Kateus kotiäitejä kohtaan
Olen seurannut keskustelua kotihoidontuen lyhyntämisestä ym. täällä palstalla ja muualla. En voi kuin ihmetellä, miten kotona lastaan hoitavista puhutaan. Totuushan on tänään Hesarissa olleen Väestöliiton perhebarometrinkin mukaan, että 2/3 haluaisi hoitaa alle 3v lapsen kotona. Miksi siis he, joilla ei ole itsellään siihen mahdollisuutta niin agressiivisesti hyökkäävät niitä vastaan, jotka tähän ihanteeseen pystyvät? Ei ole kyse mistään muusta kuin kateudesta! Miten se on teiltä pois, jos joku toinen pystyy tekemään niin kuin useimmat haluaisivat? Ei elämässä muutenkaan aina saa sitä kaikkea, mitä muilla on.
Kommentit (173)
kyllä ihan kärpäsenkakkaa, vai mitä?
Tyyliin tuo yksi äiti tässä ketjussa, joka maksaa veroja tonnin ja se tonni menee ihan jo yhden hänen lapsensa päivähoitopaikan kustannuksiin.
Kuluttaa siis työtätekevänä enemmän kuin hyödyttää.
66, kuinkahan monta infektiokierrettä kotiäiti estää...
...soveltaa maan tapaa ja kiikuttaa vanhemmat lapsensa päivähoitoon virikkeistymään, vaikka on itse kotona.
joustavuutta ja mahdollisuuksia. Itsekin ulkomailla asuneena tiedän, että lapsia laitetaan hyvin pieninä hoitoon, mutta suomalaisesta päiväkotijärjestelmästä, johon lapset laitetaan 8-10 tunniksi säilöön ja henkilökunta väsytetään äärimmilleen, ei voi puhua edes samana päivänä esim. keski-eurooppalaisen päivähoidon kanssa. Tämän lisäksi muualla euroopassa vanhemmilla, etenkin naisilla, on enemmän mahdollisuuksia valita tekeekö 50, 60, 80 vai 100% työaikaa ja työnantajille tämä ei ole ongelma.
Minä en anna koulutuspanostani tälle maalle, ennen kuin tähän älyttömään päivähoitojärjestelmään tulee muutos. Omiani en vie ylitäytettyyn päiväkotiin "virikkeitä" saamaan. Onneksi on mahdollisuus olla kotona, vaikka ilman tukia.
Lisäksi asuessani ulkomailla, joissa pelkästään suomalainen äitiysloma herättää epäuskoa mahtavuudellaan, näin paljon lapsia, jotka menivät hyvinkin nuorina hoitoon. He olivat erittäin tasapainoisia sekä tunne-elämältään etät muiltakin osin. Vakuutuin yhteiskunnasta, jossa elämä ei pyöri lapsien ympärillä, vaan tarkoitus on saada lapsi osaksi yhteiskuntaa rakastaen, mutta ei täysin häneen keskittyen.
Aina ei siis kyse todellakaan ole kateudesta. Kyse voi olla aivan muista valinnoista.
Ihmettelen vaan joidenkin ratkaisuja.
Vielä enemmän ihmettelen akateemisen koulutksen saaneita kotiin vuosiksi jääviä äitejä.
Hirveällä työllä ensin hankitaan huippututkinto ja sitten ei kuitenkaan hyödynnetä lähes 10-vuoden opintoja (lukio+yliopisto).
Sitä on vähän vaikea ymmärtää.
66, kuinkahan monta infektiokierrettä kotiäiti estää...
...soveltaa maan tapaa ja kiikuttaa vanhemmat lapsensa päivähoitoon virikkeistymään, vaikka on itse kotona.
Mm. päiväkodissahan nämä infektiokierteet juuri jylläävätkin, joten aika monta infektiokierrettähän tässä on tullut estettyä, kun hoidan lapseni kotona. :) Ja terveitä ovat olleet. Ei ole ollut mitään muita sairauksia kuin nämä perusflunssat ja kuumeet. Ei korvatulehduskierteitä sun muita luojan kiitos. Koputan vielä puuta.
