Lastani kiusataan. Onko koulun vaihto hyvä vai huono ratkaisu?

toiseen kouluun.

Olen miettinyt, mikä voisi olla sellainen juttu, että status nousisi luokassa.

Viimeisimmän tähän kirjoittaneen opettajan koulussa tuntuu olevan hyvä meininki ilman kiva-kouluakin. Meidän koulussa ei ole. Naapurustossamme on kolme koulussamme lastani vanhempaa kiusatuksi joutunutta, joiden vanhemmat olivat myös ihan piipussa, kun mikään ei auttanut. Ihmeellistä, kun tunnen kolme sellaista, kun enhän nyt niin kauheasti naapurustoa ja muiden luokkien vanhempia tunne. (Ne kiusatut eivät kukaan ole enää koulussa, kun ovat jo niin vanhoja.)

ap

omilla lapsillani on aivan ihanat opettajat, mutta käytävillä on huomio kiinnittynyt muutamaan opetushenkilöön; heidän olemuksesna on jo sellainen, että voi päätellä luokassa olevan enemmän ikävää kuin mukavaa. Sellainen ope voi pilata lapsen elämän.

Juu, todella piiloutuvat sen kiva-koulun taakse. Se käytiin kerran heppoisesti läpi. Siihen vedotaan. Soitin juuri koululle ja vaadin uutta kivakoulua. En saanut varmaa vastausta, onko sellainen tulossa.



Opettaja todella on huomannut ongelman. Kertoo siitä tarkasti kyllä, mutta ei kuulemma osaa tehdä asialle enää mitään.



Muihin vanhempiin yhteyden ottaminen tuntuu turhalta. Kahteen pahimman vanhempaan otinkin jo yhteyttä. Pari lasta on ihan mukavia, mutta haluavat vain olla kahdestaan. Siihen väliin ei voi työntyä, vaikka vanhemmatkin ovat ok. Sitten ei jää ketään, jota voisi ajatella lähestyvänsä vanhempien kautta. Luokalla on vähän lapseni



ap



ap

Eipä näistä Kiva-kouluista ja versoiluista ole mitään apua, jos opettaja sysää vastuun toisaalle ja nostaa kätensä pystyyn.

Itse olin aikanani koulukiusattu ja kun muutimme ja sitä myötä koulukin vaihtui, niin kiusaaminen loppu kuin seinään. Koska edellisessä koulussa kun joku kiusasi, niin helposti muut tulee mukaan ja kukaan ei halua olla kiusatun kaveri, ettei joutuisi itse kiusatuksi. Uudessa koulussa kukaan ei tuntenut minua, joten sain aloittaa puhtaalta pöydältä, eli kenelläkään ei ollut minusta negatiivisia ennakkokäsityksiä. Kannattaa tosin pitää salassa koulunvaihdon syy, eli kiusaaminen, koska muuten uudessakin koulussa saatetaan katsoa kieroon, että onkohan tossa jotain vikaa kun sitä on kiusattu ja näin kiusaaminen voi alkaa uudestaan. Ei lapset välttämättä edes kysele sitä, miksi on uusi oppilas. Siis ei lapset välttämättä pohdi sitä, miksi uusi oppilas on luokalle tullut, jos asiaa ei mainosteta. Meidän luokalle tuli aikanaan nimenomaan kolmosluokalla uusi poika, enkä tiedä miksi tuli meidän luokalle, enkä oo koskaan asiaa ajatellu. Ja hyvin sopeutui luokkaan.

Mitäs jos kokeilette lapsen kanssa miettiä muutaman tytön porukan, ja lähdette vaikka johonkin viihdekylpylään tms. Luulisin, että vieraat tytöt olis aika vieraskoreita, kun sinä olet mukana. Parasta ehkä jos saisit jonkun näistä tytöistä äidinkin mukaan. Äiti ehkä ymmärtäisi, jos selittäisit tilanteen hänelle ja olisi "juonessa mukana". Tuollaisessa paikassa yhteishenki syntyy helposti, kun kaikki on innoissaan. Jälkeen päin, kun mukana on ollut useampi kaveri, ei kukaan kyseenalaistaisi niin helposti, että "miks toi on ton kans".

