Uuden miesystävän lapset ei hyväksy minua. Mitä voin tehdä muuttaakseni tilanteen?

Jos meette naimisiin niin puolet isänsä omaisuudesta voi siirtyä sinulle ja jos teette lapsia niin vielä enemmän menettävät!!

varmaan pitävät sua liian nuorena. Tosiaan ajattele, kun veli on ollut 2, sinä 10v jne eli lapsi sinäkin vielä.

kyllähän tuon ikäisten "lasten" pitäisi jo ymmärtää ettei rakkaus aina katso ikää;)Inhottavaa käyttäytymistä tuon ikäisiltä,eihän ap:sta tarvitse pitää,mutta hyviin tapoihin kuuluu jonkinlainen sietäminen ja möläytysten välttäminen.Vai miltähän lapsista tuntuisi jos isä tai äiti eivät hyväksyisi heidän valintojaan?

ovat vaikkapa lohduttaneet äitiään erossa ja kokevat vääryytenä sen, että isällä on uusi elämä.

Pitivät vaikkapa lapsuudenperhettään onnen symbolina. Ja koska isälle ei voi olla vihainen, koska isä on kuitenkin isä, kaikki negatiiviset tunteet, joita on vuosien varrella käsitelty erokuvioissa, löytävät vaan kohteensa sinusta.

Tämä on tietysti arvailua, ei sitä voi tietää, mitä he tuntevat, jos asioista ei ole puhuttu.

Äiti oli ollut se joka oli tehnyt lopullisen eropäätöksen. Mies kertoi että olivat venyttäneet liian pitkään päätöstä. Sanoi että olivat olleet molemmat helpottuneita kun vaimo oli lopulta tehnyt päätöksen. Mutta täytyyhän erossa aina tehdä surutyötä, oli sitten jättäjä tai jätetty, oli ero helppo tai vaikea. Siinä kuitenkin jättää taakseen ison osan elämää.

ap

Jos meette naimisiin niin puolet isänsä omaisuudesta voi siirtyä sinulle ja jos teette lapsia niin vielä enemmän menettävät!!

mikään isän omistamasta ei ole lasten ennenkuin tämä kuolee.Isänsä voi vaikka lahjoittaa omaisuutensa venäjän köyhille lapsille,eikä omilla ole asiassa sanan sijaa.

Jos meette naimisiin niin puolet isänsä omaisuudesta voi siirtyä sinulle ja jos teette lapsia niin vielä enemmän menettävät!!

Olen varakkaampi kuin isänsä.

kysymys on se, mikä kaihertaa. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei se ole niin kauhean kivaa, kun oma isä elää uudestaan (ja paljon enemmän niille lapsilleen omistautuen pikkulapsielämää) samaan aikaan kuin on myös ekoja vuosia isoisä. Paitsi että ei tietenkään ole kovin kiinnostunut nyt siitä isoisyydestäänkään, kun nuorikkonsa kanssa elää sitä pikkulapsiarkeaan.



Eli vaikka sinun ja miesystäväsi ikäero ei vuosissa niin kovin suuri olekaan, niin elämänvaihetta ajatellen se ero on valtava. Sinä et ole vielä ollut edes vauvan vanhempi. Miehesi voisi aivan hyvin olla jo isoisä. Tämä elämänvaiheen epäsuhta on se, joka tuossa hiertää. Sinä olet aivan samassa elämänvaiheessa kuin tuo miehesi vanhempi lapsi. Ja se ON kummallista. Että on ikäänkuin lapsi-vanhempi (vaikket siis äitipuoleksi olekaan näille aikuisille rupeamassa) suhde itsensä kanssa samaan sukupolveen kuuluvan kanssa.

että oma isäsi menisi nyt naimisiin sinua muutaman vuoden vanhemman naisen kanssa. Se ei sinusta tuntuisi mitenkään oudolta?

