Te, ketkä olette eläneet 1970-luvulla, niin minkälaista aikaa se oli?

Asuttiin Turussa pienessä lähiössä vuoteen 78 asti, sitten muutettiin omakotitaloon. Meillä oli 3h+k eli minulla oma huone ja se oli luksusta moniin kaveriperheisiin verrattuna. Paras ystäväni asui kaksiossa, heillä oli 4 lasta ja isä yötyössä painajana sanomalehdessä. Päivisin ei sinne saanut soitella kun isä nukkui. Puhelimeen saatettiin vastata myös puhelinnumerolla ;)



Minulla ei ollut avainta kaulassa, koska äiti paheksui systeemiä. Samoin en saanut varvastossuja, paukkutakkia tai sudenpentukarvalakkia kun olivat hänen mielestään tyylittömiä. Meillä oli valkoinen kirjahylly, jossa ehkä kolme kirjaa ja pari vaasia, peilibaarikaappi parilla viinapullolla. Vanhempien sänky oli hieno, messinkiä! Tv muuttui jossain vaiheessa valkoiseksi kannettavaksi Asa Minivisioksi.



Äitini oli hyvä kokki ja mieleen ovat jääneet erityisesti kiinalainen siankylkipaisti (ribsit siis), jonka tuhruinen alkuperäisresepti minulla on edelleen ja itse tehdyt ranskalaiset. Ranskisten pilkkomiseen oli metallinen masiina. Meillä ei ollut Floora-kukkatarroja, koska äiti käytti voita ja kammoksui margariinia ;)



Isä oli myyntipäällikkö ja jatkuvasti kosteissa illanvietoissa. Hän sai työsuhdeautokseen farmarivolvon, joka oli siihen aikaan kova juttu.

1970-luku oli myös hyvin politisoitunutta aikaa.



Koulussa jo keskikoulusta (vastasi peruskoulun 5.-9. luokkia) alkaen (ja lukiosta puhumattakaan) kaikilla piti olla poliittinen kanta. Ainakin meillä jako meni jyrkästi kahtia: oltiin joko yleisdemokraatteja (käytännössä kommunisteja, erityisesti vähemmistösiipeä eli taistolaisia) tai porvareita (käytännössä kokoomuslaisia).



Meidän koulussa oli lisäksi yksi yksinäinen sosiaalidemokraatti, jota kummasteltiin, mutta josta kyllä pidettiinkin, oli muuten mukava sosiaalinen poika. Maalaiskoulussa saattoi olla joku keskustalainenkin. Puolueettomana ei voinut oikein pysytellä.



Kouluissa oli kouludemokratia eli kouluneuvostot, jossa opettajat ja oppilaiden edustajat eli ne yleisdemokraatit ja porvarit päättivät asioista. Yleisdemokraatit kävivät iltaisin opintopiireissä ja vappuna marssimassa, ja porvareilla oli rintapielissään keltainen nappi, jossa luki "Ole! Porvari".



Tämä ääripolitisoitunut ilmapiiri sitten jotenkin suli pois 1980-luvun ökyyn ja blingblingiin.

Kavereita oli paljon, tytöt ja pojat leikkivät yhdessä. Juoksimme ja kiipeilimme metsissä. Leikkejä mm. kirkonrotta, valokuvaaja (yksi pyöritti kavereita ihan hurjaa vauhtia ympäri ja viskasi menemään, sitten piti jähmettyä asentoon ja keksiä mitä taidetoesta esitti "valokuvaajalle". Valokuvaaja kysyi "Mitä sinä esität?". Hän valitsi parhaan tai hauskimman ja valokuvaajan vuoro siirtyi voittajalle.



Peili/ väri. Näissä yksi seisoi seinää vasten ja nimesi "se jolla on keltaista, ota 10 tipuaskelta. Jolla on sinistä, ota kolme jättiaskelta". Hän yritti sitten kääntyä yllättäen ja nähdä, jos joku liikkuu. Askeleet piti ottaa salaa ja päästä läppäisemään ekana selkään.



Kävelimme ja juoksimme hippaa päiväkodin aidalla.



Pelasimme keinumattia eli peffistä, pallolla heitettiin keinussa olijaa. Piti yrittää polttaa oikeaan kohtaan, että sai keinun itselleen. Jos sai potkaisusta kopin, keinuvuoro vaihtui. Yhdestä pompusta koppi oli puolikas piste ja kahdesta pompusta koppi oli 1/4 piste.



