Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

Silloin oli kaikki pihan lapset kotona. Tuli ainakin Lassie ja Musta ori

Lapsia ja nuoria ei hemmoteltu. Piti pärjätä itse. Nytkin kun olen bussissa niin vapaata istumapaikkaa tulee vanhus pyytämään minulta yli 50-vuotiaalta vaikka lapset ja nuoret istuvat leveästi.He tietävät että ollaan nöyriä toisin kuin nyt.

Politiikan muistan myös koulusta. Piti kuulua johonkin puolueeseen ainakin nimellisesti. Sitoutumaton oli out.Kouluissa opettajat antoivat numeroita puoluekannan mukaan.

Köyhää oli. Ruoka oli todella kallista.Sen näkee luokkakuvista.Sen ajan läskit ovat nyt normalipainoisia.

Muoti oli kaikilla sama. Jos piti olla Hai-saappaat ne olivat kaikilla samoin tietyn merkkiset farkut olivat ok.Jos ei ollut farkkuja ei kukaan ollut kaveri.

Työpaikkoja oli tosi vähän. Myös huonot työpaikat kelpasivat kuten lähetti,kotiapulainen,sihteeri,toimistoapulainen.

Liftattiin paljon koska kellään ei koskaan ollut rahaa.Naiset saivat palkkaa jotain 1000 markkaa/kk ja miehet 2500 markkaa/kk.Vuokrat olivat noin 1000 markkaa/kk.Naisen ainoa toivo oli siis päästä naimisiin.

Pienissäkin kaupoissa oli lihatiskit, joissa ostettiin 200 g jahtimakkaraa siivutettuna. Suosikilla oli kilpailija Help, jonka keskiaukeamajulisteen kääntöpuolella oli kirjeenvaihtoilmoituksia. Saunassa käytiin taloyhtiön saunavuorolla. Työvoimatoimiston ilmoitustaululla oli kesätyöpaikkoja. Myin jäätelöä olympiastadionilla kiertämällä yleisön seassa. Tarpeeksi vanhan näköinen saattoi ostaa alkon tiskiltä tai sitten käytettiin Helsinginkadun Alkon liepeillä päivystäviä puliukkoja hakijana. Kovaa pornoa sai vain seksikauppojen tiskinalta. Emmanuelle elokuva tuli teattereihin. Lauantai-iltapäivisin kuunneltiin nuorten sävellahjaa. ETYK toi USAn ja NLn pressat saman aikaisesti kaupunkiin. Tupakkaa sai ostaa kaupasta lapsetkin. Televisio-ohjellmat piti katsoa livenä sillä videonauhureita ei ollut. Polkupyörissä oli kappavaihde, ketjuvaihteet tuli myöhemmin. Kekkonen julisti hätätilan kun työttömyysprosentti oli jotain 5.

Elämä oli kovin vakavamielistä ja sosiaalinen kontrolli tiukkaa.

Koko kylä kasvatti lapsia kyttäsi aikuisia.

Oikeisiin ongelmiin ei kukaan puuttunut, mutta kaikesta turhasta kyllä naristiin ja väännettiin.

Esim. rattijuopumus oli ihan ok eikä kukaan puuttunut lasten kaltoinkohteluun, mutta esim. ihmisten vaatetusta kyllä kytättiin ja siihen puututtiin.

ja muistan että silloin oppilaitten käsittely oli aika kovaa.Rehtori nosti käytävällä juoksevat pojat seinälle ja hakkasi päätä seinään karjuen naama punaisena. Ruokalassa toinen opettaja piti nenästä kiinni ja toinen tunki väkisin ruokaa suuhun. Ekaluokkalaiset jätettiin pihalle välitunnin jälkeen siksi että sisäänmenojono ei ollut suora.



Koulu oli vähän pelottava paikka, mutta opin nopeasti huijaamaan, luovimaan ja teeskentelemään kilttiä.