Minun äitini on kuollut ja isälläni (nyt 65v) on ollut useita naisystäviä. Helpoin minun on ollut hyväksyä isäni ikäiset naiset. Mietin tässä äsken vähän aikaa, miksi, ja tässä "vertailuni" tulos (siis yleistys vanhemat naisystävät/nuoremmat naisystävät)



-vanhempien naisystäviensä seurassa isä on käyttäytynyt sillä tavalla mihin olen aiemmin tottunut, siis ikäisensä tavoin. Ovat käyneet markkinoilla, kyläilemässä, konserteissa jne. Nuorempien naisystävien kanssa seurustellessaan en ole usein meinannut tuntea isääni sillä hän on alkanut käyttäytyä wanna-be-nuoren tavoin: kasvattanut tukkaa, haaveillut moottoripyörän ostosta (muuten ok mutta ei pysty kunnolla ajamaan edes autoa!), ostanut nahkahousut (62v pappa joka aiemmin kulki verkkaerissa!), alkanut istua baareissa jne. Minusta on ollut kiusallista, kun isä, joka on ollut pappamainen jo vuosia, onkin yhtäkkiä alkanut havitella nuoruuttaan.



- vanhemmat naisystävät ovat ottaneet jotenkin luonnollisesti isäni ja meidät aikuiset lapset siipiensä suojiin; laittaneet ruokaa, ostaneet pieniä lahjoja lapsillemme, pesseet isän pyykkejä ja muutenkin auttaneet ja opettaneet häntä kodin hoidossa. Nuorempien naisystävien ollessa kuvioissa kotihommat ja esim. pyykkivuoret ovat odottaneet, että me lapset tulemme käymään. Nuorempien naisystävien kanssa siis elämä on ollut enemmän pelkkää hauskanpitoa ja huoletonta olemista, ei arjen jakamista ja toisesta huolta pitämistä kuin korkeintaan puheen tasolla.



- Nuorempien naisystävien kanssa isän rahankulutus on huimasti isompi kuin ikäistensä kanssa. Pitää saada (isän) vaatetta, matkaa, ravintoloita, hajuvesiä. Lapsenalapsille ei tule mieleen ostaa mitään. Vanhemmat naiset huolehtivat, että lapsenlapsia muistetaan :) . Isällä ei silloin ole myöskään vimmaa näyttää, että rahaa löytyy eikä tarvetta pitää naisia niin tyytyväisinä rahalla.





Tässä joitain..

että nuorempien naisten ollessa seurusteluvuorossa ei myöskään TODELLAKAAN ole voinut mennä käymään noin vain isän luona ja muutaman kerran on käännytettykin ovelta, kun ilmeisesti nainen on ollut vähissä vaatteissa (tai jotain). Ovet ovat lukossa ja verhot kiinni. Jostain syystä vanhempien naisten ollessa vuorossa ovat ovet lukitsematta ja ikinä ei ole käännytetty ovelta.

ole ihan vanhemman itsensä päätettävissä kenen kanssa tämä seurustelee ja meinaako vielä tehdä lapsia? Nämä aikuiset lapset ovat kyllä tahdittomia ja kypsymättömiä sekä itsekkäitä eikä elämä pyöri heidän ympärillään.Suorastaan noloja ihmisiä ja onneksi miehesi on heille suoraan asiat sanonut,eihän kukaan voi toista vaatia elämään oman tahtonsa mukaan.

Mielenkiintoista, että noinkin aikuiset lapset eivät hyväksy isälleen uutta elämänkumppania, vaan edelleen lapsellisesti odottavat, että vanhemmat palaavat yhteen !! Luulisi että tuollainen ajattelu on max teini-ikäisillä, mutta aivan aikuisillakin..?



Avainasemassa ovat lasten biologiset vanhemmat. Sinä et voi tehdä mitään muuta, kuin yrittää pitää omalta osaltasi hyviä välejä ja pahimmillaan neutraalia suhtautumista näihin aikuisiin mutta lapsellisiin ihmisiin.



Jos mies on selkeäsanaisesti sanonut, että tämä on hänen elämänsä ja parisuhden ei lapsille kuulu, se on hyvä. Mitä lie sitten se äiti siellä niiskutellut, jos kokee olevansa jätetty osapuoli..