Keräsimme kiiltäviä kiviä, leppäkerttuja, sammakonkutua. Tongimme pornolehtiä lehtiroskiksesta.



Koulussa opettaja sai tosiaan käydä kiinni raiveleihin ja niitata seinään, tätä tehtiin varsinkin pojille. Nurkassa seisotettiin häpeämässä. Tukistaminen ja luunapit olivat arkea kotona.



vm. 70



TÄÄ ON KYLLÄ NIIN HYVÄ KETJU, ETTÄ PITÄISI TEHDÄ ARTIKKELI JOHONKIN LEHTEEN :)))

Jotenkin en näitä kirjoituksia ymmärrä.

Minä muistan 70-luvun erilaisena, olinhan silloin nuori. Mielestäni suurin osa kirjoituksista on 50-60 luvulta.



70-luvulla ei ainakaan minun tuttavapiirissä ollut paljoa työttömiä, aina sai töitä kun kävi kyselemässä firmoista tai tehtailta, ei juurikaan käyty työkkärissä.

Olis paljon muitakin juttuja, mutta en nyt ehdi kirjoitteleen, toiste sitten.

Jotenkin en näitä kirjoituksia ymmärrä.

Minä muistan 70-luvun erilaisena, olinhan silloin nuori. Mielestäni suurin osa kirjoituksista on 50-60 luvulta.

70-luvulla ei ainakaan minun tuttavapiirissä ollut paljoa työttömiä, aina sai töitä kun kävi kyselemässä firmoista tai tehtailta, ei juurikaan käyty työkkärissä.

Olis paljon muitakin juttuja, mutta en nyt ehdi kirjoitteleen, toiste sitten.

Minä taas olen löytänyt näistä kirjoituksista juuri sen 1970-luvun, josta osan olin jo ehtinyt unohtaa. Juuri tuollaista se oli kuin kirjoittajat kertovat! Muistoja alkoi tulvia mieleen.

Tätä mieltä on toinen 1950-luvulla syntynyt.

- Värimaailma oli ruskeaa ja oranssia, vaatteet samettifarkkuja ja slipovereja -> Pojilla ja tytöillä samantyyppiset

- Lapsilla ei eskareita ja iltapäiväkerhoja -> Avainkaulalapsia yhdessä taloyhtiöiden pihoilla leikkimässä

- Lapsia sai kurittaa ja avioerot harvinaisia -> Naapurin tytöt saivat helposti piiskaa ja luokalla tunsi olevansa erilainen jos vanhemmat olivat eronneet (sitä hävettiin ja näitä lapsia oli aina 1-2)

- Lapset saivat sosialistua keskenään -> Ei puhuttu kiusaamisesta ja aikuiset eivät pahemmin puuttuneet lasten touhuihin

oli lasten vapaa vaellus ulkona.



Muistan miten jo alle kouluikäisenä vaellettiin kaverilta toiselle, tutkittiin lähipihoja ja kuljeksittiin siellä täällä. Naapureilla käytiin sisällä noin vain.



Vatsan kurninta kertoi että kannattaa laahustaa omaan pihaan ja äiti huusi kotiin syömään. Eipä sitä kauheasti kyselty missä oli oltu ja mitä tehty.



Kouluikäisenä sitten vaellukset laajenivat kilometrien mittaisiksi. Luuhattiin eri talojen rappukäytävissä ja kellareissa. Metsissä ja rannoilla.



Ikinä ei käynyt mitään. Nykyäänhän heti pedofiili veisi ja karhu söisi. ;)

Naapurit, sukulaiset, tuttavat olivat silloin paljon enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Kyläiltiin ilman erityistä syytäkin ja ilman erityistä kutsua.



Nyky-Suomessa ei enää sellaista ole. Ihmiset ja etenkin eri sukupolvet elävät omissa lokeroissaan toisistaan erillään. "Tapaamiset" hoituvat Facebookissa tai muuten virtuaalisesti.

Juttelin kavein kanssa 3-4 tunnin puheluita, koska Helsingin Puhelinyhdistys laskutti vain puhelumääristä, ei siis käytetystä puheajasta.

Lauantaina kuuntelimme aina Nuorten Sävellahjan ja sen jälkeen Anneli Tempakan ohjelmaa, joka ainakin yhdessä vaiheessa oli nimeltään "Olen erilainen nuori". Siinä esim. "Jari 17 v" saattoi ujosti tunnustaa olevansa ehkä homo. Homot kokoontuivat öisin Paavo Nurmen patsaalle tai erääseen Töölössä sijaitsevaan metsikköön. Joskus vuosikymmenen loppupuolella avattiin kuitenkin Gay Gambrini -niminen rafla Roballe, ja sitä paheksuttiin syvästi.

