Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

Isän paksut, mustasankaiset silmälasit, tyköistuva nahkatakki ja leveälahkeiset farkut sekä isot pulisongit! Kesälomat aina maaseudulla vanhempien kotimaisemissa, automatkoilla aina omat eväät, voileivät pakattu voipaperiin ja termoskannussa kahvia. Auto oli Fiat 100, sitten kuplavolkkari ja Saab 96 myöhemmin. Eikä niitä turvavöitä ollut, ikkunoihin liimattiin ne auton verotarrat joka vuosi. Paljon itsetehtyjä vaatteita, froteepaitoja ja aina mulla lyhyt tukka. Miehillä oli talvisin usein Karhu-pipot päässä ja mulla se talvihattu, jossa oli karvavuori ja leuan alta laitettiin nepparilla hattu kiinni ja siinä roikkui se karvahäntä. Luuhattiin lähimetsiköt, talojen pihat, rappukäytävät ja kaikki paikat kesät,talvet. Paljon ihania yhteisleikkejä, avaimet kaulassa kuljettiin. Muistan kun äitini valmistui apuhoitajaksi v. -77 (olen itse syntynyt -72) ja hänen 1. työpaikkansa oli tittelillä "ambulanssiemäntä" ja hän oli valtavan ylpeä siitä!



Listaa voisi jatkaa loputtomiin.....paljon tuttua jo tänne kirjoitettukin.

Ei tarvinnut esittää mitään. Välitettiin toisista ja katsottiin toistenkin lasten perään. Oltiin vapaita ja onnellisia ja meillä oli rikas mielikuvitus. Kaipaan niitä aikoja.

Pikkusisko pääsi hoitotädille samaan taloon, mun piti käydä lastentarhaa. Olin 5-vuotias, ja ihan yksikseni sinne kuljin. Tarhamaksu oli kangaspussissa kaulassa, ja se annettiin tädeille perillä. Muutaman kerran eksyin omille teilleni ja voi että oli mukavaa viettää vapaata tarhasta :).

Näin Ganesit ekan kerran 18.01.76, eikä maailma ollut enää sama sen jälkeen.



Rakastuin niin että en koskaan toipunut siitä. Sen jälkeen liftasin muiden yhtä hullujen kavereiden kanssa ympäri Suomee Ganesien keikoilla.



Himassa valehdeltiin että "olen Päivin luona yötä" ja "Jaanan luona yötä" kun olin jossain toisella puolella Suomea keikalla.



Ei mun vanhemmat oikein uskonut mua, mutta ne ei saanut kiinni valehtelustakaan. Slloin vielä pystyí sanomaan ettei kaverin kotona ole puhelinta.



Me liftattiin aina, eikä me koskaan pelätty kahdestaan. Liftasin myös yksin, ja silloin pelotti välillä. Öisin, ei päivisin koskaan. Mulla oli aina puukko taskussa. Ihan niin kun mä oisin uskaltanut sitä käyttää.



Joskus meinas hymy hyytyä kun oli -20 pakkasta ja himaan vielä 200 km eikä auton autoo missään joskus sunnuntai aamuyöllä. Mutta se että pääsin Cissen syliin istuun keikkabussissa, korvasi kaikki.



En ole toipunut vieläkään, taidan alkaa kattoon Ganesin -74 Tavastian keikkaa nyt.



Ei täällä olis muita Ganes-hulluja linjoilla? Ilmoittakukaa!

Ei täällä olis muita Ganes-hulluja linjoilla?

Olin liian pieni käymään keikoilla, mutta Hurriganesia aloin kuunnella aktiivisesti seitsemänvuotiaana. Tarhassa oli vuosina 74 ja 75 aina kova väittely siitä, kumpi on parempi: Glitter vai Hurriganes. :)

Koulussa (menin ekalle syksyllä 75) oli koko ala-asteen ajan aina merkittävä tapahtuma, kun Hurriganesilta ilmestyi uusi albumi. Kun ja jos joku sai sen kasettina haltuunsa, niin sitä kierrätettiin ahkerasti ja mankkojen välijohdot olivat kovassa käytössä.

Roadrunner oli järjettömän kova, Crazy days melkeinpä kovempi – ainakin eri tavalla hyvä. Tuohon aikaan Rock and Roll All Night Long ei ollut vielä erityisen tuttu; siihen tutustuin vasta myöhemmin.

