Lastani kiusataan. Onko koulun vaihto hyvä vai huono ratkaisu?

ennenkin kirjoittanut ihan samasta asiasta

lapsella suuri riski tulla kiusatuksi uudessa koulussa

paras ratkaisu kiusaajan koulun vaihtaminen (mutta vaikeampi toteuttaa ja maksaa)

lue christina salmivalli tutkinut ja kirjoittanut aiheesta

ja vaadi ohr:ltä toimia, vie faktaa mukanasi (esim. nuo tutkimukset) rehtorille, pidä meteliä

vähintä ehkä että koulussa pidetään KiVa-tunteja

luin nyt vasta tarkemmin aloituksen

mites luokan vaihto, myös varmasti bestiksen äidin kanssa voi jutella, joskus ystävyyssuhteet vaan muuttuu, olisko toisella luokalla kavereita?

entä harrastusten parista, naapurit? nekin auttaa pitkälle jos koulu muuten kiva.

Oletko jutellut opettajan kanssa asiasta naamatusten? Ei muuta kuin palaveri pystyyn ja rehtori myös mukaan.Jos olisi minun lapsi, niin pistäisin open ja rehtorin ahtaalle, sillä tuollaista ei saa yhdenkään lapsen koulunkäynti olla!! ja siitä ei tule mitään että kiusatut joutuvat väistelemään ja kestämään niitä kusipäitä.

Turha syyllistää koulua siitä, että se on KiVa-koulu. Kunnassamme kaikkien koulujen oli pakko liittyä tähän KiVa-systeemiin, vaikka se maksoi maltaita. Jos ei olisi liitytty, se olisi ollut sama kuin olisi itse itsensä naulannut ristiin. Kas kun jos ei ole KiVa-koulu niin sitten ei ole kiva koulu. Mekin siis kuulumme tähän virallisesti, mutta enpä ole itse enkä tiedä kollegoidenikaan ikinä edes avanneen koko KiVa-opusta, jonka kaikki saimme.



Meillä puhutetaan ensin kiusattua, jos hän kertoo (tai on muuten havaittu) kiusaamisesta. Sitten puhutellaan ankarasti kiusaajia. Samalla passitetaan kiusaajat yksitellen kuraattorin juttusille. Kaikkien kotiin tiedotetaan, että on tällaista tapahtunut. Päivän, parin päästä jutellaan uudelleen kiusatun kanssa, että onko tilanne sama vai parantunut. Jos kiusaamista edelleen on, laitetaan pystyyn palaveri, jossa ovat lapset, huoltajat, kuraattori ja opo. Etsitään syitä ja ratkaisumalleja, ja tämän jälkeenkin tiedotetaan koteihin vielä monta kertaa, miten lasten elämä koulussa sujuu.



Koulussamme on useita rinnakkaisluokkia, ja meillä käy helposti siirto toiselle luokalle, jos omalta ei tunnu löytyvän kavereita ja jos toisella luokalla olisi joku kiva kaveri. Kouluumme on tänäkin vuonna siirtynyt kahdesta pikkukoulusta kaksi tyttöä, joita on omassa koulussa kiusattu. Opettajat tietävät aina etukäteen siirron syyn, mutta ei sitä oppilaille kerrota. Ilokseni olen huomannut, että kumpikin tyttö on nopeasti löytänyt uusista luokistaan parhaan kaverin, jonka kanssa ovat nyt kuin paita ja peppu, jatkuvasti yhdessä. Tavallisesti puutun heti siihen, jos vieruskaverit kuiskuttelevat tunnilla keskenään, mutta näiden siirtyneiden kohdalla olen vähän katsonut läpi sormien - jos he ovat saaneet kiusaamisen jälkeen kaverin, annan heidän hiukan supista juttujaan, kunhan eivät muuten häiriköi. Molemmat ovat muuttuneet parissa kuukaudesa murheellisen näköisestä ja hiljaisesta tytöstä kuin uudeksi ihmiseksi, rentoutuneeksi, iloiseksi ja avoimen oloiseksi. Koulun vaihto saattaa siis todella kannattaa. Isossa koulussa on muutenkin jonkin verran oppilasvaihtelua muuttojen takia, joten eipä yksikään luokka ole samanlainen kouluajan alusta loppuun. Kannatan siis lämpimästi koulun vaihtoa.



