Lue keskustelun säännöt.
Kateus kotiäitejä kohtaan
06.03.2012 |
Olen seurannut keskustelua kotihoidontuen lyhyntämisestä ym. täällä palstalla ja muualla. En voi kuin ihmetellä, miten kotona lastaan hoitavista puhutaan. Totuushan on tänään Hesarissa olleen Väestöliiton perhebarometrinkin mukaan, että 2/3 haluaisi hoitaa alle 3v lapsen kotona. Miksi siis he, joilla ei ole itsellään siihen mahdollisuutta niin agressiivisesti hyökkäävät niitä vastaan, jotka tähän ihanteeseen pystyvät? Ei ole kyse mistään muusta kuin kateudesta! Miten se on teiltä pois, jos joku toinen pystyy tekemään niin kuin useimmat haluaisivat? Ei elämässä muutenkaan aina saa sitä kaikkea, mitä muilla on.
Kommentit (173)
on niin paljon aggressiivisuutta ylipäätään. Ei ole korrektia purkaa sitä vaikkapa pakolaisiin, mutta naapurin kotiäitiä tai vaikka luokan lihavaa lasta on soveliaampaa kiusata. Ihmiset voivat kerta kaikkiaan pahoin, eikä sitä kaikkea voi pitää sisällään. Ihmisillä on varmaan taipumus luokitella ihmisiä tiukkoihin lokeroihin eli jos joku pakolainen haluaa vain lusmuilla tukirahoilla niin varmastihan kaikki niin tekevät. Oma näkemys asioista nostetaan kaiken yläpuolelle, sitä pidetään tervejärkisenä ja ainoana oikeana ajattelutapana.
Olen itse ollut pitkään kotiäiti, ja aion ollakin. Jotain pientä tienestiä tässä voi kehitellä, en mitenkään höyrypäisesti vastusta työntekoa. Oma ihanteeni olisi joku yrittäminen kotoa käsin, jolloin en ehdi olla vain lasteni käytettävissä, mutta itse ajattelen, että lapsille on vain hyväksi, ettei kaikki täysin pyöri heidän ympärillään. Kuten joku jo kirjoittikin, jossain ulkomailla lapset vietiin pieninä hoitoon, eikä kaikki tapahtunut täysin lasten ehdoilla, ja silti lapset olivat tasapainoisia. Minä vain ajattelen, että tuon takia ei tarvitse viedä lapsia kotoa pois, vaan he voivat jo kotona havaita, että vaikka he ovat vanhemmilleen tärkeitä ja rakkaita, nämä ajattelevat muutakin. Omat lapseni ainakin ovat hyviä keksimään leikkejä itsekin, enkä ole ikinä tavoitellut sitä, että meillä olisi joka minuutille pedagogisesti korkeatasoista ohjelmaa. Isompi lapseni on koululainen, eikä hänestä, kuten ei pienemmästkään, näe merkkejä siitä, että olisivat laiminlyötyjä. Minulla on aina aikaa heille, mutta lasten leikkiessä tai ulkoillessa omalla pihalla voin tehdä ihan aikuisten juttuja.
Koska pieninkin lapseni on jo yli 3-vuotias, en saa yhteiskunnalta tukia, joten sikäli olen melkoisen "harmiton", vaikken niitä paljon puhuttuja veroeuroja tällä hetkellä tuokaan valtion kassaan. Minusta on jotenkin ristiriitaista, että toisaalta äitejä patistellaan työelämään ja annetaan ymmärtää, että arvoltaan ihminen on täysi nolla, jos ei ole ansiotyössä, mutta toisaalta hoetaan työelämän armottomuutta, työnsaannin vaikeutta ja veristä kilpailua kaikesta. Eli onko se lopulta niin valtavan paha, jos joku ei ole täyttämässä ennestäänkin tukkoisia kilpakenttiä. En tiedä, onko muissakin maissa asenne niin julma mitä Suomessa. Monikin isompien lasten kotiäiti voisi varmaan mielellään tehdä viikossa muutaman tunnin hommia naapurin pikkukaupassa (noin esimerkiksi), mutta eihän se käy. Täytyy olla tohtorin paperit, ja osa-aikatyöhän on vain naista alistavaa. Ja eipä niitä naapurin pikkukauppojakaan enää ole...