Joskus noihin aikoihin Hurriganes voitti eurooppalaisten yleisradioliittojen European Pop Juryn Get on -biisillään. Tätäkin radio-ohjelmaa tuli kuunnelluksi, vaikka juuri tuo nimenomainen jakso meni minulta ohi. Minulla oli 7-vuotislahjaksi saamani radionauhuri, jolla äänittelin jo alusta alkaen kaikenlaista musaa.

Televisiossa oli Mikko Alatalon juontama Iltatähti, ja Hurriganes oli säännöllisesti esillä, ja kasettinauhurilla oli taas töitä. Jossain vaiheessa oli sellainen ohjelma kuin Kuukauden sävel, jossa Hurriganes esiintyi livenä ainakin kerran, saattoi olla useammankin, en muista.

70-luvulla tehtiin muutenkin paljon hyvää musiikkia. Status Quo teki kelvollista rockia. Sitten olivat Nazareth, Deep Purple ja hetken kuluttua aloitteli Rainbow, oli jos jonkinlaista purkka- ja jytäorkesteria tyyliin the Sweet, Mud ja niin poispäin. Suomessa tietysti Hurriganes, Hector ja Jyrki Boy (se oli jautaa).

Tuli yhtäkkiä mieleen vielä Ronski & Exotic, josta myöhemmin muovautui The Ronski Gang. Se oli myös aivan kelvollista perusmusaa silloin 70-luvun lopulla.

Tässä ketjussa on tullut esiin paljon tuttuja ja hienoja muistoja.

Köyhää aikaa se oli, rahaa oli niukasti käytössä. Meillä ei ollut aluksi autoa, myöhemmin oli joku halpa pikkuauto, tietenkään ei ollut turvaistuimia. Pyörällä istuin joskus ritsillä, ei ollut pyöräilykypäriä. Meillä ei ollut puhelinta kotona aluksi, soitettiin puhelinkopista ja lähetettiin kirjeitä. Meillä luettiin paljon kirjoja ja käytiin kirjastossa. Televisio oli musta-valkoinen ja lastenohjelmia näkyi harvoin, niinpä vietin aikaa lähiön lasten kanssa pihalla leikkien ilman minkäänlaista valvontaa ja opin lukemaan ennen kuin täytin viisi. Päiväkoti taisi olla auki vain ns. virka-aikaan, iltaisin olin jo alle kouluikäisenä pitkiä aikoja yksin kotona ja usein mielikuvitus otti vallan ts. pelotti. Ihmiset saattoivat tupakoida sisällä ja autossa ja ottaa esim. alkoholia lasten nähden ilman että sitä pidettiin mitenkään erikoisena tai paheksuttavana. Meillä oli karkkipäivä ja kerran viikossa ehkä vähän parempaa ruokaa. Jäätelöä syötiin vain juhlapäivinä. Kioskilta ostettiin 5 tai 10 pennin irtokarkkeja. Aku Ankka meille tilattiin kotiin, mikä oli luksusta, joskus joku kaverikin tuli ilmestymispäivänä meille, että saatiin lukea akkari vuorotellen. Vaatteita äiti ompeli itse tai paljon ostettiin tai saatiin käytettynä ja vaatteita oli paljon nykyistä vähemmän.

70-luvusta minulle on jäänyt mieleen seuraavia muistikuvia:

- mustavalkoinen telkka ja kaksi kanavaa

- Lassie ja Musta ori, Noppa?

- c-kasetit ja mankka

- isä paistoi makkarakuppeja paistinpannulla

- ruoka oli suomalaista perusruokaa, perunaa joka aterialla

- tumput jäätyivät pakkasella ihan koppuroiksi, imeskeltiin niistä lumikökköjä pois

- varpaat ja sormet jäätyivät lukuisisa kertoja ihan valkoisiksi tönköiksi

- saatiin olla tosi vapaasti ulkona, mennä ja tulla, reviiri oli laaja

- käveltiin ja pyöräiltiin ja hiihdettiin ja luisteltiin, puistoissa oli talvella jäädytettyjä liukumäkiä

- oltiin aina ulkona kavereiden kanssa, pelattiin keinumattia ja talkkaria ja piilosta ja kymmen tikkua laudalla

- koulu ja koti eivät juurikaan kommunikoineet keskenään, mistään kiusaamisesta ei puhuttu

- koulussa oli koulupäivän jälkeen kaikenlaisia kerhoja

- kaupassa sai ostaa laskulle

- ostettiin kymmenen merkkaria, kaksi sitruunapommia, 10 nallekarkkia jne.

