Lue keskustelun säännöt.
Uuden miesystävän lapset ei hyväksy minua. Mitä voin tehdä muuttaakseni tilanteen?
26.03.2012 |
Tapasin miehen vuosi sitten, aluksi tapailtiin muutaman kuukauden ajan ja nyt olemme seurustelleet 8kk ajan. Yhteenmuutto on tullut ajankohtaiseksi.
Minulla ei ole lapsia, miehellä on. Lapset ovat täysi-ikäisiä, 22v ja 26v. Itse olen 34v ja miesystäväni 47v. Suhteemme ei ole alkanut pettämisestä, oli eronnut vaimostaan (lapsiensa äitistä) ja paria vuotta aikaisemmin. Minä puolestani olin ollut sinkkuna muutaman kuukauden ajan kun tapasimme.
Miesystäväni jälkikasvu on ollut minua vastaan alusta saakka. Ilmeisesti eivät hyväksy ikäeroamme vaikka sitä on vain 13 vuotta. Tavatessamme käyttäytyvät normaalisti mutta jos kysyn asiasta, sanovat suoraan että eivät hyväksy parisuhdettamme ja toivovat että eroamme. Erityisesti vanhempi lapsi, poikansa on sitä mieltä että mitä nopeammin tämä loppuu, sen parempi heille. Toivovat vanhempiensa yhteenpaluuta, vaikka mies on sanonut että sitä ei tule tapahtumaan. Ex-vaimonsa mielipidettä en tiedä.
Toisaalta ymmärrän lasten toiveen vanhempiensa yhteenpaluusta, eivätkö kaikki niin toivo? Mutta toisaalta ovat täysi-ikäisiä, olivat eronkin tapahtuessa. Onko tuollainen tavallinen suhtautuminen aikuisillekin ihmisille, että toivovat eronneiden vanhempiensa vielä palaavan yhteen? Miten tästä eteenpäin? Täytyykö vain puskea eteenpäin välittämättä heidän mielipiteestä, tehdä niinkuin minä ja mies haluamme? Onko täällä ketään kuka olisi elänyt samassa tilanteessa? Miten asia ratkesi?
Kommentit (104)
Kyllä kai vanhemmallakin on oikeus elämään??? Vai onko se teistä niin, että kun kerran pökää lapsia maailmaan, niin aina ja iankaikkisesti pitää elää vain vanhemman roolia? Eikö se ole hyvä, että ihminen, lasten aikuistuttua, saa vihdoin elää sitä elämää, jota haluaa ihan oikeasti.
Täytyy sanoa, että munaton mies, kun ei laita aikuisia lapsiaan kuriin. Sanoisi suoraan, että nyt hän elää näin ja lasten pitää se hyväksyä, kuten hänkin hyväksyy lastensa valinnat. Aikuiset lapset ei ole enää mitään murkkuja, joilla on oikeus kiukutella vanhemman parisuhteesta.
Mä ihmettelen teitä, jotka puolustelette tuollaista käytöstä. Antakaa nyt vanhempiennekin nauttia elämästä ja kunnioittakaa vanhempienne ratkaisuja kuten haluatte vanhempiennekin tukevan ja kunnioittavan teidän ratkaisuja....
Tämä on asia joka isäpuolien ja äitipuolien tulisi sisäistää. Niillä miehen lapsilla on perhe, johon kuuluu isä ja äiti, vaikka ovatkin eronneet. Ja tätä tulisi kunnioittaa. Törkeä kirjoitus tuolla aikaisemmin että jonkun isä jätti tulematta häihin. Kyllä jokaisella on oikeus saada isänsä ja äitinsä paikalle. Ja häissä on usein kyse vain yhdestä päivästä. Ei voi olla liikaa vaadittu, mutta ikävä kyllä kaiken maailman narsistit saavat lisääntyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kiinosta kenen kanssa vanhempani ovat keskinkertaisessa ihmissuhteessa.
Todennäköisesti eivät vain pidä sinusta/halua pitää johtuen sinusta tai lojaalisuudestaan äitiään kohtaa. Oma isäni on kuollut ja jos äitini päättäisi ottaa tilalle uuden (kuolemasta jo 15v) en ikinä hyväksyisi tuota uutta miestä, vaikka kuinka yrittäisi olla ottamatta isän paikkaa, olisi hän kuitenkin tullut isäni paikalle. Silti äitini saisi tehdä omat ratkaisunsa elämänsä suhteen ja toivonkin hänen rohkeasti niin tekevän, samalla tavalla kuin minulla on oikeus olla hyväksymättä tätä olematonta miestä. Onneksi äidilläni ei ole mitään mielenkiintoa ollut ikinä asian suhteen. Jos poika kuitenkin pystyy käyttäytymään kohteliaasti sinua kohtaan, miksi se ei riitä sinulle? Meillä varmaan syljettäisiin porukalla päin, jos joku mies yrittäisi iskeä äitiä. Ja kyllä aikuisia ollaan suurin osa jo sisaruksistani.