Kaiken kaikkiaan ihmettelen yhteiskuntamme JULMUUTTA milloin ketäkin kohtaan. Koen itse olevani paikallani tässä elämässä, mutta ymmärrän, että joku muu haluaa rakentaa elämänsä aivan toisin. Ja sen hänelle suon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se työäiti tekee kaksinkertaisen päivän? Lapset on muualla sotkemassa eikä tarvi tehdä ruokaa tulla vain illalla puhtaiseen kotiin nukuttamaan lapset että voi nauttia illankin omasta ajasta...jossei ole kateutta niin ainakin hirvittävää katkeruutta kotiäitejä kohtaan. haha..
Vieläkö tämä sama vanha toitotus, johon on vastattu sata kertaa, että et sinäkään itse lastesi hoitoa kustanna. Päivähoitopaikka maksaa moninkertaisesti. Miksi siis sinun elämäntapavalintasi tulisi muiden kustantaa? Herää jo siihen, miten yhteiskunta toimii.
hoitopaikan tarpeelle. Työntekoa on ainakin aikaisemmin tarvittu elämiseen.
Kotiäiti sen sijaan jää ehdoin tahdoin pois töistä lapsia hoitamaan. Jopa yksinhuoltaja saattaa tehdä niin ja elellä pelkillä tuilla. Tämä on mielestäni väärin.
Toki voisi myös hyvin kyseenalaistaa sen, miksi ihmeessä kunnan pitäisi mitään hoitopaikkoja itse järjestää ja tarjota. Joka tapauksessa työssäkäynti on yhteiskunnassamme niin arvokas ja monella tapaa vaikuttava asia, että tämä palvelu on haluttu tarjota.
miten se työäiti tekee kaksinkertaisen päivän? Lapset on muualla sotkemassa eikä tarvi tehdä ruokaa tulla vain illalla puhtaiseen kotiin nukuttamaan lapset että voi nauttia illankin omasta ajasta...jossei ole kateutta niin ainakin hirvittävää katkeruutta kotiäitejä kohtaan. haha..
tehtävänä myös perheissä, missä vanhemmat ovat töissä. Kotiäiti tekee lounaan ja ehkä aamupalan verran enemmän työtä. Normaalit terveet lapset saavat paikat sekaisin ja rapaa pitkin lattioita minuutissa enkä usko hetkeäkään, että kotiäiti muka siivoaisi koko päivän.
Joku voisi tosiaan vääntää rautalangasta, mikä mulla on ollut kahdessa viime viikossa niin raskasta!
Olen ollut pian kaksi viikkoa talvilomalla. Normaalisti käyn töissä, lapsia on kaksi, molemmat alle kouluikäisiä, mutta yli 3-vuotiaita.
Näinä kahtena viikkona ollaan herätty noin seitsemältä joka päivä, arki tai pyhä. Sitten syödään aamupala. Lapset leikkii tai katselee videoita puolisen tuntia. Sitten vaatteet päälle, poppoo ulkoilemaan. Ulkoillaan tunnin verran, tullaan sisälle. Muksut leikkii. Minä laitan ruokaa. Syödään.
Leikkivät. Piirretään. Lauletaan. Äitikin on leikeissä mukana. Lähdetään kauppaan. Tullaan kotiin. Käyn taas ruoanlaittoon, ellen ole tehnyt jo aamupäivällä isompaa annosta, mistä riittää illaksikin. Mies tulee töistä kotiin. Ruokaa. Jälkiruokaa. Kahvit.
Saatetaan lähteä koko porukalla uimahalliin, laskemaan mäkeä, kahvilaan missä on leikkipaikka tms. Meillä on tähän mahdollisuus, koska olen ollut koko päivän kotona ja tehnyt jo ne kaikki työt, mitkä normaalisti teen vasta illalla.
Sitten tullaan kotiin. Mies leikkii lasten kanssa. Minä saatan askarrella isomman kanssa.
Päivästä riippuen lapset voivat myös käydä iltaisin suihkussa, saunassa, uimahallissa, laulavat, luetaan vieraskielisiä satukirjoja kielikylpyhengessä, lauletaan, soitetaan pianoa tms.