Yhdellä luokalla, jota en opettanut, oli yksi kiusattu poika. Tämän pojan isä otti pari viikkoa vapaata työstään ja tuli joka päivä pojan mukana kouluun. Hän istui luokan perällä ja seurasi koulunkäyntiä ja oppilaiden tekemisiä koko päivän kahden viikon ajan. Eipä kukaan uskaltanut enää kiusata poikaa, kun hänen isänsä oli tarkkailemassa tilannetta. Kun isä palasi töihin, pojan oltavat helpottuivat ja muut ottivat hänet mukaan paremmin. Joskus vain lapset eivät oikeasti tajua, kuinka vakava asia kiusatulle on.



Eräällä opettamallani luokalla oli hiljainen poika, enkä kertaakaan huomannut mitään kiusaamiseen viittaavaa kahteen vuoteen. Mielestäni hänet otettiin ryhmätöihin mukaan, hän oli kiva ja reipas poika. Yhtäkkiä hän vaihtoi koulua, koska vanhempien mukaan lasta kiusattiin niin paljon, että lapsi oli aivan masentunut eikä halunnut tulla kouluun. Siinä kohtaa suu loksahti auki. Kotoa ei kertaakaan ollut oltu yhteydessä asiasta. Kuulimme siitä ensimmäisen kerran vasta, kun poika oli jo toisessa koulussa.



Omista ala-asteajoista muistan tapauksen, jossa yksi tyttö oli todella yksinäinen eikä löytänyt kaveria millään, kun kaikilla oli jo bestis. Sitten hän aloitti ratsastuksen, joka oli siihen aikaan harrastus ylitse muiden. Tämän jälkeen hän pääsi "piireihin" ja sai paljon kavereita, kun hänellä oli yhteisiä juttua muiden kanssa myös vapaa-ajalla ja kouluaikanakin pystyi juttelemaan hevosista muiden kanssa.



Jos lapsi joutuu vaihtamaan koulua kiusaamisen takia, kun se ei ole millään loppunut, hän on oikeutettu maksuttomaan koulukuljetukseen. Ainakin meidän kunnassamme on näin.

Minulla auttoi kun jouduin kiusaamisen kohteeksi yläasteella.

Uudelta luokalta sain kavereita, eikä siellä kukaan kiusannut. Vanhat luokka'kaverit' myös jättivät minut rauhaan silloin.



Koulun vaihtaminen olisi ollut seuraava askel jos luokan vaihtaminen ei olisi auttanut.



Opettajat olivat kuulemma väittäneet äidilleni että ihan samalla tavalla tulee kiusatuksi uudessa luokassa tai koulussa. Olivat sitä mieltä että syy on aina kiusatussa. Onneksi olivat väärässä.

Ei ole helppoa tämä. Yläkouluunkin on vielä aikaa.

ap

t. ope, joka vaihtoi lapsen koulun, kun omaa lasta koulukiusattiin



ps lapsen etu menee muun edelle

Nyt kerroit vain kahdesta reagoinnista, se ei ole kuin vasta alku! ei kannata vielä masentua. Pyydä vaikka leffaan sun tytön kanssa muutama tyttö luokalta, maksat heidät sisään ja jos ok lapsesi mielestä, mene itse mukaan. Sanot että saitte sarjaliput jotka vanhenemassa niin siksi pyydät muita mukaan tms.



Jos muut aikuiset fiksumpia kuin nuo edelliset, puhu heille. Uudestaan! Älä luovuta. Kutsu heidät vaikka kylään. Jollakin verukkeella, keksit jotain, vaikka korukutsut (ks. Netistä) ja sit puhutte tästä samalla.



