Lue keskustelun säännöt.
En jaksa päiväkotityötä...
29.01.2012 |
Olen kouluttautunut unelma alalle. Mutta nyt 36 vuotiaana ihan täynnä päiväkotityötä. Koko ajan työtahti ja vaatimukset kasvavat. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (68)
Yksi asia mitä inhoan päiväkotityössäni on se, että niin moni käyttää tuota kamalaa "haastava" sanaa. Miksei vain voi sanoa suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä inhoan päiväkotityössäni on se, että niin moni käyttää tuota kamalaa "haastava" sanaa. Miksei vain voi sanoa suoraan.
Se on ammatillista kieltä. T.22 Muutenkin positiivisen vuorovaikutuksen kautta rajoja, paljon syliä, kehuja jne. ryhmässämme annetaan. Aika ja kädet ei vaan riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä inhoan päiväkotityössäni on se, että niin moni käyttää tuota kamalaa "haastava" sanaa. Miksei vain voi sanoa suoraan.
Se on ammatillista kieltä. T.22 Muutenkin positiivisen vuorovaikutuksen kautta rajoja, paljon syliä, kehuja jne. ryhmässämme annetaan. Aika ja kädet ei vaan riitä.
Niin se on, mutta sitä on alettu viljellä vasta tässä viimeisen reilun viiden vuoden aikana. Enkä tarkoittanut tuota hyökkäyksenä ketään vastaan, se vaan on myös sana, jonka kohdalla näen monen vanhemman kohottelevan kulmakarvojaan sen merkkinä, että sana saa karvat pystyyn.
Hmm. Ikävää jos töissä on kurjaa. Tiedän itsekin koulumaailmasta, että nämä haastavat lapset imevät mehut aikuisista. Tietysti isona ja ehkä isoimpana ongelmana se, että aikuisia on liian vähän työmäärään nähden. Ja sitä työmäärää nämä erityistapaukset kasvattavat.
Laitoimme oman lapsemme yksityiseen päiväkotiin, jossa hinnat ovat vähän kalliimmat verrattuna kunnalliseen. Mutta maksan mielelläni ekstraa siitä, että tarha on pieni, lapseni saa laadukasta opetusta tarhassa ja aikuisilla riittää aikaa huomioida häntä päivittäin, vaikka hän rauhallinen lapsi onkin.
Tarhoja on erilaisia. Voisiko työpaikan vaihto auttaa ongelmiin?
Päiväkotimaailmaa vaivaa aika yleisesti naisvaltaisen alan huonot puolet (kuppikuntaisuus, selän takana puhuminen, toimintatapana "my way or highway"), huono johtajuus, ryhmien tunkeminen ylitäyteen, henkilökunnan väsyminen yms.
Harmi, koska päiväkotityö on oikeasti palkitsevaa ja mukavaa, jos lapsiryhmät on hyvin koostettuja ja sopivan kokoisia suhteessa henkilökuntamääriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa työskentely oli ikävintä työtä, jota olen koskaan tehnyt. Melu, kiire, jatkuva lapsille naputtaminen ja hoputtaminen, naisvaltaisen alan nokkimisjärjestys, ihan helvetillistä hommaa. Edes lapsista en jaksanut olla ihan aidosti kiinnostunut, osa oli kertakaikkisen vaikeita tapauksia kun kotona ei mitään tolkkua kasvatuksessa. Ei ikinä enää sitä työtä mulle onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Nostan vanhaa ketjua sillä aihe ajankohtainen omalla kohdallani.
Uusi ryhmä, ollaan vasta syyskuussa ja nyt olen jo aivan loppu.
Päivittäistä väliinmenoa lasten tappeluihin,
korviavihlovaa meteliä (moni lapsi huutaa samaan aikaan >ei siis kyse koti-ikävästä tai itkusta),
lapsia jotka haistattelevat aikuisille,
tavallisessa ryhmässämme monta tukea tarvitsevaa lasta eikä yhtään ylimääräisiä aikuisia, karkailevia lapsia (ei onneksi pihalta mutta jos sisäovet raollaan juoksevat toiselle puolelle taloa,
isoja lapsia jotka rikkovat ja heittelevät tavaroita lattialle päivittäin,
riehujia niin monta ettei hiljaisemmille ehdi juuri huomiota antaa.
Ruokapöydästä juostaan pois tai hakataan pöytää.
Jumppaa tai askartelua yms.toimintaa yritettäessä juoksevat ympäri huonetta ja huutavat.
Työssä auttaa jaksamaan ne positiiviset hetket,
työpäivien jälkeen en jaksa kuin maata sohvalla ja iltakahdeksalta sänkyyn.
Juurikin noin.
Ja sitten puhutaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta vaikka ei myönnetä määrärahoja että voisi avustajia palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa työskentely oli ikävintä työtä, jota olen koskaan tehnyt.
Melu, kiire, jatkuva lapsille naputtaminen ja hoputtaminen,
naisvaltaisen alan nokkimisjärjestys, ihan helvetillistä hommaa.
Edes lapsista en jaksanut olla ihan aidosti kiinnostunut, osa oli kertakaikkisen vaikeita tapauksia kun kotona ei mitään tolkkua kasvatuksessa.
Ei ikinä enää sitä työtä mulle onneksi.
Päiväkotityö on kyllä huomattavasti vaativampaa kuin mitä moni uskoisi.