Nuoriso oli jakaantunut discohileisiin tai liimaletteihin/hämyihin ja loppuksi vielä punkkareihin ja teddyihin, joilla oli isoja joukkotappeluita keskenään. Punk tosiaan tuli ryminällä Suomeen vuosikymmenen lopussa ja Eppu Normaali oli punk bändi. Hurriganes oli aivan siis todella kova sana yhdessä vaiheessa, ja samoin myös Sliipparit. Kävin konserteissa kattomassa mm. Status Quo, Sweet, Gary Glitter, Mud. Kirjotin Mudille Englantiin ja sanoin vastauksena nimmarit! BCR:ää inhottiin meidän piireissä ja faneja pilkattiin.

Jotenkin en näitä kirjoituksia ymmärrä.

Minä muistan 70-luvun erilaisena, olinhan silloin nuori. Mielestäni suurin osa kirjoituksista on 50-60 luvulta.

Olen ihan samaa mieltä. Uskoakseni se saattaa kyllä johtua siitä, että kaupungissa ja maalla elettiin vähän eri tavalla ja maalaiset olivat tavallaan vuosikymmenen jäljessä kaikesta.

Ja ainoa ohjelma, mistä tuli nuorisomusiikkia oli Nuorten Sävellahja. Sieltä sitten nauhoitettiin c-kasetille, ja kirottiin kun juontaja puhui kappaleen päälle.

Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma :)

Jotenkin en näitä kirjoituksia ymmärrä.

Minä muistan 70-luvun erilaisena, olinhan silloin nuori. Mielestäni suurin osa kirjoituksista on 50-60 luvulta.

Olen ihan samaa mieltä. Uskoakseni se saattaa kyllä johtua siitä, että kaupungissa ja maalla elettiin vähän eri tavalla ja maalaiset olivat tavallaan vuosikymmenen jäljessä kaikesta.

Varmasti elämä oli erilaista Helsingissä kuin vaikkapa Pohjois-Suomen maaseudulla.

Itse kasvoin pienessä maalaiskylässä mutta lähellä kaupunkia Etelä-Suomessa. Helsinkiin oli vajaan tunnin matka ja siellä käytiin sukulaisissa. Tunnistan siksi sekä maalaisten että kaupunkilaisten tänne kirjoittamat muistot. Kaikki kuulostavat hyvin aidoilta. Olin 13-vuotias 70-luvun alkaessa ja siis 23 sen päättyessä.

Sen eron maalla ja kaupungissa kasvaneiden välillä tunnistin jo tuolloin 70-luvulla, että me maalaislapset jouduttiin tekemään kesäaika kotitalon töitä, auttamaan navetassa, heinänkorjuussa, harventamaan juurikasta, poimimaan mansikoita jne. Kaupunkilaiset luokkakaverit sen sijaan elivät paljon vapaampaa elämää kesäisin. Mutta elintaso ja esimerkiksi harrastukset tuntui olevan samanlaiset kaikilla.

köyhältä, kun kaikki ympärillä tuntui elävän samalla tavalla.



En ollut 18 vielä 70-luvulla, mutta kun pääsin ensimmäistä kertaa ravintolaan niin siellä oli pöytiin tarjoilu. Omaa lasia ei saanut itse siirtää, jos siirtyi toiseen pöytään, vaan piti pyytää tarjoilijaa tuomaan se. Tallaista oli myös 70-luvulla.



Ruoka kotona oli sitä mitä muutkin ketjussa ovat kertoneet, mutta se oli vain hyvä asia. Meillä kotona syötiin joka päivä sitä mitä tänä päivänä kutsutaan luomu lähi-ruuaksi. Ihan vastaavaa ruokaa ei enää edes voi tehdä vaikka haluaisi, kun raaka-aineita ei saa. Meillä tehtiin esim. juustoa heramaidosta, jota saatiin joskus ostaa jostain maatalosta, jossa lehmä oli poikinut. Sellaisia ruokia en ole kyllä nähnyt siiten 70-luvun. Kaikilla omakotitalossa asuvilla oli kasvimaa ja suuret säilytystilat, joten perunoita ei ostettu vaan ne haettiin kellarin perunalaarista. Samassa tilassa säilöttiin myös itsetehdyt mehut, hillot, suolakurkut sun muut. Nyt ostetaan kaikki kaupasta ja kellarin ruokavarastosta on tullut urheiluvälineiden säitytyspaikka. Köyhyys ei ollut välttämättä huono juttu.