75 kiteytti hyvin mitä menettää kun vanhemmat eroaa, KODIN. Kun uusi puoliso asettuu taloksi, ei lapsilla ole enää kotia minne mennä, ei fyysistä eikä henkistä.
Ne jeesustelijat, joiden vanhemmat eivät ilmeisesti ole eronneet, eivät voi tätä ymmärtää.
Räikein esim oli aiemmin missä isä ei uuden puolison takia mennyt tyttärensä häihin. Eli siis eron takia ei tyttärellä ole enää isää. surullista...
"munaton mies kun ei laita aikuisia lapsiaan kuriin". Oliko tuo tarkoitettu minulle ap:lle? Millä tavalla miehen pitäisi "laittaa lapsensa kuriin"? Ovathan nämä aikuisia ihmisiä joilla on oikeus mielipiteeseen ihan samalla tavalla kuin kenellä tahansa. Mies on sanonut lapsilleen että homma menee näin ja piste. Lapset käyttäytyvät asiallisesti aina minua kohtaan. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa että eivät pidä minusta. Ja siihen toivoisin muutosta, ennen kaikkea miehen vuoksi.
ap
Kyllä kai vanhemmallakin on oikeus elämään??? Vai onko se teistä niin, että kun kerran pökää lapsia maailmaan, niin aina ja iankaikkisesti pitää elää vain vanhemman roolia? Eikö se ole hyvä, että ihminen, lasten aikuistuttua, saa vihdoin elää sitä elämää, jota haluaa ihan oikeasti.
Täytyy sanoa, että munaton mies, kun ei laita aikuisia lapsiaan kuriin. Sanoisi suoraan, että nyt hän elää näin ja lasten pitää se hyväksyä, kuten hänkin hyväksyy lastensa valinnat. Aikuiset lapset ei ole enää mitään murkkuja, joilla on oikeus kiukutella vanhemman parisuhteesta.
Mä ihmettelen teitä, jotka puolustelette tuollaista käytöstä. Antakaa nyt vanhempiennekin nauttia elämästä ja kunnioittakaa vanhempienne ratkaisuja kuten haluatte vanhempiennekin tukevan ja kunnioittavan teidän ratkaisuja....
Tämä on asia joka isäpuolien ja äitipuolien tulisi sisäistää. Niillä miehen lapsilla on perhe, johon kuuluu isä ja äiti, vaikka ovatkin eronneet. Ja tätä tulisi kunnioittaa. Törkeä kirjoitus tuolla aikaisemmin että jonkun isä jätti tulematta häihin. Kyllä jokaisella on oikeus saada isänsä ja äitinsä paikalle. Ja häissä on usein kyse vain yhdestä päivästä. Ei voi olla liikaa vaadittu, mutta ikävä kyllä kaiken maailman narsistit saavat lisääntyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
75 kiteytti hyvin mitä menettää kun vanhemmat eroaa, KODIN. Kun uusi puoliso asettuu taloksi, ei lapsilla ole enää kotia minne mennä, ei fyysistä eikä henkistä. Ne jeesustelijat, joiden vanhemmat eivät ilmeisesti ole eronneet, eivät voi tätä ymmärtää. Räikein esim oli aiemmin missä isä ei uuden puolison takia mennyt tyttärensä häihin. Eli siis eron takia ei tyttärellä ole enää isää. surullista...
vai eikö mies halunnut mennä, kun uutta vaimoa ei kutsuttu?
olisi minustakin noloa jos isäni toisi minua 8 vuotta venhemman uuden naisen kotiin. Jotenkin karmiva ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
75 kiteytti hyvin mitä menettää kun vanhemmat eroaa, KODIN. Kun uusi puoliso asettuu taloksi, ei lapsilla ole enää kotia minne mennä, ei fyysistä eikä henkistä. Ne jeesustelijat, joiden vanhemmat eivät ilmeisesti ole eronneet, eivät voi tätä ymmärtää. Räikein esim oli aiemmin missä isä ei uuden puolison takia mennyt tyttärensä häihin. Eli siis eron takia ei tyttärellä ole enää isää. surullista...
vai eikö mies halunnut mennä, kun uutta vaimoa ei kutsuttu?