Oma perheeni oli koulukavereitani suojelevampi. En saanut mennä vapaasti, äiti oli kotiäiti. Menetinkin kaverit ja jouduin olemaan toisen "hylkiön" kanssa. Ei ollut kiva kaveri, mutta parempi se kuin nolosti yksin.

Vaimon sai aviomies raiskata ihan lain mukaan, väkivaltarikollisuus oli suurempaa jne.

Mutta taas oli turvallista kun ei ollut niin paljoa rikollisuutta.

Asuin sekä maalla että kaupungissa. Maalla laitettiin porrasharja ulko-ovea vasten nojalleen merkiksi että ei olla kotona. Ovia ei lukittu ainakaan lyhyen poissaolon takia.

Elämä oli yhteisöllisempää ja kyläiltiin paljon. Kerrostalon pihalla huudettiin "äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Anni".

Voirasioista sai kukkatarroja ja niitä oli kaikilla, kaakeleissa, jääkaapin ovessa jne.



Keltaista, vihreää, ruskeaa. Sisällä tupakoitiin. Lättähatulla matkustettiin ja sai istua kuljettajan kanssa samassa tilassa jos halusi, kuskin takana oli taitettavat penkit.



Lapset saivat ulkoilla pienenäkin jo vapaasti (nykyään kai tehtäisiin lastensuojeluilmoitus joka toisesta asiasta mikä tuolloin oli ihan normaalia). Jos lapsi osasi pitää äidistä/isästä kiinni ja pysyi tarakalla kun ajettiin pyörällä, ei sen kummempaa turvallisuutta ajateltu. Joskus toinen lapsi istui vielä ohjaustangossakin jonkin sortin "turvaistuimessa" (metallikehikko jossa oli muovikankainen istuinosa). Kypärää ei tunnettu.



Vaipat olivat sellaisia että muoviin taiteltiin sideharsoa (muovi oli nykyvaipan mallinen ja siinä oli päissä taskut joihin sideharso pujotettiin). Jos oli köyhä, "plastikka" tehtiin vaikka muovipussista. En muista kiinnitettiinkö plastikka hakaneuloilla tai solmimalla vai oliko oikeissa plastikoissa peräti tarra.

Terveyssiteet laitettiin vöillä kiinni. Siteen päässä oli lenkki johon vyöviritemä pujotettiin ja vyö tuli vyötärölle. Olin vasta lapsi joten hlökoht käyttökokemusta ei ole. Jos joku muistaa paremmin, korjatkaa.



Margariinia sai myös Marke-merkkisenä. Kauppoja oli E-kauppa (kommunistit) ja T-kauppa. Oli tärkeää, missä kaupassa kävi ja etenkin missä ei käynyt. Presidentin synonyymi oli Kekkonen.



Juice oli kuuma nimi ja sitten tuli Baccara. Mankalla nauhoitettiin C-kasetille ne harvat kevyen musiikin kappaleet joita radiosta tuli. TV oli jalallinen hökötys, tietenkin mustavalkoinen, ja se avattiin nuppia kääntämällä.

Oliko Avaruusasema Alfa jo 70-luvulla? Taisteluplaneetta Calactica taisi tulla myöhemmin.

Lastenohjelmia oli Noppa ja Pikku Kakkonen.



Lottokupongit piti palauttaa keskiviikkoon mennessä ja niihin tuli nimi ja osoite jotka jäljentyivät alla olevaan asiakkaan kappaleeseen, päällimmäinen osa lähti sinne missä lottonumerot arvottiin ja ne tarkistettiin käsipelillä. Vasta sunnuntaina selvisi oliko kukaan voittanut päävoittoa.



Joku mainitsi Heikki Kahilan. Se ÄÄNI !!! Mmh..



Elämä oli yksinkertaista. Tylsää ei ollut, pihalla leikittiin kymmentä tikkua laudalla, hypittiin ruutua ja twistiä ja narua, sisällä leikittiin paperinukeilla ja vaihdeltiin kiiltokuvia. Mitä ei ollut, se tehtiin itse. Aku Ankasta tehtiin "sökkä" jolla kiltsut vaihdettiin (joku kertoi jo aiemmin millainen se on). Karkkipäivä oli kerran viikossa ja viidellä markalla sai salmiakkiaskin, suklaapatukan ja hopeatoffeen.