Joku kirjailija on sanonut, että elintason kehittymisen olisi pitänyt pysähtyä 1970-luvun tasolle, niin maapallon resurssit riittäisivät paljon kauemmin.



Nälkää (kuten sotavuosina) ei enää nähty vaan kaikki saivat tarpeeksi ruokaa, joka oli juuri sitä terveellistä lähiruokaa. Maalaiset saivat melkein kaiken omasta pellosta, järvistä ja metsistä, ja kaupunkilaisillakin oli viljelypalstat siirtolapuutarhoissa, mökillä tai omakotitalon pihassa. Monet kaupunkilaiset saivat elintarvikkeita myös maalaissukulaisilta, olihan suurin osa vasta ensimmäisen polven kaupunkilaisia.



Asuntokin oli suurimmalla osalla ihan kunnollinen. Autoja oli harvemmassa, eikä koko ajan lennelty kaukomatkoille. Turhaa krääsää ei osteltu.

naistenlehdistä leikattiin filmitähtien kuvia ja liimattiin vihkoon. Saturday Night Feaverin jälkeen yritettiin opetella koreografiaa viikkotolkulla. Käytiin joskus ulkona syömässä Wienerleikkeitä, paikallisella huoltoasemalla, heh.



Oli kivaa olla lapsi 70-luvulla, 80-luvun juppimeininiki oli karseeta.

eli seilata vapaasti pöydästä pöytään tai seisoskella käytävillä. Piti kysyä tarjoilijalta lupa, jos halus vaihtaa kaverin pöytään. Drinksuja olivat Sininen Enkeli tai San Francisco.

-Muistan sen kesän kun BeeGeesin musiikki soi kaikkialla- Staying Alive, Disco Inferno, How Deep is Your Life

Jotenkin en näitä kirjoituksia ymmärrä.

Minä muistan 70-luvun erilaisena, olinhan silloin nuori. Mielestäni suurin osa kirjoituksista on 50-60 luvulta.

Olen ihan samaa mieltä. Uskoakseni se saattaa kyllä johtua siitä, että kaupungissa ja maalla elettiin vähän eri tavalla ja maalaiset olivat tavallaan vuosikymmenen jäljessä kaikesta.

Olen syntynyt vuonna -68 ja minun lapsuudessani (eli 1970-luvulla) maaseudun ja kaupungin ero oli valtava. Kaupunkilaisserkkumme eli ihan toisenlaista elämää kuin me: hän kävi mm. piano- ja balettitunneilla ja he viettivät kesälomat huvilallaan saaressa.

Meidän perheessä kesä vietettiin heinäpellolla... isossa maalaistalossa meni koko heinäkuu siihen heinäkorjuuseen, heinäseipäitä oli silmänkantamattomiin! Kovaa fyysistä työtä, josta oli idylli kaukana!

Olin varmaan jotain 7-vuotias, kun osallistuin jo kesäisin talon töihin... kitkin kasvimaata, tein eväitä ja vein pellolle, hain ison lehmäkarjan laitumelta lypsylle YKSIN, isä opetti ajamaan traktorilla heti kun jalat ylsivät polkimille. Siitä olikin hyötyä heinänkorjuussa, sillä ajoin traktoria ykkösvaiheella ja aikuiset heitti heinää peräkärryyn. Siskoni oli allerginen heinille, eikä siihen mitään lääkkeitä ollut. Hän oli silmät umpeen muurautuneena siellä pellolla tai jäi yksin kotiin, kun muut olivat pellolla.

eli seilata vapaasti pöydästä pöytään tai seisoskella käytävillä. Piti kysyä tarjoilijalta lupa, jos halus vaihtaa kaverin pöytään. Drinksuja olivat Sininen Enkeli tai San Francisco.

-Muistan sen kesän kun BeeGeesin musiikki soi kaikkialla- Staying Alive, Disco Inferno, How Deep is Your Life

Ja sit ku mentii tanssii, lompakot jätettii siihen pöydälle. Ei niitä kukaan vieny. Yhdellä tutulla oli viinipullo kassissa, kassi oli narikassa. Jäi siitä kiinni ja sai vuoden porttikiellon.

köyhältä, kun kaikki ympärillä tuntui elävän samalla tavalla.