En oikein tiedä onko tuo yleistä että vanhemmat pelkäisivät oman lapsensa yksin jäämistä eivätkä siksi reagoisi. Itse en ainakaan pelkää moisia, mutta arjen kiireet vievät (neljä lasta) niin ettei aina jäis kaikkeen aikaa.



Ja toki, JOS eimikään pian jo auta, sitten koulunvaihtoon. Äläkä etukäteen sitä maalaile epäonnistumisen valossa, vaan iloisin mielin tsemppaat lasta että nyt elämä muuttuu ja nämä kaveritovat kivempia - itseääntoteuttava ennuste kun lapsi menisi reippaana, uuteen alkuun!



Ja koulunvaihtoverukkeeksi riittäköön vaikka kielivalinnat tms, eipä niitä kukaan jaksa vaivautua tarkistamaan, sanot vaikkaettä valitsitte aluksi lapselle "väärän"aloituskielen, vaikka saksan, ranskan tms ja sitten halusikin vaihtaa muttaryhmään ei enää mahtunut haluamaanne kieleen (englanti, ranska tms). En usko että kovin moni rupeaa tarkistamaan menikö kielivalinta ja ryhmäkoko noin vaiko ei.



Keksit jotain, ei se ole niin vaikeaa. Tai että oli väärä painotus edellisessä koulussa, tulitte toisiin ajatuksiin, ootte ehkä muuttamassa ulkomaille jokusen vuoden päästä ja tarvittekin nyt sittenkin tietyn kielen ( ja sitten joskus kun teidän piti muuttaa kukaan ei enää muistakaan asiaa tai suunnitelmat ja työkuviot vaan muuttui tms teillä vanhemilla..) ja vaihdoitte siksi vasta nyt koulua. Ei se ole niin vakavaa, miksi. Kunhan lapsille, koulutovereille jotain selität , aikuisten asiaa jota eivät lopulta kjaksa edes tarkkaan kuunnella. Kunhan ette kerro että kiusaaminen oli syynä. (ja olisiko sekään vain vaarallista aina, ei kaikkialla silti kiusattaisi jos joskus on niin tehty! )



Muista että kulman takana paistaa jo aurinko! Ja muistuta siitä lastasikin! Iloa kevääseen! :)

Skidikantti olisi hyödyllinen koulutus. Voi olla, että lapsemme on liian kiltti. Ei osaa sanavalmiisti sanoa takaisin. Voisi siis sikis valikoitua kiusatuksi seuraavassakin koulussa. Sitä skidikanttikoulutusta ei näyttäisi kumminkaan olevan tulossa ainakaan vuoteen verkkosivujen mukaan lapsille.



Valitettavasti tuntuu siltä, etten kyllä osaisi olla siellä koulussa räyhäämässä koko luokalle tai kiusaajaporukalle. (Mieheni kyllä saisin sinne, jos pakottaisin menemään, mutta enpä tiedä, voisi olla lähinnä päinvastaistakin vaikutusta.) Taitaa olla epätavanomaista, että vanhemmat menevät kouluun komentamaan lapsia. Minusta on kyllä koulun ammattiväen tehtävä huolehtia, että siellä on asiallinen oppimisympäristö.



ap

toiseen kouluun.



Olen miettinyt, mikä voisi olla sellainen juttu, että status nousisi luokassa.



Viimeisimmän tähän kirjoittaneen opettajan koulussa tuntuu olevan hyvä meininki ilman kiva-kouluakin. Meidän koulussa ei ole. Naapurustossamme on kolme koulussamme lastani vanhempaa kiusatuksi joutunutta, joiden vanhemmat olivat myös ihan piipussa, kun mikään ei auttanut. Ihmeellistä, kun tunnen kolme sellaista, kun enhän nyt niin kauheasti naapurustoa ja muiden luokkien vanhempia tunne. (Ne kiusatut eivät kukaan ole enää koulussa, kun ovat jo niin vanhoja.)



ap

ihan kaupunkiakin. Oli kyllä paras päätös ikinä. Itsestänikin oli kiva vaihtaa maisemaa, varsinkin kun en kovin pitänyt silloisesta paikkakunnasta.