Päällimmäisenä on jäänyt mieleen juuri tuo yhteisöllisyys. Aina oltiin menossa kylään, kylässä tai tulossa sieltä ja lapset nukkuivat palatessa takapenkillä poikittain, joskus jopa hattuhyllyllä.



Kaverit varattiin usein ennakkoon tyyliin "alatko mua ens viikon tiistaina" ja se oli sitova sopimus. Puhelimella ei soiteltu turhia. Jos oli asiaa, se sai luvan odottaa siihen asti kun seuraavan kerran tavataan.



Ihana ketju, kertokaa lisää muistoja!

Hyvin usein oli sunnuntaina pikkupossuja, jauhelihakääryleitä jonka sisällä luumu. Tai possuleike jonka päällä ananasviipale. Join paljon hopeateetä ( kuumaa vettä ja tilkka maitoa) ja liotin siihen ylhäisten näkkileipää, josta voi suli siihen hopeateehen. Mummulla oli aina rusinasoppaa, kiisseliä jossa rusinoita.



Meillä tehtiin pizzaa. Paappa haki lämpöisiä kurkkuja jostain paikallisesta kasvihuoneesta. Olin aivan himona kurkun syöntiin. S68

että vain ulkokuori oli punainen, kuva oli edelleen mustavalkoinen ;)

Väritelkkari tuli ehkä vasta 80-luvulla meille.

Hei niinpä oli! Sen merkki oli ASA. ei se mikään oikea väritelkkari ollut :-D

T: se joka sanoi että tuli väritelkkari.

En ole vuosiin muistanut tuota sanaa!

Rikkaammilla lapsilla lapsilla oli häntähatut. Vähän myöhemmin Aku Ankka -pipot.

uimahalliin pääsi 2 markalla.

Kuinka olin voinut unohtaa? Mitä ne kuviot olivat nimeltään? Kahdeksikko ainakin?

Ja ainoa ohjelma, mistä tuli nuorisomusiikkia oli Nuorten Sävellahja. Sieltä sitten nauhoitettiin c-kasetille, ja kirottiin kun juontaja puhui kappaleen päälle.

Joskus äänitin irtomikillä, ja kyllä raivostutti, kun ovikello soi kesken hyvän kappaleen, vaikkapa Hurriganesin jonkun biisin.

Tuli 70-luvulla ainakin sellaisia ohjelmia kuin Pop eilen - tänään, jota juonsi Heikki Harma. Lauantaisin tuli aamupäivällä, olisiko ollut 11.30, Purkkaa ja jytää, jossa soitettiin Sweetiä, Mudia, Suzi Quatroa, Nazarethia, Led Zeppeliniä jne., jne.

Hiukan myöhemmin 70-luvulla tuli sitten Bay City Rollersin aika.

tavallisia duunareita olikin,eikä musta tuolloin mikään köyhyys näkynyt missään jos vaikka ajattelen kavereitani.

Omassa itse rakennetussa omakotitalossa asuttiin,syötiin lihaa ja kanaa,karkkipäivä oli ja piti,limua saatiin kesällä.Kesälomat kierreltiin autolla suomessa,ruotsissa ja norjassa--yleensä 4vkoa.Mulla oli kyllä uudet vaatteet,äiti ompeli ehkä yökkärin silloin tällöin,mutta en siis saanut kenenkään vanhoja kamoja vaan kaikki oli uusia. -72 synt

Ja tuskin pizzaa söi Suomessa kukaan vielä noihin aikoihin, ei edes itse tehtyä

Ruoka oli yksinkertaista, eikä kyllä kaupoissa kovin ihmeellinen valikoima ollutkaan. Eineksiä ei ollut varmaan kuin purkkihernekeitto ja maksalaatikko. Pastoja ei syöty, pizza tuli vasta silloin, ja se oli kotona tehtyä. Ei ollut pakattua lihaa ja leikkeleitä, kaikki ostettiin palvelutiskiltä.

