että aika auttaa....