Tää nyt oli tällanen ajatus, mutta ehkä siinä vois olla jotain..?

Minulla ei ole vielä kouluikäisiä lapsia mutta äitinä olen valmis tekemään mitä vain ettei mun lasta kiusata.

Vaikka kaikki on samaa mieltä et kiusaajan se koulua pitäisi vaihtaa niin käytännössä kiusatun on parempi vaihtaa ja pian jos muutosta ei tule.

Kuinka kauan,kuinka monta vuotta kiusatun pitää odottaa et kiusaaminen loppuu?

oletko kysynyt mitä lapsi itse haluaisi - ja miltä mahdollinen koulun vaihtaminen tuntuisi? kolmasluokkalainen osaa varmaan jo aika hyvin itsekin arvioida minkälaisesta muutoksesta olisi kyse..



Jos lapsi tosiaan on luonteeltaa sosiaalinen niin mitä todennäköisimmin ongelma ei enää toistuisi uudessa koulussa. Kyllähän monet vaihtavat koulua muistakin syistä ja hyvin silti lapset yleensä sopeutuvat.



Tietysti ei ole "oikein" että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua (ja kiusaajat tavallaan voitavat), mutta musta se on silti lapsen edun mukaista jos tilannetta ei muuten saada rauhoittumaan. Siinä lapsikin pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä eikä tarvitse miettiä kiusaamista vielä seuraaviakin vuosia.

että uusi ei asukaan alueella. Sehän on omituista ja sitä pitää heti mennä kyselemään, että miksi tuli kaukaisempaan kouluun. Myös luonnikas tapailu on hankalampaa.



Kylpylähommelia on jo kokeiltu. Kutsuin muutamia luokalta. Siellä ne olivat kaverinsa kanssa ja tyttöni oli yksin. Mulle vaan röyhkeästi ilmoittivat jo heti tullessaan, että kenen kanssa aikovat olla. (Eli kun toinen parista tuli sisään, sanoi jäävänsä tuulikaappiin odottamaan kaveriaan, jonka kanssa sitten on koko ajan. Kun yksi sanoi näin, muutkin tekivät heti saman todella voimalla ja uhmakkaasti.)



Toki sanoin, että olkaa kaikki yhdessä. Yritin parhaani. Mulla oli vielä siellä järjestettynä herkkutarjoilu ja pieni peli. Siihen kaikki vaivautuivat sentään, mutta taas pariutuivat ja omani ei päässyt mukaan sitten millään. Toista kertaa en kyllä kokeile mitään tapahtumaa. Rahaa vaan meni.



(Miksipä minä onnistuisin, kun opekin huomaa, että omani on ulkopuolella ja hän sanoo yrittäneensä jakaa ryhmätöitäkin siten, että lapseni saa vaihtelevia pareja (jotka irvistelevät lapseni saadessaan.))



ap

Meidän naapurissa asuu tyttö, joka on niin ärsyttävä, julma ja kamala, että aikuisetkin kavahtavat.



Joskus vaan jotkut eivät sopeudu, eikä kivakoulut ja rehtorit voi tehdä määräänsä enempää. Suosittelen lämpimästi kasvatusneuvolaa, voi olla, että tytössä on jotain mikä ei kelpaa muille ja tyttö on kasvatettu väärin?!



Julmasti sanottu, mutta naapurissamme on tasan varmasti juuri tämä tilanne.

puolestasi. On se kumma etteivät opettajat saa mitään rotia tilanteeseen, kun kyseessä 9v lapset. Vanhempainilta pystyyn, ja asia selkeästi esiin, vanhemmat puhumaan kotona lapsilleen! IHme nössötystä! Ei syyttelyä kellekään vaan selkeästi valottaa sun lapsen tilanne, hänen tuntemuksensa ja hätänsä. Täytyy olla tosi idiootteja aikuisia jos eivät mitenkään reagoi. Lapsille samanlainen tilanne, sun lapsesi saa kertoa tuntemuksistaan, keskustelua lasten kesken, ja aikuinen auttamaan uuden käytösmallin alkuun. Selkeät ja tiukat rajat. Kun tilanne on noin paha on turha lakaista mitään maton alle. Tai vähätellä asiaa tms

Meidän naapurissa asuu tyttö, joka on niin ärsyttävä, julma ja kamala, että aikuisetkin kavahtavat.