- pankeissa (TAP, SYP, KOP, Postipankki ???) oli paperiset pankkikirjat joihin kirjoitettiin nostot ja panot



Tää ketju on ihan mahtava. Tulvii muistoja mieleen. Olen syntynyt -71 joten osittain nämä muistot liittyvät myös 80-luvun alkuun, koko ala-asteen ajalle. Ihana lapsuusaika!

Nostellaantätä mainiota ketjua!

Vierailija kirjoitti:

tuli telkkarista ohjelmaa, ei muuten mitään ihmeellistä.

Kanarialla käytiin, leluja piisasi ja kavereita oli.

Autona vanhemmillani oli Saab 900 ja ensimmäiset elektroniikkapelitkin tekivät tuloaan.

Nuo ovat jo aitoa kasaria. 70-luvulla Saab oli 99 tai 96.

Mun pappa oli sotainvalidi ja ajoi -70-luvulla ruskealla Saabilla, kun se oli ainoa silloin Suomessa tehty auto. Naapurin pojat olivat muuttaneet Ruotsiin ja kävivät näyttämässä sieltä ostettua Volvoa. Tämän merkityksen ymmärsin vasta joskus aikuisena.

Sain selkään kuten moni muukin ikätoverini, perhepäivähoitajakin antoi tukkapöllyä ja luunappeja. Ja minusta tuli kunnon kansalainen. Moni muukin sietäisi saada piiskaa tänä päivänä, tulisi edes mietittyä mitä tuli tehtyä.

Kaikkialla poltettiin. 70-luvun tunnelma on helppo toistaa.

Asenna tuuhea kokolattiamatto ja polta kartonki mallua olohuoneessasi.

Vot. Ja mene nukkumaan ennen kymmentä. Ennen herättiin aikaisin ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Tuli remmiä, piiskaa, tukistuksia ja luunappeja äidiltä. Nykyisin olisin kai jo huostaanotettu, harmi ettei silloin lasten hyvinvoinnista välitetty niin paljoa.

Englanninluokan seinällä oli juliste, missä luki: "Ajattele lasta, hän kärsii tupakasta".

Ihmiset oli paljon köyhempiä kuin nykyään. Esim. asunnot, maalla pienet mökit, joissa asuttiin oli sellaisia joissa ei nykyään kukaan suostuisi asumaan. 

Vesi kaivosta, ihan kannettuna sisään, no sähköt oli kyllä joka paikassa, mutta pienen pieniä mökkejä, joissa asui koko perhe(pari lasta), kaksi makuuhuonetta(pieniä) ja pieni olohuone, yhteensä neliöitä ehkä 45.  

Raha oli todella tiukilla, kaikki oli hirveän kallista, huonekalut olivat ihan jättimäisen kalliita, eikä niitä ollut ylimääräisiä missään että olisi saanut ilmaiseksi kuten nykyään, tai halvalla. 

Ruoka oli kallista. Suurin osa joutui kasvattamaan perunansa ja monet muut mikä täällä nyt kasvaa itse, että ylipäänsä ei nähnyt nälkää. 

Metsästä kerättiin marjat ja sienet, ihan että oli lapsille vaihtelevampaa ruokaa, ja sai jostakin vitamiineja.

Sitten ne hyvät puolet. Oli todella turvallista ja me lapset saatiin olla aamusta iltaan ulkona ihan missä haluttiin, uimassa, leikkimässä, pyöräilemässä, soutelemassa, talvella hiihdettiin, pelattiin jääkiekkoa, leikittiin lumimyrskyssä, se vapaus oli lapsesta ihanaa. 

Kävin Turussa koulussa, jossa oli vessana vain huussi eli puucee. Ei siis vesivessa.

Mun yksi luokkakaveri asui huvin pienen puutalon puolikkaassa, vaikka lapsia oli iso liuta.

Mun jotkut luokkakaverit sanoi kerran, että sun vanhemmat ei halua meidän olla sun kavereita, kun me ollaan työläisiä. (Ei mun vanhemmat noin ajatelleet. Se oli niiden vanhemmat niille sanoneet)

Maitotuoetehyllyussä ei ollut valtavia valikoima erilaisia juttuja.

Kaupat olivat pieniä ja lähellä. Samoin pankit.