En ollut 18 vielä 70-luvulla, mutta kun pääsin ensimmäistä kertaa ravintolaan niin siellä oli pöytiin tarjoilu. Omaa lasia ei saanut itse siirtää, jos siirtyi toiseen pöytään, vaan piti pyytää tarjoilijaa tuomaan se. Tallaista oli myös 70-luvulla.

Ruoka kotona oli sitä mitä muutkin ketjussa ovat kertoneet, mutta se oli vain hyvä asia. Meillä kotona syötiin joka päivä sitä mitä tänä päivänä kutsutaan luomu lähi-ruuaksi. Ihan vastaavaa ruokaa ei enää edes voi tehdä vaikka haluaisi, kun raaka-aineita ei saa. Meillä tehtiin esim. juustoa heramaidosta, jota saatiin joskus ostaa jostain maatalosta, jossa lehmä oli poikinut. Sellaisia ruokia en ole kyllä nähnyt siiten 70-luvun. Kaikilla omakotitalossa asuvilla oli kasvimaa ja suuret säilytystilat, joten perunoita ei ostettu vaan ne haettiin kellarin perunalaarista. Samassa tilassa säilöttiin myös itsetehdyt mehut, hillot, suolakurkut sun muut. Nyt ostetaan kaikki kaupasta ja kellarin ruokavarastosta on tullut urheiluvälineiden säitytyspaikka. Köyhyys ei ollut välttämättä huono juttu.

Minä ostin viimeksi viime kesänä sitä monta litraa. Saa myös hyvin varistelluista marketeista. Teen uunijuustoa silloin tällöin.

Ja meillä on edelleen kellari käytössä, monet kaskivkset ovat omasta maasta, kuten perunat, porkkanat, sipulit ,valkosipulit... (Espoossa asutaan)

Koulussa oli vanhempainilta kerran vuodessa eikä siellä puhutuista asioista ainakaan meillä kotona puhuttu, se oli oikeastaan vähän pelottava tilaisuus.



Peruskoulu levisi alkaen Lapista kohti Helsinkiä. Meidän kauppalaan se tuli kun aloitin koulunkäynnin -71. Laskento muuttui matematiikaksi, siitä tuli joukko-oppia, "yhdistä unionit". Laulukokeet piti esittää katederilla koko luokan edessä. Kaksi ensimmäistä luokkaa istuimme paripulpeteissa, tyttö-poika pareittain.



Ala-asteen koulurakennuksen vessaan mentiin ulkokautta. Pönttöjen edessä ei ollut ovia paitsi kahdessa. Vastavalmistuneessa yläasteen koulussa jaksoimme ihmetellä sisävessojen lukumäärää ja kaikki ovellisia!



Talvella luisteltiin järven jäällä. Isot pojat olivat valloittaneet kaukalon jääkiekkoon. Hiihdettiin paljon, puusuksilla lykittiin. Yläasteella sain joululahjaksi lasikuitusukset ja miten ne olivat kevyet!



Kesät juostiin pihalla aina paljain varpain. Pelattiin paljon sulkapalloa ja krokettia. Mentiin kirkonrottaa, kymmentä tikkua laudalla, hypättiin vistiä. Pystytettiin pihaan oranssi kupoliteltta, jossa yövyttiin kavereiden kanssa. Automatkailtiin Suomessa sillä teltalla. Ruoka laitettiin retkikeittimellä levähdysalueella.



Kaikki kauppalat muuttuivat kaupungeiksi -77, mikä tuntui hassulta niin pienellä kylällä.



Normaalia isompi Pastirol-aski maksoi kokonaisen markan ja oli minulle aivan liian kallis! Aina maksettiin käteisellä ja raha piti käydä nostamassa pankin tiskiltä. Myös laskut käytiin siellä maksamassa ja kaikki oli ylhäällä pankkikirjassa.



Maito oli muovipusseissa, jotka pestiin, leikattiin suikaleiksi ja solmittiin kiinni reikämattoon, josta tuli kiva matto kylppäriin. Ruokapöydässä maitopussia varten oli muovipurkki, mihin se pussi asetettiin ja nipsaistiin kulma auki. Limsaa meille ei ostettu koskaan mutta Rymdiä kylläkin.



Vanhemmat tilasivat postimyynnistä Readycut-maton, jota oli kiva tehdä äidin kanssa. Lyhyitä erivärisiä villalangan pätkiä koukattiin kiinni väritettyyn mattopohjaan. Iso paimentolaismatto oli meilläkin, se tuntui ylelliseltä!