Joskus vaan jotkut eivät sopeudu, eikä kivakoulut ja rehtorit voi tehdä määräänsä enempää. Suosittelen lämpimästi kasvatusneuvolaa, voi olla, että tytössä on jotain mikä ei kelpaa muille ja tyttö on kasvatettu väärin?!

Julmasti sanottu, mutta naapurissamme on tasan varmasti juuri tämä tilanne.

kun lasta kiusataan. Sinäkin oot varmaan tehnyt parhaas tuossa teidän tilanteessa...?

että uusi ei asukaan alueella. Sehän on omituista ja sitä pitää heti mennä kyselemään, että miksi tuli kaukaisempaan kouluun. Myös luonnikas tapailu on hankalampaa.

Kylpylähommelia on jo kokeiltu. Kutsuin muutamia luokalta. Siellä ne olivat kaverinsa kanssa ja tyttöni oli yksin. Mulle vaan röyhkeästi ilmoittivat jo heti tullessaan, että kenen kanssa aikovat olla. (Eli kun toinen parista tuli sisään, sanoi jäävänsä tuulikaappiin odottamaan kaveriaan, jonka kanssa sitten on koko ajan. Kun yksi sanoi näin, muutkin tekivät heti saman todella voimalla ja uhmakkaasti.)

Toki sanoin, että olkaa kaikki yhdessä. Yritin parhaani. Mulla oli vielä siellä järjestettynä herkkutarjoilu ja pieni peli. Siihen kaikki vaivautuivat sentään, mutta taas pariutuivat ja omani ei päässyt mukaan sitten millään. Toista kertaa en kyllä kokeile mitään tapahtumaa. Rahaa vaan meni.

(Miksipä minä onnistuisin, kun opekin huomaa, että omani on ulkopuolella ja hän sanoo yrittäneensä jakaa ryhmätöitäkin siten, että lapseni saa vaihtelevia pareja (jotka irvistelevät lapseni saadessaan.))

ap

jotkut eivät ole osanneet laittaa rajaa!!!

Meidän naapurissa asuu tyttö, joka on niin ärsyttävä, julma ja kamala, että aikuisetkin kavahtavat.

Joskus vaan jotkut eivät sopeudu, eikä kivakoulut ja rehtorit voi tehdä määräänsä enempää. Suosittelen lämpimästi kasvatusneuvolaa, voi olla, että tytössä on jotain mikä ei kelpaa muille ja tyttö on kasvatettu väärin?!

Julmasti sanottu, mutta naapurissamme on tasan varmasti juuri tämä tilanne.

kun lasta kiusataan. Sinäkin oot varmaan tehnyt parhaas tuossa teidän tilanteessa...?

Lapsi on aina saanut kaiken. Vanhempien jakamattoman huomion, tavaraa, matkoja ja lapsi on läpeensä hemmoteltu pieni prinsessa, joka on sadistinen ja ilkeä, jos lapset eivät toteuta hänen jokaista toivettaan, kuten hän on tottunut vanhempien tekevän.

Oletko koskaan nähnyt todella hemmoteltua lasta, joka on perheensä ainoa ja todellinen silmäterä?

Nyt kun lapsi on jätetty yksin luokallaan, hän on mitä mainioin vetelemään äitiään syyllisyysnaruista ja saa vielä enemmän huomiota, tavaraa ja kaikkea mitä ikinä voi pieni lapsi haluatakaan.

En voi auttaa! Ei opet, ei rehtori, ei kuraattori, ei psykologi eikä kukaan maailmassa. Kaikki me olemme yrittäneet, mutta kun lapsi ei sopeudu ja vanhemmat eivät yritä, tulos on tämä ja pysyisi samana vaikka vaihtaisikin koulua.

minä tiedän kaikkien lapseni kanssa samaa sukupuolta olevien kodit. Tiedän myös lähes kaikki toista sukupuolta olevien kodit.