Kouluss oli aina kristillinen päivänavaus ja joku opettaja soitti urkuharmonia.

Vuonn 1970 oli vielä lauantaisin koulua.

Kehitys oli koko ajan eteenpäin. Kaikki parani. Tuet, asumisolot, keksinnöt kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Tuli remmiä, piiskaa, tukistuksia ja luunappeja äidiltä. Nykyisin olisin kai jo huostaanotettu, harmi ettei silloin lasten hyvinvoinnista välitetty niin paljoa.

Englanninluokan seinällä oli juliste, missä luki: "Ajattele lasta, hän kärsii tupakasta".

En tiedä oliko lasten hakkaaminen kuinka yleistä, muistan että eräällä luokkakaverillani oli vyön jälkiä ympäriinsä. Kyllä siitä tiedettiin ja asiaa paheksuttiin, mutta harvoin kuulin että ketään olisi huostaanotettu. Aika monikin olisi tämän päivän kriteereillä otettu huostaan ja kiireellä. Lähinnä silloin, jos koulussa oli häiriökäyttäytymistä, saatettiin sijoittaa laitokseen. En muista että naapurit olisi vasikoineet toisiaan tai tehneet lasuja niin paljon kuin tänä päivänä tehdään.

Olin korkeakouluopiskelija (Kylteri) 1970-luvulla (valmistuin 1978). En ollut mukana missään opiskelijaliikkeissä, ei myöskään kaverit. Ne oli ne muut sitä poliittista porukkaa.

Vappuna katselimme, kun demarit ja kommunistit marssivat. Olimme itse olleet aamulla Ullanlinnanmäellä, silloin siellä kokoontui 4000-5000 henkeä. Ei ollut tätä nykyistä picnic-meininkiä, meille riitti ihan ”nesteet” sinne Ulliksille.

Useimmat kaupat suljettiin klo 17, muutama tavaratalo kuten Stokka ja Pukeva (meni sittemmin konkurssiin 1990-luvulla) saivat olla maanantaisin ja perjantaisin iltakahdeksaan asti auki. Lausntaisin kaupat suljettiin pääsääntöisesti klo 15. Asematunnelin kaupat saivat olla pitempään auki - ja se oli jotain ihmeellistä se!

Asuin Helsingissä, mutta Vantaalle nousi sellaisia uusia kerrostaloalueita, kuin Myyrmäki ja Martinlaakso.

Helsingissä ei juurikaan ollut muita, kuin kantasuomalaisia.

Ja se muoti! Ruskeata, oranssia, vihreätä oli paljon. Paitapuserot oli niin vartalonmyötäisiä, että hyvä kun kädet sai ylös, ja niissä suuret kaulukset.

Leffoissa käytiin aika usein, ja lätkämatseissa. Leffalippu ja lätkälippu oli suurin piirtein saman hintaiset. Matsin jälkeen mentiin bisselle Viiden Pennin krouviin.

Töitä oli kaikille, jotka töitä halusi tehdä. Ei silloin ollut nykyisen kaltaisia tukijärjestelmiä. Opintoraha oli uusi juttu, sitä maksettiin vähävaraisille (vanhempien tulot merkkasi). Otettiin pankista opintolainaa, käytiin siinä sivussa joissain töissä. Monet opiskelijat asuivat soluasunnoissa.

Tuntuu näin jälkikäteen siltä, että ihmiset olivat yleisesti ottaen aika onnellisia, ei vaadittu niin paljon materiaa. Tai ehkä olimme vain nuoria!

Oli ihanaa aikaa. Elämä oli kaikin puolin simppelimpää ja oli ihanaa elää lapsuutta 70-luvulla. Olisipa kiva päästä edes päiväksi takaisin sinne :)

Kasvoin teiniksi 1970-l. Silloin kerrostalopihan lapset leikkivät paljon yhdessä pihalla; lähes aina kun mahdollista, pikkusateessakin, itsellä keltainen sadetakki päällä silloin. Harrastuksia pihan lapsilla mm piano, baletti ja jääkiekko. 

 

Teinikalenteri ja c-kasetti jolle nauhoitettiin olivat vahvasti läsnä. Pienempänä osteltiin kiiltokuva-arkkuja kaupoista. Karkkiaskit olivat pieniä. Sittistä limuna ja irtokarkkeja tuli kioskeihin: salmiakkiautonrenkaat oli parhaita. Ja salmiakkijauho pikkupussissa! Koulusta karaatin ostamaan lihapiirakoita ja hillopiirakoita välitunnillalähiksupasta.