Vastuu lapsista on se tärkein juttu.
Kun heitä tulee hoitaa kuin omiaan.
Perustakaa yksityinen oma päiväkoti, tehkää siitä parempi kuin muut ja menestytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosionomi. Olin vuoden päiväkodissa ja se riitti. Lapset on ihania, mutta kaikki muu onkin päiväkodissa sieltä syvältä. 1-2v. lapset pitää saada askartelemaan ja tekemään kaikkea oppiakseen. Minun mielestä pienet tarvitsee rutiineja ja syliä, halia ja leikkiä. En laittaisi omia lapsia päiväkotiin nykyisellä systeemillä, koska työntekijöiden vähäisen määrän vuoksi mitä vaan voi päivän aikana tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä inhoan päiväkotityössäni on se, että niin moni käyttää tuota kamalaa "haastava" sanaa. Miksei vain voi sanoa suoraan.
Haastava on liian laimea ilmaisu siihen mitä häiritsevä/poikkeava käytös ryhmässä merkitsee dynamiikan ja rutiinien kannalta, puhumattakaan leikki- ja askarteluhetkistä/retkistä, yms joita pahasti häiritsevä käytös katkaisee jatkuvasti tai rajoittaa suunnitelmia , pilaa tai jopa peruuttaa.
Savoksi haastava lapsi on mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä onkin aihe kuin suoraan minun elämästä! Mietin päivittäin alan vaihtoa. En vaan jaksaisi enää jatkuvaa kiirettä ja ennen kaikkea niitä vaikeita lapsia, jotka oirehtimisellaan pilaavat kaiken. Tiedän, todella ikävästi sanottu, mutta näin se vaan monesti on. Ruokailut, lauluhetket, piirihetket, lepohetket, retket, siirtymätilanteet, kaikki menee plörinäksi jos ne vaikeimmat ovat paikalla. Pitäisi jokaisella olla oma avustaja, vaan ei tule ikinä toteutumaan. Mietipä vaan oman lapsesi kohdalle.. millaista on olla kaiket päivät meluisassa ryhmässä, jossa muutamat lapset sabotoivat kaiken toiminnan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi päiväkodin henkilökunta venyy ja paukkuu vuodesta toiseen?
Taukoja ei pidetä,sijaisia ei vaadita,ylitöihin suostutaan ilman korvausta jne.
Ei siellä mikään muutu ennenkuin henkilökunta oppii pitämään puolensa.
Ota loparit ja ei muuta kun sossuntuelle.
Päiväkoti on työpaikkana yksi kamalimmista.Mitään omaa elämää ei saa olla,koska työvuorot vaihtuu lennosta.
Muutenkin mennään vajaa miehityksellä ilman ruoka/kahvi/vessa taukoa ja edes pukemassa ei voi nykyään rauhassa käydä vaan pitää pukea siinä lasten kansaa kun on niin paljon lapsia ja vähän aikuisia.
Nämä puolipäivä lapset sekoittaa erityislasten kanssa pakkaa entisestään.
Erityislapsia on nykyään todella paljon tavallisissa ryhmissä. Joo kannatan lto:na inkluusiota, mutta en sitä että ne erityislapset ovat tavallisessa ryhmässä ilman avustajia tai edes ryhmäavustajaa!
Järjettömäksi on meno mennyt, siinä kärsivät niin erityislapset, tavalliset kuin kasvattajatkin. Kaaos suorastaan. Jos omasta ryhmästä ei ole joku työntekijä sairaslomalla, on päiväkodin jostakin toisesta ryhmästä jonne on mentävä auttamaan, eli tehdään työtä jatkuvasti vajaalla 😠
Mä aloitan kahden viikon päästä pk:ssa ja ihan hämmentyneenä luen näitä! Olen ollut yli 10v kotiäitinä ja niin tottunut tuohon, ettei ole kunnon kahvitaukoja tai että pitää siinä lasten kanssa pukea yhtä aikaa jne.
Odotan vain innolla, kun pääsen aloittamaan työt! Tuohan kaikki on aivan kuin kotiäidillä, mutta lapset vain jonkun toisen.
No eipä tule yllätyksenä kyllä. Olen koulutettu lto ja pian 10 v kokemus myös haastavista lapsista. Nyt tarkoittamani melu ei tule lasten tavanomaisista leikeistä, vaan ihan siitä että huutavat ja kiljuvat huutamisen ilosta/riehuvat ja matkivat toisiaan jopa ruokapöydässä ja lepohetkellä. Korvatulppia olen huomenna menossa ostamaan vaikka oon ollut vuosikausia töissä pk:ssa, tähän rygmäämme sattunut poikkeuksellisen aktiivisia ja kovaäänisiä lapsia. Toimimme koko päivän pienryhmissä mutta kun haastavia lapsia on jokaisessa pienryhmässä vähintään kaksi ja niissä vain yksi aikuinen ei voi enää jakaa enempää. Kas kun ei olekaan yhtä pääriehujaa jota rauhoitella vaan kuusi kappaletta ja aikuisia on kolme. Pitäisi niitä paria hiljaistakin lasta huomioda välillä. Käsiparit ei enää vain riitä. Lisäksi lasten kasvatustöiden lisäksi joudumme yhä enemmän siivoamaan, lakaisemaan lattioita jne.se on lapsilta pois.