Omaa aikaa on. Ehdin kutoa, ommella, siivota, sisustaa kotia, miettiä kesän istutuksia puutarhaan, tehdä ostoksia netissä.. Leppoisaa ja ihanaa!
Minun mielestäni tällainen elämä on naurettavan helppoa ja vaivatonta verrattuna normaaliin arkeeni, missä käyn töissä ja yritän tehdä tätä kaikkea muuta perheeni kanssa iltaisin ja viikonloppuisin.
Mielestäni lasten kanssa oleminen ja tekeminen, tiskikoneen täyttö/tyhjennys, ruoanlaitto, leipominen, kaupassakäynti, siivoaminen yms on juttuja jotka miellän vapaa-ajan jutuiksi, en työksi.
Minusta se, että minulla on kokonainen päivä aika kaikkeen tähän kotipuuhasteluun, on ihanaa hermolepoa.
En todellakaan miellä asiaa niin, että olen tehnyt koko talvilomani töitä kotiäitinä, vaikka päivät ovat varmasti 99% samaa "työtä" mitä kotiäideillä.
Mistä te kotiäidit saatte revittyä sen stressin ja tähän kuvioon mukaan??? Kysyn vilpittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että perheen omia elämäntapavalintoja ei tulisi maksattaa muilla.
Kysymys: Miten muuten suhtaudut valtion tukiin ja esim. laspilisään? Maataloustukiin? Yms?
Mitä mieltä sinä olet muuten siitä, kun kotihoidon tukea voi saada ne työssäkäyvätkin, jotka hoidattavat lapsensa esim. mummilla?
Etkö näe, että tämä yhteiskunta näkee arvokkaana, että tänne syntyy lapsia (mm. tulevia veronmaksajia) ja valtio on katsonut, että sitä on hyvä pienimuotoisesti tukea, jotta perhe saa mm. leipää pöytään, kun lapset ovat pieniä? Eikö köyhät saa lisääntyä? Onko lapsia tekevä ja omaa perhettään kasvattava kotiäiti niin paha, että mm. sinä voi arvostella? Mitä varten yhteiskunta ja veronkeruu on sitten olemassa sinun mielestäsi?
Sanot: Työäiti tekee kaksinkertaisen päivän verrattuna parin lapsen kotona olevaan mutsiin.
Oletko ollut kotiäitinä? Tiedätkö mistä kotiäidin kotona puurtaminen käytännössä on? Esim. se henkinen jaksaminen ja aliarvostus mm. sinun taholtasi... Mistä kotiäidin työn helppous, vaikeus, haastavuus johtuu? Voiko tai kannattaako kotiäiti ja työäidin työrupeamaa verrata yksi yhteen? Mistä se työäidin kaksinkertainen työpäivä koostuu? Mitä oikeuksia kotiäidillä tai työäidillä on? Entäs vahvuudet? Heikkoudet? Tai velvollisuudet? Lomat? Nykyajan tukiverkostot?
Kirjoitat: Kotiäidin "työ" ei ole mitään 24/7/365 työtä, josta upuu ilman muuta.
Näen tässä viimeisessä kirjoituksessa halveksuntaa. Vähän lemahtaa. Miksi "työ" eikä työ? Oletko sinä näitä toitottajia, jotka jaksavat huudella, että kotiäidin työ kotona ei ole työtä? Miksi ei ole? Mielestäni se on palkatonta työtä perheen hyväksi. Se on sitten eriasia arvostetaanko sitä perheen ulkopuolella, mutta itse perheelle se voi olla hyvinkin arvokas työrupeama. Enkä puhu palkasta tai muusta - pelkästään työstä.
Yleensäkin tuo viimeinen lausahduksesi on vähän hassu. Joillekin se voi ollakin 24/7/365, josta uupuu ilman muuta. Joku voi ollat uupunut, muttei se vähättely kyllä silloin auta... Uupuvathan ne työäiditkin, vaikkei se välttämättä ole 24/7/365 ja se olisi jo melkoisen ajattelematonta sanoa, että työäidin työ ole mitään 24/7/365 työtä, josta uupuu ilmam muuta...
kotiäitejä. En näe siihen mitään syytä.