Pieni talo preerialle TV-sarja tuli telkkarista: muistan kun näin väritv:stä Maryn siniset silmät! Columbo, Naapurilähiö, Bonanza, Spede.

Muoti oli ensin tylsää likaisen ruskeaa ja murrettuja, sitten voimakkaita perusvärejä, haalarit jopa juhla-asuina! Samoja vaatteita käytettiin pitkään, uusia ostettiin vain tarpeeseen. Koululaukun ja tarvikkeitten osto oli aina jännä tapahtuma, silloin myös uusia vaatteita. Oppikoululaisten ja ammattikoululaisten ero oli iso, kaveripiirit jopa muuttuivat tuon mukaan.

Lauantaina äiti leipoi, kaikki matot vietiin tampattavaksi kun lattiat imuroitua ja pestiin (joka viikko!). Lauantai saunapäivä: sen jälkeen limua, pizzaa tai kiuasmakkaraa tai lämpimät voileivät, vesimeloonia, tölkkisekähedelmiä

Sunnuntaisin, lähes aina, isovanhemmille päivällä syömään. Sukuloitiin usein ja mentiin yllätyskylään kahvipaketti ja pullapitko mukana. Jos siellä oli lapsia myös Fazerin sekalaiset karkkipussi mukana,

Kuri oli kova ja nukkumaan klo 21. Taskurahaa oli pari kolikkoa/viikko. Vanhemmat tekivät pitkää työpäivää ja iltaruoka 18:30. 

 

Taloudellisen nousukauden viitteitä huomaa valokuvista 70-l lopusta selvästi. Kokonaisuudessaan itsellä aika hyvää ja tavallaan turvallista aikaa kasvaa. Luokat olivat isoja meilläkin 34 oppilasta lukion ekalla, mutta  opettajilla auktoriteettia joten ei mitään ongelmia luokkakoosta: nopeasti häiritsijät laitettiin kuriin (siksi ihmettelen nyky ongelmia 20 hlön luokissa)

70- ja -80-luvun eroja oli mm. Suomen vaurastuminen 80-luvulla. 

70-luvulla ulkomaan matkailu oli harvinaisempaa. Mallorcan matkailua jotkut suhteellisen harvat harrastivat ja ehkä joku muukin etelän kohde oli suosittu. Tuohon aikaan Keski-Euroopan teillä näkyi melko paljon muiden pohjoismaiden rekkareissa olevia autoja, mutta Suomen ei. Näin kertoivat Suomessa matkailleet saksalaiset, joita silloin tapasin. He ihmettelivät, miksi suomalaisia ei siellä näy. En kehdannut kertoa, ettei siihen ole useimmilla varaa. Autotkaan eivät olleet kovin edustavia tuohon aikaan. Oli paljon vanhoja autoja. Ladoja, Datsuneita, Mosseja yms. Lähteä nyt vanhalla Mossella oikein Eurooppaa kiertämään! :)) 

 

80-luvulla rahaa alkoi olla paremmin, syytä en tiedä. Silloin maailma alkoi avautua. Päästiin matkoille, autotkin kohenivat, väritelkkari ei ollut enää mikään ihmetyksen aihe. Tuli mikroaaltouunit ja videolaitteet. Tämä noususuunta päättyi ankeean 90-luvun lamaan. 

70-luvulla vaatteita ostettiin ainakin meidän pienellä paikkakunnalla liikkeistä, joiden nimi saattoi olla Supersäästö, Säästö-Aitta, Tarjoushalli tms. 

Joskus vaateliike saattoi viipyä paikkakunnalla muutaman kuukauden ja se myi erilaisia vaate-eriä. Kyllä niistä onnistui joskus ihan muodikkaitakin vaatteita löytämään. Itse löysin koulussa kateutta herättäneet kapealahkeiset housut, silloin kun ne olivat tosi muodikkaat ja leveälahkeiset alkoivat olla pois muodista. Seuraavana syksynä enää kellään ei ollut koulussa leveitä lahkeita. 

Paikkakunnilla oli usein myös hieman kalliimpia vaateliikkeitä. Niistä saatettiin ostaa juhliin parempia vaatteita ja ne, keillä oli varaa, ostivat niistä muutenkin.