Itselläni on neljä lasta enkä kertaakaan ole heitä päiväkodissa edes käyttänyt, joten emme me kaikki käytä tuota virikesysteemiä.
sohvaperunoista. Ei luulisi olevan vaikeaa. Katsotaan koulutus ja taustatat. Ikä, kun lapsia on aloitettu tehtailemaan. Siviilisääty, uskonto ja poliittinen puolue etc...
Siinä jo selviäisi aika paljon ketkä todella ovat työhön kykenemättömiä. Naiset joista ei ole muuta kuin lapsia tehtailemaan omaksi turvakseen. Näitä naikkosia on muuten aika paljon yhteiskunassa.
Eniten tämä lyhenetty kotihoidontuki köyhyttäisi lestadiolaisia. Siinä saisi alkaa miettiä, että kannataako niitä lapsia joka sängille pukertaa.
Yhteiskunta mahdollistaa monet kieroutuneet ilmiöt.
jos vanhempi on kotona. Siitä olen samaa mieltä.
Samaten kuntalisä pois, jos kaikkia lapsia ei todellakin hoideta kotona.
kotivapailla olleista naisista jää työttömiksi.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/07/turhaa-tukea-kot…
yksivuotiaista lähtien eikä heillä ole ollut ikinä mitään infektiokierteitä.
66, kuinkahan monta infektiokierrettä kotiäiti estää...
...soveltaa maan tapaa ja kiikuttaa vanhemmat lapsensa päivähoitoon virikkeistymään, vaikka on itse kotona.
Mm. päiväkodissahan nämä infektiokierteet juuri jylläävätkin, joten aika monta infektiokierrettähän tässä on tullut estettyä, kun hoidan lapseni kotona. :) Ja terveitä ovat olleet. Ei ole ollut mitään muita sairauksia kuin nämä perusflunssat ja kuumeet. Ei korvatulehduskierteitä sun muita luojan kiitos. Koputan vielä puuta.
Itselläni on neljä lasta enkä kertaakaan ole heitä päiväkodissa edes käyttänyt, joten emme me kaikki käytä tuota virikesysteemiä.
Minun kohdallani kyse on lähinnä siitä, että lasken työkseni näitä rahoja ja tiedän, että meillä ei ole varaa tähän järjestelmään. Se, että pienten lasten vanhemmat ovat poissa työelämästä on kerta kaikkiaan kansantaloudellisesti kestämätöntä. Piste. Se on sitten pois koulutuksesta ja muusta.
Itse olisin voinut olla taloudellisesti poissa varmana lopun elämääni työelämästä, jos olisin halunnut. Mutta onhan se ihan absurdia, että vuosien koulutuksen jälkeen heittäytyisin totaalisen elätiksi vuosiksi, enkä antaisi osaamistani yhteiskunnan käyttöön.
Lisäksi asuessani ulkomailla, joissa pelkästään suomalainen äitiysloma herättää epäuskoa mahtavuudellaan, näin paljon lapsia, jotka menivät hyvinkin nuorina hoitoon. He olivat erittäin tasapainoisia sekä tunne-elämältään etät muiltakin osin. Vakuutuin yhteiskunnasta, jossa elämä ei pyöri lapsien ympärillä, vaan tarkoitus on saada lapsi osaksi yhteiskuntaa rakastaen, mutta ei täysin häneen keskittyen.
Aina ei siis kyse todellakaan ole kateudesta. Kyse voi olla aivan muista valinnoista.
on muka kansantaloudelle kestämätöntä, kun samaan aikaan työttömiä on pilvin pimein?
Tuo esittämäsi argumentti kuulostaa hieman naurettavalta siinä valossa...
Jos Suomessa olisi 100% työllisyys, niin sitten vasta voitaisiin puhua kotiäitiyden vaikutuksista kansantalouteen.
koulutettuja ja ovat olleet hoitovapaalla. Enpä heitä kyllä lusmuiksi haukkuisi jos ovat vuoden, toista olleet hoitamassa lapsiaan kotona.