Sitähän tässä ajetaan takaa. Olisi hyvä, ettei joka ikisessä keskustelussa olisi sitä kateellista, joka haukkuu kotiäidin kateuksissaan loiseksi, sohvaperunaksi, työnvieruksujaksi, kotona makaavaksi luuseriksi tai/ja moneksi muuksi näiltä keskustelu palstoilla muka "tehokkaiksi" ivaksi hoksaamillaan termeillä!
Näillä pienten lasten keskustelupalsoilla tuntuu olevan pinttynyttä vihaa ja kateutta juuri kotiäitejä kohtaan. Joko näitä vihaajia on tasan se yksi, joka jaskaa joka aloitukseen vetäistä kotiäiti on loinen -korttinsa tai sitten heitä on useita.
Itse tämän ketjun myötä hoksasin, että se on kateutta.
Jos et ole kateellinen kotiäidille, niin se on vain HYVÄ asia! Voimme pakertaa kumpikin omien töidemme kimpussa ilman halveksuntaa ja pilkkaa.
Varsinkin tämä keskustelu kotihoidon tuen keston lyhentäminen on saanut nämä loiskeskustelijat vauhkoontumaan! Näitä sivuja napsutellessa ja vähänkään aiheeseen viittaavaa keskustelua lukiessani tai kommentoidessani nämä itsestään pirun löytäneet "kotiäidin vihaajat" remuavat ja riekkuvat hurmoksissaan yrittäen upottaa kotiäidit halveksunnan suohon. Sitä tässä olen itsekin miettinyt, että miksi?
Mutta tämän ketjuhan sen sitten paljasti. Lopettakaa toki tuo typerä touhu ja keskittykää olennaisempaan, kiitos!
Miten se, että kotiäitiä sanoo loiseksi, sohvaperunaksi, työnvieroksujaksi tai kotona makaavaksi luuseriksi on kateutta? Eihän haukkuminen tietenkään ole kaunista eikä kohteliasta, mutta mutta...
Kotiäiti saa subventiota siitä, että jää kotiin hoitamaan lapsiaan. Osa kotiäideistä siitä huolimatta vie lapsiaan hoitoon, vaikka esim. hoitaa vauvaa kotona (joo tiedän että nämä tapaukset ovat vauvalomilla eikä puhtaimmillaan kotiäitejä, mutta kuitenkin). Osa todellakin makaa sohvalla tai roikkuu netissä tai puhelimessa, syöttää purkkiruokaa, siivottaa talon miehellään ja vetoaa väsymykseen tai masikseen. Osa ei halua mennä töihin, osa tekee suunnilleen mitä hyvänsä, ettei halua mennä töihin. Osa naamioi tämän siihen muotoon, että on perheen paras, että äiti on kotona, vaikkei oikeasti niin oliskaan. Ja osa haukkuu joko avoimesti tai v-uillen työäitejä siitä, että he vievät kylmäsydämisesti lapsensa hoitoon, vaikka kaikki asiantuntijat blaablaablaa.
Itse olen aina ollut ja edelleen olen sitä mieltä, että
- perheen omia elämäntapavalintoja ei tulisi maksattaa muilla
- työäiti tekee kaksinkertaisen päivän verrattuna parin lapsen kotona olevaan mutsiin
- kotiäidin "työ" ei ole mitään 24/7/365 työtä, josta uupuu ilman muuta.
Tämä on nyt sinänsä vähän höpsö kirjoitus. Jokainen, joka aloittaa uuden työn, on varmasti tarmoa täynnä. Mutta kun sitä työtä tekee kuukaudesta siihen kyllästyy ja se muuttuu tosissaan siksi rankaksi työksi. Varsinkin, kun yrittää tehdä työnsä hyvin.
Moni kotiäiti, joka siirtyy kotiäitivuosien jälkeen töihin pitää varmasti 2 ekaa viikkoa lomana! Mutta sitten, kun työ muuttuu työksi, päivästä toiseen samaksi toistuvaksi kuvioksi, niin uuvahtaahan siihen. Eikö?