Lastanikaan ei ole kiusattu yhtään. On vieläpä tosi suosittu kaveri ja saanut myös ystäviä keiden kanssa on joka päivä.



Eipä ole tarvinnut lapsen enää surra ja itkeä kun "kaverit" kiusaa. Minä kerroin kiusaamisesta kiusaajien vanhemmille, mutta siitä ei ollut lainkaan apua. Mutta koulun vaihdosta oli.

Ei se isä siellä räyhännyt, istui vain hiljaa ja tarkkaili.

Mitä koulu mielestäsi voi tehdä? Jos tunnilla on hyvä kuri eikä mitään kiusaamista esiinny vaan kaikki tapahtuu esim. välitunnilla tai koulumatkalla, ei opettaja voi puuttua tilanteeseen, jossa ei ole läsnä. Meillä on tosi iso piha ja satoja oppilaita, ja vaikka siellä on aina välituntivalvojia, eivät opettajat ole superihmisiä ja näe ja kuule kaikkien tekemisiä. Olemme aina kehottaneet kiusattuja pysyttelemään opettajien lähellä, mutta itse ne sinne menevät nyhjäämään kiusaajiensa lähelle. Joskus joku tosi kiusattu on saanut luvan viettää välitunnit sisällä, mutta eikö se ole vain silmäänpistävää?



Kuitenkin koulun ensisijainen tehtävä on opettaa kouluaineita ja kiinnittää huomio oppimisvaikeuksiin ja vasta sitten pidetään huolta lasten välisistä suhteista. Lapset oppivat käytösmallinsa kotona 7 vuoden ajan ennen kuin tulevat kouluun. Käyttäytyminen johtuu lasten vanhemmista, oli sitten kyse kiusaajasta tai kiusatusta. Koulun henkilökunta ei pysty ihmeisiin, luokassa kuitenkin on kymmeniä ihmisiä, ei vain sinun kiusattu lapsesi ja hänen kiusaajansa. Ei niitä muita voi täysin huomiotta jättää sinun lapsesi takia.

Äkkiä sanoisin että vaihda pois KIVA koulusta ja äkkiä. Kokemusta nyt neljästä tuollaisesta, ja voin vaan todeta, että onpa henkilökunnalla varmasti kivaa piiloutuessaan sen KIVAn taakse.



Omillani nyt menossa kolmas tällainen koulu (ollaan muutettu, ja siksi koulukin vaihtunut) ja lisäksi pikkusiskoni (alakoululainen) koulu on tällainen myöskin.



Näinpä ne lapset siellä "sopii" keskenään kaiken ambulanssikuljetusta vaatinutta välikohtausta pienemmän ja vanhemmille ei tipu sitten niin mitään tietoa. Onhan noilla niitä KIVA tunteja, mut teho on ihan olematon ja esiin tulleisiin tapauksiin ei puututa. Kas kun meidän koulussa ei voi olla kiusaamista, kun ollaan KIVA koulu.



Ja kas kummaa kun kaikissa noissa neljässä alakoulussa sitä kiusaamista on. Viimeisin tapaus (puhdasta fyysistä väkivaltaa) hoidettiin sitten vanhempien kesken, kun koulu nosti kädet pystyyn tyyliin "ollaan poikien kans puhuttu, mutta eihän täällä mitään sellaista..." Ihan vaan muistutus rakkaat opet, fyysinen väkivalta = pahoinpitely = poliisiasia heti, kun vanhempi marssii tekemään rikosilmoituksen. Siinähän sitten setvitte.