Tavaraa oli vähän, vaatteitakin. Vaatteet olivat kuoseiltaan ja laadultaan aika huonoja loppujen lopuksi. Itse tehtiin niitäkin paljon, ja paikattiin. Mulla oli sukkahousutkin paikattu. Ja housnpolvi paikattiin, jos tuli reikä.

Leffateattereissa, busseisa ym. tupakoitiin, samoin kodeissa sisällä.

Aika turvatonta oli tietyllä tavalla nykypäivään verrattuna, ei ollut turvavöitä autoissa, ei turvaistuimia autossa tai pyöräntarakalla - -lapset istuivat vaan siltään kyydissä. Joulukuusessa oli (myös tekokuusessa) aidot kynttilät - hui!

Mutta taas oli turvallista kun ei ollut niin paljoa rikollisuutta.

Oma eka nuorenparin koti perustettiin v 71 ja me teimme useasti pizzaa iltaisin. Tomaatteja ja sardiineja ja juustoa, ei paljon muuta laitettu ja oli sairaan hyvää.

Joku mainitsi, että vaatteet olivat huonolaatuisia(höpöä) ne olivat enimmäkseen hyviä kotimaisia vaatteita, joita mulla on ullakolla vieläkin ja miniän ja tyttären kanssa ihaillaan hyviä luonnonkuituisia ja siististi tehtyjä vaatteita esim. Kaunotar-tuote oli huippu laatua.

Ehkä te lapset että sitä huomanneet, koska vaatteet lapsilla kierrätettiin.

Kaqikki ei ollut made in ping pong.Lastenvaatekauppa, hyvä sellainen Hesassa, oli Jukkala ja Stocka.

Ihania jousofroteisia potkupukuja oli meidän 70-luvulla syntyneillä lapsilla.(73 ja 77)

Join paljon hopeateetä ( kuumaa vettä ja tilkka maitoa) ja liotin siihen ylhäisten näkkileipää, josta voi suli siihen hopeateehen.

Nimittäin sitä Ylhäisten kovaa leipää. Ainakin muistan sellaiset pyöreät leivät, jotka olivat hieman kovempia kuin tavalliset näkkärit. Kun kävin isäni tai isoisäni kanssa pilkillä, eväinä oli usein Ylhäisten leipää, jonka päällä oli juustoa. Hyvää oli.

70-luvulla sianlihassakin oli vielä rasvaa, ja siihen aikaan läskisoosi oli parempaa kuin nykyään.

politiikkaa seurattiin kiihkeästi.

kommareiden kakarat kävi pioneereissä ja kapitalistien partiossa.

kesäisin telttailtiin.

Vodka-sukkahousuturismia leningradiin.

Tarhan henkilökunnalla oli suuri valta lastenkasvatuksessa.

Ylen uutiset tuli klo 21.

mielikuva, että ne tuli klo 20.30.Olen synt 66,

ja järjestyksessä hierottiin jokaisen poskiin jotain Vitalista, yöööööööööhhh...



Oliko se hyppynaruleikin hyppimissuunta sittis? Kaheksikkoo kahella, välisittistä kolmella? Vai mikä oli sittis? Muukin siis kuin sitruunapommi.



Oltiin paljon palajain jaloin ulkona, lähiössä siis.

kun vertaa seuraavaan vuosikymmeneen eli ökyilyn 1980-lukuun, jolloin elintaso nousi aivan kohisemalla. Ja varsinkin, jos vertaa nykyaikaan.



Silloin 1970-luvulla (olin pääosan vuosikymmenestä teini-ikäinen) ei köyhyyttä kuitenkaan millään lailla tajunnut, koska kaikki elivät samalla lailla. Sitä paitsi vertauskohtana olivat aiemmat vuosikymmenet, jotka sodan jälkeen olivat olleet paljon ankeampia.