Ihmettelen tätä suurta vihaa, mikä kumpuaa niitä naisia kohtaan, jotka ovat pari vuotta kotona hoitamassa lapsiaan hoitovapaalla. Töitä he ehtivät silti tehdä ihan vuosikymmeniä ennen kuin täyttävät 65v.
Itse asia, se on kärpäsen kakan kokoinen täplä ihmisen elämänkaaressa ne pari vuotta, mitä jotkut viettävät kotona hoitovapaalla.
Olen itse mennyt ensimäiseen kesätyöpaikkaani 14v. Ja ennen kuin täytän 65v, olen mielestäni ehtinyt tehdä töitä ihan tarpeeksi tälle yhteiskunnalle, enkä ole selittelyvelvollinen kenellekään. Ja, ei , en itse ole akateeminen. Mutta tuttujani hoitovapaalla on ja kyllä hekin ehtivät töitä tehdä melko lailla jos nyt ovatkin pari vuotta kotona.
Heh, hassua, kuinka joillekin maailma kaatuu parin vuoden takia:)
Helpommalla pääsisitte kun kääntäisitte katseenne omaan pesäänne ja miettisitte, mikä itsellenne olisi parasta. Tällä vaahtoamisella ja toisten elämän arvostelemisella teette vain itsellenne vahinkoa. Energiaa menee vain hukkaan teillä.
Karavaani kulkee ja rakkikoirat räksyttää. Ne naiset ovat onnellisia ratkaisuistaan, vaikka kuinka räksyttäisitte. Kummankohan elämä on siten laadukkaampaa? Räksyttäjän vai sen karavaanin?
Ihmettelen vaan joidenkin ratkaisuja.
Vielä enemmän ihmettelen akateemisen koulutksen saaneita kotiin vuosiksi jääviä äitejä.
Hirveällä työllä ensin hankitaan huippututkinto ja sitten ei kuitenkaan hyödynnetä lähes 10-vuoden opintoja (lukio+yliopisto).
Sitä on vähän vaikea ymmärtää.
Ihmettelen vaan joidenkin ratkaisuja.
Vielä enemmän ihmettelen akateemisen koulutksen saaneita kotiin vuosiksi jääviä äitejä.
Hirveällä työllä ensin hankitaan huippututkinto ja sitten ei kuitenkaan hyödynnetä lähes 10-vuoden opintoja (lukio+yliopisto).
Sitä on vähän vaikea ymmärtää.
Enkä halveksi minäkään kirjoituksellani uraäitejä. Hatunnostonpaikka heille, kun handlaavat molemmat.
Ihmetykseesi: Yksi tulevaisuuden uraäiti hoksaa, että hitsi vieköön. Tulipahan opiskeltua, mutta voi kun elämä on niin mukavaa ja antoisaa omien lasten kanssa ja heidän hoitamisensa on tällä hetkellä se elämän prioriteetti nro 1.
Jäänpä kotiin, kun se meidän perheelle passaa ja tuo työelämä ei houkuta, kun on pienokaisia kullanmuruja kotona. Ehkäpä siirrän uraani 10 vuodella ja lisäkoulutan itseäni ja päivitän huippututkintoni sitten, kun on sen aika. Mun valintani 10 vuotta kotiäitinä ei ole keneltäkään pois, päinvastoin. Enkä välitä pätkän vertaa mitä naapurit, tuttavat sun muut tuntemattomat ajattelevat. Ihanaa olla kotona paijjaamassa omia lapsia! Ymmärrätkö nyt?
Yksi päivähoitopaikka maksaa tonnin yhteiskunnalle eli jo kahdella lapsella valtiolta menee sinun lapsiisi kaksi tonnia joka kuukausi...
Mina maksoin paivahoitopaikasta 1500 euroa kuussa kunnes lapsi taytti 3 vuotta. Sen jalkeen lapsi aloitti esikoulun ja valtio tuki tata niin, etta kuukausimaksu minulle oli enaa 1000 euroa kuussa.