Onkohan tää ope joka KIVA-kouluun uskoo kenties opena yhdessä niistä 90% kuuluvista kouluista, joissa ei ole minkäänlaista kiusaamista? (Mikälie koulujen henkilökunnalle tehty tutkimus) ja voisikohan mahdollisesti kertoa mistä kunnasta/kaupungista tuo ihme löytyy? Me muutetaan heti sinne.

Opettaja on selkeästi huomannut kiusaamista ja hyljeksintää. On sanonut niin.



Toisekseen: opettaja sanoi, että kyllä kiusaaminen yleensä vaikuttaa hyvin paljon koulutyöhön.



Näin viisaat puheet, muttei tekoja



ap

Kotonahan se kiusatuksi joutuminen tosiaan opitaan... Haloo, joka ryhmässä on kiusaamista ellei siihen puututa. Ihminen on laumaeläin ja nokkii heikompiaan ihan luontaisesti. Koska kuitenkin olemme lajina kauan sitten ymmärtäneet, että tämä ei ole yhteisön säilymisen kannalta edullista, yritämme kitkeä sen pois. Tämä on kasvattajien tehtävä. Kiusatuksi voi joutua kuka hyvänsä, pääkiusaajaksi valikoituvat tietyntyyppiset ihmiset, jotka kuitenkin kurinpidolla saadaan ruotuun jos halutaan. So simple.

Anteeksi, kuulosti vähän tylyltä tuo sanomani.



Asia on vain niin, että eri luokat ovat todella erilaisia. Minulla on 8 luokkaa. Yhdelle on koottu tosi hyviä oppilaita, jotka ovat mukavia, ahkeria, kympin oppilaita, joilta onnistuu ryhmätyö vaikka miten laittaisi oppilaita eri ryhmiin. Toiselle luokalle on koottu monihäiriöisiä oppilaita, jotka ovat todella heikkotasoisia. Loput luokat ovat sitten sellaisia tavallisia sekaluokkia. Toisissa on hyvä luokkahenki ja toisissa on pieniä klikkejä eikä minkäänlaista yhteishenkeä. Pari oppilasta saattaa viitata aktiivisesti mutta muut istuvat hiljaa eivätkä ota mitenkään osaa tuntiin. Siinä on tosi vaikea tehdä mitään, jos itse määrää ryhmät ryhmätyöhön eivätkä oppilaat suostu edes suutaan avaamaan, kun oma kaveri ei ole samassa ryhmässä. Joku ryhmän oppilas sitten tekee koko työn ja muut katselevat vierestä. Pahinta on silloin, kun lapset kehittyvät eri tahtiin ja sen seurauksena kaveripiiri muuttuu. Joku yksinäinen saakin yhtäkkiä kavereita ja joku suosittu huomaakin äkkiä olevansa yksin. On paha mennä sanomaan, että kyllä sinun täytyy nyt olla tuon kaveri kun olet ennenkin ollut. Aina kuitenkin yritämme ohjata lapsia sellaisiin ryhmiin, joissa heidän olisi hyvä olla.



On kyllä todellakin kummallista, jos lapsesi opettaja ei reagoi kunnolla kiusaamiseen, jos on sitä havainnut. Siinä on kyseessä ammattitaidoton opettaja ja nössö rehtori. Koululaissakin sanotaan, että jokaiselle oppilaalle on taattava rauha käydä koulua ja kiusaamiseen on puututtava kaikin mahdollisin keinoin. Meillä rehtori on aina aktiivisesti mukana heti, kun vanhemmat tai opettajat kertovat kiusaamisesta. Se tuo opettajienkin työhön paljon tukea.



