Lastani kiusataan. Onko koulun vaihto hyvä vai huono ratkaisu?

-olette jo koittaneet puhua opelle ja joillekin vanhemmista, mutta voisitteko mennä vanhempainiltaan ja ottaa siellä puheenvuoron ja kertoa, että lastanne kiusataan, kuka kiusaa ja miten (konkreettisia esimerkkejä).



-Istu alas lapsesi kanssa ja pyydät häntä kertomaan sulle kaiken mitä on tapahtunut. Ota selvää/ dokumentoi mahdollisimman tarkkaan miten on kiusattu ja kuka kiusaa, päivämäärät, näkikö kukaan tilannetta jne. Tee kiusaamisesta tutkintapyyntö poliisille.



-Olisiko lapsi halukas aloittamaan uutta harrastusta (ratsastus, karate, tms.)? Sellaista missä itsetuntoa voisi kasvattaa, oppia puolustamaan ja luottamaan itseensa ja josta saisi uusia kavereita.



-Vaihtakaa kesällä uuteen kouluun, jos lapsi siihen suostuu. Olen itse lapsena vaihtanut monta kertaa koulua muuttojen vuoksi, mutta ei kukaan kysynyt miksi vaihdoin. Toiset lapset olivat vain uteliaita tutustumaan uuteen oppilaaseen.



Nyt heti nainen tekoja, älä hukkaa aikaa enää. Hyvä ystäväni on nyt aikuinen mutta vuosien kiusaaminen/ syrjintä jätti isot arvet. Älä jätä lastasi yksin!

Tosiaan uudessa koulussa joutuu lähtemään ihan alusta liikkeelle, kun muut taas ovat siellä tottuneet jo ympäristöön. Eli kiusaamisriski on siellä suurentunut. Olisi todella kurja joutua ojasta allikkoon. (Lisäksi luonteva kaveeraaminen iltaisin olisi hankalaa, kun omani asuu kaukana muista ja muut taas lähekkäin keskenään.)



Opettaja vain levittelee käsiään ja toteaa huomanneensa, että lapsi on joutunut täysin porukan ulkopuolelle ja sitä kiusataan. (Opettaja sanoi myös, että on vaan huonoa tuuria, että näin kävi, kun hänen mielestään lapsemme olisi kiva kaveri. Ei vaan ole löytynyt sopivaa bestistä. Muut taas pelkäävät ilmeisesti omien kaverisuhteidensa puolesta, ettei heiltä napata kaveria. Mieluummin kiusaavat. Omallanihan oli hyvä kaveri ekalla, mutta se muutti.)



ap

mistä kavereita hakee.



Meillä lapset käyvät toisella alueella koulussa, ollaan pidetty yhteyttä vanhoihin päiväkotikavereihin ja nyt aktiivisesti kaikkiin koulukavereihin.



Sen lisäksi naapureiden kanssa ollaan aktiivisia, samaten eri harrastuksissa käyvien kanssa kaveerataan.



Esikoinen käy edelleen leikkipuistossa, jossa oli tokalla ip-hoidossa jne.



Eli vaikka koulussa välillä mättäisikin, muualta löytyy sitten silti rutkasti kavereita.



Olen myös huomannut, että mitä suurempi "status" lapsella on, sitä varmemmin tulee kavereita... Meillä esikoinen on luokkansa suosituin siksi, että harrastaa menestyksellä ja että meille pääsee aina koulun jälkeen. Niin yksinkertaista se on.



2

Me vaihdettiin ja hyvin sujui. Ei enää kiusaamista uudessa koulussa.

vanhempiin? Vai etkö tunne heitä ollenkaan?

tässä lähistöllä lapset ovat vapaa-ajallaan lähinnä luokkakavereidensa kanssa.



Ilmeisesti koulun vaihto on arpapeliä. Lapseni haluaisi kovasti vaihtaa koulua, mutta ei selvästikään ymmärrä sitä, että siellä kaikki sosiaaliset suhteet on luotu jo kauan sitten ja hän tulee uutena valmiiseen verkkoon. Haluaisi jo nyt keväällä sitä vaihtoa.



ap

Meillä oli tytöllä aika vastaava tilanne neljänteen luokkaan asti. Opettajan kanssa on käyty keskustelua ja opettaja kyllä yrittänyt paljon... Ryhmätyöt, joita tehtiin myös kotiläksyinä olivat yksi apu opettajan puolelta. Lasten oli tehtävä koulun jälkeen parin kanssa tai pienenä ryhmänä läksyä, esitelmää. Se lähensi! Tilanne muuttui myös, kun kutsuimme luokkalaiset tytöt synttäreille. Nyt tytöllä on yksi paraskaveri luokalta ja muidenkin kanssa menee hyvin.Itsekiin tyttö muuttunut rohkeammaksi. Koulun vaihtoa mietin joskus ja tuntui tosi vaikealta ajatella, miten tilanne voisi omalla luokalla muuttua. Niin vain kävi. Voimia!