Yksi asia, miksi ehkä aikuiset lapset eivät sinua hyväksy on asia, mikä ei liity nimenomaan juuri sinuun lainkaan eli sinun paikallasi voisi olla kuka tahansa.

Se on seksi.

Sukupuolisuus.

Äidit ja isäthän eivät ole sukupuolisia olentoja. Äiti ja isä ei harrasta seksiä. Se kuuluu nuorille jne.

Nyt aikuiset lapset ovat havahtuneet, että ei jumankauta, tuo meidän ikäloppu isä, kalkkis, siis meidän isi, dinosaurus - helkutti! Sillä on seksielämä! Se NAI!

Yhtäkkiä isä alkaa näyttäytyä seksuaalisena olentona eikä vain sukupuolettomana ISINÄ.



Isä on palautettava ruotuun, Isän rooliin. Siihen päästään kun nakataan se naikkonen, sinut, ulos isin elämästä. Jos isi ja äiti palaisi yhteen, näisen haurauden lapsellisten aikuisten lasten elämän peruspilarit pysyisivät turvallisena ja vakaina myös tämänkin asian osalta.



En ole varma. Luulen, että tämä voisi olla yksi näkemys. Ihan nojaan siihen, miten itse aikoinaan vielä teini-ikäisenä vanhemmistani ajattelin ja mitä omat lapseni minusta ajattelivat kun erosin (heidän isäpuolestaan tosin) ja aloitin sinkkuelämän + tapasin tämän nyk. miehen.



Omat teini-ikäiset lapseni hyväksyivät mieheni ihan hyvin sitten, ongelmtta. Mutta heillä ei ollutkaan ketään taustaääntä hokemassa mielipiteitä..



toisin kuin miehen pienten, nippa-nappa kouluikäisten lasten kohdalla, jossa heidän äitinsä teki tehokasta työtä sen eteen, etteivät nämä lapset koskaan -koskaan!- hyväksyneet minua. Nyt hekin ovat jo isoja ja teinejä, ja edelleen he ovat aika inhottavia minua kohtaan, etenkin se lapsi joka on enemmän "isin lapsi".



Teidän onnenne on, että lapset eivät asu enää kotona. Mutta mutta....

että kyllä minä voin rehellisesti sanoa, että minua harmittaisi myös se, että menettäisin osan perinnöstäni uudelle vaimolle, jos isäni menisi naimisiin. Etenkin, kun äitini on kuollut ja isälläni on PALJON äitini omaisuutta edelleen omistuksessaan. Että uusi nainen saisi äidin astiat ja koruja ja äidin hoitaman kesämökin ja muuta... sietämätön ajatus.



Jos isäni saisi omia, nuoria lapsia, kokisin sen varmasti olevan myös pois omilta lapsiltani. Ajassa ja kiinostuksessa etenkin. Nytkään huomiota ei tahdo riittää silloin, kun isä intoilee nuorempien naistensa kanssa. Niiden kanssa ollaan menossa koko ajan. Ihan kivahan se on, että isällä on tekemistä, joo, mutta välillä ihastumisen huumassa tuntuu kokonaan unohtavan, että on hänellä lapsiakin. Uudet ihastukset vievät kaiken ajan, huomion ja rahan. Ole siinä sitten vanhemmillesi tärkeä. Ei paljon kiinnosta perheeni kuulumisetkaan silloin, kun pää on täynnä sitä, mitä on Marjon kanssa tehnyt tai mitä Riinan kanssa Kreikassa tekevät.





Lisään vielä, että itse olen uusperheen äiti ja minulla on onnekseni todella hyvät suhteet lapsipuoliini, jotka olivat pieniä, kun tapasimme.



Sinä ja miehesi teette, kuten haluatte, ettekä anna lasten tuhota suhdettanne.



Kerroin omat ajatukseni vain auttaakseni sinua ymmärtämään.