Lapseni luokka käy noin kerran vuodessa liikkatunneilla kävelyllä ja tarkoituksena on bongailla, missä kukakin asuu. Näitä lenkkejä tehtiin jo eskariaikaan. Lapseltani olen sitten kuullut, missä kukakin asuu. Sitä paitsi joka vuosi jaetaan yhteystiedot osoitteineen.



Omilla kouluajoillani huomasin, ettei uusia otettu yleensä kovin hyvin vastaan. Ne oli tulokkaita, muita, joita oli lupa haukkua. (En minä) Ehkä näistä epäilykseni.



Saa myös kirjoittaa epäonnistuneista luokan vaihdoista. Yksi vasta on kirjoittanut sellaisesta.



ap

ei siitä uudesta koulusta kukaan jaksa tulla meille vapaa-aikana kylään, kun täytyy bussilla tulla. Menevät lähikoteihin ja taas lapseni putoaa porukasta tällä tavalla.



Ei tämä muutos ole helppo juttu minulle. Siksi mietin sitä kovasti. Olen toki lukenut viestinne moneen kertaan ja miettinyt hyviä tekstejänne. Tulostan niitä myös. Alleviivaan tulosteisiin oleellisia kohtia. Olette suureksi avuksi. On niin kurjaa katsoa kun lapseni kärsii.



ap

asenteesi on to-del-la outo.



Mikset voi vain iloisesti kannustaa, iloisesti kutsua ja iloisesti pitää jöötä.



Miten ihmeessä se sinun lapsesi saisi selkärankaa tms. jos itse olet kuin kynnysmatto?! Oikein opetat mallia, että muut potkii, mutta potkikoon, meidän perheessä niellään potkut ja korkeintaan vähän kitistään.

Haluan punnita asiaa kaikilta tahoilta. Pelottaakin. Normaalia, eikö, kun on niin kamalaksi mennyt täälläkin. En tajunnut ollenkaan, että tällaisia ongelmia voisi tullakaan.



ap

Hän on sosiaalinen kyllä. Ehkä hän on jotenkin kumminkin liian kiltti ja pehmeä. Antaa ehkä liikaa polkea itseään, kunhan vain joku olisi vähän aikaa hänen kanssaan. Kaverin tarve on kasvanut jo todella suureksi. Ei osaa oikein jämäkästi antaa takaisin, kun joku sanoo jotakin ilkeästi.



Uudessa koulussa tämä huomattaisiin nopeasti.



ap

Herrajumala sentään...

mutta jollakulla sama ongelma voi hyvinkin olla oikeasti edessä. Uskoisin, että jos omasta lapsesta olisi kysymys, vaihtaisin koulua, koska tuskinpa se tilanne siellä ainakaan huonommaksi muuttuu.



Ja täytyy sanoa, että oman 3-luokkalaiseni luokalla on 28 lasta, joiden kodeista tiedän tasan viisi, siis oman lapseni kaverien kodit. Miksi ihmeessä ketään kiinnostaisi missä joku luokkakaveri asuu ellei itse käy siellä kylässä?



Tässä(kin) tilanteessa kannattaisi varmaan ajatella positiivisesti ja pedata koulunvaihto juuri hyväksi asiaksi, koska silloin se todennäköisemmin onnistuu. Ymmärrän kyllä, että pitkään jatkunut kiusaaminen vie itsetunnon ja luottamuksen niin lapselta kuin äidiltäkin, mutta kyllä edes äidin pitäisi kuitenkin ryhdistäytyä ja uskoa asioiden parantuvan. Koulukiusaaminen on todella raivostuttava ilmiö ja ilmeisesti todella yleinen. Vastuu ei kuulu pelkästään opettajalle vaan myös kiusaajien ja kiusaamisen hyväksyjien vanhemmille, ja heidät pitäisi saada vastuuseen.