Lastani kiusataan. Onko koulun vaihto hyvä vai huono ratkaisu?

Ehkäpä tuo tilanne vaatii jotain radikaalimpaa ratkaisua. Muuttakaa maalle. Varmaan suhteellisen läheltä työpaikkojanne löytyy joku pieni maalaiskunta, josta kohtuullinen matka.

käyneet mieheni kanssa opelle puhumassa luokassa koulun jälkeen jo kolme kertaa kasvotusten. Mieheni on myös mukana tässä.



Helppo sanoa, että olisit huutanut niille lapsille kylpylässä. Kenet olisin pakottanut lapselleni kaveriksi. Millä tavalla. Olin yllättynyt heidän asenteestaan. En usko, että olisi ollut rakentavaa myöskään toimittaa heitä koteihinsa saman tien. Olisi pahentanut mielestäni asiaa. Harmittaa koko kylpyläreissu.



Muuttaminen tuntuisi vaikealta. Ei ole vuokra-asunto ja tämä on hyvä asunto meille.

oma lapseni on parjatussa kiva-koulussa ja heidän luokallaan ainakin on alusta asti aktiivisesti korostettu sitä että omanluokkalaisia ei jätetä yksin. Opettaja on minusta rakentanut luokkahenkeä todella hyvin ja olen ollut monta kertaa positiivisesti yllättynyt poikani koulussa omaksumista käytösmalleista mitä tulee juuri toisten mukaan pyytämiseen ja siihen, ettei ketään saa syrjiä. Opettajan kasvatustyötä on ollut helppo kotona tukea, koska työ koulussa on tehty hyvin. ihmettelen kovasti että joku vanhempi kehtaisi väistää vastuunsa tällaisessa perusasiassa. Luuletkovatko he, että omaa mussukka ei voida kiusata?

Opettajilla on auktoriteettia, eikä suuri osa vanhemmistakaan ole sieltä tyhmemmästä päästä. Toki tulee kaikenlaisia klikkejä ja lapset sanoo toislleen pahasti, eivät aina halua olla toisen kanssa välkällä jne. Mutta lähtökohtaisesti KOULUSSA OLLAAN RYHMÄSSÄ, ja kaikki otetaan mukaan- pelkän oman tyydytyksen ja oikun mukaan ei saa toimia. Eihän työpaikoillakaan voi aina valita, on vaan osattava toimia omista mieltymyksistä huolimatta. Kotioloissa voi kuka vaan olla sitten kenen kanssa huvittaa. lasten on opittava että kaikkien kanssa pitää pystyä toimimaan, tavalla tai toisella. Todellista pullamössöilyä ovat lapset jotka luulevat että kaiken pitää mennä just heidän oman mielensä mukaan, muista piittaamatta. Heistä kasvaa tulevaisuuden LUUSEREITA.

Ei kannata täällä kysellä auttaisiko koulunvaihto vai pahentaisiko tilennetta, kun oma asenteesi on noin pelokas. Se voi tarttua lapseenkin.



Opettele sanomaan, että koulunvaihto auttaa. Opettele rohkaisemaan tyttöä. Ja usko siihen että tämä ei ole teidän kohtalonne. Älä alistu.



Kuulostat jo niin alistuneelta, että se on ihan kiusaannuttavaa jo lukeakin.



Varasithan jo ajan jollekin ammattiauttajalle, tytöllesi ja teille vanhemmillekin. Että saisitte rauhassa puhua ja purkaa pahaa mieltä pois?



Itse veisin myös lapseni jollekin Skidikantti tai vastaavalle kurssille. Eli sellainen, jossa lapsi opetetaan pitämään puolensa ja oppimaan omanarvontuntoa.



Rakentava tapa ei nyt vain toimi niitä ilkeitä lapsosia kohtaan. Ajattelemattomia, korjaan. Harva lapsi on kuitenkaan tahallaan ilkeä. Mutta kaikki ovat kyllä itsekkäitä, vaghingossa ja tahallaan.



Silloin kun rakentavat keinot eivät enää auta - on otettava käyttöön uhkailu ja pelottelu. Eli: älykkäille auttavat älykkäät keinot, mutta lapset eivät elä sellaista vaihetta vielä, että ne menisivät läpi, vain toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Nyt astuu kuvaan KURINPITO, huutaminen, pelottelu.ja sellainen nuhtelu, että lapsesi kiusaajat tajuavat edes hävetä.





Koulun ope voisi aloittaa siitä, että näyttää itsemurhaan ajautuneen Elisan tapauksesta dokumentin, tai jos se ei ole vielä ilemstynyt, niin edes niitä ko. Tytön vanhempien haastatteluja ja päiväkirjansa otteita. Rli tuo onneton tyttö joka tappoi itsensä vuosien koulukiusauksen jälkeen.



Realismia ja rajoja. Ei on EI. Se ei toimi että käyttäydyt itse sävyyn "älkää nyt kiusatko enää kiltit tytöt..joo-ko." pelokkaalla äänellä.



Vaan se että sanot: "Nyt loppui tämä kiusaaminen ja HETI!" ja nyt pyydätte anteeksi tytöltäni sitä mitä hän on saanut kärsiä. Ja nyt ette näytä enää nyrpeää naamaa. Miettikää käytöstänne 5min ihan hiljaa. "



Itse menisin keskelle oppituntia puhumaan nämä asiat OPPILAILLEKIN. Ei vain opettajalle joka on nahjus myös. Osallistuminen oppitunneillehan on Suomessa aivan sallittua. Saattaisin myös sanoa että tulen istumaan sinne niin kauan kun kuulen lapseltani että häntä on kiusattu ja jätetty yksin. Eiköhän oian jo opekin keksisi lisää keinoja tehdä jotain kun siellä häntä tapittaisin viikon, pari. Käyttäisin vuosilomani siihen. Ja eiköhän ne lapsetkin siitä jotain rupeaisi miettimään vähitellen.

normaalisti pidän koulunvaihtoa vähän tyhmänä ajatuksena, mutta ehkä se voisi teillä toimiakin. On kyllä tavallista että kiusaaminen jatkuu uudessa koulussa, koska tietynlaiset lapset joutuvat kiusatuksi. Eli tehokkainta on tietenkin opettaa lapselle taitoja, joilla selviytyä ryhmässä.