Kotiäidin työ ei ole helppoa. Se vaatii sitkeyttä, stressinsietokykyä, tarmoutta, järjestelmällisyyttä jne. Ja mitä pienempiä lapset ovat, sen tarmokkaampi saa olla.
Jopa niin tarmokas, että saat unohtaa sinuutesi kokonaan vähäksi aikaa. Ei ole lomia, ei ole iltoja, ei ole kunnon palkkaa... Mutta on yllättävät vapaahetket kahvikupposen kanssa netissä, kun lapset keskittyvät leikkimään, ihanat aurinkoilmat ulkoillessa aikaan kuin aikaan. Toisille kotiäitiys on vapautta, toisille taas sen vastakohta. Nämä on niin yksilökohtaisia.
Ja toki jos kotiäidin työstä tykkää, niin auttaahan se paljon asiaa. Kyllähän työelämässäkin on kivempi olla, jos työ on sellaista mistä tykkää.
Joku voisi tosiaan vääntää rautalangasta, mikä mulla on ollut kahdessa viime viikossa niin raskasta!
Olen ollut pian kaksi viikkoa talvilomalla. Normaalisti käyn töissä, lapsia on kaksi, molemmat alle kouluikäisiä, mutta yli 3-vuotiaita.
Näinä kahtena viikkona ollaan herätty noin seitsemältä joka päivä, arki tai pyhä. Sitten syödään aamupala. Lapset leikkii tai katselee videoita puolisen tuntia. Sitten vaatteet päälle, poppoo ulkoilemaan. Ulkoillaan tunnin verran, tullaan sisälle. Muksut leikkii. Minä laitan ruokaa. Syödään.
Leikkivät. Piirretään. Lauletaan. Äitikin on leikeissä mukana. Lähdetään kauppaan. Tullaan kotiin. Käyn taas ruoanlaittoon, ellen ole tehnyt jo aamupäivällä isompaa annosta, mistä riittää illaksikin. Mies tulee töistä kotiin. Ruokaa. Jälkiruokaa. Kahvit.
Saatetaan lähteä koko porukalla uimahalliin, laskemaan mäkeä, kahvilaan missä on leikkipaikka tms. Meillä on tähän mahdollisuus, koska olen ollut koko päivän kotona ja tehnyt jo ne kaikki työt, mitkä normaalisti teen vasta illalla.
Sitten tullaan kotiin. Mies leikkii lasten kanssa. Minä saatan askarrella isomman kanssa.
Päivästä riippuen lapset voivat myös käydä iltaisin suihkussa, saunassa, uimahallissa, laulavat, luetaan vieraskielisiä satukirjoja kielikylpyhengessä, lauletaan, soitetaan pianoa tms.
Omaa aikaa on. Ehdin kutoa, ommella, siivota, sisustaa kotia, miettiä kesän istutuksia puutarhaan, tehdä ostoksia netissä.. Leppoisaa ja ihanaa!
Minun mielestäni tällainen elämä on naurettavan helppoa ja vaivatonta verrattuna normaaliin arkeeni, missä käyn töissä ja yritän tehdä tätä kaikkea muuta perheeni kanssa iltaisin ja viikonloppuisin.
Mielestäni lasten kanssa oleminen ja tekeminen, tiskikoneen täyttö/tyhjennys, ruoanlaitto, leipominen, kaupassakäynti, siivoaminen yms on juttuja jotka miellän vapaa-ajan jutuiksi, en työksi.
Minusta se, että minulla on kokonainen päivä aika kaikkeen tähän kotipuuhasteluun, on ihanaa hermolepoa.
En todellakaan miellä asiaa niin, että olen tehnyt koko talvilomani töitä kotiäitinä, vaikka päivät ovat varmasti 99% samaa "työtä" mitä kotiäideillä.
Mistä te kotiäidit saatte revittyä sen stressin ja tähän kuvioon mukaan??? Kysyn vilpittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kukaan kadehtisi kotiäitejä. Halveksuntaa on paljon.
Ja osin ihan syystä. Oma äitini oli juuri sitä kotiäiti-tyyppiä, jota halveksin. Maataan kotona, kun ei muuhun kyetä.
