Lastani kiusataan. Onko koulun vaihto hyvä vai huono ratkaisu?
Eli onko koulun vaihto järkevä ratkaisu kiusaamiseen, jota ei vaan saada loppumaan. Kiva-koulua ja muuta on kokeiltu. Lastani luonnehditaan sosiaaliseksi, iloiseksi ja empaattiseksi. Mikään vetäytyjä hän ei ole. Kaveria vaan ei löydy luokalta ja muut pitävät tiukasti kiinni omistaan. Lapseni on aina yksin ja muut ilkeilevät todella paljon ja syrjivät ja pilkkaavat. (Ilmeisesti pitääkseen kiinni bestiksistään.) Lapseni ei ehkä osaa antaa kunnolla takaisin. Sanavalmius ei ole niin hyvä.
Kysymys: miten koulun vaihto auttaisi? Otetaanko uusi yleensä huonosti vastaan? Onko siellä silmätikku ja helposti kiusattuna uudessakin koulussa, kun on uusi. (Ja varmasti epäillään kiusatuksi, kun on vaihtanut koulua, vaikkei ole muuttanut.)
Kamalan ahdistava tilanne. Todella paha. Kolmasluokkalaisesta kyse.
Kommentit (131)
Kauheaa kuulla tuosta veljen tapauksestakin.
Harrastuksia on. Joskus tapaa yhden harrastuksensa kaveria vapaa-ajalla, mutta silläkin on sitten taas oman luokkansa kaverit ja asuu aika kaukana. Siinä harrastuksessa on mukava ilmapiiri. Lapsellani on siellä hauskaa. Luokassa on huono ilmapiiri.
Koulu ei ilmeisesti tee oikeasti juuri mitään. Nihkeästi jotain välillä. Koulun vaihto arveluttaa (ojasta allikkoon?) Uudessa koululuokassa on heti altavastaajan asemassa, kun on uusi.
Silti: kärsimystä tämä on. Tuli kotiin pahoilla mielin jälleen.
ap
oma lapseni on parjatussa kiva-koulussa ja heidän luokallaan ainakin on alusta asti aktiivisesti korostettu sitä että omanluokkalaisia ei jätetä yksin. Opettaja on minusta rakentanut luokkahenkeä todella hyvin ja olen ollut monta kertaa positiivisesti yllättynyt poikani koulussa omaksumista käytösmalleista mitä tulee juuri toisten mukaan pyytämiseen ja siihen, ettei ketään saa syrjiä. Opettajan kasvatustyötä on ollut helppo kotona tukea, koska työ koulussa on tehty hyvin. ihmettelen kovasti että joku vanhempi kehtaisi väistää vastuunsa tällaisessa perusasiassa. Luuletkovatko he, että omaa mussukka ei voida kiusata?
Olet ainut joka voi tytärtäsi auttaa. Ja se ei häntä auta, että toteat vain tapahtuvan kärsimyksen. Älä nujerru. Älä tee sitä lapsellesi. Ymmärrätkö, että sinä olet nyt vastuussa lapsesi pahasta olosta? Toki sen aiheuttaa tilanne koulussa, mutta sinä sallit sen jatkua.
Se on ikävä sanoa ja kuulla mutta karu totuus. Taistelet nyt muutoksen tilanteeseen. Ota uudestaan yhteyttä niihin mukavampiin luokkalaiste vanhempiin ja ala sopimaan iltaohjelmaa perheiden kesken. Ja tosiaan korotat ääntäsi nyt siellä koulussa. Hiirulais-asenne ei auta. Jos ne ei siellä koulussa näe hätänne suurta määrää, ne ei osaa myöskään siellä suhteuttaa tilanteen vakavuutta, vaan ohittavat sen.
Veljeni eli koko lyhyen elämänsä allapäin, hartiat lysyssä. Älä tee samaa virhettä :(
osannut saada kiusaamista ja syrjimistä loppumaan.
Koulun tehtävä enimmäkseen se on minusta.
ap
on ollut vasta vuoden. Ei tunnu niitä vanhempia kiinnostavan muuta kuin se, että oma lapsi saa kavereita.
Tämä kivakoulu-systeemi ei ole mitenkään kotiin yhteydessä. Eli ei meille vanhemmille siitä ole koskaan mitään yleisesti tiedotettu. Taitaa olla turha ja hampaaton koko juttu.
ap
vanhemmille ja yrittänyt järjestää omalleni kaveria. Tuntuu olevan niin, että ovat tyytyväisiä siihen, että heidän lapsillaan on se paras kaveri ja eivät halua keikuttaa venettä. Sekoittaa tilannetta. Heillähän on kaikki hyvin.
(Yksi niistä sanoi kohteliaasti, mutta aika suoraan, että nämähän ovat yleensä tässä iässä kaksittain ja nyt on menossa kaksittain vaihe erään toisen kanssa. Eli lapsen vapaa-aika on varattu sille toiselle. Muut sanoivat tavallaan saman, mutteivät kumminkaan sanoneet.)