Toisinaan kuitenkin käy ihan oikeasti niin, että kiusaajalapsen kotona ei välitetä lapsen tekemisistä. Vaikka kuinka ottaa kotiin yhteyttä ja yrittää parantaa tilannetta, vanhemmat saattavat sanoa, ettei heitä yksinkertaisesti kiinnosta ja jos oma lapsi kiusaa toista, se toinen on sen aiheuttanut olemuksellaan. Tällaisilta vanhemmilta ei saa minkäänlaista kasvatuksellista tukea. Siinä on silloin koulu aivan kädetön. Vanhemmat voivat halutessaan estää oman kiusaajalapsensa koulun "pakkovaihdon" (vanhemmilla on oikeus valita lapsensa koulu), joten se ei ole ratkaisu, vaikka sitä joku aina ehdottaakin. Sitä tarkoitin sanoessani, että kiusaaminen ja siihen suhtautuminen opitaan kotona, varsinkin jos vanhemmat eivät halua aktiivisesti opettaa lastaan siitä pois.



Edelleen olen sitä mieltä, että jos muutosta ei yrityksistä huolimatta tule, vaihda ihmeessä lapsen koulua. Jos vanhassa koulussa ei meno muutu, ei uudessa koulussa voi ainakaan huonommaksi mennä! Muuten voi käydä niin, että iloisesta ja avoimesta lapsesta tulee sulkeutunut ja surullinen, ja se voi johtaa edelleen pahaan masennukseen. Useinhan iloinen lapsi, joka kokee kerran toisensa jälkeen piiristä sulkemisen, oppii käyttäytymään niin, että on jo valmiiksi vähän ulkona. Lapsi oppii ikään kuin suojelemaan itseään, ettei taas tule paha mieli, eikä kohta enää edes halua tosissaan yrittää ystävystymistä. Nyt on tärkeää sinun suhtautumisesi. Anna lapsellesi tukea. Kuuntele häntä, juttele hänen kanssaan ja anna hänen purkaa pahaa oloaan. Älä kuitenkaan tue lapsesi muuttumista sulkeutuneeksi: anna hänen kertoa pahasta mielestä, mutta älä rohkaise häntä tuntemasta jatkuvasti niin! Tehkää yhdessä jotain kivaa, jotta lapsella on välillä myös ihania hetkiä.



Pyydä lapselle luokan vaihtoa esimerkiksi kesän aikana (jo pelkkä tieto siitä, että saa vaihtaa koulua, helpottaa lapsen oloa). Ota selvää tulevista luokkatovereista ja tutustu heihin kesän aikana. Käy lapsesi kanssa yhdessä uudessa luokassa tutustumassa jo nyt keväällä ja juttele uusien oppilaiden kanssa. Olkaa iloisia ja kertokaa itsestänne, missä asutte ja mitä harrastatte ja aktiivisesti koettakaa saada lapselle jo valmiiksi tuttuja uudesta koulusta. Uuteen kouluun on hyvä kertoa rehtorille ja opettajille kiusaamisesta, jotta siellä osataan sijoittaa lapsi sellaiselle luokalle, joka on avoin ja ystävällinen.

Opettaja on selkeästi huomannut kiusaamista ja hyljeksintää. On sanonut niin.

Toisekseen: opettaja sanoi, että kyllä kiusaaminen yleensä vaikuttaa hyvin paljon koulutyöhön.

Näin viisaat puheet, muttei tekoja

ap

Kaikki kiusaamisjutut ovat surullisia. Huomaan, että olet todella pahoillasi lapsesi puolesta ja lapsesikin on varmasti surullinen.

Nyt koko ketjun lukenaana, aloittelevana opena haluaisin tietää, MITÄ KONKREETTISTA toivot opettajan sitten tekevän.

Itselläni on tuntunut keinot loppuvan, kun on puhutellut koko luokkaa yhteisesti, jokaista oppilasta kahden kesken, jutellut surjityksi tulleen kanssa niin yhdessä vanhempien ja ohr:n kanssa kuin kahdestaankin, järjestänyt useampiakin vanhempaintapaamisia, soittanut huolatjille, vaihtanut oppilaiden istumajärjestyksiä, miettinyt ryhmätöihin sopivia ryhmiä, käyttänyt kaikkia mahdollisia ryhmäyttämistekniikoita ja -leikkejä jne. JA siltikään jollekulle ei kaveria luokasta tai koulusta.