Toisaalta mitaan kotihoidon tukiakaan ei ollut. Aitiusrahaa sai ensimmaiset 3 kk ja sen jalkeen oli mahdollista olla viela toiset 3 kk palkattomalla vapaalla. Laitoin lapsen hoitoon taman ollessa 4 kk ja paivaakaan en ole katunut.
Yleensä hänellä on varaa ja halua olla kotona.Ei sossusta rahaa haeta.Yleensä kotiäidit myös opiskelee/tekee pätkätöitä mutta kotiäitiys korostuu jotenkin yli muun koska se vain menee niin.
kyllä minä ihan aidosti vain halveksin äitini tyyppisiä kotiäitejä.
t. 2
että kaikki kotiäideikdi täällä ilmoittautuvat ovat äitisi kaltaisia.
Minähän kirjoitin tasan päinvastoin.
Oletko lu-ku-tai-do-ton??
Tokihan sitä ensialkuun voi jäädäkin ja rumentaa tilastoja, mutta kyllä tekevä töitä saa. Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä. Tämmöisiä tilastopeikkosia ei kannata pelätä. Näitähän lööperitilastoja on netti täynnä. Millon mitäkin.
kotivapailla olleista naisista jää työttömiksi.
<a href="http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/07/turhaa-tukea-kot…" alt="http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/07/turhaa-tukea-kot…">http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/07/turhaa-tukea-kot…;
Näin meillä meni.Aika ihanne jos voi elää omaa elämää joka ei ole kiinni muista.Voit olla riippumaton/vapaampi.Onhan yrittäjyyskin oma vapautensa,ei oo välttämättä monia työkavereita jne.Ihmiset on erilaisia ja elämäntilanteet ym vaihtelee.Anna jokaisen olla omansa.
sohvaperunoista. Ei luulisi olevan vaikeaa. Katsotaan koulutus ja taustatat. Ikä, kun lapsia on aloitettu tehtailemaan. Siviilisääty, uskonto ja poliittinen puolue etc...
Siinä jo selviäisi aika paljon ketkä todella ovat työhön kykenemättömiä. Naiset joista ei ole muuta kuin lapsia tehtailemaan omaksi turvakseen. Näitä naikkosia on muuten aika paljon yhteiskunassa.
Eniten tämä lyhenetty kotihoidontuki köyhyttäisi lestadiolaisia. Siinä saisi alkaa miettiä, että kannataako niitä lapsia joka sängille pukertaa.
Yhteiskunta mahdollistaa monet kieroutuneet ilmiöt.
Aika pelottavilta kuulostavat nuo sinun perustelusi... Vai että oikein poliittinen puolue ja lastenhankinnan aloitusikä?
Joopa joo, tuollaisesta luokittelusta kärsisin minä ja monet kaltaiseni veronmaksajat.
Sain esikoisen 18-vuotiaana ja toisen lapsen 20-vuotiaana (kyllä, opiskelut jäivät kesken) ja olin lasteni kanssa 4 vuotta kotona.
Saimme alussa myös toimeentulotukea (mieheni oli armeijassa esikoisen vauva-aikana).
22-vuotiaana menin oppisopimuksella töihin, opiskelin siinä ohessa ammatin, tein koko ajan töitä ja en ole siis saanut mitään ylimääräisiä yhteiskunnan tukia enää yli 22-vuotiaana.
Jatkoin opiskelua ammattikorkeassa ilta/aikuispuolella.
Mieheni on töissä perheyrityksessä, itselläni on nykyään vakituinen työpaikka. Olemme molemmat maksaneet veroja parikymppisestä. En oikein siis osaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen joskus nostanut toimeentulotukea tai "loisinut" lasteni kanssa kotona.
Meillä on nykyään 4 lasta..
kotiin jäävät naiset ovat useimmiten pienituloisia kuin kymppitonnin kelloja ostavia :D