Veljesi tilanne tuntuu todella kurjalta ja karmivalta. Olisi kumminkin voinut elää onnellisen perhe-elämän aikuisuudessa.
ap
saanut runsaasti asiantuntevia vastauksia. (Muutama asiatonkin oli lopussa.)
Sellainen idea tuli mulle vielä mieleen, että voithan asennoitua niinkin, että eihän sen seuraavan koulun tarvitse se viimeinen olla. Jos sielläkään ei onnistu, niin vaihdat vielä kerran.
Eihän ne siellä kolmannessa koulussa tiedä, että jo kaksi takana. Tosin se on sitten taas lapselle uusi sopeutuminen.
ap
Nyt näytät sen, että olet lapsesi arvoinen äiti ja ilmoitat opettajalle ja rehtorille, että mikäli kiusaaminen ei välittömästi lopu, siirrät asian viranomaisille sekä teet tutkintapyynnön.
Koulun henkilökunnan yksi työ on taata koulurauha ja jos siihen ei rehtori halua ryhtyä, tulee hänen toimensa tutkia poliisivoimin.
Tästä on käyty oikeuttakin ja henkilökunta (ainakin rehtori yms) on tuomittukin.
Kyllä olisi sen järkeä vaihtaa koulua koska sitä ei enään kiusata
Moi!
Olemme muuttaneet viime vuonna joten tyttöni vaihtoi koulua. Hän on nyt viidenellä. Siellä häntä kiusataan ja haukutaan ja syrjitään. Olen soitellut kaikille mutta siitä ei sitten tunnu tulevan mitään. Onko hyvä ajatus vaihtaa takaisin vanhaan kouluun jossa on paljon hyviä ystäviä ja hyvä opettaja?
jos vanhaankin pystyy kulkemaan?!
Me ainakin vaihdoimme, vaikkei juuri meidan lasta kiusattu, nain kertoi ainakin minulle. Pystyimme hyvin kulkemaan kouluun, sekaan ei ollut ongelma kuin joinakin aamuina.
Kouluun kuljetaan paljon bussilla ja koulutaksilla, moni asuu yli 5 kilsan päässä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Päinvastoin se tekee lapsesta jotenkin coolimman, ainakin meidän koulussa, jostain syystä.
Lapseni haluaa vaihtaa koulua, mutta ei ymmärrä sitä, että uutena ei ole helppo olla. Jos siellä olisi vieläkin karmeampaa.
Kurja kuulla, että jonkun 5-luokkalaista kiusattiin heti uudessa koulussa. Heti tekee mieli neuvoa takaisin hyvään vanhaan kouluun.
ap
Meillä lapsi menee nyt sitten suosiolla toiseen kouluun, koska kammo on liian suuri nyt, ja meiltä vanhemmilta luottamus mennyt.
Kyse ekaluokkalaisesta, joka haki soveltuvuuskokeella, joten kaikki muutkin tulevalla luokalla ovat uusia.
Kolmasluokkalainenkin minulla on, ja kyllä koulunvaihto tuossa iässä on haastavampi juttu.
Sinuna panisin vain rehtorille ja opettajalle painetta ja olisin aktiivisesti yhteydessä muihin vanhempiin.
ovat asiasta tietoisia. Tilanteeseen on puututtu kiva-koululla ja puhutteluilla. Aina kaikki palaa kuitenkin ennalleen. Koulun toimista ei tunnu olevan apua. Lapseni on aina yksin ja vielä kiusataan ja syrjitään.
Mitä mieltä olette koulun vaihdosta? Menisikö vaan ojasta allikkoon? Miten uusi otetaan yleensä vastaan? Olisiko koulun vaihto huono ratkaisu ja millä tavoin? (Tylsää on siellä uudessa koulussa selitellä, kun muut kysyvät, mistä muutit ja selviää, ettei ole muuttanut muuta kuin koulua.)
Lapsi on todella onneton ja pahenee vaan.
Mun lapsen koulussa on muutama vaihtanut rinnakkaisluokalle kun ei ole oikein sopeutunut omaan luokkaansa. Ihan on ollut onnistuneita siirtymisiä.
Kyllä. Minusta kiusaajan koulunvaihto olisi hyvä ratkaisu.
Kuinka kauan aiot katsoa vierestä lapsesi surkeutta? Kun hän päivästä toiseen tulee murheellisena kotiin? Aiotko vaan katsoa sivusta kaikki kouluvuodet ja todeta että voi voi harmi, kun näin tämä meni?
Isoveljeni koki saman kohtalon, tuli jätetyksi ulkopuolelle ja olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen kavereita. Se murensi hänen itsetuntemuksensa täysin, eikä se koskaan korjautunut. Päälle parikymppisenä hän päätti elämänsä. Tämä ei ole provo, vaan nyt oikeasti, teet jotain asialle. Jos ei mikään muu auta niin marssit sinne kouluun ja kieltäydyt poistumasta ennenkuin asiaan on saatu joku toimintasuunnitelma. Herran jumala, olet hänen äitinsä! Tee kaikkesi nyt!
Viet likkaa harrastuksiin, vaikka heppatalleille, 4h-kerhoon - mihin vaan, että hän saa positiivisia kokemuksia ja kavereita. Lopeta voivottelu ja toimi!