Voisiko lapsesi saada kavereita muualta kuin omalta luokalta? harrastukset, naapurusto jne? Minusta on vähän surullista myös se, että oletetaan että kun pistää 20 lasta samaan ryhmään, niin automaattisesti löytyy kaikille hyvä kaveri.



Toisia ei tietenkään saa pilkata, mutta ehkä koulukin siinä menisi sivussa, jos ystäviä olisi sitten muualta? Muutenkin, hyvät harrastukset voivat lisätä mahdollisuuksia päästä mukaan "porukkaan".



Lapsemme koulussa samaa lajia harrastavat lapset eri luokilla ja luokka-asteella ainakin ovat välillä välitunneilla yhdessä.

Kurjaa on rehtorin toimista kannella, mutta sekin vaihtoehto on jo otettava huomioon. Hänen toimensa ovat varsin vähäisiä ja hitaita. Kukahan lienee rehtorin esimies.



Mitäkö tarkoitin sillä, että toisten ongelmat ovat helpompia ratkaista kuin omat. No, niinhän se oikeasti on. Siis kaikissa asioissa. En tarkoita, etteivätkö neuvonne olisi hyviä. Ne todella ovat. Kaikkea ei pysty millään vaan välittämään sellaisena, kuin se on. Eli taustaa jää tahattomasti kertomatta. Neuvojalla on simppelimpää, kun on tietyt faktat, joiden perusteella ratkaista.



Mietin esimerkiksi sitä, että olemmeko kasvattaneet lapsestamme liian kiltin. Emme ole ehkä rohkaisseet häntä riittävästi. Tai karaisseet sanailemaan takaisin kun toinen sanailee. Olemme siis opettaneet kiltiksi ja empaattiseksi alusta asti, mutta perhepiirissämme tapahtui syksyllä yllättäen kuolemantapaus, joka järkytti meitä aikuisia niin paljon, että emme ehkä ole olleet tarpeeksi kannustamassa lastamme. Eli onko lapsemme liian helppo kohde kiusaamiselle ja uusi koulu ei auttaisi. Pääkiusaaja on hiukan pöhkö oppilas. Kun hän on kiusannut, se kiusaaminen on kumminkin levinnyt muihinkin luokalla. Uudessa koulussa voisi olla vastassa kovemman sarjan kiusaaja. Tuleva psykopaatti harjoittelemassa.



ap

[quote author="Vierailija" time="20.03.2012 klo 17:45"]

lapsemme luokalla. Ilmiö on hyvin laaja. Lapset ovat ilkeitä, negatiivisia, vahingoniloisia ja lyhytjännitteisiä. Tän päivän bestis on huomenna hylkiö. Kilpaa valehdellaan opettajille toisista, armoton kateus jos vähänkään koulumenestystä, raakaa pilkkaa jos menee huonosti. Aivan käsittämätöntä touhua!

Lopputulos on, että koulunkäynti on stressaavaa, tyttöämme kiusaa sekä tytöt että pojat, kun sellainen päivä on. Rehtorit opettajat on soitettu läpi - mitään ei tapahdu.

Ollemme jonkin verran yhteyksissä oppilaiden vanhempien kanssa, mutta kukaan ei tietenkään välitä kuin omasta lapsestaan - ajatus on, että jospa häntä nyt ei kiusattaisi (ainkaan niin kovasti). PAljon ovat vanhemmatkin valmiita sietämään...

[/quote]

Minun tyttäreni luokka on samanlainen. Yksi poika johtaa tätä kiusaamista. Myös yksi tyttö valehtelee opettajille milloin kenestäkin kaikkea pahaa. Joka päivä on joku puhuttelussa, näiden perättömien valeiden takia. Kiusaajapoika ja -tyttö eivät yleensä koskaan.

Minua kiusattiin yläasteella. Yhden ihmisen toimesta, joka sitten veti muita luokkalaisiani/ystäviäni mukaan siihen ja kääntymään minua vastaan. Vasta yhdeksännellä luokalla romahdin ja kaikki alkoi aukeamaan. Kuraattori sanoi, että jos kiusaaminen vielä puhuttelun jälkeen jatkuu, kiusaaja erotetaan koulusta. No, ysin keväällä kun koulua oli kuukausi jäljellä, kiusaaminen alkoi taas, pikkuhiljaa kohti loppua lisääntyi. En jaksanut enää vetää sitä samaa show'ta asiasta ja olin hiljaa. Vieläkin kaduttaa, olis vaan pitänyt vaatia kiusaajan erottamista vielä siinä vaiheessa! Sitten vaihtui tietysti koulu ja elämä helpottui kummallisesti.

Mä olin tutustumassa toisessa koulussa ja sain jo silloin kavereita ja otti tosi hyvin vastaan ja odotti tytöt vielä että mä tuun.

Yksi mielenvikainen lapsi riittää pilaamaan luokan ilmapiirin. Tai nuori. Kun alkaa pelata sosiaalisia pelejään.

Mun äitini on nyt 64 ja joka koulussa ja työpaikassa on ollut ikävyyksiä ja ”kiusaamista”.

Väkisin tulee mieleen että olisiko itse voinut jotenkin kasvaa.