Eikö se mennyt niin että ketjuun vastanneen ukki ei voinut tulla vastaajan häihin koska vastaajan isä ei ukin uutta puolisoa hyväksynyt?
...koska hänen uutta puolisoaan ei kutsuttu. Kirjoitin hääkutsut itse, mutta isäni sanoi, että isoisän kutsun päälle kirjoitetaan vain isoisän nimi yksin. Koska häät pidettiin lapsuudenkodissani maatilalla ja vanhempani maksoivat tarjoilut, koin, etten voi uhmata isääni tässä asiassa. Isoisä oli lojaali puolisolleen eikä tullut paikalle, ei myöskään onnitellut millään tavalla eikä lähettänyt lahjaa. Mielestäni hän teki tässä aivan oikein, olisin itse tehnyt samoin. Isäni teki väärin.
Isäni siis kyllä oli paikalla näissä 1. häissäni. Sen sijaan 2. häihini hän ei tullut, mutta se on jo kokonaan eri juttu eikä liity uusperheisiin ;) Isäni isä oli siinä vaiheessa jo manan majoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän minäkin. Ajattelinkin ettei mulla nyt niin huono luetun ymmärtäminen ole. =)
Minäkin tiedän ex-pariskunnan jossa meno muuttui heti kun menivät naimisiin. Ennen naimisiinmenoa nainen oli niin herttainen miehensä lapsia kohtaan. No annas olla kun pappi sanoi aamenen, pääsi piru irti. Mies tuskin sai käydä lastensa luona, eivätkä lapset saaneet käydä isänsä luona. Nainen hankaloitti lasten ja isän tapaamista parhaansa mukaan. Erohan siinä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi edelleen tiukka apikka, jos isäni alkaisi seurustella minua 8v vanhemman naisen kanssa ja muuttaisi hänen kanssaan asumaan.
En tiedä, miksi, mutta jotenkin se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Tuntuu siltä, ettei isän kotiin olisi enää tervetullut.
S 24 on huoltokatko.
Valehtele vaan lisää.
Kaverini isä alkoi vaimonsa kuoleman jälkeen seurustella tyttönsä luokkakaverin kanssa. Pakko myöntää, että oksetti koko äijä. Hyi helvetti, mikä limamuljake. Vaikka ikäeroa heillä ei ollut kuin 25 vuotta niin silti. Isänsä uusi heila oli kaveriani 7 vuotta vanhempi.
Onneksi saivat isänsä puhuttua ympäri, ettei mennyt tämän naisen kanssa naimisiin. Olisi lapsilta mennyt perinnöt siinä samassa, sillä erohan siitä tuli kun mies vanheni ja pimu ei jaksanut enää vanhenevan miehen kyydissä. Onneksi myöskään eivät tehneet lapsia.
Mutta se nyt on vain sellainen mutu-juttu. En tiedä, miksi minuakin oksetti ajatus siitä äijästä ja naisesta, joka oli hänen esikoisensa luokkakaveri.
Mikä tuossa ikäerossa olisi niin pahaa? Tuntuisiko yhtään paremmalta jos olisin vaikka 2 vuotta isää nuorempi? Vai onko vastenmielisyys vaan siinä ettei vanhemmat saisi erota koskaan ja olla jonkun toisen kanssa?
Miehen lapset olisivat aina tervetulleita meille, tietysti. Nytkin tulevat kylään vaikka tietävät että minä olen samaan aikaan käymässä. Ovat hyvin kasvatettuja että osaavat käyttäytyä ihmisiksi vaikka ovatkin eri mieltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta ikäeroa tarkoittaa että voisi olla isä, mutta äärimmäisen harva 13-vuotias voi tulla isäksi. Sukupolvien välinen ero tuossa vaiheessa on huikea, jo ihan siitäkin syystä että maailma on muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana paljon. Minkä ikäinen ystäväsi isä ja uusi naisystävänsä olivat kun alkoivat seurustelemaan? Jos nainen oli kovin nuori, ymmärrän että ajatus tuntui ällöttävältä. Kyllä minäkin ymmärrän että kauhistelun paikkahan se olisi jos 15-vuotias minä ja 28-vuotias mieheni alettais seurustelemaan. Mutta 34-vuotiaan ja 47-vuotiaan ikäero ei tunnu lähellekään samalta. Vielä vähemmän sillä on merkitystä mitä vanhemmaksi eletään. Ajatelkaapa meitä kun olemme 67 ja 80, kaksi kääkkää yhdessä vanhuuden päivillä. :) Ei myöskään pysty sanomaan että minä hoidan vanhuuden vaivaista miestäni. Kyllä se saatan olla minä joka Alzheimeriin sairastuu ja mies onkin se joka hoivaa.
ap
Kaverini isä alkoi vaimonsa kuoleman jälkeen seurustella tyttönsä luokkakaverin kanssa. Pakko myöntää, että oksetti koko äijä. Hyi helvetti, mikä limamuljake. Vaikka ikäeroa heillä ei ollut kuin 25 vuotta niin silti. Isänsä uusi heila oli kaveriani 7 vuotta vanhempi.