Mitä siis toivoisit open vielä tekevän?

ja tärkeintä on tulla toimee muiden ihmisten kanssa. Eli kiusaaminen on todellinen ongelma, jonka ratkaiseminen palvelee ihan jokaista kouluyhteisön jäsentä. Kiusaaminen on ongelmana myös aikuisten elämässä: olet varmaan lukenut lehdistä AKT:n ongelmista. Kiusaaminen on laitonta.

Uskoisin kuitenkin, että olet provoilija.

eikä se, että aina mennään heikoimman mukaan ja elämä on pelkkää draamaharjoitusta ja levottomien poikien rauhoittamista.

Mä olen niin kyllästynyt siihen, että av:lla aina joku äiti vinkuu erikoiskohtelua.

Oletteko ikinä katsoneet Kätevän emännän ope-sketsejä?

Meidän lapsen koulua vaihdettiin nelosen puolivälissä. Luokka oli jotenkin "nyrjähtänyt" ja opekin kovin väsynyt. Lapsi oli välkät aina yksin eikä kaveria ollut koulun jälkeenkään. kävimme kokeilemassa paripäivää uudessa koulussa. kaikki tuntui kivalta ja lapsi vaihtoi koulua. Mielestäni parempaan suuntaan mentiin vaikka uusia kavereita ei kauheeti tullutkaan. Kaverit ovat lähinnä harrastusten kautta joissa on samanhenkistä seuraa enemmän. Samassa koulussa oli painotusluokka (kieli) jonne tuli vitosella uusia oppiaita toisesta koulusta ja he pääsivät mukaan vaikkei ollutkaan ennen opiskellut vastaavalla luokalla.



Koulu/työpaikka yms kiusaaminen on kamalaa ja masentavaa. minusta paikanvaihto on paikallaan etenkin jos lapsikin sitä haluaa.

Lapseni on perusiloinen ja avoin. Olen juuri huomannut, että tähän on tullut negatiivista muutosta. Välttämiskäyttäytymistä on myös tullut. Ei enää mene yhteiseen leikkiin mukaan (vaikka on ollut ennen innokas), kun on jo oppinut, että siinä kiusataan porukalla.



En osaa sanoa konkreettisesti, mitä koulussa pitäisi tehdä. Ainakin haluaisin, että ottaisivat jokaisen ikävän tilanteen jälkeen lapseni ja sen toisen osapuolen tiukkasävyiseen puhutteluun. Eli alkuun olisi nollatoleranssi. Lisäksi haluaisin, että tehtäisiin paljon töitä hyvän ilmapiirin aikaansaamiseksi luokassa. Se on huono. Lisäksi olisi hyvä, että ryhmätöissä ope laittasi vaihtelevat ryhmät ja parit. Oikeasti en tarkemmin tiedä, kun ei ole kokemusta eikä koulutusta tällaiseen.



Mitä lapseni voisi vastata uudessa koulussa, jos joku kysyy, miksi vaihdoit tähän, kun et asu lähellä.



ap

Ei lapsen tarvitse kertoa välttämättä mitään. Voisihan hän perustella vaikka niin, että uudessa koulussa on mielenkiintoisemmat valinnaisaineet tai että sinä olet kuullut, että koulussa on niin hyvätasoinen opetus ja koulunvaihto on sinun eikä lapsen toive. Lapsen harrastuspaikka esim. voi olla uuden koulun lähellä ja hän menee sinne usein koulun jälkeen, tai vanhempien työpaikat ovat uuden koulun lähellä ja se helpottaa perheen kulkemista, lapsi tykkää lukemisesta/uimisesta/jostain muusta ja pääsee sitten helposti suoraan koulusta kirjastoon/uimahalliin jne. Ehkä hän saa innostettua jonkun uuden luokkatoverinkin kanssaan tällaiseen harrastukseen.