Onko normaalia olla kateellinen ja katkera muille ihmisille?
Minua on vaivannut lapsesta asti, että olen tosi kateellinen erinäisistä asioista.
Varsinkin raha-asiat aiheuttavat minussa paljonkin kateellisuutta ja katkeruutta, ja välillä tästä ilkeästä tunteesta on vaikea päästä yli ja ympäri. Asia voi jäädä niin sanotusti vellomaan päiviksi mieleeni, enkä pysty ajattelemaan muuta. Tunnen myös häpeä siitä, miksi voin olla kateellinen toiselle, jos hän on onnellinen. Tämä juontaa juurensa pääosin lapsuudestani ja kasvatuksesta.
Eilen sain selville, että eräs instagram-tili jota seuraan, on joskus voittanut äärettömän ison summan Eurojaskassa. Hän myös näyttää tämän kaikille avoimesti, että rahaa löytyy. Hän on myös laiha sekä kaunis ja elää juuri sellaista elämää, mistä itsekkin haaveilen.
Meni tästä jopa yöunet, ja koko päiväni on tänään myös mennyt pilalle, kun ärsyttää ja harmittaa niin paljon.
Onko kenelläkään muulla tälläista?
Kommentit (18)
Muista myös keventää taakkoja ja liikaa vastuuta. Jos on mitään liikaa.
Musta tuntuu, että takerrut liikaa kateellisuuteen ja häpeät sitä. Kaikki kadehtivat joskus ja tärkeintä on tiedostaa se. Voit antaa tunteen tulla ja mennä. Jos kadehdit rahaa, mieti miten voisit omia raha-asioitasi parantaa.
Kateus lienee ihan normaalia, katkeruus ehkä vähän patologisempaa.
Kateus on kyllä tosi ikävä tunne, mutta eipä sille muuta voi kuin laittaa merkille, että nyt sattumoisin tuntuu tältä.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että takerrut liikaa kateellisuuteen ja häpeät sitä. Kaikki kadehtivat joskus ja tärkeintä on tiedostaa se. Voit antaa tunteen tulla ja mennä. Jos kadehdit rahaa, mieti miten voisit omia raha-asioitasi parantaa.
Minkälaisia asioita olet huomannut itse kadehtineesi? Vaikuttiko kateus jotenkin sinun käyttäytymiseesi negatiivisesti tai positiivisesti?
En tiedä, minä olen. En niinkään rahasta mutta läheisistä ja yhdessätekemisestä. Itse joudun tekemään kaikki yksin. Ottaa aivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että takerrut liikaa kateellisuuteen ja häpeät sitä. Kaikki kadehtivat joskus ja tärkeintä on tiedostaa se. Voit antaa tunteen tulla ja mennä. Jos kadehdit rahaa, mieti miten voisit omia raha-asioitasi parantaa.
Minkälaisia asioita olet huomannut itse kadehtineesi? Vaikuttiko kateus jotenkin sinun käyttäytymiseesi negatiivisesti tai positiivisesti?
Viimeksi taisin kadehtia ystäväni ihanaa kotia. Joo, alhainen olo tuli. Pohdiskelin tätä, enkä kadehtinut materiaa vaan oman kodin luomaa turvaa, jota tämän hetkinen vuokramurjuni ei itselleni tarjoa. Mutta ehkä joku päivä.
Minä en ole kateellinen enkä katkera, enkä siksi pidä moista normaalinakaan. Aivan erityisen selvää on se, että katkeruudella ja kateudella pilaa oman elämänsä ja viimeisetkin mahdollisuutensa saada itse sitä mitä haluaisi.
(Minä en kiellä, ettenkö ole joskus ollut surullinen tai pettynyt siitä, että olen epäonnistunut jossain tai en ole saanut tavoittelemaani ja toivomaani tärkeänä pitämääni asiaa, kuten vaikka lapsen tervehtymistä. Enkä kiellä etteikö elämä joskus olisi tuntunut aika epäreilulta. Mutta en minä jää siihen tunteeseen vellomaan, enkä syytä siitä muita kuten kateellinen ja katkera ihminen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että takerrut liikaa kateellisuuteen ja häpeät sitä. Kaikki kadehtivat joskus ja tärkeintä on tiedostaa se. Voit antaa tunteen tulla ja mennä. Jos kadehdit rahaa, mieti miten voisit omia raha-asioitasi parantaa.
Minkälaisia asioita olet huomannut itse kadehtineesi? Vaikuttiko kateus jotenkin sinun käyttäytymiseesi negatiivisesti tai positiivisesti?
Viimeksi taisin kadehtia ystäväni ihanaa kotia. Joo, alhainen olo tuli. Pohdiskelin tätä, enkä kadehtinut materiaa vaan oman kodin luomaa turvaa, jota tämän hetkinen vuokramurjuni ei itselleni tarjoa. Mutta ehkä joku päivä.