Neuvoni siis ovat pähkinänkuoressa:



- lasten läsnä ollessa on hyvä, että isä käyttäytyy (ja pukeutuu) samankaltaisesti kuin ennenkin

- näyttäkää lapsille, että elämänne on samanlaista arkea kuin se yleensä ihmisillä on. Kotitöitä ja joskus haukanpitoa. Älkää tuoko liikaa esille matkojanne ja muita sellaisia. Keskenänne voitte toki tehdä mitä haluatte- ja jos pystytte ja jos halua riittää, kutsua koko porukan joskus matkalle tai mökille. On outoa, jos isän elämäntyyli yhtäkkiä muuttuu kovasti aiemmasta. Siihen voi olla vaikea keksiä kommentoitavaa tai suhtautumistapaa.

- Tehkää lapsille selväksi, että teille saa AINA tulla. Älkää koskaan käännyttäkö heitä pois.

- Hemmotelkaa lapsia, kun he ovat teillä. Tehkää hyvää ruokaa, sijatkaa vierassänky valmiiksi.

- Kohtele lapsia kuin ystäviäsi mutta älä puhu ihan kaikkea mitä ystävät keskenään puhuvat.

täällähän kuulee kerrankin loistavia mielipiteitä, jotka saa ajattelemaan asiaa toiselta kantilta.



Kysyisin että onko isälläsi ollut ensin nuori nainen ja hänen kauttaan tullut tämä nuoruuden tavoittelun kausi? Vai onko isästäsi ensin huomannut että tavoittelee nuoruuttaan ja siinä sivussa löytänyt nuoremman naisen? Kumpi on syy ja kumpi seuraus?



Miesystäväni on hyvin nuorekas sekä pukeutumiseltaan, käytökseltään että ulkonäöltään. Tavatessamme luulin häntä 10 vuotta ikäänsä nuoremmaksi. Olin hämmästynyt kun kuulin todellisen iän, siinä vaiheessa olin jo niin pahasti ihastunut etten välittänyt. Myöhemmin on selvinnyt että on ollut samanlainen aina, hänellä ei ole nyt meneillään "haihattelukausi nuoren pimatsun kanssa" (en kuitenkaan tahdo loukata sinua nro 2 väittämällä että isäsi "haihattelisi" nuorten naisten kanssa).



Minä puolestani olen luonteeltani ikääni vanhemman oloinen. Tykkään pitää kodin kuosissa, huolehdin ruoka-ajat ja pyykit.



ap

kakkonen että voi kyynel,jos isäsi mielenkiinto on muualla,mutta onko käynyt mielessä ettei isäsi tee sitä pahuuttaan vaan ajattelee ettei pappaa ehkä tarvita jos näkee että teillä menee hyvin/pärjäätte ilman häntä?

Minun mielestäni on normaalia, että ihminen muuttuu.

Eron aikana se muutos näkyy selvemmin.

Uusi kumppani ei ole välttämättä se muutoksen aikaansaaja tai aiheuttaja tai ylläpitäjä. Siis normaalitapauksessa, kun miehen tai naisen ei tarvitse alkaa leikkiä wanna be -teiniä tms.



Lasten on varmaan sitten vaikea hyväksyä sitä, että omat vanhemmat muuttuvat iän ja elämätilanteen myötä. Mutta kun he itsekin muuttuvat! Ja tämä pitäisi aikuisen tajuta.



Mitä tulee perintöön: pyytäköö ennakkoperintönä tai pyytäkää että isä/äiti tekee avioehdon, jos se on noin tavattoman tärkeää, se raha. Ei se, että isä tai äiti on onnellinen vaan se, että kun se kääkkä potkasee tyhjää, materia jää mulle ja just mulle. Eli SINÄ , lapsi, suret, mutta uusi puoliso ei? Vaan vain nauttii rahasta ja perinnöstä? Joka kuuluisi sinulle, lapselle?



oho.