Minä kerron sitten vastapuolen tarinaa. Olen opettanut tytölleni (kiltti ja empaattinen lapsi), että ketään ei saa jättää yksin ja yksinäinen pitää pyytää porukkaan. No, kahdesti olen painostanut ottamaan kolmannen pyörän leikkeihin ja hupsis, tämä kolmas onkin aloittanut heti taistelun paikastaan ja oma tyttö on joutunut syrjityksi. Enää en ajattele kenenkään muun lapsen asemaa. Kiusata ei ketään saa, mutta ei tarvi huomioida yksinäisiä. Kyllä sen verran karua menoa tuli, kun yritin olla jalo ja omani vaan joutui kärsimään.

Otin yhteyttä. Yksi vaikutti asiasta puhuttaessa lähinnä mielenterveysongelmaiselta. Eli oli täysin keskustelukyvytön ja asiaton. Toinen taas oli aivan asiallinen ja ystävällinen ja sanoi puhuvansa lapselleen. Ei siitä kumminkaan juuri apua ole ollut. Eipä kai vanhemmilla ole suurtakaan intressiä puuttua asiaan, kun omalla lapsella menee hyvin.



Yläkoulussa tapahtuu sekoittamista, mutta siihen on liian pitkä aika.



ap

olivat lähinnä floppi. Sielläkin häntä syrjittiin. Oli kamalaa katseltavaa. Onneksi oli kutsuttuna yksi harrastuskaveri, joka ei tuntenut muita. Sen kanssa lapseni sitten onneksi pystyi olemaan.



Nimenomaan tuo, että vanhemmat pelkäävät omansa sitten syrjäytyvän, vaikuttaa siihen, etteivät halua mitenkään tukea kiusaamisen loppumista. Eli kun oma tilanne on kunnossa, ei haluta keikuttaa venettä. Näinhän se oikeasti menee.



ap

Joskus koulunvaihto asiassa mainitaan kommentti, että "taas kaltoinkohdeltu joutuu väistämään ja kiusaaja voittaa" Jos oma lapseni olisi kiusauksen kohteena tekisin kyllä luultavasti kaikkeni että tilanne muuttuisi. Jos se on sitten koulun vaihto niin ei kiinnostaisi voittajan pohdinta. Eli kannatan koulun vaihtoa ja mahdollisuutta aloittaa alusta.

Samaa mieltä. Siinä vaiheessa, kun sattuu oman lapsen kohdalle, niin ei siinä kiinnosta miettiä sitä mikä nyt olisi moraalisesti oikein. Sitä haluaa vain oman lapsensa pois siitä tilanteesta. Koulunvaihto on todella varteenotettava vaihtoehto.

Halaus ap:lle! Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu.

Miksi lapsen pitäisikään jo etukäteen ymmärtää, että "uutena ei ole helppo olla". Lastahan suojaa- siis hänen psyykeään, jaksamistaan ja toivon ylläpitoa- nyt juuri se, että uudessa ON paremmin. Ja jos ja kun hän niin uskoo, se toteutuu. Sillä hän antaa sitten itsestään itsevarmemman kuvan kuin aiemmin jne. Älä nyt hyvä ihminen ryöstä lapseltasi tuota itsesuojelu-kykyä pelottelemalla häntä, ettei uudessa olisikaan hyvä!



Se olisi sulta jo julmaa. Anna jo olla ja vaihtakaa koulua. Älä ole tuollainen ylipelokas curling-vanhempi. Sorry mutta sen kuvan nyt saa kun maalailet turhia piruja seinälle jo etukäteen.



Rohkaise lasta, suuntaa omatkin ajatuksesi uuteen, niin kaikki menee paremmin. (ja jos jotain ikävää tapahtuisi, sä mietiet sitä VASTA sitten. Esim. Ei voi olla niin huono tuuri, että uudessakin koulussa mahdollisen kousaamisen tapahtuessa siihen ei muka puuhuttaisi heti ja tehokkaasti - HUOM niinhän YLEENSÄ tapahtuu. Joten ei se vanhan koulun vaikeus teitä seuraa kuin varjo! Luovu jo peloistasi ja ala kannustaa lasta kohti uutta, parempaa elämänvaihetta.