Joku päivä sinulla on vielä se oma ihana kotisi, tai sitten huomaat löytäneesi tarvitsemasi turvan jostain muualta. 🙂
Monella naisella on juuri samanlaista. Kutsutaan neuroottisuudeksi. High negative emotion. Aiheuttaa vihervasemmistolaisuuden.
Persu incelit monesti sekoilee kovan itsesäälin kanssa ja noista samoista syystä vielä lisäksi.
Kateus on ihan normaali ihmisen tunne, jokainen varmasti sitä edes joskus tuntee, ihan jo pienissä määrin. Toki mieluummin tuntisi ihailua kuin kateutta. Kateus kannattaa ajatella kompassina, että sen näyttää suuntaa johon voi alkaa kulkea. Esim. kaverilla kivasti sisustettu asunto -> miksi en itsen sisustaisi asuntoani kivasti? Toki on myös asioita, joita voi kadehtia, mutta niitä ei vain ole mahdollista enää saada, kuten nuoruus tai pitkät sääret, jos sellaisia ei itseltään löydy.
Katkeruus on voimakkaampi tunne, lähempänä vihaa. Katkeruus voi olla vaikka sitä, että pukeudut ja laittaudut, olet ystävällinen ja kiva, mutta kumppanisi silti flirttailee muille, jopa pettää.
Molempien tunteiden taustalla on ehkä arvottomuuden tunne, myös riittämättömyys. Kannattaa olla itselleen armollinen, hyväksyä tunne ja elää se läpi. Pahinta mitä voi tehdä, on kostaa kateudesta tai katkeruudesta käsin esim. väkivallan keinoin. Silloin et ota vastuuta tunteestasi ja teoistasi, vaan siirrät vastuun uhrille pahasta olostasi. Jos on jatkuvasti todella kateellinen tai katkera jollekin, ettei siitä pääse yli, on parempi päättää ihmissuhde, sillä katkeruus ja kateus tunteina kuluttavat ennen kaikkea sinua itseäsi.
On normaalia, tosi monet ihmiset ovat kateellisia, varsinkin tällä palstalla. Kateus ei yleensä johdu siitä, että toisella on jotain mitä sinulla ei, vaan siitä että toisella on rohkeutta tavoitella asiaa jonka sinäkin haluisit - mutta et (vielä?) uskalla. Jos onnistut pääsemään eroon sinua rajoittavasta pelosta, saatat jopa huomata että et oikeasti halunnut itse asiaa, vaan ainoastaan eroon pelosta.
Kateus on siten tärkeä signaali, joka näyttää suuntaa elämääsi. Kannattaa olla kiitollinen kateudesta, ja mennä kohti pelottavilta tuntuvia asioita, pienin mutta määrätietoisin askelin.
T: Kyökkipsykologi
Niin ja sekin vielä, että harvoin ruoho on sen vihreämpää aidan toisella puolella. Ajattelutapa, joka auttaa minua kateuden käsittelyssä. Esim. jos jollakin on todella iso koti, ajattelen nykyään sitä aikaa, joka kodin siivoamiseen ja ylläpitoon menee. Sitten oma yksiö ei tunnukaan huonolta vaihtoehdolta. Hieno vene voi tuntua hulppealta, kunnes miettii miten paljon bensaa se vie ja miten paljon valmisteluja veneretki vaatiin. Siihen nähden oma tanssiharrastus tuntuukin ihanan yksinkertaiselta ja edulliselta. Tai jos jollain on rikas puoliso, on mahdollista että puoliso tekee aika pitkää päivää, jolloin yhteistä parisuhdeaikaa on vähän. Eli ajattelee asioita eri näkökulmista.
Mikäli olet Persu niin kateus katkeruus ovat jo ominaispiirre. Myös vierasviha ja hyväksymättömyys omista ismeistä poikkeavaa kohtaan.
Tunnen pari todella kateellista ihmistä ja olen huomannut heitä yhdistävän piirteen: kumpikin kadehtija kokee, että kateuden kohteella on *käytynyt tosi hyvä tuuri*.
Ikäänkuin hyvät asiat vain tipahtaisivat taivaasta ilman ponnisteluja. Mielestäni kumpikaan ei tajua, että vaikkapa hienon omakotitalon eteen on pitänyt tehdä paljon töitä ja ottaa velkaa.
Toinen kadehtija sanoi minua onnekkaaksi, kun sain vanhaan perikunnan omakotitaloon vuokralaisen. No sain varmaan, kun ensin viikkokaupalla vuokralaista "metsästin" ja ilmoittelin joka kanavassa.
Jos joku olisi antanut sinulle rahaa elämässäsi tai muuta, ehkä et olisi katkera siitä. Tai ollut ystävällinen sinulle. Tai reilumpi systeemi. Myös vanhemman käytös tai muun ihmisen, voi vaikuttaa. Mutta voihan eri asioita tiedostaa itse ja tunteita. Hyviäkin.