Onneksi saivat isänsä puhuttua ympäri, ettei mennyt tämän naisen kanssa naimisiin. Olisi lapsilta mennyt perinnöt siinä samassa, sillä erohan siitä tuli kun mies vanheni ja pimu ei jaksanut enää vanhenevan miehen kyydissä. Onneksi myöskään eivät tehneet lapsia.
Mutta se nyt on vain sellainen mutu-juttu. En tiedä, miksi minuakin oksetti ajatus siitä äijästä ja naisesta, joka oli hänen esikoisensa luokkakaveri.
Mikä tuossa ikäerossa olisi niin pahaa? Tuntuisiko yhtään paremmalta jos olisin vaikka 2 vuotta isää nuorempi? Vai onko vastenmielisyys vaan siinä ettei vanhemmat saisi erota koskaan ja olla jonkun toisen kanssa?
Miehen lapset olisivat aina tervetulleita meille, tietysti. Nytkin tulevat kylään vaikka tietävät että minä olen samaan aikaan käymässä. Ovat hyvin kasvatettuja että osaavat käyttäytyä ihmisiksi vaikka ovatkin eri mieltä.
ap
Aika monen kirjoittajan kommenteista voi lukea rivien väleistä (ja suoraankin), että rakkaus isään on sama asia kuin perinnön odottelu.
Isä voi lahjoittaa omaisuutensa elinaikanaan vaikka kodittomille hamstereille jos haluaa, siihen ei ole kenelläkään "perillisellä" mitään sanottavaa. Sitäpaitsi uusi vaimo ei peri aviomiestään, vaan lapset ovat ensisijaiset perilliset -- ellei mies ole tehnyt testamenttia uuden vaimonsa hyväksi. Silloinkin lapset voivat vaatia lakiosaansa. Parin asunto sen sijaan jää vaimon hallintaan, vaikka olisikin ollut miehen omaisuutta.
Summa summarum; antakaa vanhempienne elää elämäänsä. Entä haluatteko itse, kun olette vanhoja, että omat lapsenne tulevat määräilemään mitä saatte tehdä ja keneen rakastua?!?!?!
että näillä perinnön menettämisen pelkääjillä ei ole minkäänlaista tietoa näistä asioista.
tiedän että et mitään...jos tuon ikäiset aikuiset ihmiset ovat edelleen vanhemmistaan noin mustasukkaisia eivätkä tajua että jokainen ihminen on yksilö ja ketään ei voi tuomita ennen kuin tutustuu niin tuskimpa tajuavat sitä muulloinkaan. teini-ikä on mennyt jo ohitse!!! ikävää jos mies on ihana ja välittää sinusta mutta hänen on elettävä omien aiempien valintojensa kanssa, ja on valinnut lapset silloin aikanaa, joka on tietysti ihan ymmärrettävää...juokse karkuun ennenkuin myrkyttävät sun elämän kokonaan kieroilulla että saaavat sen mitä haluavat.
aikuiset lapset eivät hyväksy sitä, että eronneella vanhemmalla olisi uusi puoliso. Itse kuitenkin odottavat, että vanhemmat hyväksyvät heidän puolisonsa?!
Mulla on tuttavapariskunta naapurissa, jotka menivät naimisiin just kun olivat päässeet eläkkeelle. Toinen eronnut jotain 25 vuotta sitten, toinen jäänyt jotain 10 vuotta sitten leskeksi.
Hyvätuloisia ihmisiä, talot ja mökit maksettu, eivät ryyppää ja rällää, eivät polta. Ihan tavallisia ja kunnollisia ihmisiä.
Riittääkö tämä toisen puolison aikuisille lapsille? No ei tietenkään!
Koska jos se toinen vanhempi on kuollut 10 vuotta sitten, niin onhan se nyt törkeää, jos se elossa oleva menee 10 vuoden päästä uusiin naimisiin!
Useita vuosia on jo välit olleet poikki, koska AIKUISET LAPSET (30+) eivät hyväksy, että heidän aikuinen ja tervejärkinen vanhempansa solmii uuden avioliiton.
Eivät ole koskaan edes suostuneet tapaamaan tätä elossa olevan vanhempansa uutta puolisoa, eli kyse on täysin ennakkoluuloista ja minäminä-asenteesta.