Samanlaista ruokaa tehtiin joka kodin keittiössä ja suurinpiirtein samalla lailla elettiin. Kaupoista ostettiin jo vaatteita, mutta meillä käytettiin vielä teineinäkin paljon mummon ja äidin ompelemiakin. Vaatteet itsestään selvästi periytyivät lapselta ja myös sukupolvelta toiselle.



Meillä oli maalaiskylässä jo sisävessa, mutta läheskään kaikilla naapureilla ei ollut. Jääkaapit taisi olla jo kaikilla ja pesukoneet. Mustavalkoisessa telkkarissa oli kaksi kanavaa eikä videoita ollut vielä edes keksitty. Mutta nuorilla oli kasettinauhurit, joissa kuunneltiin radio-ohjelmista äänitettyjä c-kasetteja.



Lukiossa yksi luokkakaveri kävi hiihtolomalla laskettelemassa Sveitsissä tai Itävallassa, ja se oli pikkukaupungissa ihme. Ei muuten matkusteltu, kukaan. Abiluokalla sitten tehtiin edistyksellisen open ehdotuksesta luokkaretki Tallinnaan, ja se oli mahtava kokemus.



Ainakin omien nostalgisten silmälasieni läpi 1970-luku oli ihana vuosikymmen, yhteisöllinen, ja elämä oli niissä pienissä ympyröissä hyvin turvallista.

kotini oli maalaistalo, kaikki tehtiin a:sta ö:hän itse, paitsi päällysvaatteet, jotka ostettiin/teetettiin, mutta niitäkin oli vähän. Meidän lasten piti osallistua tosi paljon töihin, ei ollut luppoaikaa.

Tuntuu, että oltiin aina ulkona, sisällä käytiin syömässä ja lämmittelemässä. muistan kuinka naurettiin, kun farkut olivat pankkojäässä ja lumiset ulkoilun jälkeen. Pudotettiin veljen kanssa lumivalleja joen yläreunasta alas. Oi sitä riemua, kun veli tuli ilmoittamaan, että: nyt joessa on isot vallit, lähdetään pudottamaan ne alas!

Kotona sisällä oli aina puhdasta. Kesäisin ikkunat ja verangon (tiedättekö sanan? ) ikkunat olivat täynnä lohenpunaisia ja punaisia pelargonioita.

Kylään saattoi tupsahtaa kourallinen kyläläisiä milloin vain ehtoolla, aina oli vähintäänkin itseleivottua kuivakakkua ja pullaleetaa tarjolla. Naapurin Santra saapui istuen keittiöntuolissa, joka oli asetettu traktorin taakse talikon ja alustan päälle. Kätevää.

Kesäisin pyörällä ajettiin pitkiäkin matkoja esim. uimapaikalle. Silloin jouduttiin ajamaan vilkkaasti liikennöidyn E4:n varrella, jossa ajoi paljon rekkoja ja muuta moottoriliikennettä. Vieläkin ihmettelen, ettei meille tapahtunut mitään onnettomuutta noilla kerroilla. Jos uimamatkan varrella satuimme näkemään matkustajajunan, vilkutimme siellä matkustaville ja oli niin hauskaa, kun lähes joka ikkunasta nousi käsi ylös.



Joku jo mainitsikin, että elämä oli yhteisöllistä. Sitä se oli.



Meillä syötiin tosi paljon kalaa monessa muodossa. Lihat teurastettiin omasta karjasta (possu,lammas,kalkkunakin) Olimme omavaraisia ruoan suhteen.

Palkalla saa nyt enemmän ja parempaa



Kaikki oli halpaa 1970-luvulla. Ruislimppu maksoi markan, viinapullon sai parilla kympillä, ja Las Palmasiin pääsi muutamalla satasella. Hinnat ovat nousseet koko ajan ja veronkorotukset syöneet palkkojen nousun. Nämä väitteet kuulee usein. Mitä on todella tapahtunut?