Älä enää jossittele, jos jos jos sitä ja tätä-. Sellainen jossitteluun juuttuminen ei ole ihan tervettä. Ja toki olet tässä prosessissa jo haavoittunut itsekin, lapsesi puolesta. Kova kolaus ollut ja luottamus ihmisiin ja siihen, että elämä kantaa - on varmaan hetkeksi mennyt. Mutta unohda jo pelkosi!



Muista hymyillä - ja huomaat että (yleensä!) maailma kuitenkin hymyilee sinulle takaisin! Ja lapsellesi :)

koulun vaihdon syytä, kun on selvää, että lähistölle on muutettu. Lapseni olisi kummajainen, kun asuukin kaukana. Eli kysyminen tulisi joskus vääjäämättä.

Sitä juuri pelkään eniten, että tämä vaikuttaa itsetuntoon vuosienkin päästä.

Onkohan semmoisia tapauksia, että koulun vaihto on epäonnistunut. Eli ollut uudessakin kiusattu. (Uutena on heikoilla aluksi kuka vaan ja ehkä lapsemme on liian kiltti.)

Lapsi haluaisi vaihtaa koulua, mutta ei ilmeisesti käytännössä käsitä, miten siellä on ja verkostoituminen valmiina ja hän tulee kesken siihen. Koulun kulttuuri on vieras.

ap

En käsitä, miksi lapsesi olisi kummajainen. Ei muita lapsia kiinnosta miksi muutti koulua jne. Ei sun tarvitse syöttää etukäteen lapsellesi sanoja ja tekosyitä tuolla tavalla vaikeimman kautta. Olet saanut jo tukuittain hyviä ehdotuksia syiksi, luepa ketju uudestaan ja poimi niistä jokin.

Oletko sä itse pessimisti? Etlä luta lapsen selviytymiskykyyn tai puhekykyyn yhtään?! Ei tarvitse ohjailla noin paljoa. Oletko ylisuojeleva? Onko lapsi ainoa lapsesi? Oikeasti, eivät muut lapset pidä kummajaisena sitä jos joku ei asu lähellä kulua. Kuinka pieni luokka oikein on, jos muka nyt tiedät missä kukakin lapsesi luokan oppilas asuu? Itse en ainakaan tietäisi kaikkia 25 lapsen kotitaloa!

Tuntuu, että kehittelet huolia selliaisista sivuseikoista, jotka eivät tähän kiusaamiseen ja koulunvaihtoon mitenkään kuulu. Onko miehesi ihan yhtä pihalla? Yrittäkää nyt saada suhtautumisenne hiuka realistisemmaksi.

Vierailkaa etukäteen tulevassa koulussa, tai kaikissa niissä lähikouluissa joita harkitsette. Koulunvaihto ei ole maailman vakavin asia! ja kouluissa saa vierailla ihan tutustumassa, vaikkei siihen kouluun likinä päätyisikään.

Tämäkin neuvo sulle oli jo aiemmassa viestissä. Lue koko ketju uudelleen, kirjoita ylös neuvot, huomaa että sinulla on jo paljon vaihtoehtoja ja eväitä asian ratkaisemiseksi, lapsen parhaaksi.

Joskun ihmisen voi olla huomaamattaan kuin "perinnöllisesti pessimisti". Oisko sulle nyt käynyt näin - toteutat aika pelokasta tulevaisuudenkuvaa tuossa. Muuta se - Oma ajattelusi ja ennakkoasenteesi, iloisemmaksi! Äläkä missään tapauksessa anna sen tarttua lapseenkin...

koulun vaihdon syytä, kun on selvää, että lähistölle on muutettu. Lapseni olisi kummajainen, kun asuukin kaukana. Eli kysyminen tulisi joskus vääjäämättä.



Sitä juuri pelkään eniten, että tämä vaikuttaa itsetuntoon vuosienkin päästä.



Onkohan semmoisia tapauksia, että koulun vaihto on epäonnistunut. Eli ollut uudessakin kiusattu. (Uutena on heikoilla aluksi kuka vaan ja ehkä lapsemme on liian kiltti.)



Lapsi haluaisi vaihtaa koulua, mutta ei ilmeisesti käytännössä käsitä, miten siellä on ja verkostoituminen valmiina ja hän tulee kesken siihen. Koulun kulttuuri on vieras.



ap

Lapsia ei oikeasti jaksa kiinnostaa, miksi lapsesi on vaihtanut koulua. Saattavat kerran kysyä, mutta mikä tahansa selitys menee hyvin läpi. Vaikka se, että teidän perhe on kuullut koulusta hyvää ja se on lähellä esim, yläkoulua, vanhempien työpaikkaa tai mitä tahansa.