Tämä on asia joka isäpuolien ja äitipuolien tulisi sisäistää. Niillä miehen lapsilla on perhe, johon kuuluu isä ja äiti, vaikka ovatkin eronneet. Ja tätä tulisi kunnioittaa. Törkeä kirjoitus tuolla aikaisemmin että jonkun isä jätti tulematta häihin. Kyllä jokaisella on oikeus saada isänsä ja äitinsä paikalle. Ja häissä on usein kyse vain yhdestä päivästä. Ei voi olla liikaa vaadittu, mutta ikävä kyllä kaiken maailman narsistit saavat lisääntyä!

Isäni tosiaankin omasta miestäni haihattelee noiden nuorten naisten kanssa ja minulla on jokaisen heidän aikana ollut sellainen tunne, että he vain pitävät vähän aikaa hauskaa isäni rahoilla ja paistattelevat vanhemman miehen äärettömän ihastuksen kohteena olemisessa. Isäni itsetuntoa aivan selvästi hivelee se, että NUORI nainen on kiinnostunut hänestä. Vanhempien naisten kanssa tuollainen ärsyttävä teeskentely (?) ja esittäminen (?) ja valheellisuus on puuttunut ja seurustelusuhde on ollut jotenkin paljon tasaveroisempaa. Tosin isäni ei jaksa kiinnostua noista ikäisistään naisista enää niin, kun nuorempien kanssa on ilmeisesti jännittävämpää elää. Sinun ja miehesi kohdalla ei tällaisesta ole kysymys, olen siitä varma.



Isäni seurusetli ensin leskeksi jäämisensä jälkeen ikäisensä naisen kanssa, mikä oli minusta ihan ok (kun eivät olleet heti muuttamassa yhteen tms ja sain aikaa tottua). Jossain vaiheessa kuitenkin naapurustossa asunut nuorempi nainen alkoi käydä isäni luona harva se päivä, ja aina ilta jatkui lähikapakan terassilla (isäni maksoi kätevästi laskun).. siitä kai se alkoi. Nyt naisia on ollut jo useita, en pysy edes laskuissa eikä kaikkia minulle esitelläkään.

Minun mielestäni on normaalia, että ihminen muuttuu.

Eron aikana se muutos näkyy selvemmin.

Uusi kumppani ei ole välttämättä se muutoksen aikaansaaja tai aiheuttaja tai ylläpitäjä. Siis normaalitapauksessa, kun miehen tai naisen ei tarvitse alkaa leikkiä wanna be -teiniä tms.

Lasten on varmaan sitten vaikea hyväksyä sitä, että omat vanhemmat muuttuvat iän ja elämätilanteen myötä. Mutta kun he itsekin muuttuvat! Ja tämä pitäisi aikuisen tajuta.

Mitä tulee perintöön: pyytäköö ennakkoperintönä tai pyytäkää että isä/äiti tekee avioehdon, jos se on noin tavattoman tärkeää, se raha. Ei se, että isä tai äiti on onnellinen vaan se, että kun se kääkkä potkasee tyhjää, materia jää mulle ja just mulle. Eli SINÄ , lapsi, suret, mutta uusi puoliso ei? Vaan vain nauttii rahasta ja perinnöstä? Joka kuuluisi sinulle, lapselle?

oho.

kakkoselle ja ajattelin itsekin ehdottaa,että mikset hae äitisi tavaroita koruja ym pois jo nyt,niin ei sitten tarvitse kun isäsi kuolee? Luulen että myös isäsi haluaa että saat korut enkä usko äitipuolen vastustavan tätä asiaa.

Mitä tulee mökkiin niin kaikkihan on sovittavissa,eikä sinun tarvitse tyytyä kohtaloon vaan otat asian reilusti puheeksi niin saatat jopa yllättyä.

Isäni ei jaksa kuunnella edes, mitä lapsilleni kuuluu, vaan alkaa puhua päälle, että mitä Marjo tai Raisa on hänelle ehdottanut (matkaa tms). Häntä ei vain kiinnosta. Kun taas nuoremmat ovat pois kuvioista, soittelee useammin ja joskus sanookin, että Pirkko sanoi, että pitää kysellä lastenlasten kuulumisia.

kakkonen että voi kyynel,jos isäsi mielenkiinto on muualla,mutta onko käynyt mielessä ettei isäsi tee sitä pahuuttaan vaan ajattelee ettei pappaa ehkä tarvita jos näkee että teillä menee hyvin/pärjäätte ilman häntä?