Ilkka Lehtinen



Vuonna 1975 keskivertopalkansaaja ansaitsi 350 euroa kuussa, verojen jälkeen käteen jäi 235 euroa. Keskivertoperheen, johon silloin kuului 2,9 henkilöä, kokonaiskulut olivat 5 165 euroa vuodessa. Menojen kattamiseen tarvittiin 22 kuukauden työpanos eli lähes kahden henkilön vuosipalkka.







Vuonna 2005 keskipalkka oli 2 500 euroa, ja käteen jäi 1705 euroa. Nyt 2,1 henkilöä käsittävän perheen vuosikulut olivat 29 000 euroa. Tähän meni 17 kuukauden netto-palkka.



Vuonna 2005 ostettiin enemmän autoja, ulkomaanmatkoja, kodinkoneita ja viihde-elektroniikkaa kuin vuonna 1975. Asunnot ovat nyt suurempia, kodin sisustamiseen käytetään enemmän rahaa, ravintolassa syödään enemmän, alkoholia juodaan enemmän ja kaupasta ostetaan parempaa lihaa ja muita elintarvikkeita. Elintaso on noussut.



Keskivertopalkansaaja maksaa nyt prosenttiyksikön verran vähemmän veroa palkastaan kuin vuonna 1975, vaikka nyt maksetaan kunnallis- ja valtionveron lisäksi palkansaajien eläkevakuutusmaksua.



Leipä kallistunut, muu ruoka ei



Tänään syödään enemmän paisti-, file- ja siipikarjanlihaa, hedelmiä, vihanneksia, jäätelöä, valmisruokia, juustoja ja pastaa kuin 1970-luvulla. Sokeria, rasvaa ja perunoita kuluu sitä vastoin vähemmän.



Nettopalkalla saa nyt viisi kertaa enemmän sokeria, neljä kertaa enemmän vehnäjauhoja ja kahvia, kolme kertaa enemmän lihaa ja kananmunia, kaksi kertaa enemmän hedelmiä sekä vihanneksia ja puolitoista kertaa enemmän maitotaloustuotteita ja perunoita kuin vuonna 1975.



Leipää sen sijaan saa nyt 10-15 prosenttia vähemmän.



Koko vuotuisen ruokakorin ostamiseen kului perheellä vuonna 1975 viiden kuukauden nettopalkka. Nyt entistä laadukkaamman korin hankkimiseen kuluu reilun kahden kuukauden palkka





Tupakan hinta on noussut palkkoja enemmän. Nyt palkalla saa 15 prosenttia vähemmän tupakkaa kuin vuonna 1975.



Asunnosta maksetaan enemmän Helsingissä



Yleinen elintason nousu näkyy useilla kulutuksen alueilla laadun paranemisena ja kulutuksen määrän nousuna. Asunnon ostossa Helsingissä on käynyt päinvastoin. Saman kaksion ostamiseksi pitää työskennellä viisi kuukautta enemmän kuin vuonna 1975. Suurimmassa osassa maata vastaavan asunnon hankkimiseen kuluu nyt 10-20 kuukautta vähemmän aikaa.



Sama tilanne on vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Keskimääräisellä kuukausi-palkalla saa maksettua Helsingissä kaksi viikkoa vähemmän vuokraa kuin vuonna 1975. Muualla maassa keskipalkalla saa maksettua vuokraa yhdestä kahteen viikkoon enemmän.



Koko maan osalta vuoden asumiskustannusten maksamiseen lämmityksineen menee keskivertoperheeltä nyt vähemmän työaikaa kuin vuonna 1975. Elintason yleinen nousu ei näy asumisessa pääkaupunkiseudulla,



Asuntolainojen korot ovat nyt alhaiset ja korkokulut pienemmät kuin 30 vuotta sitten. Vuonna 1975 neljän vuoden nettopalkkaa vastaavan lainan vuosikoron maksuun meni viiden kuukauden palkka. Nyt vastaavan suuruisen lainan korkojen maksuun menee puolentoista kuukauden palkka.