Lukuisat lapset käyvät muuta kuin lähikoulua. Otat nyt vaan reippaan asenteen ja opetat saman lapsellesi. Eli selitellä ei tarvitse eikä pelätä jatkuvasti uusia vastoinkäymisiä. Tilanne tuskin voi mennä uudessa koulussa yhtä pahaksi kuin entisessä.

Se ojasta allikkoon menon pelko ja sitten vielä se, että koulumatka pitenee huomattavasti. Täytyy mennä bussilla. Uuden koulun toiminnot ovat vieraita, oppikirjasarjat erit, jne. Kaikki vaan siksi, kun jotkut on niin ilkeitä, että kiusaavat.



ap

Olen itse lapsena vaihtanut parikin kertaa koulua ja nopeasti aina päässyt mukaan opetuksessa ja muussa. Ei tuon ikäisten koulukirjat ole niin monimutkaisia ja talon tavoille oppii pian.



Tärkeintä on, että suhtautuu muutokseen positiivisesti. Esim. Helsingissä on hyvin tavallista, että lapsi kulkee julkisilla muualle kuin lähikouluun eikä kukaan kummastele miksei lähikoulu kelpaa.

Kurja tilanne teillä, ymmärrän hyvin että ahdistaa. Varmaksihan kukaan ei voi sanoa mikä olisi parasta, varsinkaan näin ulkopuolisena. Ehkä kannattaisi kuitenkin kuunnella mitä lapsi itse haluaa. Jos hän itse suhtautuu koulunvaihtoon myönteisesti, niin miksi ei antaa hänelle sitä mahdollisuutta? Hänellä olisi ainakin tilaisuus aloittaa uusien kaverisuhteiden solmiminen puhtaalta pöydältä, sen sijaan että kerta toisensa jälkeen joutuu pyrkimään porukkaan, joka jo valmiiksi suhtautuu häneen nuivasti.



Mielestäni lapsen kuunteleminen on tärkeää, koska hän on se, joka siellä koulussa joutuu joka päivä olemaan ja tilannetta sietämään. Miksi uuden koulun suhteen pitäisi luovuttaa jo etukäteen? Ainakin kirjojen vaihto tms. on hyvin pientä sen rinnalla että koulussa olisi oikeasti mukavaa olla, eikä se tuottaisi vain pahaa mieltä. Jos koulumatkat saisi sujumaan turvallisesti, niin eiköhän muutkin asiat saisi järjestymään.



Ymmärrän kyllä huolen, että uudessa koulussakin kiusattaisiin. Toisaalta, nykyisessä on jo huono tilanne, eli olisiko tutussa, mutta lastasi syrjivässä luokassa pysyminen yhtään sen parempi ratkaisu?



Se on ainakin hyvä että lapsellasi on koulun ulkopuolinen harrastus ja kavereita sieltä. Sitä kannattaa kannustaa ja jos mahdollista, etsiä vaikka toinenkin harrastus mikä saattaisi piristää ja tuoda lisää kavereita.



Voimia teille, toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin ja koulunkäynti on jatkossa mukavaa!

ovet silloin kun lapsi on ollut jo pieni? Eikö mammat ymmärrä miten tärkeää on, että oma lapsi oppii jakamaan lelujaan ja toimimaan ´´isäntänä´´ kavereilleen?



Eräässä perheessä kyllä kutsuttiin kavereita mutta eivät tulleet kun vanhemmat vahtivat ettei heitin lapsen leluilla saanut muut leikkiä. Toisten piti ihailla ja katsoa päältä miten heitin lapsi leikki leluillaan. Hinta oli kova minkä lapsi siitä maksoi:(



Omassa perheessäni oli lapsia ja nuoria yökylässäkin enkä ikinä laskenut mitä syömiset maksoivat. Onneksi:)

jos hän on halukas vaihtamaan niin siitä vaan. Nykyisessä koulussa tilanne tuskin tulee paremmaksi joten ei teillä ole paljon mentettävää.



Tosiaan tuo harrastus on hyvä juttu ja itse ainakin paniostaisin siihen ja siellä syntyneisiin kaverisuhteisiin. Lapsi saa onnistumisen elämyksiä ja sosiaaliset taidot kehittyvät. Ja tosiaan, ei uusi harrastuskaan olisi pahitteeksi.



Olisko siellä uudessa koulussa mahdollisuus käydä tutustumassa ja haistelemassa tunnelmia. Jaksamista vaikeeseen tilanteeseen!