Lapset ovat laittaneet välit poikki...
Siellä olisi vaikka miten tilaa ja aikaa lasten lapsille, joita on, mutta aikuiset lapset eivät enää halua tätä uusiin naimisiin mennyttä vanhempaansa osaksi elämäänsä. Eivät edes ole uskiksia, eli en ymmärrä miksi joku voi olla niin vastaan oman vanhempansa uutta liittoa - näkemättä edes sitä uutta puolisoa...
aikuiset lapset eivät hyväksy sitä, että eronneella vanhemmalla olisi uusi puoliso. Itse kuitenkin odottavat, että vanhemmat hyväksyvät heidän puolisonsa?!
Mulla on tuttavapariskunta naapurissa, jotka menivät naimisiin just kun olivat päässeet eläkkeelle. Toinen eronnut jotain 25 vuotta sitten, toinen jäänyt jotain 10 vuotta sitten leskeksi.
Hyvätuloisia ihmisiä, talot ja mökit maksettu, eivät ryyppää ja rällää, eivät polta. Ihan tavallisia ja kunnollisia ihmisiä.
Riittääkö tämä toisen puolison aikuisille lapsille? No ei tietenkään!
Koska jos se toinen vanhempi on kuollut 10 vuotta sitten, niin onhan se nyt törkeää, jos se elossa oleva menee 10 vuoden päästä uusiin naimisiin!
Useita vuosia on jo välit olleet poikki, koska AIKUISET LAPSET (30+) eivät hyväksy, että heidän aikuinen ja tervejärkinen vanhempansa solmii uuden avioliiton.
Eivät ole koskaan edes suostuneet tapaamaan tätä elossa olevan vanhempansa uutta puolisoa, eli kyse on täysin ennakkoluuloista ja minäminä-asenteesta.
Lapset ovat laittaneet välit poikki...
Siellä olisi vaikka miten tilaa ja aikaa lasten lapsille, joita on, mutta aikuiset lapset eivät enää halua tätä uusiin naimisiin mennyttä vanhempaansa osaksi elämäänsä. Eivät edes ole uskiksia, eli en ymmärrä miksi joku voi olla niin vastaan oman vanhempansa uutta liittoa - näkemättä edes sitä uutta puolisoa...
Paljon olen joutunut pohtimaan mikä siinä on että omalle vanhemmalle ei suotaisi uutta onnea? Pitäisikö tämän olla aina lastensa käytettävissä, sillä sekunnilla kun lapsi haluaa ja tarvitsee? Moni on ketjuun vastannut että kun isällä tai äitillä ei enää ollut aikaa meille. Onhan se selviö että uudessa parisuhteessa elävällä ihmisellä ei ole aikaa YHTÄ PALJON kuin ennen uutta parisuhdetta. Täytyyhän sen uuden puolisonkin kanssa viettää aikaa. Mutta oikeasti, täytyykö aikuisen ihmisen vanhemman ollakaan ihan joka kerta saatavilla kun lapsi (se täysi-ikäinen) tarvitsee? Te joiden vanhemmat ovat vielä yhdessä, hyppääväätkö teidän vanhempanne heti kun sanotte sammakko? Eivätpä taida. Miksi se on väärin uudessa suhteessa?
Tottakai vanhempien täytyy olla lastensa tukena. Mutta onko tukeminen sitä että vanhemman pitää asettaa omat tarpeensa taka-alalle ja toimia vain sillä tavalla minkä jälkikasvu hyväksyy?
ap
Ollaan jo aikuisten oikeasti aikuisia ihmisiä, jotka tietävät mitä tahtovat elämältään.
Ketjua et ilmeisesti lukenut kokonaan, jos olisit lukenut, tietäisit ettei minulla ole lapsia.
Olen miettinyt paljon sitä onko jo täysi-ikäisillä lapsilla oikeutta puuttua vanhempiensa elämään niin kauan kun ei ole kyse täydestä hulluudesta tai rikoksista tms? En ole vielä keksinyt vastausta tähän.
No onneksi mies ja lapsensa eivät ole ilmiriidoissa asian suhteen. Lapset ovat tehneet mielipiteensä selväksi äärimmäisen asiallisella tavalla, eivätkä ainakaan miehen mukaan yritä jatkuvasti saada isäänsä muuttamaan mieltä. Mutta totuus on että me kaikki tiedämme mitä he ajattelevat meistä. Vaikea siinä on minkäänlaista suhdetta muodostaa lapsiin kun nämä kuitenkin selvästi osoittavat että eivät sellaista halua. Erityisesti vanhempi poika.
ap