Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

Parasta aikaa. Ei ollut nettiä, kännyköitä, kotitietokoneita, sähköautoja eikä satoja tv-kanavia.

Ei ollut kiirettä mihinkään. Pelattiin lautapelejä, oltiin ulkona. Radiosta tuli Rautavaaran synkkiä hittejä. Ruoka tehtiin kotona, ei ollut eineksiä. Olit rikas porvari jos sulla oli autona muu kuin Lada, Skoda tai Wartburg.

Ihmetellä sai uutisia jotka myötäilivät itänaapuria. Mietin usein että uskooko joku nuo tosiaan.

Oli se hyvää aikaa.Oli SMP ja Vennamon Veikko nyt Persut ja skitso Riikka.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetellä sai uutisia jotka myötäilivät itänaapuria. Mietin usein että uskooko joku nuo tosiaan.

Tokkop olet 70-lukua elänyt, se itänaapurin myötäily oli yhteistyö-avunantosopimus, jokainen sen tiesi paremmin kuin Kekkosen.

Autot ja naiset oli paremmannäköisiä kuin nykyään. Ja musa oli paljon parempaa. Silloin soitti ihmiset eikä koneet.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli yksinkertaista, eikä kyllä kaupoissa kovin ihmeellinen valikoima ollutkaan. Eineksiä ei ollut varmaan kuin purkkihernekeitto ja maksalaatikko. Pastoja ei syöty, pizza tuli vasta silloin, ja se oli kotona tehtyä. Ei ollut pakattua lihaa ja leikkeleitä, kaikki ostettiin palvelutiskiltä.



Tavaraa oli vähän, vaatteitakin. Vaatteet olivat kuoseiltaan ja laadultaan aika huonoja loppujen lopuksi. Itse tehtiin niitäkin paljon, ja paikattiin. Mulla oli sukkahousutkin paikattu. Ja housnpolvi paikattiin, jos tuli reikä.



Leffateattereissa, busseisa ym. tupakoitiin, samoin kodeissa sisällä.



Aika turvatonta oli tietyllä tavalla nykypäivään verrattuna, ei ollut turvavöitä autoissa, ei turvaistuimia autossa tai pyöräntarakalla - -lapset istuivat vaan siltään kyydissä. Joulukuusessa oli (myös tekokuusessa) aidot kynttilät - hui!



Mutta taas oli turvallista kun ei ollut niin paljoa rikollisuutta.

Vaatejutusta olen eri mieltä. Suomalaisia laadukkaita vaatteita oli paljon. 60- luvulta löhtien minulla on ullakolla esim Kaunotar-tuotteen luonnonkuiduista  hyvin tejtyjä vaatteita. Ihan puotipuksun palkoilla niitä ostelin 60-70 luvuilla.

Ompelin myöskin, koska laatulankaita sai halvalla.

Äitiysloma oli kolme kuukautta ja päivähoitoa ei ollut yhteiskunnan järjestämänä, vaan lapset vietiin jonnekin naapuriin hoitoon ja maksettiin päivähinnalla. Hoito oli mitä sattuu, hoitaja saattoi mennä käymään kaupassa ja jätti lapset päiväunille yksin.

Kaupassa ei ollut hedelmiä, omenat saapuivat enne joulua ja appelsiineja sai vain hetken. Appelsiineihin liittyy mainos, jossa huudettiin Jaffa tuloo. Vaatteiden saanti oli aika vähäistä, siinä oli apuna oma taito tai joku koko kylän ompelija. Ompelijan luo mentiin plaraamaan muotilehtien tai Anttilan kuvastoa ja valittiin malli, jonka täti sitten toteutti .

Palkka oli sellainen, että juuri ja juuri selvisi menoista. Säästöön ei jäänyt mitään, mutta samanlaista elämää oli kaikilla, ei edes tajuttu, että oltiin köyhiä. Vaatteet kiersivät lapselta toiselle ja jopa aikuisten kesken vaihdettiin vaatteita. Minä sain talvitakin, joka oli tehty tädin vanhasta takista, joka oli purettu nurjasta puolesta tuli oikea, näin oli paremman näköinen.

Oliko kumisaappaiden laatu huonompi, mutta jatkuvasti  paikattiin, samoin pyöränrenkaat aina rikki.

Kahvileipää ei ostettu kaupasta, mutta seitsemää sorttia oli oltava pöydässä, muuten anopille oli sanottavaa miniä taidoista.