Omakotitalon 3 000 litran öljysäiliön täyttämiseen pitää tehdä nyt neljännes enemmän töitä kuin vuonna 1975. Sähkölämmitteisen omakotitalon sähkölaskuun meni vuonna 1975 kahden ja puolen kuukauden palkka, nyt siitä selviää alle kuukauden nettopalkalla. Öljysäiliön täyttö maksoi maaliskuussa 2005 lähes yhtä paljon kuin 20 000 kilowattia sähköä. Vuonna 1975 sähkö maksoi lähes kolminkertaisesti öljyyn nähden.



Pukeutuminen halvempaa, sairastaminen kalliimpaa



Vuonna 1975 perheeltä kului vaate- ja jalkineostoksiin reilun puolentoista kuukauden nettopalkka. Tänään perhe selviää vaatemenoistaan vajaan kuukauden palkalla.



Huonekaluihin, kodinkoneisiin, sisustukseen ja taloustavaroihin perheeltä kului vuonna 1975 vajaan puolentoista kuukauden palkka. Nyt selvitään vajaan kuukauden palkalla, vaikka kodinkoneisiin ja sisustukseen satsataan määrällisesti ja laadullisesti enemmän.



Vuonna 1975 yhden kuukauden nettopalkalla saattoi maksaa puolen vuoden sairaala-oleskelun, nyt vain kahden kuukauden. Terveydenhoitoon kotitaloudelta kului 128 euroa vuonna 1975 eli puolen kuukauden nettopalkka. Tänä päivänä keskivertoperhe käyttää terveydenhoitoon vuodessa 1 367 euroa, mikä vastaa 0,8 kuukauden palkkaa. Vuonna 1975 ei ollut terveyskeskusmaksua ja lääkkeiden omavastuuosuus oli pieni ja lisäksi lääkekulut sai vähentää verotuksessa.



Liikumme enemmän, maksamme vähemmän



Keskiverto perheauto Toyota Corolla 1200 maksoi 3 960 euroa vuonna 1975 eli 17 kuukauden nettopalkan. Vuonna 2005 vastaavan Toyotan sai 19 000 eurolla eli 11 kuukauden nettopalkalla.



Kevättalvella 1975 bensalitra maksoi 0,2 ja marraskuussa 2005 1,22 euroa. Nyt palkalla saa hieman enemmän bensaa kuin vuonna 1975. Bensiinin litrahinnan pitäisi nousta 1,47 euroon, jotta palkalla saisi ostettua nyt yhtä paljon bensaa kuin vuonna 1975.



Vuoden 1975 maaliskuussa Kanariansaarten viikon lomamatka maksoi 170 euroa. Vuoden 2005 maaliskuussa matkan sai 700 eurolla. Vuonna 1975 kuukausipalkalla sai vajaat puolitoista, nyt kaksi ja puoli matkaa.



Liikennemenoihin perhe käytti rahaa vuonna 1975 kolmen ja puolen kuukauden nettopalkan verran ja vuonna 2005 vajaan kahden ja puolen kuukauden nettopalkat. Vuonna 2005 matkustetaan enemmän, autoja on enemmän, ja ne ovat paremman laatuisia.



Enimmäkseen palkalla saa nyt siis enemmän ja parempaa kuin 30 vuotta sitten. Mutta poikkeuksiakin on. Vuonna 1975 kuukausipalkalla sai 210 elokuvalippua, nyt hieman vähemmän. Vuonna 1975 väritelevision katselulupa maksoi 22 euroa. Vuoden 2005 alussa luvan hinta oli 195 euroa. Vuonna 1975 kuukausipalkalla sai 11 vuoden tv-luvat, nyt yhdeksän.



Vuonna 1975 sai kuukausipalkalla yhdeksän Helsingin Sanomien vuositilausta ja nyt kahdeksan. Miesten tukanleikkuun maksamiseksi saa tehdä töitä nyt kaksinkertaisesti vuoteen 1975 verrattuna.