Meidänkin lapset on hoidettu kotona, mutta he eivät koskaan olleet velttoilun alibina, kuten me.
naamioidaan halveksunnan taakse. Eihän kukaan oikeasti kehtaisi sanoa, että oikeasti kyseessä on kateus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kohdallani kyse on lähinnä siitä, että lasken työkseni näitä rahoja ja tiedän, että meillä ei ole varaa tähän järjestelmään. Se, että pienten lasten vanhemmat ovat poissa työelämästä on kerta kaikkiaan kansantaloudellisesti kestämätöntä. Piste. Se on sitten pois koulutuksesta ja muusta.
Itse olisin voinut olla taloudellisesti poissa varmana lopun elämääni työelämästä, jos olisin halunnut. Mutta onhan se ihan absurdia, että vuosien koulutuksen jälkeen heittäytyisin totaalisen elätiksi vuosiksi, enkä antaisi osaamistani yhteiskunnan käyttöön.
Lisäksi asuessani ulkomailla, joissa pelkästään suomalainen äitiysloma herättää epäuskoa mahtavuudellaan, näin paljon lapsia, jotka menivät hyvinkin nuorina hoitoon. He olivat erittäin tasapainoisia sekä tunne-elämältään etät muiltakin osin. Vakuutuin yhteiskunnasta, jossa elämä ei pyöri lapsien ympärillä, vaan tarkoitus on saada lapsi osaksi yhteiskuntaa rakastaen, mutta ei täysin häneen keskittyen.
Aina ei siis kyse todellakaan ole kateudesta. Kyse voi olla aivan muista valinnoista.
Sinähän saat oman leipäsi näiden kotiäitien ansiosta... Kuka kaikkia turhia sossuelättejä tarvitsisi, jos ei tukia olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minä ihan aidosti vain halveksin äitini tyyppisiä kotiäitejä.
t. 2
Katsotaan kieroon, jos hoitaa lapsiaan yli 3 vuotta. Täytyy olla laiska tai työhön kykenemätön, kouluttamaton, mielenterveysvikainen, miehen siivelläeläjä...eihän normaali ihminen voi työelämästä niin kauaksi jäädä kotiin...toisaalta moni haaveilee samalla kotirouvan urasta jos voittaisi lotossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun minä en tunne yhtäkään kotiäitiä, jotka eläisivät tuilla. Kotihoidontuki ja lapsilisät ovat ainoat tuet miehen palkan lisäksi.
...on se, että jotkut aivan tosissaan tykkäävät työstään ja lapsistaa niin, että haluavat kummatkin! En ikinä jäisi kotirouvaksi.
toisaalta moni haaveilee samalla kotirouvan urasta jos voittaisi lotossa.
Vähän särähti korvaan tuon kakkosen kommentti. Onko jäänyt jotain hampaan koloon oman äitisi kanssa. Eikö kannattaisi jutella asiat halki, poikki ja pinoon ennen kuin on liian myöhäistä. Siis ihan ystävyydellä tämän sanon.
Kateusjuttuun. Juu, olen myös itse huomannut saman. Toki kotiäitejäkin on erilaisia, mutta rankalla kädellä osa palstaajista niputtaa kodiäidit samaan läjään ja alkaa armoton nälviminen. Miksi?
Ei entisaikojen äitejä silleen nälvitty, mutta eihän silloin ollutkaan internettiä... Tiedä mitä sitten tuolla "oikeessa maailmassa" kotiäideistä ajatellaan.
Itse olen myös kotiäiti ja nämä palstahaukut annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ulkomaailmassa saan jo huomattavasti positiivisempaa palautetta! =)
Sokea usko auktoriteetteihin on tyhmän ihmisen merkki.
2
siihen saakka kun lapsi menee kouluun, miksei sen jälkeenkin. Ei kai siihen veronmaksajien rahoja tarvitse käytää, että olet kotona?
Itselläni ei ollut mahdollisuutta taloudellisesti olla kotona, toisaalta en olisi halunnutkaan.
Vieläkö tämä sama vanha toitotus, johon on vastattu sata kertaa, että et sinäkään itse lastesi hoitoa kustanna. Päivähoitopaikka maksaa moninkertaisesti. Miksi siis sinun elämäntapavalintasi tulisi muiden kustantaa? Herää jo siihen, miten yhteiskunta toimii.