Mielenkiintoista, että noinkin aikuiset lapset eivät hyväksy isälleen uutta elämänkumppania, vaan edelleen lapsellisesti odottavat, että vanhemmat palaavat yhteen !! Luulisi että tuollainen ajattelu on max teini-ikäisillä, mutta aivan aikuisillakin..?

Avainasemassa ovat lasten biologiset vanhemmat. Sinä et voi tehdä mitään muuta, kuin yrittää pitää omalta osaltasi hyviä välejä ja pahimmillaan neutraalia suhtautumista näihin aikuisiin mutta lapsellisiin ihmisiin.

Jos mies on selkeäsanaisesti sanonut, että tämä on hänen elämänsä ja parisuhden ei lapsille kuulu, se on hyvä. Mitä lie sitten se äiti siellä niiskutellut, jos kokee olevansa jätetty osapuoli..

Yksi asia, miksi ehkä aikuiset lapset eivät sinua hyväksy on asia, mikä ei liity nimenomaan juuri sinuun lainkaan eli sinun paikallasi voisi olla kuka tahansa.

Se on seksi.

Sukupuolisuus.

Äidit ja isäthän eivät ole sukupuolisia olentoja. Äiti ja isä ei harrasta seksiä. Se kuuluu nuorille jne.

Nyt aikuiset lapset ovat havahtuneet, että ei jumankauta, tuo meidän ikäloppu isä, kalkkis, siis meidän isi, dinosaurus - helkutti! Sillä on seksielämä! Se NAI!

Yhtäkkiä isä alkaa näyttäytyä seksuaalisena olentona eikä vain sukupuolettomana ISINÄ.

Isä on palautettava ruotuun, Isän rooliin. Siihen päästään kun nakataan se naikkonen, sinut, ulos isin elämästä. Jos isi ja äiti palaisi yhteen, näisen haurauden lapsellisten aikuisten lasten elämän peruspilarit pysyisivät turvallisena ja vakaina myös tämänkin asian osalta.

En ole varma. Luulen, että tämä voisi olla yksi näkemys. Ihan nojaan siihen, miten itse aikoinaan vielä teini-ikäisenä vanhemmistani ajattelin ja mitä omat lapseni minusta ajattelivat kun erosin (heidän isäpuolestaan tosin) ja aloitin sinkkuelämän + tapasin tämän nyk. miehen.

Omat teini-ikäiset lapseni hyväksyivät mieheni ihan hyvin sitten, ongelmtta. Mutta heillä ei ollutkaan ketään taustaääntä hokemassa mielipiteitä..

toisin kuin miehen pienten, nippa-nappa kouluikäisten lasten kohdalla, jossa heidän äitinsä teki tehokasta työtä sen eteen, etteivät nämä lapset koskaan -koskaan!- hyväksyneet minua. Nyt hekin ovat jo isoja ja teinejä, ja edelleen he ovat aika inhottavia minua kohtaan, etenkin se lapsi joka on enemmän "isin lapsi".

Teidän onnenne on, että lapset eivät asu enää kotona. Mutta mutta....

ehkä tuo vanhemman "muuttuminen" seksuaaliseksi olennoksi on osasyy hyväksymättömyyteen. Se tuli mieleeni kun luin nro 2 kertomusta kuinka isän kotiovelta on käännytetty pois kun ovat menneet kylään kun nainen on ollut vähissä vaatteissa. Ajattelin että selvä juttu, ovat olleet harrastamassa seksiä ja onhan se noloa kun täysi-ikäiset lapset paukkaa paikalle. Nuoremmilla ihmisillä tai nuoremman puolison kanssa seksielämä on monesti viriilimpää kuin vanhemmilla ihmisillä, seksiä voi harrastaa muutenkin kuin lauantai-iltana kympin uutisten jälkeen.

ap