Paljon uutta tullut - vertailu vaikeaa



Vuosien 1975 ja 2005 ostovoiman vertailun tekee hankalaksi se, että kulutuksen rakenne ja laatu on muuttunut. Vuonna 1975 ei ollut tietoakaan kotitietokoneista, dvd-laitteista, kännyköistä, laajakaistayhteyksistä puhumattakaan.



Esimerkiksi vuonna 1975 posti- ja puhelinpalveluihin sekä laitteisiin eli viestintään keskivertoperhe käytti 52 euroa. Tämä oli vajaan viikon nettopalkka. Nyt viestintään kuluu 1 014 euroa eli kolmen viikon palkka. Ero johtuu viestinnän uusien palvelujen ja laitteiden käytön räjähdysmäisestä kasvusta eikä suinkaan hintojen noususta.



Kirjoittaja on Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikön kehittämispäällikkö.



Päivitetty 20.2.2006

eli 70-luku oli minulle SE vuosikymmmen, nuoruuden vuosikymmen, joka varmasti kaikille on myöhemmin sitä "kulta-aikaa".

Objektiivisesti ajatellen 70-luku oli tietysti paljon matalamman elintason aikaa kuin nyt eletään, mutta minä en sitä päällimmäisenä muista, muistan vain ihanan teini-iän ja ekat opiskeluvuodet eli kultaisen nuoruuden.

Kaikilla tytöillä oli suorat pitkät hiukset keskijakauksella, pojilla pitkät "hippitukat", joillain yhtä pitkät kuin tytöilläkin. Vuosikymmenen alun värit olivat uudet ja kirkkaat, oranssia, limenvihreää, keltaista, minihameita ja lahkeista leveneviä farkkuja.

Myöhemmin tuli maanläheisempi hippityyli murrettuine sävyineen, sammalenvihreää, kaakaonruskeaa, liehuvia helmoja, tulivat midipituus ja maksihameet. Kiiltävät sääriä nuolevat saappaat muistan, ja nirunarusaappaat oli ihan ehdottomat.

Vanhempien nuoruus ja sota-aika olivat jo muinaishistoriaa, nyt oli uusi aika: radiosta ja telkkarista (mustavalkoinen vaihtui vuosikymmenen mittaan jo värilliseksi!) tuli myös nuorisomusiikkia ja nuoriso-ohjelmaa, ei paljon mutta kuitenkin. Ensimmäiset rockfestivaalit starttasivat, ja joku kävi jopa ulkomailla. Päällimmäinen tunne oli huikea vapaus ainakin meillä nuorilla.

Kekkonen oli tietysti presidentti ja olisi ikuisesti, ja myös Neuvostoliitto olisi olemassa ikuisesti. Maailma oli hirveän staattinen, mutta se tuntui oikeastaan vain turvalliselta - ei sentään liikaa vapauksia :).

Niin tuttua!

Itse ommeltiin niin farkkuja kuin nahkatakkeja.

Töihin menin 14-vuotiaan, metsänistutukseen kuten näillä kairoilla kaikki muutkin. Kuinkahan iso metsä niistä puista on varttunut?

Koulussa tuli peruskoulu, alkaen pohjoisesta. Olenkin toiseksi viimeistä keskikouluun pyrkinyttä ikäluokkaa siinä pitäjässä.

Terveyskeskus oli myös uutta, ja vanha kunnanlääkärimme oli legenda jo eläessään. Lääkäri saattoi polttaa tupakkaa vastaanotollaan.

Ajokortit ja yksityisautot alkoivat yleistyä. Siihen saakka oli kuljettu taksilla, jos ei päässy linja-autolla tai vaikka maitoauton kyydissä.

Myös puhelimia ja televisioita alkoi olla yleisesti. Vappumarssit kokosivat kansaa kilometritolkulla.

Nuorilla oli mahdollisuuksia ja vapauksia, näin aikuisena ajatellen ehkä liikaakin. Siitä on sitten ollut seurauksensa omille lapsilleni ...